Silence kirjoitti:Yleensä (vanhoissa) Silent Hilleissä vihoviimeinen asia mitä haluat päästä kokemaan on se että vihollinen pääsee liian lähelle, mutta höh höö, nyt räpyttelemällä painiketta voi ravisuttaa vastuksen irti. Se siitä uhasta tai mystisyydestä. Noh, mutta jos se toimi niin hyvin Resident Evil 6sessakin, niin miksi ei Silent Hill 2 remakessakin?
Tämä on juuri tätä mitä niin moneen kertaan olen todennut. Kaikki pelit näyttävät, käyttäytyvät ja toimivat keskenään täsmälleen samalla tavalla nykyään. Ei ole väliä mikä genre vai onko uusioversio tai soveltuuko yhtään kyseiseen peliin, kunhan on rakennettu sillä Yhdellä komitean hyväksymällä pelisuunnittelulla. Alkuperäiselle kehittäjätiimille kaikista tärkein oli vain ja ainoastaan tunnelma ja kauhu, mutta kaikille myöhemmille tekijöille Silent Hill on joku outo kikkailu/checkbox/fanservice-laite.
Tämä ei toisaalta yllätä yhtään. Se on nykymaailmassa surullinen fakta, että luovuus on kuollut pelimarkkinoilta, mitä tulee isompien firmojen peleihin. Pelien kehitys on kallista, joten sitä sitten pyritään varmistamaan että peli kanssa myy, ja paperilla paras tapa minimoida riskit on katsoa mikä on tilastollisesti toiminut ennen, ja hyväksikäyttää siitä paskat pihalle. Oman pelin identiteetti on toissijainen. Tässäkin tapauksessa on Blooberi saanut varmasti pitkän listan ranskalaisilla viivoilla merkittyjä elementtejä, jotka Konami odottaa näkevänsä lopullisessa tuotteessa.
Pitää myös pitää mielessä, että nykyisin varsinkin kauhupelien kehitys tuntuu menevän sen kautta, millä saadaan halvimmat reaktiot ulos striimaajista ja let's playereistä, jotka toimivat pelien markkinoijina. Mitä sitä tekemään tunnelmaa rakentavaa kauhua, kun eihän se välity ruudun läpi katsojalle? Ennemmin suoraviivaista toimintaa kauhuelementeillä ja jump scareilla, koska sillä ne parhaat kiljaisut striimaajista saadaan pihalle. Harvemmin tuo vain toimii käytännössä, ainakaan sille oikealle kohdeyleisölle, ja tuloksena on just näitä samalla muotilla tehtyjä pelejä jotka vain ähkyttävät ja turhauttavat kaavoineen jotka on nähty jo miljoonaan kertaan.
Huvittavaa on myös, että kun joku kehittäjä sitten poikkeaa tuosta jonkin genren kohdalla yleisesti hyväksytystä kaavasta, niin muiden firmojen työntekijät kääntyvät avoimesti somessa näitä vastaan. Tämä on jo käynyt ainakin Elden Ringin ja Baldur's Gate 3:n kanssa, josta toinen haukuttiin pystyyn kun pelissä eksyy eikä mitään kerrota, ja toisesta sanottiin suoraan ettei sitä saa pitää standardina nykypäivän peleille, koska epäreilua. Voin vain kuvitella millainen ulvonta alkaisi, jos Silent Hill 2 olisikin tunnelmaa rakentava, oikeasti piinaavan pelottava kauhupeli. Se nähtäisiin kaiketi liian pelottavana, tai liian tylsänä kun ei ole toimintaa säännöllisin väliajoin. Sumukin on tiellä eikä näe minne mennä. Ja koska peli on myös liian masentava, niin tottahan sinne pitäisi kylvää keventävää huumoria ja uusi loppu joka on pelkkää auringonpaistetta ja hattarapilveä, koska herra paratkoon jos nykypelaajat joutuisivat lopettamaan mihinkään muuhun kuin "happily ever after"-viestiin.
SH2 remake on itselleni vähän sellainen tapaus, että toisaalta olen odottanut sellaista kuin kuuta nousevaa, onhan kyseessä kuitenkin yksi genren ikonisimmista peleistä jota konsolipelaajana ei oikein voi kokea kunnolla kuin kaivamalla jo pois pakatut pelikoneet esiin ja toivomalla että ne vielä toimivat, mutta tietäen Konamin ketkut metkut sekä sen mille tiimille työ on sysätty, kiinnostus on samanaikaisesti nollaakin alempana. Myöskään mikään mitä on näytetty tai kerrottu ei ole vakuuttanut millään tasolla. Peli voi tässä vaiheessa vain yllättää, mutta en ihan heti ala pidättää hengitystäni sen puolesta.
