Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 130 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 30.06.2018 12:14 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1372
Paikkakunta: Somewhere
Fahrenheit aka Indigo Prophecy (Ps2)


”Kaksi kolmesta, on sekin toki jotain.”

Spoiler: show
Perusjamppa Lucas Kanen ilta kuppilassa ei mene aivan toivotulla tavalla, kun aivan yhtäkkiä, kuin riivattuna hän viiltelee ranteensa ja puukottaa tyystin vieraan miehen kuoliaaksi vessan lattialle. Kane pääsee toki paikalta lippahivoon, mutta tuommoista iltaa, eikä jälkeenpäin seuraavia kummallisia näkyjä, kuitata pois enää perus persekänneillä, vaan hänen täytyy yrittää pysyä järjissään ja pitää mahdollisimman pientä profiilia poliisien seulonnoista.

Etsivä Carla Valenti sekä agentti Tyler Miles alkavat tutkia tapausta ja tästä alkaakin surmatyön tekijän metsästys, samalla kun Kane yrittää itse saada selville kuka oikeasti on vastuussa öiseen murhatyöhön ja mitä peliä kulissien takana oikein pelataan.


...

Fahrenheit,( myöhemmin tunnettu nimellä Indigo Prophecy) on paranormaalilla elementeillä varustettu interaktiivinen peli, jonka tarinankuljetus toimii sangen kunnianhimoisella tavalla kuin elokuvatrilleri konsanaan. Murhatutkimus ja lain kouran välttely etenevät vuorotellen hiljalleen aina pienissä pätkissä, luoden mukavalla tavalla tasapainoa ja samaistumista kummallekin osapuoliskolle. Toisinaan sekaan mahtuu myös kunkin hahmon yksityiselämää ja kevyttä paineidenpurkua. Olin tapahtumien aikana yhtä lailla kiinnostunut niin etsiväntyöstä kuin myös karkurina toimimiseen.

Itse pelaaminen on Fahrenheitissä hyvin minimaalista ja suurin osa ajasta käytetäänkin ohjaimen tattien liikuttamiseen haluttujen toimintojen suorittamiseen. Toisinaan menoa kuljetetaan QTE-meiningillä, joissa päästään heiluttamaan tattia ihan reippaasti. Pientä interaktiivisuutta pelissä tarjotaan mm. valinnoissa tahi keskusteluissa, joissa pitää valita joko asia/puhetapa melko lyhyellä varoitusajalla. Lopputuloksen kannalta pikku teoilla ei ole massiivista merkitystä, mutta tekevätpähän pelikierroksesta yksilöllisemmän.



Kehumista on annettava kyllä niin animointijäljestä kuin pelin ulkoasusta, kuin myös elokuvamaisesta kerrontatavasta. Fahrenheitiä voi tituleerata kirkkaasti yhdeksi sulavasti animoiduimmista Ps2-peleistä, jossa hahmot liikkuvat ja ilmeilevät yllättävän uskottavasti. Kuin ”kaksnelosesta” suoraan lainatut jaetut ruudut eri hahmojen vinkkeleistä samoihin aikoihin tuovat nekin uskomattoman paljon jännitystä menoon. Tulee melkoisen kuumottava olo esim. kun pitäisi siivota murhapaikkaa samalla kun kuppilassa tallusteleva pollari etenee hiljalleen kohti vessaa…Myös nämä toimiston hallusinaatiot jättiläiskirpuista jäivät loppuiäksi kummittelemaan.


Kehumatta ei pidä myöskään jättää pelin tunnelmallista soundtrackiä ja huolellista ääninäyttelyä. Toiminnallisissa hetkissä soi painostavat sävellajit ja esim. Tylerin taustalla tuntuu aina soivan mukavan rentoja biisejä. Ääninäyttelyn laatu on kokonaisuudessa erittäin hyvää jälkeä ja erityisesti SELKEÄÄ. Kun dialogista saa selvää 97% ei tekstityksen puute pääse potuttamaan. (Ottakaa oppia, ”Prince of PERSEa”, ”HALOsta päähän” ja View-VITUN-ful Joe!)



Mutta sitten onkin aika muistaa että kauniissakin ruusuissa on varsissaan terävät piikit:


Ihan ensimmäisenä, ne kontrollit yhdistettynä siihen saakelin kameraan: Alkukohtausten aikana nämä eivät tuntuneet vielä niin vaivaavan, mutta voi helvetti kun pitäisi sitten osata suunnistaa asunnossa vessaan saati ulko-ovelle. Aina kun kamerakulma vaihtuu itsestään, on erittäin suuri todennäköisyys että myös kontrollien keskipiste vaihtuu samalla, joka vuorostaan johtaa siihen että hahmo suorittaa täyskäännöksen ihan vikasuuntaan, mikä johtaa kiireissä hyvin vakaviin ongelmiin. Mä niin mielelläni vaihtaisin ohjauksen Resident Evil-konkarina näihin monien kammoamiin tankkikontrolleihin, joissa liikkumissuunta sentään pysyi vakiona kamerasta välittämättä.


Sitten ovatkin vuorossa ne Quick Time Eventit. Välillä peli puskee näitä ruudulle aivan saatanasti ja näissä pitäisi vielä väännellä tattia toisinaan aivan naurettavan lyhyillä varoitusajoilla. Luojan kiitos, että muutamissa kohdissa ei tattien heiluttelussa tarvitse onnistua aivan sataprosenttisesti....peli tosin jätti kertomatta että QTE:isä epäonnistuminen voisi olla myös vaihtoehto.
Huonosti toimivat pakolliset hiiviskelyosuudet tuppaavat usein pilaamaan muuten toimivan pelin, eikä Fahrenheit tee poikkeusta tähänkään perisyntiin. Luojan kiitos, että niitä tungettiin tähän peliin vain kaksi ja nekin ovat loppujen lopuksi lyhyemmästä päästä.


Nämä ongelmat olisivat voineet potentiaalisesti pilata koko pelin tunnelman, mutta onneksi pelin tarina ja kaiken taustalla pyörivä suuri mysteeri pitävät hyvin otteessaan, jolloin tämmöiset kauneusvirheet osaa toisinaan antaa anteeksi.
Pelin tarina pysyykin hyvin kasassa kaksi kolmasosaa, mutta sitten tapahtuukin pelin viimeinen kolmannes…

Tarina tekee aika törkeän pitkän aikaloikan, jättää näköjään välistä aikas paljon mahdollisia tapahtumia, eikä tätä kaikkea selittävää vastausta oikeastaan pohjustettu lainkaan. Mulla ei ole mitään salaliittoja tahi yliluonnollisuuksia vastaan, mutta kun koko tämä sekametelisoppa menee överiksi jopa tämän pelin omalla mittapuulla. Kuvitelkaa vaikka Mass Effect 3:sen lopetuksen aiheuttama giganttinen pettymys, mutta että se tapahtuikin jo vuonna 2005.



Lopputulos:
Kontrollit ja kamerat aiheuttavat toisinaan turhautuneisuutta ja hampaitten kiritelyä, mutta hyvin käsikirjoitettu tarina ja kiehtovan elokuvamainen tunnelma lohduttavat kuitenkin kärsimystä...mitä nyt loppuratkaisu kompastuu turvalleen melko nolosti. Mikäli nämä virheet eivät olisi niin suuresti esillä, Fahrenheit ansaitsisi kevyesti täydet pisteet. Kaksi kolmesta, on sekin toki jotain.


3-/5

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 19.07.2018 07:38 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 285
Paikkakunta: Helsinki
Vampyr
Kokonainen arvostelu

"Vampyr on kuitenkin kaikesta huolimatta kokemuksen arvoinen peli, kunhan ei odota sen pelilliseltä puolelta liikoja. Se loistaa tarinassa ja hahmoissa, mutta tylsä ja yksitoikkoinen taistelu, teknisen puolen ongelmat ja edestakaisin sokkeloisilla kaduilla ramppaaminen käyvät äkkiä ärsyttämään. Jos kuitenkin vampyyriteemaista peliä etsit, on Vampyr tällä hetkellä selvästi paras vaihtoehto, johtuen myös kilpailun puutteestakin. Pelissä ei kuitenkaan ole mitään auringonvalossa helmeileviä yliopistovampyyreja, vaan synkkiä ja verenhimoisia yön kasvatteja, jotka kamppailevat enemmän itseään, kuin toisiaan vastaan."

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 07.09.2018 10:24 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 285
Paikkakunta: Helsinki
Dead Cells: Linkki arvosteluun

"Mikäli haluat tunnin ryppäissä pelattavaa, äärimmäisen laadukkaasti toteutettua ja toiminnallista 2D-tasohyppelyä, on tässä oiva valinta. Parinkympin peliksi tarjolla on nimittäin reilusti huonompiakin vaihtoehtoja, joiden kaikki potentiaali tai jopa lopputekstit ovat nähty yhdessä illassa. Voin taata, ettei Dead Cells ole sellainen peli."

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 13.09.2018 09:20 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1372
Paikkakunta: Somewhere
Kuva

Night In The Woods (Swt, PC, Ps4 ja muita alustoja)


”Kuvittelitko, että sun syksys oli outo?”

Spoiler: show
Tiedättehän sen tunteen aikuistumisen kynnyksellä, kun olette iät ajat kulkeneet samaa tuttua reittiä, mutta jossain vaiheessa wanha tuttu reitti ei olekaan enää entisensä. Sitten huomaattekin olevanne risteyskohdassa, eikä sulla tahdo oikein olla käsitystä mihin suuntaan elämän tiellä pitäisi lähteä kulkemaan? Potkustarttirahoituksen saanut teos, Night in the Woods keskittyy melkolailla tähän kyseiseen teemaan.

Tarina lähtee käyntiin siitä hetkestä, kun kaksikymppinen kissatyttö Mae jättää lukion (college) kesken ja palaa takaisin kotiseuduille Possum Springsin pikkukaupunkiin. Kaveriensa, goottigaattori Bean, nahkatakkikettu Greggin sekä tämän poikakaveri karhu Angusin, parissa hengaileva Mae joutuu hetki hetkeltä heräämään siihen todellisuuteen kuinka vanha kotikoto kuihtuu hiljalleen kokoon: Työttömyys on alati kasvamassa, nuoriso on muuttamassa pois ja useat kivijalkaliikkeet ovat sulkeneet tai sulkemassa ovensa...eikä myös kulu kauaa kun paikallisen raflan pihalta löytyy jotain kummallista.
Tätä enempää en tarinasta voi paljastaa ilman että yllätykset kärsivät.

NITW on niitä pelejä, joissa hyvin kirjoitettu tarina ja dialogi kulkevat pelaamisen edellä. Lievästi ongelmallisen Maen päivät kulkevat pitkälti aina kaverien parissa hengaillessa, mutta lisäsisältöä peliin tuovat Possum Springsin muut asukkaat, joilla on päivittäin aina jotain uutta sanottavaa. Jotta peli ei olisi pelkkää dialogin lukemista, sekaan on myös heitetty pientä pelaamisentapaista, aina kevyiden minipelien ja tasopompintojen merkeissä. Löytyypä pelistä jopa mukavasti retroileva minipeli DemonTower.


Aina pelin ja pienten keskustelujen edetessä Maen ja kaverien menneisyys alkaa kasautua pala kerrallaan. Mikä tekee NITW:sta viehättävän, on kuinka se saa itsensä tuntumaan (ihmiseläinhahmoista huolimatta) realistiselta ja jopa samaistuttavalta. Kuten alkuasetelma tuo esille, ”ei elo ole aina iloa”: Monilla hahmoilta löytyy joitain henkilökohtaisia ongelmia, aina ongelmista vanhempien/työpaikan kanssa tai läheisen kuolemaan, jotka voivat kaikki tapahtua ihan IRL varoittamatta.
Pelin edetessä käydään lävitse monenlaisia fiiliksiä, eikä peli toki ole pelkkää masennusta. Silloin tällöin löytyy synkempien hetkien välistä, myös hetkiä jotka saavat kunnolla nauramaan tai syämmen lämpimäksi. Tosikaveri eivät jätä hädän hetkellä.


Tarina sekä dialogi toimivat loistavasti ja samaa voi sanoa myös pelin soundtrackistä. Sävellykset taustalla sopivat hyvin, varsinkin niihin tunnerikkaampiin hetkiin, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Mikäli pieniä heikkouksia pitää listata, niin löytyyhän niitä pari:

Vaikka dialogia ja sekoilua on aina ilo seurata, niin pelillisesti meno tuntuu paikoitellen ”hitaalta” ja jokseenkin itseään toistavalta. Jok’ikinen päivä pitää aloittaa siitä, että pitää kampeutua ulos talosta, liikkua pari katua ja sitten suunnistaa haluamiinsa paikkoihin ennen kuin päivän lopuksi hengailee jonkun pääkaverin kanssa, kun minkäänlaista quicktravellia ei ole.
Ei mulla muuten ongelmia tämän asian suhteen ole, mutta Maen liikkumisvauhti ei aina päätä huimaa ja sitä samaa latausanimaatiota ruudusta toiseen siirtyessä joutuu tuijottamaan pidemmän päälle enemmän kuin tarpeeksi. Hyppimiseen turhautuu muutenkin hyvin pian jo sen takia, että joidenkin ihmisten luo ei pääse ellei osaa hyppiä ensin voimalinjoja pitkin kerrostalon katolle ja sieltä sitten toisen talon katolle yms, ja näihinkin pitää usein tehdä pikselintarkkaa pompintaa.

Mitä tulee sitten bändiharkkojen kontrolleihin, niin voi luoja! Sitä on kiitollinen että kohtauksissa ei ole pakko onnistua, sillä perusohjaimella ei meinaa millään pysyä nuottien tahdissa...muuten kyllä hyviä biisejä olivat.

Maen sangen erikoiset uniosuudet eriskummallisissa maisemissa ovat kyllä melkoista katseltavaa ja omaavat kaunista sävellystä, mutta sisällöllisesti ne toistavat usein turhan paljon samaa kaavaa: Etsi neljä musikanttia ja palaa sitten urkujen luo, rinse ’n repeat. Näihin kohtiin olisi kaivannut päämäärän suhteen vähän enemmän vaihtelua.



Pieniä pikkuvikoja ja ns. kauneusvirheitä peliin mahtuu, mutta kokonaisuuden kannalta peli on silti erittäin tunnerikas ja kuvastaa mielestäni hienosti aikuistumisen kynnyksellä olevan nuoren ongelmia ja epävarmuutta. Upea tarina ja rakastettavat hahmot pitävät otteessaan loppuun saakka...ja kuka tietää, ehkäpä sitä tekee toisinaan mieli palata uudestaan Possum Springsiin kokemaan kaikki mahdolliset dialogit ja kohtaukset.


"Rötöksiä?"


"Rötöksiä."


4+/5 ja "Gregg Rulz"...eikun siis ”Gigsu Suosittelee”

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 29.09.2018 01:16 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 285
Paikkakunta: Helsinki
Destiny 2: Forsaken
Linkki arvosteluun

"Forsakenin huonoin puoli onkin oikeastaan vain sen hinta niin rahassa, kuin ajassakin. Lisäosa kun maksaa sen 40 euroa ja onkin kirjoitushetkellä pääpeliä kalliimpi. Se kuitenkin tarjoaa erinomaisen kokemuksen ja valtavan määrän paranneltua puuhaa jo nyt erittäin hyvään räiskintäpeliin. Koska Destiny 2 kuuluu vielä kuluvan kuun PlayStation Plus -peleihin, on Forsaken erinomainen ostos jo ilmaiseksi saatuun pääpeliin."

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 130 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
Style created by © Matti, gry komputerowe, reklama sem reklama seo

Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia