Sivu 1/1

Forbidden Siren-pelisarja

ViestiLähetetty: 01.03.2014 15:11
Kirjoittaja Gigante
Elikkä toisella nimellä myös pelkkä Siren. Rankkaan tämän sarjan ihan kevyesti siihen parhaimpien kauhupelisarjojen kolmikärkeen yhdessä Silent Hillin ja Resident Evilin kanssa. Sanoisin myös, että Sireenit tuppaavat olemaan kolmikosta se kaikkein pelottavin ja ahdistavin pelisarja. Shibitojen kuolemattomuus ja näiden hemmetin ahdistavat maneerit, kuten nauraminen, jaksavat karmaista kerta toisensa jälkeen. Eikä pidä unohtaa myös sitä asiaa, että oma henki tuppaa lähtemään pelkästään kahdesta luodista, kun kivääriä kantavat yksilöt osaavat olla tappavan tarkkoja, eikä mokaamiselle kehtaa jättää tilaa.

Näönnappaus on myös ihan kiva lisä pelaamiseen ja pulmien ratkontaan. Parhaimmat esimerkit ominaisuuden käyttöön esim. kun pikkutyttö Harumin pitäisi paeta komerosta ilman, että talossa häärivä shibitoperhe ei huomaa asiaa ja kun kakkospelissä puolisokean Shu'n pitää käyttää koiransa katsetta nähdäkseen ympärilleen.

Ensimmäinen peli varsinkin osasi olla hyvinkin haastava kokemus ja sitä ei todellakaan läpäisty ihan hetkessä. Kakkonen meni vähän pehmenemään mitä tuli vaikeustason suhteen, mutta mukava peli sekin osasi olla.

Re: Forbidden Siren-pelisarja

ViestiLähetetty: 08.05.2014 23:36
Kirjoittaja Salem
Tämä on kyllä semmoinen pelisarja, että siihen ei ihan välittömästi imeydy mukaan. Aluksi ainakin itse vierastin suuresti kaikkea sitä aikajanakikkailua ja episodipohjaista etenemistyyliä, ja kokonaisuudesta ei tämän vuoksi tahdo ottaa mitään tolkkua. Loppupeleissä kuitenkin olen kovasti pitänyt molemmista läpäisemistäni peleistä (Forbidden Siren 2 ja Siren: Blood Curse). Alkuperäinen ykkönen on kokematta, mutta ehkä sekin joskus eksyy tuonne pelihyllyyn, sillä käsittääkseni Blood Curse, vaikka onkin jonkin sortin remake, on lähinnä köyhän miehen amerikanisoitu versio tuosta ekasta pelistä.

Re: Forbidden Siren-pelisarja

ViestiLähetetty: 10.05.2014 12:29
Kirjoittaja Gigante
Salem kirjoitti:Alkuperäinen ykkönen on kokematta, mutta ehkä sekin joskus eksyy tuonne pelihyllyyn, sillä käsittääkseni Blood Curse, vaikka onkin jonkin sortin remake, on lähinnä köyhän miehen amerikanisoitu versio tuosta ekasta pelistä.


Sanoisin, että ytimekkäin tiivistys Blood Cursesta koskaan. Onhan se toki ulkoasultaan komeampi ja käytännössä tiivistää alkuperäispelin hahmojen roolit aina muutamiin hahmoihin, mutta kyllä se aito alkuperäinen Sireeni pitää myös kokea. Tietysti muutamat osiot ja pikkuruiset sivutehtävät eri kentissä tuottavat alkuperäisessä pelissä toisinaan päänvaivaa. On myös huomattavasti haasteellisempi peli verrattuna kakkoseen.

Re: Forbidden Siren-pelisarja

ViestiLähetetty: 06.10.2015 06:49
Kirjoittaja Gigante
Tässä sitä päätin ruveta pelittämään ainakin loka-marraskuun tätä ensimmäistä Sireniä, ties miten monen vuoden jälkeen. Onhan tässä lievästi taidot ruosteessa, mitä tulee liikkumiseen, vaikka muutoin muistankin mitä missäkin kentässä kuuluu tehdä.

Suuri harmi sinänstä, että pelin asetuksista ei löydy teksityksiä tai vaihtoehtoa vaihtaa japanidubbiin, paitsi sitten kakkososassa.

