Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 132 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 30.06.2018 12:14 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1400
Paikkakunta: Somewhere
Fahrenheit aka Indigo Prophecy (Ps2)


”Kaksi kolmesta, on sekin toki jotain.”

Spoiler: show
Perusjamppa Lucas Kanen ilta kuppilassa ei mene aivan toivotulla tavalla, kun aivan yhtäkkiä, kuin riivattuna hän viiltelee ranteensa ja puukottaa tyystin vieraan miehen kuoliaaksi vessan lattialle. Kane pääsee toki paikalta lippahivoon, mutta tuommoista iltaa, eikä jälkeenpäin seuraavia kummallisia näkyjä, kuitata pois enää perus persekänneillä, vaan hänen täytyy yrittää pysyä järjissään ja pitää mahdollisimman pientä profiilia poliisien seulonnoista.

Etsivä Carla Valenti sekä agentti Tyler Miles alkavat tutkia tapausta ja tästä alkaakin surmatyön tekijän metsästys, samalla kun Kane yrittää itse saada selville kuka oikeasti on vastuussa öiseen murhatyöhön ja mitä peliä kulissien takana oikein pelataan.


...

Fahrenheit,( myöhemmin tunnettu nimellä Indigo Prophecy) on paranormaalilla elementeillä varustettu interaktiivinen peli, jonka tarinankuljetus toimii sangen kunnianhimoisella tavalla kuin elokuvatrilleri konsanaan. Murhatutkimus ja lain kouran välttely etenevät vuorotellen hiljalleen aina pienissä pätkissä, luoden mukavalla tavalla tasapainoa ja samaistumista kummallekin osapuoliskolle. Toisinaan sekaan mahtuu myös kunkin hahmon yksityiselämää ja kevyttä paineidenpurkua. Olin tapahtumien aikana yhtä lailla kiinnostunut niin etsiväntyöstä kuin myös karkurina toimimiseen.

Itse pelaaminen on Fahrenheitissä hyvin minimaalista ja suurin osa ajasta käytetäänkin ohjaimen tattien liikuttamiseen haluttujen toimintojen suorittamiseen. Toisinaan menoa kuljetetaan QTE-meiningillä, joissa päästään heiluttamaan tattia ihan reippaasti. Pientä interaktiivisuutta pelissä tarjotaan mm. valinnoissa tahi keskusteluissa, joissa pitää valita joko asia/puhetapa melko lyhyellä varoitusajalla. Lopputuloksen kannalta pikku teoilla ei ole massiivista merkitystä, mutta tekevätpähän pelikierroksesta yksilöllisemmän.



Kehumista on annettava kyllä niin animointijäljestä kuin pelin ulkoasusta, kuin myös elokuvamaisesta kerrontatavasta. Fahrenheitiä voi tituleerata kirkkaasti yhdeksi sulavasti animoiduimmista Ps2-peleistä, jossa hahmot liikkuvat ja ilmeilevät yllättävän uskottavasti. Kuin ”kaksnelosesta” suoraan lainatut jaetut ruudut eri hahmojen vinkkeleistä samoihin aikoihin tuovat nekin uskomattoman paljon jännitystä menoon. Tulee melkoisen kuumottava olo esim. kun pitäisi siivota murhapaikkaa samalla kun kuppilassa tallusteleva pollari etenee hiljalleen kohti vessaa…Myös nämä toimiston hallusinaatiot jättiläiskirpuista jäivät loppuiäksi kummittelemaan.


Kehumatta ei pidä myöskään jättää pelin tunnelmallista soundtrackiä ja huolellista ääninäyttelyä. Toiminnallisissa hetkissä soi painostavat sävellajit ja esim. Tylerin taustalla tuntuu aina soivan mukavan rentoja biisejä. Ääninäyttelyn laatu on kokonaisuudessa erittäin hyvää jälkeä ja erityisesti SELKEÄÄ. Kun dialogista saa selvää 97% ei tekstityksen puute pääse potuttamaan. (Ottakaa oppia, ”Prince of PERSEa”, ”HALOsta päähän” ja View-VITUN-ful Joe!)



