Noniin, RE:n 25. juhlavuosi on takana ja tuli kesän aikana pelattua koko pelisarja aivan alusta loppuun, jokainen hemmetin peli (remakeja lukuun ottamatta). Pääsinpäs jopa pelaamaan ensimmäistä kertaa Degenerationin, positiivisesti yllättyen. 25 peliä yhteen putkeen sopivasti (26 mikäli laskee RE7:n Beginning Hour demon) ja pakko sanoa että vaikka sarjassa on monia suosikkipelejäni mahtuu näin pitkään sarjaan paljon keskinkertaista ja sitä alempaa sotkuakin. Mielipiteet muuttuu ja päätinkin tässä samalla päivittää tuota tämän sivun ylälaidassa olevaa top5 parhaimmat ja huonoimmat listaa, tai ainakin antaa sille vähän lisämakua.
Top 5:
1. Resident Evil 3: Nemesis
Elikkäs pleikka ykkösen originaali klassikko. Vaikka remakesta nautinkin (voisin sanoa jopa enemmän kuin kakkosen vastaavasta) niin on tämä vain lähes ylittämätön mestariteos. Nemesis on vieläkin perhanan kuumottava otus, omien reittien valitseminen ja niiden tuoma vaihtelevuus tuovat paljon lisäpeluuarvoa, UBCS on vieläkin paras RE faction ja Raccoon City pelattavana alueena on todella mielenkiintoinen ja mukava tutkittava. Pelissä on myös todella monipuolinen vihollisvalikoima ihan perusmörköjen ja bossienkin osalta. Nautin, 5/5.
2. Resident Evil 7: Biohazard
Vanhenee kuin hyvä viini, aivan kuten listan ykkönenkin. Tästä syystä hyppää listalla sarjan toiseksi parhaaksi tuotokseksi. Peli on tunnelmaltaan yksi sarjan kuumoittavimpia ja pelin puzzletkin toimivat erityisen hyvin, mikä myös nojaa vahvasti sarjan juuriin. Tarina on todella hyvin rakennettu ja jää varmasti mieleen. Delsut lisäävät peluuarvoa kummasti ja sekä 21 että End of Zoe ovat yksiä hauskimpia kokemuksia joita olen sarjan aikana kokenut. Paluu tällaiseen pienempään lokaatioon oli virkistävää kaiken maailmanmatkailun jälkeen jota sarjan edelliset osat tarjosivat. Sarjan ainoa peli josta jaksoin kerätä Platinan pleikalla, and I loved every second.
3. Resident Evil: Dead Aim
PS2 valopyssyttelynä, vaikkakin hyvin erilaisena sellaisena, ei peli ole kestänyt ihan niin hyvin aikaa, joten tippuu sijalla RE7:n alle. Silti tämä on sarjan yksi harvoista pelistä, joissa tunnelma on oikeasti pelottava jo alkumetreillä. Ei vakuuta pituudellaan mutta se onkin se laatu eikä määrä. Vihollistyyppejä on paljon ja ne ovat hyvin erilaisia, jopa sarjan muihin osiin verrattuna. Kun tottuu vaihtelemaan ensimmäisen ja kolmannen persoonan välillä tähdätessä ja liikkuessa tulee toiminnasta tiukkaa ja ajoin jopa sykettä nostattavaa.
4. Resident Evil 0
Ei vissiin sarjan tykätyimpiä, mutta itselläni tämä teos muistutti miksi rakastuin sarjaan alun perin. Paluu kuvakulmien pariin vanhoilla tutuilla hahmoilla alkuperäisissä lokaatioissa tutun ja turvallisen(?) tunnelman vallitessa. Pelimekaniikkoja on mukavasti muutettu hahmojen vaihtelun vuoksi ja tarinassa on mukavaa mysteeriä sekä Billyn että Umbrellan historian kanssa. Pitäisi vielä kokeilla tuo remasterin Wesker mode ja katsoa miten se nappaa. Remasteri on myös perhanan hyvän näköinen. Tarinan kanssa auttaa, että Zero Hour -kirja joka peliin perustuu on yksi suosikkejani mitä oheismateriaaleihin tulee.
