Ensimmäisen läpipeluun vedin hardcorella järjestyksessä Leon - Claire 2nd. Toisella runilla sain Clairen ykköskampanjasta Assisted-vaikeusasteella kerättyä peli healaamatta ja käyttämättä item boxeja läpi trophyt. Leon 2nd meni Noir-filtterillä ja -asusteilla Standard-vaikeusasteella, espanjaksi dubattuna. Siitä sai muutamat hyvät naurut. 4th Survivor meni muutaman yrityksen jälkeen ajassa 11:40, Tofu on vieläkin hakusessa. Juuri julkaistuista Ghost Survivors kampanjoista No Time to Mourn ja Runaway menivät läpi, mutta voi perskele kun tuo Forgotten Soldier on hankala. Muutamat hyvät stratsit on jo käytössä, mutta pahasti alkaa ammukset loppua kohden loppumaan ja henki lähtee. Eli näillä krediiteillä sanoisin että peli on lähes läpeensä koettu ja voin siitä jopa jonkinlaisen mielipiteen antaa.
Näin aluksi sanottakoon, että nautin pelistä. Ensimmäisen läpipeluun jälkeen fiilis oli hyvinkin vahvasti, että tämä remake täytti kaikki odotukseni. Kyseessä on todella synkkä, likainen, ja inhorealistinen uudelleenversiointi vuoden 1998 Resident Evil 2:sta. Tarinallisesti peli säilyttää kaikki tärkeimmät juonikuviot, joten sarjan kaanon ei kärsi ja peli kykenee hyvin korvaamaan alkuperäisen vaikkapa koko sarjan läpipeluukierroksella, jos sellaiselle tahtoo lähteä. Hahmot ovat suurimmilta osin uskollisia alkuperäisille versioilleen, joskin asusteita ja ulkonäköä on erityisesti sivuhahmojen kohdalla retusoitu rankasti. Uusi dynaaminen soundtrack toimii hyvin pelin taustalla, ja useita tuttuja tuneja huomaa kuulevansa aina silloin tällöin, mutta 4th Survivor ja Tofu-moodeja lukuun ottamatta musat eivät ole yhtä mieleenpainuvia kuin alkuperäisessä. Soundtrackin (ja monet äänitehosteet) saa toki vaihdettua soundtrack swap DLC:n avulla, joka monessa astetta kalliimmassa versiossa tuli kätevästi mukana. Tämän kaltainen sisältö tosin on monessa nykypäivän remakessa mukana jo valmiina, joten hieman rahastukselta tuo silti tuntuu vaikka se omassa versiossani mukana olikin, sillä tuon saa ladattua kauppapaikalta peliinsä nimelliseen hintaan jos omistaa vain normiversion. Ääninäyttely on hyvän tasoista, joskin eri kielien huulisynkkaus on vähä niin ja näin. Muuten äänimaailma on todella hyvin toteutettu, ja mikään ei ole niin kuumottavaa kuin kuulla lickerin kirkaisu kaukaisuudesta tai Mr. X:n askeleet nurkan takaa. Pahimmassa tapauksessa molemmat yhtä aikaa. Tallennus suoritetaan edelleen kirjoituskoneiden avulla, mutta Hardcore-vaikeusastetta lukuun ottamatta pelissä on hyvin toimiva autotallennussysteemi, joka yleensä tallentaa pelin ennen pomotaistoja tai tärkeiden puzzleratkaisujen jälkeen. Hardcorella tallennukseen vaaditaan muista vaikeusasteista poiketen klassisia mustenauhoja, joita pitää raijata mukanaan lähimmälle tallennuspisteelle, mikäli ei halua kuoleman yllättäessä palata takaisin edelliseen kirjoitushetkeen. Hardcorella tietääkseni ainoa automaattitallennus tapahtuu alkuintron jälkeen, jolloin alkuvideoita ei tarvitse katsella aina uudelleen mikäli kuolee ennen ensimmäistä kirjoituskonetta. Olisin henkilökohtaisesti mieluummin ottanut mahdollisuuden käyttää mustenauhoja tallentamiseen erillisenä vaihtoehtona optionsissa kuin pakollisena osana vaikeusastetta. Peli on myös yllättävän haastava. Ei liian vaikea, mutta haastetta siitä ei kuitenkaan puutu. Yksi zombie voi ottaa pääosumia normaalilla vaikeusasteella kolmesta viiteen, ellei kriittinen osuma posauta epäkuolleen päänuppia kappaleiksi kerta laakista. Vaikeimmalla vaikeusasteella zombie saattaakin elävän lihan sijasta syödä luoteja naamallaan kymmenisen kappaletta, ellei enemmänkin, ja nousta jaloilleen sekunteja myöhemmin, muuttuen lopulta käveleväksi kasaksi jauhelihaa. Vahinkomallinnus pelissä onkin omaa luokkaansa, ja jokainen luoti repii vihulaisiin reikiä kuin koit ullakolle jätettyyn isoisän smokkiin. Kädet ja jalat repeytyvät irti jänteiden pettäessä lihaisan litinän saattelemana, ja haulikolla kahtialeikattu vihollinen lähtee ryömimään sisälmyksiään permannolle levitellen epätoivoisesti asettaan lataavaa pelaajaa kohti. Graafisesti peli onkin melkoista karkkia, ja kaikki valoefekteistä lattialle kerääntyvään veteen ja vereen näyttävät juuri siltä kuin niiden toivoisi (tai pelkäisi) tosielämässä näyttävän. Capcom on todella ottanut kaiken irti seitsemättä Resident Eviliä varten valmistetusta RE Engine -pelimoottoristaan, joskin monia yhtäläisyyksiä huomaa niin käytetyissä tekstuureissa, pelimekaniikoissa kuin esinemalleissakin. Jotkin tekstuurit, etenkin pieniä yksityiskohtia tutkiessa, ovat harmillisen sumeita, mutta näitä ei pahemmin tule huomanneeksi normaalissa peluussa. Pelimaailma on myös todella synkkä, joten jotkin yksityiskohdat voivat jäädä näkemättä yksinkertaisesti siksi, että välillä eteensä ei näe sentin vertaa, eikä taskulamppuakaan saa osoitettua järkevästi kaikkea haluamaansa kohti. Ensimmäisen kokonaisen läpipeluun jälkeen tuli nostettua pelin kirkkaus maksimiin, ja siltikin jotkin alueet ovat todella pimeitä.
