Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 111 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 06.08.2017 12:24 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1168
Paikkakunta: Somewhere
"Fly me to the moon, Let me play among the stars..."


To The Moon (PC ja kaikenkarvaiset älyluurit)


Ihan ensimmäisenä meikän on pakko tokaista, että To The Moonia, ei voi luokitella ”peliksi”, vaan enemmän visuaalisena novellina, jossa pääpuoli on lähinnä tarinassa ja sen seuraamisessa kuin pelaamisessa.


Jonkinasteisessa tulevaisuudessa tiede on kehittänyt keinon, jolla ihmisen muistoista voi luoda keinotekoisen simulaation. Muistojen selaamisen lisäksi on mahdollista myös manipuloida menneitä muistoja luodakseen kokonaan uuden kokonaisuuden. Koska nämä keinotekoiset valemuistot voivat mennä pahasti ristiriitaan oikeiden muistojen kanssa, mahdollisuus muistikäsittelyyn sallitaan vaan ns. ”viimeisenä toiveena” kuolinvuoteella makaavilla ihmisille, jotka haluaisivat saada haavensa toteutettua edes näennäisesti.

Tarina keskittyy tiedemiesparin Evan ja Neilin keikkaan, toteuttaakseen Johnny nimisen vanhan miehen viimeisen toiveen, ”päästä kuuhun”. Koska ikälopun Johnnyn muistot ja tämän haaveen pohjat ovat erittäin hämärän peitossa, joutuvat Eva ja Neil tekemään pientä matkailua kuolevan miehen aikaisempiin muistoihin.


Ja ei, pelistä ei löydy mitään salaista ”oikeaa lopetusta” saati mitään suurempaa mysteeriä, jonka esiin saamiseksi pitää tonkia kaikki mahdolliset paikat lukuisia kertoja, vaan kaikki oleellinen selviää pelaamalla (paitsi ehkä loppustigneri). Jokainen päättäkööt itse pitääkö tätä hyvänä vaiko huonona ratkaisuna.


”Pelin” ensimmäinen näytös toimii enimmäkseen Johnnyn muistoista toiseen pomppimisessa vanhuusiästä lapsuuteen erillisten ”mementojen” etsimisessä. Tämä onkin yksi harvoista hetkistä, jotka vielä voisi luokitella ”pelilliseksi” sisällöksi ennen kuin meininki muuttuu tarinavetoisemmaksi. Harmi vaan että alkupään muistomatkailu sisällöllisesti melko yksitoikkoista ja itseääntoistavaa kuljeskelua. Silloin tällöin Tohtorit, Eva ja Neil heittävät vuorollaan joko populaariviittauksia tahi sitten kuittailevat muuten vaan Johnnyn elämänvalintoja sarkastiseen sävyyn.

Vähän kuin palaisi Häräntappoaseen lukemiseen, missä protagonistin loputon urputus ja valitus on vaan korvattu kahdella satunnaisella kuittailijalla, joka joko toimii tahi sitten tuntuu vaivaannuttavalta...

Mikäli jossain osiossa ”peli” loistaa mielettömästi, niin musiikkipuolessa. Tunnelma viestittyy musiikin osalta onnistuneesti ja kehuttavimmat kipaleet ovat omalta osaltani ”For River” ”The Bestest Detectives” ja ”Take Me Anywhere”.


Pelilliseltä anniltaan turhan vaisu, mutta nyyhkytarina ja soundtrack ovat kyllä ihan hyvää matskua. Tämä sisältö vaan olisi ollut kiintoisampaa seurattavaa vaikkapa sarjiksena, animaationa tahi vastaavana, muttei yksinään pelinä. Loppupiikin ja minisoodien perusteella Evan je Neilin tarinaan olisi tulossa vielä jatkoa, mutta itselleni ei pahemmin jäänyt järin suurta innostusta jatkon odottamiseen. Yhden kerran tarinaan viitsii paneutua, mutta siihen se sitten tod. näk. jääkin.


