Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 10 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: 0,07 & Aboa Horrificus (uusinta)
ViestiLähetetty: 03.10.2015 14:23 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 10.03.2014 00:21
Viestit: 20
Paikkakunta: Jyväskylä/Oulu
Juuuh elikkäs, Recordation ketjussa heitin ilmoille idean tämän uudelleenpostaamisesta ja Ahosen ja Giganten kannustuksen johdosta päätin, että miksipä ei. Eipä tästä juuri vaivaakaan ole. Sellainen varoituksen sana, että siitä 2008-versiosta jätin paskimmat vitsit pois, mutta tässä versiossa ne on mukana.
Lisäksi siinä mielessä tässä uudelleenpostauksessa ei ole mitään järkeä, että stoorissa esiintyvistä hahmoista foorumilla pyörii enää Gigante ja ehkä joku muu. Mutta ehkä tämä voisi joillekin toimia pienimuotoisena katsauksena voorumin historiaan. Postailen näitä muutama jakso kerrallaan sillon kun jaksan... :) No, itse tarinasta kertoo paremmin alkuperäinen saateteksti:






Hyvä Resident Evil Suomeksi- foorumin väki,

Kyseessä on jonkinmoinen RE4/Bond-parodia, jossa siis päähenkilöinä toimivat muutamat foorumimme jäsenet. Kuulostaa typerältä? No juuri sitä tämä onkin. :) Mutta tarina perustuu myös foorumillamme vallitseviin tositapahtumiin, joten suosittelen lukemaan. ;)

Stoori sisältää erittäin rumaa kielenkäyttöä sekä sukupuolivähemmistöjen, naisten, turkulaisten ja useiden foorumin jäsenien ankaraa solvausta. Mutta koko teos on tarkoitettu otettavaksi vain ja ainoastaan huumorilla, eikä minulla todellakaan ole tarkoitus vittuilla kenellekään, tai loukata ketään. Roolijaot ovat oikeastaan Silenceä ja Ah-Nuldia lukuun ottamatta tehty täysin hatusta vetämällä, joten niistäkään ei kannata suuttua. Ja mielellään ottaisin palautetta vastaan - muutakin kuin pelkkiä tappouhkauksia siis. Olen ihan tarkoituksella jättänyt osat erittäin lyhyiksi, koska yliannostus näin mautonta huumoria ei tee hyvää kenellekään.



Cast:
Nuld, Salainen Agentti 0,07..................................................Ah-Nuld
Messipussy........................................................................Messisback
Frost..................................................................................Frost
Acley (B:n adoptio"tytär").....................................................Acai
G. Hunnikaani.....................................................................Gaterre
Lord Silezar........................................................................Silence
B.......................................................................................Bella
Sharp von Shooterson.........................................................Sharpshooter
Funkee, Salainen Agentti 0,05.............................................Crocodile Funkee
Hunkster, Salainen Agentti 0,06...........................................Hunk
Vohveli-Abe........................................................................Abe
Gigs..................................................................................Mr. Gigante
Wertuco (Silezarin oikea käsi)..............................................Whatever
Crauser..............................................................................Hulibuli
Captain Wesker..................................................................CW/Admiral Yamamoto

Tuossahan nyt on sellaisiakin henkilöitä, joita foorumilla ei ole näkynyt aikoihin. Mutta aloin kirjoittamaan tätä jo reilut pari vuotta sitten ja juurikin tämä seikka on syynä edellä mainittuun. Esim. Acain tilalle en keksinyt oikein ketään muutakaan.









Osa 1



Tapahtuipa eräänä ei niin kauniina päivänä Kuopiossa: Resident Evil Suomeksi- Organisaation istuva yilipapitar, B, oli kokenut karmaisevan yllätyksen. Hänen rakas adoptiotyttärensä, Acley, tuo helvetin ruma pikku transu oli salaperäisesti kadonnut ollessaan matkalla kotiin päivittäisistä äänenavausharjoituksistaan. Organisaation salainen poliisi pääsi nopeasti syyllisten jäljille ja kaikki jäljet johtivat erääseen kaukaiseen kaupunkiin Suomen lounaisrannikolla...

Resident Evil Suomeksi-HQ, Kuopio...

B oli käskennyt kaikki kolme uljasta agenttiaan pikaiseen hätäpalaveriin. Tukikohdan tehtävänantohuoneessa, eli toisin sanoen, B:n olohuoneessa oli varsin kiivas tunnelma.

"Aloitetaanpa nyt ihan alusta... eli mihin vittuun halusitkaan meidän lähtevän?" kysyi Agentti 0,07 tuohtuneena.
"No tuonne Turkuun vain. Pikku linnut visersivät, että kidnappauksen takana olisi eräs turkulainen organisaatio, joidenkin ihme hihhulien perustama kultti... nimeltään Aboa Horrificus!

Huoneen täytti välittömästi todella hämärä ja mystinen atmosfääri ja alkoipa siinä joku vislaamaan X-Filesin tunnariakin.

"Ai, nytkö lirahti neideillä pissi mekkoon?" tiedusteli B närkästyneenä.

Kukaan ei sanonut mitään, kaikki vain istuivat paikoillaan ja vilkuilivat epäilevästi toisiaan kuolemanvakavat ilmeet naamoillaan.

"Agentti 0,05, oletteko halukas ottamaan tehtävän vastaan?" kyseli B.
"Ei millään ehdi, olisi muutama peli kesken", kertoi Funkee.
"Jassoo. No Agentti 0,06, kiinnostaisiko teitä lähteä Turkuun?" kysyi B toiselta agentiltaan.
"Ei millään pysty, liikaa stressiä", puolusteli Hunkster.
"Pahalta kuulostaa. Mutta entäpä Agentti 0,07, teillä ei varmaankaan ole stressiä tai muitakaan esteitä?"
"No vittu! Minä olen kotona täytellyt erilaisia lomakkeita munat vaahdossa, ei niitä sossun rahoja kuule niin helpolla saa. Olen myös sitä mieltä, että tämmöiset agetti-pelleilyt eivät ole oikea tapa tämän ongelman ratkaisemiseksi", kritisoi Nuld nyrkkiä puiden.
"Vai niin. Teiltä varmasti löytyy sitten parempi ratkaisu?" uteli B.
"Tietysti. Ehdotan, että liktivoimme kaiken! Rynnitään Turkuun parin pataljoonan voimin, kylvetään kaduille suolaa ja rakennetaan kaupungin halki valtava muuri. Vielä parempi ratkaisu toki olisi noin 50:n megatonnin ydinräjähdys, mutta parvekkeeni sattuu olemaan Turkuun päin ja..."
"Riittää! Agentti 0,07, olette saaneet tehtävän itsellenne, onneksi olkoon!" totesi B ja iski vasaralla olohuoneen pöydän paskaksi.
"Ei ei ei, lähetä mieluummin Funkee tai Hunkster. Ei minusta olisi mitään hyötyä siellä," voivotteli Nuld.
"Äläs nyt, kukaan ei ole hyödytön. Ainahan sitä voi olla edes huonona esimerkkinä", lohdutti B.



Tampereen Tukikohta, päivää myöhemmin...

Agentti 0,07 talsi hermostuneena ympäriinsä Sharp von Shootersonin asepajalla ja manasi huonoa tuuriaan.

"Tämä tehtävä on kuin kuiva ja homeinen ranskanleipä. Ja yllättäen B pisti juuri minut syömään kyseisen leivän. Sitä paitsi minä olen käsittääkseni tehnyt mielipiteeni Turusta aika selväksi jo useaan otteeseen", päivitteli Nuld.
"No, kieltämättä. Mutta sinä olet nyt ainoa toivomme, koko Resident Evil Suomeksi- Organisaatio on nyt sinun käsissäsi", vakuutteli von Shooterson.
"Siinä tapauksessa asiat ovatkin jo niin paskassa jamassa, että voisimme samoin tein vetää ranteet auki."
"Äläs nyt. Olen kehitellyt sinulle kunnon varusteetkin", kehui Shooterson ja yritti saada tehtävä kuulostamaan mahdollisimman houkuttelevalta.

Nuld piristyi hieman, sillä kunnon aseet pelastavat paskemmankin päivän.

"Mitä sinulta löytyy?"
"Minä tarjoan huomisen vempaimet jo tänään! Miten olisi vaikkapa ydinkärki äänenvaimentimella. Voit posauttaa kokonaisia kaupunkeja taivaan tuuliin, eikä kukaan kuule mitään! Nerokasta, eikö vain?"
"Ei, vaan typerintä mitä olen koskaan kuullut. Kyllä pommeista nyt ääntä pitää lähteä, jumalauta."
"Jassoo. Sitten olet varmasti kiinnostunut taikalippaasta?
"Taikalippaasta?"
"Kuulit oikein. Laitat tämän taikalippaan Kalashnikoviisi ja voit ampua yhtä pitkiä sarjoja kuin RE: Code Veronicassa. Oikein mainio keksintö, vaikka itse sanonkin."
"Hmm... nyt alkaa jo kuulostamaan joltain."
"Eikä siinä vielä kaikki", lisäsi von Shooterson.

Hän otti rintataskustaan pienen vaaleanpunaisen tussin ja näytti sitä 0,07:lle.

"Tässä olisi kuule pala uusinta teknologiaa. Aiheuttaa massiivista tuhoa mihin tahansa kohteeseen ja tappaa kaiken elollisen, tai aiheuttaa ainakin suunnattomia fyysisiä kiputiloja. Tämä näyttää pelkältä söpöltä ja viattomalta tussilta, mutta kätkee korkkinsa alle varsin rouhean salaisuuden."

Von Shooterson otti korkin pois ja osoitti tussin pään kohti avointa ikkunaa. Pian tussista lähti pieni kissanpierua muistuttava raketti ja se katosi suhisten ikkunasta ulos kaupungin hälinään. Tässä vaiheessa Nuld mulkaisi von Shootersonia päätään puistellen. Sharppi mulkaisi itsevarmasti virnistäen takaisin ja pani aurinkolasit silmilleen.

Pian kuului valtava jysähdys. Muutaman sadan metrin päässä oleva Hotelli Ilves sortui maan tasalle massiivisen räjähdyksen saattelemana.

Nuld katseli hurmioituneena sortuvaa rakennusta ja veti naamansa mielipuoliseen virneeseen.
"Tykkään! Näiden tussien on päästävä joulumyyntiin! Kakarat saisivat kerrankin toteuttaa taiteellisia näkemyksiään oikealla tavalla", selitti Nuld innoissaan.
"Tuota... joo. Kaikki taitaakin olla valmista, agentit 0,05 ja 0,06 ovat pakanneet varusteesi puolestasi ja rahat bussilippua varten voit hakea Foorumivarainministeriöstä", kertoi von Shooterson.

Agentti 0,07 nyökkäsi ja korkkasi oluen...



Osa 2


Seuraavana päivänä, lähellä Turkua...

Nuld oli heitetty ulos bussista huonon käytöksen ja kaljan juomisen vuoksi. Onneksi agenttimme turkulaiset yhteyshenkilöt löysivät hänet tien varresta oksentamasta ja noukkivat hänet kyytiin. Nyt Agentti 0,07 istui auton takapenkillä kaameassa darrassa ja nielaisi oluen avulla pari buranaa kurkkuunsa. Autoradiossa Matti ja Teppo lauloivat joutavia perseenläpsytyksen tahdissa ja muutenkin tunnelma oli aika katossa.

"Hei siellä takapenkillä, kuka olet? Kerro meille. Olet kaukana kotoa, gayboy", avasi toinen poliiseista keskustelun.
"Tämäkö on tapanne rikkoa jäitä? No ensinnäkin, jos kutsut minua vielä kerrankin gayboyksi, niin pilkon aorttasi sentin pätkiin ja syötän ne kärpille. Toiseksi, kyllähän te kundit tiedätte mistä tässä on kysymys. Olen menossa Turkuun pelastamaan maailmaa", selosti Nuld ja kohautti vaatimattomasti olkapäitään.
"Yksinkö? Lol."
"Te ette varmaankaan tulleet mukaan vain siksi, että voisimme yhdessä mennä paikalliseen bordelliin? Tai ehkä tulittekin."
"Haha, sinä hassu tamperelainen. Saimme suoran ohjeen itse B:ltä. Tästä ei kuule ole tulossa mikään baari-ilta."
"Sitä minä vähän pelkäsinkin", manasi Nuld.

Kytät kohauttivat olkapäitään ja vilkaisivat toisiaan typerän näköisinä. Pian auto pysähtyi ja toinen kytistä meni ulkoiluttamaan purppurapunapääritariaan läheisen vattupuskan taakse. Viilenevässä illassa jetsoni myrkytti vattupuskaa keltaisella eritteellään ja huokaisi tylsistyneenä.

"Ei helvetti. Kuinka näin pienestä mulkusta voi tulla noin paljon kusta?" ihmetteli hän yksikseen, kunnes kuuli yllättäen rapinaa metsästä...

"Kuka siellä?" huhuili hän maireasti ja pyöritteli mielessään likaisia fantasioita seksikkäistä metsänhaltijoista. Hän tähysti hetken metsänlaitaa ja antoi sitten periksi.

"Äh, pervot fantasiani ne vain laukkaavat, vitut siellä mitään pornokeijuja ole", tuhahti kyttä ja palasi takaisin autoon.

Hieman myöhemmin kolmikko lopulta saapui Turun esikaupunkialueelle. Kuski kurvasi auton tiensivuun ja Nuld astui ulos kadulle.

"Täällä haisee paska, taidamme olla perillä", hän totesi ja veti Kalashnikovinsa esiin takin alta.

"Kaupunki on suoraan edessä päin", sanoi toinen poliiseista auton ikkunasta.
"Okei, menen tarkistamaan mikä on meno ja meininki täällä lähiössä."
"Me jäämme tähän vahtimaan autoa, emme halua parkkisakkoja."
"Helvetin urpot, tehän olette ihan laillisella parkkipaikalla!" älähti Nuld.
"Höh, ei se ymmärtänyt meidän vitsiä", mutisivat kytät toisilleen.
"Joo joo, vetäkää käteen. Minä lähden tästä katteleen jos vaikka löytäisin jonkun hemaisevan crack-horon."

Nuld huokaisi syvään ja lähti etenemään kohti läheistä kerrostaloa. Hän avasi oven ja käveli hieman peremmälle, kunnes näki rappukäytävän perukoilla paikallisen miehen pumppaamassa ilmaa polkupyörään.

"Moro, horo. Oletkos mahdollisesti nähnyt tällaista pikku suohirviötä näillä main?" kysyi Nuld rennosti ja näytti miehelle Acleyn kuvaa.

Mies ei edes vilkaissut kuvaa, vaan kääntyi ympäri ja yritti näyttää mahdollisimman uhkaavalta. Lopulta mies alkoi uhoamaan jotakin raskaalla turun murteella korostaen, josta Nuld ymmärsi yhtä paljon kuin naisen biologiasta.

"Sori vaan, mutta minä en nyt kuule ymmärrä yhtään mitään!" tokaisi Nuld.

Mies mietti pienen hetken täysin hiljaa ja avasi sitten suunsa.

"Talar du svenska?" kysyi mies toisella kotimaisella.
"Okei, nyt riittää!" sanoi Nuld ja ampui mieheen noin 142 reikää.

Samassa alkoi kadulta kuulumaan aikamoista ryminää. Nuld kurkkasi ovesta ulos ja näki kadun kuhisevan paikallisesta väestöstä. Eräs heistä antoi poliiseille lahjakortit thaihierontaan. Poliisit riemastuivat suunnattomasti ja kaasuttivat kuola valuen pois paikalta. Tästä Ah-Nuld suivaantui vallan hirmuisesti ja avasi ulko-oven.

"Jumalauta, runkkarit! Takaisin sieltä ja helvetin äkkiä!" hän huusi kyttien perään, mutta turhaan.

Sen sijaan kadulla olevat öykkärit kiinnittivät huomionsa nyt Nuldiin ja lähtivät nyrkit ojossa lähestymään häntä. Ah-Nuld meni takaisin sisään ja lukitsi oven.

Pian alkoi kodekki piippaamaan ja Nuld kaivoi laitteen esille.

"Täällä Hunnikaani, ajattelin lähettää sinulle playing manualin."
"Lähetä ennemmin vaikka ydinaseita. Tapasin juuri vihamielisen paikallisen ja jouduin eliminoimaan hänet, koska tämä ehdotti kommunikointia ruotsin kielellä. Kaiken lisäksi niitä on lisää tuossa ulkona."
"Kamalaa. Mitä me nyt teemme?"
"No, miten olisi puhelin - eikun korjaan, kodekkiseksi?"
"Saanen muistuttaa, että olet yhä komennuksessa, Agentti 0,07!"
"No daa! Btw, näytät söpöltä ilman laseja."
"Sinäkin näytät söpöltä, mikä johtunee varmasti juurikin siitä, että minulla ei ole laseja."
"Hmph..."
"Etene keskustaan ja ööh.. yritä etsiä se saatanan kirkko. Lähetän nyt kuitenkin sen playing manualin, tarvitsetko mitään muuta?"
"En varsinaisesti - tai no, jos vähän tissiä näyttäisit?"

Hunnikaani katkaisi yhteyden.

Nuld kapusi ylös monet rappuset, kunnes oli ylimmässä kerroksessa. Hän nappasi pöydältä pari lipasta rynkkyynsä ja hyppäsi sitten kolminkertaisen selektiivilasin läpi ulos läheisestä ikkunasta. Hän avasi nopeasti rintataskunsa ja sieltä avautui laskuvarjo, joka takasi pehmeän laskun alas kadulle. Niin, ja Nuld tietysti ampui kaikki pahikset ilmasta ennen laskeutumista.




Osa 3



Agentti 0,07 käveli katua kohti keskustaa ja joi kaljaa. Yllättäen yksi harakka lentää pyräytti keskelle tietä aivan Nuldin eteen. Uljas agenttimme ampui viipymättä parit varoituslaukaukset kohti harakkaa. Lintu kuoli ja jätti jälkeensä kranaatin.

"Oivallista! Paikalliset pulut ovat kelpo siivekkäitä."

Vielä vähän matkaa kuljettuaan alkoi edestä päin kuulua epäilyttäviä ääniä. No perskeles, siellähän nyt oli jonkinmoiset karkelot Turun torilla. Nuld repäisi kiikarit esiin ja alkoi zoomailemaan kestejä hieman tarkemmin. Kiikareiden läpi näkyi mm. mehutarjoilua, paahtomuikkuja, kanahippaa, hinttipappoja sekä pari thaityttöä, jotka innokkaana hieroivat poliisikaksikkoa.

"Siellä tosiaan on thaihierontaa, ehkä se ei sittenkään ollut ansa. Voisin itsekin käydä rentouttamassa jäykkiä perslihaksiani..."

Yllättäen thaitytöt taittoivat samanaikaisesti kummaltakin poliisilta niskat nurin ja repivät väkivaltaisesti kirkuen heidän päänsä irti.

"No höh, ehkä kuitenkin skippaan hieronnan."

Nuld pani kiikarit piiloon ja lähti rauhallisesti lähestymään ihmisjoukkoa muikkujen tuoksun viettelemänä. Hän pysähtyi kojun eteen ja kiinnitti kaloja paistavan rouvashenkilön huomion.

"Anteeksi, paljonko kilo muikkuja maksaa?" kysyi Nuld kuola valuen.

Lievästi ylipainoinen emäntä mäjäytti Nuldia vispilällä lättyyn ja alkoi huutamaan suoraa huutoa. Muija viittoi nopeasti muut paikalle ja pian agentti 0,07 olikin vihaisten turkulaisten saartamana. Nuld piteli ohimoaan tuskissaan ja loi murhaavan katseen kohti väkijoukkoa.

"Jaahas, herkkää luonnettani koetellaankin tänään oikein urakalla", hän totesi ja kirmasi nopeasti läheiseen taloon piiloon.

Agentti 0,07 huomasi piiloutuneensa Turun hautaustoimistoon. Hän siirsi nopeasti ruumisarkun oven eteen ja alkoi pelokkaana vilkuilemaan ulos ikkunoista. Turkulaiset olivat piirittäneet talon nopeasti ja pitivät helvetin hurjaa melua. Yllättäen alkoi aivan oven takaa kuulua uhkaavan kuuloista surinaa. Nuld vilkaisi ikkunasta ovelle ja näki siellä nämä kaksi sekopäistä thai-horoa, kummallakin oli aseenaan vibraattorit, joihin oli liimattu partaveitsenteriä, iik.

"Pyhät paavin pallit! tuo on jo sairasta!", hihkaisi Nuld ja tempaisi harakalta löytämänsä kranaatin esille.

Nuld pamautti kyynärpäällään lasin monikkoon, eli sirpaleiksi, ja viskasi kranaatin ulos kadulle. Pian kuului hurja posaus ja horisontti peittyi ilmassa lentävistä suolista ja perseiden kappaleista.

Kun viimeisetkin sisuskalujen rippeet ja verihuurme olivat laskeutuneet, hyppäsi Nuld kadulle ja alkoi lahtaamaan räjähdyksestä selvinneitä piiperoita. Mutta epätoivokseen Nuld huomasi, että jokaiselta kadulta, kujalta sekä kaikista ovista ja ikkunoista ja viemäreistä tulvi vain lisää väkeä torille... hän oli pahemman kerran kiipelissä, kuten Mikki muinoin.

Mutta silloin, pahimman hädän ja ahdistuksen hetkellä alkoi kirkon kello soittamaan ja kaikki turkulaiset lähtivät hiljaa kulkemaan ääntä kohti, ikään kuin jonkinlaisessa transsissa.

"Lord of the rin - eikun siis, Lord Silezaaar!!" höpisi yksi turkulaisista vaisusti ja käveli hitaasti laahustaen Nuldin ohi.

Eikä aikaakaan, kun Nuld oli torilla aivan yksin vilkuilemassa holmistyneenä ympärilleen, toinen käsi muikuissa ja toinen mulkussa.

"Mihin helvettiin kaikki katosivat? Julistamaan joulurauhaa?"

Sen kummempia aikailematta agentti 0,07 jatkoi matkaansa ja samalla hyräili tuttua sävelmää:

"Turkulaisten mehuhetki, päättyi ikävästi...."

Ennen varsinaista matkan jatkamista, agentti 0,07 päätti kuitenkin pistäytyä kaljateltassa torin laidalla, sillä nestetankkaus on erittäin tärkeä osa taistelukentällä selviytymistä. Hän täytti itselleen tuopin ja täyttipä ihan vain varmuuden vuoksi vielä toisenkin. Sillon tapahtui kummia, sillä läheisestä jääkaapista kuului jonkinmoista älämölöä...

