Mitä kuuluu?

[PT2]

Pistepäänpä seurantaan. Aidosti kiinnostaa lukea kokemuksia. Saammeko myös tietää minkälaista työtä Thaimaaseen pääset tekemään?

Saatte tietty. Siitä tarkemmin tulevissa postauksissa.

PS: Ei ole ladyboyn hommia.

[Joni Ahonen]

Eilinen avajaisilta oli oikein ikimuistoinen. Oli hauskaa nähdä foorumilaisia ja tottahan se on, että pelkästä ulkoisesta habituksesta tunnistaa kaikki.

Minä hermoilin iltaa ihan hulluna, kun nämä puheet ja esitykset ovat aika avoimia, niin en tiennyt pillahdanko jopa kyyneliin herkkänä naisena. Oli mielenkiintoista porukkaa muutenkin. Pete Harju on sellainen kaveri, joka kannattaa painaa mieleen.

Jäin vielä Whateverin ja Hammergriekin kanssa laivaan istumaan meikit naamalla. Olin vain jo niin nuutunut etten jaksanut olla enää 100 % mukana, mutta viihdyin kyllä. Erinomainen fiilis jäi eilisestä. Kiitos!

[Kallu]

Tuli piipahdettua Ahosen näyttelyn avajaisissa. Oikein mukava tapahtuma; hienoja tauluja, Joni hemaisevassa mekossa ja vielä ilmaista viiniä Pääsin maestron kanssa myös kuvaan, mitä voi sitten ylpeänä esitellä mahdollisille jälkipolville tahi myydä naurettavan kalliilla sitten kun Joni on kuuluisa

Muuten on mennyt vaihteeksi keskinkertaisesti. Kesä on mennyt hyvin samalla tavalla kuin viimekin vuonna; sama kesätyö ja pääsykoe meni vituiksi. Pitää taas katsoa mitä syksyllä keksisi. Noh, ainakin WoW Classic tulee loppukesästä, high life!

[Gigante]

Tässähän onkin ihan mainio ja tapahtumarikas viikko takanapäin.
Ekaksi sirkukseen, sitten myöhemmin hesaan asti Ahosen näyttelyavajaisiin ja samalla myös tämän foorumin suurin kokemani epävirallinen miitti. Whattu, Kallu ja Hammeri tuli sitten myös livenä nähtyä ja tulipa tuolta ostettua kaksi korttiakin ennen kuin piti matkata tampereelle.

Tampereella sitten tuli tehtyä perinteistä aarteenmetsästystä, kävin syömässä sushia ja käytyä siskon kanssa särkänniemellä sekä muumimuseossa. Ensimmäinen kerta myös kun näen näin paljon sähköpotkulautoja. En tiennyt ennen tuota viikkoa, että tampereella on moinen järjestely.

Ainoiksi kehnommiksi kokemuksiksi jäikin lähinnä, kastuminen sateessa lähtöpäivänä, se yksi mulkku kersa törmäilyautoradalla ja paprikan menettäminen kirvasodissa, mutta muutenhan tuossa oli oikein hieno reissu. Pitää vaan toivoa että reissu kuopion Nekoconiin tässä lähiaikoina onnistuu myös yhtä hyvin.

[whatever]

Joo-o, Maanantaina palasin reissusta turvallisesti kotiin ja oon tässä nyt jo pari päivää keräillyt luitani, lähinnä syöny ja nukkunu ihan helvetisti kun festareilla pääsi tyystin unohtumaan noi perustarpeet aina välillä. Jonin taidenäyttely oli kyllä yksi reissun kohokohdista, hemmetin hyvää taidetta, kaunis taitelija ja avustaja, huikea fiilis ja täydellinen alkulaukaus omalle viikonlopulle. Hienoa nähdä näin monen vuoden jälkeen edes osaa foorumilaisista livenä, oli kyllä kieltämättä jännä kuinka nopeasti kaikki tunnisti toisensa. Kiitos Jonille ja Hammerkriegille jatkoista ravintolalaivassa, onneksi ei kovin pitkäksi venähtänyt että kaikki pääsivät turvallisesti takaisin koteihinsa.

Ja sitten ne Tuskafestarit...
Perjantai oli melkoista örveltämistä, tuli otettua kuppia koko päivä ja satunnaisesti törmäiltyä yhden inttikaverin kanssa joka on Tuskassa oikeen vakiokävijä. Anthraxia ja Dimmua kävin heilaamassa, muuten lähinnä tutustuin itsekseni festarialueeseen tai kaverin kanssa kaljatelttoihin. Rahaa paloi kyllä niin saatanasti niihin festarialueen ylihintaisiin Koffeihin.
Lauantai oli sitten se reissun toinen kohokohta, vaikka vähän harmittaa että Lost Society ja Stam1na tuli missattua päivällä koska en kahden päivän krapuloissani jaksanut enää raahautua paikalle ajoissa. Alueelle saavuin siis vasta joskus iltamyöhään, kerkesin Opeth-Heilung-Slayer triion tsiigailemaan ja oli kyllä ihan uskomattoman mageeta. Heilung oli hädintuskin itselle edes tuttu, jossain ambienttiradiossa kuullut niitä just sen verran että nimen tunnistin ja sen perusteella menin katsomaan... eikä kyllä kaduta, ihan törkeän hieno ja hypnoottinen folk-musiikkishow ja lavalla tapahtui kokoajan jotain mielenkiintoista. Harmi kun niiden T-paidat oli alueelta loppuunmyyty heti niitten setin jälkeen. Ja Slayer on Slayer... pompin pitissä kuin karitsa konsanaan melkein koko setin, yhdessä vaiheessa tuli jano niin kävin kaljateltalla ja poltin röökin tai pari samalla, sit takasin sekaan vaan. Ja siitä sit kaverin kanssa johonkin baariin jatkoille eikä aikaakaan kun aurinko alkoi nousta ja pitikin jo hypätä bussiin kohti Espoota. Aamuöinen Helsinki noin viikonloppuisin on kyllä jotain ihan muuta kuin mihin on itse tottunut, ihmisiä ja katumuusikkoja niin helvetisti että oikein hämmästyin. Ja vielä bussimatkalla radiosta kuului tämmönen, se oli kyl ihanan haikea hetki; https://www.youtube.com/watch?v=DThOW5Zxmv8
Eniten vituttaa että missasin Sunnuntaina Hevisauruksen. Oisin vaan halunnu ottaa selfien niitten kanssa. Mutta joo, vikan päivän otin ihan iisisti, litkin vichyä ja kävin useammallakin safkakojulla maistelemassa mm. jotain Nepalilaista kananuudelia ja härkäburgeria. Oli ihan hyvä valikoima, burgerikojut oli törkeän ylihintaisia mutta noista Nepali/Taiwan/Makkaraperuna kojuista sai kyl ihan hintansa väärtit annokset. Behemoth ja Rytmihäiriö tuli tsiigailtua suht. etäältä siinä mässäillessä, inttikaveri jäi vielä Hellacoptersia fiilistelemään kun itse lähdin ajoissa kohti Espoota että pääsisin varmasti seuraavana päivänä pois siskon kämpiltä häiriköimästä.

Että semmoset seikkailut. Onneksi on vielä tämä viikko lomaa, olen vieläkin tuon reissun jäljiltä ihan romuna fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti... mutta kyllä tästä vielä toivutaan, ja oli kyllä pienten kipujen arvoinen reissu. Aika monta bändiä tuli missattua, mutta ne oli kyllä semmosia mistä en ollut suunnilleen kuullutkaan. Toki olisi ollut hyvä sauma tutustua uusiin artisteihin ja kukaties löytää vaikka joku uusi suosikki, mutta suurimman osan niistä bändeistä ainakin pääsin näkemään mitä tulin katsomaan niin ei kauheasti kaduta. Ehkä joskus toiste vielä uusiksi...

[whatever]

Mellakka-festival. Mitäpä tuohon lisäämään. Hemmetin hyvä meininki tääl Hämees.

[PT2]

Mitäpä tässä, elämä Thaimaassa on lähtenyt käyntiin varsin mallikkaasti ja alkaa tuntua jo muutaman viikon jälkeen enemmän kodilta kuin Porvoo muutamassa kuukaudessa. Ehkä myös siitä johtuen että Porvoo oli alunperinkin vain pieni välietappi elämässä.

Kirjoittelen viestiä kymmeneltä aamulla oman terassin riippumatossa maaten ja odottaen että lähden yhden uuden tutun syntymäpäiväjuhliin. Pieniä miinuksia tietysti Thaimaassakin on, joista kaikenmaailman ötökät nyt ehkä päällimmäisenä mielessä. Mutta tällä hetkellä ei ole kyllä mitään mielenkiintoa palata takaisin Suomeen.

Mikäli kiinnostaa enemmän lueskella ensimmäisen viikon tapahtumista niin täältä pesee https://www.rantapallo.fi/hopintomyboots/

[Joni Ahonen]

Enää tämä viikko jäljellä taidenäyttelyni valvomista. Viisi viikkoa mennyt tosi nopsaa ja olen viihtynyt Helsingissä todella mukavasti. Toki olen viikonloppuisin kotona käväissyt ja nyt olin Kotkan Meripäivillä pitämässä sarjispajaa, josta sai vähän liksaa.
Olen tutustunut paikallisiin taiteilijoihin ja saanut paljon hyviä vinkkejä edetä uralla sekä jo tulevien vuosien suunnitelmia polkaistu käyntiin. Maalaamisen sijaan haluan nyt keskittyä piirtämiseen, sarjakuviin ja kouluun. Ei ottaa paineita mistään, mikä tulisi esille, vaan tehdä aivan omaksi huvikseen omia juttuja.

Kävin ekaa kertaa Suomenlinnassa maanantaina ja kokeilin viikko sitten ampumaradalla ampumista. Olen nähnyt vanhoja kavereita ja luulen, että osa näistä kaveruussuhteista saattaa jopa ystävyydeksi edetä. Kesä ollut harvinaisen sosiaalinen ja iloinen, oikeastaan paras kesä viimeiseen neljään vuoteen. Vaikka on ollut tosi kivaa nähdä kavereita, viettää aikaa heidän kanssaan, viihdyn silti tosi hyvin yksikseni edelleen. Joskin huomaa että ne omat mielen synkät ajatukset eivät ole pyörineet juurikaan mielessä niin paljon kuin aikaisemmin, jolloin kökötti neljän seinän sisällä niitä hautomassa.

Sopranosiin olen jäämässä koukkuun ja olen suunnitellut syksyn matkaa, joka saattaisi ehkä suuntautua jopa Amerikkaan asti. Tämä riippuu rahatilanteesta sekä töistä. Huomenna saan tietää miten yhden lupaavalta vaikuttavan paikan suhteen käy, joka olisi lottovoitto, jos tulisin valituksi. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis ja asiat menneet kivasti.

[Joni Ahonen]

Palasin takaisin kasvihuonetöihin maanantaina ja töissä olen viihtynyt todella hyvin. Hain kyllä oman alani hommia mainosfirmoista, mutta en tullut mihinkään valituksi. Alkuun harmitti, mutta toisaalta kasvihuonetyöt eivät stressaa ollenkaan, kun paikka ja ihmiset ovat tuttuja. Opinnot jatkuvat viimeistä vuotta ja pitäisi yrittää saada opiskelumotivaatiota lisättyä ja harjoittelut hoidettua pois alta.

Helsingin näyttely oli hyvä kokemus, vaikka olikin lopulta odotettua hiljaisempaa. Punkaharjulla on sitten taas ollut menestystä sekä kävijämäärissä että teosmyynneissä, joka on ilahduttava uutinen. Kesä oli omien taidejuttujen vuoksi aika hengästyttävä, josta syystä takki on ollut aivan tyhjä, eikä maalaaminen ja piirtäminen ole juuri kamalasti huvittanut. Nyt kuitenkin on alkanut tulemaan uusia ideoita päähän ja innostusta myös. On hyvä välillä olla tällainen vähän laahaavampi kausi jonka aikana akkuja ehtii latailemaan. Mitään suurta näyttelyä suurine vuokramaksuineen en ole ensi vuonna pitämässä, mutta pieniä kyllä ja osallistun myös yhteen kilpailuun.

Olen nyt tosi tyytyväinen kesän saldoon. Haluan kovasti päästä toteuttamaan uusia ideoita, joista myöhemmin loppuvuodesta sitten lisää.

[PT2]

Elämä Thaimaassa kukoistaa oikein rattoisasti. Rahaa palaa kun pitää asuntoa kalustaa ja kaikkea uutta kokeilla, mutta sitä vartenhan täällä ollaan jotta pääsee kokeilemaan kaikkea jännää.

Lähes viikottain päivittyvä blogi kertoo asioista enemmän.

[Joni Ahonen]

Voihan nenä mikä tuuri mulla on käynyt. Sain juuri tietää, että teoksiani on hyväksytty Lontoossa järjestettävään eroottiseen taidenäyttelyyn, jonne oli avoin haku koko maailman ihmisille. En tiedä olenko ainoa Suomesta hyväksytty, mutta olin tai en, kunnia on iso ja sain nyt toteutettua yhden unelmani ennen kolmekymppisiä, eli päästä tuomaan teoksiani esille ulkomaille. Jee!

Mutta nyt on ongelma. Heidän piti ilmoittaa valinnat jo sunnuntaina ja koska olin varma etten tule hyväksytyksi, varasin jo pitkään suunnittelemani lennot Yhdysvaltoihin samalle viikolle ilman peruutusmahdollisuuksia. Ehtisin kyllä Lontooseen teokset tuomaan ja siellä kolme päivää olemaan, mutta jonkun pitäisi hommata minun teokseni takaisin kotiin, kun palaan jo päivää ennen näyttelyn loppumista Helsinkiin, josta jatkan matkaa Yhdysvaltoihin. Tiedossa siis vähän rankka viikko. Pitää nyt selvitellä kuka kaveri olisi niin ihana, että voisi minun teokseni hoitaa Suomeen. Sijaisperhe Englannissa olisi olemassa, mutta en tiedä kehtaanko heitä pyytää ollenkaan, kun kyseessä on kuitenkin pornonäyttely, jossa viime vuonna pidettiin yhtä alastonta miestä häkissä teljettynä ja piiskattiin seiniin ripustettuja ihmisiä.

Uutinen on hyvä kyllä ja erittäin iso juttu. Mutta näin siinä käy, kun varaa yhden asian, tulee päällekkäisyyksiä. Epäilyttää vielä tuo teosten kuljetus, uskaltaako lasikehystyksiä olevia tauluja kuljetella vai pitäisikö paikan päällä jossakin kehystää. Saako myöskään lentokoneeseen tuoda laukussa pieniä tauluja joissa lasia? Selvittelyä selvittelyä.

[Kallu]

Voihan nenä mikä tuuri mulla on käynyt. Sain juuri tietää, että teoksiani on hyväksytty Lontoossa järjestettävään eroottiseen taidenäyttelyyn, jonne oli avoin haku koko maailman ihmisille. En tiedä olenko ainoa Suomesta hyväksytty, mutta olin tai en, kunnia on iso ja sain nyt toteutettua yhden unelmani ennen kolmekymppisiä, eli päästä tuomaan teoksiani esille ulkomaille. Jee!

Hieno juttu, onnittelut! Mikä näyttely mahtaisi olla kyseessä?

[Joni Ahonen]

Voihan nenä mikä tuuri mulla on käynyt. Sain juuri tietää, että teoksiani on hyväksytty Lontoossa järjestettävään eroottiseen taidenäyttelyyn, jonne oli avoin haku koko maailman ihmisille. En tiedä olenko ainoa Suomesta hyväksytty, mutta olin tai en, kunnia on iso ja sain nyt toteutettua yhden unelmani ennen kolmekymppisiä, eli päästä tuomaan teoksiani esille ulkomaille. Jee!

Hieno juttu, onnittelut! Mikä näyttely mahtaisi olla kyseessä?

Kiitos. Eli Erotic Art London 24.-27.10.

http://www.eroticartexhibition.com

Saatan ehkä avajaisissa Cerezana pyörähtää.
Ympyrä sulkeutuu kun tasan viisi vuotta sitten lähdin vaihtoon Lontoon lähelle, jossa Cereza sai alkunsa.

[Joni Ahonen]

Vitsi mikä päivä. Lähdin aamusella pienen harkinnan jälkeen pyöräilemään kohti Varkautta. Olin varannut liput Onnibussilla Kuopioon, jossa pari tuntia vietin aikaa. Tämä on ihan normaali jokavuotinen reissuni. Kuopiossa kohtasin yhden mallina Miamissa toimivan neidon eräässä ruokapaikassa, jonka kanssa synkkasi tosi hyvin. Oli piristävää nähdä kuinka hänen kasvonsa oikein syttyivät, kun kerroin tästä Lady Cereza -alter egostani. Oli mukava kohtaaminen ja keskustelut. Pää vähän sekavassa tilassa sitten Kuopiosta Onnibussilla kohti takaisin Varkautta, jossa odotti fillarini K-Citymarketin edessä kiltisti.

Kotiin oli sellainen 45 kilometrin matka ja vähän pelkäsin, että alkaa satamaan matkalla, mutta alku vaikutti hyvältä. Kunnes sitten vähän matkan kuluttua Varkauden ulkopuolella huomaan tien poskessa miehen makaavan ojassa ja pistin jarrut päälle. Tiesin heti, että känninen jätkähän se, mutta ei sitä voinut siihenkään tietenkään jättää. Kyselin onko kaikki hyvin ja huomasin ettei miehestä ole ajokuntoiseksi oman pyöränsä selkään. Soitin hätäkeskukseen, jossa luvattiin lähettää partio paikalle pian. No se pian venähti 2 tunnin 30 minuutin mittaiseksi odotteluksi, jonka aikana minua alkoi vituttamaan vitusti. Olisin ollut jo kotona tuona aikana ja katselin pahaenteisiä tummia pilviä taivaalla ja pimenevää iltaa humalaisen kysellessä 120 kertaa samoja juttuja viinaa tarjoten. Koitin ajatella vain sitä Miamin mallinaista, jotta pysyin tolkuissani. Lopulta yksi pakettiauto pysähtyi kohdalleni ja ystävällinen herrasmies kyseli mikä on tilanne siellä. Kerroin kiihtyneenä että olen odotellut virkavaltaa yli kahden tunnin ajan tässä ja matkaa kotia tiedossa 40 kilometriä. Mies lupasi viedä minut kotiini, kunnes virkavalta saapuisi paikalle.

Lopulta virkavalta saapui ja kantoivat humalaisen miehen autoonsa ja pääsin matkaan tämän ystävällisen herrasmiehen autolla. Siinä juteltiin ja lopulta selvisi tosi jänniä juttuja. Saatoin nimittäin saada jopa harjoittelupaikan, ainakin kontaktin hänen kauttaan. Kotiin tullessa lahjoitin miehelle yhden teokseni lahjaksi, kun kyyditsi minut turvallisesti kotiin.

Sellainen reissu.

[PT2]

Mitä ulkomaille muutto vaatii ja millainen on hyvä muistilista? Siitä kerron lisää täällä.

Entäs mitä huonoa ja hyvää on Thaimaassa asumisessa? Siitä sen sijaan täällä.

[Gigante]

*HhhyyghH!*

*Yhääähgghh!*


Hyi helv****! Gastroskopia, siinä on toimenpide jota EI HALUA kokea uudestaan. Harmi vaan, että tämä kyseinen operaatio ei vielä tuonut mitään vastauksia, mikä tarkoittaa lisää karmeita tutkimuksia...toivon vaan hartaasti että näihin ei tarvitsisi mennä vielä hyvään toviin. Toisaalta taustalla on vielä se pelko, että entä jos tuolloinkaan ei saada vastauksia pöytään.


Jos tämän päivän rääkkiin on edes jotain helpotusta, niin ainakin osa kirja/sarjistilauksistani saapuivat samalla kertaa postissa, wuhuu.

[Silence]

Vielä pari kuukautta sitten makasin asunnossani masentuneena itsemurhaa miettien...

Mutta pistän sen nyt vähäksi aikaa ehkä tauolle, kun huomenna lähden kahdeksi viikoksi Japaniin....

[Joni Ahonen]

Vielä pari kuukautta sitten makasin asunnossani masentuneena itsemurhaa miettien...

Mutta pistän sen nyt vähäksi aikaa ehkä tauolle, kun huomenna lähden kahdeksi viikoksi Japaniin....

Japanissa tekisi mieli itsekin vierailla kyllä taas joku päivä. Etenkin nyt kun ulkona sataa räntää ja pelkää saavansa joka päivä flunssan.
Hyvää matkaa! Kirjoittele jälleen raporttia maasta kuten silloin vuonna keppi ja kivi.


Itse olin viikko sitten Tampereella ja kaverin kanssa käytiin Twin Peaks -konserttia kuuntelemassa Tampere-talolla. Sunnuntaina tapasin erään viehättävän viulistin, jonka kanssa kemiat pelasi tosi mukavasti. Yhteistyötä olisi tarkoitus tulevaisuudessa tehdä avajaisten merkeissä.

[PT2]

Tässä nelisen kuukautta Thaimaan auringossa asuessa alkaa tulla pientä ikävää kotiin, mutta ei sinne menemisen takia. Enemmänkin tulee ikävöityä tavaroita, joita sieltä saa. Kuten niitä kestäviä asioita... Ja makeisia. Ja toki olisi ihan jees jos ovessa olisi lukko tai edes se kunnollinen ovi, mutta...

Mitä muuta kaipaan Suomesta? Siitä lisää täällä.

[Masse]

Jups, tänään (lue:eilen) tuli 25 ikävuotta täyteen. Käytiin perheen kanssa perinteisesti stadissa hienossa ravintolassa syömässä. Helvetin hämmentävää, kun joskus vuosia sitten luki muiden foorumilaisten postauksia tämän iän saavuttaessaan ja kuvitteli heidän olevan täysin ikäloppuja.

Tavallaan samat fiilikset, koska vuosi vuodelta vaan kaipaa enemmän niitä huolettomia jonnevuosia, mutta toisaalta vieläkin on se jonnefiilis enkä tiedä milloin sitä oikein pitäisi kuvitella itsensä aikuiseksi. Ei siinä, kaljaa naamariin. Pääasia, että on elossa.

[Silence]

Ai niin, joo, tosiaankin, Back from Japan.

Pari viikkoa ympäri Japania tuli pyörittyä, pääsäännöllisesti etelämmässä osassa maata ja vältin niin vesitulvat kuin hurrikaanitkin vaikka Japanin televisio olikin niitä täynnä.

Oli toinen kertani nousevan auringon maassa ja tälläkertaa vältyin kulttuurishokilta sekä mennessäni Japaniin, että palatessani takaisin suomeen.
Varsinkin kivaa parin viikon +28 asteen shortsiseikkailun jälkeen palata +2 kaatosateiseen Suomeen missä ei näytä edes lehtiä olevan enää puissa. Voinkin jatkaa masenteluita samantien.

Ostin matkalla muutaman pelinkin. Resident Eviliä sekä MGS2sta alkuperäisenä japanipakkauksena hyllylle muistoksi -ja ehkäpä niitä emulaattoreilla vielä pelailenkin. Pelattavaa varten onnistuin löytämänä vajaalla 400 yenillä Yakuza sarjan samuraisivuseikkailun ps3lle: Ryu ga Gotoku Kenzan.

Ehkä huolestuttavin huomioni matkalta menee kuitenkin elokuville. Tai pikemminkin niiden täydelliselle katoamiselle japanin kaupoista: Elektroniikkaliikkeet ovat kyllä täynnä elektroniikkaa, tveitä, bluraysoittimia, pelejä ja leluja.... Mutta EI ELOKUVIA. Ei animea tai tavallisempaa elokuvaa. Ei edes länsimaista roskaa. Ei yhtään mitään... Ainoat dvd ja bluray levyt löysin käytettyjen tavaroiden liikkeistä.

[Joni Ahonen]

Silence ollut Japanissa ja meikä reissailee nyt myös. Saavuin pari päivää sitten kenties yhteen jännimpään paikkaan, joka tunnetaan maailmalla ja meillä sellaisella nimellä kuin TWIN PEAKS!!

Eli Amerikassa ekaa kertaa koskaan ja Washingtonin osavaltiossa Snowqualmiessa olen nyt kirjoittamassa tätä viestiä. Olen neljä päivää täällä, jonka jälkeen lähden Seattlea ihmettelemään.

Reissu on ollut tosi jännä ja se meinasi vieläpä ESTA -matkustuslupajärjestelmän vuoksi peruuntua. Vissiin Trumpin ansiota koko systeemi, jossa kysytään oletko vierailut viime aikoina Irakissa, Afganistanissa tai muissa kriisialueilla ja vaaditaan tietää molempien vanhempien nimet ja ties mitä.

Kolme unetonta yötä lentokentillä ja lentokoneissa sain matkustaa. Olin tätä aikaisemmin käynyt Lontoossa erotiikkanäyttelyssä, jossa teokseni olivat esillä ehjinä. Harmillisesti en ehtinyt näyttelyssä avajaisten jälkeen enää vierailemaan. Isäntäperheen äitini saapui ystävättärensä kanssa paikalle ja jälleennäkemiseen liittyi iloa, mutta myös suuresti surua, kun hänen vanhin poikansa kuoli auto-onnettomuudessa muutama vuosi sitten. Ymmärrettävästi perhe on ollut tästä todella hajalla ja jokainen kerta kun asia tuli puheeksi, kyyneleiltä ei vältytty. Lapsen kuolemasta ei varmasti koskaan toivu. Siksi olen pohtinut miten väärin elämä voikaan joskus mennä ja miten yllättävästi se voi päättyä vailla merkitystä. Kävin myös yliopistolla muistoja verestelemässä, jossa on muutettu turvatoimia niin paljon ettei enää kirjastoon pääse ulkopuoliset Joni Ahoset itkemään käytäville. Hitsi!


Mutta nyt olen Twin Peaksissa ja sää on suosinut ihanasti. Yövyn vieläpä Salish Lodge & Spa -hotellissa, joka on siis se sama hotelli, joka aina sarjassakin näkyy. Voin siis tehdä valitukset aina Ben Hornelle, jos jokin ei toimi. Eniten täällä on hämmentänyt ihmisten ystävällisyys, joka on aivan eri luokkaa kuin brittien majesteettinen teeskentely ja muodollisuus, mikä lähinnä alkoi vaihdossa vituttamaan jo viikossa. Ainakin siis täällä Snowqualmiessa minut on otettu vastaan innostuneesti ja yhden kirjaston sievä neito oikein ajan kanssa tulosti minulle karttoja kuvauspaikoille ja eilen siinä kuuluisassa kuppilassa muutamat asiakkaat menivät ihan sekaisin kun kuulivat minun Suomesta asti tulleen syömään kirsikkapiirakkaa. Täällä on uskomatonta kiireettömyyttä, kukaan ei ole ilkeä tai ankea. Jopa niin oudon ystävällistä, että japanilainen kohteliaisuuskin jää nyt toiseksi.

Vähän kuvia, pakko nyt laittaa.



Hotellin takana oleva kuuluisa vesiputous.


Eilen kävellessäni kaupungille, menin pellon läpi, jossa minut yllättivät noin sata hirveä. Vai peurojako nuo ovat?


Kuuluisa kuppila. Kirsikkapiirakka oli imelää.

Instaan päivitän ahkerasti seuraavat päivät:
https://www.instagram.com/ms.cereza/

[Nikkeli94]

Ehkä huolestuttavin huomioni matkalta menee kuitenkin elokuville. Tai pikemminkin niiden täydelliselle katoamiselle japanin kaupoista: Elektroniikkaliikkeet ovat kyllä täynnä elektroniikkaa, tveitä, bluraysoittimia, pelejä ja leluja.... Mutta EI ELOKUVIA. Ei animea tai tavallisempaa elokuvaa. Ei edes länsimaista roskaa. Ei yhtään mitään... Ainoat dvd ja bluray levyt löysin käytettyjen tavaroiden liikkeistä.

Ovatko japanilaisetkin uponneet niin syvälle streamipalveluiden maailmaan ettei fyysiset leffat enää niin kiinnosta?

Ahosen Twin Peaks seikkailuja onkin tullut seurattua tuolla Instagramin puolella. Harmi etten pysty olemaan hehkutuksissa niin paljoa henkisesti mukana kun ei ole tullut koko sarjaa koskaan katsottua (shame on me). Ehkä nämä Joni-pojan sometykitykset vihdoinkin ajavat mut asian äärelle.

[Silence]

Ovatko japanilaisetkin uponneet niin syvälle streamipalveluiden maailmaan ettei fyysiset leffat enää niin kiinnosta?

Veikkaan että osa analyysistäni perustuu hieman viallisesti sille että En ollut teknologian/median keskuksessa Tokiossa vaan syrjemmällä, kuten esim Okinawan saarella ja Kagoshimassa. Mutta kun kävin suurien elektroniikkaliikkeiden luona kyläilemässä niin leffat loistivat kuitenkin poissaolollaan ja se jos mikä huolestuttaa kun vielä kyseessä on Japani jonka luulisi juhlivan mediaroskalla, niin länsimaisella kuin omallaankin...


Ps. Onnittelut Jonille Twin Peaks-matkasta, aina kiinnostanut kyseinen paikka mutta en nyt ihan sen takia vain jaksaisi jenkkeihin lähteä. Juuri ennen Japaninmatkaa katsoin alkuperäisen sarjan blueraylta pitkästä aikaa. Erinomainen remasteroitu julkaisu, btw.

[Joni Ahonen]

Ps. Onnittelut Jonille Twin Peaks-matkasta, aina kiinnostanut kyseinen paikka mutta en nyt ihan sen takia vain jaksaisi jenkkeihin lähteä. Juuri ennen Japaninmatkaa katsoin alkuperäisen sarjan blueraylta pitkästä aikaa. Erinomainen remasteroitu julkaisu, btw.

Yhdistin tähän reissuun Seattlessa olon, joka siis lähin suurkaupunki tässä. Neljä päivää Twin Peaksissa ja neljä päivää Seattlessa. Täällä en ole suunnitellut mitään ihmeellistä tekeväni, mitä nyt jotain pelikauppoja, taidegallerioita ja isoja ostoskeskuksia käyn stekkaamassa.

Tajusin vasta eilen miten siistiä olikaan olla Twin Peaksissa Halloweenin aikaan. Eilen pilkkopimeässä kävely metikössä samalla kuunnellen Muumien mystisiä soundtrackeja ysäriltä sai fiilikset kympistä nousemaan sataseen.