Kirjoittaja Joni Ahonen » 16.03.2024 00:18
Alan Wake 2
Viimeinkin läpäisin tämän! Pelihän tuli hommattua jo julkaisussa lokakuun lopulla, joka on ihan järkyttävää. Välillä jäi peli kesken pariksi kuukaudeksi ja palaaminen Waken pariin oli vaikeaa. Tarina on jaettu kahtia, jossa Alanilla seikkaillaan painajasmaisessa Dark Placessa ja FBI agentti Saga Andersonilla Bright Fallsin kaupungilla ja sen lähialueilla. Mulla oli tästä pelistä aika negatiivinen ulostulo silloin aikoinaan ja osin kirjoitan edelleen samat valituksen aiheet, mutta samalla opin myös elämään Remedyn tuotoksen sisällä.
Minulla on vähän huono omatunto siitä miten tarinaa ymmärsin, sillä se on selvästi kunnianhimoinen ja sekoittelee niin oikeita näyttelijäsuorituksia kuin uskomattoman määrän taustatilpehtööriä, jonka seuraaminen vain on välillä aika uuvuttavaa, kun pelaajaa pakotetaan kuuntelemaan pitkiä efekti-/äänivyörytysfiltterin läpi useita monologeja. Mind Placeen pitää suhtautua suurena valikkona, jota se käytännössä onkin. Se on kunnianhimoinen tapa syventää tarinaa, vaikka välillä tuntui että jauhetaan itsestäänselvyyksiä tyyliin mistä kassakaapin yhdistelmä löytyy, vaikka pelaaja jo itse tajuaa vastauksen, mutta silti pitää mennä kuuntelemaan monologi, jossa hahmo tämän itse oivaltaa ääneen. Sitten taas välillä mennään todella kryptisiin suuntiin, jossa tulee niin paljon puhetta ja luettavaa tekstiä yli äyräiden, että myönnän käsi ylhäällä välillä väsähtäneeni kaikkeen puhetulvaan. Pitkä tauko ei tehnyt myöskään hyvää tarinan seuraamisen kannalta, sillä mitä enemmän pelasin, sitä enemmän aloin ymmärtämään ja välittämään tapahtumista. Peli pitäisi uudelleen kokea, jolloin se kaikki pyöriminen siellä Mind Placessa tuntuisi alusta asti luontevalta osalta peliä. Se vain on kumma kun peliin ei ole voitu tehdä suomenkielistä tekstitystä, kun sellainen löytyy odottamatta esimerkiksi Last of Usista tai Heavenly Swordista.
Alan Wake 2 parantaa huimasti kun päästään hittoon Waken osuuksista, sillä ne ovat yksinkertaisesti suorastaan uskomatonta moskaa. Jos Alan kompuroi taisteluissa ekassa osassa, hän kirjaimellisesti kaatuilee aineettomien vihollisten tönäisyihin, lataa aseet hiiiiiiitaaaaaaasti ja uskomattoman ärsyttävänä piirteenä kaikki Alanin osuuksissa kohdattavat viholliset teleporttaavat naamasi eteen, liikkuvat äänettä selkäsi taakse ja useimpiin kuluu turhaan ammuksia, kun ei tiedä varmasti mitkä varjot ovat tappavia. Sagan osuuksissa viholliset ovat selkeästi lihaa ja verta, josta syystä taistelut ovat niissä jopa nautittavia, vaikka kontrollit ja lääkkeiden käyttö pikavalikon kautta vaativat hermoja. Alanin osuuksissa on myös äärettömän rasittavaa ramppaamista alueilla, joka vaatii myös ravaamista siellä valikossakin koko ajan. Hotelliosuus oli yksi pahimpia, jossa juostaan eestaas loopissa ja etsitään yksittäisiä johtolankoja kokeillen muuttaa käsikirjoitusta kymmeniä kertoja, jotta uusi reitti avautuisi jonnekin. Samalla myös Alan voin valollakin muuttaa ympärillä olevia alueita, joka vain lisää sekavuutta miellettömästi muutenkin epäselvän synkissä paikoissa. En millään nauttinut sateisessa kaupungissa ravaamisesta, Alex Caseyn monologeja väkisin kuunnellessa, jotka hukkuvat välillä Alanin oman päänsisäisen selostuksen alle ja taistelusta epämääräisiä, aineettomia ja teleporttaavia vihollisia vastaan. Opin tykkäämään Sagasta ja hänen maailmastaan, mutta Alanin ja hänen yhdellä ilmeellä varustettu hengetön roolitus Ilkka Villiltä alkoi vain ärsyttämään kaiken aikaa. Alanin osuuksissa brutaali kauhukuvasto ei myöskään istu pelin maailmaan ja valitan edelleen siitä kuinka paljon niitä jännittäviä kohtauksia piti alleviivata musiikilla, säikäytyksillä ja vihlovalla äänimaailmalla. Äänimaailma on muuten pelissä todella upea, Alanin osuuksissa kaiken alleviivaaminen vain ärsytti ihan saakulisti itseäni.
Mutta peli lopulta nappasi mukaansa siellä tivolin ja vanhainkodin puolella, jossa tunnelma muuttuu odottamattoman pelottavaksi jopa. Siellä tarinakin alkoi iskemään ja huomasin aivan kas kummaa pelaavani peliä suorastaan innoissani. Alueet ovat just eikä melkein sopivan kompakteja ja ihmiset kivan aitoja. Saga Anderson on hitosti parempi hahmo kuin köykäinen Alan, jonka osuudet ovat myös palkitsevasti rytmitetty huumoria unohtamatta. Suomiviittauksia on enemmän kuin laki sallii ja välillä Remedyn studion omaa huumoria tuntuu olevan myös liikaa, mutta ei sitä voi kiistää etteikö tässä kaikessa paista puhdas rakkaus peliä ja sen maailmaa kohtaa. Iso raha näkyy komeassa audiovisuaalisessa toteutuksessa eikä kaikkea valojen ja heijastusten hienouksia edes tajua. Peli on tuotantoarvoiltaan priimaa ja kaikista valituksen aiheista huolimatta on kiva, että Remedy on saanut tehdä rohkeasti omaa villiä visiotaan olevan moniuloitteisen tuotteen, joka ei ole sunnuntaipelaajille. Ne joille tarina iskee kympillä ja eikä Alanin osuudet ärsytä, nauttivat tästä varmasti enemmän kuin minä nyt tällä kertaa kykenin. Uudelleenpeluu voisi mahdollisesti korottaa arvosanaa, mutta jo nyt se nousi hankalan alun jälkeen hyviin lukemiin ja nautin lopulta seikkailusta paljon. On hauskaa nähdä kuinka Remedy on uskaltanut lähteä rokkaamaan pelinsä kanssa The Game Awards -tapahtumaa myöten. Poikkeuksellisen hienoa että Suomen niin vähästi julkisuudessa olevalla nörttituotteella uskaltaa vaatimattomat suomalaiset railakkaasti esiintyä. Tästä voisivat muutkin ottaa mallia.
Aivan sitä kaikkea kriitikoiden suitstusta en ymmärrä, tuntui että Pelitin ja Pelaajan arviot unohtivat kokonaan kommentoida pelimekaaniikoita, Alanin osuuksia, rytmitystä ja efektivyörytyksen paljoutta keskittyen vain yleiseen hehkutukseen. Minulle pelistä nauttiminen vaati hermoja aika paljon, eikä sen pariin ihan helposti tee mieli palata heti uudelleen.
HYVÄÄ:
- Komea audiovisuaalinen paketti omaleimaisilla tehosteilla
- Parhaimmillaan mahtava tunnelma ja kiehtova tarina, joka vaatii paneutumista
- Musiikki ja musiikkikohtaus iskee
- Saga Andersonin osuudet toimivat erinomaisesti ja hahmo hyvä
- Rakkaus peliä ja Suomea kohtaa näkyy vahvasti
- Mind Place on kunnianhimoinen...
HUONOA:
- ...mutta se vaatii pelaajan huomiota välillä liikaa pysäyttäen etenemisen
- Alanin sekavat ja ramppaamista vaativat osuudet ovat pelinautinnon tappajia
- Välillä liiallinen jumpscare -kohtausten ja yliviivaavaan musiikin/äänimaailman käyttö vain ärsyttää ja pilaa tunnelmaa, ei vahvista sitä
- Kankeahko esinevalikko ja taistelut eivät sovi yhteen
87