Goldfinger (N64)
Jepulis! Eli kyseessä on todellakin fanien tekemä modi, joka hyödyntää GoldenEyen tismalleen samoja mekaniikkoja valikkoruutuja myöten. Pyöriipä jopa Raren logokin alkuruudussa. Kuulin tästä sattumoisin Tuben ehdottamana vuosia sitten, mutta pelistä ei ollut tuolloin yhtäkään PAL-versiota myynnissä. Sitten tänä vuonna hoksasin jälleen Ebayssa seikkailla ja tilasin pelin sekä kotelot erikseen (ohjeita ei ollut myytävänä), jotta sain tämän ainutlaatuisen kappaleen viimeinkin haltuuni. Etukäteen en ollut katsellut juuri mitään gameplayta ja halusin pysyä aika pimennossa myös itse laadun suhteen.
Peliin on tehty täysin uudet 20 tasoa ja musiikit ovat myös uusia. Peli noudattaa Raren GoldenEyen legendaarisia alkuvalikoita ja onpa mahdollisuus jälleen valita kolmesta eri vaikeustasosta, jotka lisäävät vaikeuden lisäksi suoritettavien tehtävien määrää.
Itse ohjattavuus on tuttua ja toimii oikein hyvin, mutta muu tekniikka taasen köhii aika pahasti. Suurin ongelma, johon törmää ensimmäisellä tasolla, on pimeys. En todellakaan valehtele sanoessani ettei pelaaja näe juurikaan pyssynpiippua kauemmaksi. Vaikkei itse GoldenEye pyörinyt myöskään edes sitä 30fps sekunissa, silti se ei haitannut pelaamista ja piirtoetäisyys oli juuri tarpeeksi hyvä, että pystyin erottamaan viholliset ja muut asiat. Valitettavasti Goldfingerissä modaajat ovat innostuneet luomaan valtavia pelimaailmoja, joka ei ole hyvä idea, jos ei pystytä tilanteita paria metriä kauemmaksi näyttämään. Ensimmäisen tason suuri haaste piilee juuri piirtoetäisyydessä, kun pelaaja eksyy yhdellä alueella tämän tästä. Samalla tasolla on myös suhteettoman laaja kaupunkiosuus.
Olen pelanut nyt pari tasoa läpi ja kolmatta vähän päässyt näkemään, jossa pimeyden sijaan piirtoetäisyys katoaa valkoiseen usvaan. Toivottavasti pelissä on sisätiloihin perustuvia tasoja enemmän, sillä modaajat eivät ole Expasion Packista huolimatta saaneet hommaa handlaamaan ulkokohdissa. Rare onnistui molemmissa FPS-peleissään saamaan homman toimimaan sisällä, ulkona ja avaruudessakin säällä kuin säällä. Annan modaajille kyllä anteeksi paljon, mutta selkeästi tietty realismi vähän uupuu ja näkee porukan innostuneen laajoista tasoista liikaa. En vielä osaa sanoa miten hyvin leffan juonta seurataan, mutta tuttuja hahmoja kyllä nähdään.
Mut joo, mielenkiintoinen kokemus. Voipi olla että tietokoneella parhailla asetuksilla tästä nauttisi enemmän. Olenpa silti ylpeä omistaessani tällaisen pelin hyllyssäni, joka aiheuttaa nörteissä Silencen ja Gigsun kaltaisia reaktioita.