Korkeammilla vaikeusasteilla panokset ja parannusesineet loppuvat alta aika yksikön jos ei osaa säännöstellä resurssejaan. Nykään ikkunoita voi laudoittaa kiinni, jolloin ulkoa sisälle pyrkivät kodittomat kuolleet jäävät hakkaamaan päätään seinään. Tämä on toki vain tämän pelin versio mahdollisuudesta sulkea ikkunat alkuperäisen pelin A-skenaariossa, jolloin B-skenaariossa käytävät ovat zombivapaita. Tästä päästäänkin asioihin, joista en pelissä pitänyt ja joita oli mielestäni muutettu liikaa alkuperäiseen verrattuna.
A ja B skenaariot ovat aika pitkälti poissa. Kyllä, pelissä on 1st ja 2nd runit jotka eroavat toisistaan, mutta alkuperäisestä poiketen tietyt pomotaistelut toistuvat samoina molemmissa skenaarioissa ja hahmon tarina on pitkälti sama pelasit sitten ensimmäistä tai toista runia. Sillä ei myöskään pahemmin ole väliä kummalla hahmolla aloitat ja kummalla teet 2nd runin, sillä ainoa ero näissä on että toinen hahmo saapuu poliisiasemalle noin tuntia myöhemmin. Tässä ei tietenkään olisi mitään vikaa, ellei peli alkaisi suoraan siitä, kun tämä toinenkin hahmo viimein saapuu paikalle. Tässä oli menetetty tilaisuus näyttää hieman enemmän Raccoonin katuja toisen hahmon tarpoessaan tiensä paikalle. Tätä ei kuitenkaan näytetä mitenkään. Skenaariosta riippuu lähinnä se, kumpi hahmo tapaa Marvinin ja tappaa tietyt bossit. Toistetut pomotaistot välivideoineen kuitenkin aiheuttavat erikoisesti enemmän juoniaukkoja kuin alkuperäinen julkaisu. Kaikki tämä johtunee pitkälti siitä, että pelissä ei aluksi pitänyt olla kuin yksi kampanja kummallekkin hahmolle, mutta koska tiimille jäi kosolti aikaa ennen julkaisua saatiin 2nd runit lisättyä peliin. Tämä tuo mukavasti lisää pelattavaa, mutta aiheuttaa harmillisesti melkoisen paljon toistoa. Vaikka peliä on remixattu sopivasti, että vanhoillekin jäärille lähes kaikki tulee uutena kokemuksena, on tämä ikävästi johtanut myös monien vihollisten ja alueiden pois leikkaamiseen. Myöskin joidenkin hahmojen persoonallisuutta ja ruutuaikaa on muutettu suuresti, niin hyvässä kuin pahassa. Eräät hahmot saavat paljon enemmän ruutuaikaa kuin aikaisemmin, kun taas toiset ovat ruudulla noin 30 sekuntia.
Hyvät:
- Todellinen kauhun tunnelma
- Kauniit grafiikat ja hyvä äänimaailma
- Uskollinen alkuperäiselle lisäten samalla tarpeeksi muutoksia tuntuakseen uudelta
- Vaikeusastetta muokkaamalla sopivan haastava veteraaneille ja vasta-alkajille
- Paljon pelattavaa
Huonot:
- Paikoittain liiankin synkät ympäristöt
- Laiskasti toteutetut erot skenaarioissa
- Leikatut viholliset ja pelialueet
- Muutokset joidenkin hahmojen persoonassa
Lopullinen arvosana: 8/10
Helvetin pitkä arvostelu mutta minkäs teet. Ja mainittakoon että vaikka nykypäivänä kaikki pelit alle 9 arvoasteikolla kymmeneen ovat pelikelvotonta paskaa pelimediassa ja monelle "hyvä peli" on aina 10, itselleni arvoasteikolla 0-10 jopa 5 on vielä hyväksyttävä peli jonka jaksaa pelata läpi. Täydellinen tämäkään ei ole, mutta hauska ja sisältää paljon pelattavaa.