Mutta sitten onkin aika muistaa että kauniissakin ruusuissa on varsissaan terävät piikit:


Ihan ensimmäisenä, ne kontrollit yhdistettynä siihen saakelin kameraan: Alkukohtausten aikana nämä eivät tuntuneet vielä niin vaivaavan, mutta voi helvetti kun pitäisi sitten osata suunnistaa asunnossa vessaan saati ulko-ovelle. Aina kun kamerakulma vaihtuu itsestään, on erittäin suuri todennäköisyys että myös kontrollien keskipiste vaihtuu samalla, joka vuorostaan johtaa siihen että hahmo suorittaa täyskäännöksen ihan vikasuuntaan, mikä johtaa kiireissä hyvin vakaviin ongelmiin. Mä niin mielelläni vaihtaisin ohjauksen Resident Evil-konkarina näihin monien kammoamiin tankkikontrolleihin, joissa liikkumissuunta sentään pysyi vakiona kamerasta välittämättä.


Sitten ovatkin vuorossa ne Quick Time Eventit. Välillä peli puskee näitä ruudulle aivan saatanasti ja näissä pitäisi vielä väännellä tattia toisinaan aivan naurettavan lyhyillä varoitusajoilla. Luojan kiitos, että muutamissa kohdissa ei tattien heiluttelussa tarvitse onnistua aivan sataprosenttisesti....peli tosin jätti kertomatta että QTE:isä epäonnistuminen voisi olla myös vaihtoehto.
Huonosti toimivat pakolliset hiiviskelyosuudet tuppaavat usein pilaamaan muuten toimivan pelin, eikä Fahrenheit tee poikkeusta tähänkään perisyntiin. Luojan kiitos, että niitä tungettiin tähän peliin vain kaksi ja nekin ovat loppujen lopuksi lyhyemmästä päästä.


Nämä ongelmat olisivat voineet potentiaalisesti pilata koko pelin tunnelman, mutta onneksi pelin tarina ja kaiken taustalla pyörivä suuri mysteeri pitävät hyvin otteessaan, jolloin tämmöiset kauneusvirheet osaa toisinaan antaa anteeksi.
Pelin tarina pysyykin hyvin kasassa kaksi kolmasosaa, mutta sitten tapahtuukin pelin viimeinen kolmannes…

Tarina tekee aika törkeän pitkän aikaloikan, jättää näköjään välistä aikas paljon mahdollisia tapahtumia, eikä tätä kaikkea selittävää vastausta oikeastaan pohjustettu lainkaan. Mulla ei ole mitään salaliittoja tahi yliluonnollisuuksia vastaan, mutta kun koko tämä sekametelisoppa menee överiksi jopa tämän pelin omalla mittapuulla. Kuvitelkaa vaikka Mass Effect 3:sen lopetuksen aiheuttama giganttinen pettymys, mutta että se tapahtuikin jo vuonna 2005.



Lopputulos:
Kontrollit ja kamerat aiheuttavat toisinaan turhautuneisuutta ja hampaitten kiritelyä, mutta hyvin käsikirjoitettu tarina ja kiehtovan elokuvamainen tunnelma lohduttavat kuitenkin kärsimystä...mitä nyt loppuratkaisu kompastuu turvalleen melko nolosti. Mikäli nämä virheet eivät olisi niin suuresti esillä, Fahrenheit ansaitsisi kevyesti täydet pisteet. Kaksi kolmesta, on sekin toki jotain.


3-/5

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 19.07.2018 07:38 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 288
Paikkakunta: Helsinki
Vampyr
Kokonainen arvostelu

"Vampyr on kuitenkin kaikesta huolimatta kokemuksen arvoinen peli, kunhan ei odota sen pelilliseltä puolelta liikoja. Se loistaa tarinassa ja hahmoissa, mutta tylsä ja yksitoikkoinen taistelu, teknisen puolen ongelmat ja edestakaisin sokkeloisilla kaduilla ramppaaminen käyvät äkkiä ärsyttämään. Jos kuitenkin vampyyriteemaista peliä etsit, on Vampyr tällä hetkellä selvästi paras vaihtoehto, johtuen myös kilpailun puutteestakin. Pelissä ei kuitenkaan ole mitään auringonvalossa helmeileviä yliopistovampyyreja, vaan synkkiä ja verenhimoisia yön kasvatteja, jotka kamppailevat enemmän itseään, kuin toisiaan vastaan."

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 07.09.2018 10:24 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 288
Paikkakunta: Helsinki
Dead Cells: Linkki arvosteluun

"Mikäli haluat tunnin ryppäissä pelattavaa, äärimmäisen laadukkaasti toteutettua ja toiminnallista 2D-tasohyppelyä, on tässä oiva valinta. Parinkympin peliksi tarjolla on nimittäin reilusti huonompiakin vaihtoehtoja, joiden kaikki potentiaali tai jopa lopputekstit ovat nähty yhdessä illassa. Voin taata, ettei Dead Cells ole sellainen peli."

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 13.09.2018 09:20 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1400
Paikkakunta: Somewhere
Kuva

Night In The Woods (Swt, PC, Ps4 ja muita alustoja)


”Kuvittelitko, että sun syksys oli outo?”

Spoiler: show
Tiedättehän sen tunteen aikuistumisen kynnyksellä, kun olette iät ajat kulkeneet samaa tuttua reittiä, mutta jossain vaiheessa wanha tuttu reitti ei olekaan enää entisensä. Sitten huomaattekin olevanne risteyskohdassa, eikä sulla tahdo oikein olla käsitystä mihin suuntaan elämän tiellä pitäisi lähteä kulkemaan? Potkustarttirahoituksen saanut teos, Night in the Woods keskittyy melkolailla tähän kyseiseen teemaan.

Tarina lähtee käyntiin siitä hetkestä, kun kaksikymppinen kissatyttö Mae jättää lukion (college) kesken ja palaa takaisin kotiseuduille Possum Springsin pikkukaupunkiin. Kaveriensa, goottigaattori Bean, nahkatakkikettu Greggin sekä tämän poikakaveri karhu Angusin, parissa hengaileva Mae joutuu hetki hetkeltä heräämään siihen todellisuuteen kuinka vanha kotikoto kuihtuu hiljalleen kokoon: Työttömyys on alati kasvamassa, nuoriso on muuttamassa pois ja useat kivijalkaliikkeet ovat sulkeneet tai sulkemassa ovensa...eikä myös kulu kauaa kun paikallisen raflan pihalta löytyy jotain kummallista.
Tätä enempää en tarinasta voi paljastaa ilman että yllätykset kärsivät.

NITW on niitä pelejä, joissa hyvin kirjoitettu tarina ja dialogi kulkevat pelaamisen edellä. Lievästi ongelmallisen Maen päivät kulkevat pitkälti aina kaverien parissa hengaillessa, mutta lisäsisältöä peliin tuovat Possum Springsin muut asukkaat, joilla on päivittäin aina jotain uutta sanottavaa. Jotta peli ei olisi pelkkää dialogin lukemista, sekaan on myös heitetty pientä pelaamisentapaista, aina kevyiden minipelien ja tasopompintojen merkeissä. Löytyypä pelistä jopa mukavasti retroileva minipeli DemonTower.


Aina pelin ja pienten keskustelujen edetessä Maen ja kaverien menneisyys alkaa kasautua pala kerrallaan. Mikä tekee NITW:sta viehättävän, on kuinka se saa itsensä tuntumaan (ihmiseläinhahmoista huolimatta) realistiselta ja jopa samaistuttavalta. Kuten alkuasetelma tuo esille, ”ei elo ole aina iloa”: Monilla hahmoilta löytyy joitain henkilökohtaisia ongelmia, aina ongelmista vanhempien/työpaikan kanssa tai läheisen kuolemaan, jotka voivat kaikki tapahtua ihan IRL varoittamatta.
Pelin edetessä käydään lävitse monenlaisia fiiliksiä, eikä peli toki ole pelkkää masennusta. Silloin tällöin löytyy synkempien hetkien välistä, myös hetkiä jotka saavat kunnolla nauramaan tai syämmen lämpimäksi. Tosikaveri eivät jätä hädän hetkellä.


Tarina sekä dialogi toimivat loistavasti ja samaa voi sanoa myös pelin soundtrackistä. Sävellykset taustalla sopivat hyvin, varsinkin niihin tunnerikkaampiin hetkiin, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Mikäli pieniä heikkouksia pitää listata, niin löytyyhän niitä pari:

Vaikka dialogia ja sekoilua on aina ilo seurata, niin pelillisesti meno tuntuu paikoitellen ”hitaalta” ja jokseenkin itseään toistavalta. Jok’ikinen päivä pitää aloittaa siitä, että pitää kampeutua ulos talosta, liikkua pari katua ja sitten suunnistaa haluamiinsa paikkoihin ennen kuin päivän lopuksi hengailee jonkun pääkaverin kanssa, kun minkäänlaista quicktravellia ei ole.
Ei mulla muuten ongelmia tämän asian suhteen ole, mutta Maen liikkumisvauhti ei aina päätä huimaa ja sitä samaa latausanimaatiota ruudusta toiseen siirtyessä joutuu tuijottamaan pidemmän päälle enemmän kuin tarpeeksi. Hyppimiseen turhautuu muutenkin hyvin pian jo sen takia, että joidenkin ihmisten luo ei pääse ellei osaa hyppiä ensin voimalinjoja pitkin kerrostalon katolle ja sieltä sitten toisen talon katolle yms, ja näihinkin pitää usein tehdä pikselintarkkaa pompintaa.

Mitä tulee sitten bändiharkkojen kontrolleihin, niin voi luoja! Sitä on kiitollinen että kohtauksissa ei ole pakko onnistua, sillä perusohjaimella ei meinaa millään pysyä nuottien tahdissa...muuten kyllä hyviä biisejä olivat.

Maen sangen erikoiset uniosuudet eriskummallisissa maisemissa ovat kyllä melkoista katseltavaa ja omaavat kaunista sävellystä, mutta sisällöllisesti ne toistavat usein turhan paljon samaa kaavaa: Etsi neljä musikanttia ja palaa sitten urkujen luo, rinse ’n repeat. Näihin kohtiin olisi kaivannut päämäärän suhteen vähän enemmän vaihtelua.



Pieniä pikkuvikoja ja ns. kauneusvirheitä peliin mahtuu, mutta kokonaisuuden kannalta peli on silti erittäin tunnerikas ja kuvastaa mielestäni hienosti aikuistumisen kynnyksellä olevan nuoren ongelmia ja epävarmuutta. Upea tarina ja rakastettavat hahmot pitävät otteessaan loppuun saakka...ja kuka tietää, ehkäpä sitä tekee toisinaan mieli palata uudestaan Possum Springsiin kokemaan kaikki mahdolliset dialogit ja kohtaukset.


"Rötöksiä?"


"Rötöksiä."


4+/5 ja "Gregg Rulz"...eikun siis ”Gigsu Suosittelee”

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 29.09.2018 01:16 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 288
Paikkakunta: Helsinki
Destiny 2: Forsaken
Linkki arvosteluun

"Forsakenin huonoin puoli onkin oikeastaan vain sen hinta niin rahassa, kuin ajassakin. Lisäosa kun maksaa sen 40 euroa ja onkin kirjoitushetkellä pääpeliä kalliimpi. Se kuitenkin tarjoaa erinomaisen kokemuksen ja valtavan määrän paranneltua puuhaa jo nyt erittäin hyvään räiskintäpeliin. Koska Destiny 2 kuuluu vielä kuluvan kuun PlayStation Plus -peleihin, on Forsaken erinomainen ostos jo ilmaiseksi saatuun pääpeliin."

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 21.10.2018 01:36 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Viestit: 288
Paikkakunta: Helsinki
V-Rally 4

"V-Rally voi mädäntyä vielä seuraavatkin 16 vuotta syvällä mutalammikossa. Osta mieluummin mikä tahansa Dirt-sarjan peli, tai vaikkapa Milestonen kehittämä Gravel ja saat parempaa vastinetta rahoillesi."

Arvostelu kokonaisuudessaan: Linkki

_________________
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin. Käänny siis puoleeni ja tarjoan mielihyvää


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Peliarvostelut
ViestiLähetetty: 15.11.2018 16:21 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Viestit: 164
Paikkakunta: Turku
DESTINY (PS3)

En ole koskaan ollut kiinnostunut nettiräiskinnöistä. Tai nettipeleistä yleensäkään. Ainoa mitä olen pelannut on Star Wars The old republic ja siihenkin kyllästyin kun kaikki tuntui menevän vain loputtomaan grindaamiseen eikä matkan etenemiseen. Destinystä olen lukenut joskus jotain arvosteluita ja kuunnellut internetin perusmölinää aiheesta. Kirpputorilla peli löytyi 2,50€ hintalapulla ja jotain naksahti päässäni... En tiennyt jos peli edes onnistuisi asentumaan, mutta päätin ottaa riskin. Ja nyt olen sitten astunut Destinyn ihmeelliseen maailmaan.....zzzz

Ensimmäinen taso lupaili vielä hyvää... Toki olin ihan ulalla että kuka olen TAI missä olen ja mitä tapahtuu, mutta silti. Ilmeisesti pieni lentävä Golf-pallo herätti minut henkiin. Ilmeisesti. En ole varma. En ole varma oikeastaan yhtään mistään. Kaikkea mielenkiintoista oli kuulemma menossa. Mutta sitten taso päättyy ja koko peli lässähtää pelaajan syliin kuin kuollut lahna. Tuntuu kuin juonta kertovat ja hahmoja esittelevät välivideot olisi unohdettu laittaa mukaan peliin. Mitään ei selitetä tai kerrota pelaajalle. Ei siis yhtään mitään. Ei hahmoja, ei tapahtumia, ei minua, ei vihollisia. Yhtäkkiä pelaaja siirtyy pelin Hub-maailmaan juoksemaan satojen muiden pelaajien kanssa ja olin aivan ulalla siitä mitä on tekeillä tai mitä pitäisi tehdä... tai kuka edes olen. Kaikki kutsuivat minua tuttavallisesti Warlockiksi hahmoluokkani mukaan ja kohtelevat minua kuin olisin tehnyt tätä jo vuosia rutiinilla, kaikki puhuivat kuin sekopäät outoja sanoja ja nimiä mitkä eivät sano minulle mitään pelin alussa eikä lopussa ja tuntui kuin tekijät olettaisivat minun jo tietävän ja tuntevan kaiken pelin maailmasta. Ihan kuin olisin valmis hyväksymään kaiken naaman eteen heitetyn sellaisenaan. Minua lähinnä nolotti kuunnella hahmojen tai paikkojen noloja nimiä ja lausumistapoja. Kukaan ei reagoinut minuun kuin olisin paikalla vasta ekaa kertaa ihmettelemässä mitä helvettiä on tekeillä, missä helvetissä olen ja mitä helvettiä niinkuin yleensä. Juoksen jonnekkin komentokeskukseen ja joukko tunnistettavia tv-näyttelijöitä -ilman mitään kunnollista mukanaolon perustelua- mumisee komentopisteen pöydän ympärillä jotain ja seison vieressä kolmantena pyöränä ja mietin että olenko tyhmä kun en ymmärrä mitä on tekeillä, skippasinko vahingossa kenties välinäytöksen? VAI ovatko tekijät isosta nimestään huolimatta ammattitaidottomia apinoita?
Pelissä ei ole edes minkäänlaista hakemistoa/codecia josta voisi tutkia maailmaa, taustoja tai eri muukalaisrotuja tai historiaa tai ylipäätään mitään.
Juonta tai tehtävänantoa ei Kertaakaan hoideta välivideolla tai selkeällä ohjeistuksen antamisella vaan tekstiplanssina ruudulla jota mukanani kulkeva pieni Golf pallo saattaa latausruudun aikana kommentoida jotta syntyisi tunne että juonella on muka väliä. Mutta millä juonella? Random "mene ja ammu kaikki"- tehtäviä ilmestyy karttaan ja ehkä viidesti koko pelin aikana tulee välivideoita missä päähenkilö seisoo tumput suorina ja kuuntelee miten Sivu"hahmot" keskittyvät kertomaan pelaajalle miksi he EIVÄT voi kertoa minulle mitä on tekeillä TAI mikä on pelin juoni. Yksi hahmo voisi kertoa minulle kaiken, mutta ei viitsi. Toinen käyttää kaiken ajan kertoakseen ettei hänellä ole aikaa edes selittää miksi ei ole aikaa selittää. Ja kolmas hahmo lupaa kertoa jotain, mutta vasta maksullisessa DLCssä. MITÄ.... VITTUAHH?!?! Ja minun persoonaton hahmoni ei sano sanaakaan vastaan vaikka itse kirjaimellisesti huusin tuskastumistani tv ruudun edessä.

Dialogi on aivan järkyttävän huonoa... tai pikemminkin Nolon Outoa. Se kuulostaa joltain mitä George Lucas varmasti kirjoitti alkuperäiseen Star Warsin käsikirjoitukseen ennen kuin tuottaja käski kirjoittaa jotain mikä ei kuulosta paskalta ja missä on jotain järkeä. Kaikki käyttävät outoja termejä ja lausuvat jenkkityyliin nimiä mitkä saavat korvani vuotamaan verta. Huomasin jokaikisessä "välivideossa" kiemurtelevani suurissa turhautumisissa tuolissani ja tekeväni face-palmeja kaiken amatöörimäisen paskan keskellä. Tekijät eivät osaa kertoa tarinaa, luoda kiinnostavia hahmoja tai edes motivoida pelaajaa kertaakaan koko pelin aikana. Erityisen vituttavana hahmona koin vaaleakaapuisen kusipää-Gandalfin, The Speakerin joka kovasti väittää tietävänsä kaiken mutta mitään ei suostu kertomaan, kun se on "turhaa"... Haista paska.

En edes tunne omaa asemaani mitenkään tärkeäksi pelissä. Olen vain random Warlock numero kuusimiljoonaa seitsemänsataa kuusitoista ja saan random "Mene sinne minne Golf-pallo osoittaa ja ammu kaikki"-tehtävänantoja liukuhihnalta muiden pelaajien kanssa. Hubissa ympärilläni juoksee sata muuta identtistä kyykkyhyppelijää ja tanssikoululaista jotka varmasti voisivat hoitaa saman kuin minäkin jos skippaisin tehtävän. Useasti mietinkin miten haluisin vain haistattaa kaikelle pitkät ja lähteä tutkimaan tuntemattomia maailmoja. Hubissa juostessani aloin usein miettiä miten paljon Mass effectin tehoa söisi se että Citadelissa juoksisi 60 muuta Shepardia, Talin ja Garruksen kanssa hakemassa Kapteeni Andersonilta tehtävänantoa...

Kaikesta irtoaa häiritsevä löyhkä joka kertoo että tekijät ovat tehneet pelin conceptitaide ja "Vittu me tehdään kaikkien aikojen siistein ja isoin scifiseikkailu ikinä"-hypetysvisio edellä ja "juoni" on elokuvatermejä käyttäen liitetty päälle loppusuoralla jälkituotannossa tekstiruuduilla tai offscreeninä puhuttuna duppauksena. Ja mikä juoni? Kaikessa on vain kyse "Tuolla on joukko vihollisia. Tapa kaikki." Tämä on aivan helvetin turhauttavaa koska maailma ja sen täyttävät rodut näyttävät mielenkiintoisilta ja vaikuttaa että siellä olisi paljon kerrottavaa ja näytettävää, mutta lopputuloksena on NOLO, ontto, tyhjä kuori conceptitaidepelistä jonka sisällä ei ole mitään. Siis ei yhtään mitään. Ei edes alkeistason tarinankerrontaa. Menet vain ja painat tulitusnäppäintä. Bungie saisi hävetä. Turha odottaa että edes suunnittelisin jatko-osan ostoa tai lisäosien pelaamista. Vielä parin-kolmen tunnin pelaamisen aikana pohdin että kyllähän tämän jaksaa painaa läpi mutta hyvin pian kyllästyin jatkuvaan grindaamiseen, samojen paikkojen läpijuoksuun ja yksitoikkoiseen pum-pum-pum-etenemiseen ja puskin loput pelistä läpi lähinnä periaatteesta.

Mitä jos alkuperäinen Star Wars tai Lord of the rings alkaisi sillä että Luke/Frodo heräisi ojasta, ei tietäisi yhtään missä on tai mitä maailmassa tapahtuu ja Ben Kenobi/Gandalf ilmestyisi paikalle ja sanoisi "Näet paljon asioita mitä et tule ymmärtämään, mutta kaikki on siis tooosi tärkeää ja haluan että seuraat minua ja ammu kaikkea mikä tulee vastaan.". Star Wars ja Lord of the Rings olisivat kuolleet siihen paikkaan.

Huomasin myös että peli teki normin nykypelin pelaajahuijauksen, Esittäen pelin ensimmäisessä pelikentässä superhiottuna ja viimeisteltynä elämyksenä: Pöly lentelelee ilmassa, asiat huojuvat tuulessa, valo tekee kauniita efektejä seinille, pimeyttä käytetään taidolla tunnelman luojana ja ympäristöjen äänisuunnittelu on upean elokuvallista, yksityiskohtaista ja tunnelmaa luovaa. Viholliset tuntuvat myös hyökkäilevän mielenkiintoisen yllättävästi katosta ja seinistä. Ja heti ekan tason jälkeen se olikin sitten siinä. Tämän jälkeen kaikki muuttuu tusina-ammuskelushootteriksi missä viholliset jakautuvat kahteen tyyppiin: Kulman takana räiskijöihin tai suoraan pelaajan päälle juokseviin.

Mutta mitä tulee itse THE Räiskintään? Ammuskeluun? Jatkuvaan grindaamiseen? Ammuskelu tuntuu Erittäin, erittäin hyvältä. Aseet käyttäytyvät ihastuttavan kauniisti ja jokainen laukaus onnistuu tuntumaan siltä kuin olisi ampunut. Erityisesti pidin padiohjausta varsin onnistuneena vaikka olen aina kammoksunut padilla suoritettavia firstperson raiskintoja paniikkissa tehtävien epämääräisen tähtäämisen ongelmien takia. Erityisesti pidin pelin erinomaisesta nopeasta hahmon kääntämisestä joka antoi mahdollisuuden kääntyä ja perääntyä nopeasti takaisin asemiin huonosti käyneen ammuskelu-etenemisen jälkeen.
Pelasin peliä yksin ja käytin edetessäni varovaista "ammutaan kulman takaa hyvistä asemista ja napsitaan vuorotellen kaikki pahikset"-taktiikkaa ja hyvin harvoin vain hyökkäsin kimppuun ja aloitin lähitaistelun. Pelaamani Warlock oli keskittynyt hahmonkehitykseen ja tuntui antavan pelaajalle juuri sen parhaimman tasapainon yksinpelattavan "kamppanian" läpikäyntiin. Kiväärillä ja sniperillä kauemmat kohteet ja liian lähelle tulevat kaverit hoidettiin kranaatilla tai iholle tullessa käden energiaburstauksella.
Pelaajaa palkitaan jatkuvasti uusilla paremmilla versioilla vanhoista aseista ja vaatteiden päivityksillä mitkä kumma kyllä pitivät etenemisen varsin virkeänä ja kiinnostavana. Kukapa ei nyt tykkäisi näyttää hyvältä...
Grindaaminen alkoi kuitenin nopeasti maistua puulta. Varmasti se on kaverien kanssa paljon kivempaa kun voi yhdessä juosta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan samoja käytäviä ja ammuskella samoja vihollisia, eikä vain keskittyä olemaan kaiken vastapuolen tulituksen kohteena uudestaan ja uudestan.

Pelin viholliskohtaamiset alkavat lupaavasti mutta hyvin nopeasti joutuu huomaamaan miten tekijät ovat valinneet helpon tien käyttämällä jatkuvasti paria samaa vihollistyyppiä. Erikoisvastukset ja pomomatsit tuntuivat olevan perusvihollisten Suurempia versioita, isommalla tasonumerolla mikä ei kovin hyvää kuvaa anna maailman kalleimmasta pelituotannosta...

Musiikki oli myös paikoitellen ihan kivaa. Pidin PALJON enemmän sen hiljaisista fiilistelymusiikeista esimerkiksi hub-alueella ja valikkoruusussa, kun taas pelikentissä soivat musiikit tuntuivat liian usein olevan automaattitoistolla. Tuntui kuin olisin kuunnellut soundtrack-levyä missä kappaleet vain vaihtuvat, eivätkä niinkään reagoi itse tapahtumiin.
Vihaan ja inhoan näiden "suurten julkaisuiden" tapaa castata tunnettuja elokuva/tv-näyttelijöitä äänirooleihin. Mitä se kertoo motivaatioista että hahmoa ei ole kirjoitettu periaatteessa ollenkaan eikä eteenpäinvievää juonta ole mutta Tunnistettavaan hollywoodnäyttelijään on kyllä tuhlattu ilomielin suuria summia rahaa? Varsinkin tällaisessa tapauksessa missä pelille ollaan tekemässä lisäsisältöä jatkuvasti. Mitäs sitten kun näyttelijä ei olekkaan saatavilla kun on työkeikalla toisella puolella planeettaa? Ilmeisesti näin oli jo käynytkin sillä itseltäni oli jäänyt täysin huomaamatta että uskollinen Golf-palloni, Game of Thronesin Peter Dinklage oli korvattu Aidolla Ammattilaisääninäyttelijällä Nolan Northilla. Great fucking job, assholes.

Pelasin peliä PS3lla. Pelin sisäinen resoluution tuntui vaihtelevan, varsinkin alussa, jatkuvasti kokoaan. Yleensä resoluutio tuntui olevan yksinkertaisimmissa kuvissa jossain HD-readyn rajamailla, 700pn lähituntumassa mutta välillä resoluutio tuntui olevan todella alhaalla, varsinkin alkupuolella se tuntui lähentelevän 420ptä. Varsinkin graafisesti näyttävissä ympäristöissä. Myöhemmässä vaiheessa peliä kuten Venuksessa näytti enemmänkin siltä että tekijät olivat tehteen päinvastoin ja ottaneet tehot grafiikasta eivätkä niinkään resoluutiosta. Peli ei tehnyt käynnistyessään kovin suurta vaikutusta kun jo pelkkä HAHMONLUONTI ruudun grafiikka oli ihan pullamössöä taikinaa. Ei antanut kovin loisteliasta kuvaa tulevasta matkasta...

Destiny on ammuskelun osalta hiottu hyväntuntuiseksi mutta muuten peli ei ole muuta kuin turhauttavan nolo, ontto, itseääntoistavan sisällötön ja väritön pieru joka olemassaolo on hyvin kyseenalaistettavaa tällaisenaan. Miksi ihmeessä tekijät eivät ole laittaneet tarinaa tai edes hahmoja peliin mutta silti peli käyttäytyy kuin kaikessa olisi kyse juuri tarinasta ja hahmovetoisesta jutusta... Jos antaisin pisteitä niin ne olisivat siellä kutosen ja seiskan välimaastossa ja tulisivat vain ja ainoastaan hiotusta ammuskelusta ja hyvissä väleissä annettavista uusista varusteista, sillä mitään muuta tarjottavaa pelillä ei ole. Outoa miten pelin kannessa on ikäraja 16 mutta "tarinankerronta" ja dialogi on kuin vauvojen ymmärrystasolle kirjoitettua. Toki totuuden itseltään kieltävät narkkarit voivat suhtautua peliin sillä että se on "Ensimmäinen osa isosta saagasta" ja että "lisäosat laajentavat juttua sitten tästä" MUTTA ensimmäisenä pelinä uudesta fantasiamaailmasta/pelisarjasta sen pitäisi VÄHINTÄÄN esittää meille maailma, sen hahmot, säännöt, kertoa miksi tapahtuu ja mitä tapahtuu ja ENNENKAIKKEA miksi minun pitäisi pelaajana välittää paskan vertaa yhtään mistään. Mutta peli ei tee yhtään mitään. Edes perusasioiden kuten tehtävänanto tai uuteen peliin pelaajan tuominen on amatöörimaisen surkeaa ja Juonta on vähemmän kuin randomissa internetin 3minuuttisessa pornoclipissä "Little Redhead wants to suck big daddys big thing." Siinä sentään on tarina ja hahmojen motivaatiot selvillä jo ekasta minuutista lähtien.

Voin vain todeta tähän loppuun että Onneksi minulla ei ollut minkäänlaista henkistä tunnesidettä peliä tai sen ilmestymistä kohtaa sillä en halua edes nauraa niille jotka ostivat tämän täysihintaisena ja miettivät mitä olivat menneet tekemään. Haluan vain sanoa että Otan Osaa kun menitte tekijöiden ja julkaisijan ansaan ja pulititte isot summat mokomasta pierusta.
Pelin loputtua olin yhtä ulalla kaikesta kuin ekan peliminuutinkin aikana. Ja vähemmän kiinnostunut kaikesta kuin koskaan ennen pelin aloittamista. Varmasti jonkinasteinen saavutus sekin...

Fuck this shit.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 132 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Style created by © Matti, gry komputerowe, reklama sem reklama seo

Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia