Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 32 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Re: Top-listat
ViestiLähetetty: 31.03.2015 17:19 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1168
Paikkakunta: Somewhere
Lempparibiisejä on ihan liikaa, jotenka päädyin näin alkuun listaamaan tämänhetkiset Top10-parasta bossitaistelumusiikkia.


10.
https://www.youtube.com/watch?v=xrVSPKudHlI
Maui Mallard in Cold Shadow (PC-versio Huom!)- Boss Battle

Mikäpä muukaan oli syynä pitkittää bossitaisteluita tarpeettoman pitkiksi, jotta pääsisi kuulemaan tämän koko upean sävelmän loppuun saakka. Erityisplussaa vielä kuinka eri soittimet tulevat hiljalleen mukaan biisin edtessä. Ja sitten vielä se lopetus…huhhuh!

9.
https://www.youtube.com/watch?v=A7ZlvtjBWI8
Persona 3 -The Battle for Everyone's Souls

Hemmetin eeppisiin ja tunnelmallisiin mittasuhteisiin paisuva kipale. Tämmöiseltä se kaiken elollisen kohtalon ratkaisevan mittelön pitää tuntua. ’Tästä joko selvitään voittajina tai sitten kaadutaan kunnialla’, on pelin henki ja biisi kuvastaa kyseisen tuntemuksen todella hyvin.


8.

https://www.youtube.com/watch?v=pjb9FbH783s

Star Fox 64 aka Lylat Wars – Boss B

Tämä biisi, jos mikä, tarjoaa kaivatun adrenaliinipiikin, lyhyittenkin pomotaisteluiden ajaksi. Sopivan painostava ja energinen biisi.


7.
https://www.youtube.com/watch?v=3mKWOb5PMY4
Legend of Zelda: Ocarina of Time – Volvagia (Myös King Dodongo)

Vain tulityypin bosseilla, on tarpeeksi munaa omistaa näin siisti taisteluteema verrattuna muihin vastustajiin. Painostava ja eeppinen sävelmä, joka sopii aivan hemmetin hyvin tulisessa pätsissä käytävään taisteluun.


6.
https://www.youtube.com/watch?v=T9ObtfxU-rI
Metroid Fusion- The Nightmare

Ihan kuin painajaismaisen sotakoneen nimi ei olisi riittävän osuva, niin myös sen teema kuvastaa kyseistä pelottavuutta erittäin painostavalla tavalla.

5.
https://www.youtube.com/watch?v=svsX8wk0aLk

Donkey Kong Country 2-Crocodile Cacophony

”Olen Kapteeni K. Rool...
Tässä on tuliluikkuni... (lataa aseen)
Alapas tanssia!”

Tuo lause tulee väkisin mieleen, kun tämä aivan hemmetin eeppinen kipale lähtee soimaan. Yleisteema kuulostaa muutenkin niin ”piraatti-henkiseltä”. Tähän biisiin ei tule muutenkaan kyllästyttyä.



4.
https://www.youtube.com/watch?v=EDtDck7VRcw
Dark Chronicle – Sad Fate

On olemassa niitä harvinaisia hetkiä, kun pomotaisteluteema ei olekaan se adrenaliinia pursuavan nopea tai eeppinen tempo vaan hidas ja erittäin traaginen sävelmä. Ottaen vielä huomioon, että tämä kipale lähtee soimaan kesken pomotaistelun, heti sen jälkeen kun äkillisen takautuman myötä ymmärrämme täydellisesti, miksi pääpahis pyrkii tuhoamaan ihmiskunnan kertaheitolla. Tämän kipaleen myötä tunsin sääliä päävastustajaa kohtaan.


3.

https://www.youtube.com/watch?v=LKkQFYalfbQ
Castlevania: Order of Ecclesia- Sorrow’s Distortion

No huhhuh, onpas siinä hemmetin energinen mukaansa tempaiseva taistelusävelmä, ei voi muutakaan sanoa. Kyllä tämän biisin tahtiin kävisin itsekin eeppiseen kaksintaistoon koska vain.


2.
https://www.youtube.com/watch?v=3GSvrOgZdxk
Muramasa the Demon Blade- Powerful Look(ing?)