Nuld avasi kaapin oven ja hänen eteensä kaatui sidottu hytisevä mies turvalleen mukulakiveen. Nuld kumartui alas ja riuhtaisi jeesusteipin palasen äijän suulta.

"Auts!" valitti mies.
"Pää kiinni ja puhu", vaati Nuld. "Kuka vittu sinä olet?"
"Nimeni on Frost ja minulla olisi ihan vitun tärkeä kysymys: onko sinulla purkkaa?"
"Minulla on tupakkaa", vastasi Nuld.

Siinä samassa kolme miestä käveli sisään kaljatelttaan, yksi heistä oli suunnattoman kokoinen läskipää.

"Täydellistä, itse BigMac!" tuhahti Frost.
"Itse luulin, että se on Sean Kingston..."
"Ei. Tuota jamppaa kutsutaan BigMaciksi, koska on niin läski. Mutta hänen oikea nimensä on Gigs ja hänellä on tapana tappaa ihmisiä."
"Oi aikoja, voi tapoja. Nyt ainakin tiedämme, ken söi kesävoin", päivitteli Nuld.

Kolmikko pysähtyi Nuldin ja Frostin eteen vittuuntuneen näköisinä. Tässä vaiheessa agentti 0,07 päätti, että nyt saa riittää. Hän suoritti häikäisevän tyylikkään ninjapotkun suoraan Gigsin masuun, mutta hänen jalkansa jäi kiinni läskimömmöihin. Gigs riuhtaisi jalan irti, vispasi agenttia pari kierrosta teltan ilmatilassa ja paiskasi hänet sitten suoraan päin Frostia.

Sankareidemme vintti pimeni samoin tein, jolloin yksi Gigsin avustajista alkoi vetämään kumihanskaa käteensä, samaan aikaan kun toinen avustaja kaivoi esille rasvapurkin......


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: 0,07 & Aboa Horrificus (uusinta)
ViestiLähetetty: 04.10.2015 09:01 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1146
Paikkakunta: Somewhere
Vai että BigMac...
Tuosta nimestä irtosi pienet hymähdykset, varsinkin näin vuosien jälkeen kun tuosta sanasta tulee mieleen muutakin. Njjjjeep!



Voi tätä helkkarin tyhmää hihitystäni, kun näitä rivejä tavailin pitkästä aikaa. Tätähän tekstiä voisi verrata Juoppohullun Päiväkirjaan paskahuumorin perusteella, vaikka tämän sarjan huumori on vielä Juoppiksiin verrattuna kevyttä.
Kyllä tätä lukiessa tulee niin wanhat muistot mieleen. Vitsejä tykitetään helkutinmoisella sarjatulella ja vaikka kaikki eivät osuisi maaliin, niin osumia tulee silti huteja enemmän.
Eri RE4:n dialogimuunnokset ja lukuisat turkulaisvitsit ne naurattavat aina niin helkutisti.


Tuli niin ikävä kaikkia wanhemman foorumin Foorumitarinoita.

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin kaunein, peluri ja keskustelunparantaja -16


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: 0,07 & Aboa Horrificus (uusinta)
ViestiLähetetty: 04.10.2015 09:13 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 10:57
Viestit: 636
Paikkakunta: Sitä ei moni tiedä...
Ette uskokaan, kuinka paljon tuli naurettua tuota lukiessani. Mahtavaa settiä ja mielenkiintoinen aikamatka vuosien taakse. On tätä palstaa muutama vuosi tullut luettua, mutta tähän tarinaan en koskaan muista törmänneeni. Kiitos Hunkille, kun uudelleenpostaat tämän. Odotan seuraavia osia innolla!

_________________
Ex: Crealz
Kuva


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: 0,07 & Aboa Horrificus (uusinta)
ViestiLähetetty: 15.10.2015 18:14 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 10.03.2014 00:21
Viestit: 20
Paikkakunta: Jyväskylä/Oulu
Osa 4


Agentti 0,07 näki unta kaljan juomisesta. Mutta pian uni kuitenkin loppui ja hän heräsi julmaan maailmaan ankarista kiputiloista kärsien. Jostain syystä persettä jomotti niin vietävästi. Nuldilla oli myös ihan törkeä kusihätä ja hän yritti kovin päästä köysistä irti, mutta ne oli sidottu niin helvetin tiukalle, että huh sentään.

"Hei toveri, herää", sanoi Nuld Frostille. He olivat sidottuina selkä selkää vasten hautaustoimiston takahuoneessa.
"Aijaijai, pebaan koskee", valitteli Frost
"Sama homma, aavistan pahaa", totesi Nuld ja alkoi katselemaan ympärilleen.

Kauhukseen he huomasivat, että lattialla lojui pari ruskeaa kumihanskaa ja puolillaan oleva rasvapurkki.

"Voi vitun helvetti, eiiiii!!!", kirosi Nuld itkua vääntäen tämän groteskin näyn nähdessään. "Nyt minutkin on sitten korkattu", hän sopersi vielä.
"Ja nyt tiedämme myös, miltä käsinukeista tuntuu", lisäsi Frost synkkänä päätään puistellen. "Mikä oikein tuo sinunlaisesi rantojen miehen tähän maailman kolkkaan?" kysyi Frost.
"Olen etsimässä erästä transua", vastasi Nuld.
"Ahaa... anna minun arvata! B:n adoptiotytär?"
"Tuo oli liian hyvä arvaukseksi, alahan selittää."
"No minä, siis tuota... umm, minä näin hänestä julisteen, ööh... erään ilotalon ikkunassa", mutisi Frost.
"Jostain ihmeen syystä en ole yhtään yllättynyt. Ja kukas sinä tarkalleen ottaen olet?"
"No ensinnäkin, sinua ei oikeasti kiinnosta."
"Myönnetään, olet oikeassa."
"Ja toiseksi, tämän tarinan kirjoittaja ei ole jaksanut panostaa minun henkilöhahmooni juuri paskan vertaa, joten en voi kertoa oikein mitään."
"Oikeassa olet jälleen, Hunkster on harvinaisen laiska paskiainen."
"Opiskelen kuitenkin parittajaksi Turun Yliopistossa."
"Vau! Älykäs turkulainen? Jösses... sinä taidat olla kaiken paradoksaalisen olemassaolon ruumiillistuma. Itse olen pelkkä salainen agentti."
"Huh, ja minä kun luulin itseäni surkeaksi. Noh, onnistuinhan minä välttymään siltä parasiitiltakin."
"Hetkinen... siis miltä parasiitilta?" kysyi Nuld kummastellen.
"Etkö muka ole huomannut? Koko kaupunkihan on ihan sekaisin."
"Ai? Minä luulin sen olevan ihan normaalia täällä päin..."
"Aboa Horrificus-niminen sairas hihhulikultti asensi kyseisen parasiitin lähes jokaisen kaupunkilaiseen perseeseen viime viikolla. Itse onnistuin välttymään toimenpiteeltä, koska olin työharjoittelussa Tallinnassa."
"Kerro lisää tästä parasiitista", pyysi Nuld.
"Se on varsin häijy loinen. Heti kun se on asennettu isännän perseeseen, se aloittaa välittömästi matkan ylös päin kohti aivoja. Yläkerrassa tämä pirulainen aloittaa laajamittaiset tihutyöt, jonka myötä isännän älykkyys alkaa laskemaan huimasti. Isäntä menettää etenkin kyvyn katsoa asioita oikeanlaisesta perspektiivistä, terve järki ja suhteellisuudentaju katoaa, viha uusia käyttäjia kohtaan kasvaa ja RE4-videopelistä tulee isännän pahin vihollinen."
"Auts, kuulostaa kohtalokkaalta..."

Sillä samaisella hetkellä alkoi ulko-oven suunnasta kuulua hirvittävää pärinää ja pian sisään rynni moottorisahaa kantava kaveri, jolla oli päässään Siwan muovipussi. Äijän aikeena oli pistää Nuld ja Frost lihoiksi, mutta viime hetkellä kaveri tukehtui ja kaatui lattialle. Moottorisaha lensi suoraan Nuldin ja Frostin väliin, juuri sopivasti katkaisten köyden heidän ympäriltään. Kaksikko nousi ylös ja Nuld vilkaisi päätään puistellen lattialle tukehtunutta sankaria.

"Vittu mikä idiootti. Miksi hän ei käyttänyt muovipussin sijasta vaikkapa perunasäkkiä?" ihmetteli Nuld... vain huomatakseen, että Frost oli kadonnut.

Nuld syöksyi äkkiä ulos ja näki vilaukselta kuinka Frost nousi bussiin vastapäätä katua.

"Mitä vittua?" ihmetteli Nuld jälleen.

Silloin alkoi taskusta kuulumaan kodekin piipitystä ja Nuld vastasi laitteeseen.

"Täällä Hunnikaani, oletko jo lukenut playing manualin?"
"Kiitos, pärjään hyvin ilmankin", vastasi Nuld.
"Niin varmaan. Sitten kun olet pelastanut subjektin, sinun pitäisi ehtiä kiireen vilkkaa noutopisteelle."
"Siistiä! Lähetättekö helikopterin?" kysyi Nuld innoissaan.
"Tuota... emme lähetä. Noutopisteellä tarkoitin Turun rautatieasemaa. Otat sieltä heti seuraavan junan Tampereelle subjektin kanssa."
"No vittu! Ei minulla ole pistää rahaa mihinkään vitun junalippuihin, ku pitää ostaa bissee ja kaikkee..." vastusti Nuld.
"Matkusta pummilla tai ryöstä joku mummo, ihan sama mulle", vastasi Hunnikaani ja katkaisi yhteyden.
"Perkeleen perkele!!" pärräsi Nuld ja suutuksissaan hakkasi kodekkia katulyhtyyn.

Agentti 0,07 kokosi itsensä kuitenkin nopeasti kasaan parin oluen avulla ja jatkoi sitten matkaansa. Pian hiljainen ja rauhallinen tunnelma yllättäen rikkoutui kun Nuldin eteen putosi viereisen talon katolta piano... Nuld suuntasi katseensa kohti yläilmoja ja näki katon reunalla pari turkulaista kinastelemassa kovaan ääneen.

"Saatanan pässi! Minähän sanoin, että ei ihan vielä!!!"

Nuld ei jaksanut välittää vaan jatkoi matkaansa pianon ohi. Hän kaivoi karttansa esille ja yritti ottaa selvää kirkon sijainnista. Mutta mutta, valitettavasti kartta osoittautuikin vain Nastolan turistioppaaksi.

"Helvetti! Funkeen ja Hunksterin mielestä tämä oli varmaankin erittäin hauska käytännön pila."




Osa 5




Ah-Nuld joi kaljaa ja käveli kadulla. Sen jälkeen hän käveli kadulla ja joi kaljaa. Sitten sen jälkeen hän saapui nakkikioskille ja ajatteli ostaa hodarin. Nakkikioskilla ei kuitenkaan ollut ketään, tiskilläkin oli vain vanhanaikainen kirjoituskone.
"Kirjoituskone? Nyt kannattaisi varmaan seivata", tuumasi Nuld ja alkoi kirjoittamaan tallennusta.

01, NAKIKIO

"Saakelin typo, perkele!"

Kiukkuisena Ah-Nuld vaihtoi koneeseen uuden paperin ja aloitti sitten kirjoittamaan huolellisesti alusta.

