Mitä kuuluu?

[Salem]

Itsekin tuli aloitettua uudessa työpaikassa tuossa kolmisen kuukautta takaperin. Alkustressien ja kieltämättä vähän puutteellisen perehdytyksen jälkeen homma on lähtenyt rullaamaan kivasti omalla painollaan, ja rutiinit alkaneet iskostumaan selkärankaan. Paikan työilmapiiri on ihan omaa luokkaansa verrattaessa moniin aiemmista työpaikoistani, joissa tuntui aina olevan se yksilö tai pari, joiden ympärillä täytyi hipsiä kananmunankuorilla ettei räjähdä. Toistaiseksi ei ole ollut merkkiäkään ylikasvaneista egoista tai muista kusipäistä. Hassusti jonkin aikaa sopparin allekirjoittamisen jälkeen sain kuulla että eräs aiemmista työpaikoistani olisi myös ollut kiinnostunut tarjoamaan vakipaikkaa, jota ei aiemman sopparin yhteydessä kyennyt tarjoamaan, mutta en nyt enää lähtenyt huopaamaan asian kanssa. Toistaiseksi on tuntunut oikealta ratkaisulta, ja itse asiassa fiilis on nyt jo sen verran positiivinen, että tiedä vaikka tämä olisi minulle se viimeinen pysäkki työmaailmassa. Toki, kolme kuukautta on ihan eri asia kuin kolme vuotta, saati kolmekymmentä vuotta, ja ihan jo työn ulkopuolisten elämäntilanteidenkin kannalta, joten vannomatta paras. Ainakin tuolla on kovin kerrottu tarinaa entisestä vahtimestarista, joka paiski talossa tyytyväisenä duunia yli 40 vuotta, mutta eläkkeelle jäädessään tuskin sanoi heippoja kellekään vaan häipyi ovet perässään paukkuen taakseen katsomatta. Onko tuo lie lupaus vakaasta työpaikasta, vai varomerkki pään hitaasti lahottavasta työympäristöstä Tällä haavaa on ainakin tosi mahtavaa, kun voi tehdä pitkänkin tähtäimen suunnitelmia vailla epävarmuutta työtilanteestaan.

[PT2]

Mitäs tässä, taas on ollut Suomesta poismuutto varsin ajankohtainen ja nyt jo toteutettukin. Pakkasin nimittäin kimpsut, kampsut, avovaimon ja lemmikit kyytiin Kia Ceediin ja lähdimme huristelemaan läpi Euroopan aina Helsingistä Kreikan Thessalonikiin jossa olemme nyt about kuukauden oleskelleet.

En nyt sanoisi että olen ikinä tykännyt Kreikasta, muuten kuin mytologian puolelta, enkä oikein sano että tykkäisin vieläkään. Mutta ehkä tästä oppii pitämään tai sitten olen täällä sen 6kk kunnes pitää auto luovuttaa pois tai rekisteröidä ja muutan sen jälkeen Romaniaan tai Puolaan. Mutta ollaan nyt hetki vielä täällä kuitenkin. Tuleepahan ainakin ylläpidettyä tuote valokuvausharrastustakin tässä sivussa, jahka vain helteeltä pystyy mitään tekemään. Nytkin kun tätä täältä pelikahvilasta kirjoitan, on ulkona +37 lämmintä.

Kuvasimme muuten ihan kunnon matkavlogejakin tuossa matkalla (englanniksi, koska näkyvyys) ja aiomme tehdä niitä lisää myös jatkossa. Josko joskus tuosta saisi vielä pari euroa rahaakin niin olisi harrastuksesta hyötyäkin. Videot löydät täältä.

[Joni Ahonen]

Tuli lähdettyä reilun viikon matkalle, jossa ehdin neljässä maassa vierailemaan. Tuli tosiaan tasan 10 vuotta siitä kun lähdin vaihtoo Britanniaan ja totta kai piti tehdä nyt nostalgiareissu. Host-perheen äitiä tuli nähtyä, mitä nyt päänsärky vaivasi tapaamisen ajan, kun oli aamulla varhain lähtenyt ja jäänyt syöminen vähälle. Onneksi päänsärky ei vaivannut kun lähdin kävelemään kohti yliopistoa 12 kilometrin edestä ja voi että kun olikin nostalgista kulkea tuo tuttu reitti. Joskin eksyin vähän yllättäen itse Readingissa, joka on aina ollut sekava sumppu. Lähdin jo pian seuraavana päivänä kohti Brysseliä, mutta onneksi ehdin vielä kampusalueella liikkumaan tuttuja paikkoja lävitse. Vaikea tosiaan uskoa että selvisin yksin aikoinaan vuoden surkealla kielitaidolla. Vuosi ei ollut helppo ja kieltämättä yksinäistäkin oli usein, mutta ilman tuota kokemusta olisi tämä ja monet muut matkat ehkä jääneet kokematta.


