Gigante kirjoitti:Allekirjoittaneella on yhä ja aina, hemmetin hyvät syyt kärsiä pelkoa hammaslääkärien suhteen. Turha ihmetellä miksi potilas sätkii silmät teelautasen kokoisina operointituolissa, kun porat ja muut laitteet jyskyttävät hampaassa. Kyllähän tuossa puudutuksen sai, mutta eipä tuosta litkusta tapahtunut muuta kuin huulien turpoaminen kahdeksi tunniksi. Kiva tietää että pitää käydä tuossakin kidutuksessa vielä yhdessä paikkauksessa.
Hämärässä tulevaisuudessa tapahtuva viisaudenhampaiden poiston suhteen tulen näkemään tämän(kin) tapahtuman myötä enemmän painajaisia. Voi kun saisi itsensä tajuttomaksi tuon toimenpiteen ajaksi, mutta kun ei täällä peräkylällä.
Itse olen saanut taannoin ravata hamppilääkärissä niin monissa eri operaatioissa etten enää juuri jaksa niitä jännittää. En ota edes puudutustakaan enää, sillä se lisää kustannuksia sekä operaation pituutta. Kannattaa muistaa, että vanhempiemme aikoina hammaslääkäriä sai oikeasti pelätä, kun ei välttämättä saanut edes puudutusta ja välineet olivat muutenkin alkukantaisempia.
Viisaudenhampaat poistettiin multa kaikki 8 vuotta sitten. Ekat lähti hetkessä, toiseksi viimeinen oli aika tiukassa ja viimeinen todellinen loppubossi, jonka jälkeen laitettiin tikit. Operaatiot eivät sattuneet ollenkaan, inhottavinta oli vain pitää pumpulituppoja suussa ja odottaa verenvuodon tyrehtymistä.
Kivulain operaatio minulle oli oikomishoito 3 vuotta sitten. Raudoissa olevien lankojen kiristäminen kerran kuussa sattui oikojalla perhanasti. Onneksi lopputulos onnistui, mutta sattui todella niin lujaa, että pidätin vain hengitystäni pahinpina hetkinä. Yleensä aina pidätän hengitystä, kun porataan tai sattuu. Tiedä sitten auttaako oikeasti.