01, NAKKIKIOSKI, EASY

"Noin!" totesi Nuld tyytyväisenä ja jatkoi turvallisin mielin matkaa. Seuraavan kulman takana kököttikin sitten (tydytydyy), Turun Tuomiokirkko!

"Noniin! Ei muuta kuin sisään tuonne, subjekti mukaan ja sitten sinne vitun junaan."

Agentti 0,07 avasi kirkon ovet ja astui Jumalan huoneeseen. Heti ensitöikseen hän meni juomaan ehtoollisviinit parempiin suihin, mutta pian kirkossa alkoi pauhaamaan ihan hirvittävä urku-ulitus. Nuld peitti korvansa ja lähti etenemään tätä vastenmielistä ääntä kohti. Ääni tuli uruista kirkon yläparvelta, joten uljas agenttimme lähti kipeämään seinään kiinnitettyä jessepatsasta pitkin ylös kohti parvea.

Ylhäällä Nuld paikansi nopeasti subjektin sijainnin urkujen äärestä ja katseli tämän sivuprofiilia oksennus kurkussa. Otus näytti lähinnä pystyyn paskannetulta lapamadolta, jonka hemoglobiini oli noin 5. Pukeutunut kireisiin mustiin nahkahousuihin ja Sonta Arctican paitaan. Pärstä oli kalpea kuin kodinkone, mustat hiukset sojottivat kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin, korvissa sekä nokassa roikkui pari uistinta ja simmuissa tietenkin törkeät kajaalit.

"Hei zombie, painutaan helvettiin täältä", sanoi Nuld lopulta.

Huomatessaan Nuldin, tämä kehitysvammaisen kanan ja siivettömän lepakon risteytymä aloitti armottoman kiljumisen ääni falsetissa.

Nuld veti välittömästi liipasimesta ja suohirviö sai luodin silmiensä väliin. Acley kaatui elottomana lattialle ja Nuld hymyili tyytyväisenä. "Jopas helpotti", hän totesi.

Samassa hänen korviinsa kantautui pieni pätkä voimakasta ja dramaattista jousimusiikkia. Myös hänen näkökenttäänsä piirtyi verisin kirjaimin teksti "GAME OVER!"

"Oh no", sanoi Nuld täysin murtuneena ja lysähti lattialle polviensa varaan.....................

No, ei kai siinä. Nuld latasi pelin nakkikioskilta ja eteni jälleen siihen pisteseen, kun Acley aloitti armottoman kiljumisen ääni falsetissa. Tällä kertaa Nuld sai rimaa hipoen hillittyä itsensä, eikä vetänyt liipasimesta. Sen sijaan hän tarrasi riukua kaulasta, ennen kuin tämä rikkoisi kirkon upeat ikkunamaalaukset pikku ooppera-näytteellään. Kummajaisen väri alkoi vähitellen muuttua valkoisesta violetiksi, joten Nuld katsoi parhaaksi päästää irti, ettei taas tulisi game overia.

"Tee tuo vielä kerran, niin tungen nahkahoususi kurkkuusi", varoitti Nuld.
"Nyyh, mene pois", köhisi Acley ja perääntyi hitaasti.
"Ei hätää, rumilus. Minä olen agentti 0,07 ja tulin pelastamaan sinut... vaikkei kyllä kauhiasti kiinnostaisi."
"Mitä??"
"Se on itse B:n määräys, hän lähetti minut."
"Ihanaa! Vaikka on täälläkin ihan siistiä ollut, olen soitellut vähän naitvissiä ja harjoitellut äänenavausta ja -"
"Kiinnostaa ihan vitusti. Nyt mennään!" murahti Nuld ja talutti pikku sopranon kaiteelle.

Nuld hyppäsi parvelta alas ja viittasi sitten Acleytä tulemaan perässä.

"Ei uskalla hypätä, pelottaa liikaa!" piippasi Acley pelokkaasti.
"No ala nyt saatana tulla, ei se satu!"
"Otathan sitten varmasti kiinni?"
"Otan otan", vakuutti Nuld.

Lopulta Acley sitten hyppäsi ja tömähti pian lattialle Nuldin viereen.

"Aiii!! Taisi nilkka nyrjähtää", parkui Acley tuskissaan ja kieri lattialla. "Sinun piti ottaa mut kiinni!"
"Omapahan on vikasi kun hyppäsit väärään kohtaan", sanoi Nuld ja riuhtasi Acleyn ylös. "Nyt painumme helvettiin täältä, meidän on ehdittävä junaan."

Nuld talutti Acleytä kohti kirkon ulko-ovea, kunnes tapahtui jotakin yllättävää...

"Minä otan homon", sanoi käskevä ääni yllättäen Nuldin ja Acleyn takana. Agentti 0,07 pysähtyi siihen paikkaan ja hänen pärställeen levisi mielipuolinen hymy.

"Hetkinen, oletko se sinä... Blofeld?" kysyi Nuld.

Hetken aikaa oli täysin hiljaista, kunnes ääni alkoi taas puhumaan.

"Köh köh... tervetuloa Turkuun, Ah Uuh."
"Silezar!" kiljaisi Nuld pöyristyneenä ja kääntyi ympäri.

Lord Silezar se siellä patsasteli virnistellen alttarilla kuin mikäkin keisari, huvittava viitta yllään ja (hieroma)sauva kädessään.

"Sinä olet tämän kaiken takana! Miksi?" kysyi Nuld.
"Haluan näyttää koko foorumille, että Resident Evil 4 on ihan paska peli, tietenkin. Enää ei RE-Suomeksi foorumin väki luule, että he voivat vapaasti pitää siitä pelistä. Eli kidnappasimme B:n adoptiotyttären - pian lähetämme hänet takaisin."
"Agentti 0,07, luulen että he tunkivat jotakin perseeseeni", kertoi Acley huolissaan.
"Mitä te perverssit teitte hänelle?" kysyi Nuld.
"Annoimme hänelle pienen lahjan. Tulee aika kovat kemut kun hän palaa B:n luokse foorumille piereskelemään, mjöhähähää. Koko foorumi alkaa vihaamaan sitä kamalaa peliä! Ajattelin myös vaatia B:ltä pieniä lahjoituksia... usko tai älä, mutta Turun kaupungilla on taloudellisia ongelmia."
"Silezar, raha ei tee ihmistä onnelliseksi. Ydinaseet tekevät", valisti Nuld.
"Melkein jo unohdinkin mainita, että annoimme myös sinulle saman lahjan", kertoi Silezar pirullisesti virnistellen.

Nuld näki äkkiä parit flashbackit kumihanskoista ja rasvapurkista. Persettäkin aristi vielä...

"Voi vittu..."

Samassa sisään rynni pari pastoria, jotka molemmat kantoivat sinkoja olkapäillään. Nuld ei liikoja aikaillut, vaan tarrasi Acleytä tassusta ja hyppäsi hänen kanssaan ikkunan läpi kirkon pihalle, väistäen juuri ja juuri sinkojen kranaatit.

"Auuuaiaiii!!!" ulisi Acley jälleen ja piteli vatsaansa ulkona kirkon pihalla.
"Lopeta tuo valittaminen. Ei voi sattua kun ei tule vertakaan."
"Jaa ei tule vai?" kysyi Acley ja nosti hieman paidanhelmaansa. Vatsasta pilkotti yli 10-senttinen lasinpala ja vertahan tuli ihan helvetisti.
"No joo... taitaa kuitenkin olla vain pintanaarmu", vähätteli Nuld.
"Vai että pintanaarmu?" tokaisi Acley ja näytti Nuldille selkäänsä, josta samaisen lasinpalan kärki oli tullut läpi.
"Oho, sehän on läpi. Odotas vähän, tiedän mikä tuohon tepsii", totesi Nuld ja kaivoi vaalean suihkepullon taskustaan. "Tätä kutsutaan ensiapusuihkeeksi, auttaa vaivaan kuin vaivaan... paitsi ilmavaivaan."

Nuld suihkutteli haavaa huolellisesti, mutta Acley alkoi parkumaan vain entistä kovemmin. Nuld alkoi haistaa kusetuksen käryä ja vilkaisi pulloa hieman tarkemmin. Hän repi etiketin pois, jolloin alta paljastui teksti: "Agentti 0,06:n kootut virtsanäytteet, 2005 - 2008"

"Perkele!!!!"


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: 0,07 & Aboa Horrificus (uusinta)
ViestiLähetetty: 16.10.2015 14:09 
Poissa
Moteeraattori
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Viestit: 1146
Paikkakunta: Somewhere
Lainaa:
"Minä otan homon", sanoi käskevä ääni yllättäen Nuldin ja Acleyn takana.


En tiedä teistä muista, mutta itse kuulen mielessäni aina Saddlerin äänen ja aksentin lukiessani tuon kyseisen dialogin. :D

Tekee kyllä niin gudaa naureskella tälle huumoripläjäykselle ja virkistää vanhoja muistikuvia tästä stoorista. Tekstin seasta tulikin löydettyä pari kohtausta, joita en edes muistanut viime lukukerrasta.

Perhana, pitää kopsata talteen koko stoori kunhan kaikki osat on julkaistu.

_________________
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin kaunein, peluri ja keskustelunparantaja -16


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: 0,07 & Aboa Horrificus (uusinta)
ViestiLähetetty: 17.10.2015 02:27 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 28.02.2014 00:07
Viestit: 238
Paikkakunta: Lappeenranta
Aivan hulvatonta menoa tää stoori. Nyt sitten postaat loputkin osat etkä vaan katoa täältä ikuisuudeksi tai jotain. :?

Jotenkin tästä pystyy aistimaan Hunksterin vihan Ashleytä kohtaan :D Pystyn samaistumaan ihan täysin.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: 0,07 & Aboa Horrificus (uusinta)
ViestiLähetetty: 20.10.2015 19:59 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 10.03.2014 00:21
Viestit: 20
Paikkakunta: Jyväskylä/Oulu
Hunter97 kirjoitti:
Nyt sitten postaat loputkin osat etkä vaan katoa täältä ikuisuudeksi tai jotain. :?
Ei huolta, postaan kyllä kaiken aikanaan. :)

Kiitoksia kommenteista! Tässä taas pari osaa...



Osa 6



Agentti 0,07 käveli kaljaa ryystäen kapealla kujalla kohti juna-asemaa, Acley perässään. Pian talon katolta tippui jälleen kerran piano, tällä kertaa ei Nuldin eteen, vaan hänen taakseen. Nuld katseli pianon romua mietteliäänä ja ihmetteli hiljaa mielessään, mihin Acley oikein oli kadonnut. Siinä samassa Acley kaivoi itsensä esiin pianon kappaleiden seasta ja alkoi huutamaan kurkku suorana.

"Iiiiik! Ranskalainen manikyyrini on pilalla, minulta katkesi kynsi!!"
"Hiljaa! Jatketaan matkaa", sanoi Nuld.

Pian alkoi Nuldin taskusta kuulumaan piipitystä, se vitun kodekkihan se oli.

"Nuldi täällä, mitä nyt?"
"Meillä on pieni ongelma. VR:n henkilökunta aloitti juuri koko maan kattavan lakon, joten ette taidakaan päästä junalla takaisin, sori", kertoi Hunnikaani pahoitellen.
"P-p-p-perrrkeleeee!!!"
"Rauhoitu nyt, agentti 0,07! Kyllä me jotakin keksimme", vakuutteli Hunnikaani.
"Keksin jo. Vedän ihan hirveet perseet!"
"Pyyntö evätty. Kuulostat jo nyt humalaiselta. Paljonko olette juoneet, 0,07?"
"No vitustako minä tiedän. Olen juoppo, enkä mikään perkeleen kirjanpitäjä!"