Mikäli haluatte rahallisesti tukea studiota, niin ostakaa vaikka ”pelin” soundtrack.


3/5

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin kaunein, peluri ja keskustelunparantaja -16


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 24.08.2017 10:02 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 245
Paikkakunta: Helsinki
Persona 5 - Linkki

Kauan meni kirjoittamiseen, mutta kauan meni pelaamiseenkin.

"Yhteenvetona arvostelusta kuitenkin on; jos mietit minkä pelin ostaisit seuraavaksi, osta Persona 5."

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 10.09.2017 01:13 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 245
Paikkakunta: Helsinki
Sundered: Linkki

"Sundered on kuitenkin hyvä ja mielenkiintoinen 2D-peli, jossa eniten häiritsevät sen yksinkertainen, sekava ja epäreilu taistelu, sekä samojen alueiden koluaminen. Pelin pomotaistelut ja varsinkin niiden tyyli ovat kuitenkin selkeitä valttikortteja erottamaan sen muista vastaavista peleistä."

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 07.10.2017 09:56 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1168
Paikkakunta: Somewhere
Cellar (PC)

"Oh!
You can tell a dirty story in the old conservatory,
But don't go in the basement!
You can make a scene on the mezzanine,
But don't go in the basement!
You can fill yourself with static with the ghosts up in the attic,
But don't go in the basement!
You can light yourself a torch on the old front porch,
But don't go in the basement!"



Pienimuotoinen indiekauhupeli Cellar pyrkii tuomaan mieleen niitä muistoja lapsuudesta kun kellari tai muu pimeä paikka oli helkkarin pelottava paikka.

Pikkutyttö Lily herää eräänä iltana, havaitakseen että hänen piraattinallekarhunsa ei ole enää vierellään. Lily nappaa lyhdyn mukaansa ja lähtee nallea etsimään, mutta jäljet vievät kuitenkin suoraan pimeään, pelottavaan kellariin jossa asuu myös suurikokoinen ilkeä mörkö...


Lilyn matka nallekarhunsa perässä vie hänet läpi kahdeksan lyhyen tason, joista jokainen lisää matkan varrelle uusia esteitä. mm. kuumaa höyryä työntäviä putkia, romahtavia lattioita ja sekalaisia sittisontiaisia sekä tietysti itse mörkö.

Pääperiaate on hyvin simppeli: etsi kellarin sokkeloista avain ja pakene sitten mörköä ovelle seuraavaan tasoon. Pääpelin saa läpäistyä aina vartista tuntiin, mutta lisäsisältöä tulee tietysti erillisistä saavutuksista mm. speedrunnauksesta, lelujen etsimisestä yms. haasteista.
Kosketus ansoihin ja örkkeihin, johtaa Game Overiin ja takaisin kentän alkuun, mikä tapahtuu toisinaan turhankin helposti. Itse mörkökohtaiset takaa-ajot ovat kuitenkin kiitettävällä tavalla ahdistavia/painostavia hetkiä yksinkertaisesta ulkoasusta huolimatta.


Itse peli on sisällöltään lapsellisen yksinkertainen, melko itseääntoistava ja paikoitellen turhauttava, mutta pelin lyhyys kuitenkin heikentää pelin heikkouksia merkittävästi. Pikselinen ulkoasu simppeli, mutta kiva ja musiikkipuoli teemaan sopiva.
Pelin kenttien määrä ei ole suinkaan vähäinen, vaan oikein passeli. Sillä rehellisesti sanottuna, tämä mekaniikka ei toimisi pidemmässä muodossa kovin kauaa.


Pelillisesti ei ehkä sieltä omaperäisimmästä päästä, mutta tunnelma on kuitenkin kohdallaan ja peli tajuaa pysyä yhtä vaatimattomana sisöltäänsä nähden. Peli ei ole myöskään hinnalla pilattu, joten mikäli kauhua haluaa yhdelle illalle ja rahaa löytyy Steam-lompakosta, niin Cellar menettelee paremman puutteissa.


