Yleisestihän meikälle kolahtaa aika monet genret, vaikka ei suinkaan aivan kaikki. Omia suosikkigenrejä ovat kauhu/Survival Horror (Resident Evil, Silent Hill yms.), JRPG/RPG (SMT-pelit ja Fallout), tasoloikka, FPS (tyyliin Goldeneye ja Timesplitters) ja seikkailupelit.
Sitten niitä inhokkeja, tai niitä genrejä, joista välitän vähemmän ovatkin: Urheilu, ajopelit, hiiviskelyt, musiikki, Street Fighter-tyyliset tappelupelit ja strategiat.
Urheilupelit ovat olleet suurin osa tympeitä vuosipäivityksiä, eivätkä muutenkaan ole koskaan innostaneet. Ainoat poikkeukset tässä sopassa ovat tietenkin skeittipelit, WWE (vaikka nykyiset pelit tuppaavat olemaan hemmetin tönkköjä) ja se NESille julkaistu River City Ransomin hengessä tehty väkivaltainen jalkapallopeli. Olisi pitänyt todeta sille puhelinmyyjälle, joka ehdotti minulle FIFA:n ostoa tyyliin
"Mitä jos TE maksaisitte minulle sen kaksikymppiä, jotta suostuisin edes koskemaan moiseen paskaan?"Ajopelit, YHHGH! Pelaa yhtä ja olet pelannut miltei jok'ikistä niistä!
Muutenkin sen saman radan kymmeniä kertoja ajaminen on yhtä puuduttavaa kuin oikeiden F1-kisojen seuraaminen. Kiroilen paljon ääneen, jos johonkin peliin on pitänyt tunkea jokin kämäinen ajokilpailuosuus, tai kun olet TAAS kerran GTA-peleissä rooliltasi se jengin luottokuski. Ainoat ajopelit, jotka ovat taas se kuuluisa poikkeus, ovat Mario Kart pelit ja niiden henkiset kopiot.
Hiiviskelyä en sinänsä inhoa, mutta MGS-pelejä, Sly-sarjaa ja Forbidden Sireniä lukuunottamatta en vaan ole ikinä innostunut tästä hiippailusta, varsinkin kun olen siinä harvinaisen huono.
Musiikkigenre ei varsinaisesti ole inhokki, mutta kiinnostusta ei vaan löydy, poikkeuksena tietenkin Mad Maestro. Olenhan toki joitain satunnaisia rytmipelejä testannut, kyseenalaisin tuloksin. Eivät vaan ole se minun juttuni.
Tappelupelit. Kontrollit ovat aivan liian hankalia sisäistää, parhaimmat liikkeet ovat jotain niin käsittämättömiä yhdistelmiä, että oppisin nopeammin soittamaan oikeaa viulua ja sikanopeasti päättyvissä taisteluissa ei vaan ole sitä tunnelmaa. Onhan tuo takavuosien Killer Instics sikakova peli, mutta vaan kun seuraan serkun pelaamista. Tappelupeleistä suosin mielummin DBZ Budokai Tenkaichin tyyliä, jossa kaikilla hahmoilla on samat, huomattavasti helpommat kontrollit, mutta muuten erilaiset hyökkäykset.
Strategiat. Eivät vaan ole se minun juttuni, en vaan yksinkertaisesti pärjää.