Siis jumantsisuus tuota sävellystä ja sen eeppisyyttä! Sopii kuin nakutettu pelin taisteluihin





1.

https://www.youtube.com/watch?v=tWxYnyT4sLA


....

....

Anteeksi, korvani taisivat saada orgasmin silkasta eeppisyydestä…


Shadow of the Colossus-A Despair Filled Farewell


Kahden tahon välinen epätoivoinen voimamittelö yläilmoissa. Toinen ottaa vahinkoa ja toinen sinnittelee kiinni kaikin voimin, yrittäen etsiä sopivaa tilaisuutta iskeä. Otteen hellittäminen merkitsisi suoraa pudotusta alaspäin ja alas on todella iso pudotus. Taistelu on päättyvä toisen putoamiseen. Vain yksi voi voittaa…

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin kaunein, peluri ja keskustelunparantaja -16


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Top-listat
ViestiLähetetty: 22.06.2015 12:41 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 10:57
Viestit: 636
Paikkakunta: Sitä ei moni tiedä...
Tähän topikkiin ei ole viestejä lähiaikoina tullut, joten päätänpä tehdä listauksen TOP5 Loppuvuoden pelit, joita odotan.


5. Star Fox Zero (WiiU)
Tähtiketun comeback on kova juttu. E3-matskun perusteella ei ole mikään kaunein peli, mutta eiköhän Platinum saa pelattavuuden kuntoon. Sehän tässä on tärkeintä.

4. Xenoblade Chronicles X (WiiU)
Hyvältä näyttää. Luvassa on ilmeisesti useiden kymmenien, kenties satojen tuntien verran eeppistä seikkailua. En malta odottaa. Ilmeisesti tulossa Eurooppaan Joulumarkkinoille.

3. Metal Gear Solid V: The Phantom Pain (PC, PS3, PS4, X360, X1)
Toivottavasti se viimeinen MGS. Ei huvittaisi tukea Konamia rahallisesti, mutta tässä tapauksessa on melkein pakko. Uusi MGS on aina merkkiteos ja takuuvarma GOTY-ehdokas. Jonain toisena vuotena listani ykkösenä, muttei tänä vuonna.

2. Project Zero V: Maiden of Black Water (WiiU)
Kolmas WiiU-yksinoikeus listalla, mutta minkäs teet. Uusi PZ kiinnostaa ehdottomasti, kiitos WiiU:n ohjaimen, joka sopii tähän peliin uskomattoman hyvin. Lisäksi hyviä kauhupelejä ei ole lähiaikoina tullut, joten PZ tulee hyvään väliin. Syksyllä pimeät illat istun kotona tätä pelaillessa.

*rummutusta


1. Tales of Zestiria (PS3, PS4, PC)
Joo, vuoden odotetuin peli minulle on Tales-sarjan uusin tulokas. Onhan tämä jo Japanissa julkaistu ja monet HC-Talesfanit ovat tämän jo pelanneet, mutta itse tykkään pelata pelit englannin kielellä, jotta ymmärrän jotain. PC-masterracen edustajatkin pääsevät tätä pelaamaan, mutta itse pelaan pelin sitten PS3:lla, kun siihen on kerta mahdollisuus.

_________________
Ex: Crealz
Kuva


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Top-listat
ViestiLähetetty: 22.06.2015 16:10 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 20:48
Viestit: 673
Paikkakunta: Mikkeli
-Zerials- kirjoitti:
1. Metal Gear Solid V: The Phantom Pain (PC, PS3, PS4, X360, X1)
Uusi MGS on aina merkkiteos ja takuuvarma GOTY.

Korjattu'd. Itseäni ei juuri kiinnosta tulevista peleistä muut kuin Yakuza 5, DMC4SE ja MGS5 ja mua vähän pelottaa Metal Gear Solid V:n suhteen että se on niin vitun kova että mikään muu peli ei tunnu sen jälkeen enää yhtään miltään. Ei luoja sitä sperman määrää mitä viimeisintä traileria katsoessa lensi.