En muistanutkaan miten pimeitä pelin yömaisemat olivatkaan. Näkökenttä on todella rajallinen ja vaikka taskulamppu antaakin pari ylimääräistä metriä nähtäväksi, ei sen sytyttäminen ole aina suotavaa. Tämä tuli huomattua toisen kentän aikana, kun valojen käytön jälkeen sain kivääristä. Nähdyksi tulemisen jälkeinen paniikki onkin itselleni melkoinen tunneskaala, varsinkin kentissä joissa ei kykene taistelemaan vastaan.

On eittämättä kivat tunnelmat pelittää tästä ensin pari kenttää ja lähteä vielä sen jälkeen öiselle kaupungille taskulamppu kourassa tallustelemaan.

Re: Forbidden Siren-pelisarja

ViestiLähetetty: 06.10.2015 19:17
Kirjoittaja -Zerials-
Gigante kirjoitti:Tässä sitä päätin ruveta pelittämään ainakin loka-marraskuun tätä ensimmäistä Sireniä, ties miten monen vuoden jälkeen. Onhan tässä lievästi taidot ruosteessa, mitä tulee liikkumiseen, vaikka muutoin muistankin mitä missäkin kentässä kuuluu tehdä.

Suuri harmi sinänstä, että pelin asetuksista ei löydy teksityksiä tai vaihtoehtoa vaihtaa japanidubbiin, paitsi sitten kakkososassa.

En muistanutkaan miten pimeitä pelin yömaisemat olivatkaan. Näkökenttä on todella rajallinen ja vaikka taskulamppu antaakin pari ylimääräistä metriä nähtäväksi, ei sen sytyttäminen ole aina suotavaa. Tämä tuli huomattua toisen kentän aikana, kun valojen käytön jälkeen sain kivääristä. Nähdyksi tulemisen jälkeinen paniikki onkin itselleni melkoinen tunneskaala, varsinkin kentissä joissa ei kykene taistelemaan vastaan.

On eittämättä kivat tunnelmat pelittää tästä ensin pari kenttää ja lähteä vielä sen jälkeen öiselle kaupungille taskulamppu kourassa tallustelemaan.

Pitäisi joskus testata Sirenia, kun kuulemma on kuumottelevaa settiä. Kauhupelit vain sattuu uppoamaan meikäläiseen. Gigs ainakin suosittelee?

Re: Forbidden Siren-pelisarja

ViestiLähetetty: 06.10.2015 19:45
Kirjoittaja Gigante
-Zerials- kirjoitti:Gigs ainakin suosittelee?



Totta perunalastuissa! Vaikka jotkut idiootit urputtavat alkuperäispelin kontrolleista ja puolikoomisesta brittidubista suosittelen mielummin sitä kuin Blood Curse-remakea. Kakkos-Sireenikin kelpaa ihan hyvin, ainakin sen suhteen vaikeustaso on rutkasti anteeksiantavampi ja vihjeet muutamiin pikkupuzzleihin ovat himpun verran inhimillisempiä.

Jos ensimmäinen Siren jotain on, niin haastava (samaa luokkaa PsOnen Martian Gothicin kanssa). Jää Hard-läpipeluut Silent Hillistä ja Reskuista auttamatta jälkeen, mutta onnistumisen riemu on eittämättä erittäin suurta luokkaa, aina yhden läpäistyn episoodin jälkeen.

Mikäli pelissä jää jumiin, niin IGN:ltä löytyy pelistä erittäin kattava läpipeluuohje kuvien kanssa. Monet pelin omista vihjeistä menevät niin hankaliksi, että ei ole häpeä lukea neuvoa oppaista.

Re: Forbidden Siren-pelisarja

ViestiLähetetty: 09.02.2019 19:23
Kirjoittaja MassDistraction
Heti nappasi tämä topicci silmään. Tuossa pari vuotta takaperin otin striimiprojektiksi pelata koko tämä pelisarja läpi ja kyllähän se sitten, about vuoden pelaamisen ja kymmenien tuntien pelaamisen jälkeen, pläjähti läpi. Sattui käymään vielä sellainen tuuri että striimiä ilmaantui katsomaan suomalainen kyseisten pelien speedrunaaja, joka on myös kirjoittanut peleistä läpipeluuoppaat internettiin. Löytyy tubesta (ja twitchistä) nimellä Akheon, käykää tsekkaamassa jätkän setit: https://www.youtube.com/user/AKheon

Helvetin hankalia enkä ikinä olisi ilman apua joistain puzzleista selvinnyt, en ymmärrä millä helvetillä kenenkään olisi joitain hämärämmistä osioista pitänyt arvata. 100% kuitenkin jokaisen pelin tarinat ja keräsin kaikki endingit, joten kyllä niistä ainakin viihdettä riittää. Hauskojakin ovat, etenkin englantilaisella dubilla joka lisää yllättävän paljon huumoriarvoa. Jokaisesta kolmesta pelistä diggailin, tosin rankkaisin ehkä itse parhaimmasta alkaen 1, 3 ja 2. Kakkonen ei oikein iskenyt, omasta mielestä siinä oli aivan liikaa aseilla leikkimistä. Etenkin ykkösessä aseiden kanssa pelaaminen oli yksi helvetti, ja kakkosessa se tuska vain moninkertaistui räiskinnän lisääntyessä. Onneksi kolmannessa osassa mekaniikka oli parantunut jo konsolinvaihdoksen myötä hurjasti, joskin tarinasisältö hieman kärsi. Hyvä peli tuokin, kaikesta huolimatta. Lisäksi omalle kanavalle jäi ikuiseksi meemiksi leijumaan "Animeprofessoriksi" ristitty Tamon Takeuchi. I mean, look at that beautiful face while he judges you silently:
Kuva

Diggasin myös kakkosen salaisesta lisämoodista, missä päästiin näkemään ykkösen päähenkilö Kyoya Suda tekemässä sitä, mihin hän ykkösen lopussa päätyi. It was a nice touch. Uudelleen en kyllä pelaisi, sen verran aikaa niihin upposi ja kaiken jo ehdin muutenkin nähdä. Ykkösen PS4-version trophyistä omistan ne harvinaisemmat, eli pääse peli yksinkertaisesti läpi :D Monella pelin ostaneella ei ilmeisesti hermot ole riittäneet.

Vaikka tämä aika "klassinen" kauhupelisarja onkin, en sitä välttämättä ihan Silent Hillin ja Resident Evilin kanssa samalla hyllylle nostaisi. Enemmän näen että ne suurimmat kauhupelien ikonit ja suunnannäyttäjät ovat SH:n ja RE:n lisäksi Project Zero ja Alone in the Dark, kun taas niitä ovat seuranneet lähes yhtä muistettavat, joskin vähäosaisemmat sarjat kuten Siren, ObsCure, Echo Night, jne. Harmittaa kyllä että ei noita Siren-mangoja ole koskaan käännetty edes englanniksi. Edes fanikäännöksiä en ole löytänyt. Voisivat olla mielenkiintoista luettavaa. Siren-elokuvan olen kyllä nähnyt, ja mielestäni se oli ihan hyvä. Project Siren on kyllä ilmaissut mielenkiintoansa palata vielä joskus pelisarjaan, mutta siitäkin lausahduksesta on jo aikaa. Nythän toki ovat viimeksi tehneet Gravity Rush -pelisarjaa. Noh, ainakaan sarjaa ei sentään devaajien puolelta vissiin ole unohdettu, noita mangojakin kun on ilmestynyt aina jossakin pelisarjan isomman vuosipäivän paikkeilla.

Re: Forbidden Siren-pelisarja

ViestiLähetetty: 09.02.2019 21:56
Kirjoittaja Gigante
^ Luulin jo olevani lähes ainoa, joka tähän pelisarjaan on koskenut suomessa mutta kiva tietää olevansa väärässä. Olisi kyllä kiva nähdä jotain uutta osaa sarjaan Siren-tiimiltä.

Tulihan nuo kakkospleikalla pelattua ykkönen ja kakkonen molemmat lävitse kauttaaltaan. Molemmista tuli etsittyä kaikki kamat 100% ja kakkosen meni läpi ainakin vaikealla ja unlockasin tämän shibito-skenaarion, mutta aikahaaste tiloja en muista läpäisseeni.

Kun viimeksi pelitin ykkösen läpi, sitä jäi ihmetelemään miten nuorena onnistui masteroimaan kiväärillä tähtäämisen. Ei ihan mennyt ulkomuistista Akiran toinen kenttä putkeen, kun pitäisi osata sekunnissa ottaa tähtäimeen kaksi liikkuvaa kohdetta paksun sumuvaipan lävitse...osumatta tietenkään samalla Yorikoon.

Prof. Takeuchilla on kyllä stailisti uniikki kampaus kauhugenren saralla.

Re: Forbidden Siren-pelisarja

ViestiLähetetty: 23.09.2020 15:45
Kirjoittaja Enki
Eräs kauneimmista (metsän humuisen sumun ja iltasateiden näkyvyyshaittojen -tavalla) peleistä jota on tullut pelailtua, jossa oli tunnelmaa pienen kylän verran (ironisesti) ja omasi tosiaan valtavan vaikeustason joka pakotti käymään tarinalangassa uudelleen timelinella jo läpikäytyjä kenttiä läpi avatakseen etenemisdialogia muille hahmoille - tai käydäkseen tekemässä jotain mitä ei tiettynä aikajanana voinut tehdä.. Itse on kosketuspinta tuohon ensimmäiseen osaan, joka tulikin omistettua Ps2:lla, on näkynyt nykyään PS-Storen kauppapaikalla mutta ei ole tullut hankittua, kun tällä hetkellä kylmiltään tarpoamaan tuohon temmellysviidakkoon tarkoittaa pitkää pinnaa ja venyvää kärsivällisyyttä. Siitä huolimatta vaikka edustaa pelityyppinä sitä skaalaa jota tulee edellä mainituista syistä vähemmän pelailtua, on kuten jo sanottukin, erittäin mieleenpainuva ja koukuttavakin kokemus. Mikä myös tärkeintä: kauhupeli jossa on selvät Japanilaiset puitteet ohjaamassa omalla syvennyksellään, mutta ei mitään liian vierasta vaan jälleen puhtaasti naulan kantaan osuvaa kenttäsuunnittelua juonellaan joka on lähellä tavanomaista kaduntallaajaa, selviytyen läpi eteen tulevista dilemmoista vain sen hetken päättelyllään.

Itsestäni jotakin kertovaa ekaa peliä pelatessani olikin, että lempihahmona oli vanhempi metsästäjämies kiväärin varressa: kaikkien niiden ahdisteluiden, nurkkaan ajojen ja hengiltä ottamisten jäljiltä jota shibitot olivat tarjoilleet, oli rentouttavaa mujauttaa tuolla hahmolla kertalaakista kiväärillä otukset edes vähäksi aikaa polvilleen - tämä siis helpotti pieneksi toviksi edetäkseen kentässä taas johonkin suuntaan :roll: Sattuneista syistä tuokin helpotus pelin loppuvaiheilla oli mennyttä, mutta taidot olivat sen verran skarppiintuneet jotta hiiviskelylläkin oli tavoitteeseen johtavia kulkuväyliä ilmestynyt ja samalla pulmien ratkontakin oli käynyt helpommaksi.

Tuota mukana ollutta näönkaappausta pystyi käyttämään moniin toimiin ja välillähän aika ovelasti se ratkaisu piili siinä pulmienkin osalta, mitä ne liikkeessä olevat näkevät reitillään tai mitä kyttäävät herkeämättä sillä hetkellä täysin rinnoin. Tämä oli osasyy miksi peli loppuviimein oli täysin oma veistoksensa kauhuskenessä, koska vaikka se eteni toisinaan etanan vauhtia niin se pisti pelaajat kiinnittämään ympäristöön yksityiskohtaisesti huomiota ja ajoituksiin (vaikka itsellä vilkkui vähän väliä punaista ruudulla) joka teki siitä kauhun sekaisen mutta samaan aikaa aidon selviytymispelin. Olihan mukana myös pikakenttiä toisiin nähden, mutta aina jokaisessa samoilussa piili juju viritettynä miksi näin mentiin ja juuri tähän kohtaan.

Siksi on vaikea alkaa (ekaa) peliä toisaalta uudelleen pelailemaan vain tietäen mitä on tulossa ja miksi tähän voi olla erittäinkin vaikea tarttua (etenkin nopeatempoisten viikonloppupelien ollessa pääsääntöisesti kierrossa) mainituista syistä, mutta kaikesta huolimatta on hyvä videopeli joka vaatii päätä, sietoa ( & henkistä kanttia) mutta kun uppoaa punaisten jokien ympäröimään kylään sateen piiskaamaksi, niin vain ollakseen paikalla riittää.