Resident Evil suomeksi

Tulipahan tässä taas kerran mieleen yksi viisaus, jonka itse ainakin kyseenalaistan.
Monet ihmiset ovat iät ja ajat sanoneet, että

"Elämä ei ole ruusuilla tanssimista"

Itse olen sitä mieltä, että onhan se! Meinaan ruusuissahan on piikit ja kun tanssit ruusuilla, niin terälehdillä ja pensaanvarsilla, on aina riski että polkaiset suoraan okaan. Elämä on kuin ruusut: Piikkejä ja toisinaan kauniita hetkiä.

Gigante kirjoitti:Tulipahan tässä taas kerran mieleen yksi viisaus, jonka itse ainakin kyseenalaistan.
Monet ihmiset ovat iät ja ajat sanoneet, että

"Elämä ei ole ruusuilla tanssimista"

Itse olen sitä mieltä, että onhan se! Meinaan ruusuissahan on piikit ja kun tanssit ruusuilla, niin terälehdillä ja pensaanvarsilla, on aina riski että polkaiset suoraan okaan. Elämä on kuin ruusut: Piikkejä ja toisinaakauniita hetkiä.

Juuri noin olen itsekin aatellut tuosta sanonnasta.


Sen olen oppinut että elämässä kannattaa olla sopivasti itsekäs eikä oma onni ole keneltäkään pois. Kaikki me olemme oman elämämme päähenkilöitä, joten pitäkäämme huoli siitä, että filmi on kiinnostavaa seurattavaa. Loppupeleissä kaikki pelottavat jutut eivät todellisuudessa ole niin pelottavia kuin luulemme.

Suurin osa peloistamme ja ajatuksistamme perustuu vain pelkkään luuloon.

Gigante kirjoitti:"Elämä ei ole ruusuilla tanssimista"

Ei niin. Välillä se on ihan mukavaakin.

En ole varmaan ainoa, joka joutuu kamppailemaan motivaatio-ongelmien kanssa. Olen ihmetellyt kuitenkin sitä, että vaikka olenkin tällainen klassinen aloitan-sitten-huomenna-mies, olen siitä huolimatta jollain ilveellä aina onnistunut saattamaan jokaisen projektin kunnialla valmiiksi. Koulujutuissa olen pärjännyt jopa hämmentävän hyvin, vaikka usein koen olevani luokassani se ainoa, joka on aivan pihalla kaikesta.

Oikeastaan kaikkien projektien kohdalla on tullut todettua, ettei se itse työn tekeminen koskaan ole niin vaikeaa kuin sen aloittaminen.

Joni Ahonen kirjoitti:
Oikeastaan kaikkien projektien kohdalla on tullut todettua, ettei se itse työn tekeminen koskaan ole niin vaikeaa kuin sen aloittaminen.

Allekirjoitan giganttisena.



Itse olen elämisen aikan tehnyt semmoisen periaatteen, että "Pyri ajattelemaan tulevat tilanteet Win-Win-periaatteella. Näin ollen ei epäonnistuminen vituta niin raskaasti."
Esimerkkinä vaikka työpaikan hakuun:

Saat paikan: Tekemistä ja vähän enemmän rahaa.

Et saa paikkaa: Noh, eipä tarvitse herätä aamulla niin aikaisin.

Gigante kirjoitti:Itse olen elämisen aikan tehnyt semmoisen periaatteen, että "Pyri ajattelemaan tulevat tilanteet Win-Win-periaatteella. Näin ollen ei epäonnistuminen vituta niin raskaasti."
Esimerkkinä vaikka työpaikan hakuun:

Saat paikan: Tekemistä ja vähän enemmän rahaa.

Et saa paikkaa: Noh, eipä tarvitse herätä aamulla niin aikaisin.

Oot selkeästi optimisti, niinkuin minäkin. Aina kun paska osuu tuulettimeen ja kaikkia vituttaa, niin itse olen ensimmäisenä keksimässä hyviä puolia tilanteesta. Muuten ihan hyvä, mutta välillä tulee ehkä tyydyttyä liian pieneen kun ei edes ajattele että olisi parantamisen varaa.

whatever kirjoitti:

Gigante kirjoitti:Itse olen elämisen aikan tehnyt semmoisen periaatteen, että "Pyri ajattelemaan tulevat tilanteet Win-Win-periaatteella. Näin ollen ei epäonnistuminen vituta niin raskaasti."
Esimerkkinä vaikka työpaikan hakuun:

Saat paikan: Tekemistä ja vähän enemmän rahaa.

Et saa paikkaa: Noh, eipä tarvitse herätä aamulla niin aikaisin.

Oot selkeästi optimisti, niinkuin minäkin. Aina kun paska osuu tuulettimeen ja kaikkia vituttaa, niin itse olen ensimmäisenä keksimässä hyviä puolia tilanteesta. Muuten ihan hyvä, mutta välillä tulee ehkä tyydyttyä liian pieneen kun ei edes ajattele että olisi parantamisen varaa.

Tuon takia onkin hyvä muistaa toisinaan hyödyntää kaikkea sitä (esim. kokemusta) mitä mahdollisista tappioista jää jälkeen. Ei sen hopeareunaisen pilven etsintä myöskään pahaa tee.
Myönnän kuitenkin, että itsekin toisinaan olen tottunyt tyytymään melko vähään, mutta sekin vähän jota jää käteen on parempi kuin ei mitään.

Viilauksia muutamiin tunnettuihin viisauksiin/sanontoihin.


"Vastakohdat täydentävät toisiaan". Täyttä puppua. Juuri ne yhteiset asiat yhdistävät, erilaisuudet ärsyttävät ja lopulta erottavat. Usein saa kuulla eron syyksi erilleen kasvamisen, joten eikö todennäköisyys ole aika suuri erolle kun ollaan jo heti alusta asti eri aaltopituudella?

"Pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä." Itse olen tavannut sanoa "pidä ystävät lähellä ja älä ole missään tekemisissä vihollisten kanssa." Helpottaa suunnattomasti elämää, kun ei tuhlaa hetkeäkään aikaa kusipäihin.

Vittu että noi Ahosen heittämät lainaukset kyl rasauttaa rusinat joka kerta yhtä tehokkasti. Pitäis ampua se tauno joka tollasta paskaa on keksiny ja saanu kaiken lisäksi ihmiset ajattelemaan et "ei jeesus täähän on ihan legitti pointti :--D". Ei, vastakohdat ei täydennä toisiaan ja vihollisia ei pidetä lähellä ellei ole täysin apina. Välillä oikeasti kiinnostaa et kuka helvetti näitä viisauksia latelee pihalle.

ForWeAreMany kirjoitti:Vittu että noi Ahosen heittämät lainaukset kyl rasauttaa rusinat joka kerta yhtä tehokkasti. Pitäis ampua se tauno joka tollasta paskaa on keksiny ja saanu kaiken lisäksi ihmiset ajattelemaan et "ei jeesus täähän on ihan legitti pointti :--D". Ei, vastakohdat ei täydennä toisiaan ja vihollisia ei pidetä lähellä ellei ole täysin apina. Välillä oikeasti kiinnostaa et kuka helvetti näitä viisauksia latelee pihalle.

Ne viholliset

Jos voitte hankkia jonkun haluamanne jutun nyt, hankkikaa se nyt. Sanoo idiootti, joka on jäänyt usein aprikoimaan liian moneksi päiväksi ostaako löytämäänsä retropeliä divarista vai ei.

Ja muutenkin, jos on rahaa lähteä jonnekin haluamaansa kohteeseen, antaa mennä vaan! Ajan hukkaaminen kostautuu ja pian huomaa olevansa jo liian vanha tekemään mitään.

Pakko vähän jatkaa tuolta Mikä ärsyttää -topicin postauksestani.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Olin siis tutustunut tässä sellaiseen naishenkilöön, jonka ajattelin olevan tutustumisen arvoinen. Viestiteltiin ja vaikutti siltä, että meillä on jotain yhteistäkin. Aika pian hän alkoi viesteissään valittamaan sitä kuinka ihmiset kohtelevat häntä ikävästi ja kuinka vihaakaan kaupunkia jossa asuu. Olin empaattinen ja harmittelin asiaa hänen puolestaan kuten nyt varmaan kuka tahansa. Olenhan itsekin ikäviä tyyppejä tavannut, mutta ilokseni voin kyllä todeta 90 % kohtaamistani ihmisistä olevan oikein mukavia. Ajattelin että kun hänellä on huonoja kokemuksia muista, että olen itse sitten niin mukava ja kiltti kuin voin vaan olla. No sitten kun tämän henkilön tapasin ensimmäistä kertaa, tapaaminen oli aika jäätävä ja hän ei kertaakaan hymyillyt eikä mitään oikein kiittänyt mistään. Ajattelin vaan että ehkäpä hänellä oli huono päivä. Kunnes nyt sitten olen nähnyt tätä henkilöä kahdesti ja saanut osakseni kokea varmaan huonointa kohtelua ikinä elämäni aikana. Vittuilua, panettelua, piikittelyä, valittamista, kritisoimista, siis kaiken kritisoimista, joka kattaa mm. miten kävelen, miten nopeasti kävelen, puhun muille, mitä teen, mistä haaveilen ja sitä etten osaa yhtään mitään oikein. Eli yksinkertaisesti kaikkea. Kun olin tätä höykytystä kuunnellut sellaisen 3-4 tuntia, hän vielä loppuun sanoi: sinäkin kohtelet minua huonosti. Pääni oli räjähtää niin pahasti, että viimein sanoin hänelle että hän itse on tässä se töykeä ihminen, joten ei ihme, että muutkin kohtelevat häntä töykeästi. Henkilö oli itse ihan järkyttynyt ja nyt varmaan sitten haukkuu minut pystyyn muille.

Eli muistakaa että hälytyskellojen pitäisi silloin aina soida, jos henkilö valittaa koko ajan kuinka kaikki kohtelevat häntä surkeasti, kun todellisuudessa hän on itse se joka kohtelee kaikkia kuin sontaa.


Myönnän vieläkin olevani kiihdyksissä ja uskomattoman hämmentynyt tästä, sillä en ole kuuna päivänä tämmöistä tapausta kohdannut. Kävin kyllä läpi omaakin käyttäytymistäni, enkä varmasti ole täydellinen todellakaan, mutta siinä vaiheessa kun kuulin muiltakin aivan samoja kokemuksia hänestä, tajusin etten ole itse tässä hulluksi tullut.

Uskomaton tapaus! Pitäisi jokin varoituskyltti tuollaisten kaulassa roikkua.

Joni Ahonen kirjoitti:
Uskomaton tapaus! Pitäisi jokin varoituskyltti tuollaisten kaulassa roikkua.

Tuollaisille ihmisille pitää sanoa reilusti vastaan ja aiheuttaa riita, jonka jälkeen raivonussitaan 4 tuntia (tai minuuttia, sama se). Sen jälkeen ovat ainakin hetkellisesti siedettäviä.

Jonin kuvailema tyyppi kuulostaa omaan korvaan ainakin juuri täydelliseltä kirjaesimerkiltä erittäin epävarmasta henkilöstä, ehkä jopa narsistista. Monesti narsistin ajatellaan olevan suuresti itserakas henkilö, vaikka todellisuudessa kyseessä voi olla siis henkilö joka on äärimmäisen epävarma itsestään ja jopa itseinhoinen. Tällöin oman egon paikkailu tapahtuu muita nälvimällä ja muiden arvoa alentamalla. Itsekin olen kyseistä käyttäytymistä havainnut niin perheessä, opiskelupiireissä kuin omassa toiminnassa. Siinä mielessä vittumainen ongelma yrittää hoitaa siis rttä apua tarjoavat ja antavat joutuvat usein tällaisen käyttäytyjän yulilinjalle. Yritäp siinä sitten olla ymmärtäväinem jne. Joskus olisi mielenkiintoista yrittää osua tuollaista tyyppiä siihen pahimaan kipupisteeseen ja katsoa saisiko hänet täysin murtumaan puimalla hänen ajatuksiaan itsestään.

^
Jep, Nikkeli puikin hyvin pohdintojani. Oikeastaan minua käy kyseistä henkilöä vain sääliksi. Päätin katkaista välit kokonaan, koska liiankin anteeksiantavaisena henkilönä olisin 120 % varmuudella joutunut samaan liemeen kyseisen tyypin kanssa uudestaan. Ei se vaikeaa ollut, kun ei tässä ehditty syvemmin tutustumaan.

Voin myöntää tunnistavani tämän henkilön käytöksessä samaa mitä itsessänikin on ollut (ja varmaan ehkä edelleen), kun olen tuntenut epävarmuutta, kateutta ja mustasukkaisuutta. Siksi on ollut asiaa helpompi ymmärtää, vaikka ei se tällaista käytöstä tietenkään oikeuta keneltäkään. Vikaa löytyy meistä kaikista ja jokaisessa on narsistisia piirteitä. Usein pohdin sitä, että olenko liiankin itsekeskeinen ja etten vaan anna vahingossakaan ylimielistä kuvaa itsestäni. Terapeuttini kanssa on työstetty sitä etten alentaisi liikaa itseäni, mutta sitten kun on esillä ja vähän mahtipontisempana, joku saattaakin mieltää minun käyttäytyvän ylimielisesti. Pitää vaan muistaa se tosiasi ettei kaikkia voi miellyttää, sillä onhan meitä täällä yli 7 miljardia, joten varmasti yhteentörmäyksiä tulee jossain vaiheessa.

Keskittykään hyviin tyyppeihin. Ei kannataa jäädä ikäviä asioita liikaa pohtimaan omaan yksinäisyyteen. Onneksi olen tästä tapauksesta voinut hyvälle ystävälle puhua. En koskaan kuitenkaan puhu ihmisistä nimiltä, etenkin jos kyse on ikävästä tapauksesta.

"Rajat ovat rakkautta."

Ehkei nuorena tuo siltä kuulostanut, mutta mitä vanhemmaksi on tullut ja näkee pentuja kaupungilla pimeän aikaa -osa jengiytyneinä porukkaa pahoinpitelemässä- pohtii usein että eikö lasten vanhemmat yhtään tiedä tai välitä lastensa touhuista? Eihän mulla lapsena kuria myöskään ollut, enkä sitä varsinaisesti kilttinä ja ujona poikana olisi tarvinnutkaan, mutta kyllä vanhempia silti kunnioitti ja osasivat tarvittaessa älyttömille ideoilleni sanoa ei.

Kun on ollut tekemisissä erään vanhemman kanssa, joka pitää lapsilleen välillä aika tiukkaakin kuria, olen pikkuhiljaa hoksannut, että kyseessä on siksi erittäin rakastava vanhempi.