_________________
http://www.last.fm/user/ForWeAreMany
PSN/Twitter: ForWeAreMaunuri
Steam: Maunuri


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Top-listat
ViestiLähetetty: 09.07.2015 20:05 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 11:51
Viestit: 240
Paikkakunta: Imatra
ForWeAreMany kirjoitti:
Ei luoja sitä sperman määrää mitä viimeisintä traileria katsoessa lensi.

Meillä samat. Odotetuin peli tänä vuonna.

_________________
"In the end the winner is still the last man standing." -Guts
Foorumin Paras Tarinoitsija™ 2014, Foorumin 3. Paras Tarinoitsija™ 2015


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Top-listat
ViestiLähetetty: 31.12.2015 04:19 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:37
Viestit: 193
Kas niin, vuosi alkaa olla taas pulkassa, joten onkin varmaan aika listata ne kaikkein parhaat pelikokemukseni vuodelta 2015. Kuten aiemmin, listaan vain viisi parasta. Mukana arvioinnissa olivat kaikki tänä vuonna läpäisemäni pelit, eivät vain tänä vuonna julkaistut. Lopputuloksen kannalta tuo sääntö tosin oli tällä kertaa yllättävän yhdentekevä.

5. Until Dawn (PS4)
Teinikauhuleffa sovitettuna pelattavaan muotoon. Odotukset tätä kohtaan olivat alunperin yhtä korkealla kuin perus slasher-filmeillekin, eli odotin näkeväni joukon idiootteja, kiimaisia teinejä tekemässä typeriä asioita ja saamassa kirveestä yksi toisensa perään. Suurilta osin nuo odotukset täyttyivätkin, mutta pelin juoni onnistui kaappaamaan mukaansa odotuksia huomattavasti paremmin. Pelimekaniikaltaan teos nyt oli pääosin Heavy Rainin ja Fahrenheitin tavoin yksi iso QTE, ja sen episodit olivat täynnä halpoja jump scare momentteja, mutta näistäkin huolimatta tarina oli sen verta kiinnostava, että pelaamista jatkoi mielellään ja nälkä niin sanotusti kasvoi syödessä. Itse asiassa päädyin läpäisemään koko pelin kahdella istumalla. Sen verran kipeästi halusin tietää mitä tuleman pitää. Peli ei siis ole kovin pitkä, mutta ehkä juuri siksi se tällä listalla onkin. Se ei venyttänyt itseään tarpeettomasti, vaan antoi juuri sen keveän teinikauhukokemuksen jollaista lupailikin.

4. Life is Strange (PS4)
Heti perään toinen tarinavetoinen peli höyhenenkevyellä pelattavuudella. Kauhun sijaan Life is Strange tarjoilee teinidraamaa, mysteerinratkontaa ja syvällistä pohdintaa elämästä ja sen käänteistä, sekä aikamatkailusta ja sen seurauksista. Ja kuten Until Dawnissa, tässäkin on kirjoituspuoli se kaikista vahvin. Tarina on aivan käsittämättömän mukaansatempaava ja hahmot samaistuttavia (ja paljon luonnollisempia kuin Until Dawnissa), tai vaihtoehtoisesti sellaisia, jotka suorastaan provosoivat tietynlaiset tunteet esiin pelaajasta, kuka minkäkinlaiset. Pelin ainoaksi ongelmaksi voisi varmaankin sanoa että se on kuin koira joka osaa yhden tempun. Pelin kaikki ongelmat ratkaistaan aikaa kelaamalla, jolloin voidaan joko sanoa tai tehdä jotakin toisin, kun ensin ollaan kokeilun kautta opittu jotakin uutta. Tämä kaava ei juurikaan muutu mihinkään missään pelin viidestä episodista, mutta monipuolinen pelattavuus ei ole koskaan ollutkaan tämän pelin varsinainen pointti. Tekijät ovat halunneet kertoa tarinan, ja sen he tekivät mestarillisesti.

3. The Witcher 3: Wild Hunt (PS4)
Yksi vuoden puhutuimmista teoksista, ja aivan ansaitusti. En ole aiempia Witchereita koskaan pelannut tai kirjoja lukenut, mutta peli on onneksi rakennettu siten, ettei moisia tietoja tarvitakaan. Tarvittava info annetaan kyllä pelin edetessäkin.
Enpä muista milloin viimeksi olisin pelannut open world-peliä, jossa olisi ollut näin hauskaa vain vaeltaa pitkin poikin pelimaailmaa vain tutkaillen ympäristöä, ilman että matkalla olisi jokin päämäärä. Peli on jumalaisen kaunis, ja pelialueet valtavia, joten tutkittavaa riittää. Ja vaikka päämäärätön haahuilu ei olisikaan lähellä sydäntä, niin on pelissä enemmän kuin tarpeeksi tekemistä sivutehtävien ja itse juonen taholtakin. Mistään pikkurupeamasta ei siis ole kyse kun tätä alkaa pelaamaan. Ja tässäkin pelissä oli hyvin vahvasti kirjoitettu tarina ja hahmot, joita kaikkia maailman lore varmasti vielä rikastuttaisi entisestään. Hauskaa oli myös, ettei peli ottanut itseään koko ajan täysin haudanvakavasti, kuten fantasiapeleillä on monesti tapana, vaan mukana oli myös nokkelaa huumoria.

2. Shovel Knight (PS4)
Herkullinen retrohenkinen tasoloikka sovitettuna nykyaikaisempaan muottiin. Alunperinhän tämä julkaistiin jo 2014 puolella, mutta pleikkarit saivat omat versionsa vasta tänä keväänä, jolloin itse sain ensikosketukseni tähän teokseen. Ja voi että kuinka kusinkaan hunajaa koko sen ajan jonka lapioritarin seurassa vietin. Rautainen pelattavuus, mahtava soundtrack, huumoria pursuava dialogi, ja haastetaso joka ei ole epäreilu, muttei toisaalta pidä kädestä kiinni...kaikki vain toimii. Tässä pelissä jos missä huomaa joka askeleella kuinka hauskaa tekijöillä on ollut. He ovat uskoneet ideaansa, niin typerä kuin se onkin, ja ottaneet siitä kaiken irti. Plussaa tietenkin on myös se, että peli sai ilmaisena päivityksenä uuden pelattavan hahmon, ja vaikka levelit ja bossit ovatkin samat (pääosin), niin hahmojen pelattavuus poikkeaa toisistaan kuin yö ja päivä, mikä saa kokemuksen tuntumaan täysin tuoreelta. Ja vielä olisi kuuleman mukaan tulossa kaksi hahmoa lisääkin, joten peli ei vieläkään ole täysin loppuun käsitelty.

Ja sitten voittaja, joka tuskin tulee yllärinä kellekään:

1. Bloodborne (PS4)
Minä en ymmärrä itsekään mikä on se tekijä joka minua Souls-peleissä viehättää. En yleisesti ole vaikeiden pelien ystävä, enkä etsi läpäistyihin peleihin lisähaastetta millään impossible-vaikeusasteilla, vaan tyydyn pelaamaan kaiken normalilla, ellei sitten tuokin vaikeusaste ole tehty lapsellisen helpoksi. Kuitenkin Bloodborne maistuu vielä nytkin, kun jo toistakymmentä läpäisykertaa on takana, ja platinum-trophy hankittuna. Aina kun keskustelen Bloodbornesta, herää halu myös pelata sitä. Aina kun näen pelimateriaalia Bloodbornesta, haluan palata Yharnamin kaduille vuodattamaan lisää verta. Ja juuri kun intoni oli jo hivenen hiipumassa, julkaistiin Old Hunters DLC, joka lisäsi bensaa addiktioni liekkeihin ja tarjosi kosolti lisäsisältöä ja valmiiksi mahtavaan kokemukseen.
Jokaiselle Souls-peleistä edes tietoiselle pääasiat ovat varmasti tuttuja. Teet hahmon ja lähdet seikkailemaan ilman sen suurempaa haisua notta miksi. Viholliset ovat kaikki vaarallisia ja enemmän kuin kykeneviä teurastamaan sinut, jos yhtään heitä aliarvioit. Kuollessasi pudotat blood echoesi (Bloodbornen vastine sieluille), ja peli antaa sinulle yhden mahdollisuuden saada ne takaisin palaamalla paikalle jossa kuolit. Jos kuolet matkalla, echoet katoavat. Mutta toisin kuin Souls-peleissä, Bloodbornessa ei ole kilpiä, joilla suojautua vihollisten iskuilta, ja haarniskan sijaan ylläsi on yleensä maustasi ja tarpeistasi riippuen jonkinlainen takki tai kaapu. Suojan vähyyttä on korvaamassa liikkumanopeutesi, ja peli kannustaakin aiempaa enemmän puhtaaseen aggressiiviseen hyökkäykseen kuin aiemmissa osissa. Kilvet ovat puolestaan muuttuneet tuliaseiksi, joilla viholliset voi tainnuttaa oikein ajoitetulla laukauksella, mutta jotka hyvin harvoin toimivat yksinään aseenasi vihollisiasi vastaan.
Täydellinen peli Bloodborne ei missään nimessä ole. Ei varsinkaan jos tarinavetoisuudesta pitää. Pelin tarina kun on kryptisempi kuin missään muussa edeltäjässään. Souls-pelin tyylisiä hahmoluokkiakaan ei enää ole, vaan hahmoa tehdessä valitaan tälle tausta, joka määrää tämän aloitusstatsit. Maageja ja pyromancereita on siis tältä peliltä turha odottaa, mikä ainakin joidenkin mielestä saattaa tehdä Bloodbornesta jollain asteella karsitumman kokemuksen. Mutta koska itse näissä peleissä pelaan meleebuildilla muutenkin, ei tämä haittaa tippaakaan.
Muistan ensimmäisen läpipeluuni jälkeen sanoneenikin, että tämä on aika selvä GOTY, ja mieli on pysynyt samana vieläkin.