Sitten tapahtui kummia, radioaalloilta alkoi kuulua vain pelkkää kohinaa, kunnes se pian vaihtui mielipuoliseksi kikatukseksi... Nuld tunnisti äänen välittömästi.

"Silezar! Vittuun mun kodekista!" karjaisi Nuld raivoissaan.
"Hihihii, älä luulekaan. Me olemme murtaneet yhteyden", kehuskeli Silezar.
"Sinä saatanan dildo... revin pääsi irti ja tungen sen anukseesi!"
"Sopii yrittää. Mutta ensin sinun on kohdattava Gigs."
"Ahaa, tarkoitat sitä R-Kioskin kokoista mukavaa kaveria, joka ronkki persettäni?"
"Tuntomerkit täsmäävät, joten oletan teidän jo tutustuneen toisiinne."
"Silezar, sinä olet kylmää lihaa alta aikayksikön", murahti Nuld ja katkaisi yhteyden.

Nuld sulloi laitteen piiloon ja alkoi laatia suunnitelmaa. Silloin hän kiinnitti huomionsa kadun varressa olevaan ilmoitustauluun... siihen oli kiinnitetty pieni paperilappunen ja sen yläpuolella loisti kissan kokoisin kirjaimin kirkas mainosvalo "LUE MINUT!" Nuld repäisi paperin irti ja alkoi miettimään, että ehkä hänen kannattaisi lukea paperi. Siispä tuumasta toimeen!

---
Gigsin huippusalaiset muistiinpanot (varsinkaan agentti 0,07 ei saa lukea!!!1 >:(((( )

Menen nyt pesulaan pyykkämään pomon viitan. Btw, kaupunkiimme on tunkeillut joku agentti Tampereelta! Hän ei missään nimessä saa tietää, että olen pesulassa, koska minulla on avain pomon linnaan, uuh!

Giganttisin terveisin,
Gigs

PS. Osta pari litraa maitoa!

---

"Mikä se on?" kysyi Acley.
"Hmm... meillä saattaa olla tässä jonkinlainen johtolanka", mumisi Nuld mietteliäänä. Pienen pohdinnan jälkeen hän ymmärsi, että ehkä hänen kannattaisi mennä pesulaan, sillä Gigsillä saattaisi olla vaikkapa avain Silezarin linnaan.

"Okei piipero, löytyykö likapyykkiä? Sillä me lähdemme nyt pesulaan!" hihkaisi Nuld lopulta itsevarmasti virnuillen.
"Joo! Mun paidassa olis pari tahraa ja -"
"Turpa kiinni piipero. Vittu me sinne pyykkäämään olla menossa, saatana."
"Aijaa... mutta juurihan sinä -"
"Nyt se turpa kiinni!"

Pienen matkan kuljettuaan pesulan karmiva silhuetti piirtyi urbaaniin horisonttiin ja kaksikko pysähtyi. Nuld silmäili synkkää ympäristöä tarkasti ja näytti niin pirun coolilta. Pian hän havaitsi järkyttävälle paskalle haisevan roskakorin kadun laidassa.

"Hei hinaaja, tuo pesula vaikuttaa kovien jätkien paikalta, joten sinä et voi tulla. Piiloudu tuohon roskikseen ja pysy siellä kunnes olen tullut takaisin, okei?"
"Okei", piipitti Acley ja kömpi roskakoriin.

Roskakori oli kuitenkin ihan täynnä kaikkea mahdollista paskaa, kuten spurgujen oksennusta, kalojen perkuujätteitä ja paloiteltu ruumis, joten Acley ei oikein meinannut mahtua sekaan.

"Liian ahdasta, ei saa päätä piiloon", Acley marisi.
"Odotas vähän..."

Nuld käveli roskakorin luokse ja potkaisi Acleytä pari kertaa oikein kunnolla ohimoon.

"No niin, nyt on hintin pääkin piilossa", totesi Nuld tyytyväisin mielin ja lähti sankarillisesti tepastelemaan kohti pesulan ovea.
"Uglubälöömöää", kuului korin pohjalta Acleyn ääni.

Nuld joi kaljansa loppuun ja astui synkkään ja hiljaiseen pesulaan, missä vain pesukoneen tasainen ääni pauhasi. Pari askelta otettuaan hän tunsi suuren kouran tarrautuvan päähänsä ja näki jalkojensa irtoavan lattiasta. Sitten pesulan tilat pyörähtivät pari kertaa agenttimme silmissä ja pian hän lensi uljaassa kaaressa huoneen vastakkaiseen päätyyn. Agentti 0,07 kokosi itsensä nopeasti kasaan ja näki kuinka Gigs seisoi huoneen toisessa päässä tuiman näköisenä.

"Tätäkö se kusessa oleminen nyt on?" pohti Nuld mietteliäänä samalla kun lämmin pissa valui lahkeesta lattialle. Nuld näki miten Gigs siirsi pesukoneen ulko-oven eteen, estäen mahdolliset pakoaikeet.

Gigs karjaisi raivoisasti ja lähti ryntäämään häntä kohti, löysä läski lepattaen. Silloin Nuld huomasi jotakin lattialla huoneen puolessa välissä... jostain kumman syystä siinä sattui lojumaan tynnyrillinen bensaa, aivan kuten joissain peleissä joskus on. Nuld kiitti yläkerran voimia tästä tilaisuudesta ja otti Kalashnikovin esiin, alkaen tähtäämään potikkää, oikeaa hetkeä odottaen.

"Sytytän pallisi tuleen!" sanoi Nuld ja veti liipasimesta heti kun läskipää oli pötikän kohdalla.

7,62 kaliiperin luoti viiletti 700 metrin sekuntivauhdilla pötikän läpi, sytyttäen nesteen tuleen ja lennättäen sen suoraan mörön päälle. Gigs kaatui välittömästi räjähdyksen voimasta ja muuttui hetkellisesti pyöriväksi tulipalloksi. Pian pallo pysähtyi ja Nuld tepasteli sen ääreen lämmittelemään ja kuivattelemaan kusisia boksereitaan.

Rasvakasa paloi iloisesti räiskyen kirkkaalla liekillä ja Nuld kaivoi povaristaan Kabanossit esiin. Makkarat paistettuaan ja kalsarinsa kuivatettuaan, Nuld huomasi tulessa jotakin kimaltelevaa... hän tonki metallisen objektin esiin ja katseli sitä hurmioituneena.

"No niin! Tämän on oltava se avain", hän totesi.

Nuld haki vielä Silezarin viitan pesukoneesta ja poistui sitten paikalta.



Osa 7



Agentti 0,07 joi kaljaa ja harhaili Acleyn kanssa pitkin Turun katuja. Hänellä nimittäin ei ollut minkäänlaista hajua linnan sijainnista. Sitten Nuld huomasi edessään jotakin... keskellä katua lojui karhunrauta. Nuld naurahti ja käveli ansan ohi. Olipa suorastaan nerokkaasti viritetty ansa, kuka nyt ei tuota muka huomaisi? Silloin hän sai päähänsä pelottavan ajatuksen ja kääntyi nopeasti katsomaan taakseen.

"Hei hintti, varo sitä -"
"Aijaiaiiii!!" parkui Acley samassa.
"- ansaa."

Liian myöhäistä. Acley makoili tuskissaan kadulla ja piteli jalkaansa. Se oli melkein irti ja vertakin valui taas ihan kiitettävästi

"Ei helvetti tästä tule yhtään mitään", murisi Nuld ja irroitti karhunraudan Acleyn jalasta.
"Sattuuu! Miksi minulle koko ajan tapahtuu onnettomuuksia?" ihmetteli Acley ulisten.
"No ei se elämä aina pelkkää lollipoppia ole, perkele!"

Nuld alkoi tonkimaan ensiapulaukkua, mutta se oli jo lähes tyhjä.

"Pureksi tätä", sanoi Nuld ja tunki laukun pohjalta löytämänsä viimeisen yrtin Acleyn hampaiden väliin.
"Ei auta, tarvitsen siteen jalkaan", sanoi Acley pillittäen.
"Saatana!"

Hetken aikaa ympäristöä silmäiltyään, Nuld bongasi apteekin toisella puolella katua ja kirmasi samoin tein sinne etsimään sidetarpeita. Nuld penkoi ja penkoi, mutta ei onnistunut löytämään sidettä sitten mistään.

"Hmm.. tuossa olisi jotain muumilaastareita, saavat luvan kelvata", mumisi Nuld ja poistui sitten apteekista.

Ulkona odotti ylläri. Hän huomasi pienen joukon turkulaisia, jotka raahasivat Acleytä tien varressa odottavaan autoon. Nuld tempaisi aseensa esiin ja otti viholliset tähtäimeensä... mutta sitten jokin sai hänet laskemaan aseen piipun alas katuun.

"Nuuuld, auta!!!" huusi Acley hädissään.
"Tuota, rynkky meni jumiin ja selkäänkin koskee, varmaan noidannuoli, tai jotain..." selitteli Nuld.

Pian Acley olikin jo autossa ja kaara kaasutteli teille tietämättömille. Nuld huokaisi helpottuneena ja huomasi kadunkulmassa huonekaluliikkeen, nimeltään Pasin Palli ja Peti.

"Jau! Murtaudun tuonne ja otan pienet torkut nyt kun se rääpäle ei ole vieressä vinkumassa."

Pian liikkeen ovi paiskautui selälleen lattialle ja agentti 0,07 käveli miehekkäästi sen yli sisään. Hän paineli muitta mutkitta suoraan sänkyosastolle. Pikku torkut vain ja sitten hän voisi hakea Acleyn takaisin. Mutta juuri kun Nuld oli heittäytymässä levyksi, hänen haurasta mielenrauhaansa häirittiin jälleen...

"Kehottaisin sinua nostamaan kätesi siten, että voin nähdä ne", puhui vaativa naisääni hänen takanaan.

Agentti 0,07 pysähtyi ja vilkuili mietteliäänä sivusilmällä ympärilleen...

"Sori, mutta jos kaipaan naisen neuvoa, niin kysyn sellaista äidiltäni", sanoi Nuld erittäin coolilla äänensävyllä.
"Kädet ylös, nyt!" sanoi nainen tiukasti ja työnsi aseen piipun Nuldin takaraivoon.
"Hah. Naiset eivät osaa ampua."
"Vittuiletko kenties? Minä osaan vähän judoa, saat turpaasi jos minulle alat uhoamaan."
"En minä sinulle uhonnut. Mutta voimme toki tapella jos pukeudut kissanaiseksi."
"Suuta pienemmälle, senkin sovinistisika!"
"Samat sanat, senkin feministilesbo..."

Tässä vaiheessa naisen mitta tuli täyteen ja äkkiä Nuld tunsi suunnatonta kipua karvaisissa kaksosissaan, nimittäin häntä oltiin juuri potkaistu 'sinne'. Kiputiloista huolimatta, Nuld onnistui mäjäyttämään hyökkääjää kyynärpäällään ja naisen ase lensi iskun voimasta ilmaan. Nuld halusi ottaa tilanteen oikein tyylillä haltuun ja lähti vastahyökkäykseen huikean kuperkeikan voimin. Pienen koordinaatiovirheen seurauksena hän kuitenkin paiskautui vauhdilla päin sängynpäätyä, samaan aikaan kun ilmassa pyörivä ase tippui suoraan salaperäisen naisen päähän. Molemmat huohottivat hetken lattialla, kunnes lopulta hoipertelivat pystyyn. Nainen piteli irvistellen päätään ja Nuld pallejaan.

"Ihan vain vinkiksi, käytä seuraavalla kerralla nyrkkiä. Toimii paremmin lähitaistelussa", mumisi Nuld kokemuksen syvällä rinta-äänellä.

Agentti 0,07 vilkaisi tätä naaraspuolista ihmisolentoa nyt ensi kertaa kunnolla ja veti naamansa vitunmoiseen ryppyyn. Hän tunsi naisen, siitä ei ollut epäilystäkään...

"Ah-Nuld, long time no see", sanoi nainen heti kun oli suoristanut kampauksensa.
"Messipussy...? Se on siis totta."
"Totta? Mikä?"
"Sinä, työskentelet nykyään Captain Weskerille."
"Olet näemmä lukenut Mitä Kuuluu? -topicia."
"No totta vitussa, oon mode. Mutta Messipussy, miksi?"
"Ah-Nuld, siksi!"
"Mutta mitä sinä täällä teet?"

Messipussy hymähti eleettömästi ja kääntyi ympäri sanomatta sanaakaan. Sitten hän niisti nenänsä ja tiputti nenäliinan lattialle.

"Messi..."

Samassa nenäliina räjähti Nuldin silmille ja agentti lensi perseelleen lattialle.

"Sori, pakko mennä pissalle. Törmäillään", sanoi Messipussy nojaten ikkunakarmiin ja tipahti kiljuen ikkunasta pihalle.

"Naiset, perkele....."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: 0,07 & Aboa Horrificus (uusinta)
ViestiLähetetty: 22.10.2015 09:34 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 11.03.2014 00:07
Viestit: 178
Paikkakunta: Lieksa
Olipas melkosen nostalgista kun tätä pääsi lukemaan taas pitkästä aikaa. Joko kohta seuraavaa osaa...? :mrgreen:


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: 0,07 & Aboa Horrificus (uusinta)
ViestiLähetetty: 25.10.2015 10:22 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 10.03.2014 00:21
Viestit: 20
Paikkakunta: Jyväskylä/Oulu
Osa 8



Pienet painajaiset vedettyään ja pari kaljaa juotuaan, agentti 0,07 oli poistunut huonekaluliikkeestä ja jatkanut matkaansa. Hän oli kuitenkin pian joutunut väijytykseen ja kirmasi nyt hihhuleita pakoon äitiä ikävöiden.
Nuld etsi epätoivoisesti piilopaikkaa - mieluiten sellaista, missä olisi alkoholitarjoilu. Pian hän näki edessään pienen kahvilan, jonka ikkunassa luki "Aben Vohvelibaari".

"Tuo saa kelvata", päätti Nuld ja spurttasi hippulat vinkuen sisään.

Sisällä hämyisessä vohvelibaarissa oli jos jonkinmoista hiihtäjää liikkeellä, kuten turvattomia karkulaisia ja karvattomia turkulaisia. Eli enimmäkseen tällaisia niin kutsuttuja rantojen miehiä ja naisia. Nurkassa jukeboxi raikasi iskelmää ja tunnelma oli kuin villissä lännessä.

"Kas kas, tapaamme jälleen", puhui tuttu ääni läheisestä pöydästä.
"Frost? Mitä sinä täällä teet?" kysyi Nuld.
"Tulin haukkaamaan vohvelia, kokeilisit sinäkin."
"Äh, taidan skipata. Mutta tuplaviski tekisi terää..."

Sitten Nuld huomasi kauhukseen, että Acley bimboili esiin naisten vessasta.

"Ei vittu... miten tuo saatanan kottarainen tänne on pesiytynyt?" kysyi Nuld hammasta purren.
"Minä pelastin hänet hihhulien kynsistä ja toin tänne turvaan", kertoi Frost.
"Jassoo. Ihmettelinkin miksi homotutkani alkoi piippaamaan jo heti tuossa ovella", tuhahti Nuld.
"Äläs nyt, mä oon vaan tän tarinan kiintiöhomo", puolusteli Acley ja kaivoi meikkejä käsilaukustaan.
"Pian muutut kiintiöjauhelihaksi", sanoi Nuld ja suunnisti tiskille.

"Ooh, ihka oikea muukalainen!" tokaisi Vohveli-Abe.
"Samat sanat. Yksi tuplaviski... tai ootas, pistä triplana... siis tuplatriplana", mutisi Nuld.
"Rankka päiväkö?" uteli Abe.
"Lähes tulkoon vittumainen", luonnehti Nuld asian niin kauniisti kuin osasi.

Agentti 0,07 kumosi viskinsä alas pohjanmaan kautta ja siinä samassa kuului ulko-ovelta niin helvetin kova räjähdys, että ikkunat helisi ja seinät tärisi.

"Hui, mikä se oli?" kysyi Acley pelokkaasti.
"Ehkä se oli... ovikello?" veikkasi Frost.
"Ei. Jotain yliluonnollista se kuitenkin on, veikkaan spiritismiä!" hihkaisi Acley kamalassa paniikissa.
"Perkeleen hyyppä, yritä nyt jumalauta rauhoittua!" vaati Nuld.
"Pelottaa liikaa, ei pysty rauhoittumaan!"
"No minä voin auttaa", sanoi Nuld ja syötti Acleylle 10 diapamia.

Acley vaipui lattialle jonkinmoiseen vapinakoomaan ja Nuld katseli häntä tyytyväisenä.

"No niin. Nyt piipero on niin rauhallista poikaa, että melkein ansaitsisit noopelin rauhanpalkinnon tuosta hyvästä."

Sitten kuului toinen posaus ja koko ovi lennähti selälleen. Pian sisään asteli varsin uhkaavan näköinen mies. Nuld ei aikaillut sekuntiakaan, hän otti rynkyn esiin ja niittasi tunkeilijan siihen paikkaan.

"Höh, minä olisin vain halunnut vohveleita", sanoi mies viimeisillä sanoillaan ja kuoli sitten pois.
"Aijaa, no sori", mumisi Nuld vihellellen.

Pian sisään asteli toinen uhkaavan näköinen mies.

"Haluatko sinäkin vohveleita?" kysyi Nuld ystävällisesti hymyillen.
"En halua", ilmoitti mies kohteliaasti ja avasi sitten raskaan sarjatulen kohti baarin väkeä.

Pian lipas oli tyhjä ja kaikki vain seisoivat paikoillaan tuijottaen hölmistyneenä tunkeilijaa. Kukaan ei näyttänyt edes haavoittuneen - paitsi Acley tietenkin, joka sai osuman olkapäähänsä. Diapamhöyryissään hän ei tätä kuitenkaan edes huomannut. Samaan aikaan Abe kaivoi haulikkonsa baaritiskin alta ja katseli mietteliäänä baarinsa seiniä, jotka olivat nyt täynnä luodinreikiä.

"Kuulehan pyssysankari, nyt kun aloit sisustamaan baariani uuteen uskoon, niin hoidetaanpa homma sitten kerralla loppuun! Nimittäin olen aina halunnut punaiset seinät sinne oven tuntumaan", sanoi Abe ja upotti koko pumpparinsa makasiinin tunkeilijan ruhoon.

Äijän sisälmykset roiskuivat ympäri seiniä ja Abe katseli punasävytteistä lopputulosta tyytyväisenä.

"Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti", mutisi Abe ja viskasi tyhjän haulikkonsa menemään.
"Agentti 0,07 voi varmaankin jatkaa tästä", ehdotti Frost.
"No, ei kai tässä oikein muu auta kuin sotkea työ ja huvit", totesi Nuld coolisti ja käveli ulos kadulle.

Agentti 0,07 antoi rynkyn laulaa ja ampuikin niin pitkän sarjan, että piippu alkoi hehkumaan punaisena. Silti ammuksia oli jäljellä vielä 92%, kiitos tästä kuului taikalippaan väsymättömille palveluille. Äijää meni nurin kuin heinää ja pian kadulla oli enemmän kylmää lihaa kuin kaikilla Turun hautausmailla yhteensä.

"Meidän on jatkettava matkaa", totesi Nuld ja riuhtausi Acleyn ylös lattialta.
"Minä tulen mukaanne, autan teitä pääsemään linnaan", sanoi Frost määrätietoisesti ja käveli tuimana esiin baarin hämäristä.
"Sopii. Sinä saat raahata tätä apinaa", sanoi Nuld ja tönäisi Acleyn Frostin käsiin.

Ja sitten kuin tilauksesta, joku bussi kurvasi pysäkille aivan heidän eteensä. Etuovi aukesi ja ratin takana istui, kukas mukaan kuin Messipussy.

"Tarvitsetko kyydin, komistus?" kysyi Messipussy seksikkäällä äänellä Nuldilta.
"Joo. Kaksi opiskelijaa ja yksi lapsi Turun Linnalle, kiitos."
"Vittu, mun opiskelijakortti jäi himaan", manasi Frost.
"Ota aikuistenlippu sitten, Acley maksaa", sanoi Nuld.
"Ei pysty maksamaan, pitää ostaa naitvissin uus levy", protestoi Acley itkua vääntäen.
"Pidä piipero turpasi kiinni ja kaiva kukkaro esiin", vaati Nuld
"Nyyh, no okei sit..."

Pian bussin ovet sulkeutuivat ja ajoneuvo katosi tummenevaan iltaan, Turun Linna päämääränään.



Osa 9



Agentti 0,07 astui Acleyn ja Frostin kanssa ulos bussista, Nuld korkkasi samalla bissen. Ilta oli muuttunut yöksi ja tunnelma oli niin hirvittävän aavemainen, että 95% maailman väestöstä kusisi välittömästi paskat housuihin, jos kokisivat mitään vastaavaa.

"No niin, siellä se kököttää", tiedotti Frost ja osoitti sormellaan usvan läpi näkyviä tummia torneja.
"Ai se on tuo paikka? Olenhan minä tuolla käynyt luokkaretkellä joskus ala-asteella", kertoi Nuld.

Hetken kuluttua kolmikko jo seisoi linnan porteilla. Porteissa komeili Aboa Horrificus-kultin logo, eli nelonen jonka päälle oli punaisella spraymaalilla vedetty ruksi.

Nuld koputti porttia ja pian sen avasi mustaan kaapuun pukeutunut raskaasti aseistettu henkilö.

"RE4 on paska, RE4 on paska, RE4 on paska, RE4 on paska ja Silezar on keisari!" hoki mies eleettömästi.
"Kamalaa! Silezar on aivopessyt nämä kaverit oikein kunnolla", älähti Frost.
"Hei kaapuaapo, pudotahan aseesi", kehoitti Nuld.

Vartija säpsähti hereille koomastaan ja vilkaisi sitten Nuldia.

"Entä jos kieltäydyn?" kysyi vartija toiveikkaana.
"Elimistösi lyijypitoisuus tulee kasvamaan huomattavasti, ei mitään sen kummempaa", vastasi Nuld.
"Aijaa... no okei", myöntyi portsari ja tiputti muovisen lelukirveensä maahan.

Kolmikko käveli peremmälle linnan sisäpihalle ja pysähtyivät pääsisäänkäynnin eteen laatimaan suunnitelmaa.

"Nyt olisi kuulkaas pikku palaverin paikka. Teemme niin, että minä menen sisälle niittaamaan Silezarin. Frost, sillä aikaa sinä menet turvaamaan pakoreitin - ja otat tuon vinkuiitan mukaasi, koska olet parempi neitien kanssa."
"Okei, tavataan myöhemmin tässä", sanoi Frost ja heilutti kädessään vartijalta löytämäänsä muovikirvestä.

Nuld avasi massiiviset ovet ja astui linnan aulaan. Siellä odotti yllätys, nimittäin Silezar seisoskeli salin perällä henkivartijansa kanssa.

"Olen odottanut sinua! Mukavaa, että liityit seuraamme, agentti 0,07", puhui Silezar ylimielesellä äänellään.
"Ilo on kuule kokonaan sinun puolellasi", vastasi Nuld.
"Aivan varmasti onkin. Nimittäin sain juuri viestin katapulttimiehiltäni, että kaksi ystävääsi on otettu vangeiksi, mjöhähähää! Heitä oltiin ammuttu tulisella pallolla, joka osui kuulemma suoraan Acleytä päähän. Sen hintin tukka kärähti oikein kunnolla", kertoi Silezar sadistisesti hihittäen.
"Ne saatanan tumpelot... pitihän se arvata", manasi Nuld hiljaa, mutta hymyili kuitenkin hieman Acleyn pikku onnettomuudelle.
"Wertuco pitää huolen siitä, että sinä liityt pian heidän seuraansa", sanoi Silezar ja vilkaisi itsevarmasti virnistäen oikealla puolellaan seisovaa henkivartijaansa.

Nuld mietti hetken syntyjä syviä ja päätti sitten heittää puukkonsa kohti Silezaria. Puukko lävähti seinään ja Silezar käänsi katseensa hitaasti ja hieman pelokkaasti sitä kohti.

"Muuten ihan kiva, mutta heitit noin pari senttiä ohi kädestäni", vinoili Silezar ja käveli tyynesti sivummalle.
"Perkeleen helvetin perse sentään", päivitteli Nuld.

Sitten Wertuco tepasteli ripeästi puukon luokse, kiskaisi sen irti ja viskasi takaisin kohti Nuldia. Puukko pamahti suoraan keskelle Nuldin otsaa ja Silezar taputteli Wertucoa tyytyväisenä olkapäälle.

"Erinomaista, napakymppi! Mutta heitäthän seuraavalla kerralla terä edellä, jooko?"
"Okei, pomo."
"Vittu... se sattui", vaikersi Nuld ja piteli otsaansa.

Sillä välin kun agentti 0,07 keräsi itseään kokoon, menivät Silezar ja Wertuco hissiin ja häippäsivät kohti korkeuksia.

Pienen etsinnän jälkeen Nuld onnistui löytämään rappuset ja lähti sitten itsekin hiippailemaan kohti yläkertaa. Pian agenttimme kuitenkin koki jälleen lievän yllätyksen kapeassa portaikossa, nimittäin vastaan köpsytteli hieman tukevahko ja helvetin ruma pikku olento, jolla oli päässä jonkinmoinen hiippalakki.

"Mikäs helvetti sinä olet?" kysyi Nuld kummastellen.
"Älä ammu! Olen pelkkä tonttu", kuittasi kummajainen.
"Mikä vitun tonttu?"
"Turun Linnan Tonttu-Ukko, TV:stäkin tuttu... minulla oli joskus oma joulukalenteri telkkarissa ja -"
"Riittää. Oletkos sattumoisin nähnyt sellaista viittaepeliä täällä nurkissa steppaamassa?" Nuld kysyi.
"Se paholainen valtasi minun linnani eikä suostu millään lähtemään!"
"Minä häädän sen pellepapin sinne missä uraani kasvaa, kunhan kerrot missä hän on."
"Mainiota! Menet vain nämä portaat ylös ja kävelet käytävän perälle viimeiseen huoneeseen, siellä se hiplailee DVD-kokoelmaansa."
"Loistavaa!" hihkaisi Nuld ja kirmasi portaat ylös.

Lopulta Nuld seisoi huoneen oven takana kuoleman vakava ilme pärställään. Hän kaivoi pesulasta löytämänsä viitan esiin ja koputti sitten Silezarin oveen.

"Pomo, täällä on pyykkisi, öh... puhtaana kuin neitsyen vittu", sanoi Nuld ja yritti parhaansa mukaan imitoida Gigsin ääntä.

Pian Nuld alkoi kuulemaan läheneviä askelia sekä puhetta oven takaa.

"Ah, uljas viittani, se imartelee rakennettani! Missä oikein olet viipynyt, Gigs? Ja mistä moinen kielenkäyttö?", uteli Silezar ja avasi sitten oven.
"Gigs on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Sinä ja henkivartijasi lähdette seuraavana", sanoi Nuld kylmän viileästi.
"Sinä!!! Sinä olet minun yksityisalueellani!" huusi Silezar pää punaisena oven avattuaan, pelkät boxerit jalassaan.
"Huomiointikykysi on ihailtavan tarkka", totesi Nuld tyynesti.
"Mitä sinä kuvittelet tekeväsi?!"
"Tulin estämään naurettavat aikeesi."
"NEVER!" kiljaisi Silezar ja nappasi viittansa Nuldin hyppysistä, samalla läväyttäen oven kiinni."

Nuld ei ollut ollenkaan riemuissaan tapahtuneesta. Hän alkoi takomaan ovea rystysillään, mutta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta, hän tunsi yllättäen valtavaa kipua takaraivossaan ja valui tajuttomana lattialle. Wertuco otti agenttia jaloista kiinni ja lähti raahaamaan tätä kohti alakertaa...


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: 0,07 & Aboa Horrificus (uusinta)
ViestiLähetetty: 14.11.2015 14:10 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 10.03.2014 00:21
Viestit: 20
Paikkakunta: Jyväskylä/Oulu
Osa 10



Nuld makasi linnan lattialla tajuttomana, hän näki unta oluesta ja sen nauttimisesta. Myös Acley ja Frost makasivat sidottuina hänen vieressään .

"Siinä uljas sankaritriomme kaikessa loistossaan", möläytti Silezar ja vilkuili vankejaan ylimielisesti hymyillen. "Wertuco, ota Frost mukaasi kuulusteluhuoneeseen ja katso saako hänestä mitään irti."
"Okei, pomo", vastasi Wertuco ja lähti raahamaan Frostia kohti kuulusteluhuonetta.
"Ja Crauser, vie sinä tuo homo selliin", sanoi Silezar tälle varjoista esiin astuvalle salaperäiselle lihaskimpulle.
"Aye, Sir", vastasi Crauser ja lähti raahamaan Acleytä kohti selliä.
"Minä jään tänne keskustelemaan henkeviä itse protagonistin kanssa", sanoi Silezar ja kaatoi sangollisen vettä agentin niskaan.

Nuld virkosi vähitellen ja yritti raapia pallejaan, mutta kädet selän taakse sidottuna se tuotti suunnattomia vaikeuksia. Silezar kumartui lattialle Nuldin viereen ja hymyili herttaisesti.

"Mikä on vointisi, oi auringonsäde?"
"Tuntuu kuin olisi krapula... löytyykö buranaa?" kysyi Nuld kivusta irvistellen.
"Ei sinulle, senkin alkoholisti."
"Sana alkoholisti kuulostaa liian sivistyneeltä, kutsu mieluummin pelkäksi juopoksi."
"Kuten tahdot."

Samalla Nuld sai ujutettua sormensa perstaskuunsa ja yritti tonkia sieltä jotakin hyödyllistä. Ensimmäisenä sormeen tarttui tuo Shootersonin antama upea tussi. Nuld katsoi sen olevan hieman liian julma instrumentti tähän tilanteeseen ja kaivoi syvemmältä. Seuraavaksi sormeen tarttui partaveitsen terä! Oivallista. Samalla Silezar alkoi selittämään jotakin ihme shittiä...

"Tiedätkös, agentti 0,07... minulla on visio. Minä aion toteuttaa sen. Ah, maailma ilman sitä kamalaa peliä... jokainen RE4:n kopio tulee palamaan nestemäisen tulen liekehtivässä järvessä ja minusta tulee koko maailman keisari!" julisti Silezar sauva heiluen ja viitta hulmuten.

"Silezar, älä enää ikinä yritä sanoa mitään syvällistä", tokaisi Nuld varsin kyllästyneen oloisena ja huokaisi syvään.
"Sinä se et vain ymmärrä. Minä ja alaiseni tulemme valloittamaan koko universumin!"
"Kuulostaa ihan, ööh, alienien invaasiolta..(??)...", sopersi Nuld.
"No lol. Minun linnassani ei noin laimeita repliikkejä suvaita, ei ollut edes yhtään hauska", tiedoitti Silezar.
"Hauska? Jos yrittäisin olla hauska, niin menisin postaamaan Hall of Fame-topiciin sinun kootut neronleimauksesi."
"Se parhaiten nauraa joka viimeiseksi nauraa."
"Ja se joka viimeiseksi nauraa, hitaimmin ajattelee."

Koko tämän ajan Nuld oli vimmatusti viilannut narua poikki piilossa selkänsä takana ja nythän se lopulta katkesi. Nuld sai kätensä vapaaksi, enää pitäisi vain odottaa oikeaa hetkeä iskeä... ja juuri silloin Wertuco saapuikin jo takaisin, roikottaen kädessään Frostin päätä.

"Kas tässä", sanoi Wertuco ylpeänä ja ojensi pään Silezarille.
"Mitäs helvettiä tämä nyt tarkoittaa?" kysyi Silezar kummastellen.
"Käskit ottaa selvää saako hänestä mitään irti... no, pää lähti ainakin", vastasi Wertuco ja luuli vissiin saavansa jonkunlaisen mitallin.
"Froooost!!! Eiiiii!!" huusi Nuld äkkiä ylidramaattisesti kädet levällään, kunnes veti ne taas nopeasti takaisin selkänsä taakse.

Silezar mulkaisi Nuldia pikaisesti ja käänsi katseensa sitten takaisin Wertucoon.

"Kuulehan Wertuco, tule illalla toimistooni... meidän pitää hieman keskustella."
"Okei, pomo", vastasi Wertuco ja poistui paikalta.

Jostain kumman syystä Silezarin naamalla oli nyt todella hämmentynyt ja pohtiva ilme. Hän nakkasi Frostin pään olkansa yli ja käänsi sitten hitaasti syyttävän katseensa kohti Nuldia...

"Hetkinen... olikos sinulla äsken kädet vapaana?" kysyi Silezar epäilevästi.
"E-en kai minä semmosta..." mutisi Nuld vislaillen ja vilkuili hermostuneena kattoa.
"Jumalauta, kyllä sinulla äsken oli kädet vapaana!" räyhäsi Silezar hysteerisenä ja kirkui Wertucoa apuun.

Pian Wertuco tepastelikin jo hätiin, joten Nuld päätti ponkaista pystyyn ja alkoi kaivamaan jälleen perstaskuaan. Tällä kertaa hän nappasi tuon mainion söpön pikku tussin esiin, poisti korkin ja alkoi tähtäämään lähenevää Wertucoa. Nuld laukaisi aseen ja pienen pieni raketti lähti suhisten liikkeelle. Pian mörkö räjähti osittain atomeiksi ja osittain pillun päreiksi. Seuraavaksi Nuld yritti saada Silezarin tähtäimeensä... vain huomatakseen, että kyseinen pirulainen oli jo poistunut paikalta.

"Perkele!"

Samaan aikaan lähistöllä:

Lihaksikas käsivarsi heitteli ilmaan Sveitsin armeijan linkkuveistä, vieressä salaperäinen nainen katseli näkyä huvittuneena.

"Crauser, miksi ihmeessä sinulla on kynsiviila esillä tuossa linkkarissa?" kysyi Messipussy.
"Ensiaputarvikkeet loppuivat jo, ei ole varaa enää yhteenkään haaveriin", vastasi Crauser synkkänä ja näytti Messipussylle kättään, jossa oli jo kaksitoista laastaria.
"Miksi sitä sitten pitää heitellä, jos et osaa edes ottaa kiinni?"
"Se näyttää niin siistiltä", vastasi Crauser. "Minun piti ensin ottaa rambopuukko mukaan, mutta äiti takavarikoi sen juuri ennen lähtöä", jatkoi Crauser.
"Jep jep, elämä on kovaa", totesi Messipussy.
"Onko ystävästämme Nuldista mitään uutisia?" kysyi Crauser.
"Hän ei tee asioita helpoksi... nimittäin en ole vieläkään saanut kampaustani kuosiin ensimmäisen kohtaamisemme jälkeen", vastasi Messipussy ja samalla vilkaisi apeana peiliin.
"Minä tapan hänet, jos hän vittuilee linkkaristani... ja tapan myös sinut, jos yrität mitään ovelaa", uhosi Crauser linkkariaan ilmassa vispaten.
"Et uskalla! Minä olen tuntenut CW:n jo pitkään ennen sinua, lällällää!" kiukutteli Messipussy takaisin.
"Aivan sama", tuhahti Crauser ja alkoi kiillottamaan lihaksiaan ruokaöljyllä...



Osa 11



Agentti 0,07 oli lähtenyt Silezarin perään veren ja kaljan maku suussa. Hän harhaili sankarillisesti pitkin käytäviä ja ajaantui vain syvemmälle linnan sokkeloihin. Jossain vaiheessa Nuld alkoi vahvasti epäillä, että joku tai jokin seurasi häntä... lisäksi ilmassa velloi vahva ruokaöljyn käry. Sitten aivan yllättäen Nuld kuuli ääntä takanaan ja kääntyi ympäri. Siellä patsasteli tutun näköinen kaveri...

"Näemme pitkästä aikaa, toveri!" sanoi äärettömän lihaksikas mies salaperäisesti virnistellen.
"Hulibuli...?" ihmetteli Nuld ja puisteli päätään.
"Ei! Se on Crauser nykyään", korjasi Crauser välittömästi.
"Häh? Mitä vittua sinä pelleilet?"
"Kuolin onnettomuudessa kaksi vuotta sitten, näinkö sinulle kerrottiin?" kysäisi Crauser coolisti käheällä ja matalalla äänensävyllä.
"Ööh... no ei kerrottu", totesi Nuld kummastellen.
"Äh, ilonpilaaja..... No tietenkään ei kerrottu, eihän minulle ole koskaan tapahtunut mitään hurjaa", myönsi Crauser turhautuneena ja itkua vääntäen suuntasi katseensa maahan.
"Hetkinen, sinä kidnappasit Acleyn!"
"Olisin kyllä halunnut, mutta ei minua päästetty niin vaaralliseen tehtävään. Todellisuudessa kukaan ei kidnapannut Acleytä, vaan Silezar ujutti hänelle valheellisen tiedon siitä, että Sonta Arctica muka järjestäisi yllätyskeikan Turussa", kertoi Crauser.
"No perkele, jos sinulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, niin mitä sinä sitten tarkalleen ottaen puuhaat täällä?"
"Noh... ajattelin, että tämä olisi hyvä sauma päästä vähän pullistelemaan, enkös näytäkin ihan spartalaiselta?" kysyi Crauser innoissaan, hän nosti paitansa helmaa ja jännitti sitten öjytyt vatsalihaksensa.
"Hupaisaa. Nimittäin surkuhupaisaa", Nuld totesi.
"Kaikki Rakettiryhmän vuoksi!"
"Rakettiryhmän?"
"Äh, melkein paljastin sen. Nyt riittää pälinä, saat maista sveitsiläistä terästä, toveri", uhosi Crauser ja hyökkäsi Nuldin kimppuun linkkari heiluen.
"Ja sinä saat maistaa venäläistä lyijyä", sanoi Nuld ja käänsi AK47:n vaihtimen sarjatulelle.

Nuld ampui ihan hirveää sarjaa keskelle Crauserin pärstää, mutta sepä ei lihaskimppua juuri häirinnyt. Vähän verta tirskui aina välillä, mutta mitään sen dramaattisempaa efektiä tulituksella ei ollut. Crauser heilautti kädellään Nuldin aseen lattialle ja oli juuri iskemässä linkkarinsa agentin ruhoon, kunnes yllätäen sai jostakin osuman kynteensä...

"Vittu, olin juuri viilannut kynteni", kirosi Crauser lohjennutta kynttään. Sitten Crauser alkoi katseellaan etsimään häiritsevää tekijää ja paikansikin sen pian.

"Kas kas, narttu tiukassa korsetissaan", tuhahti Crauser ja katseli vittuuntuneena Messipussya, joka käveli esiin varjoista.
"Meillä näyttäisi olevan ylivoima", sanoi Messipussy ja kohotti taas aseensa kohti Crauseria.
"Vittu... haistakaa molemmat paska, te kadutte vielä!" murahti Crauser raivoissaan ja katosi sitten salamannopeasti paikalta, jättäen Nuldin ja Messipussyn kaksin.
"Ehkä nyt olisi hyvä aika suorittaa se jokaiselle tarinalle pakollinen panokohtaus?" kysäisi Nuld toiveikkaana.
"Minua et saa syttymään edes bensalla ja tulitikuilla", tuhahti Messipussy kylmästi.
"Perkele..."
"Acley on sellissä ihan tässä lähistöllä. Hae hänet ja pakene linnasta jätekuilun kautta", kertoi Messipussy ja katosi sitten itsekin paikalta yhtä nopeasti kuin Crauser.

Agentti 0,07 huokaisi syvään, noukki rynkkynsä lattialta ja lähti päättäväisesti liikkeelle. Pian hän saapui hämärään käytävään, jonka molemmilla puolilla oli useita sellejä. Yhdestä selleistä kuului hirveän kuuloista röhinää ja yskimistä. Acley se siellä kieriskeli lattialla hyvin tuskaisen oloisena. Nuldia alkoi väkisinkin naurattamaan kun hän huomasi, että Acleyn hiukset oli kärähtänyt lähes olemattomiin sen katapultti-incidentin takia.

"Oletko se sinä, agentti 0,07?" kysyi Acley värisevällä äänellään.
"Jep jep. Moro vaan, horo", tervehti Nuld ystävällisesti.
"Missä Frost on?"
"Kuoli pois."

Acley purskahti välittömästi itkuun ja parkui niin perkeleesti.

"Nyt se turpa kiinni, tai teen sinusta perhon! Meillä ei ole aikaa moiselle hevonpaskalle", karjaisi Nuld
"Olet oikeassa, nyt hän on varmasti paremmassa paikassa. Siellä se jossakin hopeapilven reunalla istuskelee, soittaa harppua ja popsii rypäleitä kanssa enkelten... ah, suurta ja suunnatonta iloa vain, eikä tuskaa lain!" runoili Acley todella liikuttuneessa mielentilassa.
"Nyt kuule loppuu tuollainen liruttelu tai koet hukkumiskuoleman siirapissa. Meidän on jatkettava matkaa", vaati Nuld vihaisesti.
"Mut kun mulla on niin huono olo", valitti Acley.
"No ei mikään ihme, sinähän olet dangerilla", totesi Nuld asiantuntevasti. "Mutta ihmettelen suuresti, miksi? Eihän sinulle ole sattunut kuin...... noh, pari varsin mitätöntä haaveria", sanoi Nuld ja ihmetteli syvästi.
"Aiemmin ensiapulaukusta löytyi yksi raaka muna ja minä söin sen... Frost sanoi, että sain siitä salmonellan", kertoi Acley kauhuissaan ja tippa linssissä.
"Voi vitun munahaukka... noh, itsepähän olet ongelmasi aiheuttanut."

Sitten alkoi Nuldin kodekki piippaamaan. Nuld kaivoi laitteen esiin ja valmistautui lataamaan Silezarille pari valittua sanaa, mutta...

"Täällä Hunnikaani. Joku onnistui murtamaan yhteyden aikaisemmin, mutta vika on nyt korjattu", vakuutti Hunnikaani.
"Jo oli aikakin", tuhahti Nuld.
"Mikä on tehtävän status?"
"Minulla on subjekti, mutta pakeneminen on vielä työn alla."
"Yritämme parhaamme mukaan järjestää teille pakoreitin. On myös ensisijaisen tärkeää, että subjektille ei käy kuinkaan. Kai Acley on kunnossa?" kysyi Hunnikaani.

Nuld vilkaisi pikaisesti vihertävän kalpeaa Acleytä, joka salmonellan kourissa vapisi lattialla... jonka mahasta törrötti lasinpala, repaleiset nahkahousut kiiltelivät verestä, Sonta Arctica -paita oli oksennuksessa, olkapäässä ampumahaava, nilkka nyrjähtänyt, toinen jalka melkein irti, useat luut murteilla, kynnet oli poikki ja hui sentään, tukkakin ihan karrelle palanut!

"Jep. Hän on ihan kunnossa, älä murehdi", vastasi Nuld lopulta.
"Luojan kiitos. B on niin kovin huolissaan hänestä. Otan pian uudestaan yhteyttä, loppu."

Nuld sulloi laitteen piiloon ja lähti raahaamaan Acleytä kohti käytävän toista päätä. Pian käytävä kuitenkin loppui ja heidän eteensä avautui varsin syvältä vaikuttava jätekuilu.

"Tässä se näyttäisi olevan, upea pakoreittimme", totesi Nuld päättäväisesti.

Acley vilkaisi alas kuiluun ja alkoi taas vapisemaan tuttuun tapaansa.

"Ei tule kuuloonkaan!" vaati Acley.
"Kyllä tulee", sanoi Nuld ja potkaisi Acleyn kuiluun, hypäten pian itsekin perässä.

Acley laskeutui turpa edellä pohjalle ja hetkeä myöhemmin Nuld hänen päälleen. Acley parkui vaisusti rikkoutuneita luitaan ja Nuld tempaisi hänet pystyyn.

"Olet hullu, olisimme voineet molemmat kuolla", sanoi Acley syyttävästi heikolla äänellään.
"Paskat. Tiesin ettei minulle kävisi kuinkaan, jos laskeudun sinun päällesi", totesi Nuld.

Agentti 0,07 ja Acley poistuivat jätekuilun hätäuloskäynnistä ja ulkopuolella heitä odotti itse pääperkele, Lord Silezar! Nuld otti pellekeisarin välittömästi tähtäimeensä, mutta Silezar ei siihen reagoinut.

"Agentti 0,07, minun on kerrottava sinulle jotakin", ilmoitti Silezar haikeana.
"No äkkiä sitten, koska pian olet kuollut!" murahti Nuld.
"Ah-Nuld... I'm your father", sanoi Silezar kyynel silmäkulmassa ja katsoi Nuldia lempeästi.
"Mitä vittua nyt taas...!?"


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 10 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
Style created by © Matti, gry komputerowe, reklama sem reklama seo

Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö