Freak Fighters 2012

Valvojat: Gigante, Joni Ahonen

Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja Lord_Kado » 03.03.2014 02:05

Juh, vanha tekijä palaa jälleen rutiiniinsa. Pitäkää alushousuistanne kiinni, sillä seuraavana luvassa läpihuuto edellisistä osista.

Lord_Kado presents: Freak Fighters 2012

Esitiedot koottuina kaikista kilpailuun osallistuneista friikeistä (Tarkempia lisätietoja ja otteluhistoriat saatavina internetsivultamme freakfighters2k12.com/participants/info)

Vain kahdeksan friikkiä ovat selvinneet suurfinaaleihin kohdatakseen toisensa taistelussa kuolemaan asti! Mukana ovat mm. brutaali ja armoton IHMISIÄ RUUAKSEEN SYÖVÄ jättiläinen, ITSEÄÄN TAHALLISESTI VAHINGOITTAVA emotyttö, PEDOFILIAN HARRASTAMISESTA kiinni jäänyt entinen pappi, vinksahtanut sadistinen SYDÄNLÄÄKÄRI tappavine terineen sekä PYROKINEETTISIA VOIMIA omaava nuori friikki!!

Ensimmäisenä esittelyssä turnajaisten veteraani:

Nimi tai alias: TOHTORI BLOODBLADE
Sukupuoli: MIES
Rikos: SARJAMURHA
Asuinpaikka: HAMPURI, SAKSA
Ikä: 43
Pituus: YLI 2 METRIÄ
Paino: 87 KG
Veriryhmä: B
Hiusten väri: KALJU
Silmien väri: TUNTEMATON
Mieliase: JÄTTISKALPELLI
Erikoiskyky: USEIDEN KYMMENIEN TERIEN VISKOMINEN (JOPA YHTÄAIKAA!), VÄITETÄÄN TEHNEEN SOPIMUKSEN PAHOLAISEN KANSSA, JONKA VUOKSI OMII YLILUONNOLLISIA VOIMIA

Yhteenveto: TÄMÄ NATSISIKA PAHOINPITELI JA MURHASI KYLMÄVERISESTI YHTEENSÄ YHDEKSÄN IHMISTÄ YKSITYISKLINIKALLAAN ERILAISILLA KIRURGISILLA TERÄASEILLA JA JOPA PELKILLÄ KÄSILLÄÄN!
OTTELEE TURNAJAISISSA JO KOLMATTA KERTAA SAADAKSEEN "ETELÄNMATKAN JA ELÄKERAHASTONSA" KASAAN. ONNISTUUKO MIELIPUOLINEN TOHTORI VOITTAMAAN TÄLLÄ KERTAA?!

Suuren suosion saavuttanut yleisösuosikki:

Nimi tai alias: RAY "JÄTTI" SPENCER
Sukupuoli: MIES
Rikos: KANNIBALISMI
Asuinpaikka: TEXAS, USA
Ikä: 32
Pituus: 268 CM
Paino: 193 KG
Veriryhmä: B
Hiusten väri: MUSTA
Silmien väri: RUSKEA
Mieliase: PALJAAT KÄDET
Erikoiskyky: YLILUONNOLLINEN LIHASVOIMA JA KESTÄVYYS SEKÄ ERINOMAISET (FRIIKKIEN) METSÄSTYSKYVYT

Yhteenveto: YLEISÖN SUOSIKKI JO NELJÄNNETTÄ VUOTTA KOKONSA JA RAA'N VOIMANSA PUOLESTA. METSÄSTI, TAPPOI JA SÖI USEITA KYMMENIÄ IHMISIÄ PIENESSÄ MÖKISSÄÄN KESKELLÄ TEKSASIN ERÄMAATA
EI OLE KOSKAAN MAININNUT MITÄÄN MUUTA SYYTÄ OSALLISTUA TURNAJAISIIN KUIN KASVAVAN VERENHIMONSA

Seuraava friikki ei tarvitse suurempia esittelyitä:

Nimi tai alias: ISÄ BENEDICTUS
Sukupuoli: MIES
Rikos: PEDOFILIA
Asuinpaikka: BELFAST, IRLANTI
Ikä: 36
Pituus: 186 CM
Paino: 91 KG
Veriryhmä: A
Hiusten väri: VAALEANRUSKEA
Silmien väri: SININEN
Mieliase: "JUMALAN VOIMA" JA RAUDOITETTU RAAMATTU
Erikoiskyky: IHME (OLISITTEPA NÄHNEET TEMPPUJA JOITA HÄN TEKI VIIME VUONNA!)

Yhteenveto: TÄMÄ LASTENRAISKAAJA KÄRYSI KUOROPOIKIEN KANSSA KESKEN URANSA PARHAIMMAN AJAN JA MAKSAA NYT SEURAUKSISTAAN TÄÄLLÄ JO TOISTA VUOTTA PUTKEEN!
VAKUUTTAA EDELLEEN OLEVANSA SYYTÖN JA OTTELEE TURNAJAISISSA VAPAUTENSA PUOLESTA (NIIN, JUST JOO...)

Edellisen vuoden suurin yllättäjä tekee odotetun paluunsa:

Nimi tai alias: BURN
Sukupuoli: MIES
Rikos: POLTTOMURHA
Asuinpaikka: LIVERPOOL, ISO-BRITANNIA
Ikä: 18
Pituus: 164 CM
Paino: 63 KG
Veriryhmä: A
Hiusten väri: HOPEA
Silmien väri: SININEN
Mieliase: EI KÄYTÄ ASEITA
Erikoiskyky: PYROKINEESI (OIKEASTI!)

Yhteenveto: KÄRISTI KAKSI VUOTTA SITTEN PERHEENSÄ JA TALONSA LÄHINAAPURUSTON, KYMMENIÄ VIRANOMAISIA SEKÄ SIVULLISIA UHREJA PYROKINEESILLÄÄN. TURNAJAISTEN NUORIN OTTELIJA ON NÄYTTÄNYT YLLÄTTÄVÄT TAISTELUKYKYNSÄ JO VIIME VUONNA, JOTEN VALMISTAUTUKAA KUUMAAN MENOON!
BURN ON ILMOITTANUT SYYKSI TURNAJAISIIN ILMOITTAUTUMISEENSA HALUNSA TULLA UUDEKSI CHAMPIONIKSI! TOIVOTTAKAAMME ONNEA TÄLLE MIELIPUOLELLE, SITÄ TÄMÄ FRIIKKI TARVITSEE!

Seuraavana vuoden 2012 uusi tulokas #1:

Nimi tai alias: SHIN OBI
Sukupuoli: MIES
Rikos: VERONKIERTO
Asuinpaikka: TUNTEMATON PAIKKA, JAPANI
Ikä: TUNTEMATON
Pituus: 174 CM
Paino: 70 KG
Veriryhmä: A
Hiusten väri: TUMMA
Silmien väri: VIHREÄ
Mieliase: KATANA
Erikoiskyky: ERILAISET SILMÄNKÄÄNTÖTEMPUT JA "NINJUTSU" (VARMASTI JOTAIN TODELLA FRIIKKIÄ KAMAA!)

Yhteenveto: TÄMÄ FRIIKKI LÖYDETTIIN ERÄÄSTÄ JAPANIN VUORISTOSTA ELÄEN KUIN MUINAISET ESI-ISÄNSÄ PELKÄSTÄÄN LUONNON ARMOILLA. KIERTÄNYT JAPANIN KANSALAISVEROA YLI KYMMENEN VUODEN AJAN JA VASTUSTANUT PIDÄTYSTÄ USEITA KERTOJA ENNEN LOPULLISTA KIINNIJÄÄMISTÄÄN
TÄMÄ SEKOPÄÄ ON MUKANA SAADAKSEEN VAKUUTETTUA ITSENSÄ "VAPAAKSI IHMISEKSI" (MITÄ IHMETTÄ SE SITTEN TARKOITTAAKAAN FRIIKKIEN KIELELLÄ...)

Ja uusi tulokas #2:

Nimi tai alias: RAVEN BLACK (CORBEAU NOIR)
Sukupuoli: NAINEN
Rikos: MIELENVIKAISUUS
Asuinpaikka: BAYONNE, RANSKA
Ikä: 18
Pituus: 168 CM
Paino: 54 KG
Veriryhmä: AB
Hiusten väri: MUSTA (VÄRJÄTYT)
Silmien väri: HARMAA (JOSKUS PUNAINEN!)
Mieliase: PARTAVEITSI
Erikoiskyky: TELEKINEETTISET KYVYT (FRIIKKIÄ!!) JA KYKY VIEKOTELLA ITSENSÄ ISKUETÄISYYDELLE (EI TOIMI AINA)

Yhteenveto: TÄMÄN KAUNOKAISEN NIMEÄ EI TUNNETA, MUTTA NIMI "RAVEN (CORBEAU)" ON ENEMMÄN KUIN OSUVA FRIIKILLE JOKA VIILTELEE JA TÖKKII ITSEÄÄN KAIKELLA TERÄVÄLLÄ, JOTA SAA KÄSIINSÄ. ERITTÄIN ARVAAMATON JA USKOMATTOMAN SÖPÖ (LUKUUNOTTAMATTA NOITA KARMEITA HAAVOJA), JOTEN TÄTÄ FRIIKKIÄ EI TULE ALIARVIOIDA!
OSALLISTUI TURNAJAISIIN KERTOMATTA VARSINAISTA SYYTÄ (JOSPA HÄN HALUAA MYÖS MUIDEN SATUTTAVAN HÄNTÄ!)

Turnajaiset eivät olisi mitään ilman niin suurta friikkiä että heikommat suorastaan kalpenevat:

Nimi tai alias: EVERSTI G. BENSON
Sukupuoli: MIES
Rikos: KANSANMURHA
Asuinpaikka: WASHINGTON DC, USA
Ikä: 39
Pituus: 176 CM
Paino: 78 KG
Veriryhmä: 0
Hiusten väri: VAALEA
Silmien väri: HARMAA
Mieliase: M16 RYNNÄKKÖKIVÄÄRI JA KRANAATIT
Erikoiskyky: PIRULLISTEN STRATEGIOIDEN LUONTI JA RÄJÄHTEIDEN LUOMINEN TYHJÄSTÄ (MITEN HELVETISSÄ HÄN TEKEE SEN?!!)

Yhteenveto: TÄMÄ ENTINEN ARMEIJAN EVERSTI OLI YKSIN VASTUUSSA OSASTONSA TOTEUTTAMASTA NIMELTÄMAINITSEMATTOMAN KANSANRYHMÄN NÖYRYYTTÄMISESTÄ, RUUMIIDEN HÄPÄISYSTÄ JA LÄHES TÄYDELLISESTÄ TUHOAMISESTA!
OTTELEE "VALLOITTAAKSEEN KOKO TURNAJAISET JA LOPULTA KOKO MAAILMAN" (ILMEISESTI HULLU ON OLEVA AINA HULLU, HEH HEH!)

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä; uusin friikkimme, joka osallistui viime hetkillä turnajaisiin ja pääsi korvaavana osallistujana suoraan finaaleihin:

Nimi tai alias: CATHPLOSION
Sukupuoli: NAINEN
Rikos: --
Asuinpaikka: TUNTEMATON
Ikä: 18
Pituus: 169 CM
Paino: TUNTEMATON
Veriryhmä: B
Hiusten väri: VIHREÄ
Silmien väri: SININEN
Mieliase: KÄSIASE
Erikoiskyky: EI TIEDOSSA VIELÄ

Yhteenveto: TÄMÄ NUORI HURJAPÄÄ OSALLISTUI TAISTELEMAAN TÄYSI OMASTA VAPAASTA TAHDOSTAAN (SE VAATII PALLEJA, PORUKAT)! NÄHKÄÄ KUINKA TÄMÄ EI-FRIIKKI PÄRJÄÄ TURNAUKSEN TODELLISIA SEKOPÄITÄ VASTAAN!
OTTELEE TURNAJAISISSA KOSTAAKSEEN PERHEENSÄ MURHAN (VILLIT HUHUT VÄITTÄVÄT HÄNEN METSÄSTÄVÄN MEIDÄN CHAMPIONIAMME, PUNISHMENTTIA, HUH!)

Nämä kahdeksan friikkiä ovat saapuneet kukin omista luolistaan kohtaamaan turnajaisten Championin, viiden vuoden ajan voittamattoman, kylmäverisen, sadistisen, verenhimoisen ja armottoman tappokoneen.

Nimi tai alias: PUNISHMENT
Rikos: KIDUTUSMURHA JA HEMOFILIA
Asuinpaikka: TUNTEMATON
Ikä: TUNTEMATON
Pituus: 173 CM
Paino: 65 KG
Veriryhmä: AB
Hiusten väri: PUNAINEN
Silmien väri: KELTAINEN
Mieliase: KIDUTUSVÄLINEET
Erikoiskyky: VAMPIRISMI JA SÄHKÖINEN VARAUS

Yhteenveto: PUNISHMENT ON JO VUOSIEN AJAN DOMINOINUT KAIKKIA VASTAANASETETTUJA FRIIKKEJÄ JA ON VALMIINA VIIHDYTTÄMÄÄN JÄLLEEN VERTA KAIPAAVAA YLEISÖÄ JÄNNITTÄVILLÄ KIDUTUSVÄLINEILLÄÄN JA RAJATTOMALLA MIELIKUVITUKSELLAAN!

Tulkaa näkemään kuinka nämä rikolliset ja mielisairaat repivät toisensa kappaleiksi TAIVASAREENA OMEGALLE 21.-26.10.12! Yli 120 tunnin lähetys lähetetään myös suorana useimmilla kansainvälisillä urheilukanavilla sekä internetsivuillamme freakfighters2k12.com/livefeed, tsekkaa tarkemmat tiedot paikalliselta operaattoriltasi!

Lippuja myy yhteistyössä FFR.Co & Lord K. Inc. kansainvälisestä numerosta XXXX-XXXXXXXXXXXX Eturivi alkaen: 159.90$/istuin Toinen rivi alkaen: 126.49$ ...

-------------------------------------------------------------------------------

PROLOGI: TYTTÖ, KOSTO JA OMISTAUTUMINEN

Vuosi ja kolme kuukautta sitten...

Tuo ilta oli kuin mikä tahansa aiempi. Aurinko oli laskeutumassa kaupungin korkeimpien pilvenpiirtäjien taakse, kevyt länsituuli heilutti hennosti hiuksiani ja kauempana sijaitseva moottoritie alkoi hitaasti vaieta ohiajavien ajoneuvojen alkaessa dramaattisesti vähentyä hämärän tullen. Yksi kirkas tähti syttyy taivaalle kauas horisontin reunalle.

"Cathy!" korkea huuto herättää minut ajatuksistani. "Lopeta se lukeminen ja tule leikkimään!"

Ääni kuuluu pikkuveljelleni Erikille, tuolle ärsyttävälle, mutta rakastettavalle kimittäjälle. Nostan katsettani ja näen tuon lyhyen pellavapään juoksevan mäkeä ylöspäin minua kohti.

"Okei, okei. Odota hetki." vastaan välinpitämättömän oloisella äänensävyllä ja lasken kirjan käsistäni. Juuri kun olen päässyt jaloilleni, Erik on jo ehtinyt viereeni läkähtyneenä spurtistaan. Hän haukkoo henkeään innostunut pilke silmäkulmissaan.

"Mitä oikein tehtäisiin?" hän kysyy välittömästi saatuaan hengityksensä kuriin.

"Miksi sinä kysyt minulta? Sinähän tässä leikkiä halusit." vastaan sarkasminsävyisesti, mutta totean jälleen kerran pettymyksekseni ettei yksinkertainen veljeni ole oppinut ymmärtämään aihepiiriä vieläkään. Hän laskee hieman katsettaan mietteliään näköisenä, kunnes yllättäen hänen katseensa nousee kuin käskystä ilmeen muuttueessa innostuneesta kysyväksi.

"Haistatko tuon hajun?" veljeni kysymys sai minut hetkeksi ymmälle, mutta aistittuani ilmassa selvän savun ja sen katkun ymmärsin välittömästi mihin hän oli viitannut.

"Jossain palaa?" oli ensimmäinen ajatukseni, kun sankkeneva savu alkoi nousta kukkulan laelle. Erik oli jo alkanut juoksemaan savun lähdettä kohti, kun laskin lukulasit päästäni ja asetin ne ruohikolle kirjan viereen.

"Erik, odota!" huutoni ei näytä vaikuttavan hänen vauhtiinsa, joten alan ottaa pidempiä harppauksia kunnes jalkani alkavat väkisinkin juoksemaan mäkeä alaspäin kiihtyvällä vauhdilla. Erikin hahmo katoaa sankkenevan savun sekaan, kun alan hitaasti tajuamaan mistä se saattoi olla peräisin. Juoksen jo täyttä vauhtia koettaessani nähdä kunnolla eteeni ja löytää minua nopeamman veljeni ennen kuin jotain pääsisi tapahtumaan. Alan erottaa jonkinlaista lämmintä hohdetta edestäni, joka viestii suuresta onnettomuudesta. Tuli on irti. Talomme katto ja ylemmät kerrokset ovat ilmiliekeissä, sen betoniset seinät ovat kärsineet mittavia vahinkoja ja lasinsirpaleita on kaikkialla ympärilläni. Kun mieleni lopultakin tajuaa kokonaan mitä on tapahtunut, alan etsiä huudoillani vanhempiani ja Erikiä jo lähes paniikinvaltaamana. Pelkkä palavan materiaalin rätinä kaikuu ympärilläni vastaukseksi.

"Tämä ei voi olla totta!" huudan tahtomattani ääneen alkaessani etsiä talomme pihalta merkkejä muista. Lopulta erotan jotain makaamassa mustuneella nurmikolla savun keskeltä. Lähestyn sitä vapisevin käsin peläten pahinta, kunnes parahdan tuskissani pahemmin kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Erik makaa edessäni kalpeana ja elottomana. Hänen ohuesta kaulastaan erottuvat puremajäljet polttavat jälkensä muistiini. Alan voida pahoin ja romahdan polvilleni järkytyksestä.

"Miksi? Miksi Erik?!" huudan kyyneleet silmissä ja murtuneena veljeni nimeä, kunnes äkillinen valon välähdys ja korviahuumaava räjähdys katkaisee kirkumiseni. Avaan hitaasti silmäni ja kuulen vain korvieni huutamisen. Olen lentänyt muutamia metrejä kauemmas Erikistä ja kehoani polttelee eri puolilta. En tunne enää vasenta jalkaani enkä joitain vasemman käden sormistani. Viimeiseksi muistikuvakseni jää nuoren miehen varjokuva liekkien keskeltä. Hän katsoo minua kohti hohtavilla silmillään, mutten kykene erottamaan mitään muuta hänen kasvoistaan. Painan mieleeni nuo piirteet siltä varalta, jos pystyisin vielä kostamaan perheeni kuoleman. Tuon hoikan hahmon, nuo punertavat tuuheat hiukset... Katseeni hämärtyy. En pysty enää muuhun kuin hengittämään kivuliaasti niillä voimilla mitä minulla on vielä jäljellä.

Sinä iltana tyttö, joka tunnettiin Catherinena, kuoli. Mutta jotain muuta syntyi hänen tilalleen...

-------------------------------------------------------------------------------

LUKU 1: FREAK FIGHTERS-TURNAJAISET

Rakas päiväkirja

Päivä jota olen odottanut kuumeisesti on saapunut. Tohtori saapui luokseni kertoen minun olevan vapaa lähtemään tänään, jos tuntisin itseni siihen kykeneväksi. Olen odottanut niin pitkään. Jos saan mahdollisuuden osallistua turnajaisiin, jossa veriviholliseni kuulemani mukaan esiintyy, suunnitelmani takaisinmaksusta voi toteutua sittenkin.

Freak Fighters-turnajaiset, tuo kansojen vuosittainen suurin huvitus ja rakastama verilöyly... En koskaan olisi voinut edes unelmoida joutuvani osaksi tuota inhottavaa esitystä. Joutuakseni tappamaan kansan sairaaksi viihteeksi... Mutta nyt sillä ei ole enää mitään väliä. Voisin mennä vaikka vuorten läpi saadakseni perheeni murhaajan käsiini, tai mitä nyt toisesta kädestäni on jäljellä, ja antaakseni hänen kokea sen saman tuskan, jonka perheeni koki kuollessaan yli vuosi sitten.

Vielä muutama tunti ennen kuin ilmabussi saapuu sairaalan pysäkille. Aion vielä peseytyä ja huoltaa pikaisesti uuden raajani ennen lähtöä.


Ilmassa oli selvää vastasataneen sateen kosteutta. Jättimäisen sairaalarakennuksen etuovien edessä oleva bussipysäkki oli hiirenhiljainen räystäiltä tippuvan veden liplatusta lukuunottamatta. Leijuvan ajoneuvon laskeutuessa sille merkitylle paikalle, nuori juuri täysi-ikäinen nainen, Catherine A. Myers, istui itsekseen pysäkin kuluneella teräspenkillä tylsistyneen näköisenä. Hänellä oli pitkähköt ilmavat vihreät hiukset, jotka hulmusivat bussin moottorien ilmavirran mukana ja tiukka katse siroissa kasvoissaan. Päällään hänellä oli tiukan oloinen violetinsävyinen toppi, indigonsiniset hieman polvista kuluneet farmarihousut, kirkkaan punainen avonainen minitakki ja jaloissaan vaaleat lenkkikengät. Hän nousi ylös ottaen vieressään olleen suurehkon tumman matkalaukun mukaansa ja käveli ajoneuvon etuovista sisään jättäen autioksi jääneen pysäkin taaksensa.

"Aikuinen taivasareena Omegalle." Catherine sanoi kuuluvasti ojentaen muutamaa seteliä bussin kuskia, vanhahkoa hieman harmaantunutta mieshenkilöä, kohti, jonka ilme muuttui hetkeksi kysyväksi nostettuaan katsettaan naisen kasvoja kohti.

"Hyvänen aika, ette kai tekin, nuori nainen, ole lähdössä katsomaan niitä hullutuksia?" pettyneen näköinen kuski kysyi viitaten samalla bussissa parhaillaan äänekkäästi räyhääviä, pääasiassa nuoria, matkustajia kohti. "Eikö nykynuoriso enää katsele mitään muuta kuin tappamista ja väkivaltaa?"

Miehen paasatessa vielä muutaman hetken ajan Catherine huokaisi hiljaa ja ymmärsi joutuvansa kestämään äänekästä mekkalaa koko matkan ajan. Hän toivoi mielessään ettei kukaan puolijuopuneista ja viinalle lemuavista räyhääjistä vain tunnistaisi häntä liian aikaisin. Bussin ovi sulkeutui, jonka jälkeen se nousi takaisin ilmaan muutaman metrin korkeuteen pysäkistä ja alkoi jatkaa matkaansa kohti Catherinen määränpäätä tasaisella ilmatienopeudella. Vihreähiuksinen nainen oli onnekseen löytänyt tyhjän paikan ilman vierusmatkustajaa ja istunut näin ollen hieman rentoutuneempana tiedostaen matkan sujuvan ainakin alkuun rauhallisesti. Ongelmat olivat tosin lähempänä kuin hän oli ehtinyt arvioimaan.

"Anteekshi, onks thää paikka vapaanah?" yksi juopuneista miesmatkustajista oli kiinnittänyt silmänsä uuteen tulokkaaseen ja oli tilaisuuden tullen pyrkimässä päästä hänen viereensä. Ikkunasta ulos katseleva Catherine koitti olla huomioimatta viinankyllästämää ventovierasta, mutta tämän istuutuessa hänen viereensä hänen silmänsä sulkeutuivat ja ilmeensä muuttui ärsytyksestä. Miehellä oli päällään likainen farkkutakki ja vastaavansävyiset housut, takin alta erottui jonkin Catherinelle tuntemattoman musiikkibändin logolla koristeltu täysmusta t-paita. Miehen tummat hiukset olivat keskipitkät ja sekaisin, hänen leuassaan kasvoi lyhyt parranalku ja hänen verestävät silmänsä mulkoilivat Catherinen muotoja kuin ne eivät olisi aikaisemmin nähneet naista.

"Mistäh päin nheiti on kotoishin?" viinalle haiseva mies jatkoi yrittäen kiinnittää naisen huomiota itseensä heikoin tuloksin. Hän hivuttautui hieman lähemmäksi lähes horjahtaen takaisin bussin välikäytävälle.

"Mene pois." Catherine murahti ärsyyntyneellä äänensävyllä, mutta mies ei näyttänyt haluavan kuulla sitä. Hän siirsi yllättäen kätensä naisen reidelle, jonka Catherine löi välittömästi irti tajuttuaan juopuneen alkaneen lääpiä häntä. Tästä suivaantuneena mies siirsi kättänsä hetkeksi taskuunsa ja kaivoi jotain, jonka hän työnsi suoraan naisen kasvojen eteen. Catherine huomasi tuijottavansa esille vedettyä lyhyttä veitsenterää.

"Äläs ruphee mulle, luthka!" juoppo murahti uhkaavalla äänensävyllä uhatessaan häntä veitsellään, kunnes aseen varmistimen ääni sai hänen vilkaisemaan alemmas kohti osittain repeytyneitä housujaan. Catherine oli painanut miehen huomaamatta hopeanvärisen yhdeksänmillisen käsiaseensa piipun miehen haaroihin tähdäten hänen kiveksiään. Ymmärtäen tilanteen vakavuuden humalatilastaan huolimatta, mies veti veitsensä takaisin ja perääntyi kauemmas koittaen sopertaa jonkinlaista anteeksipyyntöä. Huomattuaan saaneensa edes hetkeksi rauhan Catherine huokaisi helpottuneena laittaessaan käsiaseensa varmistimen takaisin päälle ja asettaessaan sen koteloonsa.

"Äiti, isä, Erik." Catherine mietti silmät ummistettuina. "Teidän kuolemanne on pian hyvitetty. Lupaan sydämeni kautta että minä tapan hänet."

Bussi kiihdytti hieman lujempaan nopeuteen siirtyessään jättimäiselle lentävien ajoneuvojen valtatielle, jonka sivussa olleessa tienviitassa luki suurin kirjaimin 'TAIVASAREENA OMEGA - VIELÄ 16 KILOMETRIÄ'.

-------------------------------------------------------------------------------

LUKU 2: CHAMPION

Vuosi 5, Päivä 43

Ei mitään tekemistä. Haluamani lehti ei saapunut tänäänkään. Janottaa, mutta täytyy odottaa.


Pienehkön ja hämärän, mutta yllättävän kotoisan oloisen sellin teräksinen ovi avautui raolleen odottamatta. Natisevalla ja ruosteenvärjäämällä sängynrämällä istui punahiuksinen mies katse kiinteästi kiinnitettynä käsissään olevaan mustakantiseen kirjaan, jonka sivulle hän oli painanut punaisen mustekynänsä kirjoittaakseen vielä jotain viimeisimpään merkintäänsä. Miehen päällä oli tummasta nahkasta ja tummuneista metallipaloista koostuva panssarivaate, joka peitti vain hänen kaulaansa ja hyvin pienen osan hänen torsostaan, ja korpinmustat itämaistyyliset leveälahkeiset housut, joissa oli verenpunaisia koristeellisia nauhoja ja muutamia pieniä teräksisiä ketjuja, jotka roikkuivat sen reunoista veltosti. Sellin katossa välkkyi masentavan vaimeaa valoa tuottava lamppu, joka räpsähteli väliajoin päälle ja pois.

"Punishment." mies kuuli nimeään kutsuttavan, muttei aikonut reagoida siihen mitenkään, ellei se koskisi jotain tiettyä mielihalua, jota hän oli odottanut jo tovin. Matala, lähes väsyneen oloinen ääni jatkoi kuin kiusoitellen "Tule hakemaan se."

Miehen katse nousi kirjasta paljastaen hänen hohtavat kellertävät silmänsä, jotka alkoivat tuijottaa ovenraosta kurottavaa varjomaista hahmoa ja erityisesti sen kädessä ollutta metallista astiaa. Punishment laski päiväkirjan käsistään nousten samalla jaloilleen sängyltä. Hänen omatekoisista housuistaan roikkuvat ketjut kilahtelivat lähes rytmissä hänen astellessa hahmoa kohti.

"Se on tuoretta, kuten halusit." matala ääni jatkoi lämpimällä sävyllä punahiuksisen miehen kävellessä sellinsä poikki oven viereen ja tarttuessa astiaan varovasti. Hän tarkisti sen sisällön tarkkaavaisella vilkaisulla samalla kun paksu ovi lyötiin kiinni hänen edestään.

"Ilmoita, kun haluat lisää." ääni vaimeni jonnekin oven takana olleeseen tyhjään tilaan. Punishment kallisti astiaa pirullinen ilme kasvoillaan ja joi sen sisällöstä noin puolet värähtäen nautinnosta. Hänen suupielestään valui paksua tummanpunaista verta hänen silmiensä alkaessa hohtaa punertavaa hohdetta.

"Kyllä... Elinvoimaista. Hyvin elinvoimaista." hän mutisi itsekseen ja joi loput hurmeesta yhdellä kulauksella. Hän purskautti pienen määrän verta ilmaan kastellen kalpeat kasvonsa osittain punertavaan suihkeeseen tyytyväinen ilme kasvoillaan.

"Herra Champion, kuuletteko minua?" toinen, tällä kertaa hieman korkeampi, miesääni oven takaa keskeytti hänen hekumansa yllättäen. "Se olen minä, Coton."

"Tch, Coton, tuo ruipelo viestinviejä. Mitä ne verettömät kusipäät nyt haluavat?" Punishment mietti puoliksi ärsyyntyneenä ja kiinnostuneena.

"Puhu, Coton." hän antoi hyväksyntänsä kuuluvalla murahduksella samalla kun hänen silmänsä palasivat hitaasti normaaleiksi.

"Tiedätte kai, sir, että turnajaiset alkavat huomenna? Tänä vuonna te kohtaatte jonkun kahdeksasta ottelijasta, jonka jälkeen teidän voittoputkenne kasvaa kuuteen. Isot pamput tahtovat tietää mitä haluatte seuraavasta voitostanne?" viestinviejän sanat saivat punahiuksisen miehen hymähtämään välinpitämättömästi. Hän mietti useamman hetken katsellen kattoon piinaavan hiljaisuuden vallitessa sellin sisällä että sen ulkopuolella.

"Seuraa. Haluan jonkun sopivan ihmisen tänne pysyvästi." turnajaisten Championin vastaus sai Cotonin hetkellisesti sanattomaksi. Punishment kykeni kuulemaan hänen epäuskoisen mutinansa oven läpi.

"H-Hyvä on, sir. Järjestyy." viestinviejän viimeiset sanat vaikenivat hitaasti oven taakse tämän lähtiessä viemään saamaansa viestiä eteenpäin. Punishment kääntyi ympäri heittäen verta sisältäneen astian kädestään huoneen nurkkaan ja palasi takaisin päiväkirjansa luokse sängyn viereen. Hän nosti sen että mustekynänsä käsiinsä ja kirjoitti hitaasti muutaman lauseen lisää viimeisimpään merkintäänsä

Turnajaiset alkavat huomenna. On aika nauttia jälleen.

-------------------------------------------------------------------------------

LUKU 3: TYYNTÄ MYRSKYN EDELLÄ

Loppumatka julkisessa kulkuvälineessä sujui Catherinen suureksi helpotukseksi ilman muita ikäviä yhteenottoja humalaisten kanssamatkustajien kanssa. Jokainen kilometri oli tuntunut hänestä pieneltä ikuisuudelta hänen katsellessaan bussin ikkunasta tylsää tasaisen sinistä taivasta. Hänen kuvansa piirtyi heikosti melko likaiseen lasiin, josta hän kykeni erottamaan siniset terävöityneet silmänsä ja ilmeettömät kasvonsa.

"SEURAAVA PYSÄKKI TAIVASAREENA OMEGA, TAIVASAREENA OMEGA..." kuskin kovaääninen kuulutus herätti Catherinen ajatuksistaan. Hän ymmärsi lähes nukahtaneensa istualteen ympärillä mölyävästä joukkiosta huolimatta. Viimeisimmät lähes unettomat yöt olivat olleet hänelle raskaita eikä hän ollut nukkunut erityisemmin koko viimeisen viikon aikana kunnolla, jonka vaikutukset alkoivat näkyä hänessä. Hänestä olisi tulossa vaarallisen huolimaton, jos hän ei kykenisi keskittymään ennen otteluita, jotka tulisivat määrittelemään pystyisikö hän koskaan kohtaamaan perheensä tappajaa silmästä silmään.

"No niin, alkakaahan painua! Liikettä nyt! Tämä bussi on saatava tyhjäksi! Hop hop..!" vanha bussikuski pauhasi koittaessaan ohjata horjuilevia ja niukin naukin tasapainossa pysyviä matkustajia ulos mahdollisimman nopeasti. Catherine odotti rauhallisesti aikansa ja nousi istuimeltaan lähteäkseen vasta kun viimeinenkin juopunut oli päässyt ulos ajoneuvosta. Hän tarttui matkalaukkunsa kahvaan ja käveli rauhallisin askelin bussin poikki etuovelle, kunnes hän tunsi kuskin luisevan käden tarttuvan olkapäästään odottamatta.

"Olkaa varovainen, hyvä neiti, tämä paikka ei ole turvallinen naiselle ilman seuraa." kuski kuiskasi huolestuneella äänensävyllä koittaen nähtävästi vielä viimeisen kerran saada Catherinea muuttamaan mieltänsä areenalle menemisestä.

"Pärjään kyllä." Catherinea ei olisi huvittanut jäädä rupattelemaan turhia enää yhdenkään ihmisen kanssa ennen ensimmäistä ottelua, silti hän jatkoi vielä lyhyen tauon jälkeen "Mutta kiitos huolenpidostasi."

Nainen asteli ulos bussista ja tunsi kuinka ilmavirta pyyhkäisi hänen ylitseen ovien sulkeutuessa hänen takanaan. Hän veti ilmaa keuhkoihinsa ja puhalsi sen ulos keskittyneen näköisenä. Hän oli valmis kaikkeen mahdolliseen mitä hänen eteensä aiottaisiinkaan heittää. Ensin hänen täytyi vain saada levättyä kunnolla ja kerättyä kaikki saatavilla olevat voimansa ennen huomista koitosta.

---

Punishment katseli sellissään olleesta pienehköstä monitorista tulevan turnajaisten osallistujia laskelmoiva ilme kasvoillaan. Hän analysoi mielessään vastustajiaan, heidän taistelukykyjään ja haasteen määrää, jota he voisivat antaa hänelle. Hän makasi sängyllään rennosti kädet nuhjuisen tyynyn alla ja jalat rennosti koukistettuina laskiessaan katsettaan mietteliäänä.

"Bloodblade, Benedictus ja Eversti eivät ole koskaan edes päässeet loppufinaaleihin, mutta silti heille lyödään uusia mahdollisuuksia kuin säälistä." hän mietti puoliääneen tylsistyneen oloisena. "Jätti on maistanut jo katkeraa tappiota kertaalleen käsissäni. Se oli kaksi vuotta sitten..." Hän hekotteli tyytyväisenä muistellessaan tuota yhteenottoa, jossa hänen vastustajansa oli nöyryytetty pitkän ja brutaalin taistelun jälkeen.

"Kylkiluuni olivat täysin päreinä ja sain lievän aivotärähdyksen." Punishment nosti lievän hymyn huulilleen. "Tuo pentu sen sijaan ei saisi käristettyä minulta ihokarvaakaan."

Mies kiinnitti katseensa ruutuun ilmestyneisiin haastaja "Burnin" profiiliin. "Selvisi finaaleihin enemmän vahingossa kuin sattuman kautta. En ihmettelisi jos lähtee jo tänä vuonna jalat edellä kentältä."

Punishment nosti oikean kätensä ilmaan ja avasi kämmenensä levittäen etusormen ja peukalonsa niin pitkälle kuin kykeni. Pieni sinertävä valojuova ilmestyi hetkeksi hänen sormiensa väliin räpsähtäen kuuluvasti.

"Täällä päin sähkö voittaa tulen." hän jatkoi täysin ääneen ja alkoi nauraa pilkallisella sävyllä.

"...Mutta nämä kolme muuta-" hän keskeytti ajatuksensa tajutessaan jotain. "Näistä kaksi on muuten naisia, hm? Sepä harvinaista."

Turnajaisten Champion laski kätensä otsalleen ja pyyhkäisi sillä kasvojensa ylitse. "Täytyykö minun taistella jälleen naista vastaan? Ei sillä ole mitään väliä ketä kidutan, mutta-"

Hän kääntyi kyljelleen ja nosti päiväkirjansa pölyisestä maasta avaten sen välittömästi. Hän alkoi kirjoittaa uudelle sivulle jälleen syventyneenä omiin muistelmiinsa valon räpsähdellessä katon rajassa

Tästä vuodesta voi tulla mielenkiintoinen. Kenties teen jostakin kilpailijasta oman pikku orjani.

-------------------------------------------------------------------------------

LUKU 4: ODOTUS PÄÄTTYY

Catherine oli ollut onnekas löytäessään sopivan huoneen taivasareenan yhteydessä olleesta hotellista. Vielä onnekkaampi hän oli ollut siinä että hänen sairaalasta hankkimansa rauhoittavat lääkkeet olivat tarjonneet hänelle mahdollisuuden nukkua tarpeellisen ajan ilman häiriöitä. Keskipäivä oli jo ylittynyt naisen herätessä värähtäen pehmeällä hotellin sängyllä. Hän räpytteli silmiään muutaman kerran koittaen totutella niitä ikkunasta paistavaan päivänvaloon. Hotellihuone oli hyvin perinteinen valkoisella ja puunvärillä maalattu yksityissviitti, jonka yksinkertainen sisustus oli niukkaa mutta juuri sopivaa Catherinen makuun. Hän tuijotti hetken aikaa kattoon, joka oli kauttaaltaan valkoinen ja tylsän tasainen, kunnes hän nosti vasemman kättänsä silmiensä eteen. Käden sormista kaksi, nimetön ja pikkusormi, olivat suurimmaksi osaksi keinotekoisia titaniumilla tehostettuja varaosia, joita kutsuttiin Tirant-implanteiksi.

"Taas tuo painajainen." hän mutisi itsekseen tajutessaan tulleensa takaisin tajuihinsa. Vihreähiuksinen nainen siirsi kätensä takaisin vierelleen hänen silmiensä kaventuessa totisen näköisiksi. "Tosin tänään on se päivä."

Catherine nousi sängyltä ja siirtyi huoneen toisella puolella olleeseen kylpyhuoneeseen. Hän avasi hanan ja antoi kirkkaan veden valua hetken aikaa vaaleaan lavuaariin. Hän upotti kätensä kylmään veteen ja heitti sitä kasvoilleen virotakseen nopeammin. Se oli omanlaisensa rituaali, jonka hän oli tehnyt joka päivä siitä eteenpäin kun hän oli alkanut valmistautua turnajaisiin. Kuivattuaan kasvonsa ja kätensä hotellin pyyhkeeseen hän palasi huoneeseensa, istuutui sängyn reunalle ja puki päälleen kaikki vaatteensa keskittyneen näköisenä. Hänen kahden sormensa tavoin keinotekoinen vasen jalkansa suoristui tikkusuoraksi hänen vetäessä tiukat farmarihousut päällensä. Hänellä ei ollut liikaa aikaa käsissään, joten hän päätti vain syödä nopeasti jotain tukevaa ja huoltaa huolellisesti keinotekoiset osansa ollakseen täysin varustautunut iltapäivän avausseremoniaa varten. Hyvällä onnella hän saattaisi jopa nähdä "kohteensa" silmästä silmään.

---

"Tohtori, teille on vieras." matala naisääni kuulutti metallilla vahvistetun oven takaa pieneen pyöreään huoneeseen, joka muistutti mielisairaalan eristyskoppia pehmustettuine seinineen. Huoneen perällä istui kalpea kaljupäinen mies, joka korahti lyhyesti nostaessaan päätään vastaukseksi. Hänen päällään oli vaalea ketjuilla sidottu pakkopaita ja kellertävät housut. Hänellä ei ollut minkäänlaisia sukkia tai jalkineita eikä tarvitsemiaan silmälaseja, sillä hän oli osittain likinäköinen.

"Was? Kuka häiritsee minua nyt?" voimakkaalla saksalaisaksentilla puhuva mies nousi pystyyn nopealla ponkaisulla kuin käskystä. Hän käänteli päätään koittaen löytää suunnan, jossa sellin ovi oli, mutta hämärän ja likinäköisyytensä vuoksi hän ei kyennyt siihen. Ovi avautui hitaasti narahtaen ja sisään saapui tummanpuhuva noin kaksimetrinen musta mies päällään tumma puku ja punainen kravatti. Hänellä oli mukana kädessään harmahtava salkku ja toisessa jokin pitkulainen objekti.

"Hermann, vai pitäisikö sanoa Tohtori Bloodblade? Siitä on aikaa." roteva pukumies aloitti kuuluvalla matalalla äänellä. Bloodbladen ilmeettömät kasvot taipuivat pelottavaan hymyyn hänen tunnistaessa äänen.

"Himmel! Bartz? Oletko se sinä?!" pakkopaitaan sidottu mies näytti silminnähden iloiselta miehen kävellessä hänen viereensä tullakseen hänen tarkan näkönsä alueelle.

"Kyllä vain, tohtori. Tiedät kai mikä päivä tänään on?" mies jatkoi nostaen toista kättään hetkeksi ilmaan. Summerin äänen kuuluessa Bloodbladen ketjut avautuivat hänen pakkopaidastaan, jonka jälkeen hän irtautui siitä nopealla riuhtaisulla, joka repi koko vaatteen riekaleiksi ketjuja lukuunottamatta.

"Tässä. Sinun vuorosi on heti ensimmäisenä." pukumies sanoi ja heitti tohtorin eteen kädessään olleen objektin, joka osoittautui jättimäiseksi skalpelliksi. "Mene ja näytä yleisölle, että tohtorin vastaanotto on vieläkin auki."

Bloodblade alkoi hihittää mielipuolisesti hivellessään rakasta tappoasettaan kuin pientä lasta käsissään. Keskittyessään aseeseensa hän ei ehtinyt edes huomaamaan, kun mies puvussa oli avannut salkkunsa ja ottanut sieltä tohtorille kuuluvat silmälasit. Hän ojensi ne hänelle hymyillen ja jatkoi "Onnea matkaan. Ehkä tänä vuonna toiveesi toteutuu."


---

Myöhemmin auringonlaskun aikaan odotettu avausseremonia käynnistyi taivaalla räiskyvine valoineen ja monituhatpäisen yleisön korviahuumaavan kannustuksen merkeissä. Erikokoiset ja -näköiset ihmiset olivat kokoontuneet omiin muutaman sadan hengen osastoihinsa kannustamaan omaa turnajaisten suosikkiaan. Heidän paitojensa ja lisävarusteiden värien täsmätessä fanittamansa friikin teemaväreihin, monet olivat myös varanneet mukaansa muovisia versioita heidän käyttämistään tappoaseista, joilla huidottiin ilmaa vimmatusti taisteluiden alkaessa. Ilman täytti taivaalta satava ruudinkatku ja raikuvat kannustushuudot turnausten järjestäjien ja tärkeimpien sponsorien astellessa areenan keskipisteeseen turnausten virallista avaamista varten.

"Hyyyyyyyvät naaaaaaiiiiiset ja herrrrrrrrat!" Turnausten järjestäjän puhemies liilan värisessä puvussa aloitti puhuen voimakkaalla äänellään kädessään olevaan mikrofooniin. "Terrrrrvvvvvvvetuloa yhdenteentoista vuosittaiseen Freak Fighters-turnajaisiin! Minun nimeni on Tex Ryan ja olen kommentaattorinanne tulevien päivien verikarnevaaleissa juontajalegenda Brad "Bloody" Nelsonin parina! Tänä vuonna--"

Catherine sulki ajatuksensa pois lipevän kommentaattorin kuulutukselta. Hän koitti hillitä itseään tarkkaillessaan pienten kiikarien läpi "kohdettaan" tuhansien katsojien päiden takaa. Melu hänen ympärillään yltyi väliajoin kommentaattorin kuuluttaessa turnauksen kilpailijoiden nimiä ja tarkempia tietoja, joka häiristi hänen keskittymistään huomattavasti. Hänen pitäisi löytää jokin toinen paikka, jos hän halusi pysyä järjissään kaiken kaaoksen keskellä.

"Pentele! Missä hän on?!" hänen ajatuksensa huusivat hänen mielessään kovempaa kuin innokkain verenvuodatuksen fani täyteenahdetulla areenalla.

---

"Punishment." sama tuttu tylsiintynyt ääni kutsui häntä jälleen. Punkassaan makaava mies avasi silmänsä ja alkoi totutella niitä käytävältä paistavaan kirkkaaseen keinovaloon.

"On aika." sellin vartijan epämääräinen varjokuva murahti välinpitämättömänä hänen noustessa istumaan puoliunisena. Valon alkaessa himmentyä siedettävämmäksi turnajaisten Champion ponnahti jaloilleen virkistäytyneenä lyhyestä nokkaunestaan.

"Tiedän, tiedän." hän murahti muka yhtä välinpitämättömänä, vaikka hänen äänestään kykeni kuulemaan innostuneisuuden häivettä. Hän asteli sellinsä läpi kohti valoa, joka ympäröi hänet joka puolelta. Oli ensimmäinen kerta moniin kuukausiin kun hän oli poistunut huoneestaan ulkomaailmaan. Hän nuuhki hetken aikaa ilmaa aistien selvästi jotain mitä hänen takanaan seissyt roteva sellinvartija ei kyennyt.

"Olet lopettanut kahvin juonnin viime aikoina." punahiuksinen mies lähes kuiskasi sellinvartijalle täysin yllättäen, joka syystäkin näytti tyrmistyvän hänen huomiostaan. "Haistan veresi kofeiinitasosi laskeneen ilmiselvästi viime kerrasta. Etkö usko että häivyn sillä sekunnilla, kun alat nuokkua väsymyksestä?"

Vartija murahti yllättyneenä miehen yliluonnollisesta huomiosta purren hampaitaan yhteen ja komensi ärsyyntyneellä äänensävyllä häntä liikkumaan eteenpäin. Champion halusi selvästikin ärsyttää häntä jälleen kerran puhtaasta tylsyydestä.

"Siispä, saanko sen perinteisen ennen näytöstä vai sen jälkeen?" Punishment jatkoi ilkkuvasti alkaessaan astella kirkkaasti valaistua käytävää eteenpäin kohti areenan sisäänkäyntiä.

-------------------------------------------------------------------------------

LUKU 5: SILMÄSTÄ SILMÄÄN

"--ja nyt, hyvät naiset ja herrat, verenvuodatus alkakoon!" Kommentaattori Tex Ryan lopetti pitkän esittelypuheensa sanoihin jotka saivat vertajanoavan ja ekstaasisen yleisön nousemaan lähes yhtäaikaisesti seisomaan osoittaakseen suosiota. Muutaman hetken kuluttua yleisön huomio kiinnittyi areenan kahteen reunaan, jonne useat kirkkaat kohdevalot olivat siirtyneet osoittaakseen kilpailujen osanottajien saapuvan areenalle. Suuret teräskalteriportit aukenivat äänekkäästi narahtaen molemmissa kulmissa yleisön hurratessa korviahuumavasti ja huitoessa ilmaa innostuneesti. Ensimmäisinä porteista astuivat esiin reilut kaksimetrinen hoikka hahmo ja valtava järkälemäinen tumma hahmo, jotka siirsivät nopeasti katseitaan areenan reunoja pitkin yleisön kautta sen keskiöön.

