^
Vähän samanlaisia kokemuksia meikäläisellä juuri nyt.
Elikkä tutustuin syksyllä yliopistolla erääseen puolalaiseen naiseen. Tai oikeastaan hän tutustui ensin minuun, kun huomasi meikäläisen olevan hukassa paskan kielitaitoni kanssa. Hyvän tekosyyn varjolla hän keksi lähestyä minua ja ehdotti, että voisi opettaa minulle enkkua yksityisesti. Suostuin tähän ilomielin, kun ei minulla yliopistolla ketään kavereita kovin ollut.
Olemme nähneet suunnilleen viikoittain hänen luonaan ja aina on ollut mahtavaa yhdessä. Usein jäämme vain juttelemaan ihan kaikesta mahdollisesta niin pitkiksi ajoiksi, ettemme edes muista avata kirjoja. Olen ollut hänelle paljon rehellisempi ja avoimempi kuin kenellekään muulle koskaan. Osittain syynä on se, että koska hän ei tunne minua ja tiedä yhtikäs mitään menneisyydestäni, ei ole ollut pelkoa kiinnijäämisestä. Mikään muu ei ole nimittäin veemäisempää kuin asua jollakin pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.
Olen alkanut pitämään tästä tytöstä luonnollisesti paljon. En ikinä mieti paskoja asioita hänen kanssaan, joita viimeiset kouluvuodet ovat sisältäneet runsaasti. Ainoa ongelma kaikessa on, että hänellä on jo poikaystävä. Mutta suhde ei ole vakaalla pohjalla, josta hän viimeksi avautui minulle ja puhui jopa mahdollisesta erosta. Pianonopettajani, joka on myös puolalainen, on yllyttänyt käymään kiinni välittömästi.
Mutta ystäviähän tässä vain ollaan. Toisaalta ei sitä kovin usein hänenlaisiaan vastaan ole tullut, joten tavallaan tekisi mieli kokeilla kepillä kunnolla jäätä. Hän kuitenkin palaa joka tapauksessa takaisin Puolaan kahden kuukauden päästä, joten en suuremmin häviäisi, jos uskaltaisin ehdottaa häntä ulos tai jotakin. Ystävänpäivänä voisin olla jopa niin hurja, että ostaisin kimpun kukkia ja katsoisin miten hän reagoi. Aina voin piiloutua oman kulttuurini taakse, jos huomaan, ettei tilanne olekaan hänelle järin mieluinen. Tämän naamion ansiosta sitä uskaltaa tehdä ja sanoa vähän enemmän kuin tavallisesti. Kenties säälittävää, mutta surkeaa itsetuntoa ei tekisi mieli kolhia pahemmin.
Saappineste kirjoitti:Vinkkinä kaikille jotka yrittävät löytää elämäänsä sutinaa. Olkaa vaan rohkeasti omia itsejänne, ja pysykää intohimossanne kiinni. Tiedostakaa, että jos teillä on varaa kehittyä ihmisenä niin tehkää se. Tällä tarkoitan sitä että haitallisia ajatusmalleja voi kyllä muuttaa. Mutta vetäkää sitä omaa hommaa päättäväisesti eteenpäin. Jos uskotte itseenne, silloin muutkin uskovat.
Viisaita sanoja. Noista inspiroituneena aion kyllä tosissani viedä tätä tilannetta eteenpäin.
Kovasti stemppiä sulle Saappineste!