Iltapäivästä oli lento Belgiaan ja saavuin iltaysin tienoilla Brysselissä Noord -juna-asemalle, joka oli todella pelottava paikka. Laskeutuessani aseman portaissa ulos synkkään aukioon, kauhistuin kun koko paikka oli täynnä mustaa siirtolaispopulaa erilaisissa ryhmittymissään huutaessa toisilleen. Hätkähdin kun huomasin näyteikkunoilla alastomia naisia tarjottelemassa itseään, josta se ainoa valo tähän pimeyden ytimeen tulikin. Kieltämättä alkoi kylmäävä uhan tunne kasvamaan rinnassa, kun google maps ei toiminut ja en ollut edes varma kuljenko oikeaan suuntaan matkalaukkuni kanssa. Piti vain ryhdikkäästi liikkua itsevarman näköisesti tuosta pimeästä alueesta pois ja onneksi selvisin pian hotellille, joka paljastui kyllä varmaan yhdeksi heikoimmaksi tähän mennessä. Synkkä ja paskainen paikka näytti aivan keuhkosyövältä, totesin mennessäni kusiseen hissiin, jossa haisi vanha tupakka, joka on syövyttänyt hotellin pintoja ja rakenteita. Aloin heti saapuessani jo odottamaan poislähtöä parin päivän päästä. Brysseli on iso, harmaa betonikaupunki, jossa ei ollut mitään kiinnostavaa nähtävää. Sää oli harmaa ja hotellissa ei toiminut edes wifi huoneessa, joten sitäkään iloa ei ollut. Ainoa positiivinen juttu oli yksi sarjakuvaliike, josta löytyi kiva Blacksad -magneetti ruudusta, joka usein pyörinyt mielessäni. Muuten voin sanoa että Brysseli oli kuin Pariisin ja Berliini sekoitus, eli harmaa ja likainen, en todellakaan pidä lomakaupunkina. Ei toiste.


Onneksi sitten reissun paras osuus alkoi, kun lähdin Flixbussilla Brysselistä kohti Luxemburgia. Minua ovat aina kiehtoneet pienet valtiot ja jotenkin Luxemburg on nimensä puolesta jäänyt mieleen. Ja voi miten mukava kokemus olikaan päästä jalkautumaan Luxemburgiin, joka on kuin se valon kaupunki verrattuna saastaisen harmaaseen Brysseliin. Ihastuin oitis lintukotoimaiseen ja sympaattisen siistiin kaupunkiin, jossa arkkitehtuuri pelasi hyvin yhteen vanhan ja modernin kanssa. Bussit ja ratikat olivat ilmaisia, joista jälkimmäiset olivat yllättävän värikkäitä ja moderneja menopelejä. Luxemburgissa ei näkynyt juurikaan kodittomia ja kaupungilla ei pelottanut liikkua, oli koko ajan aurinkoista ja todella lämmintä. Tykkäsin todella paljon ja voin suositella kyllä muillekin, jos maalaisseutumainen ympäristö ja vähempi häly sopii.


Viimeisen kohteeni oli sitten vanha tuttu Italia: Firenze ja Venetsia. Firenzessä kaikki oli ennallaan ja onnistuin tällä kertaa eksymään pahemmin kuin koskaan kävellessäni Firenzen tuomiokirkosta omin päin ilman karttaa ja täysin väärään suuntaan. Alkoi siinä päätä särkemään ja jalkoja. Pakko sanoa että matkan loppupäässä alkoi jo väsymys muutenkin painamaan ja sitä alkaa tajuamaan ettei ulkomailla juuri muuta tekemistä ole kuin liikkua, levätä, syödä ja nukkua. Oloon vaikutti varmasti myös erittäin epäsäännöllinen ruokailu, mutta ihmeekseni minulla ei juuri nälkä oikein ollut lainkaan matkan aikana, vaikka vetelin välillä vain parin hedelmän ja leivän voimalla. Venetsiassa matkan päätepiste oli eilisen ryhmänäyttelyn avajaiset, jossa itseltäni on kaksi teosta esillä. Avajaiset olivat aika vaatimattomat eivätkä se matkan siistein juttu nyt näin koettuna, mutta toki mukavaa lisäystä ansioluetteloon.


Tuli viime kuussa pidettyä tässä suklaalakkoa ja muustakin hötöstä oltua erossa. Teki ihan hyvää ja matkalla kieltämättä suklaa maistuikin, kun Luxemburgissa omalla luvalla kokeilin paikallisia herkkuja. Tällä hetkellä odotan Tukholman kautta tulevaa lentoa kotiin Venetsiassa. Voi kun jo pääsisi kotiin syömään perunoita jauhelihakastikkeen kanssa ja kulauttamaan kylmää maitoa kurkusta alas. Silloin matka on tehnyt tehtävänsä kun lopulta väsyy ja haluaakin vain päästä takaisin omaan kotiin lepäämään. Tällä haavaa matkakuumeeni on tyydytetty ainakin puoleksivuodeksi eteenpäin. Ei tämä Las Vegasin ja Losin matkalle lyönyt vertoja, mutta tiedän muistelevani myöhemmin etenkin Luxemburgin osuutta suurella lämmöllä. Pääasia että pääsee ehjänä kotiin ja tuttuihin rutiineihin jälleen kiinni. Oli hyvä reissu!

[Masse]

Toissaviikolla tuli 30v täyteen. Usko-vitun-matonta, että olin 12v kun tänne ekan kerran postasin. Tuntuu samaan aikaan ikuisuudelta ja silmänräpäykseltä *ja liuta muita kliseisiä mietteitä*. Onneksi on kaljaa.

[PT2]

Toissaviikolla tuli 30v täyteen. Usko-vitun-matonta, että olin 12v kun tänne ekan kerran postasin. Tuntuu samaan aikaan ikuisuudelta ja silmänräpäykseltä *ja liuta muita kliseisiä mietteitä*. Onneksi on kaljaa.

Oho, äijästäkin kuuluu taas! Hyvää synttäriä vain!

[Joni Ahonen]

Toissaviikolla tuli 30v täyteen. Usko-vitun-matonta, että olin 12v kun tänne ekan kerran postasin. Tuntuu samaan aikaan ikuisuudelta ja silmänräpäykseltä *ja liuta muita kliseisiä mietteitä*. Onneksi on kaljaa.

Oi niitä aikoja.

Voin sen sanoa että aika vain kiihtyy, joten kannattaa tehdä kaikkea mistä nauttii ja toteuttaa itseään veisaamatta siitä onnistuuko kaikessa.

[Masse]

Toissaviikolla tuli 30v täyteen. Usko-vitun-matonta, että olin 12v kun tänne ekan kerran postasin. Tuntuu samaan aikaan ikuisuudelta ja silmänräpäykseltä *ja liuta muita kliseisiä mietteitä*. Onneksi on kaljaa.

Oho, äijästäkin kuuluu taas! Hyvää synttäriä vain!

Kiitos (ja Jonille myös)! Juu, elossa ollaan ja ihan hyvin pyyhkii muutenkin. Vuoden alussa vuokraorjuus vaihtui pankin orjuuteen, kun hommasin "oman" kämpän. Töissäkin ollut kohta puolivuotta puhetta, että siellä vaihtuisi vuokrafirman orjuus talon kirjoille, mutta meidän firman tuntien nämä ei niin kiveenhakatut asiat tuppaa aina venymään seuraavaan vuoteen vaikka vuosi olisi vasta alussa.

[Joni Ahonen]

Aika taas oppia kirjoittamaan vuosiluku uusiksi ja pohtia kulunutta vuotta. Aloitetaan siis!


TALVI

Heti tammikuussa aloitin jälleen työttömän arjen, mutta kiitos fiksun säästämisen, en stressannut kauheammin tilannettani alkuvuodesta. Iloitsin suuresti että pystyin jättäytymään kolmivuorotyöstä ja lopputilin varmistamiseksi olin varannut matkat jenkkeihin hyvissä ajoin. Reissu Las Vegasiin ja Los Angelesiin olikin yksi elämäni upeimmista matkoista. Pelkästään lähtöaamua muistelen hymyssä suin, kun odotin lentokentälle lähtevää bussia aamuneljän aikaan hyisessä pakkasessa ja bussi kierteli vanhojen työpaikkojen ohitse ja hekottelin vain kuinka muut puurtavat ja meikä lähtee enkelten kaupunkiin. Tammikuussa tapahtui ehkä yksi elämäni merkittävin asia tuon reissun jälkeen, kun kilahdin niin sanotusti muutamille menneisyyden kusipäille. Voin sanoa ettei ole kaduttanut yhtään.

Helmi- ja maaliskuu menivät suurimmaksi osaksi asunolla oleskellessa mutta en muista olleeni kovin toimeton juurikaan. Katselin innostuneesti Beverly Hills 90210- ja Person of Interest -sarjoja, jotka viihdyttivät mainiosti. Helmikuusta muistelen positiivisesti yhtä poikkeuksellista iltaa, jota vietin yökerhossa, jossa tuli juteltua parin saman ikäisen tyypin kanssa yksin elämisestä ja lähestyttyä yhtä kiinnostavaa naista, joka ei edes vilkaissutkaan minuun päin. Voitin kuitenkin bingossa karamellia ja vibraattoripenisrenkaan, joten koen illan olleen menestys.

Myös mieleeni on jäänyt maaliskuun loppu, jolloin löysin viereisen asunnon jätepisteeltä hienon tuolin. Vein oman kirppikseltä ostetun kakkostuolin jätepisteelle samalla kun noudin tämän "uuden" mukaani, mutta asunnolla huomasin tuolin alkaneen haiskahtavan oudolle, joka sai koko asuntoni tuntumaan vieraalta paikalta. En kehdannut enää päivänvalon aikaan viedä kyseistä tuolia jätepisteelle takaisin, kun siellä istui porukkaa. Aamuyön tunteina sain idean hiippailla tuolin kanssa jätepisteelle kenenkään huomaamatta. Kävelin lämpimässä maaliskuun aamussa ja katselin kotona parhaimpia Beverly Hills 90210 -jaksoja. Tuo aamu hölmöine jännitysnäytelmineen ja ihanan vapauden tunteen takia jäi fiiliksien puolesta 10/10 -kokemuksena mieleen.


KEVÄT

Isoin ja merkittävin asia koko vuoden aikana oli löytää töitä. Ja viimeinkin sellainen työpaikka, jossa viihdyn ja oikeastaan kaikki asiat ovat enemmän kohdillaan kuin olisin uskaltanut ikinä toivoa. Tästä on hyvä pitää kiinni ja vaikka ei luovaa hommaa olekkaan, en oikeastaan sellaista välittäisikään palkkatyökseni tehdä 40 tuntia viikossa. Mahdollisesti minut vakinaistetaan ensi vuonna, jota pitää sitten pizzalla juhlia.
Keväällä muutenkin meni mukavasti ja vuoden ainoa näyttely tuli pidettyä St.George -hotellilla. Tilaustöitä oli myös, joten rahallinen tilanne parani.


KESÄ

Ihanaa pyöräilyä tuli harrastettua paljon ja parasta olivat ehdottomasti ovat lämpimät kesäillat, kun lähtee seikkailemaan yhtä Vantaalta löytämääni 44 kilometrin pituista lenkkiä. Kiitos työpaikan aamuvuorojen, pystyin nauttimaan kesäpäivistä oikein hyvin. Kotiseudulla tuli paljon poljettua eiväktä sadan kilometrin lenkit tuntuneet juuri missään. Juhannus oli oikein ikimuistoinen, kun pyöräilin Vantaan ja Helsingin väliä, tuli syötyä ulkona ja vain nautittua hyvästä säästä. Kesä kesti poikkeuksellisen pitkään ja säät suosivat. Surkeinta oli etten saanut pelattua GTA Vice Cityä Xboxilla loppuun. Edelleen ottaa päähän, kun peli vain lopettaa lataamisen viimeisten tehtävien aikana.

Kesän yksi positiivisimpia kokemuksia oli myös se kun vein pyöräni huoltoon, joka olikin itsehuoltopiste. Minä, joka hädintuskin osaan poraa käyttää, kykenikin hoitamaan kaikki pienet lastentaudit pienellä säädöllä ihmeen hyvin. Tällaisia pieniä ja yllättäviä kokemuksia saisi elämässä olla lisää.


SYKSY

Matkat Britteihin, Belgiaan, Luxemburgiin ja Italiaan oli ne päähetket. Oli nostalgista käydä vanhalla yliopistolla vaihtovuoden ajalta ja nähdä host -perheen äitiä. Mahtavin hetki oli kävellä sitä samaa yli 10 kilometrin mittaista lenkkiä yliopistolle ilta-auringon aikaan. Olin melkein räjähtää nostalgiasta ja hyvästä fiiliksestä. Brysseli oli kaamea paikka, mutta kokemus sekin syöpähotellia myöten. Luxemburgiin ihastuin heti kun jalkauduin Flix-bussista kaupungille ja voisin vaikka käydä uudelleenkin. Italiassa Firenze ja Venetsia tuntuivat jo liian nähdyiltä enkä usko enää käyväni noissa paikoissa pitkiin aikoihin.


TALVI

Työt ja ylityöt ovat vieneet paljon aikaa, joten viimeiset kaksi kuukautta menneet hujauksessa. Tuli käytä ekaa kertaa pikkujouluissa ja tuli ihan mukava yhteenkuuluvuuden tunne, vaikka lähdinkin jo kasin maissa. Tuli alkukuusta nähtyä yhtä yllättävää tuttavaa pitkästä aikaa, joka ilahdutti eniten tässä. Muuten vuosi on ollut aika yksinäinen ja tajusin nähneeni parasta ja ainutta ystävääni viimeksi helmikuussa. Odotan hiihtosäitä ja motivaatiota liikunnan kanssa, nyt työt ovat vieneet aika paljon virtaa, mutta säästöja kertynyt kivasti.


Tämä vuosi oli oikein mahtava ja vaikka tavallaan työt tuntuvatkin syövän paljon aikaa, olisin todella onneton toimettomana. Tämä oli siitä poikkeuksellinen vuosi etten pitänyt mitään kunnon gallerianäyttelyä, jollaista huomaan kaipaavani. En ole nyt mitään toistaiseksi suunnitellut vielä. Ensi vuonna työt jatkuneen ja olisi tarkoitus käydä uusissa kohteissa maailmalla, vielä pallottelen vaihtoehtoja. Taidetta ja sarjakuvia olisi tarkoitus tehdä aktiivisemmin, kuten aina.

Hyvin meni tämä vuosi!

[Silence]

Jahas, jokavuotisen syntien tunnustamispäivityksen aika.

Vuosi alkoi itselläni todella kaameasti kun juuri kymmenen vuotta täyttänyt koirani kuoli yllättäen ja otin sen todella raskaasti. Siis Todella raskaasti. En yleensä suhtaudu näihin asioihin hirveän syvällisesti mutta nyt tuntui kyllä menetys ja pahasti. Parin kuukauden päästä tulee vuosi täyteen ja edelleen tuntuu kuin se olisi vasta viikko sitten tapahtunut...

Ainuttakaan leffaa en nähnyt elokuvateatterissa koko vuotena ja mitä olen ensivuoden elokuvia tutkinut, niin ei nappaa mikään tippaakaan. Nosferatu ehkä hieman, mutta minulla on jo kaksi kappaletta Nosferatu-mestariteoksia hyllyssäni, enkä halua ottaa riskiä että jenkkiremake olisi paska. Eli taitaa jäädä myös ensivuosi aika laihaksi. Ja minulla on 50€ lahjalippu finnkinoon jo ennakkoon homehtumassa kukkarossani...

P*llua en saanut, mutta vanhat tutut, nykyiset yksinhuoltajaäidit kuumoittelevat kovasti whatsappissa että heitä kiinnostaisi... Jooei.

Eniten yllätyin kai pelivuodestani. Ykkössuosikikseni "uusista" peleistä nousi todellinen yllätysnimike, kymmenvuotias Batman Arkhan Origins joka pääsi täydellisesti yllättämään laadullaan ja ytimekkäällä menollaan.
Hulluinta on että jos minun olisi vuoden alussa pitänyt arvata kaikista vuoden aikana pelaamistani peleistä suosikkini, olisin arvannut sen olevan joko RE2 remake tai PS4n Spider-man. Mutta molemmat pelit osoittautuivat monista hyvistä jutuista huolimatta pettymyksiksi. RE2 oli jännittävä ja paikoin kiehtova puzzleilukauhu alkuperäisen hengessä, mutta yksitoikkoinen ja hävettävän huonosti kirjoitettu remake. Ja Spidermies osoittautui aivan liikaa vain Batman: Arkham Spidermodeksi, hemmetin kyseenalaisilla sisältöjutuilla varustettuna.

[PT2]

Kyllähän sitä tuossa vuodessa 2024 tapahtui paljonkin!

Heti tammikuussa kävin katsastamassa hyvin mielin parhaan autoni, Toyota Celica GT:n, jolla oli tarkoitus lähteä vähän pidemmälle automatkalle tai vaihtoehtoisesti laittaa auto säilöön. No, katsastuksesta tullut vikalista ei mahtunut edes katsurilistan ensimmäiselle sivulle, joten auto lähti heti katsastuksesta myyntiin ja seuraavalle omistajalle. Harmittaa vieläkin, mutta onneksi kyseessä on vain auto joita saa rahalla lisää. Tilalle tuli sitten farmari, joka toki on kaikipuolin järkevämpi ostos.

Innostuin myös enemmän valokuvaamisesta, johtuen varmastikin siitä että olin Rajala Pro Shopissa töissä ja sain sieltä niin paljon infoa liittyen kameroihin ja kuvaustekniikoihin, että se vähän "jäi päälle". Tuli sitten firmasta lähdettyä ostettua uutta kameraa ja peliä sekä vehjettä niin paljon, että nyt niitä on jo liikaakin. Olen tosin laittamassa niitä pian kiertoon. Duunithan lopetin Rajalassa keväällä, ihan vaan koska halusin. Jatkopaikkaa tarjottiin ja oikeastaan jo aneltiinkin jäämään, mutta olin päätökseni tehnyt etten halua jäädä Helsinkiin.

Keväällä tuli myös käytyä viikonloppureissu Prahassa, joka oli ihan ok. Paljon parempi kuin Budapest, jos nyt joku kilpailija pitää valita. Oli ainakin kiva nähdä Eurotrip-leffan kuvauspaikkoja livenä, koska koko leffahan on kuvattu Prahassa. Ei siis todellakaan esim Ranskassa tai Alankomaissa..

Suurin tekijä vuodelle olikin varmaan se, kun puoli vuotta sitten irtisanoin tyttöystäväni kanssa myös vuokrakämpän sopparin ja lähdimme ajamaan autolla läpi Euroopan, päätyen Kreikan Thessalonikiin. Täällä sitä on nyt puoli vuotta asuttu ja onhan täällä nähty. Siltikin.. Puoli vuotta sitten ajattelin että Kreikka ei oikein mulle sovi ja maassa on kivempi käydä kuin asua. Ja oon edelleen sitä mieltä, ehkä enemmänkin vielä kuin aiemmin. Mukava on jatkaa jälleen matkaa, sillä perjantaina lähdemme täältä. Puoli vuotta meni nopeasti, mutta uudet tuulet odottavat! Alkuun Suomeen, mutta tuskinpa siellä montaa viikkoa ollaan.

[Joni Ahonen]

Töissä oltu tasan vuosi ja hyvin on mennyt. Toistaiseksi ei ole lähtösuunnitelmia, eikä tässä tämänhetkisessä tilanteessa kannatakaan jäädä työttömäksi, kun hyvää vauhtia tekoäly vie seuraavina vuosina ne vähäisetkin duunit.


Rakas Viivi -kissa maalta jouduttiin lopettamaan maanantaina, kun oli alkuvuodesta alkanut kilpirauhanen hällä toimimaan yli sen arvojen, mitä kuuluisi. Kauan se ehti olemaan, kun 16 vuotta sitten vanhalla foorumilla jaoin siitä ensimmäisen kuvan saunan lauteilla nurkassa kyyhöttämässä. Suosikkikissani kaikista, jota jää ikävä.
Aki Sirkesalon Kissanainen -biisi tuntuu kuin Viiville tehdyltä, jota soitellut tässä koneelta ja katsellut kuvia katista vuosien varrelta.


Välillä sellainen olo ollut aika paljokin, että pohtii, mitä sitä tälläkin elämällään oikein tässä tekee? On kivaa olla töissä ja kunto paranee salilla, mutta kyllä nuo taidejutut houkuttelisi paljonkin. Taidenäyttelyhakemuksia olen tehnyt ja olisikin kiva saada selkeä deadline jollekin näyttelyn teoksille. Samalla olisi muitakin suunnitelmia, mutta katsotaan toteutuvatko. Jotain uutta ja elämään uudella tavalla kiinnittävää kaipailen. Erosin taideyhdistyksistä, kun en enää niistä mitään hyötynyt. Haluan olla vapaa ja vain toteuttaa itseäni.

Kesällä ekaa kertaa viiteen vuoteen kunnon lomaa tiedossa. Ajatus vierailla jossain päin maailmaa ja pyöräillä ennätysmatkoja.

[Gigante]

Rakas Viivi -kissa maalta jouduttiin lopettamaan maanantaina, kun oli alkuvuodesta alkanut munuainen hällä toimimaan yli sen arvojen, mitä kuuluisi. Kauan se ehti olemaan, kun 16 vuotta sitten vanhalla foorumilla jaoin siitä ensimmäisen kuvan saunan lauteilla nurkassa kyyhöttämässä. Suosikkikissani kaikista, jota jää ikävä.

Voimia. Tiedän itsekin tunteen, kun tutut tassut ei enää tepsuttele talossa kun astelee ovesta kotiin .



Itsellä on mennyt päivät suurimmalta osin oa-aika töissä ja kotona koneella töherrellessä, sikäli kun keskittymiskyky vain antaa myöten. Vähintään kerran viikossa käyn myös pelittämässä DnD:tä jotta saisin riittävän annoksen todellisuuspakoa ja yrityksen sosialisoida kanssanörttien parissa. Viime viikonloppu meni oikeastaan siinä että etsiskelin ilmaiseksi saatuun pöytälamppuun loisteputkia hyvin hyvin monesta paikasta, koska kyseiset loisteputket/ledit ovat nykyään yhtä harvinaisia kuin mahdollisuus löytää ehjää transformeri-figuuria kiripparilta.

Tässä vaiheessa olen havainnut sen että taidan olla jumissa vuokrakämpässäni varmaan loppuiän, koska mitään vakituista työpaikkaa ei vaan löydy mistään tai työhaut tuottavat tuloksiksi vaan "sori, emme valinneet oikeasti ketään"-automaatioviestejä. Koska vakituista ns. OIKEAA työtä ei ole, tullaan minua pankissa kohtelemaan "vähän paskaa (lue: työtöntä) ylempänä" ali-ihmisenä, enkä tule saamaan pienintäkään asuntolainaa. Tokihan säästöissä on kasassa muutama kymppitonni, mutta harmi vaan että asunnot, joihin minulla olisi varaa ilman lainoja, sijaitsevat niin paskoissa paikoissa ettei niihin vain ole ollenkaan kannattavaa muuttaa. Vielä kait yksi kymppitonni lisää säästöjä ja saattaisi olla varaa ostaa asuntoa edes reunakaupunkialueelta...

[Joni Ahonen]

Rakas Viivi -kissa maalta jouduttiin lopettamaan maanantaina, kun oli alkuvuodesta alkanut munuainen hällä toimimaan yli sen arvojen, mitä kuuluisi. Kauan se ehti olemaan, kun 16 vuotta sitten vanhalla foorumilla jaoin siitä ensimmäisen kuvan saunan lauteilla nurkassa kyyhöttämässä. Suosikkikissani kaikista, jota jää ikävä.

Voimia. Tiedän itsekin tunteen, kun tutut tassut ei enää tepsuttele talossa kun astelee ovesta kotiin .

Kiitän <3

Tässä vaiheessa olen havainnut sen että taidan olla jumissa vuokrakämpässäni varmaan loppuiän, koska mitään vakituista työpaikkaa ei vaan löydy mistään tai työhaut tuottavat tuloksiksi vaan "sori, emme valinneet oikeasti ketään"-automaatioviestejä. Koska vakituista ns. OIKEAA työtä ei ole, tullaan minua pankissa kohtelemaan "vähän paskaa (lue: työtöntä) ylempänä" ali-ihmisenä, enkä tule saamaan pienintäkään asuntolainaa. Tokihan säästöissä on kasassa muutama kymppitonni, mutta harmi vaan että asunnot, joihin minulla olisi varaa ilman lainoja, sijaitsevat niin paskoissa paikoissa ettei niihin vain ole ollenkaan kannattavaa muuttaa. Vielä kait yksi kymppitonni lisää säästöjä ja saattaisi olla varaa ostaa asuntoa edes reunakaupunkialueelta...

Itse olen vasta viime vuosina pohtinut, että näinköhän tulen tästä vuokra-asunnosta koskaan lähtemään. Säästöjä kerryttänyt pikkuhiljaa, mutta haluan myös nauttia elämästäni ja vuokralla asuminen (tässä kyseisessä) paikassa on varsin halpaa, jossa viihdyn myös todella, suorastaan erinomaisen hyvin. En ole jaksanut edes miettiä etuja ja haittoja niinkään, tuntuu että oma asunto ja asuntolainan maksaminen vuosikymmenet olisi edessä silloin vasta, kun tätä elämäksi kutsuttua elokuvaa myös jakaisi jonkun kanssa. Se on asia, mitä pidän hyvin, hyvin epätodennäköisenä ja hyväksynyt pikkuhiljaa täysin todennäköiseksi skenaarioksi elää itsekseni kuin Roope Ankka. Se ei haittaa, tiedostan vapauteni mahdollisuudet ja elämäni onkin todella huoletonta, josta osaan nauttia. Mutta myönnettäkööt, onhan tämä oma oleminen ja ajatukset jo aika nähty.

Tsemppiä töiden hakuun. Tiedän noiden hylkäysviesteistä johtuvan tunteen todella hyvin, siinä tuli itselle välillä jo sellainen vainoharhainen olo, että kaikki työnantajat välttelisi yhtenä rintamana palkkaamasta, joka ei tietenkään ole totta. Pyrin aina pitämään hakemukset silleen pirteinä ja hakemaan aina vain oikeasti kiinnostavia paikkoja, silloin hakemuksiin myös panosti erityisemmin. Ei siinä muu auta kuin olla aktiivinen, joskus voi lykästää odottamatta.

[Silence]

Pääsin kokemaan uusia elämänkokemuksia tässä jonkin aikaa sitten kun kaaduin liukkaassa säässä ja onnistuin murtamaan muutaman kylkiluun. Täytyy kyllä sanoa ettei oikean maailman versio ole todellakaan samanlaista kuin elokuvissa tai sarjiksissa missä joku kerran tai kaksi toteaa ohimennen, hieman kylkeään pidellen että "Nhg, taisin murtaa pudotessa kylkiluun tai pari" ja sitten taas mennään.

On kyllä ollut kauniisti sanottuna aivan hirveää. Askelien ottaminen oli varsinkin aluksi pitkään kuin olisin astellut viimeisiä askeliani ennen tuupertumista, kun tuntui että koko kylki repeää. Ihanteellisin olotila on vain istua täysin liikkumattomana paikoillaan. Silloin on melkein tunne siitä kuin ei olisi mikään huonosti.
Todellinen helvetti on iltaisin mennä sänkyyn ja aamulla tulla sieltä pois kun tuntuu että kuolisin kipuun kun vartaloa pitää vääntää. Olenkin ottanut tavaksi siirtyä sänkyyn/sieltä pois oudolla (ja hitaalla) matomaisella vääntyilyllä josta olen kiitollinen ettei kukaan ole näkemässä. Kylki on kyllä pikkuhiljaa alkanut helpottamaan ja selvästi parantumaan.... tai sitten olen vain alkanut tottua kipuun.
Sain myös pi**lua eräältä nätiltä ulkomaalaiselta ystävältäni, mutta ei siitä sivujuonikuviosta enempää...

[PT2]

Kiitos Gigsun ja Bellan, pääsinpas takaisin! Olikin tämä tili aika pitkään jäähyllä kun jostain syystä ei vain salasanaa hyväksytty eikä sen vaihtolinkkiäkään tullut. Nytpä siis voi taas kuluttaa aikaa täällä lukemalla parin tyypin tekstejä!
Muuten kuuluu oikein hyvää, mitä nyt työttömyys vaivaa. Palasin myös 6kk jälkeen Kreikasta takaisin Suomeen ja nyt oon täällä Turussa. Ainakin vuoden. En nyt sit tiedä oliko tää hyvä idea loppupeleissä, mutta nautitaan nyt tästä tämä kesä ja tuleva talvi

[Leon Scott Kennedy]

Mitäs tänne kuuluu nykyään? Vuosien tauon jälkeen pelailtiin kaverin kanssa RE nelosta (og) ja tuli mieleen tämä foorumi.
Teinivuosina täällä tuli vietettyä paljonkin aikaa.
Onko "old school-jengistä" vielä montakin tyyppiä mukana vuosilta 2005 ja siitä eteenpäin?

Itse tuli muutettua Porista Haminaan ja elämä mennyt musahommien parissa, skidejä tehdessä ja niitä kasvattaessa Alana ollut kaikkea rautakaupassa työskentelystä autohommiin.
Välillä tulee muisteltua sitä teiniperseilyä mitä täälläkin tuli harrastettua. Monta tyyppiä täältä löytyi aikanaan myös "mesestä" ja tuli jauhettua paljon.

[Gigante]

Mitäs tänne kuuluu nykyään? Vuosien tauon jälkeen pelailtiin kaverin kanssa RE nelosta (og) ja tuli mieleen tämä foorumi.
Teinivuosina täällä tuli vietettyä paljonkin aikaa.
Onko "old school-jengistä" vielä montakin tyyppiä mukana vuosilta 2005 ja siitä eteenpäin?.

Kyllä täällä toisinaan postailee joko allekirjoittanut, Ahosen Joni, Silence ja muut vanhat sotajäärät.
Muut tumput ja lusmut, joille foorumin käyttis on liian vaivalloinen, postailevat sitten vuorostaan foorumin discord kanavalle (löytyy omasta ketjusta sekä Re suomeksi blogin kautta). Itse tiirailen luurin kautta niin foorumia tai discoa aina uusien viestien varalta ja postaan jos keksin mitään sanottavaa.