3/5

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin kaunein, peluri ja keskustelunparantaja -16


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 11.10.2017 07:50 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 245
Paikkakunta: Helsinki
Dishonored: Death of the Outsider: Linkki

"Viihdyin suuresti pelin parissa, mutta minäpä en olekaan pääsarjan kakkososaa pelannut, enkä siis osaa verrata samankaltaisuutta aiempaan sarjan peliin. Siksi arvosanakin on annettu itsenäisenä julkaisuna. 86/100"

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 21.10.2017 15:20 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1168
Paikkakunta: Somewhere
Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth (Xbox)

”Hei, jää yöksi tähän hotelliin
Sut pilkon ja sullon piironkiin!
On tähdet taivaalla öisellä vihdoin kohdallaan...”
Spoiler: show
H.P. Lovecraftin (ja kaverien) hämärät tuotokset kertovat suurista muinaisista ja muista kauhuista jotka menevät yli meidän mitättömien kuolevaisten käsityskyvyn, ajaen meidät hulluuden partaalle.
Vertauskuvallisesti: maapallo on kuin ovenkahva, me olemme läjä pikkuriikkisiä basilleja tämän kahvan pinnalla...ja suuret muinaiset ovat käsiä jotka käyskentelevät yhtenään ovenkahvalla.

Peli, Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth perustuu löyhästi Lovecraftin teokseen ”The Shadow over Innsmouth.” (suom. "Varjo Innsmouthin yllä")

Pelaaja astuu pöpilästä tervehtyneen Yksityisetsivä Jack Waltersin saappaisiin. Erään keissin jälkeen hra. Walters vietti kuutisen vuotta pöpilässä, sekaisin kuin seinäkello, vaikka hän itse ei muista ajasta yhtään mitään. Yrittäessään selvittää aukkoja muistoissaan, Walters palkataan tutkimaan syrjäisen Innsmouthin kaupungin tapahtumia. Innsmouth on paikka, jossa vieraanvaraisuus kulkee käsikkäin yleisen hygienan laadun suhteen, ja jonka pinnan alla ei muhi ihan pienenluokan salaisuuksia... Luonnollisesti Herra Walters päätyy tahtomattaan todistamaan nämä kaikki tavan kuolevaisilta verhotut kamaluudet.


DCotE pelimekaniikka on FPS:ssää, jota on höystetty niin ikään kauhulla kuin myös annoksella seikkailupelejä. Alkuvaihetta ei kuljeta pyssyt tanassa kauhistuksia paukutellen, vaan pääpaino on hiiviskelyssä, vahtien välttelyssä ja erillisten lyhyiden pulmien ratkontaa. Pelin parhaimman osuuden, eli alkuneljänneksen aikainen takaa-ajo kylähulluja vältellen, on kevyesti pelin parhaiten toteuttu osio.
Lynkkausjoukko vainoaa niskavilloissa kiinni, ovia on teljettävä tai pönkittävä, luotisuihkuja on vältettävä ja suoritettava vaarallisia hyppyjä talon katolta toiselle...kaikki tämä erittäin lyhyessä ajassa ja adrenaliini toden teolla virtasi suonissani!


Vaikka peli on rehdisti putkijuoksua, moista yksityiskohtaa harvoin muistaa koko pelin aikana, mistä tuleekin suuri plussa. Walters ei ole myöskään sieltä kylmähermoisimmasta päästä. HUDia ei ehkä ole lainkaan, mutta korkeat paikat, vammat/verenpuute sekä selittämättömyyksien ja julmuuksien pitkällinen tuijotus saavat katseen hetkessä houreisiin. Myös epämääräiset äänet ja muut kummallisuudet kuuluvat asiaan. Liian hulluksi ei kannata Waltersia päästää, sillä muutoin tämä voi romahtavan psyykkeen seurauksena ottaa itsensä pois päiviltä...mitä voi sattua kuitenkin aikas harvoin.