5. Resident Evil 5
Pelin sijoitusta pudottaa se, että jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni pelaamaan pelin yksin tekoälyn kanssa. Voi pojat. Amateur vaikeusasteena oli tosin erittäin tehtävissä, ja Desperate Escape sekä Lost in Nightmares lisämatskut menivät Normal-vaikeusasteella vallan mainiosti. Lisämatstuista puheen ollen, Lost in Nightmares on melkoisen veikeä kokemus kuvakulma easter eggin kanssa, ja ostin PS4-version ihan pelkästään uuden Mercenaries-moodin vuoksi. Vieläkin yksi parhaista co-opeista ja pelin loputtua tuli fiilis, että olisi mukava pelata taas jonkun kaverin kanssa tämä. Tarina on myös erittäin paljon mieleeni ja tuo mukavasti Weskerin tarinan lopetukseensa, joskin kyseisen jampan kanssa käydyt taistelut ovat uskomattoman tylsiä ja lähinnä quick time eventtejä.
"Top 5 mutta ne on ne paskimmat" -listan sisältö pysyy muuten lähes muuttumattomana mutta pelien järjestys hieman muuttuu.
5. Resident Evil: Darkside Chronicles
Yhäkin aivan käsittämätön downgrade Umbrella Chroniclesista, joka on todella miellyttävä teos. Kamera jota ei voi liikuttaa, hahmojen headbob joka tuntuu kuin päät olisivat kiinni kehossa vieterillä ja lähes F2P pelien tasoinen grindi joka aseiden parantamiseen menee,erityisesti jos haluaa avata true endingin ja salaiset chapterit, pistävät vain vihan pintaan. Jotenkin onnistuivat jopa tekemään huonoimman chapter selectin jonka olen koskaan nähnyt. En tajua miten niin yksinkertaisen asiankin voi tehdä väärin. En myöskään varsinaisesti pidä Krauserista hahmona, mutta nuo aiemmin mainitut salaiset chapterit saavat tämän hahmon kuulostamaan vieläpä aivan jäätävältä ruikuttajalta. Kamala kokemus, mutta ainakin tämä on pelattavampi kuin CV ja tarinallisesti parempi kuin Village. Tofumoodi on ehdottomasti parasta, mitä pelillä on tarjota.
4. Resident Evil: Village
Uutena tulokkaana sijalla neljä on... tämä. Tämä perkeleen äpärä. Elämäni suurin pettymys mitä tulee ostamiini peleihin ja erityisesti tähän sarjaan. Siis ai hitto vieköön. Aivan uskomattoman sietämätön päähahmo (Ethan oli kuin aivan eri henkilö verrattuna seiskaan), tarina on ihan käsittämätön sekasotku ja lopun paljastukset onnistuvat levittämään tämän oksennuksen koko sarjan loren päälle, vihollisten tekoäly on aivan hävyttömän huono ja onnistuivat sitten jopa tekemään Mercenaries-moodin jotenkin väärin. Duke on yksi suosikkihahmojani sarjasta mutta ei edes tämä massiivinen muukalainen pysty tätä hirvitystä pelastamaan. Ainut syy miksi tämä on paremmalla sijalla kuin CV on se, että on tämä kuitenkin pelattavuudeltaan parempi.
3. Resident Evil Code: Veronica
CV putoaa pari astetta huonommaksi sijalle 3. Ei perhana kun mä yritin tykätä tästä pelistä näin vuosien jälkeen, ja erityisesti 0:n antamien lämpimien tunteiden vanavedessä, mutta ei saakeli en vaan mitenkään pysty. Jatkuva ramppaaminen samoissa muutamassa mestassa, jatkuvasti uudelleen spawnaavat viholliset ja kusiset soft lockit tekevät tästä vain aivan uskomattoman raivostuttavan kokemuksen. HD remasteri tekee vielä ikävästi Steven väistämisen pelin loppupuolella (sieltä selustasta, kyllä te tiedätte) resoluution muutoksen takia hitosti hankalamman. Remaster toki tuo peliin sitä hieman kaivattua värikkyyttä valaistuksen ja vesiefektien kanssa, mutta on se silti ankean utuisen harmaa suurimmilta osin.
2. Resident Evil 2 (Game.Com)
Ei hyvä luoja, mistä tämän kanssa edes aloittaisi. No mainitaan ensin se yksi hyvä puoli: pelissä on ihan hyvän näköistä spritegrafiikkaa ja kaikki paikat, hahmot, viholliset ja esineet ovat selkeästi tunnistettavissa. Kaikki muu tässä pelissä sitten onkin aivan kamalaa. Peli itsessään on todella tiivistetty versio alkuperäisestä julkaisusta, tarinaa ei avata juuri ollenkaan ja peli loppuu kuin seinään Birkinin kolmannen muodon jälkeen. Vaikka tämä on varsin nihkeää, olisi sekin anteeksi annettavissa ellei itse pelattavuus tässä pelissä olisi niin järkyttävän huonoa. Hahmo kulkee kuin tervassa, tähtääminen mihinkään on lähes mahdotonta jos vihollisia on enemmän kuin yksi ruudulla ja monstereiden välttely kaksiulotteisessa maailmassa ei tule onnistumaan vaikka rukoilisi Jumalaa, Thoria ja Cthulhua samaan aikaan.
1. Resident Evil Missions
Okei. Tämä peli... Tämä helvetin peli. Niin uskomattoman paska tekele että nuo neljä aikaisempaa peliä ovat kaikki armahdettavissa tämän epäpyhän tekeleen alttarilla. En vain voi ymmärtää miten kenenkään mielestä on ollut hyvä idea repiä RE3:n PS1-versiosta kaikki ympäristöt ja hahmomodelit sellaisenaan ja tunkea ne raivostuttavan huonolla resoluutiolla kännykän näytölle. Huoneet ovat venytetty sellaiseen kuntoon että oven kohta ei välttämättä ole edes siinä mistä kohtaa se venyy sen seitsemään suuntaan ja joudut rämppäämään mitälie painiketta joka on aktivointiin tarkoitettu (tod. näk. 5 tai valintanäppäin) toivoen että se ovi edes on olemassa. Tarinaa tässä tekeleessä ei ole ollenkaan, vaan peli sisältää muutaman kymmenen kappaletta tehtäviä (kuten tapa kaikki zombiet puukolla STARS officesta tjms). Tehtävät etenevät siten, että yhden jälkeen avautuu kaksi, joista valitset toisen ja siitä auenneista taas toisen, kunnes päädyt lopulta viimeiseen tehtävään. Kaikkikin toki voi tehdä, mutta itse pidän sitä kunnia-asiana että pääsin edes yhden tehtäväryppään loppuun ja sain pelin täten läpäistyksi. Omat kaksi viimeistä tehtävääni olivat vaihtoehdoilla "tapa Nemesis puukolla 2 minuutissa" tai selviydy samassa ajassa RPD:n katolta etuovelle. Koska hit detection tässä "pelissä" oli tasoa "ehkä jos oikein uskot RNGeesukseen voit joskus osua" valitsin juoksutehtävän. Parastahan tässä missiossa oli se, että pelaajalla on tasan tarkkaan se 2 minuuttia aikaa juosta koko matka, ja itse usean yrittämän (ja reilun tunnin) jälkeen lähes speedrun-tason suorituksella pääsin loppuun huikeat 1 sekunti pelikellossa. Toki zombien tappamisesta saa aikaa 5 sekuntia per kappale, mutta kun aseena on vain puukko ja yhden tappamisessa menee noin viisi kertaa tuo aika ei siitä pahemmin hyötyä ollut. Ai niin, ja Nemesis juoksee perässäsi koko matkan. Siinähän sitten yrität muistaa missä ulottuvuudessa mikäkin ovi sijaitsee kun juokset hahmolla joka on kuin kasa spagettia mitä tökitään eteenpäin meikkiharjalla. Koulutetut rotatkin olisivat saaneet parempaa jälkeä aikaan kuin tämä. Luojan kiitos en maksanut tästä pennin hyrrää, enkä siltikään saanut tästä muuta irti kuin päänsäryn ja valtavan halun tappaa sen joka tämän päästi myyntiin. Vielä enemmän vituttaa että tästä paskakasasta on olemassa jopa kaksi eri versiota, ja peräti kolme jatko-osaa (jotka kantavat nimiä Stories, Operations ja Episodes).
Noiden kahden surkeimman kohdalla mielipiteet eivät ole muuttuneet kun en niitä suostuisi koskaan edes uudelleen pelaamaan. Tästä syystä vain suora quote. Survivor 2 Code: Veronica tippui viiden huonoimman joukosta pois, ja vaikka peli on silti yksi sarjan alimpia pisteitä, tuli tuon läpi pelaamisesta ihan hyvä fiilis. Vaikea, mutta viihdyttävä kaikessa kökköydessään. Tarinalisäykset olivat myös ihan hauskaa kuunneltavaa (ne avataan audiologeina). Mitä surkeisiin tuotoksiin tulee, niin uusia pohjamutia ryynäsivät (joskaan eivät ihan tuonne top paskimpiin päässeet) Resistance ja Outbreak File#2. Tässä kohtaa on huomioitava, että tosiaan molemmista pelasin soolomoodit. Resistancen soolo (eli training) moodi on aivan paska. Ihan hirvittävää pakkopullaa tuo aikojen metsästäminen. Moninpeli on sitten paljon viihdyttävämpi ja monipuolisempi, mutta ikävä kyllä sitä ei oikein randojen kanssa jaksa. Koska peliä ei ikinä julkaistu erikseen en myöskään tämän takia ala tätä listoille tunkemaan. Myös Outbreak File#2 loistaa moninpelillään, mutta jotenkin onnistuivat soolomoodista kusemaan aivan totaalisesti kaverien tekoälyn ja tuntuukin siltä, kuin tekoäly pelaisi tahallisesti pelaajaa vastaan jatkuvasti. Myös vahvasti gimmickeihin nojaavat bossit ensimmäisen parin chapterin jälkeen ovat yksin hermoja raastavia kokemuksia. Viimeinen kenttä on ihan totaalista kusetusta.
Joidenkin pelien kohdalla, joita näissä listoissa ei ole, mielipiteet muuttuivat myös yllättävän paljon. Kaksi suurinta muutosta olivat varmasti Resident Evil Director's Cut ja Resident Evil 4. Director's Cut (koska se on ainoa konsoliversio tästä jonka omistan) alkaa suoraan sanoen maistua puulta kaikkien näiden vuosien varrella tulleiden läpipeluiden jälkeen. Advance Mode tuo ihan kivasti lisäpelattavuutta mutta kokemus on silti lähestulkoon muuttumaton ja aika alkaa vain ikävästi kaivertaa tätä klassikkoa. RE4 oli kahden läpipeluun jälkeen aikanaan mielestäni yksi heikoimpia sarjan tuotoksia. Nyt kun tässä on ehtinyt vuosi jos toinenkin vierähtää edellisestä läpipeluusta oli kokemus todella freesi. Tarina ja pelattavuus jaksavat koukuttaa ja erityisesti Villagen tuoman pettymyksen jälkeen sitä osaa taas arvostaa vanhempaa Capcomin tuotantoa. Nyt jos koskaan ymmärrän miksi tämä on niin suosittu. Jos tämän pelin uudelleen tuottavat on parasta olla pilaamatta kokonaisuutta, joka on todella vahva. Pakko silti sanoa että kun yhteen putkeen pelasi myös Assignement Ada- ja Seperate Ways-lisämoodit alkoi tämäkin tuntua vähän turhan pitkältä.
Helvetin pitkä tästäkin postista taas tuli, joten jätetään kaikki loput väliinputoajat mainitsematta. Jos kiinnostaa niin kirjasin docsiin ylös mielipiteet ja muuta statistiikkaa koko läpipeluuprojektin varrelta:
https://docs.google.com/spreadsheets/d/ ... 2FH-86SmQkHyvät uudet vuodet vain kaikille tännekkin!