_________________
Kuva


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Top-listat
ViestiLähetetty: 31.12.2015 10:08 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1168
Paikkakunta: Somewhere
Omia korkkauksia tältä vuodelta lyhyesti. Sirenin laitoin listalle lähinnä siksi, että en ole sitä vuosikausiin pelaillut.


Halo: Combat (D)Evolved

Edelleenkään en Halon saamaa hypeä käsitä. Ensimmäinenkin osa lähinnä esitti ne piirteet, joista uusinta osaa kritisoidaan yhäkin. Saatanalliset tylsät copy-paste-kompleksit, paskat aseet ja sitten se vitun Warthog, jolla varmaan jok'ikinen kusipääohjelmoija taittaa matkaansa helvetissä. Zombikentässä oli sentään ihan jees tunnelma sen tietyn hetken verran.

Baldur's Gate Enhanced Edition

Onhan ensimmäisessä osassa toki ne hetkensä, mutta suurin osa ajasta tulee kiroiltua pelin hyödyttömiä kauppoja ja paskaa loottia. Sitä kun hutkii tiensä läpi riviörkkejä täynnä olevaa dunkkua, sitä odottaisi vastustajaksi vähän enemmän kuin jonkin hikisen velhon runkkaamassa kellarissa ja joka putoaa ihan samalla taktiikalla kuin tämän muutkin kollegat.

Harvest Moon: Tree of Tranguility

Loppupeleissä sisältää ehkä ne samat ongelmat kuin muutkin HM-pelit, mutta monet lisäyksistä, kuten osa-aikaduunien tekeminen, täysien kasvimaiden tekeminen ja vaatteiden vaihtaminen olivat ihan tervetulleita.

Baldur's Gate II Enhanced Edition

Parannus ensimmäiseen osaan on hyvin selkeä. Lootti on rutosti parempaa ja tylsien metsien läpi laahustamista on vähennetty roimasti. Seikkailu tarjosikin myös kiitettävät määrät eri alueita.


Forbidden Siren

Aliarvostettu teos, jossa selviytymiskauhu painottuu nimenomaan selviytymiseen että kauhuun. Kuolemanpelko ja se jatkuva jännitys selkärangassa ovat aina läsnä, vaikka tiettyjen rivishibitojen kulkureitit ja tavat oppiikin.


Deadly Premonition: The Director's Cut

PS3-versio pyyhkii teknisellä laadulla PC-versiolla lattiaa. Paikoin hieman turhauttava ja tekninen osaaminen vaatisi rutkasti hiomista, mutta persoonallisuus niin hahmojen ja inspiroivan ympäristön puolesta pelastaa jo erittäin paljon.

