Resident Evil suomeksi

Opiskelu-topic on periaatteessa vähän sama asia, mutta vanhalla foorumilla tämä osio oli varsin suosittu myös.

Itse olen vasta viime vuosien aikana joutunut aikuisten oikeasti miettimään mitä haluaisin elääkseni tehdä. Minulla on vielä pari vuotta jäljellä AMK-tutkintoa kuvataiteen alalta, josta ei kuitenkaan mihinkään ammattiin varsinaisesti valmistuta. Suomessa marginaalisen pieni osa taiteilijoista elättää itseään pelkällä taiteella, eikä apurahoja myönnetä kuin harvoille ja valituille. Suurin osa koulustani valmistuneista tekevät taiteen ohella muita töitä tai päätyvät sossun luukulle.

Itse en oikeastaan edes unelmoi itsenäisestä taiteilijan urasta, koska pidemmän päälle näyttelyjen ja tapahtumien rakentamisessa ei olisi mieltä. Opettajan hommat kiinnostavat jonkin verran, mutta sitä varten pitäisi erikseen opiskella vuosien tutkinto, joka ei oikein nappaa. Ja muutenkin luulen opettajan hommien käyvän pidemmän päälle turhauttaviksi, etenkin kun ottaa huomioon nykyajan nuorison, jos päätyisi peruskouluun kuvismaikaksi. Voin toki AMK-tutkinnon varassa tehdä sijaisuuksia sekä pitää kursseja, joista onkin ollut positiivisia kokemuksia. Sellaisia varmasti jatkossakin tulen keikkaluontoisesti tekemään.


Kävin tuossa pari päivää sitten kampaamossa hiukseni värjyyttämässä, jossa meikäläisen hyvin tunteva kampaaja heitti, että minusta voisi tulla oiva taideterapeutti. En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta tuona hetkenä välähti, että siinä olisi ala, jossa voisin yhdistää monta itseäni kiinnostavaa asiaa. Olen aina halunut tehdä jotain tärkeää työtä, jossa voisin auttaa ihmisiä jollakin tavalla. Ihmismieli ja psygologia ovat aina kiehtoneet suuresti, ja taideterapiassa voisi hyödyntää myös visuaalista ilmaisua. En tiedä olisiko minusta siihen, mutta tällä hetkellä se kuullostaisi oikeasti kiinnostavalta alalta.

Katsotaan miten käy.

Enpä ole miettinyt tätä kysymystä varmaan vuosiin. Syynä varmaan on se, että vaikka kykenisit pääsemään johonkin ammattiin mihin haaveilisit, niin nurkan takaa iskeekin vääjäämättä se kuuluisa "Mutta onko tälle alalle edes töitä tarjolla?" - tilanne. Kyllähän töitä saa, jos hakee aivan perkeleesti, mutta työhaastatteluissa arvojärjestys menee valitettavan usein näin:

1. Suhteet.
2. Kokemus.
3. Koulutus.

Ihan kuin koulutuksesta juuri valmistuneella olisi mitään mahkuja niitä vastaan, joilla on vuosien kokemus alla tai ovat jo ennestään tuttuja firman pääpampuille.


Mutta valitus sikseen ja yritetään keskittyä tähän kysymykseen. Tykkään kyllä sarjakuvien ja vastaavien piirtelystä, mutta mielummin pidän sitä harrastuksena, koska työ vie siitä touhusta yleensä kaiken mehun ja nautinnon. Pelaaminen on vähän sama asia, vaikka ottaisinkin mahdollisten pelien arvostelun hommaksi. Tietenkin, jos Ahonen oikeasti saa kasaan sen pelitalonsa, niin kyllähän sitä alaa voisi ihan vaikka piruuttaan testata.

Työn suhteen itselläni ei ole kovinkaan kunnianhimoa, itselleni riittäisi ihan jokin perusduunikin, kunhan siitä saisi edes enemmän kuin perus työttömän päivärahaa, jotta sillä eläisi. Kaupan puolella heiluvan perusduunarin ja hyllyttäjän homma ei kuulostaisi loppujen lopuksi pöllömmältä, kunhan työpäivien jälkeen jäisi vaan aikaa muuhunkin.

Pienenä halusin sarjakuvataiteilijaksi, ja haluan vissiin salaa vieläkin. Aion kuitenkin tehdä Don Rosat ja opiskella "oikean ammatin" ensin, ja sitten jos joku kiinnostuu teoksistani niin so be it. Eli siis lähden opiskelemaan matkailualaa ja hotellinpyöritystä, mutta aion jatkaa piirtämistä vielä tulevaisuudessakin.

Ja kaikki meitsin aiemmat työpaikatkin on järjestyneet suhteilla. Ilman suhteita ei nuori mies nyky-Suomessa pärjää.

typewriter kirjoitti: Ja kaikki meitsin aiemmat työpaikatkin on järjestyneet suhteilla. Ilman suhteita ei nuori mies nyky-Suomessa pärjää.

Tämäpä hauska kuulla, kun pitäisi kuukauden päästä vihdoin oikeasti ruveta etsimään töitä. t. ei yhtään suhteita tai työkokemusta lukuunottamatta jotain yläasteen TET-jaksoja.

Itse olen haaveillut ammattimusiikon urasta niin kauan kuin olen soittanut kitaraakin (vaikka en kitaransoittoa tästä syystä aloittanutkaan), mutta nyt viime aikoina on ruvennut heräämään tähän todellisuuteen, että ei perkele, ei musta ehkä sittenkään tuu rokkistarbaa. Tuon haaveen tavoittelemista en kuitenkaan lopeta ja musiikki pysyy aina mukana elämässä, vaikka sitten vain harrastuksena.

Joku oikea ammatti pitäis siis jostain kehittää, mutta ongelma on se ettei oikeastaan mikään muu kuin musiikki kiinnosta. Tai sitten jos kiinnostaisikin niin koulutusta on ihan mahdotonta saada. Esimerkiksi panimoala voisi olla ihan mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta ei mitään hajua miten sille alalle voisi kouluttautua saatika löytää työpaikkaa (vaikka jokseenkin kasvava ala tuo taitaa olla tällä hetkellä). Pelottaa vaan ajatus siitä, että 10-20 vuoden päästä istun jonkun toimistopöydän takana jossain helvetin kuivassa työpaikassa ja ihmettelen, että miten tähän päädyttiin.

Masse kirjoitti:Tämäpä hauska kuulla, kun pitäisi kuukauden päästä vihdoin oikeasti ruveta etsimään töitä. t. ei yhtään suhteita tai työkokemusta

No toi menee sit siihen, että sul ei oo kokemusta -> et saa töitä -> et saa sitä kokemusta, koska et saa niitä töitä

Masse kirjoitti:Esimerkiksi panimoala voisi olla ihan mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta ei mitään hajua miten sille alalle voisi kouluttautua saatika löytää työpaikkaa (vaikka jokseenkin kasvava ala tuo taitaa olla tällä hetkellä)

Luulisin että helpointa olisi päästä panimoalalle oppisopimuksen kautta. Jos itse olet tehny olutta niin siitä varmasti ois plussaa. Eli siitä vaan soittelemaan panimoihin.

Jaah, tässä on joutunut viime vuoden aikana syynäämään tarkasti, mitä uutta alaa alkaisi ensi vuonna mahdollisesti opiskelemaan tämän mahtavan työllisyystilanteen, laman ja muiden bullshit-excusien vuoksi.

Pelialan media-assistentiksi (lue: Level Designeriksi) opiskelin viime vuonna ja töitä löytynyt tasan nolla kappaletta, muutamaa Rovion harjoittelijapaikka lukuunottamatta, jotka nekin menivät parempiin paikkoihin, pah. Yritystoiminta näyttää olevan tällä hetkellä Suomessa heikkoa ja työpaikat katoavat Kiinaan ja muihin halpamaihin myös tälläkin alalla, prkl.

Kai se on pakko ruveta aidosti kokeilemaan uraa kirjallisuuden parissa..

Lord_Kado kirjoitti:Kai se on pakko ruveta aidosti kokeilemaan uraa kirjallisuuden parissa..

Kannattaa ainakin yrittää, ei muute siitä saa varmuutta. Tai sun pitää alkaa panostamaa Ahosta että perustais sen pelifirman mistä on puhunut

NightFan kirjoitti:

Lord_Kado kirjoitti:Kai se on pakko ruveta aidosti kokeilemaan uraa kirjallisuuden parissa..

Kannattaa ainakin yrittää, ei muute siitä saa varmuutta. Tai sun pitää alkaa panostamaa Ahosta että perustais sen pelifirman mistä on puhunut

Heh, tässähän tulee jo paineita.

Mielenkiintoa pelialalle itsellänikin olisi. Ohjelmoijaa minusta ei saa kirveelläkään, mutta luovajohtaja tai joku muu suunnittelupuolen ideoija/graafinensuunnittelija olisi meikäläisen hommaa. Koulun jälkeen aion hakea ihan vakavissani Rovioon töitä ja kokemusta hankkimaan. Unelmatilanne olisi löytää tiimi isosta firmasta, joiden kanssa sitten yhdessä lähtisi perustamaan omaa pelifirmaa. Tämä nyt on vielä tietenkin tosi kaukaista, mutta varmasti tulen yrittämään onneani.


Gigsu ja Typewriter ovat maininneet sarjakuvapiirtäjän ammatin, joksi pentuna halusin tulla. Edelleen toki se on kuvataiteilijan tavoin yksi unelma-ammateista, mutta töitä saisi tehdä niin helvetisti, että pelko mielenkiinnon menettämiseen olisi aidosti suuri. Taideuran haluaisin pitää sivussa, jota rahoittaisin sitten "oikeilla töillä".