Innsmouthista on todellakin saatu (hyvässä mielessä) vastemielinen, luotaantyöntävä läävä, jonka kaduilla ei uskaltaisi liikkua yöllä edes paikallisen poliisin kanssa ja se mitä näen seisovan rakennusten katsolla herättää rutosti epäilyjä. Pimeyskin on oikeasti pimeää, eikä avuksi tarjota edes kynttilää. Vaikka olenkin kauhun ja veriroiskeitten suhteen kylmähermoinen kivikasvo, niin myönnän että se alkukellarista löytynyt ihmiselämää pilkkaava viritys sai minutkin puhtaan inhon ja puistatuksen valtaan.

Mutta sitten seuraakin se suurin kauheus, joka raastaa mielen riekaileiksi kuin raastinrauta...

Näkee selvästi, että pelin parhain toteutus käytiin alkuvaiheilla ja, kuten arvata saattaa, pelin laatu muuttuu kun haltuun saadaan ensimmäinen tuliase. Hiiviskelystä tulee vapaaehtoista ja meno muuttuu Silent Hillin sijasta liki CoDimaiseksi räiskinnäksi, varsinkin kun pitää hääräillä kaikenmaailman agenttien sekä laivaston heppujen kanssa. Muutenkin mitä pidemmälle peli menee, sitä feikimmäksi alkaa myös vaikeustasokin käymään.

Pelin myöhemmät ”Yritys ja erehdys”-kohdista tuntuvat suorastaan kiusanteolta ja lentipä noissa useat kerrat kirosanojakin, keskareiden heiluttelusta puhumattakaan. Kuolema korjasi talteen vain siksi kun helvetin pilkuntarkasti suoritettava komento ei mene perille, vaikka kuuluisi.
Mm. ovi pitäisi saada ekalla kerralla säppiin, mutta Walters, perkele, päättää sen sijaan vetää luukun apposelleen. Eräässä perkeleen kohdassa pitäisi vuoron perään ottaa kiinni kahvasta ja vältellä aaltoja, mutta koko kohtaus on yhtä bugista arpapeliä. Tekoälykaveritkin ovat taistelussa yksiä saatanan vajaakkeja, jotka osaavat vaan juosta taisteluissa suoraan aseen piippuun...luojan kiitos että kaverin voi käskeä pysymään paikoillaan ja että vihujen lähimuisti on olematon.

Äänimaailmasta annan pisteet kotiin parille suht ahdistavalle teemalle ja muutamille skitsoille taustaäänille, mutta ääninäyttelystä ei pahemmin pisteitä kotiin kanneta. Päähenkilö Jack Waltersin suusta ei irtoa oikeastaan mitään tunnetiloja, muut ääninäyttelijät lukevat suorituksensa paperilta ja kyläläiset/kalamiehet hokevat samoja perkeleen juttuja lakkaamatta. Taustamusiikeilla oli myös ikävä tapa kadota tyystin jos peli piti josain syystä laittaa pauselle.


Pimeitten kolkkien koluaminen olisi toiminut paremmin, mikäli peli olisi pysynyt enemmän alkupään hyvin toimivassa kauhuseikkailupelin menossa, olisi se saanut minulta paljon paremmat pisteet. Nykykuosissaan peli ajoi minut loppua kohden hulluuden partaalle lähinnä vituttavalla kuin pelottavalla tavalla. Kehun yhä kuitenkin pelin loistavaa alkuosiota, paremmin ei voisikaan Lovecraftin sanoinkuvaamattomien kauhujen maailmaa siirtää videopelin muotoon.

Varma en ole, mutta uskon että PC-versio saattaisi olla sujuvampi tarkkuutta vaativissa kohdissa, mutta VAIN mikäli asennatte peliin fanien tekemän korjauspäivityksen, joka fiksaa julkaisuversioon jääneet järkyttävät bugit.

3-/5

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin kaunein, peluri ja keskustelunparantaja -16


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 29.10.2017 11:31 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1168
Paikkakunta: Somewhere
Penumbra: Overture (PC)

”Pelottavinta ei ole se minkä näet, vaan se mikä kipittää paraikaa kannoillasi...”


Penumbra: Overture on episodipohjaisen selviytymiskauhupelisarjan ensimmäinen osa. Se on myös hyvä todiste siitä, että aina selviytymiskauhun ei tarvitse järin monimutkainen ollakseen viihdyttävä tai jännittävä, joskus yksinkertaisillakin asioilla pääsee pitkälle.


Pelin tarina alkaa siitä kun kolmekymppinen fyysikko, Philip LaFresque saa kirjeen kuolleeksi oletetulta isältään. Kirje neuvoo Philippiä hävittämään ison kasan isukin salaperäisiä muistiinpanoja, mutta kuten uteliaat, genresokeudesta kärsivät sankarit yleensä, Philip matkaa muistiinpanojen jättämiä vihjeitä grönlannin erämaahan. Paikan päällä, hyisen lumimyrskyn takia Philip hakeutuu suojaan maanalaiseen bunkkeriin ja sitä kautta jää nalkkiin kauan sitten hylättyihin kaivostunneleihin. Eipä mene kauaa, kun Philip saa havaita, ettei hän ole pimeissä tunneleissa niin yksin kuin kuvittelee...


Pelimekaniikka on kuvattuna ensimmäisen persoonan kuvakulmasta ja seassa on pientä seikkailupelien tapaista pulmanratkontaa. Hieman Half-Lifejä lainaten peli hyödyntää myös simppeliä fysiikkamoottoria, jolla leikkimällä on tarkoitus selvitä joistain esteistä. Hiiren avulla voi joko nostaa, viskellä tai raahata tavaroita mukanaan riippuen aina siitä mitä kukin pulmatilanne vaatii. Toki hiirtä käytetään myös taisteluissa tahi esteiden tuhoamiseen.

Ensisijaisesti tunneleissä vaanivia mörköjä vältetään hiipimällä varjoissa tahi sitten juoksemalla hippulat vinkuen. Kyllä öltsit voi myös huitoa irtaimistolla hengiltä, tai sitten räjäyttää paskaksi, mutta nopein ratkaisu on kuitenkin pysyä liikkeessä tai piilossa, sillä päämärättömällä huidonnalla tulee nopeasti turpaan...ellei osaa alan kikkoja. Piileskellessä ei kannata myöskään tuijottaa hirmuja liian kauaa, tai stressi alkaa häiritä menoa.

Kauhun suhteen peli on mielestäni aikas onnistunut. Usein oli aina semmoinen ”Ei perkele, tuonne en halua mennä”-fiilikset kun pitäisi tutkimaan ahtaita tunneleita ja muita kummallisuuksia. Mikäli kärsit araknofobiasta, niin Penumbra on kuin tehty sinulle :D. Peli osaa olla pelottava myös niissä hiljaisemmissa kohdissa, joissa varsinaita hirviöitä ei yritetä paeta.
Tietysti jotkin tekstuurit tai muut yksityiskohdat eivät kestäneet ajan hammasta kovin kaksisesti, mutta yleisesti peli kuitenkin menettelee.

Mörköjen yllättämäksi jouduttua tai takaa-ajo osuuksia aikana soivat painostavat musiikkisävelmät toimivat myös hyvin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Myös pelaajalle toisinaan radioteitse viestittävän henkiinjääneen sekopäiset puheet toimivat hyvin tunnelman viestittämisessä. On lievästi pettymys, että pelihahmo Philip itse ei puhu pelin aikana mitään, vaikka hänen tekstimuodossa näkyvät ajatukset usein tarjoavat suht värikästä kielenkäyttöä.


Omalta kohdalta pelin suurimmiksi heikkouksiksi voisin laskea pelin parit kämäiset autosavet ja valikon kankeuden. Mikäli et ole oppinut laittamaan hakkua oikeaan pikanappiin, käyvät kiivaimmat takaa-ajo osuudet suorastaan perkeleellisen vaikeiksi. Tähän kun vielä lisätään parit hyvin älyvapaat autosavet, tyyliin ”aloita tilanne aivan triggeröityneen örkin edestä”, niin turhautuminen on valmis. Onneksi autosave-paikkoja on useita ja tämän erään tilanteen sai pelastettua myös yhdellä dynamiittipötköllä.

On tietysti vähän typerää valittaa kaivoksesta löytyvien lappusista ja päiväkirjamerkinnöistä, sillä tuhonjälkeiset tarinapätkät kuuluvat kauhutunnelmaan, mutta tuntuu silti erittäin absurdilta että kaivokseen nalkiin jääneillä ihmisillä on ollut niin paljon aikaa ja lyijykynää raapustaa sivukaupalla tekstiä vääjämättömästä tuhostaan. Meikäkään tuskin olisi ihan ensimmäisenä raapustamassa kahta sivua tekstiä kun olen vuotamassa kuiviin ja paleltumassa kuoliaaksi, mutta hei, tärkeysjärjestys.


Ensimmäinen Penumbra toimii ihan legittinä kauhuseikkailuna, jota ei ole pituudella pilattu. Hyvä esimerkki siitä että yksinkertainen on toisinaan kaunista ja tunnelmallisesti toimivaa. Pelin lopetuskin jäi suht herkulliseen cliffhangeriin.



4/5 ja ”Gigsu suosittelee”-merkki.

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin kaunein, peluri ja keskustelunparantaja -16


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 12.11.2017 12:02 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 245
Paikkakunta: Helsinki
Elite: Dangerous (PS4)
Arvostelu

Harvoin eteeni tulee peliä, jota en kirjaimellisesti osaa pelata. Haluaisin myös pelata peliä onnistuneesti ilman, että joudun kokoajan tuijottamaan jonkun kirjoittamia ohjeita tai kyselemään foorumeilta apua. Elite Dangerous ei ole missään nimessä huono peli, olen vain vääränlainen pelaaja sille. Se on kuten muutkin simulaatiopelit ja vaatii tolkuttomasti aikaa, kärsivällisyyttä sekä mielenkiintoa aiheeseen. Ehkäpä myös pelialustaksi PC:n.

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 29.11.2017 11:23 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 245
Paikkakunta: Helsinki
Need For Speed: Payback: Linkki

Onko Need For Speed-sarjan uusin tulokas sitten jotenkin huono peli? Ei ollenkaan. Se on itseasiassa erittäin viihdyttävä ja onnistunut paketti, johon olisin kuitenkin toivonut avoimen maailman moninpeliä, enemmän vapaamuotoisia kisoja erilaisine reitteineen, sekä enemmän poliisitakaa-ajoja. Niissä kun peli nyt sattuu vain olemaan parhaimmillaan. Kyseessä on kuitenkin kaikinpuolin edeltäjäänsä parempi peli ja mikäli The Crew oli mieleisesi ajopeli, on Need For Speed: Payback varmasti oiva valinta pukin konttiin.

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 02.12.2017 11:57 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 245
Paikkakunta: Helsinki
Assassin's Creed Origins
Linkki

"Tauko on tehnyt pelisarjalle vain hyvää, sillä Originsista on loppujen lopuksi aika vaikea keksiä mitään huonoa sanottavaa. Se on sarjan paras peli sitten Ezio-seikkailujen ja samalla se myös uudistaa sarjaa oikealla tavalla. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan Ubisoft ei tee ensi vuonna identtistä peliä uudella pelialueella."

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 11.12.2017 17:25 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1168
Paikkakunta: Somewhere
Rrrrumat miehet suurissa rautapuvuissaan
Talsii käytävillä ahtailla, pyssyt paukkuu vaan
Käännä selkäs kulmalla, jos vain uskallat.
Pimeydessä geenivorojen silmät kiiluvat.

Salamanterit alkaa riuhumaan, kaikki roihuaa
Ultrasmurffit peloissaan housuun paskantaa
(Ave Ave Avaruusmariinit) Ei tunne kipua
(Ave Ave avaruusmariinit) On pallit terästä
(Ave Ave Avaruusmariinit) kulkee geenivorot perästä
(Ave Ave Avaruusmariinit) antaa bolterin paukkua

Geenivorot raapii kohta munia
Kessu nappaa kirveen ja alkaa karjua
Ei haittaa paskaakaan se kuuluu asiaan
Terminaattorit on rautaa ja tehty kestämään

Kun Verienkelit pistää räiskimään
Kakskytä kiloa kuteja, ei riitä mihinkään!
(Ave Ave Avaruusmariinit) Ei tunne kipua
(Ave Ave avaruusmariinit) On pallit terästä
(Ave Ave Avaruusmariinit) Kulkee geenivorot perästä
(Ave Ave Avaruusmariinit) Antaa bolterin paukkua



Space Hulk Ascension (PC)

Spoiler: show
Elikkäs:

Space Hulk Ascension ei suinkaan ole ensimmäinen pelisovitus suositusta lautapelistä, mutta on kuitenkin ns. päivitetympi peli aikaisemmin julkaistusta Space Hulk videopelistä.

Space Hulk on alkujaan Alien-elokuvien innoittama taktinen lautapeli, joka puolestaan on spinoff Warhammer 40K:n giganttisen kokoiseen scififantasiapeleihin.
40K:n tarinat ytimekkäästi: Ihmiset, örkit, xenomorphit ja kaikenlaiset muut enemmän tai vähemmän fanaattiset kahelit sotii keskenään lakkaamatta. Kellään ei ole kivaa.


Space Hulk tarinat puolestaan: Avaruuden välitilan tvs. tyhjiössä lukemattomien vuosien ajaksi nalkkiin on jäänyt avaruusalus jos toinenkin ja nämä puolestaan ovat yhtyneet toisiinsa muodostaen oman painovoimansa omavia VALTAISIA hylkyjä (Space Hulk). Nyt tämmöiset suuret röykkiöt karkaavat tyhjiöstä ja lilluvat kohti asuttuja planeettoja. Huolena eivät ole vain kohti syöksyvät mega-avaruusroskat, vaan alusten seassa vaanivat kauhistuttavat xenomorphit, Tyranid-muukalaisten alarotu: Geenivorot (Genestealers), . Lisäksi avaruusalusten jäänteiden sekaan on jäänyt monin puolin arvokkaita reliikkejä yksi jos toinenkin, minkä takia avaruusmariinit (Space Marine) pyrkivät urhoollisina ensisijaisesti tutkimaan hylkyjen sisuksia ja vasta sen jälkeen joko tuhoamaan jättihylyn tai kääntämään niiden kurssin toisaalle...



Kuten lautapelissäkin: Suuriin terminaattori (Terminator)-panssareihin puetut mariini-tiimit kulkevat erillisissä skenaarioissa suorittamassa tiettyä tehtävää, samalla kun geenivorot pyrkivät pistää populan päiviltä. Tehtävät ovat yleensä joko tiettyyn ruutuun pääsemistä, vihollisten/kohteitten eliminointia tai sitten halutun esineen toimittamista teleportteriin.
Mariinit ovat toki varustettuja vasamoin (Bolter), liekittäjien (Flamer) ja monine muine aseineen omaten samalla hieman kantamaa tulitaistoihin, mutta geenivorot ovat isoja, kynsistä ja lihaksista kasattuja kauhistuksia jotka iskevät panssarin läpi kuin pahvilaatikosta konsanaan. Lähitaisteluissa xenot yleensä vie siis mariinia kuus-nolla.


Mariineilla ja voroilla on kullakin käytössään omat määränsä pisteitä, joita käytetään liikkumiseen tai eri toimintoihin. Pisteiden määrän suhteen on hyvä osata taktikoida: Ahtailla käytävillä on pakko kulkea jonossa, omien läpi ei voi juuri tulittaa, kääntyminen luokitellaan liikkumiseksi ja jos joku ehtii hyökätä selustasta, kuolo korjaa välittömästi. Lisäksi on pidettävä huolta että kudit eivät lopu kesken tai aseet eivät ylikuumene XCOM-konkarien tapaan on myös selvää että osuma ei aina ole pomminvarmaa, vaikka prosentit näyttäisivätkin yli 90 prossaa...

Overwatch-tilaa (maksaa kaksi pistettä) kannattaa hyödyntää jos on varmaa että nurkan takaa puskee seuraavalla vuorolla xenoa iholle. Liekinheittimet eivät tee vain tuhoa, vaan myös hidastavat päälle puskevia altsuja, mutta kannattaa muistaa että liekinheittimen voi ladata mission aikana vain kahdesti.

Vastus on kova ja kuolo voi korjata varoittamatta. Tykkään juuri tämän sekä alkup. lautapelin tunnelmasta ja menosta.



Ulkoasun suhteen peli on melko vaatimaton. Ei kannata odottaa mitään välivideoita kenttien välissä tai vastaavaa, sillä suurin osa tarinallisista jutuista selitetään tekstien muodossa. Ei niin, että asia pahemmin haittaisi, kun pelin pääpaino on enemmän taktikoinnissa kuin varsinaisessa tarinassa.
Mutta kuitenkin olisin silti ollut erittäin tyytyväinen jos esim. eri aseissa olisi oikeasti enemmän ulkoista eroa toisiinsa tai että omia solttuja voisi kustomoida muutenkin kuin eri päiden ja kultaketjujen muodossa.
Kyllähän omien solttujen kuolema vähän tuntuu häijyltä, mutta Xcomin tapaisista kiintymisistä ei voi kuitenkaan puhua.


Kenttäsuunittelun osalta olisin kaivannut vähän enemmän vaihtelua esim. seiniin ja muihin vastaaviin yksityiskohtiin. Tiedän toki, että on turha nipottaa avaruusaluksen käytävien harmaudesta, mutta vähän turhan usein monet kentät näyttävät ulkoisesti identtisiltä toisiinsa nähden. Kivana piirteenä pidän ruudun ylälaidassa näkyvää olkakameranäkymää, jonka kautta näkee mariinien vinkkelistä mimmoisessa kuolemankamppailussa nämä joutuvat tehtävien aikana olemaan. Antaa semmoisen toimivan Alien-fiilikset kun pimeästä kohti puskeva geenivoro saa vastaansa aimo annoksen sarjatulta.



Äänimaailmassa olisi saanut olla vähän enemmän sisältöä. Kyllähän hylätyn aluksen moottorien hurina ja kämäisten ovien kolina luovat tunnelmaa samalla kun kaukaisuudessa kuuluu xenojen kirkumista ja lähestyviä juoksuaskelmia. Mutta pitkiä pelisessioita pitäessään sitä silti toisinaan kaipaisi jotain rautaista taistelumusiikkia kohottamaan tunnelmaa.



Mutta miten sitä kuitenkin sanoisi lopputuomion osalta? Lautapelin yleisilme ja tunnelma on saatu siirrettyä ihan onnistuneesti videopelin muotoon, graafiset ja musiikilliset puutteet ovat toki selkeitä mutteivät pilaa peliä, kun olennainen eli taktikointi toimii kuten pitääkin. Haastetta löytyy erittäin hyvin ja epäonnistumisista rankaistaan armotta. Mutta moninpelin puute on kuitenkin suuri harmi, sillä tämmöinen peli on kuin luotu kaverin kanssa kisaamiseen.



Edulliseen alehintaan ihan kannattava ostos, mikäli sattuu olemaan lautapelin fani tai muuten vaan tykkää taktisemmasta menosta. Eri jaostot (Chapter) tuovat hieman vaihtelua pelityyleihin, joten lisäreitä on hyvä harkita pelin oston yhteydessä.

4-/5

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin kaunein, peluri ja keskustelunparantaja -16


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 111 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Style created by © Matti, gry komputerowe, reklama sem reklama seo

Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö