Mitä kuuluu?

[Salem]

Suuret osanotot Gigsulle ja perheelle. Tämä on yksi niitä asioita elämässä jolle ei vain löydy sanoja, ja jota kantanee loppuelämänsä mukanaan. Mutta kuten Joni sanoikin, hyvät muistot auttavat jaksamaan. Voimia.

Saa nähdä miten hautajaisjärjestelyjen suhteen mennään näin koronan takia.

Tähän voin sanoa omasta kokemuksesta sen verran, että viikko sitten olimme laskemassa avovaimoni isää haudan lepoon, hyvin äkillisen poismenon seurauksena. Käytäntö oli hyvin pitkälti se että kirkossa ei pidetty mitään seremonioita, vaan siunaus suoritettiin suoraan hautausmaalla, ja vain lähimmän perheen kesken. Muille sureville tilaisuus striimattiin, jotta siihen saattoi edes jollain tapaa ottaa osaa, vaikkei paikalle saanutkaan tulla. Näistä erikoisjärjestelyistä huolimatta tilaisuus oli kuitenkin kaunis.

[Gigante]

Olipahan taas tapahtumatäytteinen viikko. Tomaatintaimen istutusta ruukkuun alkuviikosta. Viimeinen opintojen näyttö tuli suoritettua työmaalla ja valmistuminen on virallisia allekirjoituksia vaille plakkarissa. Lopuksi vielä Äidin siunaustilaisuus ja sitten postipaketin noutaminen samana iltana. Vielä olisi ne ebaysta tehdyt tilaukset saapumatta, mutta ulkomaan postin kanssa menee aina useampi viikko.


Äiti sai mielestäni aikas nätin paikan puutarhamaisesta paikasta jonka lähellä oli suihkulähde sekä kukkaistutuksia. Kätevästi lähiseudulla sentään. Vielä on tiedossa paperisodat perunkirjoitusten ja muiden osalta, mutta raskain osuus taitaa olla jo takanapäin, mutta toisaalta jokaisella menee oma aikansa käsitellä asiaa ja kulkea eteenpäin.

[Joni Ahonen]

Eilen päättyi viimeinkin meikäläisen vuodesta 2006 alkanut opiskelutaival, kun todistuksen Laajasalon elokuvalinjalta kävin hakemassa. Mitä vuodesta sitten jäi käteen. Tein kolme lyhäriä, jossa vain yhdessä pääsin todella kokeilemaan ohjaamista ja vaikuttamaan kaikkeen. Elokuva-alasta sai sellaisen käsityksen opistovuoden aikana, että se on varmasti todella stressaava, jossa monen luovan ihmisen intohimo kuolee nopeasti realiteettien valjetessa. Sinulla voi olla maailman hienoin elokuvaidea, mutta sen toteuttaminen valmiiksi elokuvaksi on piiiiitkä matka. Niin monessa kohtaa hyvän leffaidean voi pilata, että jos nyt kuvauksissa kaikki olisikin mennyt hyvin, viimeistään leikkausvaiheessa kaikki hyvä matsku voidaan tärvellä osaamattomissa käsissä. Luokkakaverien eri tyylit alkoi tunnistamaan nopeasti, joka oli hauska havainto, vaikka työporukassa olisi paljon muitakin ihmisiä. Kuten kuvataiteessa, se jokaisen oma persoonallinen kädenjälki näkyy myös liikkuvassa kuvassakin.

Introvertti yksintekijä kun olen, elokuva-ala on täydellinen vastakohta aikaisemmille jutuilleni. Siksi en ole jatkamassa alan opintoja, kun oma koulukiintiö muutenkin tällä haavaa täynnä. Meillä oli hieno luokka, täynnä toinen toistaan oikeasti taitavia nuoria, joista varmasti osasta tullaan vielä kuulemaan. Arvostan myös näyttelijöitä tätä nykyä enemmän, sillä he jaksavat vetää samat kohtaukset päivän aikana jopa 50 kertaa. Opistovuosi oli mukava, vaikkakin vähän laiha. Vierailevia opettajia olisi saanut käydä enemmän ja eri näkemyksiä elokuvista ja historiasta ihan perussivistykseen olisin halunnut oppia.

Ope antoi minun toteuttaa lopputyökseni kokeellisen taidelyhärin, jonka tein päivässä ja leikkasin viidessä tunnissa. Olisin voinut jättää lopputyön tekemättä kokonaan, sillä aloitin huhtikuussa työt isossa varastossa äänikeräilijänä, jossa trukilla keräilen autojen varaosia. Ei yhtään meikän hommaa, hyvin äijämäinen työpaikka, mutta olen yllättävän hyvin viihtynyt. Työsopimus kestää syyskuun loppuun asti, jos en nyt vaan tee tilauksissa enempää virheitä kuten työt aloittaessani tein ja sanomista tuli paljon. Haluan toki löytää oman alan töitä. Parempi kuitenkin tehdä edes hanttihommia, kuin olla kokonaan jouten vaan.


Minulla ollut mukava vuosi ja jään Vantaalle asumaan. Se tuntuu kotoisalta ja olen alkanut aktiivisesti salilla jälleen niiden avauduttua käymään. Haaveissa olisi keskittyä sarjakuvien tekoon ja kenties jatkossa kuvata jotain taiteellisia videoita. Nyt vietän kotona vanhempien kanssa aikaa, lähdetään kohta syömään Valamon luostariin. Siitä mun sivarivuodesta siellä jo 11 vuotta aikaa!

[Salem]

Tänään tuli haettua koronapiikki. Hirveästi on kuumoteltu mahdollisia sivuvaikutuksia, mikä ainakin työpaikalla on näkynyt siinä että harva sitä sanoo menevänsä edes hakemaan, vaikka tämän pahamaineisen veritulppapiikin jakaminen onkin lopetettu. Pakko kyllä myöntää että itsekin siinä piikin jälkeen odotellessa aloin tuntemaan kuinka kurkku olisi mukamas alkanut turvota umpeen, mutta olo kesti vain hetken aikaa, ja oli poissa ennen kuin tuo kehotettu vartin odotus oli kulunut umpeen. Todennäköisesti jotain mielen tekemiä jekkuja.

[Masse]

Eipä tässä muuta kuin töitä töiden perään. 12 vuoroa putkeen takana ja vielä pitäisi ainakin perjantaihin jaksaa eli sellainen kevyt 16 päivän putki yhteensä. Yllättävän kivuttomasti mennyt tähän asti. Tai no, oikeastaan "kivuton" on aika huono sana.

Toissa viikolla onnistuin jotenkin reväyttämään oikean hauiksen ja sitä särkee edelleen. Viime viikolla onnistuin lisäksi jotenkin kompastumaan lavansiirtovaunuun ja vasen nilkka jäi sen haarukoiden ja pumppukärryjen väliin. Pari tuntia se kipuili, mutta onneksi ei sen enempää oireillut.

Henkisesti kyllä alan olemaan aika kypsä. Etenkin, kun viikonloppuna sain huomata, että kaksi vuotta talossa ollut työntekijä oli ylennetty työnjohtajaksi. Huvittavaa tässä on se, että itsellä on viides vuosi talossa menossa ja ajan myötä olen oppinut ne asiat joita työnjohtajilta vaaditaan kuin itsestään. Tämä kyseinen henkilö taas ei osaa yhtään sen enempää kuin muut "perustyöntekijät". Huvittavaa, kun muut työntekijät tuli kysymään allekirjoittaneelta neuvoa tuttuun tapaan siitä huolimatta, että tämä "työnjohtaja" sattui olemaan samassa vuorossa. Aina ei mene nallekarkit tasan, mutta aion kyllä ottaa asian puheeksi jahka seuraavan kerran näen osaston johtajaa.

Eipä tässä. Vielä pitäisi tämä ja ensi viikko jaksaa. Sitten olisi pari viikkoa lomaa tiedossa. Toivotaan, että ei ennen sitä käy kuin sille tanskalaiselle jalkapallon potkijalle vaikka alkaa kyllä tuntua, että se on lähempänä kuin koskaan.

[Joni Ahonen]

Tänään tuli haettua koronapiikki. Hirveästi on kuumoteltu mahdollisia sivuvaikutuksia, mikä ainakin työpaikalla on näkynyt siinä että harva sitä sanoo menevänsä edes hakemaan, vaikka tämän pahamaineisen veritulppapiikin jakaminen onkin lopetettu. Pakko kyllä myöntää että itsekin siinä piikin jälkeen odotellessa aloin tuntemaan kuinka kurkku olisi mukamas alkanut turvota umpeen, mutta olo kesti vain hetken aikaa, ja oli poissa ennen kuin tuo kehotettu vartin odotus oli kulunut umpeen. Todennäköisesti jotain mielen tekemiä jekkuja.

Itse käyn otattamassa torstaina piikin. Kyllä varmaan kaikki me muistamme sen sikainfluenssan ja narkolepsiat, joita joillakin puhkesi rokotuksen jälkeen, mutta koronarokotteesta ei ole kuin muutamia veritulppatapauksia siellä täällä. Ja kuten totesitkin, sitä rokotetta ei enää anneta, josta ilmeni joillakin noita probleemia. Hyvä se rokote on vaan ottaa, vaikka olin alkuun vastaan.

Eipä tässä muuta kuin töitä töiden perään. 12 vuoroa putkeen takana ja vielä pitäisi ainakin perjantaihin jaksaa eli sellainen kevyt 16 päivän putki yhteensä. Yllättävän kivuttomasti mennyt tähän asti. Tai no, oikeastaan "kivuton" on aika huono sana.

Toissa viikolla onnistuin jotenkin reväyttämään oikean hauiksen ja sitä särkee edelleen. Viime viikolla onnistuin lisäksi jotenkin kompastumaan lavansiirtovaunuun ja vasen nilkka jäi sen haarukoiden ja pumppukärryjen väliin. Pari tuntia se kipuili, mutta onneksi ei sen enempää oireillut.

Henkisesti kyllä alan olemaan aika kypsä. Etenkin, kun viikonloppuna sain huomata, että kaksi vuotta talossa ollut työntekijä oli ylennetty työnjohtajaksi. Huvittavaa tässä on se, että itsellä on viides vuosi talossa menossa ja ajan myötä olen oppinut ne asiat joita työnjohtajilta vaaditaan kuin itsestään. Tämä kyseinen henkilö taas ei osaa yhtään sen enempää kuin muut "perustyöntekijät". Huvittavaa, kun muut työntekijät tuli kysymään allekirjoittaneelta neuvoa tuttuun tapaan siitä huolimatta, että tämä "työnjohtaja" sattui olemaan samassa vuorossa. Aina ei mene nallekarkit tasan, mutta aion kyllä ottaa asian puheeksi jahka seuraavan kerran näen osaston johtajaa.

Varastohommia varmaan teet? Itse nyt vääntänyt pari kuukautta ja tahtia parantanut. Maanantait vaan ovat tosi väsyttäviä ja tänään onnistuin trukin kolauttamaan neljästi niin, että alkoi ulvomaan. Itse onnistuin viikko sitten salilla selkää reväyttämään, että oli viikon kipeä. Töissä vasen ranne on kipeytynyt raskaiden laatikoiden kannattelusta ja nostelusta. Työ on ihan ookoo, mutta työajat kehnot, kun koko päivä menee aina trukkia ajellen. En todellakaan aio jatkaa syyskuun jälkeen näitä hommia. Vain kesätyö.


Töiden ansiosta viikonlopuista nautin enemmän kuin koskaan ja ostin ekaa kertaa elämäni aikana parvekkeelle kukkaistutuksia sekä myös mansikantaimia. Oli mahtavaa myös vaan pyöräillä ympäri Helsinkiä ja käydä vanhojen koulujen pihoilla verestelemässä muistoja. Tajusin nyt vasta Vantaalta Helsinkiin ekaa kertaa pyöräilessä sen tosiasian, että minä todellakin asun pääkaupunkiseudulla. Viihdyn niin hyvin ja tuntuu, että tämä on koti, jossa haluan olla. Toki olen pohtinut jo kauan aikaa sitä, että meneekö tämä elämä nyt kokonaan yksin erakkona, kun on tähänkin asti mennyt. Olen jo henkisesti kypsytellyt ajatusta luopua realistisisista perhehaaveista. No aika näyttää ja viihdyn kyllä paremmin kuin koskaan omissa oloissani.

[whatever]

Henkisesti kyllä alan olemaan aika kypsä. Etenkin, kun viikonloppuna sain huomata, että kaksi vuotta talossa ollut työntekijä oli ylennetty työnjohtajaksi. Huvittavaa tässä on se, että itsellä on viides vuosi talossa menossa ja ajan myötä olen oppinut ne asiat joita työnjohtajilta vaaditaan kuin itsestään. Tämä kyseinen henkilö taas ei osaa yhtään sen enempää kuin muut "perustyöntekijät". Huvittavaa, kun muut työntekijät tuli kysymään allekirjoittaneelta neuvoa tuttuun tapaan siitä huolimatta, että tämä "työnjohtaja" sattui olemaan samassa vuorossa. Aina ei mene nallekarkit tasan, mutta aion kyllä ottaa asian puheeksi jahka seuraavan kerran näen osaston johtajaa.

Kuulostaa siltä että sinne on otettu joku johtajan sukulainen töihin.

[Masse]

Varastohommia varmaan teet?

Niitäpä niitä. Riippuu tosi paljon osastosta paljonko tavara painaa, mutta meidän toisella pakkasosastolla kaikki tuotteet on luokkaa 10-15 kiloa ja lavat reilu 2 metriä korkeita joten ei todellakaan mitään herkkua repiä niitä laatikoita alas. Siinäpä tuo käsikin meni.

Trukilla ajelu omasta mielestä juurikin mukavaa, kun saa vain istua ja etenkin pakkastrukilla on hyvä, kun voi luukuttaa rauhassa musiikkia, kun niissä on umpinainen koppi. Toisaalta tiedän, että pidemmän päälle se kokopäiväinen trukin pyörittely käy tylsäksi.

Enpä tiennyt, että sinäkin teet nykyään samoja hommia.

Kuulostaa siltä että sinne on otettu joku johtajan sukulainen töihin.

Enpä usko. En halua kuulostaa misogynistiseltä, mutta jännä homma, että vuosien varrella meillä on ollut kolme työnjohtajaa meidän vuokrafirman puolelta (asiakasfirman puolesta sitten taas omat työnjohtajat) ja kaikki näistä ovat olleet naisia. Toisaalta valitan turhasta, koska revin itse joka tapauksessa pakkaspuolella kovempaa palkkaa kuin työnjohtajat (vrt. 20% pakkaslisä, 10% tj-lisä). Mutta tässä onkin kyse periaatteesta. Naurettavaa, että itselle on langennut työnjohtajan vastuu ilman titteliä ja sellainen jolta se titteli löytyy ei eroa osaamiseltaan/toiminnaltaan muista työntekijöistä millään tapaa.

[Joni Ahonen]

Käydääs täällä jälleen kuulumisia raapustelemassa. Viikot menevät töissä edelleen todella nopeaa ja olen hyvin viihtynyt. Joka kuukausi saadaan raportti omasta työn laadusta, joka yllättäen oli minulla parantunut todella paljon. Huomaan tosi herkästi reagoivani töissä niin negatiiviseen kuin myös positiiviseen palautteeseen, jonka jälkeen olen hetken aikaa kuin Mario tähden saatuaan. Vaikka menisi tästä eteenpäin vain paremmin ja paremmin, töissä en silti aio jatkaa syyskuun jälkeen. Jotta ei tarvitsisi asiaa sitten laisinkaan pallotella, pitäisi vain löytää työpaikka valmiiksi muualta. Se onkin helpommin sanottu kuin toteutettu. Mutta olen aktiivinen ja uskon kyllä löytäväni enemmän omaa alaani vastaavaa työtä.

Helteet ei ole rasittaneet niin pahasti ja asuntoa saa hyvin tuuletettua. Salilla tulee käytyä suht aktiivisesti ja olen ilokseni saanut jopa uusia lihaksia esiin. Olo onkin hurjan seksikäs kun sixpack näkyy. Nyt tulikin kuluneeksi vuosi siitä kun vanhemmat lehmistä luopuivat, en todellakaan viime heinäkuuta mielelläni muistele. Onneksi ovat sopeutuneet uuteen elämään hyvin ja olen voinut huoleti asua omillani.

Tuleva syksy tuntuu oudolta kun ei aloitakaan uutta koulua kuten aina ennen. Olo on vähän alaston, kun en olekaan missään listalla ja läsnäolostani kukaan ei välitä. Laakereilleni en jää lepäämään, jos lokakuu on ilman töitä. Silloin omistaudutaan kunnolla taiteelle ja nörttiviihteelle.

[Joni Ahonen]

Niin se vaan menee, että kun on vähemmän aikaa, saa paradoksaalisesti huimasti enemmän aikaiseksi. Työt ovat vaatineet paljon, mutta se pakottanut olemaan aktiivinen omien projektien suhteen. Seuraava näyttelyni avautuu Rovaniemelle parin viikon päästä ja uusia töitä syntynyt reilusti 20 kappaletta, jotka olen tehnyt poikkeuksellisen yksityiskohtaisiksi. Vaikka aina aamuisin ennen töihin lähtöä saankin aikaiseksi kauhean lapsiperhekoheltamisen näin yksinkin, tiedän samalla nauttivani kiireestä. Se on paljon parempi kuin joutenolo, joka on melkeinpä sama kuin tekisi hidasta kuolemaa.

Lokakuussa ei ole mitään hommia varmasti, mutta voisin pitääkin kuukauden aikana lomaa ja ottaa hyvällä omatunnolla rennosti. Taloudellinen tilanne on ok ja uskon kyllä löytäväni uusia töitä. Olen päättänyt etten tuohon työpaikkaan jää, koska se ei edistä mitekään urakehitystäni taidealalla ja sitoisi muutenkin ajankäytöllisesti liikaa, joka alkaisi ottamaan päähän lopulta. Näin puolivuotisena työrupeamana oikein hyvä keissi, pidempää en halua tehdä.


Toinen piikki tulee parin viikon päästä ja pohtinut uskaltaisiko sitä töiden loputtua lähteä mihinkään lomailemaan, kun olisi sopivasti molemmat annokset saatuna ja vaikutus tehokkaimmillaan. Vähän tuntuu ettei tämä korona hellitä parinkaan vuoden päästä.

[Gigante]

Olipahan taas viikko. Viime lauantai meni ensin töissä, jossa sain kurkun kipeäksi ja poljin kotimatkan kaatosateessa. Siitä sitten seurasi kaksi päivää kestävä flunssa, joka on aina perseestä vaikka vapaapäivän siitä saikin.
Heti toivuttuani takasin työmaalle ja siitä meni suurin osa puutelistaa paikkailessa. Koska kyseinen työmaa kuului saada loppuun tällä viikolla, sitä saatiin olla porukalla perjantaina loppusiivoilemassa ja sitäkin "iloa" kesti varmaan puoli päivää.
Eipä tarvitse enää tuota lääniä työstää. Lähes kahdeksan kuukautta samaa työmaata joten urakan päättyminen tuntuu suorastaan vapauttavalta.
Maanantaina sitten toiselle työmaalle, tarkoituksena olisi seurata vapaita työpaikkoja jahka nykyinen työtilanne 'palautuu' osa-aikaiseen.
...

Perunkirjoituksia ja siitä seuraavaa paperisotaa odotellessa:
Ei äiti ollut jättämässä meikää ja siskoa perinnöttä, saatiin kummatkin tämän eläkesäästöistä yllättävä summa. Ajattelin laittaa osan säästöön asuntoa varten, kunhan selkiää kuinka paljon perintöverojen jälkeen käteen jää.

[Joni Ahonen]

Tällä hetkellä on kuin puolittain aloittamassa elämäänsä tyhjän päältä etsien siihen uutta sisältöä, kun vanhat juonikuviot alkaneet tympäisemään. Torstaina loppui varastotyöt ja minua suorastaan hiillostettiin jäämään, eli ääni muuttui radikaalisti verrattuna toukokuuhun, kun uhattiin ovea näyttää. Päätin etten jatka ja vaikka olisin voinut kiireapulaisena toimia ja tulla töihin pyydettäessä miten haluaisin, en halunnut sitäkään. En halua hukata parhaita työvuosiani hommissa, jotka eivät itselleni sovellu ja huomata pohtivani vuosien päästä miksen vain ottanut selvää minne muualle pääsisin, kun lopettaisin vitutuksesta lopulta. Haluan elää mitä-jos-elämää ja katsoa mihin päädynkään tämän jälkeen. Varmasti pääkaupunkiseudulta löytyy töitä.

Ja kun vuodet kuluu ja tajuaa ettei menetettyjä saa takaisin, haluan olla tyytyväinen ratkaisuihini. En ole perheellinen ja siksi helppo tehdä ratkaisuja, kun vastaan lähestulkoon 100 % itse omasta onnestani. Olen pohtinut jo muutaman vuoden aikuisten oikeasti sitäkin haluanko edes yrittää vakavissani löytää elämänkumppania ja nähdä itseäni perheellisenä miehenä. Tällä hetkellä eletty elämä on mennyt mukavasti ja tuntuu että olisi ollut ns. aikuinen jo vuosikymmeniä, mutta näin 31-vuotiaana sitä on edelleen tosi parikymppinen ja näyttää kuin aika olisi pysähtynyt. Mutta näinhän se ei ole ja aikaa kuluu koko ajan.

Oikeastaan kuluneen viikon aikana moni asia mennyt pieleen tai jos ei ainakaan ihan kuten suunnitellut. Rovaniemen näyttelystä jäi vitonen käteen ja ihan odotettava lehtikritiikki. Vaikka ollut ankea sää käydä teokset hakemassa ja olen nyt työtön vailla mitään tietoa seuraavasta työpaikasta, jostakin kumman syystä minulla on edelleen todella lapsenomainen innostus uskoa tulevaisuuteen ja uutta Bondia katsellessa nautin elokuviin uppoutumisesta aivan kympillä. Eskapismi toimii ja innostaa itseänikin aina vaan luomaan jotakin uutta, ja vaikka en taiteilijana ikinä Kiasmaan tai mihinkään arvostettuihin paikkoihin pääsisikään, luon omaa tarinaani, joka kiinnostaa nähdä loppuun.

Elämässä on periodeja, jotka olen aina tykännyt suorittaa loppuun. Olisi kai ollut järkevää jäädä töihin, mutta koska päätin määräaikaisuuden sellaiseksi periodiksi, joka sitten jätetään taakse, se jää taakse. Nyt on pakko keksiä uutta ja ainahan olen aktiivinen kuvataiteilija. Sen verran tämä kesä opetti töistä ja itsensä huolehtimisesta etten aio enää kiusata kehoani syömällä huonosti. Voin olla kiitollinen terveydestäni ja aion jatkaa kunnostani huolehtimista salilla käyden. Uuden harrastuksen aloittaminen on käynyt mielessä ja muutenkin elämään uusien juttujen ottaminen vaikkapa vain katsomalla itselle uusia elokuvia, käyden uusissa paikoissa ja yrittäen opetella uusia taitoja sekä tavata uusia ihmisiä, vaikka introvertti olenkin. Se on varmaan etten aio 10 vuoden päästä katkeroitua siitä ettei ainakaan tullut yritettyä. Nyt on kiva hengähtää, pelata pelejä rauhassa ja käydä ajan kanssa kävelemessä metsissä.

[ForWeAreMany]

Varmaan osalle foorumin poppoosta on jo tiedossa että meikäpoika tykkää pelailla paljon tappelupelejä ja viimeinkin tryhardaus on tuottanut tulosta, sillä pelasin itseni Re:Installin (Suomen suurin taistelupelitapahtuma) Guilty Gear Strive-turnauksessa alkukarsinnoista kahdeksan parhaan joukkoon kilpailemaan finaaleihin, jotka pelaillaan Helsingissä viikonloppuna! Parasta koko touhussa on se, että mulla ei oo toistaseks ollut vielä yhtään helppoa matsia koko turnauksessa eli töitä on saanu paiskia parin päivän aikana oikein urakalla. Toivotaan, että en ihan heti ensimmäisessä matsissa putoa poikkeen mutta jo pelkästään top 8-sijoitus on itelle tosi kova homa.

[Silence]

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/naita-tekstiviesteja-sataa-nyt-suomalaisten-puhelimiin-varo/4bfcb727-f485-4104-83b0-b96c44b66b99

Tänään on tullut jo kaksi kertaa tekstiviestinä "Sinulle on ääniviesti" ja viestissä hyvin epäilyttävä osoite mistä tämän kyseisen "ääniviestin" voi kuunnella.
Numerot ovat olleet 040 ja 044-alkuisia, tavallisen tuntuisia kännykkänumeroita joita googlettamalla ei löydy mitään informaatiota.

Vituttaa kyllä nämä, mutta enpä ole sen enempää jaksanut näihin keskittyä, vaan poistanut viestit samantien.

Pari aikaisempaakin kokemusta näistä on jo tältä vuodelta:
Kesällä tuli pari edellisen huijauspaskan viestiä, kuten todella viralliselta tuntunut "postin" viesti: "sinulle saapuvassa paketissa on jotain epäselvyyttä tullissa ja TÄSTÄ EPÄILYTTÄVÄSTÄ LINKISTÄ voit selvittää kaiken. Terveisin Posti".
Huvitti tuo, koska en tehnyt viestistä huolimatta mitään ja vuorokautta myöhemmin tuli paljon vihaisemman sävyinen "Hei haloo, nyt painat sitä linkkiä selvittääksesi pakettisi tullauksen!"-viesti. Ilmeisesti huijaritkin alkoivat saada asiallisesta sävystä tarpeekseen.

Syksyllä tuli kaikista häiritsevin ja tekijöiden osalta nerokkainkin huijausviesti kun aamuyöstä (noin klo 4-5 aikaan) tuli "osuuspankilta" virallinen viesti että joku on yrittänyt tunkeutua tilillesi ja "KLIKKAA TÄSTÄ LINKISTÄ KIRJAUTUAKSESI TILILLESI JA VARMENTAAKSESI HENKILÖLLISYYTESI.". Hitto kun tuollaiseen herää ihan unisena aamuyöstä niin varmasti porukka alkaa tekemään mokia...

[Gigante]

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/naita-tekstiviesteja-sataa-nyt-suomalaisten-puhelimiin-varo/4bfcb727-f485-4104-83b0-b96c44b66b99

Tänään on tullut jo kaksi kertaa tekstiviestinä "Sinulle on ääniviesti" ja viestissä hyvin epäilyttävä osoite mistä tämän kyseisen "ääniviestin" voi kuunnella.
Numerot ovat olleet 040 ja 044-alkuisia, tavallisen tuntuisia kännykkänumeroita joita googlettamalla ei löydy mitään informaatiota.

Vituttaa kyllä nämä, mutta enpä ole sen enempää jaksanut näihin keskittyä, vaan poistanut viestit samantien.

Pari aikaisempaakin kokemusta näistä on jo tältä vuodelta:
Kesällä tuli pari edellisen huijauspaskan viestiä, kuten todella viralliselta tuntunut "postin" viesti: "sinulle saapuvassa paketissa on jotain epäselvyyttä tullissa ja TÄSTÄ EPÄILYTTÄVÄSTÄ LINKISTÄ voit selvittää kaiken. Terveisin Posti".
Huvitti tuo, koska en tehnyt viestistä huolimatta mitään ja vuorokautta myöhemmin tuli paljon vihaisemman sävyinen "Hei haloo, nyt painat sitä linkkiä selvittääksesi pakettisi tullauksen!"-viesti. Ilmeisesti huijaritkin alkoivat saada asiallisesta sävystä tarpeekseen.

Syksyllä tuli kaikista häiritsevin ja tekijöiden osalta nerokkainkin huijausviesti kun aamuyöstä (noin klo 4-5 aikaan) tuli "osuuspankilta" virallinen viesti että joku on yrittänyt tunkeutua tilillesi ja "KLIKKAA TÄSTÄ LINKISTÄ KIRJAUTUAKSESI TILILLESI JA VARMENTAAKSESI HENKILÖLLISYYTESI.". Hitto kun tuollaiseen herää ihan unisena aamuyöstä niin varmasti porukka alkaa tekemään mokia...

Tullut omaankin luuriin pari tommoista viestiä, mutta poistoon menivät samantein. Oli kyllä säpsähdyttävää herätä puoliltaöin saapuneeseen viestin kilahdukseen. Varmana yrittävät hyödyntää sitä kuinka aamu-unisena ei ajatus toimi aivan optimaalisesti, kuten totesit. Onneksi mulla on jo iskostunut selkärankaan varmistaa kaikki viestit vähintään kolmasti ennen kuin edes harkitsen viestin avaamista. Toinen ärsyttävä asia ovat sitten nämä huijauspuhelut. Melkein heti iskee hälytysvalot soimaan kun vieraan puhelinnumeron yhteydessä lukee vielä "SUOMI" tai vaihtoehtoisesti "KEMI", kun tavallisesti mitään sijaintipaikkaa puheluissa tuskin näkyy.


...


Sitten jotain pientä tilannepäivitystä. Äidin uuppuminen arjesta tuntuu edelleen yhtäaikaa autuaalta mutta samalla myös kuitenkin epämukavalta, vähän vaikeaa kuvailla. Pahin tuska on jo toki takanapäin, mutta silti ei vaan voi karistaa mielestä sitä että asiat ei ole enää kuin ennen, varsinkin kun joulu lähestyy eikä ole oikein tiedossa miten sen suhteen toimitaan. Muu perhe jatkaa elämää: siskolla on uusi poikakaveri ja isäkin on seurustellut jo jonkin aikaa uuden naisystävän kanssa. Porukoiden talossa oleskelee kollikissan lisäksi tuttavallinen ja kiltti koiruli. Hilpeällä päällä näkyvät olevan ja näkyvät pärjäävän, mutta toivoisin toki että tämä mahdollinen uusi puolisko voisi vähän rajoittaa isän juomien käyttöä tämän vapaa-ajalla.


Uusi työmaa taas alla ja jos hyvin käy, niin tämäkin sekasotku saataisiin taputeltua loppuunsa joulukuun puolella. On vaan välillä kärsivällisyys koetuksella tällä työmaalla, sanotaanko nyt että asiakkaallamme ei ole vielä suurta omaa kokemusta tämmöisten projektien kulusta ja työtovereista yhden ymmärrys suomen kielen suhteen on vähän valikoiva ja toinen on semmoinen joka ei selvästi ole tällä nimenomaisella alalla työskennellyt alkuunkaan. Meno on vähän kuin "Suomen huonointa kuskia"-seuratessa, paitsi että matkustat itse mukana ajettavassa autossa.

[Gigante]

Melkoinen vuosihan se tämä. Äiti nukkui pois, mummon kunto on alkanut heikentyä, olen joutunut työskentelemään kuukausitolkulla samalla työmaalla ja saanut sitten vaihdon lähes heti uuteen isoon urakkaan jossa jouduin olemaan lauantaitkin, eikä tuo kolmaskaan urakkamaa mikään päänsärytön ollut. Mutta onhan tähän vuoteen mahtunut hyviäkin muistoja: Sain puhtaanapidon opinnot suoritettua loppuun ja jollain ilveellä päädyin haastateltavaksi näin valmistuvana opiskelijana, (leikin sitten mukana että nämä paperit auttavat muka työnhaussa). Kesällä visiitti tampereella pupukahvilassa ja lammasaitauksella, sitten vielä myöhemmin ne kolmekymppiset yllätysjuhlat sekä uudet tuttavuudet kuten isän uusi puoliso(+ tämän koiruli) ja siskon uusi poikakaveri.
Deviantartin töherrykset saivat joitain satunnaisia kommentteja tänä vuonna ja ideoin tässä ensi kesäksi tilini kymppivuotis-merkkipäivää. Spider-Man No way Home oli sekin kaiken odottelun väärti elokuva.

Korona se vaan ei näy hellittävän. Kaksi piikkiä on jo otettu ja kolmaskin pitänee ottaa kunhan jono antaisi myöten. Toivon vaan hartaasti ettei ensi vuosi olisi yhtä stressaavaa sinkoilua sinnetänne.

[Joni Ahonen]

Vuosittainen tapani pohtia kulunutta vuotta tulee tässä taas.

Talvi

Eli tammi-maaliskuu kuuluvat tähän. Olen jo ehtinyt melkein unohtamaan opiskelleeni vuoden alussa. Koulu oli pelkkää etäilyä, joka sopi minulle mainiosti, sillä zoomin kautta päivissä oli oma rytminsä ja kykenin samalla työskentelemään teosten parissa siinä sivussa. Etenkin jäänyt mieleen kuinka Alien Isolationia tuli välillä hakattua koulujuttuja sivukorvalla kuunnellen, mutta aina onnistuin just ne tärkeimmät hetket olemaan läsnä antaen opettajille kuvan tietokoneen takana ryhdikkäästi istuvasta Joni-kultapojasta.

Pääsin tekemään ekaa lyhäriohjausta ja vaikka minulle ei todellakaan sovi johtoasemassa oleminen, oli meidän ryhmä onnistunut parhaiten tiimityöskentelyssä saaden kaikki valmiiksi muita nopeammin. Runsas ja tuiskuinen talvi ja riehuvan koronan takia asunnolla kykkiminen ei haitannut, ja totesin zoom-opiskelun sopivan minulle todella hyvin. Maaliskuussa oli myös Pieksämäen taidenäyttelyni, jossa oli yksi mukava kohtaaminen erään nuoren neidon kanssa. Se ei sitten johtanut haaveistani huolimatta tietenkään mihinkään.

Oli erikoinen talvi sen suhteen etten hakenut mihinkään kouluihin. Sivusta vain seurasin nuorempien pakertamista pääsykoetehtävien parissa helpotuksesta huokaisten, ettei minun tarvinnut moiseen enää ryhtyä- ainakaan tällä kertaa.


Kevät

Huhti-toukokuu. Aloitin puolivuotta kestäneen määräaikaisen työn, joka oli alkuun haastavaa ja pelkäsin seuraavat kuukaudet saavani lopputilin. Tavallaan lopetin jo koulun kuukautta aiemmin ottaessani työt vastaan ja tein pitkästä aikaa oman ns. “taidevideon” lopputeokseksi koulua varten, joka hullusta työmäärästään huolimatta sai minut tajuamaan kuinka olenkaan nauttinut omien taidejuttujen duunaamisesta. Toukokuussa loppui opiskeluni ja tajusin ihan mukavissa kevätjuhlissa viimeistään sen että taideopiskeluni on nyt opiskeltu. Töiden ansiosta en joutunut tyhjän päälle.


Kesä

Lasken tähän kesä-syyskuun, koska työt määrittivät kesäni. Ja kesä oli vuoden parasta aikaa tällä kertaa, toisin kuin toissavuonna. Minulla oli töiden ansiosta sellainen hyvä rytmi päivissä; aamulla heräsin aikaisin joka toinen aamu salille kuntoilemaan, valmistelin taideteoksia näyttelyihin ennen töihin menoa ja oli aina palkitsevaa pyöräillä takaisin illalla kotiin. Kuuntelin ihan sikana elokuva-tubettajia ja tulikin sivistettyä itseään elokuvilla sitten loppuvuosi. Vaikka työt menivätkin mukavasti ja tutustuin pariin tosi kivaan tyyppiin, tiesin hyvin etten haluaisi nähdä itseäni tekemässä hanttihommia samassa paikassa enää määräaikaisen sopparin päätyttyä. Vaikka se tiesikin työttömyyttä ja epävarmuutta, haluan nähdä erilaisen lähitulevaisuuden. Kesä oli kaikin puolin superhyvää aikaa ja Rovaniemen taidenäyttely oli minulle itselleni henkilökohtaisesti paras näyttely aikoihin, jota varten syntyi erilaista kuvastoa. Huomaan sen vaikuttaneen edelleen haluuni uudistua taiteilijana.

Syksy/Talvi

Tähän kuuluu koko loppuvuosi. Olen ollut kolme kuukautta vailla vakituista duunia ja on myönnettävä, että hullun kiireisen kesän jälkeen etenkin marraskuussa iski lamaannus. Kait olen kokenut ikäkriisiäkin, kun yksin asunnollani päivisin makailessa aloin pohtimaan pienessä mielessäni kauhuissani sitä mahdollista tosiasiaa, että elämäni saattaisi olla seuraavat vuodet pahimmillaan yksinoloa ja jatkuvien hakemusten lähettelyä sekä pakkien saamista. Myönnän kai ekaa kertaa koskaan ajatusten menneen aika synkille poluille. Vaikka pieniä projekteja olikin, en ole ollut ylpeä aikaansaamattomuudestani ja siitä etten saa yhtä sarjakuvaprojektia ikinä valmiiksi. Aloitin uusia harrastuksia, joita myös lopetin tai ne opettajan sairastuttua jäivät kesken. Nämä kokeilut olivat miekkailu, jousiammunta ja kävinpä jopa Marttojen kurssillakin leipää leipomassa!

Ihmismieli luo oman totuutensa/uskonsa menneisyyden tapahtumien myötä, jolloin huomasin usein ajattelavani, ettei minun ole ehkä tarkoitettukaan saavutettavan jotakin tiettyä onnea tai asiaa koskaan elämässäni. Tiedän ettei tämä paikkansa, mutta lannistumisen fiilikset olivat välillä voimakkaat ja aina itsensä tsemppaaminen ei auta.

Onneksi kuitenkin ihan loppuvuosi on ollut parempi ja olen kokenut elämäni parhaimmat leffahetket uuden Bondin, Spider-Manin, Rocky IV:n ja New York Ninjan myötä. Myös intoa työskennellä vähän päivässä kerrallaan projektien parissa ja lukea vähintään yksi sivu kesken olevaa kirjaa, ovat vaikuttaneet paljon viimeisten viikkojen aikana mielialaani. Vähän päivässä, paljon viikossa on uusin mottoni.



Vuonna 2022 on tiedossa ainakin yksi suurnäyttely ja pari julkaisua, joihin olen päässyt mukaan. Toivoisin totta kai elämän yllättävän positiivisesti töiden ja ihmissuhteiden saralla. Olisi suuri pettymys jos tasan vuoden päästä olisin samassa pisteessä ja lukisin tätä julkaisua samat toiveet edelleen mielessäni. Suurin tavoitteeni olisi viimein työstää sarjakuvaprojekti valmiiksi.

Uskon että hyvin tulee käymään ja jo tammikuussa tiedossa paljon vastauksia moniin odotettuihin juttuihin.

[Silence]

Vuosittainen tapani pohtia kulunutta vuotta tulee tässä taas.

Pardon my French, mutta lainaan pohjaasi:

Talvi
Kevät
Kesä
Syksy/Talvi

-


Olipa tyhjä ja olematon vuosi. Vaihteeksi. Kirjaimellisesti mitään ei tapahtunut.
Jos ei lasketa vanhempiani, siskoa, kaupan kassaa ja koronarokotteen antajaa, niin en tavannut ainuttakaan ihmistä koko vuotena. En käynyt edes elokuvateatterissa -ensimmäinen kerta varmaankin sitten yhdeksänkymmentäluvun puolivälin.

Jopa kaikki työjutut ja "työjutut" tuli hoidettua kotoa, ilman että tarvitsi edes asunnosta poistua. Kyllä Internet on ihmeellinen asia...
Kolmesti piti tänävuonna lähteä työkeikalle Helsinkiin, mutta jokaikinen niistä peruuntui. Tuttuni nauroi minulle facebookissa että olen ainoa jolle voin noin paska tuuri käydä. Ekalla kerralla v**utti, toisella kerralla hymähdin huvittuneena että "tottakai" ja kolmannella en jaksanut edes reagoida enää.

Mutta koska olen tunnetusti foorumin positiivisin kaveri, niin innolla odotan seuraavaa vuotta!

[Joni Ahonen]

Jopa kaikki työjutut ja "työjutut" tuli hoidettua kotoa, ilman että tarvitsi edes asunnosta poistua. Kyllä Internet on ihmeellinen asia...
Kolmesti piti tänävuonna lähteä työkeikalle Helsinkiin, mutta jokaikinen niistä peruuntui. Tuttuni nauroi minulle facebookissa että olen ainoa jolle voin noin paska tuuri käydä. Ekalla kerralla v**utti, toisella kerralla hymähdin huvittuneena että "tottakai" ja kolmannella en jaksanut edes reagoida enää.

Itsellä menee näin peruuntumisten suhteen: Ensimmäisellä kerralla olen vähän harmissani, toisella kerralla suuttunut, kolmannella raivoissani ja neljännellä vasta etten jaksa edes välittää pitäkää v*ttu tunkkinne. Ymmärrän fiilikset siis hyvin, vuonna 2018 jostakin syystä jokainen perui kaiken kohdallani.

[Joni Ahonen]

Tammikuu on mennyt yllättävän mukavasti ja samalla olen saanut edes aina vähän eteen päin omia projekteja. Ostelin taidetarvikkeita, jos innostuisi jotakin uusia juttuja tekemään.

Juuri sain sattumalta tietää vaihtarivuoden host-perheen isän kuolleen jo viime toukokuussa. Heillä on ollut paljon elämässä vastoinkäymisiä, kun ensin kuoli parikymppinen poika ja nyt isäkin alta kuuskymppisenä. Mieleen tulvahti heti se ensikohtaaminen, kun ujona menin perheen ovikelloa soittamaan ja sitten kuljin portin kautta takapihalle, jossa perheen isä oli puutarhatöissä. Hän tarjosi tulikuumaa teetä minulle, vaikka olin niin helvetin janoinen että olisin maksanut jopa viiskymppiä yhdestä kylmästä kokistölkistä. Hämmentävää kuinka elävästi muistankin kaikki detailit ja tällä tavoin henkilökin on minulle ikuisesti olemassa.

Yksi työkeikka peruuntui kokonaan, joka olisi nyt muutenkin ollut epidemiatilanteen vuoksi hankala pitää ja vaatinut matkustelua Helsingistä kotopuoleen turhan usein. Nyt nautin vapaa-ajasta ja luen joka päivä kirjoja. Aika menee mukavasti, toki töitäkin olisi mukava löytää.

[Masse]

Itellä vähän eri fiilikset. Siinä missä joulun alla meinasi "oikeasti" jo sydän pettää liikaan työntekoon niin nyt taas tekisi mieli heittää naru kaulaan, kun töissä on niin hiljaista, että miettii vaan, että miksi edes tuli raahauduttua paikalle. Etenkin tänään, kun jo maanantaista asti ollut pientä flunssanpoikasta ja tänään melkein tuli jo käveltyä seiniä päin houraillessa tosin kotiin päästyäni kuumemittari näytti melkein alilämpöä. Tein kotitestin heti kotiin päästyäni ja negatiivistahan se taas kerran näytti, mutta siitä huolimatta ilmoitin jo ottavani ainakin huomisen saigonia. Sain myös ihme kyllä varattua "virallisen" testin huomiselle joten se kertokoon lopullisen totuuden.

Enpä muista milloin olisin viimeksi tähän lankaan kirjoittanut, mutta eipä kuulumisiin ole näin pandemian aikaan muuta kuulunut kuin, että töitä ja kotona hengailua. Alkaa kyllä vähän jo kyllästyttämään, kun viime viikonloppuna olisi ollut kertausharjoitushommia tiedossa, mutta nekin luonnollisesti peruttiin pahentuneen tilanteen takia.

[Gigante]

Tammikuu on mennyt yllättävän mukavasti ja samalla olen saanut edes aina vähän eteen päin omia projekteja. Ostelin taidetarvikkeita, jos innostuisi jotakin uusia juttuja tekemään.

Juuri sain sattumalta tietää vaihtarivuoden host-perheen isän kuolleen jo viime toukokuussa. Heillä on ollut paljon elämässä vastoinkäymisiä, kun ensin kuoli parikymppinen poika ja nyt isäkin alta kuuskymppisenä..

Surullista kuulla tämmöistä sattuneen, kun ottaa vielä huomioon suht lyhyen aikavälin näiden kahden menetyksen kohdalla.

...


Itselle kuuluu sitä, että olen oleskellut kämpilläni likimain useamman viikon ajan. Töistä ei toistaiseksi ole kuulunut, mikä voi johtua siitä että talvella työmaita on vähän harvemmassa. Olen kyllä hyödyntänyt tätä nykyistä vapaa-aikaani joko töhertelyyn tai pelailuun, mutta satunnaisesti myös työnhakuun. En kiellä etteikö tämmöinen yhden kuukauden mittainen "loma" tunnu hyvältä vaihtelulta kun koko viime vuosi oli kuukausien mittaiselta hiilikaivokselta toiselle hyppimistä. Pitäisi varmaan ottaa ensi viikolla vanhaan duuniagenttiin yhteyttä.

[Joni Ahonen]

Maanantaina alkaa uudet määräaikaiset työt, jonka lisäksi on monta muuta hakemusta vireillä. Jos muihin hommiin ei pääse tai apurahoja liikene, voin halutessani jatkaa hanttihommissa, jos kaikki menee hyvin. Mukavaa saada rytmiä päiviin, kun alkoi välillä tämä asunnolla toimettomana istuminen rasittamaan. Kun on muita hommia, olen taiteellisestikin tuotteliaampi. Työmatka taittuu sopivasti fillarilla, jos vuosisadan lumimyrskyä ei tule.


Muutenkin vuosi alkanut mukavasti ja salilla koittanut saada aikaseksi jälleen ravata. Ystävä tulee käymään viikonloppuna ja ajatus katsoa kummaltakin yksi oma suosikkileffa, jota emme toisillemme ennakkoon paljasta.

[Joni Ahonen]

Heinolan näyttelyn avajaiset ovat ohitse. Vaikka väkeä ei paljoa ollutkaan, jäi hyvä mieli illasta, kun ihmiset kyselivät todella fiksuja ja esittivät mielenkiintoisia näkemyksiä teoksista. Aika zombie olen vaan ollut valvoessani viimeiset yöt. Jännä paikka pitää näyttely entisessä reumasairaalassa ja uskomaton sattuma onkin, että edesmennyt sukulaiseni kuoli tismalleen tasan 45 vuotta sitten ja ollut usein hoidettavana kyseisessä paikassa. Eipä olisi silloin tiennyt, että sukulaispoika tulee pitämään sinne hopeiseen iltapukuun sonnustautuneena taidenäyttelyn.



Töissä olen viihtynyt todella hyvin ja ensimmäistä kertaa ikinä minulla on ihan oikeasti tiivis ystäväporukka työyhteisössä, joiden kanssa käyn aina syömässä ja on todella luontevaa puhua ihan mistä vaan. Olemme paljon oppineet toisiltamme ja ollut mukava kuulla etten todellakaan ole ainoa, joka potee välillä kamalaa luuserioloa siitä ettei tunnu löytävän paikkaansa maailmasta. Töiden jatkon suhteen olen silti päättänyt etten tätä kesää varastolla vietä. On vähän luvattu hommia jo muualta, jotka olisivat lähempänä omaa alaani.

[Joni Ahonen]

Tänään loppui määräaikaiset työt ja ihan hyvällä omatunnolla otan kesän iisimmin tehden pikkuhommia. Viihdyin todella hyvin, vaikka päivät usein olivat pelkkää seisoskelua. Onneksi tulin hyvin juttuun muiden uusien työntekijöiden kanssa ja tässä tullut muutenkin sosialisoitua enemmän kuin koskaan.

Tiedostan hyvin että pahin viholliseni on toimettomuus ja siitä kumpuava pahaolo, joka johtaa negatiivisuuden kierteeseen ja katkeriin ajatuksiin. Vaati paljon myöntää tuo jälkimmäinen, sillä vaikka olen varsin positiivinen ja aurinkoiseksi tapaukseksi kehuttu, myönnän että minulla on ollut paljon katkeria ajatuksia. En toivottavasti koskaan katkeroidu mistään, mutta myönnän että menneisyyden kiusaamistilanteet ja muut väärinkohtelut ovat jääneet mieleen kummittelemaan, jotka aina huonoissa fiiliksissä yksin nousevat helposti pintaan. Vapaa elämä omien valintojen kera on syy miksi olen muuten tällä hetkellä onnellinen, enkä jämähdä sellaisiin töihin, jotka eivät ole oma juttu. Taidepuolella luominen itsessään on hauskaa ja antaa minulle merkityksen tunnetta elämään, jossa koen kulkevani eteenpäin omannäköistä tietäni.


Alkuvuosi on ollut mukava ja sisältänyt hienoja kohtaamisia. Tämän kesän haluan ottaa rennosti ja todellakin nauttia vapaudesta, kun en sitä edelliskesän tavoin varastossa vietä. Sitä en tiedä mitä syksymmällä tapahtuu, mutta enköhän jostakin itseni löydä. Jos mitään esteitä ei tule, olisi suunnitelmissa lähteä viimein vuosien jälkeen Italiaan reissaamaan.