"Esittelyssä ensimmäisenä punaisesta portista: Freak Fighters-turnajaisten veteraani jo kolmannetta vuotta. Hänen kädessään oleva instrumentti on katkaissut monien haastajien matkan kohti kuninkuutta! Mies, joka muuttui sydänkirurgista kuolemantohtoriksi! Hän on hullu, hän on verenhimoinen, hän.. on.. TOHTORI BLOODBLADE ! !"

Yleisön melu ylitti jo korvien kipukynnyksen Bloodbladen astellessa lähemmäs areenan keskiötä hivellen asettaan sadistinen hymy kasvoillaan. Hän oli saanut päälleen vanhan valkoisen takkinsa, joka oli edelleen täynnä hänen entisten "potilaittensa" veriroiskeita, ja ohutsankaiset silmälasinsa jotka kiiluivat salaperäisesti kirkkaiden kohdevalojen liikkuessa hänen ympärillään. Kommentaattori nosti jälleen mikrofooniaan varmistettuaan että Tohtori oli saanut oman osansa yleisön suosiosta.

"Seuraavana esittelyssä mustasta portista: toinen veteraani kokonaisella neljän vuoden kokemuksella! Hän on katkonut lukemattomia luita ja murskannut kilpailijoita kuin kärpäsiä! Giganttinen mies, jonka yliluonnollisia voimia ei tarvitse erikseen epäillä tai esitellä! Hän on ihmissyöjä, hän on armoton, hän.. on.. RAY "JÄTTI" SPENCER ! ! "

Jo toistamiseen yleisö ratkesi räjähdysmäiseen suosionosoitukseen jättimäisen mustan miehen löntystellessä kohti keskiötä tuiman näköinen ilme arpisilla kasvoillaan. Hänellä oli päällään vain resuiset ja osittain repeytyneet farkkukankaiset haalarit ja kuluneet nahkaiset saappaat, jotka jättivät hiekkaiseen maahan suuria jalanjälkiä. Hänen molempien hartioittensa ympärille oli kierretty raskaannäköinen metallinen ketju, jonka vapaat päät heiluivat korston kehon mukana jokaisella askeleella. Hän pysähtyi yllättäen nostaen toisen valtavista käsistään ilmaan tervehtien yleisöä kuin supertähti konsanaan samalla kun leveä, huonosti hoidetut hampaat paljastava virne levisi hänen kasvoilleen, jolloin tuhatpäinen yleisö alkoi kuin käskystä huutamaan hänen nimeään innokkasti "Jätti! Jätti Jätti! Jätti!"
Lopulta kilpailija laski moukarimaisen kätensä ja jatkoi matkaansa kohti keskiötä itsevarman näköisenä. Hänen kasvoillaan oli voittajan ilme jo ennen kuin turnajaiset olivat ehtineet edes alkamaankaan.

---

Tällä välin Catherine oli siirtynyt yleisön seasta areenan sisäisiin käytäviin, jotka olivat oikeastaan kiellettyä aluetta ulkopuolisille turnajaisten aikaan. Hän puristi käsiasettaan kädessään kuulostellessaan oliko hän varmasti yksin hämärässä tilassa. Tasaisen harmaa käytävä jatkui lähes silmänkantamattomiin kaartuen hitaasti oikealle, mutta hän ei onnekseen nähnyt ketään, ei edes vartijoita, vilaukselta.

"Jos olen ymmärtänyt oikein, kaikkia osallistujia pidetään jossain täällä areenalla. Jos minulla käy onni, niin pystyn ehkä-" vihreähiuksisen naisen ajatus katkesi hänen kuullessaan oven avautuvan jossain melko lähellä. Oliko joku huomannut hänet vai oliko joku muukin hiipinyt kielletylle alueelle hänen lisäkseen? Hän painautui hetkeäkään empimättä pieneen seinän syvennykseen vieressään olleen paksun ilmastointiputken taakse ja alkoi tarkkailla suuntaan josta lähestyvät askeleet alkoivat kuulua yhä voimakkaammin. Askeleista päätellen heitä oli useita, vähintään kaksi.

"Vain vartijoita kierroksella?" Catherine mietti sydän hakaten askeleiden lähestyessä hetki hetkeltä. Hän veti ilmaa keuhkoihinsa ja pysäytti jännityksestä värisevän hengityksensä kahden mieshahmon ohittaessa hänet huomaamatta häntä lainkaan syvennyksestä. Yksi hahmoista ei kiinnittänyt Catherinessa mitään huomiota, hänen täytyi olla vain tavallinen järjestyksenvalvoja tylsässä sinertävässä uniformussa ja taaksepäin käännetyssä lakissa, mutta toinen heistä sai hänen silmänsä värähtämään yllätyksestä.

"Se on hän!" hän huudahti ajatuksissaan tajutessaan katsovansa perheensä tappajaa, joka ei vieläkään ollut näyttänyt noteeraavan hänen läsnäoloaan. Jännityksestä värisevänä hän astui pois piilostaan niin hiljaa kuin kykeni ja nosti kiiltävän aseensa punahiuksista miestä kohti. Muutama hikipisara ilmestyi hänen otsalleen kastellen hänen päänsä ympärille kiedottua huivia samalla kun hänen silmänsä kaventuivat keskittymisestä. Hän ehti ottamaan kohteensa takaraivon tähtäimeensä, kun yllättäen mies pysähtyi kuin vaiston käskemänä. Häntä saattanut vartija jatkoi vielä matkaansa tiedostamatta mitään kun Catherine ei odottanut enempää vaan painoi empimättä liipaisinta. Laukauksen ääni kaikui käytävissä, mutta välittömästi sen jälkeen kuului voimakas räpsähdys ja maahan putoavan esineen kolahdus.

"Mitä helvettiä-?!" havahtunut vartija huudahti hämmentyneenä kääntyessään ympäri katsomaan mitä oli juuri tapahtunut. Punishment seisoi selkä häntä kohti toinen käsi suorassa ja muutaman metrin päässä hänestä seisoi järkyttynyt Catherine epäuskoinen ilme kasvoillaan. Hänen savuava käsiaseensa oli irronnut hänen otteestaan ja lentänyt kauemmas käytävälle voimakkaan sähköaallon vaikutuksesta, jonka Champion oli luonut puolustaakseen itseään.

"Ja sinä olet..?" punahiuksinen mies kysyi paikoilleen jähmettyneeltä naiselta enemmän huvittuneena kuin vihaisena. Catherine ei pystynyt sanomaan sanaakaan huuliltaan, joten hän joutui tyytymään tuimaan ilmeeseen ja pirstovaan katseeseen vihollistaan kohti.

"Ei ole kovin urheilijamaista hyökätä selän takaa... Ja vielä aseistautuneena." Punishment jatkoi matalalla äänellään pilkalliseen sävyyn häntä saattaneen vartijan tarkkaillessa tilannetta hieman kauempana varautuneena yhteenottoon. Catherine kokosi lopulta rohkeutensa miehen pilkkauksista suivaantuneena ja nopealla liikkeellä siirtyi hänen viereensä hihastaan esiin kaivamansa taisteluveitsen kanssa. Hän huudahti raivon vallassa ja koitti iskeä aseensa vastustajaansa niin nopeasti kuin kykeni, mutta joutui jälleen harmikseen toteamaan Punishmentin olevan häntä nopeampi tämän tarttuessa hänen käteensä ja taittaessa sen nopeasti naisen selän taakse rannelukkoon. Hän asetti toisen kätensä hänen olkapäälleen ja tiukensi otettaan sitoen naisen tukevasti tämän voihkaistessa kivuliaasti.

"Tämä riittää." Champion murahti tylsistyneenä ja alkoi kanavoida heikkoja sähköisiä shokkeja käsiensä kautta nöyryytettyyn Catherineen. Sähkövirtaus oli kuitenkin niin voimakas että kauempana käytävällä radiopuhelimella tilanteesta parhaillaan raportoiva vartija joutui pysyttelemään turvallisen välimatkan päässä, kunnes mies oli rankaissut Catherinea tarpeeksi.

---

"--seuraavana esittelyssä punaisesta portista: meidän kolmas veteraanimme, hänen kolmas turnajaisensa. Hänen uskomattomat "ihmeensä" ovat näyttäneet meille väläyksiä yliluonnollisista asioista ja älyttömimmistä friikkiesityksistä, joita olemme koskaan nähneet! Tämä entinen pyhä mies näyttää varmasti tänäkin vuonna muille kilpailijoille taivaan merkit! Hän on kieroutunut, hän on riivattu, hän.. on.. ISÄ BENEDICTUS ! ! "

Kolmas kilpailija ilmestyi raikuvien suosionosoitusten siivittämänä punaisen portin takaa areenan reunalle kädessään raudoitettu punertavakantinen kirja. Hän oli pukeutunut yksinkertaiseen valkoiseen kaapuun, joissa oli keltaiset reunat, rentoihin tummiin housuihin ja yksinkertaisiin sandaaleihin. Hän oli päästään kalju, ruumiinmuodoiltaan hintelä ja näivettynyt ja hieman ikäistään vanhemman näköinen, tehden hänestä kaikista oudoimman turnajaisten kilpailijan ulkopuolisesti. Mies laski päätänsä rauhallisesti, painoi kirjansa rintakehäänsä vasten ja näytti mutisevan jonkinlaista rukousta piirtäen samalla ristinmerkkiä rinnalleen. Yleisö sai jo hieman ensimakua tulevasta täysin tyhjästä iskeneen salaman lyödessä yhteen areenan korkeimmista mastoista aiheuttaen voimakkaan paukahduksen ja kaikkien sähkövalojen värisemisen koko areenalla.

"Jumala suojelkoon teitä helvetin raivolta!" isä Benedictus karjaisi kaikella käytettävissä olevalla äänellään teatraalisesti poseeraten koko yleisön hiljentyessä muutamaksi hetkeksi salamaniskusta pelästyneenä. Suunnittelemattomasta tapahtumasta hämmentyneenä kommentaattori Ryan nosti mikkinsä huulilleen vasta siinä vaiheessa kun Benedictus oli jo siirtynyt paikalleen odottamaan seuraavaa kilpailijaa.

"Öh, hyvä yleisö, saanko huomiotanne!" kommentaattori koitti saada yleisöä rauhoittumaan ja seuraamaan esitystä "Nyt esittelyssä mustasta portista: toiseksi viimeinen jäljelläolevista veteraaneistamme kahden vuoden takaa. Tämä nuori orpo pystyy manipuloimaan avotulta mielensä voimalla! Hänen erikoiskykynsä on tarjonnut muille kilpailijoille kuumia tilanteita ja jopa viidennen asteen palovammoja! Hän on sadistinen, hän on kuumaverinen teloittaja, hän.. on.. BURN ! ! "

Jälleen kerran yleisö ratkesi korviahuumaaviin suosionosoituksiin, kun mustan portin takaa ilmestyi lyhyt ja hoikka nuori mies hihoista ja alareunasta repeytyneessä kellertävässä paidassa, tummanharmahtavissa housuissa ja vaaleissa lenkkikengissä. Hänen lyhyet pystyhiuksensa olivat oudosti harmaantuneet ja hänen ylöspäin käännetyssä avonaisessa kämmenessään palava pieni punertava liekki viesti hänen pyrokineettisien voimiensa olevan todellisia eikä pelkkää silmänlumetta. Hän sulki kämmenensä tukahduttaen liekin samalla kun hän alkoi ottaa eleettömästi askelia kohti odotuspaikkaansa areenan keskelle. Pieniä palavia kipunoita kiersi hänen ympärillään kuin pienet planeetat auringon ympärillä hänen pysähtyessä omalle paikalleen.

"Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, on ensimmäisen välitauon ja mainoskatkon paikka! Pysykää nahoissanne, sillä seuraavana esittelyssä ovat uudet tulokkaat ja friikki oikein pahimmasta päästä! Nähkäämme pian!" kommentaattori lopetti ilmoituksensa syvään kumarrukseen ja siirtyi ripein askelin muiden pukumiesten kanssa syrjään valmistautumaan seuraavaan osioon.

-------------------------------------------------------------------------------

LUKU 6: KITKAA

Catherine avasi silmänsä kuin käskystä tajuttuaan tulevansa jälleen tajuihinsa epäonnistuneen murhayrityksensä jälkeen. Hän pystyi haistamaan ilmassa metallisen tuoksun, joka muistutti häntä jonkinlaisesta tyrmästä, ja alkoi tuntemaan huoneen viileyden kehossaan sillä hänen punertava takkinsa oli viety hänen päältään hänen ollessa tajuttomana. Hänen paljaat kätensä tuntuivat tunnottomilta ja syy siihen löytyi nopeasti hänen huomatessaan roikkuvansa ranteista kahlehdittuna keskellä avaraa, mutta säkkipimeää aluetta. Hänen yläpuolellaan palava hämähäkinseitin peittämä koveralla metalilla ympäröity hehkulamppu valaisi huonetta vain sen verran että hän kykeni erottamaan yksityiskohtia pimeydestä vain muutamien metrien päähän. Ei kulunut kauaa, kun jokin epäselvä varjo kauempana huoneen perällä kiinnitti hänen jakamattoman huomionsa. Catherinesta tuntui että häntä katseltiin samalla kun hän vaistosi ettei ollut huoneessa yksin.

"Hereillä vihdoinkin, Cathplosion?" naisen silmät värähtivät hänen kuullessaan tutun matalan äänen edestään. Lähestyvät pahaenteiset askeleet pimeydestä saivat hänen pulssinsa ja hengityksensä kiihtymään hänen erottaessa verivihollisensa lähestyvän häntä kohti hymynkaltainen virnistys kalpeilla kasvoillaan.

"Harmi että missasit uusien tulokkaiden esittelyvaiheen, isot pamput luulivat jo sinun häipyneen vielä kun olisit ehtinyt! Mutta hei, älä huoli, olet edelleen mukana tässä leikissä! Tosin-" miehen tarkoituksellisen tehostettu tauko sai Catherinen hengityksen pysähtymään hetkeksi. "En tiedä käveletkö enää tämän session jälkeen."

Punishmentin verenpunaiset silmät alkoivat hohtaa pimeyden ja valon rajoilta hänen astuessa valokeilan reunalle naisen nähtäväksi. Hän nosti huulilleen kädessään olleen metallisen astian ja joi sen nestemäisen sisällön yhdellä kulauksella pyyhkäisten sen jälkeen suunsa reunoja hekumassa. Hänen huulensa ja leukansa olivat selvästi tuoreen veren tahrimat hänen heittäessä astian jonnekin kauemmas ja kääntäessä katseensa kattoon kahlehdittua uhriaan kohti.

"Arvasin! Olet yksi noista likaisista vampyyreista." sisällään raivosta kiehuva Catherine keräsi rohkeutensa ja koitti ärsyttää verivihollistaan epätoivoisesta tilanteestaan huolimatta. Turnausten Champion kuittasi loukkauksen tyynesti olankohautuksella.

"Niinkin sen voi muotoilla. Poliittisesti korrekti termi on tosin betanekrobiologinen hemofili." hohtavasilmäinen mies vastasi kylmällä äänensävyllä ja nosti kätensä naisen kapean leuan alle verrattaen hellästi. Catherine koitti vetää itseään kauemmaksi inhon kulkiessa hänen selkärankaansa pitkin miehen kylmien sormien koskettaessa häntä.

"Aiotko tappaa minut?" Catherine kysyi suoraan siirtäen samalla katsettaan muualle koittaessaan samalla pitää rohkeutensa kasassa. Hän arvasi ettei näkisi enää välttämättä päivänvaloa, jos vihaamansa vampyyri murhaisi hänet tähän paikkaan.

"Siinä ei olisi mitään hauskaa. Sitä paitsi yleisö pettyisi pahasti, jos yksi kilpailijoista lähtisi jalat edellä ennen ensimmäistä otteluaan." Punishment murahti ilman viivettä hänen silmien palautuessa takaisin kellertävään väriinsä. Hän sipaisi hiuksiaan taaksepäin ja otti kasvoilleen pirullisen virneen "Mutta ilman rangaistusta et tästä selviä."

Yhtäkkinen sähköinen räpsähdys sytytti huoneen reunoilla olleet muut hehkulamput palamaan niin että koko säkkipimeä huone valaistui hämärään valoon. Catherine päästi huuliltaan hämmästyneen huokauksen huomatessaan olevansa keskellä kidutuskammiota, joka kuului arvatenkin Punishmentille. Huoneen reunoja täytti kymmenet kidutusvälineet, kuten rautaiset kahleet, keskiaikainen giljotiini, terotetut veitset ja keihäänkärjet, kuluneet raipat, verentahrimat kidutuspenkit, valtava piikitetty rautaneito, johon mahtuisi isompikin ihminen, ja useita muita laitteita, joita Catherine ei kyennyt tunnistamaan tai ollut edes koskaan eläessään nähnytkään.

"Rentoudu, tulet varmasti nauttimaan tästä." punahiuksisen miehen kasvoille nousi puhtaasti sadistinen hymy. "Ainakin minä tulen!"

---

Taivasareenan johdon sisäpiirin toimistoissa kuhisi. Kymmenet areenan työntekijät sinertävissä uniformuissaan sinkoilivat kukin omiin suuntiinsa puhelimien soidessa ja tietokoneiden humistessa useilla toimistojen pöydillä paperikasojen ja kahvimukien keskellä. Freak Fighters-turnajaisten johtohenkilökunta ja tärkeimmät sponsorit olivat kokoontuneet pitkän pöydän ääreen erääseen monista rakennuksen kokoontumishuoneista. Pöydän pohjoispäässä istui sikaria polttava FFR Companyn toimitusjohtaja Raymond B. Gates, eteläpäässä taas korkealaatuista kiinalaista teetä juova Lordi S. Kasher, Lord K. Inc.n pääjohtaja ja turnausten suurin sponsori. Heidän välillään istui liuta pienempiä sponsoreita ja muita poliittisesti tärkeitä henkilöitä, kuten turnausta tukevia poliitikkoja, huippu-urheilijoita ja puhemiehiä. Hämärää ja puheensorinan täyttämää huonetta valaisivat vain muutamat vaimeat valot huoneen keskellä.

"Hyvät herrat." lordi Kasher aloitti saaden kaikki pöydän äärellä olijat hiljentymään välittömästi. "Pyytäisin huomiotanne, olkaa hyvät. Päinvastoin kuin villit huhut ovat väittäneet, osallistuja #138 "Cathplosion" on mukana turnajaisissa vaikkei hän esiintyntykään avausseremoniassa."

Kasher nosti teekuppiaan, joi siitä lyhyen sipauksen ja jatkoi "Joten teidän ei tarvitse huolehtia asiasta enempää."

Muutamat sponsoreista vaihtoivat muutaman hiljaisen sanan keskenään, kunnes yksi heistä avasi äänensä kysyen ilman kiertelyä "Missä #138 sitten on siinä tapauksessa?"

Tähän väliin toimitusjohtaja Gates siirsi sikariaan suussaan ja murahti tupakoitsijan karhealla äänellä "Ilmeisesti hän hyökkäsi Championin kimppuun juuri kun hän oli saapumassa aloitusseremonioihin. Hän on pidätettynä tällä hetkellä."

Jälleen alkoi kuulumaan lisää epäileviä kuiskauksia sponsorien suunnalta, jotka tiedustelivat toisiltaan kuinka uutinen vaikuttaisi heidän tuleviin päätöksiinsä. Yhden kilpailijan yllättävä katoaminen oli aiheuttannut aaltoja vedonlyöjien ennakkovarauksissa, jotka täytyi selvittää välittömästi ennen ensimmäisiä virallisia välieriä. Muutamien sananvaihtojen jälkeen sponsorit siirsivät uudelleen katseensa eteläpäässä istuvan lordin suuntaan odottavina.

"Kyllä, hyvät herrat, kilpailijanne on varmasti elossa. Ehkä hieman-" Kasher piti dramaattisen tauon sipaistessaan jälleen teetään hitaasti. "-pienillä ruhjeilla ja mustelmilla, mutta vakuutan teille, hän pystyy kilpailemaan täydellä teholla jo ensimmäisessä ottelussaan."

"Joka on muuten jo huomenna, Sebastian. Muista käskeä Championia luovuttamaan hänet hyvissä ajoin ennen iltapäivää." Gates rykäisi yllättäen kuuluvasti pöydän toisesta päästä ja puhalsi paksua savua huoneen jännittyneeseen ilmaan.

"Ymmärrän. Otteluista puheenollen, ovatko kaikki tietoisia järjestyksestä ja alkamisajoista? Käykäämme kokonaisuus vielä läpi, siltä varalta jos joku on jo unohtanut." Kasher jatkoi ja napsautti sormiaan saaden takanaan olleen valkokankaan laskeutumaan sopivalle korkeudelle. Huoneen pohjoispäässä ollut projektori käynnistettiin ja ottelusarjojen kaavake välierineen ja erikoistapahtumineen ilmestyi kankaalle lordin taakse.

"Ensimmäisestä erästä vastaavat Tohtori Bloodblade ja uusi tulokas, Shin Obi. Heidän jälkeen taistelevat Isä Benedictus ja Burn, Raven Black ja "Jätti" sekä Eversti Benson ja Cathplosion, tässä järjestyksessä." Kasher selosti ensimmäisen päivän kaavion lyhyesti ja joi loput teestään muutamalla kulauksella. Huone täyttyi jälleen hetkeksi puheensorinasta jonka Gates:n karhea ääni keskeytti.

"Säästimme aiemminkin suurimmat vahingot aiheuttaneet Everstin pommitukset viimeiseen erään, jonka jälkeen ehdimme siivotuttaa ja korvata kaiken tarpeellisen ennen seuraavia eriä." toimitusjohtaja jyrähti tyytyväisenä pirullisen hymyn noustessa hänen iän uurtamille kasvoilleen. "Tänä vuonna ei tapahdu samanlaista "onnettomuutta" kuin kaksi vuotta sitten-"

---

Champion heilautti kättään antaen samalla iskuun mahdollisimman paljon voimaa koko kehollaan. Käsistään kahlehdittu Catherine voihkaisi nahkaisen ruoskankärjen sivaltaessa hänen paljasta ihoaan. Uusi isku, kolmas, neljäs, naisen keho vavahteli iskujen voimasta voimakkaiden sivallusten kaikuessa heidän ympärillään. Viides, kuudes, seitsemäs isku, Catherine alkoi purra hampaitaan yhteen koittaessaan pidätellä kehoaan ja mieltään luovuttamasta näin aikaisin. Lisää iskuja satoi hänen paljaille käsivarsilleen, rinnoilleen ja vatsalleen, kunnes yksi osumista valahti muita alemmaksi hänen titaniumiseen jalkaansa, joka päästi selvästi erottuvan metallisen kilahduksen. Punishment pysäytti seuraavan iskun kuin seinään tajutessaan osuneensa johonkin jota hän ei ollut huomannut naisessa tähän mennessä.

"Oikein keinotekoinen raaja, hm? Oletkin paljon enemmän kuin silmä väittää." Punishment kallisti päätään puolittain hämmästyneenä. Hän vetäisi kättänsä taaksepäin ja löi viimeisen iskun Catherinen kylkiluiden alle saaden aikaan verisen naarmun, joka vuodatti hetken ajan pienen määrän verta naisen lantion alueelle. Catherine sulki silmänsä ja laski voimattomana katsettaan tuskan aaltojen pyyhkiessä hänen piestyn kehonsa yli.

"Olet joko melkoisen rikas tai todellakin valmis uhraamaan kaiken tappaaksesi minut. Miksi? Kenet oikein tapoin? Poikaystäväsi? Jonkun muun ystäväsi? Sukulaisesi?" viimeinen miehen kysymyksistä avasi Catherinen kyyneleiset silmät ja sytytti ne uudelleen murhanhimoiseen loistoon Championin tajutessa osuneensa täysosuman. Mies kääri nopealla käsiliikkeellä mustaksi värjätyn käärmeruoskansa kasaan ja nosti sen eteensä osoittaen naista kohti.

"Se oli jokin rakas sukulaisesi, siis." Punishmentin ääni madaltui yllättäen kuin hän olisi kokenut jonkinlaista sympatiaa naista kohtaan. "Pahoittelen, neiti Cathplosion, mutta en aio kuolla vielä tänään."

Catherine keräsi viimeiset voimanrippeensä kivuistaan ja verenhukasta huolimatta ja nosti katsettaan huomaten hämmästyksekseen Championin kääntyneen selin häntä kohti katse kiinteästi lattiassa. Hän ehti kuulemaan vielä hetken aikaa miehen puhetta ennen väistämätöntä pyörtymistään.

"Lähde huomenna, äläkä koskaan palaa takaisin. Minulla on oma taisteluni ja se ei ole sinun kanssasi." miehen viimeiset sanat kaikuivat hänen korviinsa hänen alkaessa menettää jälleen tajuntaansa.

______________________________________________

Phew, eiköhän tällä aloiteta tämäkin kertaus. Loput kuusi valmista lukua luvassa lähiaikoina.
When the so-called justice fails,
the corrupted goverment blackmails,
your precious, loved ones betray,
or a religion leads you astray,
raise up your fists and fight.
Nobody tells you, what's wrong and right.
Avatar
Lord_Kado
 
Viestit: 158
Liittynyt: 02.03.2014 22:39
Paikkakunta: Tyhjiölinna Akikado

Re: Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja Lord_Kado » 06.03.2014 00:32

LUKU 7: TAIPUMATON SIELU

Ensimmäinen turnajaisten ottelupäivä alkoi utuisen auringonnousun alkaessa valaista taivasareenan Omegan rakenteita. Ruuhkautunut stadion oli täyttynyt nukkuvista tai erilaisiin humaltaviin aineisiinsa sammuneista faneista, joilla ei ollut varaa yöpyä missään areenan lukuisista luksushotelleista. Maata täyttivät velttojen ruumiiden lisäksi lukemattomat ruuantähteet, oluttölkit ja lasinsirut, sinne tänne oli ilmestynyt laajan kirjon värisiä oksennuslammikoita ja muita ihmiskehon eritteitä. Kaaottinen näky oli painajainen kenelle tahansa hygieniasta tai järjestyksestä piittaavalle, mutta kummastakaan piittaamattomat mustat korpit laskeutuivat keskelle hieltä ja alkoholilta haisevaa lihasmassaa etsimään sopivia tähteitä aamupalakseen.

Catherinen ensimmäinen päivä areenalla oli päättynyt traagiseen epäonnistumiseen, joka tulisi näkymään hänestä ulospäin vielä pitkään. Hänen koko yläkehonsa oli täyttynyt punertavista ruhjeista ja sisäisen verenvuodon aiheuttamista mustelmista. Pahimmat vammat olivat peitetty siististi osittain verentahrimien sideharsojen alle, jotka, hänen onnekseen, peittivät myös hänen intiimit osansa. Jokin voimakas kolahdus jostain läheltä herätti hänet kevyestä unestaan, jolloin hän avasi silmänsä, mutta joutui sulkemaan ne välittömästi todetessaan katsovansa kirkasta valoa yläpuolellaan. Hän raotti silmiään hieman varovaisemmin ja alkoi tutkia ympärillään olevaa huonetta sekavasta tilastaan huolimatta. Hän totesi muutamalla katsauksella olevansa jonkinlaisessa hoitohuoneessa; sängyn vieressä oleva matala hylly oli täynnä erilaisia kipu- ja puudutuslääkkeitä, sideharsoa ja lääketieteellisiä instrumentteja. Kauempana huoneen toisessa päässä oli ilmeisesti häntä hoitava lyhythiuksinen mies pitkässä valkoisessa takissa, joka oli parhaillaan pesemässä käsiään metallisen lavuaarin edessä. Hän levitti parhaillaan saippuaa kämmeniinsä, kun Catherine koitti varoen nostaa itsensä istuvaan asentoon päästämättä lainkaan ääntä. Ruhjeinen nainen siirsi vihertävän peiton päältään ja totesi vasta nyt että hänen keinotekoinen jalkansa oli irrotettu hänen ollessaan tajuttomana. Se ei tosin hänen puolestaan ollut mikään este nousemiselle.

"Oh? Oletteko jo hereillä?" käsiään pesevä mies oli kuullut peiton ratinan selkänsä takaa ja alkanut nopeasti kuivata käsiään. "Älkää suotta ihmetelkö, jos tunnette olonne hieman oudoksi. Turnajaisten sääntöjen vuoksi jouduin pumppaamaan teidät täyteen kipulääkkeitä, sillä teidän ensimmäinen ottelunne on jo tänään."

Tunnoton Catherine nosti kättänsä otsalleen samalla kun hän käänsi jalkansa sängyn reunalle noustakseen ylös ilman puuttuvaa raajaansa. Valkotakkinen mies kääntyi ympäri kasvoillaan oudon ystävällinen hymy, joka vaihtui huolestuneeksi hänen huomatessa naisen aikeet.

"Odottakaa hetki, hyvä neiti. Haen keinoraajanne ennen kuin satutatte vielä itseänne-" miehen sanat eivät ehtineet vaikuttamaan Catherineen millään muotoa, kun hän oli jo kelpotellut itsensä pystyasentoon ja ottanut nopean hypähdyksen eteenpäin kuin testatakseen tasapainoaan.

"Aah, ymmärrän. Te olette harjoitelleet tätä aiemminkin." mies nosti kulmakarvojaan yllättyneenä "Siispä, siitä täytyy olla kauan kun menetitte jalkanne?" hän jatkoi uteluaan Catherinen ponnahtaessa uudelleen eteenpäin häntä kohti, kunnes hän yllättäen tarttui miehen kauluksesta väkivaltaisesti ja kohdisti syvänsiniset silmänsä hänen hätääntyneisiin silmiinsä.

"...Missä se on?" Catherine sai vihdoin sanottua koittaessaan tottua outoon tilaansa lääkkeiden vaikutuksen alla. Mies nosti käsiään ilmaan varovaisesti koittaen rauhoitella sekavasti käyttäytyvää naista, kunnes Catherine tiukensi otettaan aggressiivisesti.

"Raajanne on t-tuolla huoneen nurkassa m-muiden henkilökohtaisten tavaroidenne j-joukossa." mies sopersi varovaisesti koittaen olla ärsyttämättä naista enempää. Catherine irrotti lopulta otteensa ja käänsi tokkuraisen katseensa miehen osoittamaan suuntaan. Huoneen nurkassa olleen ihmisen kokoisen lokeron ovi oli osittain auki. Catherine ponnahti muutamalla tarkoin lasketulla hypähdyksellä sen viereen ja avasi sen nopeasti. Sen sisältä hän löysi kaiken omistamansa ja alkoi heti ensimmäiseksi kiinnittää keinoraajaa reiteensä. Valkotakkinen mies katseli hänen toimintaansa vaitonaisena, lähes ihailevan oloinen katse kasvoillaan, kun nainen kiinnitti metallin lihaansa nopeilla sormenliikkeillä ja tavaroidensa seassa olleiden työkalujen avulla. Hänen ilmeensä ei värähtänyt koko prosessin aikana merkkinä siitä ettei hän tuntenut mitään kipua vaikka hän ajoikin ohuita neuloja reitensä suurimpiin hermoratoihin ilman minkäänlaista paikallispuudutusta. Saatuaan työnsä valmiiksi Catherine kiinnitti seuraavaksi huomionsa vaatteisiinsa jotka lojuivat hänen tavaroidensa seassa. Hän siirsi terävöityneen katseensa hetkeksi miestä kohti, joka lähes vavahti askeleen taaksepäin ymmärtäessään mitä nainen tarkoitti katsellaan.

"H-haluatte varmaan p-pukeutua rauhassa? E-eh, odotan t-tuolla käytävällä, jos tarvitsette j-jotain." ei kulunut montaa hetkeä kun mies oli toteuttanut sanansa ja jättänyt Catherinen itsekseen hämärään hoitohuoneeseen. Nainen huokaisi kuuluvasti tuntiessaan vihdoinkin alkavansa virota lääketokkurastaan, joka oli ilmeisesti sivuvaikutuksena tehnyt hänet agressiiviseksi ja arvaamattomaksi. Pukiessaan vaatteitaan hän selasi samalla kaikkien tavaroidensa läpi, mutta harmikseen hän ei löytänyt tuliasettaan niiden seasta.

"Tietysti, miksi he jättäisivät sen tänne kaiken tapahtuneen jälkeen?" hän mutisi itsekseen ja sitoi vielä kenkiensä nauhat kireiksi, jonka jälkeen hän oli valmis viemään kostonsa loppuun asti.

"Ottelut alkavat siis tänään, hmm. Minun on voitettava kaikki muut voidakseni haastaa hänet." Catherine puristi kätensä nyrkkiin ja tiukensi katsettaan.

"En voi hävitä. En ennen kuin hän kuolee!"

---

Ensimmäinen ottelu oli valmis alkamaan kun Tohtori Bloodblade astui kirkkain valoin valaistulle areenalle valkoisessa lääkärintakissa ja jättimäisen skalpellinsa kanssa. Yleisön mylvintä oli korviahuumaava, kun Bloodblade otti kasvoilleen sadistisen hymyn päästessään kohtaamaan ensimmäisen vastustajansa silmästä silmään. Reilusti häntä lyhyempi rusehtavaan hupulliseen ninjakaapuun pukeutunut mies seisoi noin kuuden metrin päässä hänestä rauhallisen näköisenä. Ilmeisesti hän ei tiennyt kuka häntä oli vastassa tai hän ei yksinkertaisesti välittänyt. Hänen selässään roikkuva katana näytti olevan hänen ainoa aseistuksensa ikäänkuin vastineena Bloodbladen jättimäiselle terälle.

"Onegai, hyvä herra. En halua taistelua." Shin Obi lausui hiljaisella äänellä, jonka vain hän ja hänen vastustajansa pystyivät kuulemaan vaikka yleisö olikin jo rauhoittunut ja istuuntunut paikalleen nauttimaan esityksestä. Kaljun tohtorin huulet levisivät entistä pidemmälle, vaikka hän ei vastannutkaan mitään miehen pyyntöön.

"Olemme vain välikappaleita tässä pahojen ihmisten huvituksessa. Meidän ei tarvitse tehdä tätä." hän jatkoi rohkean itsevarmalla äänellä vaikkei hänen vastustajansa näyttänyt reagoivan häneen vieläkään millään inhimillisellä tavalla.

"Hyvät naiset ja herrat! Ensimmäinen ottelu on alkamaisillaan ja jo nyt yleisö pystyy tuntemaan jännityksen, kun friikit tuijottavat toisiaan murhaavilla katseilla! Tätä tilannetta on vaikea kuvailla teille kotisohvilla löhöilijöille!" juontaja Brad "Bloody" Nelson aloitti ottelun juontamisen selostajien aitiossa Tex Ryanin kanssa ja keskittyi tarkkailemaan edessään olevista lähikuvamonitoreista taistelijoiden reaktioita.

"Mikä tapa aloittaa tämän vuoden verikekkerit, kun tohtorin vastaanotolla on jo heti tuoretta verta! Hah haa, toivottavasti hoito ei kestä liian lyhyttä aikaa!" kommentaattori Tex naurahti voimakkaalla äänellään testaten samalla mikkinsä toimivuutta.

Shin Obi ja Bloodblade olivat nyt kaikkien silmäparien kohteena niin stadionilla kuin kotikatsomoissa. Tohtori päätti aloittaa ottelun nopealla kädenliikkellä heittäen takkinsa maahan merkkinä yleisölle. Hän puristi jättiskalpelliaan luisevalla kädellään ja alkoi ottaa hitaita, lähes hiipiviä, askeleita vastustajaansa kohti, joka ei vieläkään ollut ottanut edes asettaan tupesta.

"Oletko aivan varma tästä?" ninja koitti vielä viimeisen kerran vedota vastustajaansa, joka jatkoi lähestymistään murhanhimoisin aikein. "Selvä on, Bloodblade-san, kakatte koi!"

Miehen huudahdus sai Bloodbladen syöksähtämään häntä kohti skalpelli valmiina leikkaamaan hänet paloisiksi, mutta ninja hypähti näyttävällä voltilla Bloodbladen yli ja laskeutui hänen taakseen mutisten samalla jotain mantraa, jota kukaan ei kyennyt kuulemaan yleisön revetessä kannustushuutoihin. Kalju mielipuoli käännähti puolihämmentyneenä ympäri huomaten vastustajansa kyyryssä takanaan ja alkoi kaivamaan housujensa taskuistaan jotain. Yleisö alkoi pidätellä hengitystään. Muutamaa hetkeä myöhemmin useita teräviä leikkausinstrumentteja kiisi ilman halki Shin Obia kohti eri korkeuksilta. Ninja käännähti ympäri ja nosti kätensä eteensä kuin kutsuen jotain. Hän huudahti jotain japaniksi ja kaikki häntä kohti lentävät instrumentit kimmahtivat hänen eteen ilmestyneestä näkymättömästä seinästä ympäri stadionia rajulla voimalla. Useat niistä lensivät areenan reunojen suojavalleille asti hajoten palasiksi tai vääntyen käyttökelvottomiksi törmäyksen voimasta. Bloodblade väisti näyttävästi omaan suuntaansa lähteneet leikkausterät ja alkoi jälleen lähestymään ninjaa kohti nopeilla harppauksilla murhanhimoinen hohto silmissään.

"Gomen!" Shin Obi huudahti ja kaivoi nopeasti povitaskustaan jotain pyöreää, jonka hän heitti eteensä areenan hiekkaan. Suuri savupilvi verhosi hänen seisomakohtansa ja hetkeä myöhemmin ninja oli kadonnut Bloodbladen iskiessä useita kertoja sokkona savuverhon läpi skalpellillaan etsien vastustajaansa turhaan sen suojista.

"Mitä ihmettä! Shin Obi katosi!" Tex Ryan huudahti selostaja-aitiossa savuverhon hälventyessä ja Bloodbladen käännellessä katsettaan edestakaisin hämmentyneenä keskellä kirkkaiden spottivalojen ja mainosten ympäröimää areenaa.

"Oh! Katsokaa, tuolla ylhäällä!" Nelson osoitti areenan keskiosaa kohti koittaen vihjata kameramiehille mihin kuvata. Yleisö huokaisi hämmästyneenä huomatessaan kuinka Shin Obi oli siirtynyt korkealle vastustajansa yläpuolelle koristeltu katana käsissään valmiina iskemään yllätyshyökkäyksen vastustajansa yläpuolelta. Muutamaa sekuntia myöhemmin tuhatpäinen yleisö kohahti yllättyneenä ja hiljeni äänettömäksi. Shin Obi oli laskeutunut Bloodbladen päälle katanan terä upotettuna syvälle hänen olkapäähänsä, mutta samalla hänen selästään syöksähti tummaa verta hänen ja vastustajansa päälle. Hän oli lävistänyt itsensä ylätorsostaan tohtorin jättiskalpelliin, joka oli värjäytynyt täysin punertavaksi. Molemmat karjaisivat lyhyesti tuskasta heidän ruumiidensa rekisteröidessä hyökkäysten lopputulokset. Aika tuntui ikäänkuin pysähtyvän molempien pysyessä liikkumattomina keskellä areenaa täydellisen hiljaisuuden vallitessa heidän ympärillään lukuunottamatta kymmenien veripisaroiden ropinaa hiekkaa vasten.

"S-Se oli hyvä ottelu, B-Bloodblade-san..." yleisö pystyi kuulemaan ninjan värisevät sanat samalla kun hän alkoi yskiä vuolaasti verta. Skalpelli oli mitä ilmeisimmiten lävistänyt ainakin toisen hänen keuhkoistaan. Toisen polvensa varassa huojuvan Bloodbladen leuka tutisi tuskasta hänen nostaessa vastustajansa aseen terän itsestään terveellä kädellään purren samalla hampaitaan yhteen. Hänen eleettömät silmänsä siirtyivät katsomaan hetkeksi vastustajansa kuolinkouristuksia samalla kun hän nosti tämän ilmaan yhden käden voimillaan ja heitti hänet irti skalpellistaan muutaman metrin päähän veren vuotaessa vuolaasti hänen ammottavasta haavastaan. Tohtori valahti nelinkontin muutamaksi hetkeksi keräten voimiaan, jonka jälkeen hän asteli hitain ja horjuvin askelin vastustajansa eteen kuin hidastetussa filmissä. Päästyään hänen luokseen Shin Obi nosti kättänsä ilmaan kuin tavoitellen jotain yläpuoleltaan. Verilammikko hänen allaan levisi hetki hetkeltä suuremmaksi.

"T-Tapa minut, onegai..." hänen puheensa heikkeni joka sekunnilla hiljaisemmaksi ja epäselvemmäksi. Ilmeetön Bloodblade nosti skalpelliaan voitokkaana ilmaan ja vilkaisi vielä viimeisen kerran vastustajansa sumenneita silmiä "Sayonara, Bloodblade-san."

Skalpelli lävisti ninjan toistamiseen, kolmannen, neljännen ja viidennen kerran kunnes tohtori oli tyytyväinen työnsä jälkeen. Yleisö repesi korviahuumaavaan huutoon kommenttaattorin julistaessa Bloodbladen ensimmäisen erän voittajaksi Tapolla.

"Bloodblade, Bloodblade, Bloodblade!" yleisö hoki innoissaan seisoen. Tohtori Bloodblade nosti tervettä kättään ilmaan ja poseerasi yleisölle lähes kokonaan verentahrimana ja ilmeisen tyytyväisenä.

-------------------------------------------------------------------------------

LUKU 8: VERENVUODATUS JATKUU

Ensimmäisen ottelun jälkimainingit alkoivat muutaman alipalkatun siivoojan ilmestyessä areenan laitamilta tarvikkeet käsissään siivoamaan veristä sotkua, jonka kilpalilijat olivat muutamia minutteja verellään luoneet. Muutama lääkintähenkilökunnan jäsen seurasi heitä hetken kuluttua kaksien paarien ja ensiaputarvikkeiden kanssa antaakseen pikaista hoitoa voittajalle ja viedäkseen häviäjän pois vähäeleisesti. Kaikki televisiokanavat menivät yhtäaikaisesti mainoskatkoilleen ja ottelun kommentaattorit saivat väliaikaisen hengähdystauon otteluiden välille.

"Se ei kestänyt erityisen pitkään, eh, Brad?" kommentattori Ryan kysyi toveriltaan pyyhkäisten samalla kädellään otsaansa. Hän näytti olevan edelleen innoissaan erän tapahtumista.

"Ei todellakaan, mutta onneksi Tohtori tarjosi kunnon shown kaikesta huolimatta! Yleisö näyttää olevan edelleen haltioissaan tämän vuoden ensimmäisestä Taposta. En malta odottaa mitä mahtanee tapahtua seuraavaksi." Nelson jatkoi ja korkkasi pöydällä vieressään olleen virvoitusjuomatölkin naksauksen säestämänä.

"Me molemmat, partneri. Seuraavana onkin luvassa mielenkiintoinen asetelma: Burn vastaan Benedictus. Seuraava erä tarjoaa varmasti kuumaa menoa ja yllätyksiä, joita ei voi uskoa vielä huomennakaan-"

---

Avautuvan oven kolahdus sai valkotakkisen miehen värähtämään yllättyneenä monien minuuttien kärsimättömän odottelun jäljiltä. Hän kääntyi nopeasti ympäri huomaten Catherinen astuvan ulos hoitohuoneesta keskittynyt katse silmissään. Nainen oli pukenut kaikki vaatteensa päälleen ja hänen hiuksensa oli kammattu takaisin pään yli ja asetettu poninhännälle. Mies nielaisi hiljaa ja koitti kiinnittää hänen huomiotaan varovasti.

"N-Neiti Cathplosion? Tätä tietä, olkaa hyvä." Catherine siirsi kuin käskystä katsettaan miehen suuntaan hänen terävien silmien siirtyessä tuijottamaan häntä läpitunkevasti. Mies tunsi hien valuvan kainaloihinsa hänen koittaessa kerätä rohkeuttaan jatkaa työtään.

"Haluatte varmaan että opastan teidät paikallenne ensimmäistä otteluanne varten?" kysymys ei näyttänyt synnyttävän minkäänlaista reaktioita keskittyneessä naisessa, kunnes hän vihdoin alkoi puhua miehelle ensimmäistä kertaa "Niinkö? Mitä sitten tutiset siinä? Näytä tietä ja sassiin."

Mies ei tuhlannut enempää aikaa vaan alkoi johdattaa kilpailijaa lääkintäalueen uloskäyntiä varten kapeaa vaaleaseinäistä käytävää pitkin katossa palavan ainoan hehkulampun väristessä heikon sydämensykkeen tahdissa. Catherinen huomion kiinnitti kuitenkin katonrajassa roikkunut auki ollut litteä televisio, joka näytti parhaillaan kuvamateriaalia menossa olevasta ottelusta. Hän pysähtyi hetkeksi katselemaan pyrokineettisen pojan ja langenneen papin välistä suunsoittoa.

"Tällä kertaa näytän sinulle Jumalan raivon, senkin tulidemoni!" mies valkoisessa kaavussa uhosi teatraalisen voimakkaalla äänellä harmaahiuksisen miehen pidellessä palavaa tulipalloa avoimen kätensä yläpuolella pirullisen virneen kera.

"Hah, Jumala ei tule auttamaan sinua tässä helvetissä, kuten Hän ei auttanut minua kun tarvitsin apua eniten!" nuori mies jatkoi ja veti kättään taaksepäin heittäen hetkeä myöhemmin tulipallon valkokaapuista miestä kohti. Kameran linssi peittyi tämän jälkeen tummasta savusta ja levinneestä maa-aineksesta.

"Ja näin ensimmäinen "lyönti" on heitetty, jos näin voidaan sanoa, ja ottelu alkoi heti kuumissa tunnelmissa, Isä Benedictus aikoo varmaan-" Catherine ei jaksanut kuunnella enempää kommentaattorin selostusta. Hän käänsi tylysti katseensa takaisin saattajaansa kohti ja jatkoi eteenpäin kohti uloskäyntiä.

"Oletteko valmiina, neiti Cathplosion? Seuraava ottelu on Raven Blackin ja "Jätin" välinen, mutta sen jälkeen on teidän vuoronne. Teidän kannattaisi varmistaa että olette varmasti valmiina." valkotakkinen mies aloitti puhumisen jälleen kerran Catherinen harmiksi. Hän ei olisi halunnut jutella mukavia juuri nyt kun hän oli henkisesti valmistautumassa tappamaan jonkun lähituntien aikana.

"Lopeta se pöliseminen ja johdata minut nyt sinne." ärtynyt nainen vastasi lyhyesti tiukan katseen kera ja avasi pariovet edestään nopealla käsiliikkeellä.

---

Ottelu kesti hieman pidempään kuin edeltäjänsä, kunnes Burn putosi toisen polvensa varaan vertavuotavana ja haavoittuneena. Benedictuksen useat yliluonnolliset hyökkäykset olivat alkaneet tehdä tehtävänsä. Nuori mies hengitti raskaasti katse tiiviisti kiinnitettynä häntä tarkkailevaan vastustajaansa, kunnes hän keräsi voimansa lyöden samalla nyrkkiään maahan.

"Ei vielä!" hän karjaisi ja keräsi jälleen tulista energiaa käsiinsä koittaen hyökätä vammoistaan huolimatta. Hänen tulipallomainen hyökkäyksensä jäi liian lyhyesti liekkien sammuttua juuri ennen törmäämistään itsevarmasti hymyilevään vastustajaansa.

"Jumalani, suo minulle voimaa viimeistellä työni." Benedictus mutisi käheästi puristaen raamattuaan kädessään. Hänen valkoinen kaapunsa oli lähes kokonaan palanut karrelle Burnin hyökkäysten johdosta, joten hän riuhtaisi sen mitä siitä oli enää jäljellä, päältään ja risti välittömästi uudelleen kätensä pyytääkseen uutta ihmettä. Yleisö pidätteli henkeään Benedictuksen lopettaessa rukouksensa ja alkaessa odottaa kärsivällisesti. Burn ei kyennyt enää liikkumaan paikaltaan näkyvästi murtuneen vasemman säärensä takia, joten hän oli enää lopetusiskua vailla.

"Benedictus aikonee ratkaista tämän erän viimeisellä ihmeellään, mitähän tällä kertaa tapahtuu?!" kommentaattori karjui aitiossaan kaikkien kameroiden keskittäessä kahta kilpailijaa kohti koittaen saada kuvamateriaalia seuraavasta ihmeestä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut useaan kärsimättömään minuttiin, kunnes Benedictus nosti katsettaan vastustajaansa kohti, joka oli enää puolittain tietoinen ympärillään tapahtuvasta vammojensa tihkuessa tummaa verta jatkuvasti hänen kehoaan pitkin areenan hiekkaan.

"Näyttää sille, että Jumala on antanut sinulle viimeisen mahdollisuuden parantaa tapasi, demoni." synkkäilmeinen pappi murahti yllättäen pettyneellä äänensävyllä Burnin ja kaikkien katsojien hämmästykseksi. Hän kääntyi ympäri ja viittasi ottelun olevan ohi hänen puolestaan. Hetkellinen hiljaisuus täytti areenan, kunnes kommentaattori Ryan tarttui mikrofooniinsa ja koitti selventää tilanteen kotikatsomoihin "Hyvät katsojat, Burn ei nähtävästi kykene enää taistelemaan, joten ottelun on voittanut Luovutuksella Isä Benedictus!"

Areenan yleisö sulatteli yhteistuumin hetken aikaa päätöstä, jonka jälkeen muutama rohkeampi yleisön jäsen alkoi hurrata saaden hetken kuluttua loputkin ympäriltään mukaansa. Isä Benedictus julistettiin virallisesti voittajaksi Burnin lopulta pyörtyessä verenhukasta ja väsymyksestä kasvoilleen punertuneeseen hiekkaan.

---

Punishment seurasi otteluiden kulkua monitorista silmiään räpäyttämättä kotoisasta sellistään. Hänen ilmeensä värähti hieman Benedictuksen päättäessä erän ilman spektaakkelimaista viimeistelyä tällä kertaa. Se oli jotain, mitä hän oli oikeastaan olettanut alusta pitäen.

"Miksi et vain viimeistellyt "työtäsi", papparainen? Nyt kaikki joutuvat kestämään tuota kuumahermoista nulikkaa ensi vuonnakin." hän murahti ääneen ärtyneenä. "Toivottavasti seuraava ottelu tarjoaa edes jotain mielenkiintoista. Onhan siinä sentään yksi uusista tämän vuoden haastajista, se telekineesityttö-"

Jälleen tuttu miesääni kutsui häntä sellin teräsoven takaa epäröivällä äänensävyllä.

"Mitä nyt, Coton?" punahiuksinen mies murahti välinpitämättömästi tunnistaessaan äänen tutuksi viestinviejäksi. "Haluaisitte varmaan tietää, että kilpailija #138 Cathplosion on vielä mukana kilpailussa. Haluatteko että hoitelemme hänet väkisin ulos turnajaisista?"

Punishment mietti kuulemaansa ärsyyntyneemän näköisenä kuin aiemmin, mutta alkoi hetken kuluttua hytkyä naurusta ulkopuolella vastausta odottavan miehen hämmästykseksi. "Herra Champion..? Mitä tapahtui?"

"Ei, antakaa hänen taistella. Hän on osoittanut jo tarpeeksi itsepäisyyttä päästessään tänne asti. Aion katsoa tästä eteenpäin hänen edistymistään henkilökohtaisesti." Champion vastasi pirullinen hymy kalpeilla huulillaan. Coton huokaisi hiljaa käytävällä kääntyen ympäri aikeenaan lähteä viemään viestiä ja ilmoitti ymmärtävänsä tehtävänsä.

"Ja Coton-" Punishment jatkoi hetken hiljaisuuden kuluttua ennen kuin viestinviejä ehti lähteä kävelemään. "-haeppas samalla uusi annos hurmetta. Tuo uutinen herätti uudelleen janoni-"

-------------------------------------------------------------------------------

LUKU 9: ÄLÄ TUOMITSE KIRJAA KANNEN PERUSTEELLA

Ray Spencer, massoille tunnetummin Jätti, oli parhaillaan valmistautumassa vuoden ensimmäiseen otteluunsa lämmittelemällä itseään huomiotaherättävän paksun ja painavan nyrkkeilysäkin kanssa, joka oli sidottu paksulla ketjulla hänen harjoittelualueensa betoniseen kattoon. Huoneen lattialla oli useita käsipainoja, joista suurin osa ylitti usean sadan kilon rajan, miehen hiestä harmaaksi tahriintunut kasvopyyhe ja pala osittain syötyä verestävää lihaa pahvisella lautasella. Jokainen jättimäisen miehen lyönneistä päästi rajun paukauksen kiillotettua nahkaa ja sisältöjä vasten tasaisina sarjoina hien valuessa lähes tasaisena virtana hänen otsaansa ja ohimojaan pitkin. Koostaan huolimatta "Jätti" osasi tarpeen tullen käyttää äärilihaksikkaita käsiään nopeisiinkin iskusarjoihin ja yllätysiskuihin. Hänen kasvoillaan oli keskittyneen ja nauravan ilmeen sekoitus hänen takoessa armottomasti säkkiä moukarimaisilla iskuillaan.

"Jätti, ottelusi alkaa piakkoin. Valmistaudu ja tule areenalle viidessä minuutissa." huoneen eräässä kulmassa ollut pieni kaiutin toisti monotonisella äänellä miehen lopettaessa harjoittelunsa ja kääntäessä keskittyneen näköisenä läpiporaavaa katsettaan sen suuntaan. "Älä myöhästy tällä kertaa tai vähennämme sen ruuastasi."

Jätin ilme ei juuri värähtänyt vaikka hän puristikin kätensä nyrkkiin ärtyneen oloisesti. Hetken kuluttua hän poimi maasta pyyhkeen ja keskenjääneen ateriansa, hotkaisi jäljelläolevan lihan vatsaansa ja alkoi hieroa leveitä hientahrimia hartioitaan mietteliäs katse silmissään.

"Heh. Miksi edes odottaisin seuraavaa ateriaa, kun voin syödä sen pikkuotuksen hetken kuluttua?" Jätti mumisi hymyillen siirtäessään pyyhettä toisen hartiansa päälle. "Kukaan ei ole aiemminkaan koittanut estää minua syömästä kilpailijaa, mutta helvetti, ne kaikki ovat olleet tähän mennessä niin iljettäviä-"

Jättimäisen miehen lause katkesi kuin seinään kun hän alkoi tuntea jotain epäilyttävää ympäriltään. Hän kääntyi koostaan huolimatta nopeasti ympäri huomaten tutun hahmon muutaman metrin päässä itsestään. Hetken hämmennys vaihtui nopeasti haudanvakavaksi ilmeeksi kasvoillaan hänen huomatessa turnausten Championin ilmestyneen hänen reviirilleen.

"Hmm, tiedän kyllä että hän on söpö, mutta en olisi arvannut että pidät niin nuorista tytöistä, Spencer." Punishment sivalsi itsevarma ilme kasvoillaan Jätin pudottaessa pyyhkeen käsistään valmiina mihin tahansa nopeaan toimintaan.

"En tullut tänne haastamaan riitaa, vaan varoittamaan persettäsi." Championin ilme vaihtui lennossa ilkkuvasta haudanvakavaksi. "Jos menet liian rennosti häntä vastaan, saatat vaikka hävitä."

Jätin ilme vaihtui jälleen kysyväksi. Hän kysyi matalalla äänellään syytä Punishmentin yllättävälle huolenaiheelle saaden vastaukseksi lyhyen sadistisen naurahduksen.

"Aion puhua nyt rehellisesti. Taistelisin mielummin sinua kuin ketään muuta vastaan tänäkin vuonna." hänen vastauksensa ei juuri selkeyttänyt Jätin hämmentynyttä mieltä. Tiesikö Champion jotain mitä hän ei? Vai oliko tämä jokin hänen taktiikkansa, jolla hän koitti manipuloida kilpailuja oman mielensä mukaan?

"Hei, iso mies, ottelusi alkaa ihan näillä minuuteilla. Parasta pitää kiirettä ~" Championin pilkansävyinen ääni herätti hänet ajatuksistaan. Hän vilkaisi vielä lyhyesti Championia terävöitynein silmin sanomatta edelleen sanaakaan ja perääntyi katse edelleen hänessä ulos huoneesta kohti areenaa. Raskaiden ovien kolahtaessa kiinni heidän välillään Punishment sulki silmänsä tirskahtaen samalla nauruun.

"Et taida tietää alkuunkaan, mitä vastaan olet menossa."

---

Cathplosion oli vihdoinkin palannut areenan katsomon ensimmäisille riveille tarkkailemaan seuraavaa ottelua, joka alkaisi muutamien minuutien kuluttua. Yleisön mylvintä täytti tupakansavun ja viinanhuuruisen ilman hänen ympäriltään lähes tauotta. Areenan siivoojat olivat viimeistelemässä työtään areenan keskiössä ja ekstaasinen yleisö tiesi seuraavan ottelun alkavan minä hetkenä hyvänsä. Nainen henkäisi syvään ja istahti vieressään olleelle taitettavalle terästuolille jännittyneenä. Hän tiesi seuraavan ottelun olevan hänen elämänsä kenties hulluin idea koskaan. Miten hän voisi selviytyä kaikista kilpailijoista taistelukykyisenä tai edes elävänä? Jos hyvin kävisi, hänen ei tarvitsisi taistella kuin kolmea vastustajaa vastaan päästäkseen tavoitteeseensa. Olisiko hänellä mitään mahdollisuuksia edes yhteen voittoon, saati kaikkien esteiden ylittämiseen? Hän läpsäisi itseään poskelleen koittaen herättää itsensä takaisin todellisuuteen.

"Millään ei ole enää mitään väliä. Jos saan vain mahdollisuuden hoidella hänet tavalla tai toisella, sekin riittäisi!" hän kannusti itseään ajatuksissaan ja huomasi ottelun alkavan jättimäisen miehen ilmestyessä areenalle hitaasti löntystäen ja yleisön ratketessa kannustushuutoihin.

"Häntä en kylläkään haluaisi kohdata myöhemmin." nainen mutisi itsekseen keskittyessään tulevaan otteluun.

---

Poikkeuksellisen vaitonainen Jätti oli valmiina kohtaamaan ensimmäisen vastustajansa, joka oli, syystäkin, selvänä altavastaajana koko turnajaisissa. Hänen kasvoilleen oli jämähtänyt keskittynyt ilme; hän ei ollut unohtanut Championin varoitusta, jonka hän oli saanut kuulla muutamaa minuuttia aiemmin. Hänen vastustajansa oli nuori tyttö, jolla oli tiettävästi joitain yliluonnollisenkaltaisia voimia tai jotain erityisen hyvin toteutettuja silmänkääntötemppuja. Jätti keskitti katseensa areenan toiselle sisäänkäynnille vastustajansa ilmestyessä porttien hämärästä areenan kirkkaisiin valoihin yleisön revetessä jälleen jakautuneisiin suosionosoituksiin ja buuauksiin. Raven Black oli lyhyt, viattomannäköinen ja luontaisen kaunis lyhythiuksinen nuori nainen, lukuunottamatta kivuliaan näköisiä arpia ja hieman tuoreempia viiltoja hänen paljaissa ohuissa käsivarsissaan ja nilkoissaan. Hänen päällään oli vain violetinsävyinen mekko, joka peitti suurimman osan hänen arpisesta kehostaan jättäen esiin vain pienen kaula-aukon, käsivarret ja nilkat. Jaloissaan hänellä oli harmaantuneet, varmaankin alunperin valkoiset, ohuet sandaalit, jotka raahasivat pohjiaan areenan hiekkaa vasten hänen siirtyessä hitaasti aloituspaikalleen Jättiä vastapäätä. Yleisön melu ei vaimentunut lainkaan molempien seistessä toisiaan vastapäätä liikauttamatta sormeakaan. Jätti kutristi kulmiaan epäilevästi Ravenin alkaessa kaivaa vaitonaisena ja välinpitämättömänä jotain mekostaan. Tyttö veti esiin ohuen neulamaisen esineen, joka oli ilmeisesti hänen ainoa puolustusvälineensä jättimäistä miestä vastaan. Jätti nosti kasvoilleen lievän hymyn ja valmistautui iskemään vastustajansa kanveesiin yhdellä tarkalla humauksella. Hän tiesi ettei häntä voitu voittaa suorassa taistelussa voimalla, nopeudella tai sinnikkyydellä, eikä varsinkaan moisella pieneen nipistykseen pystyvällä lelulla, jollaista tyttö puristi parhaillaan kalpeassa kädessään kuin odottaen miestä tekemään ensimmäisen siirron.

"Aioitko voittaa minut tuolla?" Jätti koitti pidätellä nauruaan kysyessään oletetun kysymyksensä lievä hymy paksuilla huulillaan. Raven pysyi vaiti tuijottaen areenan hiekkaa elottomilla silmillään, kunnes hänen kätensä liikahti nopeasti iskien neulan kärjen hänen toiseen kämmeneensä. Helmeilevä veri alkoi valua haavasta pudottaen harvoja yksittäisiä pisaroita maata kohti.

"Mitäs tämä on? Aioitko antaa vanhalla Jätille maistiaisen ennen pääateriaa?" mies nuolaisi huuliaan nopeasti saatuaan kysymyksensä loppuun. Hän ei aikonut odottaa enempää kiusantekoa vastustajaltaan, vaan alkoi ottamaan löntystäviä askeleita tyttöä kohti verenhimoinen katse silmissään. "Tule isin luo."

Ravenin silmät värähtivät nopeasti niiden keskityttyä hetkeksi putoileviin pisaroihin Jätin lähestyessä häntä enää muutamien metrien päässä. Iso mies nosti järkälemäisiä käsiään valmiina tarttumaan vastustajaansa, kunnes tyttö teki yllättäen nopean sivuaskeleen väistäen jättimäiset raajat muutamilla senteillä. Samojen hetkien aikana hän oli iskenyt aseensa Jätin kylkeen aiheuttaen pitkän hiuksenohuen viillon, jonka mies tunsi vasta muutaman sekunnin kuluttua tajutessaan iskeneensä ohi. Muutama pisara tummaa ja vaaleampaa verta putosi areenan hiekkaan tällä kertaa molemmista ottelijoista yhtäaikaisesti.

"Pysy paikallasi, herkkupala." Jätti murahti tuntiessaan joutuneensa huijatuksi ja siirsi nopeasti käsiään tytön suuntaan koittaen napata hänet uudestaan. Raven oli tälläkin kertaa nopeampi karaten miehen otetta hänen haarojensa välistä viiltäen samalla hänen paksuun vasempaan sisäreiteensä vastaavanlaisen haavan kuin aiemmin. Jätti alkoi silminnähden hermostumaan vastustajansa viekkaudesta ja alkoi tehdä pahoja virhearvioita kerta toisensa jälkeen koittaessaan joko tarttua tai suoraan lyödä vastustajaansa, joka pienen kokonsa turvin onnistui välttämään moukarimaiset nyrkit joka kerralla samalla kun häneen isketyt haavat jatkoivat veren vuodattamistaan areenan hiekkaan. Yleisön villin rääkymisen säestämänä Raven oli ehtinyt viiltää tai tökätä neulallaan miehen kehoon noin tusinan verran uusia syviä haavoja, kunnes lopultakin nopean ja suunnitelmallisen vastaliikkeen avustuksella Jätti sai pitävän otteen vastustajansa hennosta hallitsevan käden olkapäästä.

"Mitäs nyt? Jätti on saanut vihdoinkin otteen vastustajastaan! Onko tämä lopun alkua?!" kommentaattori Ryan karjui selostajanaitiossa koittaessaan pitää intoaan kurissa jännittävän ottelun lomassa.

"Sainpas!" Jätti murahti paljastaen hampaansa ja rutistaessaan vastustajansa olkapäätä pidellessään samalla toista kättään hänen kaulallaan verraten hellästi ettei hän murtaisi tytön niskaa liian aikaisin. Hän nosti ilman minkäänlaista voimantarvetta vastustajansa ilmaan ekstaasisen yleisön nähtäväksi samalla kun hän lisäsi puristustehoa ja kuuluvan rusahduksen saattelemana mursi Ravenin oikean puolen olka- ja solisluut yhdellä nopealla liikkeellä. Oletetusti tyttö huudahti tuskissaan luidensa paukahtaessa poikki useista kohdista samalla kun hänen käyttämänsä verinen neula putosi hänen vahingoittuneesta kädestään areenan punertuneelle hiekalle merkkinä varmasta lopusta.

"Jätti aikoo nähtävästi murskata vastustajansa pala palalta kuin kuplamuovin! Tämä ei tule olemaan kaunista katseltavaa, hyvät katsojat!" juontaja Nelson huomautti nähdessään Jätin sadistisen ilmeen monitorien lähikuvista. Tämä lopetustyyli oli yksi Jätin tavaramerkeistä; hän murskasi hänen vastustajansa yksi luu kerrallaan kunnes viimeisenä tekona hän murskasi uhrin kallon molemmilla käsillään painamalla ohimoista. Tämä "lopetusliike" oli koko Freak Fighters-turnajaisten hitaimpia ja tuskallisimpia.

Jätin koittaessa päättää minkä ruumiinosan hän murskaisi seuraavana hän ei onnistunut huomaamaan tytössä tapahtuvia muutoksia. Hänen tuskasta avoimet silmänsä olivat muuttuneet elottomanharmaista verenpunaisiksi ja hänen kulmahampaansa olivat terävöityneet ja kasvaneet pituutta. Ravenin vasen käsi liikahti salamannopeasti vastustajansa kasvoja kohti, jolloin koko areenan yleisö ja kommentaatorit vaikenivat lähes yhtäaikaisesti.

"Hehe, kuole." olivat ainoat kuultavissa olevat sanat Ravenin huulilta hänen repäistessä jotain miehen kasvoista saaden hänet huutamaan eläimellisesti tuskasta. Jätin ote irtosi tytöstä hänen nostaessa käsiään kasvojensa suojaksi ja kaatuessa maahan toisen polvensa varaan. Muutama purskahdus verta valui hänen paksujen sormiensa välistä samalla kun maassa polvillaan makaava Raven avasi mielipuolisen hymyn saattelemana kämmenensä, jonka sisällä oli toinen Jätin silmistä verisessä lammikossa. Miehen karjuessa ja huitoessa ilmaa ympärillään tuloksetta koittaessaan löytää vastustajaansa, tyttö siirtyi kivuliaan näköisesti hänen taaksensa ja hetkeä myöhemmin upotti terävöityneet hampaansa hänen vastustajansa suojaamattomaan niskaan halvaannuttaen hänet paikoilleen tuskan ja hämmennyksen sekoituksesta. Yleisön koittaessa päättää reaktiotaan tälle yllättävälle käänteelle kommentaattori Tex Ryanin kuultiin mutisevan jotain ääneen, kunnes hän avasi ääntänsä koittaakseen selvittää tilannetta katsojille.

"Raven... Raven Black on vampyyri. Hän onkin vampyyri!" Ryan sai lopultakin sanottua yleisön revetessä uuteen lähes yksipuoliseen kannustusryöppyyn tällä kertaa tytön puolesta: "Tapa, tapa, tapa, tapa, tapa!!"

Hehkuvasilmäinen tyttö irrotti lopulta hampaansa uhristaan kasvot täysin punertuneena miehen verestä ja otti muutaman askeleen kauemmaksi, kunnes täysin yllättäen hänen silmänsä palasivat normaaliksi ja hän valahti polvilleen uupumuksesta. Jättimäinen mies oli romahtanut maahan kasvoilleen kuin sielunsa menettäneenä eikä liikkunut enää lainkaan, kun areenan lääkintähenkilökunta oli kiirehtinyt hänen ympärilleen. Heidän osoittaessa ottelun tuomareille taistelun lopettamista, kommentaattori Ryan sai käskyn julistaa Ravenin voittajaksi. Yleisön sekalainen reaktio ei näyttänyt hetkauttavan lainkaan tuskissaan kyynelehtivää tyttöä, joka piteli edelleen vastustajansa irrotettua silmää kämmenellään.

"En olisi voinut uskoa tällaista yllätystä tapahtuvan tänä vuonna! Jätti on lyöty ja voittaja olikin todellisuudessa vampyyri! Mitähän muita yllätyksiä-" kommentaattorit pauhasivat aitiossaan Ravenin nostaessa tervettä kättään ja tuijottaessaan vastustajansa veristä silmää ilmeettömänä.

Ja sitten hän avasi suunsa... ja nielaisi sen.

-------------------------------------------------------------------------------

LUKU 10: VIIME HETKEN EPÄRÖINTI

Catherinen oli pakko kääntää katsettaan kauemmas Jätin murtaessa vastustajaansa massiivisissa kourissaan. Ravenin tuskankirkaisu sai hänen verensä pysähtymään hetkeksi, jonka johdosta hän vetäytyi vaistomaisesti takaisin areenan käytäville estääkseen itseään hajoamasta täysin. Hän lähes romahti seinää vasten ja veti voimakkaasti henkeä koittaen pitää mielensä omassa tulevassa ottelussaan. Lähellä ollut avonainen televisio viestitti ottelun päättymisestä samalla kun Catherine tunsi kehonsa rauhoittuvan. Hän nousi takaisin jaloilleen ja läpsäisi itseään molemmille poskilleen keskittyneenä.

"Älä luovuta nyt, Cathy. Sinun vuorosi on seuraavaksi." hän motivoi itseään hiljaisella äänellä. Monitori hänen vieressään näytti tarkalla zoomauksella "Jätin" tajutonta ruumista ja veren- ja hiekantahrimia kasvoja samalla kun ympärillä hyörineet lääkintämiehet koittivat puntaroida miten he saisivat jättimäisen miehen paareille ja pois areenalta.

"-seuraava ottelu lienee kaikista tähänastisista odotetuin! Täysin uusi hullu, Cathplosion, kohtaa vanhan Freak Fighters-sarjan veteraanin Eversti Bensonin! Miten tämä uusi tulokas pystyy-" kuuluttajan innokas pauhaaminen herätti naisen takaisin todellisuuteen. Hänen ottelunsa alkaisi vain muutamien kymmenien minuuttien aikana ja hänen oli voitettava se keinolla millä hyvänsä päästäkseen tavoitteeseensa. Hänen mielensä täytti kuitenkin viimehetken epävarmuus. Pitäisikö hänen paeta ja unohtaa kaikki vielä kun olisi mahdollisuus?

"En antaisi sitä koskaan itselleni anteeksi!" Catherine parkaisi ääneen stressin ottaessa vallan hänestä uudemman kerran. Hän värisi. Kaikki hänen rutiininomainen valmistautumisensa alkoi valua hukkaan hänen kamppaillessa omien pelkojensa kanssa juuri ennen ratkaisevia minuutteja. Hän iski rystysensä seinään ja oli lähes tulkoon pillahtaa itkuun.

"En voi luovuttaa nyt, minun on tehtävä tämä äidin, isän ja Erikin tähden." hän puri hammastaan ja pakotti itsensä täysin suoraksi vetääkseen vielä kerran ilmaa keuhkoihinsa täydellä teholla. Hän hengitti ulospäin ja asetti itsensä mielessään kuvitteellista vastustajaansa vastaan. Hänen ei tarvitsisi tappaa ketään, pelkkä luovuttaminen kelpaisi jatkoon pääsyksi.

"Minä pystyn tähän!"

---

Eversti Benson, massamurhaaja ja peittelemätön psykopaatti, oli valmistautunut illan otteluunsa kuin pieneen sotaan lähtöön. Hänen treenattua auringon ruskettamaa ja lukemattomien arpien koristelemaa yläkehoaan kiersi kranaattivyö täynnä räjähteitä, hänen maastokuvioitujen housujensa oikeaan lahkeeseen oli piilotettu julmankokoinen viidakkoveitsi ja hänen kasvoillaan olevat "sotamaalaukset" ja lukuisat pienet kranaatinsirpaleista syntyneet arvet saivat hänet näyttämään syvällä viidakossa väijyvälle saalistajalle. Hän sytytti kädessään olleen sikarin ja laittoi sen arpisille huulilleen. Hän oli voimakasrakenteinen, tummahiuksinen ja vasemman silmänsä taistelussa menettänyt mies, joka oli nähnyt enemmän sotia kuin hän olisi jäljellä olevilla sormillaan (eli kahdeksalla) kyennyt laskemaan.

"Vastustajani on siis siviili, joka ei ole edes tappanut ketään aikaisemmin? Hah, mikä surkea vitsi tämä oikein on?!" hän naurahti katsoessaan tarkasti vastustajastaan kertovaa diagnoosiraporttia lyhyen ja hentorakenteisen naisavustajansa kädestä. Benson siirsi sikariaan toiselle puolelle suutaan ja puhalsi paksun savupilven sen läpi tuohtuneen näköisenä.

"Olisivat voineet yhtä hyvin laittaa vastaani sidotun pahkasian säkissä!" hän murahti ja kääntyi ympäri asettaakseen klassisen mustan silmälapun tyhjän silmäkuoppansa päälle. Hän asetti sen rauhallisesti paikalleen ja poisti hetkeksi savukkeensa huuliltaan.

"Mitä mieltä olet, Karen? Silpoisinko hänet kuuteen osaan vai räjäyttäisinkö vain hänen päänsä pois harteilta?" hän kysyi avustajaltaan myhäillen laittaessaan sikarinsa takaisin suuhunsa. Karen, vaaleahiuksinen ja tylsänharmaaseen bisnespukuun pukeutunut nainen, nosti punatuille huulilleen pelottavan virneen.

"Jospa koettelisit hänen hermostoaan katkomalla häneltä muutaman sormen tai varpaan ensin ja sen jälkeen siirtyisit hitaasti hänen torsoaan kohti pienillä leikkauksilla?" naisen äänensävy viesti sadistisesta nautinnosta hänen kuvaillessaan tarkkaan mitä Benson voisi tehdä vastustajalleen ennen tappavaa iskua. Eversti hymähti tyytyväisen oloisena avustajansa alkaessa hieroa tasaisilla vedoilla hänen leveää selkäänsä.

"-ja sitten voisit repiä hänen sydämensä niin että hän ehtisi näkemään sen sykkivän verisissä käsissäsi ennen kuin hän kuolisi." Karen nuolaisi hitaasti huuliaan viimeisteltyään lauseensa ja jatkaessaan miehen hoivaamista.

"Heh, aina niin mielikuvitusrikas narttu. Juuri siksi pidänkin sinusta, Karen." Eversti murahti oikoessaan niskojaan ja hartioitaan rentoutuneen näköisenä. Ottelu alkaisi pian ja hän aikoi voittaa tänä vuonna varmuudella. Kukaan ei voisi estää häntä tuhoamasta vihaamaansa turnajaisten Championia, Punishmentia.

---

Ensimmäisen erän viimeinen ottelu käynnistyi jännittyneissä tunnelmissa. Catherine oli koko turnajaisten historian ainoa vapaaehtoisesti osallistunut taistelija, joka tulisi kohtaamaan maailman vaarallisimpia psykopaatteja ja murhaajia ihmiskunnan verisimmässä urheilussa. Monet katsojat olivat lyöneet vetoa hänen puolestaan puhtaasta kunnioituksesta ja/tai mielenkiinnosta. Astellessaan punaisesta portista valtavalle areenalle, Catherinen koko keho värisi pelon ja jännityksen yhdistelmästä.

"Haluaisin kääntyä ja paeta, vielä kun olisi mahdollista, mutta olen tehnyt päätökseni. Lähden täältä joko voittajana tai kuolleena!" nainen mietti silmät keskittyneinä mustasta portista ilmestyneeseen Everstiin, joka kantoi mukanaan suurta sarjatuliasetta ja raskaan näköistä panosvyötä, joka kiersi hänen lihaksikkaan kehonsa ympäri useita kierroksia. Catherine puristi nyrkkejään yhteen pohtiessaan aikoiko hänen vastustajansa taistella häntä vastaan aseettomana vai kaiken kantamansa tuhovoiman kanssa. Entäpä hänen aseistuksensa? Hänet oli riisuttu kaikista aseista, kun hän oli koittanut murhata Championin.

"Ei voi olla..!" nainen alkoi käsittää olevansa liki mahdottoman vastuksen edessä aseettomana ja kokemattomana. Areenalle levitetyt hiekkasäkit ja maahan kaivetut kuopat olivat siis tarkoitettu everstin sotakaluston väistämistä varten.

"Neiti Cathplosion..!" hän kuuli yllättäen tutun äänen selkänsä takaa. Kääntäessään katsettaan hän huomasi silmäkulmastaan tutun häntä aiemmin hoitaneen lääkärin juoksevan häntä kohti jotain hänelle kuuluvaa kädessään. Päästessään hänen viereensä mies haukkoi muutaman kerran henkeä, jonka jälkeen hän ojensi varoen Catherinen hopeanvärisen käsiaseen häntä kohti.

"Teidän aseenne, neiti. Itse Champion ylipuhui tuomarit antaakseen teille mahdollisuuden taistella takaisin reilusti." Catherinen silmät laajenivat kuulemastaan. Champion oli antanut hänelle mahdollisuuden käyttää asettaan, vaikka hän oli koittanut tappaa hänet aiemmin sillä? Hän ei edes saanut sanottua kiitosta tarttuessaan rakkaaseen aseeseensa ja varmistaessaan sen olevan täyteen ladattu ja valmiina käytettäväksi.

"Olkaa varovaisia..!" mies huudahti alkaessaan juosta portteja kohti naisen palatessa takaisin ajatuksistaan. Areenan toisella puolella toisen polven varaan kyykistynyt Eversti oli parhaillaan tarkistamassa omien aseidensa toimivuutta keskittyneesti. Muutamia tummia pilviä alkoi kerääntyä areenan yläpuolelle kuin merkkinä tulevasta.

"Viimeinen erä on alkamassa tälle illalle! Cathplosion kohtaa Everstin keskellä sotatannerta ja piakkoin tapahtuvaa hävitystä! Pystyykö tämä hento tyttönen voittamaan ison pahan karjun..?!" kommentaattori karjui aitiossaan ottelun alkaessa vihdoinkin. Eversti nosti aseensa piippua vastustajaansa kohti välittömästi saatuaan merkin ottelun alkamisesta. Korviahuumaava konekiväärin rytinä ja kymmenet ilmassa lentävät luodit saivat Catherinen maastoutumaan välittömästi lähimpään sotahautaan, jonka kautta hän alkoi liikkua vaistomaisesti areenan ulkoreunaa kohti aikeenaan koittaa kiertää mahdollisimman läheltä reunaa päästäkseen hyvälle ampumaetäisyydelle. Eversti keskeytti ampumisensa virnistäen ja nappasi toisella kädellään rintakehänsä päältä ensimmäisen käteen sattuneen kranaatin.

"Täältä pesee!" sotaveteraani karjaisi irrottaessan sokan räjähteestä ja heittäessään sen komeassa kaaressa sotahautojen keskelle. Räjähdys levitti hiekkaa ja maata Catherinen hiuksille ja takin selkämykselle. Nainen koitti jatkaa ryömimistään, kunnes seuraava räjähdys vavisutti maata hänen ympärillään. Everstin tarkat heitot alkoivat olla pelottavan lähellä osumista.

"Aagh! En pysty tähän! Mutta minun on pakko..!" Catherinen ajatukset katkesivat kolmannen kranaatin räjähdyksen levittäessä hiekkaa hänen kasvoilleen asti. Hänen korvansa alkoivat huutaa räjähdyksistä ja yleisön ekstaattisesta kiljumisesta.

"Nouse ylös sieltä ja taistele kuin soturi!" Everstin solvaus ei kuulunut kuin epäselvänä huminana hänen korviinsa. Pystyisikö hän selviämään tällaisesta helvetistä yhtenä kokonaisuutena?

-------------------------------------------------------------------------------

LUKU 11: ENSIMMÄISTÄ EI VOI UNOHTAA

Catherine konttasi edelleen hämmentyneenä ja paniikissa juoksuhaudan päätyä kohti Everstin heittäessä neljännen räjähteen vain muutamien metrien päähän hänestä naisen järkytykseksi. Se ei kuitenkaan yllättäen lauennut, jonka jälkeen huojentunut Catherine keräsi hetken aikaa itseään kasaan ja alkoi jatkaa etenemistään ketterämmin kuin aiemmin tajutessaan saaneensa muutaman arvokkaan sekunnin aikaa jatkaa liikkumista.

"Hmph, suutari! Ei näillä leluilla tee mitään." julman näköinen Eversti mutisi itsekseen nostaessaan jälleen aseensa piippua taisteluhautoja kohti. Hän tähysti tarkasti ainoalla silmällään vastustajansa liikkeitä koko areenan leveydeltä, kunnes lopulta hän huomasi jotain liikettä silmäkulmassaan. Mies hyppäsi ketterästi vieressään olleen hiekkasäkkiesteen taakse Catherinen ampumien luotien joko viheltäessä hänen vierestään tai osuen maahan hänen ympärillään. Nainen oli huomannut paikkansa tulleen, mutta nopeasta toiminnastaan huolimatta hän ei ollut ehtinyt edes hipaisemaan vastustajaansa yllätyshyökkäyksellään.

"Hah! Ei hullumpaa siviililtä-!" mies lähes purskahti nauruun todetessaan vastustajansa olevan sittenkin aikomassa puolustaa itseään. "-mutta minä alan vasta lämmetä!"

Muutama harhalaukaus kiisi reilusti hänen ylitseen Catherinen tuhahtaessa turhautuneena muutaman kymmenen metrin päässä esteen takana ja tarkistaessa panostilannettaan. Hopeisen aseen lippaassa oli enää kahdeksan luotia jäljellä. Tällä välin Eversti siirtyi muutamalla kierähdyksellä seuraavan esteen taakse saadakseen suoremman linjan vastustajaansa, jonka jälkeen hän nosti aseensa piipun päällimmäisten säkkien väliin ja painoi aseensa liipaisimen pohjaan. Jälleen kuurouttava aseen rätinä sai Catherinen maastoutumaan kymmenien luotien suhahdellessa hänen ylitseen areenan seiniin ja esteisiin hänen edessään. Hän pyyhkäisi hien ja hiekan peittämiä kasvojaan ja alkoi pohtia seuraavaa liikettään koittaessaan saada hengitystään tasaantumaan. Pitäisikö hänen antaa vastustajansa tulla lähemmäksi vai pitäisikö hänen perääntyä areenan perälle? Entä jos Eversti saisi saarrettua hänet sinne?

"Silloin olen varmasti kuollut ja sitä hän juuri haluaa." hän heilutti päätään turhautuneena, kunnes uusi räjähdys jossain hänen lähellään katkaisi hänen ajatuksensa uudelleen. Eversti oli alkanut liikkua hänen suuntaansa taidokkaasti hyppien ja kierien esteiden välillä. Hän heitti väliajoin uuden räjähteen sulkeakseen tietyt alueet Catherinelta, rajoittaen tehokkaasti naisen liikkumismahdollisuuksia. Catherine alkoi ymmärtää olevansa saarrettu mottiin areenan keskelle pelottavan lähelle verenhimoista vastustajaansa.

"Et voi paeta enää!" Eversti karjaisi heittäessään viimeisen räjähteensä ja nostaessaan aseensa käyttövalmiiksi kohteensa eliminoimista varten. Hän tarkkaili jäljelle jäänyttä noin kymmenen neliömetrin pituista aluetta valmiina ampumaan, kunnes heikko kopsahdus hänen oikealta puoleltaan sai hänet kääntymään äänen suuntaan ja tyhjentämään lähes koko aseensa lippaan erään taisteluhaudan alueelle. Areena hiljentyi täysin Everstin ottaessa varovaisia askelia hautaa kohti keskittyneen näköisenä. Oliko hän saanut täysosuman?

"Ketä oikein yrität huijata, tyttö?" mies murahti huomatessaan ampuneensa tyhjää ja Catherinen huijanneen häntä alkukantaisella taktiikalla. Muutama laukaus hänen selkänsä takaa sai hänet kierähtämään jälleen sivummalle ja avaamaan tulen hänen taaksensa ilmestynyttä naista kohti. Kuin onnenpotkusta, Everstin konekivääri sai seuranneen tulitaistelun timmellyksessä osuman Catherinen luodeista ja muuttui toimintakyvyttömäksi. Mies kirosi itsekseen ja heitti aseensa syrjään tarpeettomana naisen edelleen tähdätessä hänen suuntaansa voitokkaan näköisenä. Areenan yleisön seasta kykeni kuulemaan satunnaisia vihellyksiä ja jännittynyttä puheensorinaa.

"Mitä aiot tehdä? Ampua minut nyt kun olen aseeton?" Eversti levitti käsiään noustessaan jaloilleen ilmeettömänä Catherinen tähdätessä häntä kohti muutamien metrien päässä. Hänen ei tarvitsisi kuin ampua eikä Eversti voisi tehdä enää mitään väistääkseen. Naisen elottomiksi muuttuneet, kylmät silmät olivat kiinnittyneet hänen kohteeseensa värähtämättä.

"No, mitä oikein odotat?!" Eversti oli laskenut kätensä sivuilleen ja ryhdistänyt itsensä täysin suoraksi kuin odottaen teloitusta. Catherine hengitti ulos hitaasti, sulki hitaasti silmänsä ja veti liipaisimesta.

Muutamaa hiljaista hetkeä myöhemmin ase loksahti tyhjää yleisöväen huokaistessa lähes yhtäaikaa. Catherine avasi silmänsä järkyttyneenä Everstin nostaessa kasvoilleen mielipuolisen virneen ja siirtäessään kättään vyötään kohti. Aseen lipas oli täysin tyhjä, koska Catherine ei ollut ehtinyt tarkistaa montako luotia hän oli jo ehtinyt ampumaan taistelun aikana. Vastustajansa ei tuhlannut hetkeäkään aikaa vaan syöksyi hänen päälleen kaataen hänet maahan koko painollaan jättimäinen viidakkoveitsi kädessään.

"Paska homma! Nyt olet minun." Eversti murahti ja alkoi painaa kädellään Catherinen kaularankaa. Kamppailustaan huolimatta Catherine ei kyennyt hengittämään tai liikkumaan kunnolla. Hän tiedosti näkökenttänsä sumentuessa joko menettävän tajuntansa tai kuolevansa pian Everstin liikauttaessan veistään naisen rintakehän päällä ja leikatessaan hänen takkinsa ja rintaliivinsä auki yhdellä tarkalla viiltoliikkeellä.

"Suolestan sinut kuin sian, narttu!" mies jyrisi yleisön revetessä täyteen huutoon ja kannatukseen Everstin puolesta. Catherine ei kyennyt enää ajattelemaan selkeästi. Hän kurotti käsi väristen keinotekoista jalkaansa kohti ja löi polvitaipeeseensa viimeisillä voimillaan saaden raajansa taittumaan ja paljastamaan salaisen aseen sen sisältä miehen huomaamatta. Tällä välin Eversti oli jo upottanut viidakoveitsensä hänen vatsansa ihon läpi saaden pieniä veripisaroita tihkumaan hänen paljaalle vartalolleen.

"Mmm, tulen nauttimaan tästä. Aika kuolla!" mies irvisti sadistinen hymy kasvoillaan ja valmistautui iskemään aseensa syvemmälle vastustajaansa, kunnes yllättävä jysäys sai koko areenan vaikenemaan Everstin lentäessä karjuen ilman halki useiden metrien päähän juuri ja juuri tajuissaan olevasta Catherinesta. Mies laskeutui selälleen hiekkaiseen maahan ammottava aukko alavatsassaan, joka oli Catherinen salaisen polveen piilotetun minikanuunan aikaansaannos, ja yskien verta voimakkaasti.

"Ei ole totta! Cathplosion sai juuri räjäytettyä Everstin useiden metrien päähän itsestään jonkinlaisella piilotetulla aseella! Mitä tapahtuu seuraavaksi-?" kommentaattori karjui kuin mielipuoli aitiossaan samalla kun yleisö ei kyennyt päättämään miten yllättävään käänteeseen tulisi reagoida. Lopulta tuomareiden päättäessä pysäyttää ottelun molempien kilpailijoiden osalta, yleisö repesi kannatushuutoihin Catherinen paljastuessa voittajaksi.

"Eversti ei hengitä enää! Voittaja on uusi tulokkaamme Cathplosion-!" vaikka hänet kuulutettiin voittajaksi, veren- ja hiekantahrima Catherine ei kyennyt nousemaan maasta. Hän oli menettänyt tajuntansa kaiken kokemansa jälkeen.

---

Areenan takahuoneissa oli kuolemanhiljaista. Toimitusjohtajan hämärässä toimistossa seisoi lordi Kasher ja toimitusjohtaja itse istui pöytänsä ääressä seuraamassa ottelua tarkkaavaisena. Pöydällä savusi juuri poltetun sikarin jäänteet ja sen haju ulottui koko huoneeseen. Kaikki suuret ikkunat olivat peitetty teräksisillä suojilla ja vain pieni määrä valoa pääsi niiden välistä sisään.

"Hmm, yllättävää että Eversti pystyi häviämään vielä tuollaisessa tilanteessa." lordi Kasher mutisi puoliääneen tarkkaillessaan ottelun päättymistä jättimäisestä seinälle kiinnitetystä monitorista.

"Arvasin tämän tapahtuvan ennen pitkää. Everstin asenne oli ollut liian pitkään turhan ylimielinen hänen asemaansa nähden." Gates murahti hörähtäen hetkelliseen nauruun "Ainakaan tästä vuodesta ei tule tylsän itseääntoistava."

Kasher nyökytti päätään hyväksyvästi ja nosti kätensä puuskaan mietteliäänä. "Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsemme uuden veteraanitaistelijan uudeksi vedonlyöntipuskuriksi. Mitä mieltä olette, sir?"

Gates ei vastannut välittömästi vaan kaivoi vieressään olleesta piironginlaatikosta listan papereita täynnä tietoa erilaisista turnausten kandinaateista. Hän yskäisi muutaman kerran ja alkoi selata niitä keskittyneesti.

"Yksikään näistä ei vastaa kaikkia edellytyksiä päästä osallisiksi ensi vuonna." mies kaivoi esille sikarirasiansa ja nosti sieltä yhden huulilleen "Enkä todellakaan halua korkean tasomme laskevan pätkääkään-"

Sitten hän kaivoi povitaskustaan kultaisen sytyttimensä ja sytytti sillä kalliin savukkeensa. "Haluan vain parasta." hän imaisi savua ja pölläytti uuden savupilven huoneeseen "Sebastian, tee kilpailija #138:sta uusi vetonaula. Me tarvitsemme sitä."

"Ymmärrän, sir. Annammeko siis hänelle tehokkaampaa ensiapua seuraavaa erää varten?" lordi kysyi rauhallisen matalalla äänellä, jolloin Gates heilautti lyhyesti kättään myöntymisen merkiksi ja keskittyi jälleen lukemaan papereitaan.

"Selvä on. Lähden nyt, sir." Kasher kumarsi kohteliaasti ja alkoi harppoa kohti huoneen ulko-ovea.

---

Catherine alkoi palata tajuihinsa ottelunsa jälkeen vasta areenan sairastuvassa. Hän tunsi jälleen makaavansa tutulla sängyllä ylävartalo, kyynärpäät ja polvet tiukissa siteissä. Hoitohuone ei ollut muuttunut lainkaan hänen viime käyntinsä jälkeen. Kaikki instrumentit olivat samoilla paikoillaan hänen vieressään olleella pöydällä sideharsoa ja desinfiointiainepulloa lukuunottamatta, joita oli hiljattain käytetty ja jotka oli siirretty lähemmäs pöydän kulmaa. Hänen silmänsä kiinnittyivät pöydällä olleeseen vesilasiin ja sen vieressä olleeseen pilleriin, jonka hän tunnisti helposti kipulääkkeeksi. Näky sai hänet ajattelemaan hetkeksi oliko hän loukkaantunut vakavasti taistelun päätteeksi. Hän ei tuntenut varsinaista kipua missään harsoilla sidotuilla alueillaan vaan jonkinlaista turtumista, joka johtui varmaan häneen pumpatuista vahvoista lääkkeistä.

"Pystyn tosin ajattelemaan tällä kertaa selkeästi siitä huolimatta. Olisiko pääni jo sopeutunut näihin aineisiin vai onko kehoni vain niin tunnoton etten tunne enää mitään?" Catherinen mieleen alkoi ilmestyä synkkiä mielikuvia maksamastaan hinnasta. Hän nousi hitaasti istumaan todeten keinotekoisen jalkansa jälleen kerran siirretyn jonnekin muualle. Miksi he eivät vain voineet antaa sen olla paikallaan? Hän nousi ainoalle jalalleen ja teki muutaman laskelmoidun loikan saman tutun nurkassa olleen lokeron luokse. Hän avasi sen nopealla nykäisyllä todeten kaikkien tavaroidensa olevan samoilla huolellisesti asetetuilla paikoillaan siistissä pinossa lokeron hyllyillä.

"Onpa täsmällinen kaveri, joka on vastuussa näistä lokeroista. Tämä näky on aivan kuin deja vu-ilmiö." nainen mietti puolittain hämmästyneenä poimiessaan raajansa ja työkalusettinsä käsiinsä samalla kun huoneen oveen koputettiin varovasti.

"Neiti Cathplosion..? Oletteko hereillä?" liian tutuksi tullut miesääni kysyi pehmeän varovaisella äänellä oven takaa.

"Mitä haluat?" Catherine tuhahti kuuluvasti kiinnittäessään raajaansa uudelleen alakehoonsa vakavoituneen ilmeen kera.

"O-onko teillä mitään kipuja? Tai hallusinaatioita? T-tuntuuko päänne kevyeltä?" varovainen kysymyssarja oven takaa sai vihreähiuksisen naisen lähinnä huvittuneeksi. Hän jatkoi raajansa kiinnittämistä todeten "Ei. Oloni on paljon parempi kuin viimeksi."

"S-se on hyvä. Tuon teille viestiä Freak Fighters-turnajaisten pääkomitealta. H-haluatteko kuulla sen nyt?" lääkärin kysymys sai Catherinen mietteliääksi. Oliko tällä komitealla tapana onnitella voittajia vai oliko tässä jotain muuta ilmoitusluontoista?

"Kerro." hän vastasi napakasti samalla kun viimeisteli työnsä ja asetteli kaikki työkalut takaisin omille paikoilleen.

"Teidän suosionne on kasvanut räjähdysmäisesti ensimmäisen ottelunne jälkeen. Johtokunta haluaa luoda teistä uuden ykköshaastajakandinaatin Championia vastaan, jos haluatte vielä jatkaa välieriin ja eteenpäin kohti finaalia. Saatte monia mahtavia etuja, jos suostutte välittömästi tämän illan aikana." miehen viesti sytytti naisen silmät hänen ymmärtäessä saaneensa kaipaamansa tilaisuuden. Hän halusi suostua välittömästi, mutta hänen mielensä pakotti hänet kuitenkin miettimään ehdotusta hetken. Oliko tämä varmasti ainoa tie hänelle päästä toteuttamaan tavoitteensa?

"En pysty vastaamaan nyt tuohon ehdotukseen." hän joutui toteamaan tajutessaan olevansa liian kiihdyksissä pystyäkseen miettimään asiaa loppuun asti.

"Ymmärrän, neiti. Ilmoittakaa oitis kun olette tulleet päätökseen. Olen tässä aivan lähistöllä, jos kaipaatte jotain." miehen ääni tuntui loittonevan kauemmaksi ovesta Catherinen kääntyessä sitä kohti nopealla liikkeellä.

"Odota! Kerro minulle nimesi." hän huusi olettaen ettei mies enää kuullut hänen ääntään. Hetkellisen hiljaisuuden jälkeen hänen helpotuksekseen miehen askeleet tuntuivat palaavan takaisin ovea kohti, jonka jälkeen Catherine sai kuulla hänen vastauksensa

"Kevin. Kevin Evans."

______________________________________________

Seuraavana luvut 12: Syyllisyyden Verkko ja uudenuutukainen 13: Ennakkoaavistus
When the so-called justice fails,
the corrupted goverment blackmails,
your precious, loved ones betray,
or a religion leads you astray,
raise up your fists and fight.
Nobody tells you, what's wrong and right.
Avatar
Lord_Kado
 
Viestit: 158
Liittynyt: 02.03.2014 22:39
Paikkakunta: Tyhjiölinna Akikado

Re: Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja Lord_Kado » 06.03.2014 00:34

LUKU 12: SYYLLISYYDEN VERKKO

"Siis se ponteva tervakeuhko teki hänestä oikein ykköshaastajan, vai?" Punishment murahti huvittuneesti kuultuaan Cotonin viestin suljetun oven takaa. Hänen sellinsä vaimentunut valo räpsähteli edelleen merkkinä siitä ettei se kestänyt enää pitkään toiminnassa. Coton vaikutti miettivän seuraavia lauseitaan tarkkaan merkkinä siitä ettei hän kyennyt erottamaan sängyllään makaavan Punishmentin mielentilaa pelkän äänen perusteella.

"Kyllä, sir. Cathplosion on nyt ykköshaastajakandinaatti Benedictuksen lisäksi. He kaksi kohtaavat seuraavan erän viimeisessä ottelussa, jolloin päätetään lopullinen yleisön suosikki haastajaksi." mies sai lopulta muotoiltua lopun sanottavansa yksinkertaistettuun muotoon. Hän värähti kuullessaan vastaukseksi Championin kolkon sadistisen naurun teräksen takaa.

"Se tekee asioista hieman mielenkiintoisempaa kuin olin olettanut; jos Cathplosion voittaa sen perkeleen papin, niin helvetti jäätyy FF:n päätoimistotiloissa." Punishment jatkoi naurunsa jatkeeksi. Tilanne olisi niin yllättävä että sen seuraukset saattaisivat ulottua paljon pidemmälle kuin saattaisi olettaa. Vedonlyöjät joutuisivat vaihtamaan pelitaktiikkaansa, monet häviäisivät kaikki rahansa suosikkinsa pudottua ja jo pelkkä aloittelijan peräkkäinen voitto tekisi naisesta kuuluisan yhdessä yössä.

"Olette oikeassa, sir. Epäilettekö että jotain "odottamatonta" saattaisi tapahtua hänelle ennen seuraavaa ottelua?" varautuneen oloinen viestinviejä kuin luki ääneen hänen ajatuksensa oven toiselta puolelta. Punishmentin ilme vaihtui rentoutuneesta keskittyneeksi samalla kun sellinsä valo kirkastui hetkellisesti sammuen pienen poksahduksen saattelemana muutamaa hetkeä myöhemmin. "Pelkäänpä että salaliiton rattaat ovat jo alkaneet kääntyilemään taustalla-"

---

Catherine alkoi tuntemaan itsensä tylsistyneeksi istuttuaan useita tunteja sänkynsä laidalla ja odottaen saavansa unen päästä kiinni. Huoneessa ollut tylsän tavallinen seinäkello raksahti kuuluvasti siirtäen paksua viisaria suoraan kahdentoista päälle; oli keskiyö. Nainen hieroi ohimoitaan hetken aikaa rauhallisesti sulkien samalla silmänsä, kunnes hän heilautti päätään sivuille todeten ettei hän saisi unta ainakaan vielä vähään aikaan.

"En pysty tähän ilman kunnon keskittymistä. Olen tappanut juuri ihmisen, Jeesus Kristus sentään!" hän huusi ajatuksissaan puristaessaan käsiään nyrkkiin. "Tarkoitukseni ei ollut kuin tappaa *hänet* ja lähteä tästä mielipuolisesta paikasta välittömästi-!"

Hän löi kädellään sängyn reunaa turhautuneena ja peloissaan. Syyllisyyden tunne valtasi hänet vasta nyt hänen aivojensa käsiteltyä kaikki päivän aikana tapahtunut. Hän ei ollut ehtinyt koko murhanhakuisen tehtävänsä aikana miettiä tekojensa seurauksia ja niiden sivuvaikutuksia häneen ja hänen ympäristöönsä. Alkoiko hän vasta nyt ymmärtää, mitä hänestä oli tullut kaikkien näiden päivien aikana? Kaikki se kipu ja kaikki ne unettomat yöt, joita hän oli kärsinyt ei saattanut olla mitään verrattuna murhaamansa Everstin viimeisiin hetkiin. Hän oli kuullut miehen kituneen vielä kokonaisia minuutteja ennen kauhistuttavaa kuolemaansa.

"En ole tappaja. Minun piti vain tehdä se selvitäkseni elossa." nainen alkoi hokea samaa lausetta kuin mantraa mielessään koittaessaan siirtää ajatuksiaan pois aiemmin tapahtuneesta. Se ei tuntunut auttavan viemään hänen syyllisyydentunnetta minnekään, vaan teki hänet vieläkin hämmentyneemäksi. Ei tavallisen ihmisen täytynyt tappaa selviytyäkseen! Joten oliko hänestä tullut se mitä kaikki muut kisan osallistujat edustivat? Friikki. Yhteiskunnan ja ihmisyyden ulkopuolelle heitetty. Mieleltään sairas. Katkeroitunut halpa showbisneksen välikappale.

"Ei! Minä en ole mikään friikki!! Minä olen-" kyynel vierähti hänen sileää poskeaan pitkin leukaan saakka. "Minä olen-"

Hänen lauseensa peittyi kyynelten ja hiljaisen uivelluksen sekaan samalla kun hänen koko kehonsa värisi itseinhosta ja vihasta. Yllättäen ovelta kuului heikko koputus, joka sai Catherinen heräämään syyllistävistä ajatuksistaan. "Neiti Cathplosion, onko kaikki kunnossa?"

Ääni kuului oletetusti Kevinille, joka oli ollut nähtävästi vahtivuorossa hänen huoneensa ulkopuolella koko yön ajan. Catherine pyyhkäisi nopeasti silmäkulmiaan ja koitti avata ääntään saadakseen vastattua. Hän yskäisi hiljaa ja veti henkeä keuhkoihinsa.

"Ei mitään hätää. En vain saa unta." nainen sai lopulta äänensä kuuluviin todeten helpotuksekseen miehen kävelevän rauhallisesti pois hänen ovensa takaa lyhyen hyväksynnän sanottuaan.

"Pahus, huusinko niin kovaa, että hänkin kuuli sen?" Catherine löi kämmenensä kasvoilleen selvästi nolostuneena. "Minun täytyy koota itseni uudelleen ja äkkiä, tai muuten en ole enää tässä huoneessa huomenillalla..."

---

Kauempana Taivasareena Omegan "Friikkiselli"osastolla, kaikkien muiden mielipuolisten vankien hiljennyttyä ja nukahdettua (väkisin tai omasta vapaasta tahdostaan), yksi heistä pysyi hereillä joka yö aamutunneille asti meditoiden ja rukoillen armahdusta jumalaltaan. Kaapuun pukeutunut Josef "Isä" Benedictus oli perinteiseen tapaansa kääriytynyt vuoteensa viereen polvilleen kädet tiukasti ristissä. Hämärän sellihuoneen vastakkaisella seinällä roikkui vain puinen krusifiksi esittäen ristiinnaulittua Messiasta. Miehen vieressä lattialla lojui avonainen raudoitettu raamattu, hänen "lempiaseensa", ja kulunut rukousnauha. Huone oli viimeiseen asti askeettinen ilman mitään muita huonekaluja tai henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteita.

"Herrani, rukoilen tämän tulevan päivän olevan minulle armollinen. Olen hurskaasti kärsinyt joka päivä teoista, jotka ovat valheellisesti langetettu päälleni, ja pyydän sinulta edelleen siunausta seuraavaan koitokseeni. Seuraava syntinen, jonka tulen kohtaamaan illalla, ei ole täällä kärsimässä rangaistustaan, vaan omasta vapaasta tahdostaan." pappi hiljentyi hetkeksi nostaessaan katsetta krusifiksia kohti anovasti. "Herrani, mitä minun kuuluisi tehdä?"

Mies oli tullut epävarmaksi omista tavoitteistaan. Hän oli seurannut tarkasti sivusta Catherinen edistymistä turnajaisissa rukoillen hänen puolestaan jokaisena päivänä koko sydämensä voimalla. Nyt hänen tuli kohdata hänet, ainoan puhtaan sielun kaikista osanottajista, ja hänen mielensä oli alkanut järkkymään kahden vaiheilla pitäisikö hänen luopua turnajaisista vai taistella. Jo useamman vuoden ajan hän oli kärsinyt useimmiten viime hetken tappion viimeistään välierissä ja joutunut odottamaan seuraavaa vuotta kuumeisesti.

"Onko aikani tulossa vihdoinkin? Vai saanko tänä vuonna mahdollisuuden puhdistaa Saatanan lihaksitulemisen omilla käsilläni? Herrani, pyydän, anna minulle vastaus..!" Benedictus nosti käsiään ilmaan pyytäen jotain merkkiä ja kuin tilauksesta suuri, noin jalkapallon kokoinen tulipallo syöksyi hänen selliinsä avoimen ikkunan kalterien välistä. Miehen ponnahtaessa taaksepäin hämmästyneenä, tulipallo kiersi koko huoneen ympäri muutaman kerran suhisten äänekkäästi kuin vihainen käärme, kunnes lopulta se katosi samaa reittiä, jota pitkin se oli tullutkin haihtuen silmänräpäyksessä valopalloiksi ikkunan ulkopuolella. Benedictus istui maassa leuka lähes lattialla kuin järkensä menettäneellä.

"O-Oliko tuo suostumuksesi, herrani?" hän sopersi hänen aivojensa vihdoin tajuavan mitä hetki sitten oli tapahtunut. Hän nousi seisomaan edelleen ällistyneenä todistamastaan näystä.

Minä tulen voittamaan tänä vuonna. Hyvä Jumalani, en tule pettämään sinua!

-------------------------------------------------------------------------------

Ja kaikkien odottamaa jatkoa luvassa, NYT!

LUKU 13: ENNAKKOAAVISTUS

Toinen turnajaisten ottelupäivä alkoi miedolla tihkusateella, joka kostutti koko areenan ulkotiloja useamman aamutunnin ajan humaltuneen ja lyhyiltä yöuniltaan heräilevän yleisön harmiksi. Suurimman osan ihmisistä siirtyessä horjuen ja vapisten lähimpään sateensuojaan, muutama hurjapää riisui tyynesti juomien ja ruokien tahraamat t-paitansa ja alkoi vilvoitella viileän tihkun virkistävässä vaikutuksessa. Ottelut eivät alkaisi ennen puoltapäivää, joten yleisön tuli keksiä itse tekemisensä kaiken juopottelun ja räyhäämisen päälle. Osa varakkaammista vieraista pelasi uhkapelejä paikallisessa viihdekeskuksessa kauniiden (ja meikillä ylitehostettujen) tanssityttöjen ympäröimänä, kun taas jotkut vetäytyivät areenan omiin pubeihin kärsimään krapulasta ja laskuhumalan ärsyttävistä sivuvaikutuksista uuden tuopillisen ääreen.

"Se uusi beibi oli aika kova eilisessä ottelussa-!" "-Vittu, ottaisin sen vaimoksi, jos ei olisi jo yhtä pirttihirmua kotona!" "-Miten helvetissä se pysty voittamaan, vittu, Everstin?! Ei oo vittu mahdollista!" "Se ei oo mikään ihminen, helvetti-!"

Catherine oli syystäkin areenan kuumin puheenaihe. Hän oli jo nyt toteuttanut jotain, mitä kukaan ei olisi uskonut vuorokautta aiemmin.

---

Punishment heräsi yllättäen sellissään hengittäen raskaasti ja kylmän hien valuessa hänen otsaansa pitkin poskea kohti. Hänen silmänsä hohtivat pahaenteisesti vampyyrimaista hohdettaan, kunnes hän rauhoittui ja nosti kättänsä silmilleen silminnähden ärsyyntyneenä.

"Mitä hittoa nyt taas?" hän mutisi lähes äänettömästi "Se ei voi olla mahdollista!" hän siirsi kätensä rintansa päälle puristaen sen nyrkkiin "Vai voiko?"

Hän ponnahti ylös sängyltään säkkipimeässä huoneessa ja kohdisti oikean etusormensa aiemmin eilen illalla palanutta kattovaloaan kohti. Kuului lyhyt räpsähdys ja sähkönsininen valokaari siirtyi sekunnin murto-osassa hänen kyntensä alta sammuneeseen lamppuun, joka syttyi kuin käskystä kirkkaaseen loistoon vaimentuen muutamia hetkiä myöhemmin himmeäksi valaistukseksi Championille. "Jos hän on täällä, niin-"

Kova lyöntien sarja hänen sellinsä oveen sai hänen lauseensa katkeamaan. Hänen sellinsä yli-innokas vartija oli selvästi huomannut hänen heränneen tavallista aikaisemmin ja käyttäneen voimiaan lamppuun jälleen kerran.

"Pahuksen Punishment! Montako kertaa täytyy sanoa ennen kuin lopetat niiden perkeleen virtapiikkien aiheuttamisen!" matalaääninen uhkaus sai punahiuksisen miehen nauramaan remakasti vastaukseksi.

"Se saatanan valo korjataan tänään lounaan jälkeen! Lopeta se helvetin ilveily!" vartija puuskahti siirtyessään takaisin paikalleen Championin kohdistaessa katseensa maata kohti vaitonaisena. Hän puri huultaan mietteliäänä ja istahti takaisin sänkynsä reunalle tiukentuneen ilmeen kera.

"Tatjana."

---

Catherine oli tehnyt kaikki tarvittavat valmistautumiset päivää varten. Hän harjasi suihkunkosteita hiuksiaan samalla kun hän katseli ankeita aamu-uutisia huoneensa tv-ruudusta; taas uusi terroristihyökkäys USA:ssa, pakolaisaalto Afganistanissa, tulva, joka vei mukanaan tuhansien kodit Alankomaissa, jättimäinen maastopalo Australiassa ja konkurssiaalto pörssissä. Hän sulki television kaukosäätimellä ja huokaisi hiljaa.

"En halua ajatella lisää huonoja asioita omieni lisäksi." hän mietti keskittynyt ilme kasvoillaan. Hän laski hiusharjan vieressään olleelle pöydälle ja alkoi kiinnittämään tekoraajaansa arpiseen kehoonsa. Vielä yksi ottelu ja hän voisi kohdata Championin silmästä silmään. Hänen käsiaseensa odotti ladattuna ja valmiudessa hänen takkinsa päällä sängyn vastakkaisessa päässä.

"Neiti Cathplosion, oletteko hereillä?" Kevinin tuttu ääni kysyi jälleen oven takaa kellon lyödessä tasan yhdeksän. Catherine tiedosti että hänellä ei olisi tuhottomasti aikaa varustautua päivän haasteisiin vastatessaan miehelle tekopirteällä äänensävyllä. Viime yön vähäinen uni painoi vieläkin hänen silmiään ja kehoaan kaikesta virkistäytymisestä huolimatta, mutta hänellä ei ollut aikaa murehtia sitä juuri nyt.

"Selvisin eilisestä kuin ihmeen kaupalla, joten tänään tarvitsen uuden ihmeen jatkaakseni." hän mutristi huuliaan mietteliäänä sitoessaan kengännauhojaan. Hän nousi jaloilleen ja venytti ruhjeiden täyttämää kehoaan vielä viimeisen kerran saadakseen verensä kiertämään, jonka jälkeen hän asteli huoneen ulko-ovesta ulos tiukentunut katse kasvoillaan.

---

Keskipäivä lähestyi vääjäämättä räyhäävän yleisön palatessa takaisin paikoilleen areenan massiivisille penkkiriveille ja yksityisaitioihin. Päivän kuumottavat ottelut ilmoitettaisiin välittömästi keskipäivän aikaan, jolloin kaikkien osanottajien tuli olla paikalla suosiogalluppia varten. Areenan punaisesta portista esiinastunut Bloodblade oli palannut takaisin tiukan voittonsa jälkeen suuri määrä sideharsoa vahingoittuneen olkapäänsä ja kehonsa ympärillä ja käsi sidottuna tiukasti hänen rintaansa vasten. Kalju tohtori eteni varovaisin askelin varoen liikuttamatta liikaa vahingoittunutta raajaansa terveessä kädessään jättimäinen aseensa. Hänen sadistinen hymynsä ei ollut laantunut vieläkään uskomattomista kivuista huolimatta. Mustan portin takaa ilmestynyt vaitonainen ja Jätin aiemmin murtamaa kättään pitelevä Raven Black sai Bloodbladen katseen muuttumaan yllättäen tytön kävellessä laahaavin askelin kohti paikkaansa. Jännittynyt tuijotus heidän välillään sai yleisön hiljaiseksi heidän huomatessaan mahdollisen etukäteisen yhteenoton mahdollisuuden. Hiljaisuus katkesi muutamassa hetkessä Catherinen ilmestyessä punaisesta portista korviahuumaavaan huutoon nousseen yleisön alkaessa kannustaa areenan vuoden suurinta yllättäjää. Nainen katsoi säälivästi ympärilleen huomatessaan olevansa innostuneen yleisön kaikkien silmäparien kohteena, mutta keskitti nopeasti katseensa mahdollisiin tuleviin vastustajiinsa, jotka olivat yhtä lailla keskittäneet läpitunkevat katseensa häneen. Hän ei voinut tunteaan oloaan turvalliseksi yrittämälläkään, jonka vuoksi hän piteli toista kättään lanteellaan olevan aseensa päällä tiukasti edetessään osoitetulle paikalleen.

"Oo-hooh, yleisömme on lähes revetä nahoistaan, kun uusi kilpailijamme on palannut areenalle eilisen yllätysvoittonsa jälkeen! Tänä päivänä näemme, onko hänestä oikeasti ainesta voittajaksi, vai oliko eilinen vain suuri tuurivoitto-!" kommentaattori Tex Ryan huusi innoissaan katsellessaan keskittyneenä monitoreista kaikkien kolmen kilpailijan tiukentuneita ilmeitä, jotka olivat hiuksianostattavan murhanhimoisia. Uusi huutojen hyökyaalto iskeytyi areenan läpi Isä Benedictuksen astellessa tasaisin askelin mustasta portista areenalle kädessään raamattunsa ja rukousnauha. Hän pysähtyi hetkeksi ja näytti rukoilevan lyhyesti ennen jatkamistaan omalle paikalleen yleisön jatkaessa ulvomistaan lakkaamatta.

"Ja nyt saamme tietää ketkä kohtaavat kenetkin puolivälierissämme! Tiedot ovat juuri saapuneet ja meillä on ilo tarjota teille seuraavat ottelut tänä iltana-" kommentaattorien äänet kuuluivat nyt areenan lukemattomista kaiuttimista yleisön hiljentyessä asteittain kuuntelemaan ketkä olisivat vuorossa seuraavaksi.

"Ensimmäinen ottelumme tulee olemaan-!" Tex Ryan piti pienen laskelmoidun tauon kiusatakseen katsojia "-Bloodblade vastaan Raven Black!!"

Jälleen koko areena alkoi kaikumaan monituhatpäisen yleisön suosionosoituksista heidän pitkän odotuksensa päättyessä vihdoinkin. Lopulta suurimman mekkalan rauhoituttua kommentaattori jatkoi "Ja heidän jälkeen, Isä Benedictus vastaan Cathplosion!!"

Catherinea kylmäsi yleisön vertahyytävä reaktio hänen ottelijanimensä kuulemisesta. Tuhannet ihmiset nousivat lähes yhtäaikaisesti seisomaan huutaen kurkku suorana hänen nimeään ja heiluttaen käsiään kuumeisesti. Useita kylttejä nousi sattumanvaraisesti massan seasta erilaisten naiselle osoitettujen viestien kanssa, joita Catherine ei halunnut mistään hinnasta lukea. Hän huomasi vasta nyt värisevänsä. Hän tiesi kohtaavansa "Isän" tänä iltana, joka tulisi suurimmalla todennäköisyydellä päättymään jommankumman kuolemaan tai vähintään pysyvään halvaantumiseen.

___________________________________________

Lisää tulossa aktiivisuuden mukaisesti, kuten ennenkin. ;)
When the so-called justice fails,
the corrupted goverment blackmails,
your precious, loved ones betray,
or a religion leads you astray,
raise up your fists and fight.
Nobody tells you, what's wrong and right.
Avatar
Lord_Kado
 
Viestit: 158
Liittynyt: 02.03.2014 22:39
Paikkakunta: Tyhjiölinna Akikado

Re: Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja NightFan » 06.03.2014 00:52

Mukava saada tähän jatkoa, jotenkin oli nämä kaksi muuta henkilöä jäänyt sivummalle aikasemmin sillä en oikein muistanut ketä he oikein olivat.
Nemo enim feres saltat sobrius nisi forte insanit
Kukaan ei todellakaan tanssi selvin päin, ellei ole hullu
Avatar
NightFan
 
Viestit: 644
Liittynyt: 28.02.2014 02:12
Paikkakunta: Lounais-Suomi

Re: Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja Lord_Kado » 21.05.2014 17:10

Ilmoitus-topicin puutteessa lyönpä tämän sitten tänne.

Pelilordi Kado ilmoittaa:
-------------------------------------------------------------------------------------------

"Tämä tarina ei ole kuollut.. vielä. Muutaman kuukauden harkinnan
jälkeen olen päättänyt jatkaa siitä mihin viimeksi jäin, mutta
Nowheren aikakirjoja tai sen jatko-osaa ei varmaankaan tällä
foorumilla koskaan nähdä supersurkean menestyksen johdosta.

Pitäkää housuistanne kiinni, lisää jännitystä ja juonenkäänteitä
luvassa lähiviikkoina, tai jos hyvin käy, niin jo ensi viikolla. :twisted:

Kado, out."


-------------------------------------------------------------------------------------------
Viimeksi muokannut Lord_Kado päivämäärä 17.06.2014 00:56, muokattu yhteensä 1 kerran
When the so-called justice fails,
the corrupted goverment blackmails,
your precious, loved ones betray,
or a religion leads you astray,
raise up your fists and fight.
Nobody tells you, what's wrong and right.
Avatar
Lord_Kado
 
Viestit: 158
Liittynyt: 02.03.2014 22:39
Paikkakunta: Tyhjiölinna Akikado

Re: Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja NightFan » 21.05.2014 22:23

Jess, tätä on ollut hyvä lukea joten miksi tämä oli unohtunut täysin :?:
Nemo enim feres saltat sobrius nisi forte insanit
Kukaan ei todellakaan tanssi selvin päin, ellei ole hullu
Avatar
NightFan
 
Viestit: 644
Liittynyt: 28.02.2014 02:12
Paikkakunta: Lounais-Suomi

Re: Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja Lord_Kado » 04.06.2014 02:09

Ja meno jatkukoon..

LUKU 14: YLILUONNOLLISET

Toimitusjohtaja Gates tarkkaili tyytyväinen ilme kurttuisilla kasvoillaan yleisön reaktiota Cathplosionista huoneessaan olleesta monitorista. Hän pyöritteli kädessään väliajoin vielä sytyttämätöntä sikariaan ja lusikallista kallista kaviaaria, jota oli hopeisessa astiassa hänen pöydällään. Hänen ilmeensä vaihtui silmänräpäyksessä haudanvakavaksi tylsän tasaisen summerin äänen rikkoessa huoneessa vallinneen hiljaisuuden. Gates siirsi kättänsä pöytäänsä kohti painaen paneelissa ollutta nappia ja murahtaen pöydällä olleeseen mikrofooniin välinpitämättömällä äänellä.

"Se olen minä, sir." Lordi Kasherin syvän rauhallinen ääni sai miehen mutisemaan muutaman epämääräisen lauseen, jonka jälkeen hän painoi toista monitorin napeista saaden toimistonsa oven lukon avautumaan napsahtaen. Lordi asteli sisään reippain askelin kapeilla kasvoillaan tavallista tiukempi ilme. Gates ymmärsi asian olevan tärkeä ilman erillistä vihjausta, joten hän sulki monitorin ja lukitsi ovensa paneelistaan muutamalla nopealla painaluksella odottaessaan Kasherin vastausta.

"Olemme saaneet havaintoja epäilyttävästä verenpunaisesta hahmosta tietyissä avainlokaatioissa ympäri taivasareenaa. Joidenkin raporttien mukaan tällä vaaleahiuksisella henkilöllä oli yllään vanhanaikainen karmmininpunainen puku ja jaloissaan erittäin korkeat korot. Luuletteko että-?" lause keskeytyi, kun istuva toimitusjohtaja yskäisi kuuluvasti yllättäen viittoen samalla kädellään Kasheria lähemmäs itseään.

"Sebastian, tämä tieto ei saa levitä tämän huoneen ulkopuolelle." hänen karhea äänensä oli lähes kuiskauksenomainen. "Jos tämä "tunkeilija" on se kenenkä syystäkin pelkään hänen olevan, saatamme joutua todellisiin ongelmiin."

"Sir?" vakavailmeinen Kasher koitti saada jotain ymmärrystä Gates:n mystiseen vastaukseen. Huoneen ilmapiiri oli muuttunut hetkessä kylmäävän haudanvakavaksi.

"Hänen piti olla kuollut kaksi vuotta sitten, mutta hänhän oli jo kuollut alunpitäenkin-" toimitusjohtaja otti pienen tauon ja sytytti sitten sikarinsa jatkaen tasaisen hiljaisella, lähes mutisevalla äänellä "-Hänen kaltaiset eivät vain osaa pysyä kuolleena, sillä se "onnettomuus" kaksi vuotta sitten ei tuhonnut häntä lopullisesti. Mutta miksi hän palaisi juuri nyt? Suunnitteleeko hän kostoa Championille?"

"Tarkoitatteko HÄNtä"? Lordi alkoi vihdoin ymmärtää mihin sikariaan polttava mies oli viittaamassa. "Kilpailija #96: Kalpea naispaholainen-!"

"Kyllä." Gates tunsi hikipisaran valahtavan hänen ohimoaan pitkin rasvaiselle poskelle. "Jos hän on saanut kaikki voimansa takaisin, pelkäänpä ettei mikään voima maan päällä voi enää estää häntä..."

---

Punishment oli kiertänyt hermostuneena kehää sellissään aamuisen ennakkoaavistuksensa jälkeen. Hänen tiukka ilmeensä ja syvä hohto silmissään viesti huolestuneisuutta ja jopa silkkaa raivoa. Hän vilkaisi sellissään olleesta monitorista kellonaikaa ja seuraavien otteluiden ajankohtaa kapein silmin ja murahti voimattomana ymmärtäessään olevansa kykenemätön pääsemään ulos sellistään ennen hänen huolenaiheensa oletettua seuraavaa ilmaantumista.

"Voisin murtautua ulos, mutta se aiheuttaisi turhaa hämminkiä ja saattaisi antaa hänelle vihjeen liian aikaisin..." mies puristi kättänsä nyrkkiin samalla kun silmiensä hohto taantui hiljalleen himmeämmäksi. "Mutta entä jos hän aiheuttaa mittavaa tuhoa tai teurastaa koko yleisön yksi kerrallaan?"

Hän oli tehnyt päätöksensä. Yksi tarkka vihjaus sellin oven vartijalle, joka ymmärsi hänen huolensa yllättävän nopeasti, ja hän oli syöksymässä yliluonnollista vauhtia kohti areenaa aikeenaan löytää etsimänsä ennen kuin olisi liian myöhäistä.

---

Päivän ensimmäisen ottelun aika oli vihdoinkin tullut. Tummat pilvet olivat peittäneet taivaan, mutta ekstaattinen yleisö ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota Bloodbladen poseeratessa täysin palautuneen näköisenä vakavasta olkavammastaan huolimatta. Tohtorin kääntäessä katseensa areenan vastakkaisen portin suuntaan merkitsevästi, koko yleisö hiljeni kuin käskystä odottamaan haastajan saapumista.

"Ja nyt portista astelee Raven Black, tuo tämän vuoden toinen yllättäjä Cathplosionin lisäksi-!" kommentaattori Ryan karjui aitiossaan tytön lopulta astellessa areenan parrasvaloihin verekkäämmän näköisenä kuin aiemmin. Hänen kuolemankalpea ihonsa oli saanut hieman väriä edellisen ottelun päättymisen jälkeen, mutta tyhjä ilme hänen kasvoillaan oli muuttumaton.

"En voi edelleenkään uskoa, Tex, että tämä hento neitonen onnistui kuin ihmeen kaupalla päihittämään "Jätin" käyttämällä noita iljettäviä torahampaita! Bloodbladen ei kannata missään nimessä ottaa häntä vakavasti-" Brad "Bloody" Nelson jatkoi katsoessaan tarkasti edessään olleita monitoreita, joiden kuvat olivat kohdistettu molempiin kilpailijoihin.

Raven Black kaivoi jälleen mekkonsa sisuksista neulamaisen aseensa ja upotti jälleen sen kärjen paljaan käsivartensa ihon läpi ja piirtäen siihen pienen kuvion ilme värähtämättä. Yleisön ja kommentaattorien yllätykseksi, Bloodblade otti tämän salaperäisen eleen provokaationa ja aloitti ottelun etuajassa hyökkäämällä skalpelli terveessä kädessään vastustajaansa kohti pelottavalla nopeudella. Nopea tökkäys iski ilmaa tytön vieressä hänen siirtyessä nopealla ponnistuksella sivummalle, mutta Bloodblade ei luovuttanut painetta liian helpolla jatkaen hyökkäystään erilaisilla sivalluksilla vastustajaansa kohti. Hänen harmikseen yksikään iskuista ei löytänyt maaliaan Ravenin siirtyessä tai väistäessä jokaisen iskuen tieltä kuin hän olisi jo etukäteen lukenut kaikki vastustajansa ajatukset.

"Tämä on aivan mielipuolista! Tohtorin vastaanotolla käy kuhina, mutta tippaakaan verta ei ole vielä vuodatettu!" kommentaattori pauhasi taistelun keskeytyessä hetkeksi Bloodbladen käytettyä kaikki sen hetkiset voimansa ja vetäytyessä nopealla harppauksella turvallisen matkan päähän naisvampyyrista. Hän hengitti raskaasti ja nojasi maahan lyötyyn aseeseensa tiukka katse silmissään, jotka olivat kohdistettu viattoman näköisenä seisoneeseen tyttöön.

"Olet liian vanha." muutama lause lipesi hänen punertavilta huuliltaan Ravenin alkaessa ottaa hitaita askeleita miestä kohti alkaen ajaa häntä lähintä kulmaa kohti uhkaavasti. Bloodblade murahti kuuluvasti tajutessaan joutuneensa huijatuksi ja aloitti uuden hyökkäyksen lyömällä nousevan lähes pystysuoran viillon aseensa kärjellä vastustajaa kohti. Tämä virheliike mahdollisti vampyyrin siirtymisen hänen taaksensa, jonka jälkeen mies tunsi usean kymmenen pistävän kohdan selässään ja hartioissaan muutaman sekunnin aikana. Raven Blackin ase oli kärjestään veressä ja kymmenet pistohaavat tohtorin selkäpuolella alkoivat vuodattaa verta hiekalle tipoittain.

"Mikä sokaisevan nopea hyökkäys! Tohtori vuotaa verta kuin pistetty sika!" kommenttaatorien huudot saivat koko yleisön jähmettymään yllätyksestä.

---

Juuri sillä hetkellä Punishment oli saapunut areenan toimistotiloihin ja murtautunut toimitusjohtajan oven läpi yliluonnollisia voimiaan hyväksikäyttämällä. Toimitusjohtaja siirsi sikarinsa suustaan ja tumppasi sen pöydällä olleeseen tuhkakuppiinsa samalla kun hän käänsi toimistotuolinsa yllätysvierastaan kohti.

"Champion! Epäilinkin olevani oikeassa." Gates kurtisti kulmiaan nähdessään suurimman rahasamponsa ilmiselvästi kiusaantuneena edessään. "Se on siis totta. Hän on palannut vihdoinkin, eikö?"

"Gates, lopeta nämä turnajaiset välittömästi! Voi olla että hän iskee juuri silloin kun-!" Championin anelu keskeytyi Gatesin yskiessä tavallista voimakkaammin.

"Ei onnistu. Tänä vuonna aiomme tehdä uuden katsojaennätyksen ja omaisuuden maksukanavien tuotoilla. Joku yksittäinen likainen vampyyri ei tule estämään meidän tavoitteitamme tänä vuonna!" toimitusjohtaja murahti yskimisensä lomasta ja sylkäistessä kädessään olleeseen hopeiseen sylkykuppiin.

"Voittosi eivät merkitse mitään, jos kukaan ihminen ei ole näkemässä seuraavia turnajaisia, senkin nikotiiniahdettu seniili!" Punishment karjaisi terävöityneet hampaat irveessä tajutessaan puhuvansa kuuroille korville.

"Sir! Mitä täällä tapahtuu?" tuttu ääni kajahti Championin takaa toimiston murretulta ovelta. Viisiteräisellä ja noin metrin mittaisella punertavalla shurikentähdellä aseistaunut Lordi Kasher asteli sisään huoneeseen kysyvä ilme kasvoillaan.

"Ah, juuri ajallaan, Sebastian." Gates rykäisi laittaessaan tyynesti sikarin takaisin suuhunsa. "Ole hyvä ja vie Champion takaisin selliinsä ja kutsu sitten huoltomies korjaamaan tuo lukko."

Kasher nyökkäsi lyhyesti ja siirsi terävöityneen katseensa Punishmentiin, joka rauhoittui tajutessaan aiheuttavansa liikaa ongelmia, jos hän murhaisi heidät siihen paikkaan.

"Tulet vielä katumaan tätä, Gates-"

_____________________________________________

Juoni senkun tiivistyy. :o
When the so-called justice fails,
the corrupted goverment blackmails,
your precious, loved ones betray,
or a religion leads you astray,
raise up your fists and fight.
Nobody tells you, what's wrong and right.
Avatar
Lord_Kado
 
Viestit: 158
Liittynyt: 02.03.2014 22:39
Paikkakunta: Tyhjiölinna Akikado

Re: Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja NightFan » 04.06.2014 11:18

Aletaan pääsemään jännän äärelle. Tämä Punishmentin huolenpito yleisöä kohtaan oli suoraan sanottuna yllättävä.
Nemo enim feres saltat sobrius nisi forte insanit
Kukaan ei todellakaan tanssi selvin päin, ellei ole hullu
Avatar
NightFan
 
Viestit: 644
Liittynyt: 28.02.2014 02:12
Paikkakunta: Lounais-Suomi

Re: Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja Lord_Kado » 17.06.2014 00:47

Pelilordi Kado ilmoittaa:
-------------------------------------------------------------------------------------------

"OK, foorumin porukat, tilanne on tältä erää sen näköinen, etten varmaan
ehtine kirjoittelemaan mitään jatkoa tämän kuun aikana, sillä aikani täällä
kämpillä on rajoitettu ainakin seuraavan kahden viikon ajan.

Seuraavaa osaa kannattaa siis odottaa vasta heinäkuun paremmalla
puolella, tai aikaisintaan jossain toisen viikon paikkeilla.

Kado, out."


-------------------------------------------------------------------------------------------

Hrm, pitäneekin tulevaisuudessa tehdä kaikki ilmoitukset tällä tyylillä.. :A
When the so-called justice fails,
the corrupted goverment blackmails,
your precious, loved ones betray,
or a religion leads you astray,
raise up your fists and fight.
Nobody tells you, what's wrong and right.
Avatar
Lord_Kado
 
Viestit: 158
Liittynyt: 02.03.2014 22:39
Paikkakunta: Tyhjiölinna Akikado

Re: Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja NightFan » 23.06.2014 23:46

Lord_Kado kirjoitti:Hrm, pitäneekin tulevaisuudessa tehdä kaikki ilmoitukset tällä tyylillä.. :A

Ihan nätin näköinen, ei siinä mitään.
Nemo enim feres saltat sobrius nisi forte insanit
Kukaan ei todellakaan tanssi selvin päin, ellei ole hullu
Avatar
NightFan
 
Viestit: 644
Liittynyt: 28.02.2014 02:12
Paikkakunta: Lounais-Suomi

Re: Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja Lord_Kado » 03.09.2014 19:19

Olen myöhässä kuin itellan lähetys, tiedän, mutta show jatkuu kuten suunniteltua. :mrgreen:

LUKU 15: YLILUONNOLLISET osa 2

Bloodblade hengitti raskaasti useiden vammojensa vuoksi ja puristi käsiään nyrkkiin epätavallisen hermostuneena. Hän tiesi vastustajansa pelaavan aikaa hänen vuodattaessa elämännestettään jokaisella hetkellä. Tohtori alkoi lyyhistyä pahaenteisesti Ravenin yllättäen pysähdyttyä paikoilleen seuraamaan tyhjällä katsellaan hänen sisäistä kamppailuaan tuskan kanssa.

"Oliko siinä kaikki?" tyttö huokaisi samalla kun hänen suupielensä taipuivat lievään alavireeseen. Hän piirsi jälleen jotain käsivarteensa aseensa verisellä kärjellä, jonka jälkeen koko areena hiljeni hänen nostaessa katseensa polvillaan makaavaa vastustajaansa kohti. Bloodbladen skalpelli makasi hiekassa ja mies piteli tuskaisen näköisenä kylkiään molemmilla käsillään ilman minkäänlaista toivoa puolustautumisesta. Raven Black ehti ottamaan muutaman tasaisen hitaan askeleen murtunutta vastustajaansa kohti, kunnes kuin ihmeen kaupalla tämä ponnahti takaisin jaloilleen hullun virne naamallaan ja laukaisi useiden kymmenien leikkausterien sateen vampyyriä kohti yliluonnollisella nopeudella.

"...Mitä helvettiä oikein tapahtui?! Bloodblade oli kuin valmis luovuttamaan, mutta nyt hän on kääntänyt koko ottelun pöydät yhdellä yllätysliikkeellä..!" molemmat selostajat eivät kyenneet pidättelemään yllättymistään yleisön räjähtäessä uuteen huutovyöryyn suosikkinsa puolesta. Raven Black oli nyt puolestaan polvillaan, yhteensä kahdentoista leikkausterän törröttäessä kammottavasti hänen kalpeasta ruumiistaan. Neljä teristä olivat uponneet hänen reisiinsä, kaksi hänen alaruumiiseensa, yksi hieman ylemmäksi rintalastaan ja loput olivat lävistäneet hänen laihat arpiset käsivarret, joilla hän oli yrittänyt suojata itseään hyökkäyksen aikana. Veri virtasi vuolaasti areenan hiekalle.

"En osaa sanoa kumpiko heistä on nyt huonomassa kunnossa, mutta näyttää siltä että tästä tulee lopulta tahtojen taistelu siitä kumpiko pääsee lyömään lopetusiskun ensin!" "Bloody" Nelson selosti hikikarpalot otsallaan tarkkaillessaan monitoreista kumpiko kilpailija ehtisi liikahtamaan seuraavana ensin.

Muutamia jännittyneitä hetkiä myöhemmin Bloodblade oli alkanut raahata haavoittunutta kehoaan vastustajaansa kohti viimeistelläkseen hänet mahdollisimman nopeasti. Raven oli mitä ilmeisimmin halvaantunut kivusta ja särystä terien lävistettyä hänen luitaan, sisäelimiään ja lihaksiaan. Hän oli edelleen polvillaan vapisten verenhukasta ja väsymyksestä.

"Nyt voi tapahtua ihan mitä vain, Tex! Molemmat friikit saattavat hautoa vaikka minkälaista yllätyshyökkäystä, vaikka he näyttävätkin olevan heikossa hapessa. Tällaisessa tilanteessa heidän täytyisi-"

Selostaja Nelson selosti tapahtumia huikaten väliajoin vesipullostaan, kunnes jälleen kerran yleisö huokaisi yllätyksestä Raven Blackin noustessa värähdellen takaisin jaloilleen ja repiessä tohtorin heittämät terät yksi kerrallaan laihasta kehostaan irti ja asettaessa ne ilmaan viereensä tyhjän päälle riviin terät vastustajaansa kohti. Kaikkien hämmästellessä tätä yliluonnollista taidonnäytettä, Bloodblade oli alkanut vaivihkaa kaivaa uusia heittoaseita repeytyneestä takistaan valmistautuen vastahyökkäykseen. Muutamaa sekuntia myöhemmin he hyökkäsivät yhtäaikaa heittämällä teriä toisiaan vasten, useiden niistä kilahtaessa toisiinsa ja pysähtyessä puoleenväliin kilpailijoita. Muutama terä onnistui kiitämään suoraan maaliinsa saaden aikaan lisää vertavuotavia haavoja molempiin kilpailijoihin.

"Tämähän on muodostumassa totaaliseksi kestävyyskamppailuksi! Molemmat saivat osansa tohtorin leikkausteristä ja ovat jälleen maassa-!"

---

Catherine ei ollut sanonut sanaakaan kenellekkään koko päivänä. Hänen laahustava kävelytyylinsä hioi hänen kengänpohjiaan karkeaa asfalttia vasten, kun hän kiersi kehää muutaman areenan korttelin ympärillä syviin ajatuksiin vaipuneena. Silloin tällöin joku kadulla vastaantulevista katsojista tunnisti hänet äänekkäästi huokaisten, mutta jätti hänet rauhaan välittömästi naisen tympääntyneen ilmeen nähtyään.

"Tuo on se uusi friikki, Cathplosion, eikö ni?"

"Hetkinen, eikös tuo akka tappanukkin Everstin?!"

"Oikeesti, mitä tuokin luulee tekevänsä ilmoittautuessaan tuollaiseen hulluuteen?"

"Ei helvetti, mä näin sen ihan omin silmin..!"

Catherine ummisti korvansa hänelle osoitetuilta kannustuksilta ja haukuilta. Hän ei halunnut kuulla eilisistä teoistaan enempää, saati joutua itse puhumaan niistä tuntemattomien kanssa.

"Tänä iltana tämä hulluus saattaa päättyä ja olen silloin vapaa-" nainen huokaisi puoliääneen potkaistessaan edessään ollutta tyhjää kaljatölkkiä tieltään "Tai sitten saatan kohdata hänet ja kuolla mahdollisesti vasta tuolloin."

Hän veti ilmaa sisäänsä, nosti katseensa ja alkoi harppoa takaisin areenan sisäänkäyntiä kohti vakavoitunut ilme kasvoillaan salaperäisen verenpunaisen varjon seuratessa hänen etenemistään kiinteällä katseella.

---

Bloodblade ja Raven eivät liikkuneet verentahrimilta paikoiltaan useampaan jännittyneeseen minuttiin yleisön pidätellessä hengitystään uuden yllätyshyökkäyksen toivossa. Jopa kommentaattorit eivät kyenneet keksimään mitään nasevaa sanottavaa hermoja kihelmöivästä tilanteesta. Lopulta vampyyrityttö liikahti värähtäen useiden terien törröttäessä hänen syviä pistohaavoja täynnä olleesta kehostaan. Hänen punaista hohdetta hohtavat silmät avautuivat ja hänen vertatihkuva ruumiinsa alkoi nousta takaisin jaloilleen kuin näkymättömien lankojen kannattelemana. Yleisö kohisi jälleen hämmästyksestä; kukaan aiempi friikki ei ollut koskaan kyennyt nousemaan näin monen hyökkäyksen jälkeen kuin rauhallisilta päiväunilta. Samaan aikaan Freak Fightersin johtokunnan jäsenet olivat ottaneet yhteyttä kommentaattoreihin ilmoittaakseen ottelun keskeyttämisestä ja Ravenin julistamisesta voittajaksi.

"Hyvät naiset ja herrat! Juuri saamamme tiedon mukaan Raven Black on julistettu voittajaksi poikkeuksellisella luovutuksella!" kommentaattori Ryan karjui selostajanaitiossa naama punaisena saaden yleisön räjähtämään uusiin suosionosoituksiin uutta yleisön ykköshaastajasuosikkia kohtaan. Verisiä teriä itsestään irti repivä Raven ei välittänyt saamastaan suosiosta, vaan tuijotti tyhjästi tiettyä areenan yleisörivin kohtaa, jossa tuore veri virtasi sattumanvaraisesti valitun kalpean uhrin kaulassa olleista puremajäljistä.

---

Punishment ei pystynyt pysymään paikallaan sellissään, sillä hän tunsi jonkin olevan pahasti väärin. Hänen silmänsä hohtivat sattumanvaraisesti vampyyrimaista hohdettaan ja hänen kulmahampaansa pitenivät väliajoin täyteen mittaansa miehen pidellessä päätään, kuin siihen sattuisi. Lopulta hän ei pystynyt pidättelemään purkautumispisteessä olleita vampyyrivoimiaan. Hänen selkänsä iho alkoi halkeilla ja repeytyä lapaluiden kohdilta pienten verenpunaisten ulokkeiden alkaessa tunkea niiden läpi ruiskien pieniä veripurkauksia huoneen lattialle. Muodonmuutoksen päätyttyä miehen silmät hohtivat pysyvästi hohdettaan punaisten yli metrin mittaisten nahkasiipien levittäytyessä hänen ympärilleen täyteen mittaansa. Hien peittämä Punishment hengitti raskaasti puristaen kalpeanvalkoista kättään nyrkkiin ja siirtäen kiinteän värähtämättömän katseensa sellin ulko-ovea kohti.

"Tatjana, tällä kertaa et pakene minulta." hänen äänensä oli madaltunut ja vääristynyt demonimaiseksi karjumiseksi. Hän nosti molemmat kätensä eteensä keskittäen yliluonnollista energiaa niihin aikeenaan etsiä epämiellyttävän olonsa aiheuttaja.

_________________________________________

:twisted:
When the so-called justice fails,
the corrupted goverment blackmails,
your precious, loved ones betray,
or a religion leads you astray,
raise up your fists and fight.
Nobody tells you, what's wrong and right.
Avatar
Lord_Kado
 
Viestit: 158
Liittynyt: 02.03.2014 22:39
Paikkakunta: Tyhjiölinna Akikado

Re: Freak Fighters 2012

ViestiKirjoittaja Lord_Kado » 16.10.2014 06:28

Pelilordi Kado ilmoittaa:
-------------------------------------------------------------------------------------------

"Freak Fighters ei ole kuollut, vieläkään, tästä harvinaisen hitaasta julkaisutahdista huolimatta. Projeki CoN on vienyt ja tulee viemään valtaosan päivän luovasta ajasta ainakin tulevat kuukauden päivät.

Sillä välin en lupaile yhtään mitään, ellen vaihda kesken kaiken mieltä ja kirjoita uutta lukua hetken mielijohteesta.

Kado, out."


-------------------------------------------------------------------------------------------
When the so-called justice fails,
the corrupted goverment blackmails,
your precious, loved ones betray,
or a religion leads you astray,
raise up your fists and fight.
Nobody tells you, what's wrong and right.
Avatar
Lord_Kado
 
Viestit: 158
Liittynyt: 02.03.2014 22:39
Paikkakunta: Tyhjiölinna Akikado


Paluu Tarinanurkka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron