Ajattelin pitää tässä lisäksi jonkinlaista listaa peleistä mikäli joku tänne törmäilee ja on kiinnostunut muiden firmojen yrityksistä tuottaa uudelleen se magia joka RE-sarjassa on. Koska RE on melkoisen tyylillisesti jakaantunut sarja, jaan pelit tuossa alla kategorioihin sen mukaan, minkälaisen tyylilajin reskoja ne edustavat. Lisäksi pistän kunkin pelin kohdalle vielä maininnat minkälaisesta tekeleestä ja mille laitteelle on kyse.
Klassisen RE:n matkijat. Mukana on niin staattista kuvakulmaa kuin selviytymiskauhua, yleensä zombien ja virusten säestämänä. Hyvänä lisänä mukana on puzzleja, hölmöä ääninäyttelyä ja inventory-venkslaamista.
- Deep Fear - Vaikka Saturnille ei ilmestynyt kuin yksi Resident Evil ja Sega fanit saivat odottaa RE2-porttaustaan Dreamcastin julkaisuun asti, saivat he kuitenkin... jotain. Ikävästi peli jäi aikanaan kuitenkin melko vähälle huomiolle, eikä sen ansioita uskollisena RE-kloonina otettu tosissaan. Parannuksena esikuvaansa tässä pelissä pystyi tähtäämään ja liikkumaan samaan aikaan. Kartanon sijasta kohteena on merenalainen tutkimuslaitos. Graafisesti yllättävän nätti ja hirviösuunnittelu mieleenjäävää.
- Carrier - Peli tuntuu lähes jatko-osalta Deep Fearille ja siinä missä Deep Fear keskittyi seuraamaan ensimmäisen ressun luomia polkuja, oli Carrier kuin Segan oma RE2 kahden reiteillään risteävän hahmon kampanjoilla. Tällä kertaa meren pohjasta päästään pinnalle ja laivan kannelle. Kyllä, tämä peli teki sen ennen Resident Eviliä. Virus jyllää ja hyvin UBCS-tyyliset mariinit (SPARC) juoksentelevat pitkin mestoja.
- Vaccine - Kun Resident Eviliin yhdistetään satunnaisesti muodostetut luolastot ja tiukka aikaraja, saadaan Vaccine. Tehty vuonna 2017 mutta graafisesti (ja tarkoituksellisesti) samaa tasoa kuin alkuperäinen RE.
- White Night - Oliko RE2:n remake hauska pelata Noir-modella läpi? Voi pojat, tässä sinulle siis peli! Kauhupeli staattisilla kuvakulmilla, mutta erittäin nätin näköisellä mustavalkofiltterillä esiteltynä. Totta puhuen peli tuntuu enemmän Resident Evilin kamerakulmien kantaisältä, Alone in the Darkilta, ja siihen tässä tietääkseni on tähdättykin, mutta jälkimmäisen possaollessa RE on ainoa, joka kamerakulmien manttelia kantoi vielä tätäkin pidemmälle.
- OverBlood - Julkaistu vajaan puoli vuotta ensimmäisen RE:n jälkeen, joten hirveästi tätä ei voi matkimisesta syyttää, mutta samankaltaisuuksia kuitenkin löytyy kosolti. Tämä peli tosin jo ensimmäisessä osassaan käytti 3D-renderöityjä taustoja, joihin RE ei lähtenyt ennen Code: Veronicaa. Jatko-osa tälle löytyy myös, mutta se tarpoi jo sen verran vahvasti omia polkujaan että jätin sen tästä listasta pois.
- Galerians - Esirenderoidyt taustat? Check. Staattiset kamerakulmat? Check. Tankkikontrollit? Check. Kosolti zombeja? Check. Tässä päästään jo todella lähelle. Omalla tavallaan kuitenkin erilainen peli psyykkisiä voimia omaavasta pojasta, joka myös sai entistä omalaatuisemman jatko-osan.
- Parasite Eve - Kuin Final Fantasyn ja Resident Evilin epäpyhä ristisiitos. Square päräyttää varsin näppärästi kauhun roolipelin muotoon, vaikkakin jatko-osat veivät kaavaa enemmän omiin suuntiinsa.
- Martian Gothic: Unification - Resident Evil IN SPAAAAACE! Erittäin kämänen ja ikuisuudelta tuntuva avaruusseikkailu, jossa kolme päähahmoa joutuu välttelemään toisiaan yllätyskuoleman pelossa. Pelaat siis kolmella eri hahmolla joiden välillä voit vaihdella vapaasti, mutta jos reitit risteävät on se menoa. Köpönen juoni jonkinlaisesta avaruusviruksesta päälle ja kloonisoppa on valmis.
- Evil Dead: Hail to the King - Lovecraftiaanisen taustansa (mm. Necronomicon) puolesta tämä peli menisi White Nightin kanssa enempi tuonne Alone in the Dark -kloonien puolelle, mutta taistelumekaniikka ja inventory-systeemi ovat enemmän Resident Evililtä varastettuja. Tarinallisesti peli sijoittuu 8 vuotta Army of Darkness -elokuvan jälkeen.
- Prototype Mansion: Used - No Cover - Tämä peli on ehkä Vaccinea lukuun ottamatta tämän listan häpelemättömin klooni. Pelin tarkoitus on muutenkin olla melko pitkälti parodia ensimmäisesta Resident Evilistä ja vanhojen kauhupelien tropeista yleisesti.
- Garden Variety Body Horror - Rare Import - Yllä olevan pelin jatko-osa, joka jatkaa tarkoituksellisesti samalla linjalla kuin edeltäjänsä. Samankaltaisuudesta kertonee myös se, että molemmat julkaistiin samana vuonna, eli 2018.
- Curse: The Eye of Isis : Resident Evil 1800-luvun englannissa, mutta ei siinä vielä kaikki! Lyödään matkaan mukaan muinaisegyptistä karanneet muumiot ja muut kummajaiset, ja koko paketti lähtee huikeaan kolmen euron hintaan Steamista! Julkaistu myös pleikka kakkoselle ja alkuperäiselle Xboxille, mutta hintakin on sitten kymmenkertainen. Nykyporttaus on kuitenkin onnistunut ja ajaa asian.
Seuraavana sarjassa pelit, jotka hyppäsivät apinajunaan RE4:n menestyksen myötä ja joko devaajat suoraan ovat maininneet RE4:n innoittajakseen, tai tuotoksesta on muuten vain selvää mihin apinan jäljet johtavat. Listasin tähän kategoriaan myös ne pelit, jotka yrittivät jotain uutta klassisella kaavalla ennen ja jälkeen RE4:n menestyksen (tai siitä huolimatta), mutta ovat liian erilaisia mennäkseen ensimmäiseen kategoriaan. OTS-sukupolven ResEvilien vanavedessä kuitenkin mennään.
- Extermination - Tämä peli oli RE4 ennen kuin kyseistä peliä edes julkaistiin. RE vibat ovat vahvat, mutta peli toimii hyvin omillaan. Kuvakulmista ja tankkikontrolleista on päästy, mutta kyllä sitä miehen on perkele vieläkin seisottava paikallaan että saa ammuttua. Olan takaa juoksentelua zombien ja kamujen keskellä. Pelillä on myös hemmetin siistit kannet, jossa on pinta kuin holofoil pokemon-kortissa.
- Cold Fear - RE4, mutta laivalla. Tämän selkeämmin peliä ei voisi kuvailla. PC-kontrollit ovat kuulemma kämäiset, eikä niitä voi muuttaa, joten konsoliversio on tästä ehdoton. Päähahmo näyttää Leonilta ja lähes kaikki pelissä huutaa RE4. Vihollisina tosin on huomattavasti enemmän tavallista ihmismassaa, vaikka kauhupeli tämäkin.
- Evil Within - Shinji Mikamin "uusi tuleminen". Omasta mielestä helvetin mälsä tekeles, joka yritti aivan liikaa olla RE4, mutta tarinalla joka on sekavampi kuin yksikään Silent Hill, joita tämä juonellisesti enemmän kuitenkin muistuttaa. Charmissa peli ei kuitenkaan yllä lähellekkään kumpaakaan sarjaa. Jatko-osa on kuulemma parempi, ja on päässyt yli tarpeestaan olla kuin jokin aiemmin olemassa oleva peli. Sitä ei kuitenkaan Mikami enää itse ollut tekemässä.
- Daymare: 1998 - Muistaako joku sen faniremaken RE2:sta jota Invader Games -niminen fanipoppoo oli aikanaan tekemässä, kunnes Capcom puhalsi pilliin oman projektinsa ollessa jo hiljalleen muhimassa? Noh, tyypit eivät kuitenkaan halunneet heittää jo tehtyä työtä hukkaan, joten perustivat oman pelilafkan nimeltä Invader Studios ja alkoivat työstää omaa kunnianosoitustaan rakastamalleen pelisarjalle. Capcom myös antoi siunauksensa tekeleelle, ja päästi jopa porukan visiitille studioilleen vilaisemaan vielä silloin vaiheessa ollutta RE2 remakea. Jos RE2 remake maistui, kannattaa tämä peli ottaa seurantaan.
- Dead Space - Itse en tätä välttämättä suoranaisesti klooniksi haukkuisi, sillä pelillä on todella omanlaisensa tyyli. Lisäsin sen kuitenkin tähän listalle, sillä pelin tekijät itse ovat maininneet innoittajakseen juurikin neljännen Resident Evilin. Jatko-osien myötä sarja otti enemmän pesäeroa innoittajaansa, joskin Extraction-raideräiskinnästä voitaneen vetää jotain yhtäläisyyksia Chronicles-peleihin.
Tämä kategoria on omistettu peleille, jotka yrittävät seurata lähes pilkun tarkkaan Resident Evil: Outbreakin suunnitteluraamattua. Oikeastaan koko kategoriaa miehittää enimmäkseen yksi pelisarja, mutta innoittajan lähde oli kuitenkin sen verran erikoinen, että annoin näille oman kategoriansa. Ehkä vielä joskus joku muukin devaaja innostuu ajatuksesta ja nämä saavat kavereita.
- ObsCure - Idealtaan enemmän kuin Alan Wake valolle heikkoine monstereineen, jotka ottavat osumaa vasta kun taskulampun valokeila niitä osoittaa. Kaksinpelattavalla saman sohvan moninpelillä varustettuna ja kolmiulotteisia maisemia liikkuviin kamerakulmiin yhdistelemällä peli näyttää yllättävän paljon RE:Outbreakilta, ovenavausanimaatioita myöden. Onneksi tässä sentään ei joudu odottamaan minuuttia latausajoissa. Lisänä tankkikontrollit ja melko suuri hahmorosteri josta valita mieleisensä, ja joilla kaikilla on omat kykynsä. Hyvin saman tyylinen jatko-osa pelille löytyy myös, sekä spinoffiksi tarkoitettu kolmas peli, Final Exam, joka on täysin kaksiulotteinen beat 'em up eikä seuraa vanhoja kaavoja täten mitenkään.
- Outbreak - Tämä ensimmäinen osa on Resident Evil: Outbreak ylhäältä kuvattuna. Kaksiulotteisuudestaan huolimatta peli onnistui kaappaamaan hyvin esikuvansa tunnelman ja idean ja tuomaan sen nykypäivään. Presentaatio vain jäi itselle hieman kaipaamaan jotain...
- Outbreak: The New Nightmare - Kyllä, ne olivat ne 3D-grafiikat! Tämä peli jo tuntuu ja näyttää esikuvaltaan tönkköjä animaatioita lukuun ottamatta. Moni tämän pelin on lytännyt juurikin hieman kämäisen ulkoasunsa ja turhan hankalien tehtäväkokonaisuuksien vuoksi, mutta itselleni se tuntui oikeasti nykypäivän versiolta Resident Evilin ensimmäisistä nettiseikkailuista. Tässä, kuten edeltäjässäänkin, on tietysti myös toimiva nettipeli aina neljään pelaajaan asti.
- Outbreak: The Nightmare Chronicles - Piditkö RE:O:n Lone Wolf moodista ja mahdollisuudesta pelata täysin yksin ilman toilailevaa tekoälyä tai älyvapaita ihmispelaajia? Nightmare Chronicles ei ole yksin pelattava versio New Nightmaresta (sillä tuotakin voi pelata yksin, vieläpä ilman tekoälyjä) vaan aivan alusta alkaen yksinpeliksi rustattu versio omalla tarinallaan. Steamissa tämä on jostain syystä saanut vieläpä paremmat arvostelut kuin tuo kakkososa.
Tässä sitten pelit jotka yrittävät jotain aivan muuta, mutta ovat joko tekijänsä omien sanojen mukaan tai muuten vaan selkeästi Resident Evilin päiväkirjaa tarkasti lukeneet. Nämä eivät siis ole suoranaisia fanipelejä, vaan sarjan fanien tuotoksia jotka uskaltavat yrittää jotain muuta.
- Ultimate Evil - Listalla ei toistaiseksi ole vasta kuin yksi peli, ja sekin on vain demoversio. Harmillista kyllä, sillä pelillä on tuhottomasti potentiaalia. Suosittelen testaamaan peliä, sillä se on pelattavissa täysin ilmaiseksi itch.io nettisaitilla. Grafiikka on kuin ensimmäiseltä Gameboylta monokromaattista värimaailmaa myöden, mutta kyseessä on ensimmäisen persoonan lyhyenläntä seikkailu josta ei RE-tunnelmaa puutu tutun näköistä loppumonsteria myöden. Ensimmäiseen persoonaan ei myöskään ole vaikuttanut RE7:n julkaisu, sillä tämä ehti ilmoille pari vuotta aikaisemmin.
Lopulta musta hevonen -kategoria nimeltään (rummun pärinää) "Mitä jos RE olisikin beat 'em up?" Kyllä, tällainenkin kategoria löytyy. En kuitenkaan listaa tähän fanipelejä, vaikka niistä fyysisiä julkaisuja olisikin (kuten Dreamcastin Crisis Evil), vaan aivan omanlaisiaan pelejä, joiden vaikutteita ei kuitenkaan tarvitse kaukaa hakea. Tai sitten olen vain valmis näkemään Umbrellan logoja kaikkialla ja tämä onkin vain suuri salaliitto.
- Chaos Break - Vielä enemmän RE:ltä lainannut kuin listan seuraava tuotos. Pelin päähahmot Mituki ja Rick ovat kuin ilmetyt Chris ja Jill, ja ääninäyttely on myös yhtä huvittavalla tasolla kuin ensimmäinen vuoden 96 RE. Räiskintää tässä on enemmän kuin mättöä, mutta hyvin hahmot osaavat vihulaisia turpaankin mättää.
- Zombie Revenge - The House of the Dead pelisarjaan kuuluva beat 'em up spinoffi. Jotenkin pelin tuominen ensimmäisestä persoonasta kolmanteen sai tämän vain tuntumaan enemmän RE:ltä kuin HotD:lta, etenkin kun ääninäyttely on yhtä hölmöä kuin mihin molemmissa sarjoissa on totuttu, ja parannusesineinä toimivat harvinaisen tutuilta näyttävät vihreät yrtit.
Ai, sori, ei se ollutkaan vielä viimeinen kategoria. Tämä viimeinen on oikeastaan hieman huijausta, sillä kaikki listan pelit ovat Capcomin omaa kädenjälkeä. Nämä pelit kuitenkin ovat jokainen jollain tavalla kytköksissä RE-sarjaan, ja sen huomaa.
- Sweet Home - Resident Evilin kantaisä, jolla on uskomattoman paljon yhtymäkohtia sarjaan filuissa selitetyista juonikuvioista ja zombeista aivan identtisiin oven avaus animaatioihin. Syykin toki on selvä, sillä ennen kuin RE oli RE Shinji Mikamin projektina oli tehdä jonkinlainen jatko-osa tai remake Sweet Homesta PS1:lle, jonka aihiosta RE sitten syntyi. Peli perustui vieläpä samannimiseen elokuvaan, joten outoa kyllä ilman tuota elokuvaa meillä ei välttämättä olisi tätä pelisarjaa. Outona sattumana elokuvan nuorinta hahmoa esittänyt Nokko-niminen tyttö oli laulajana bändissä nimeltä Rebecca, joka myös oli nuorimman STARSin jäsenen nimi lopullisessa pelissä.
- Dino Crisis - Resident Evil dinosauruksilla. Tämän lähemmäs virallista-epävirallista Resident Eviliä ei kyllä koskaan tulla pääsemään, ainakaan ennen kuin Capcom suostuu tekemään uuden jatko-osan tai remaken tästäkin peliklassikosta.
- Devil May Cry - Ensimmäisestä DMC:stä paistaa miljoonan kilometrin päähän se, että peli oli alunperin RE4. Vaikka Dante ja Vergil eivät päätyneetkään olemaan Oswell Spencerin pojat Tony Redgrave ja [name pending], on ainakin sarjan ensimmäisessä pelissä sarjan veri vielä vahvana läsnä, vaikkakin pelityyli on hack'n'slash. Dante tosin päätyi käyttämään tuota alkuperäistä nimeään aliaksena omassa sarjassaan.
- Onimusha: Warlords - Muinaisjapani ja demonit. Oli lähellä, että kyseessä ei ollut muinaisjapani ja zombiet, sillä tämänkin pelin piti alunperin olla Resident Evil, ja kantoi aluksi nimeä Sengoku Biohazard. En tiedä miten tuo tarina olisi saatua mitenkään järkevästi sidottua sarjan loreen, mutta ilmeisesti samasta syystä tekijät päättivät vaihtaa nimen kokonaan (joka sekin oli ensin Onimusha: Demon Warrior kun peli oli vielä kehitteillä ensimmäiselle pleikkarille). Staattiset kuvakulmat tosin säilyivät, ja tästäkin kyllä huomaa mitä siitä ensin tehtailtiin.
Mainittakoon vielä erityismainintana loppuun tuo jo aikaisemmin mainittu Alone in the Dark pelisarja (tai ainakin ensimmäinen ja neljäs osa), joka teki koko tuon "selviytymiskauhua staattisilla kamerakulmilla" konseptin ensiksi, ja josta Mikamikin varmasti jonkin verran innoitusta nappasi. Kolme ensimmäistä peliä tosin menevät tarinallisesti aivan laidasta laitaan, ensimmäisen osan lovecraftiaanisista tunnelmista kakkosen mafioosoihin ja piraatteihin ja lopulta kolmosen lännenseikkailuihin pyssysankareineen päivineen. Sarjan neljäs osa, The New Nightmare, oli omasta mielestäni ehkä sarjan Resident Evilmäisin tekele (ja myös paras by a country mile).
Aaaanyway, jos jotain muita pelejä tulee mieleen niin heitelkää toki Näitä on aina hauska päästä kokeilemaan.