Xenoblade Chronicles

Peli muuttuu alun jälkeen välivideosta seuraavaan ramppaamiseksi ja loputon sivutehtävien virta pistää toisinaan turhauttamaan. Silti peli kuitenkin tarjoaa JRPG-mekaniikkaan rutkasti helpotuksia pelaamisen puolesta.

Dark Souls

Toisinaan meininki osaa olla turhauttavan vaikeaa, mutta pelin haastellisuus pysyy mielestäni juuri oikeanlaisena. Vaikka turpiin tuleekin, koet silti pärjääväsi kun vain otat oppia virheistäsi ja pidät pään kylmänä. Meno on siis toki haastavaa, mutta ei tunnu silti tyystin läpipääsemättömältä. Erittäin hyvä pelata peliä, joka ei ole jatkuvasti pitelemässä sinua kädestä ja hukuttamassa sinua tutoriaaleihin.

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin kaunein, peluri ja keskustelunparantaja -16


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Top-listat
ViestiLähetetty: 31.12.2015 13:00 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 10:57
Viestit: 636
Paikkakunta: Sitä ei moni tiedä...
Noh, voisihan sitä itsekin koittaa listata vuoden parhaat pelikokemukset. Tänä vuonna tuli aika yksipuolisesti pelattua, kun vanhana pleikkarimiehenä aloin tutustua tarkemmin Nintendon tuotoksiin ja itselleni tuikituntemattomaan peligenreen nimeltä JRPG. Tämä EI ole sellainen vuoden parhaat pelit lista, vaan minun parhaat pelikokemukseni tältä vuodelta. Aloitetaan!

10. Fire Emblem Awakening
Kahdeksan tuntia olen vasta pelannut, mutta uskallan laittaa listalle, sillä tämä peli on iskenyt minuun täysillä. Korkeampaa sijoitusta en anna, kun peli on vasta alkutekijöissään. Luultavasti sijoitus olisi jossain viiden parhaan joukossa.

9. Tales of Xillia 2
Ensimmäinen Xillia oli jo erittäin hyvä peli, mutta kakkososa paransi kyllä melkeinpä jokaisella osa-alueella. Tarina on mielenkiintoisempi ja onhan ensimmäisen Xillian jo hyvään hahmokaartiin lisätty muutama hyvä uusi hahmo. Valinnoilla pystyy vaikuttamaan pelin kulkuun ja lopetuksiin. Pelimaailma on yhä se putkimainen maailma, mitä se ykkösessäkin oli, mutta jotenkin niitä samoja alueita jaksoi tutkia uudestaan. Toki mukana on myös uusia alueita. Gameplay toimii, kuten Taleseissa yleensäkin.

8. Kingdom Hearts 2
Disney + Square = Kingdom Hearts. Ensimmäinen KH oli hyvä peli, mutta aivan kuin Tales of Xillioiden kohdalla, on kakkososa miltei kaikin tavoin parempi. Gameplay on monipuolisempaa ja Atlantiskenttä ei ole pakollinen. Siinäpä ne tärkeimmät.

7. Valiant Hearts: The Great War
Valiant Hearts tuli minulle ihan puskista. Olin toki kuullut pelin olevan upea sotatarina, mutta en ihan tällaista kokemusta osannut odottaa. Pelihän koostuu hyvin pitkälti pulmanratkonnasta ja tarinankerronnasta, eikä ole mitenkään monimutkainen pelattava, mutta tarina on tässä se tärkein. Graafinen tyyli on upeaa ja musiikit sopivat kuin nakutettu tähän teokseen. Pelin lopetus on niin surullinen, että meinasin käydä itkemään. Tämä peli kannattaa jokaisen kokea ja tämän pelin jälkeen ei tee mieli pelata enää muita sotapelitarinoita, sillä Valiant Hearts on niin vaikuttava omassa kategoriassaan.

6. Tales of Phantasia
Mitä ilmeisimmin viimeinen peli, jonka ehdin tänä vuonna pelata läpi. Emulaattorihommiksi tämä meni ja fanikäännöksen avulla pelasin, kun ei tuo japani oikein luonnistu. Hieman kömpelö ja hidas taisteluiden osalta, mutta silti erittäin pelattava tapaus, niin kuin suuri osa SNES-peleistä on vielä nykyään. PS. Musiikit on muuten rautaa.

5. Super Mario 3D World
Mario-sarja saa niskaansa nykypäivänä paljon vihaa, mutta minähän en noista vihaajista välitä ja maailman kuuluisimman putkimiehen uusin 3D-tasoloikka tuli ostettua omaan hyllyyn. Itsekseni kävin tätä pelaamaan, mutta sitten tajusin, että pelailtiinkin tätä velipojan ja yhden kaverin kanssa kolmestaan, kun he tahtoivat mukaan menoon. Hauskaa oli ja onhan peli myöskin mainio. Kontrollit olivat täydelliset, kentät kekseliäitä, peli näyttää ja kuulostaa hyvältä… oikein mukava peli pelailla, etenkin moninpelinä.

4. Final Fantasy VI
Joku saattaa ajatella, että kovia pelejä on tullut pelailtua vuoden aikana, kun FFVI on listalla vasta kolmantena. Näin on. No, FFVI on kyllä JRPG-klassikko, siitä tuskin kukaan on eri mieltä. Kävin loppukesästä tätä pelaamaan, kun ei pahempaa tekemistä ollut ja voi pojat, kuinka hyvä peli olikaan. Laaja hahmokaarti, todella hyvä pääpirulainen, iso pelimaailma, paljon sivukrääsää ja kaikkea muuta. Pelimekaniikka toimii hyvin ja OST on aivan mahtava. Onkohan soundtrackillä yhtäkään huonoa biisiä?

3. The Legend of Zelda: Majora’s Mask
Majora’s Mask on vakuuttava peli. Pelimaailma on elävän tuntuinen ja sivutehtäviä täynnä. Se onkin pelin vahvuus. Dungeonit ovat taas vähissä, eikä Stone Tower Templeä lukuunottamatta dungeonit ole mitenkään ihmeellisiä. Asetelma pelissä on mielenkiintoinen ja pelattavuus tuttuun Nintendo-tyyliin mahtavaa. Synkkä peli ja sepä se vasta tuntui virkistävältä.


2. Tales of Vesperia

Yksi FFVI:ta parempi japsirope tuli pelattua ja sehän oli Tales of Vesperia. ToV on kyllä laadukas peli ja sen huomaa alusta asti. Alkuintro saa fiiliksen kattoon ja sitten mennään. Reilu 50 tuntia mahtavaa roolipelailua upealla hahmokaartilla ja jännällä tarinalla. Taistelusysteemi ei ole kyllä sarjan paras, ei millään, mutta kyllähän sitä jaksaa pelailla. Laaja, vapaa pelimaailma, jossa riittää nähtävää tarjoaa lisätunteja itse päätarinan lisäksi. Tällaisten pelien takia konsoleita ostetaan!

1. Castlevania: Aria of Sorrow
Vanha käsikonsolipeli korjaa koko potin. Castlevania on yksi suosikkisarjojani ja Aria of Sorrow nousi heti suosikikseni ohi Super Castlevania IV:n ja Symphony of the Nightin, kun peli meni läpi. Eihän pelin läpäisyyn vierähtänyt kuin 6 tuntia, mutta kaikki pelin parissa vietetty aika oli priimaa. Pelattavuus oli täydellistä ja kontrollit tarkkoja, joten peliä oli ilo pelata. Musiikit olivat GBA:n tasolla erittäin hyvälaatuisia, etenkin kun vertaa aiempiin GBA:n Vania-peleihin. Aria of Sorrow oli lyhyestä kestostaan huolimatta erittäin hyvä peli ja toinen läpipeluukierros on ollut mielessä jo pidemmän aikaa. GBA tuli hommattua periaatteessa kolmen Castlevania-pelin takia ja AoS oli ehdottomasti se paras osa tuosta kolmikosta.

_________________
Ex: Crealz
Kuva


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 32 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
Style created by © Matti, gry komputerowe, reklama sem reklama seo

Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö