Mitä kuuluu?

[Gigante]

Nyt sitten vuorostaan mummo jätti tämän maailman Ensin äiti nukkui pois ja vuotta myöhemmin mummo, ei vappu tunnu enää niin pirteältä ajankohdalta. Puhelimitse olin kyllä mummon kanssa yhteyksissä silloin tällöin, mutta surettaa kun oli suunnitelmissa että piipahtaisin tämän luona viikon päästä äitienpäivän kunniaksi. Mummo on ehdottomasti niitä ihmisiä joita jään ikävöimään kaikkein eniten.

[Joni Ahonen]

Otan osaa suruusi. Vappuna ei oo hauskaa.

Olen ollut viikon Italiassa ja mukavaa oli. Olin neljä päivää suosikkikohteessani Firenzessä ja loput kolme Venetsiassa. Yllättävän sujuvasti osasin busseilla ja lautoilla liikkua. Kävin Santa Maria del Fioren katedraalissa ja huipulla oli huimaavan upeat maisemat. Firenzessä tuli myös ensimmäistä kertaa museoissa käytyä ja nähtyä Venuksen syntymä, joka on kyllä pysäyttävä hieno. Ehkä parasta kuitenkin oli vaan taas kävellä Arno-joen vierellä kulkevaa puistoreittiä myöten ja käydä yhtenä iltana Pizzamanissa syömässä kenties elämäni maistuvimman pizzan päivän paaston jälkeen. Olo oli muutenkin Firenzessä todella innostunut kun seikkaili tutuissa paikoissa pitkästä aikaa kuunnellen Buffyn soundtrakeja aivan kuin vuonna 2017.

Niin mukavaa kun onkin reissata, mulle riittää viikko enemmän kuin hyvin. Oikeastaan 5 päivää olisi ihan passeli pituus yhdessä kohteessa ja sitten jo kotiinpaluu alkaa tekemään mieli. Nyt oottelen Venetsiassa aamulentoa kentällä. Ihan pyörryksissä saa palata Suomeen, mutta voin nukkua hyvällä omatunnolla pitkin päivää.

Ps. Ensimmäistä kertaa rantaelämää tsiigailin ja en tajua mikä viehätys siellä on ihmisillä itseään käristää. Meressäkin tuli pulahdettua ja suolaisuus yllätti suuresti.

[Joni Ahonen]

Äsken tuli tietoa ettei ole asiaa yliopistoon, joka ei haittaa. En tiedä palaanko koska koulunpenkille elämäni aikana, kun siitäkin huolimatta että olen suurimman osan aikuisuudestani siellä viettänyt, ei se ole ollut koskaan minun paikkani todella. Työelämässä haluaisin päästä jotakin speciaalia tekemään, jossa hyödyntää taitojani, mutta olen toisaalta viihtynyt hyvin erilaisissa hanttihommissa, kun en ole niihin jämähtänyt määräaikaisuuden loputtua. Kaippa olen syksyllä töissä taas jossakin, jollei sitten jotakin ihmettä tapahdu. Olen nyt kuitenkin työkokeilussa galleriassa, jonne voin mahdollisesti jäädä töihin. Katsotaan mistä sitä itsensä muutaman kuukauden päästä löytääkään. Ainakin haluan välttää viime marraskuun totaallisen lamaannuksen ja asunnolla makailun toimettomana.

Tiistaina olivat avajaiset. Ystävälleni kyseessä oli uusi ja jännittävä kokemus, jota seuratessa näin paljon itseäni vuosien takaa. Kaveria oli mukava saada avitettua ja innostuin itsekin maalaamaan kokonaan uusia teoksia aivan uudella idealla. Oli hauska kun kukaan ei tunnistanut niitä meikäläisen tekeleiksi, ihmettelivät vain että mistäs nämä tulleet. Hassua kuinka jo pelkkä uusi tapa signeerata teokset sai tuntemaan kuin olisin siirtynyt seuraavalle levelille. Harjoittelua ja kokeilua teokset vaativat vielä paljonkin, mutta intoa onneksi on.


Kesä mennyt mukavasti työskennellessä ja Seinfeldiin tutustuessa, joka alkaa kilpailla Frendien tasolla hauskimman komediasarjan tittelistä. Eipä tässä muuta kuin yritetään olla ihmeempiä huolehtimatta tulevaisuuden suhteen. Luulen kyllä jotakin kiinnostavaa löytäväni loppuvuodeksi elämääni.

[Silence]

Jee, Korona, saatana...

Tuli sitten saatua tuo pirun tauti. Kävin viime perjantaina pitkästä aikaa vanhemmilla ja isä oli että "Köh köh onpa viluinen olo"... Ja Koronahan sieltä paljastui. Itsellä meni siis kolmisen päivää ennen kuin oikeasti jotain oireilua alkoi ilmetä. Kerrankin on jotain missä En tule liian aikaisin... öm öm...

Oireet ovat olleet tähän saakka enemmän normaaleja flunssaoireita. Kuume on noussut, tärisen kokoajan, paikat kolottavat ja limakalvot tuntuvat tosi kuivilta. Fak.

[Joni Ahonen]

Miamissa tuli ystävän kanssa viikko oltua ja kaupunki vastasi sitä kuvaa mitä elokuvat ja pelit ovat tarjonneet. Tämä oli ensimmäinen matka näin jonkun kanssa yhdessä ja kaikki sujui hyvin, vaikka rahaa kului viikon aikana 400 dollaria. Miamissa on ilmaiset trollibussit, joilla saa matkustella tiettyjen pisteiden väliä, mutta aika usein uberilla kuljettiin takaisin airbn-majapaikkaan, kun ei jaksanut enää alkaa kaupungilla etsiä oikeaa pysäkkiä.

Välimatkat ovat pitkiä ja todettiin ettei ainakaan Miamia ole suunniteltu jalankulkijat mielessä. Kaikki maksaa ja kuumuus oli välillä tukahduttava. Oli erikoista kun illallakin aina sisätiloissa oli viileää, kun ulos astuttaessa piti heti vähentää vaatteita. Suomessa toisin päin, mutta pidän kyllä Suomen viileästä ilmastosta enemmän.

Rannalla käytiin ja päivät meni tosi nopeasti. Pimeä tulee rajusti iltakuudelta ja välillä saattoi yllättäen sataa. Onhan Miami etenkin siinä rannalla ja Ocean Drivellä kuin paratiisi, mutta samalla näkee paljon kodittomia ja leipiintyneitä hanttityöntekijöitä. Aika junttila tämä maa kyllä on ja naamasta näkee kuka on Trumpin kannattaja.

Viikko meni nopeaa, vaikka aika pian sitä alkaa pohtimaan mitä enää haluaa tehdä. Retropelikauppoja oli kitsaasti ja muutamissa tapauksissa niitä ei ollut edes olemassa, jos google mapsiin uskoi sokeasti. Hinnat oli pilvissä niissäkin ja paikallisissa Gamestopeissa tajusin etten kaipaa koko myymäläketjua enää takaisin Suomeen.

Scarfacen kuuluisa moottorisahakohtauksen motelli löytyi helposti, mutta muuten leffareferenssit jäivät vähiin. Varmasti tämän reissun jälkeen haluan ostaa omakseni originaalin Vice Cityn ja alkaa katsomaan Miami Viceä!

[Masse]

Miamissa tuli ystävän kanssa viikko oltua ja kaupunki vastasi sitä kuvaa mitä elokuvat ja pelit ovat tarjonneet. Tämä oli ensimmäinen matka näin jonkun kanssa yhdessä ja kaikki sujui hyvin, vaikka rahaa kului viikon aikana 400 dollaria. Miamissa on ilmaiset trollibussit, joilla saa matkustella tiettyjen pisteiden väliä, mutta aika usein uberilla kuljettiin takaisin airbn-majapaikkaan, kun ei jaksanut enää alkaa kaupungilla etsiä oikeaa pysäkkiä.

Välimatkat ovat pitkiä ja todettiin ettei ainakaan Miamia ole suunniteltu jalankulkijat mielessä. Kaikki maksaa ja kuumuus oli välillä tukahduttava. Oli erikoista kun illallakin aina sisätiloissa oli viileää, kun ulos astuttaessa piti heti vähentää vaatteita. Suomessa toisin päin, mutta pidän kyllä Suomen viileästä ilmastosta enemmän.

Rannalla käytiin ja päivät meni tosi nopeasti. Pimeä tulee rajusti iltakuudelta ja välillä saattoi yllättäen sataa. Onhan Miami etenkin siinä rannalla ja Ocean Drivellä kuin paratiisi, mutta samalla näkee paljon kodittomia ja leipiintyneitä hanttityöntekijöitä. Aika junttila tämä maa kyllä on ja naamasta näkee kuka on Trumpin kannattaja.

Viikko meni nopeaa, vaikka aika pian sitä alkaa pohtimaan mitä enää haluaa tehdä. Retropelikauppoja oli kitsaasti ja muutamissa tapauksissa niitä ei ollut edes olemassa, jos google mapsiin uskoi sokeasti. Hinnat oli pilvissä niissäkin ja paikallisissa Gamestopeissa tajusin etten kaipaa koko myymäläketjua enää takaisin Suomeen.

Scarfacen kuuluisa moottorisahakohtauksen motelli löytyi helposti, mutta muuten leffareferenssit jäivät vähiin. Varmasti tämän reissun jälkeen haluan ostaa omakseni originaalin Vice Cityn ja alkaa katsomaan Miami Viceä!

Oli mukava seurata reissua Instasta. Komeita maisemia. Tuonne on kyllä itsekin joskus päästävä fiilistelemään Vice Cityä.

[PT2]

rahaa kului viikon aikana 400 dollaria.

Aika halvalla pääsit. Toki riippuu ihan mihin sitä rahaa käytti, mutta ei tuo ole kyllä ollenkaan paha.

Varmasti tämän reissun jälkeen haluan ostaa omakseni originaalin Vice Cityn ja alkaa katsomaan Miami Viceä!

Lurkkasin matkaasi Instagramin puolelta ja kyllähän tuo makealta paikalta näytti! Varmasti aikamoinen kokemus ja itselläni kävis just sama; Vice Citya heti pelaamaan vaikka just pelasin sen läpi

[Joni Ahonen]

rahaa kului viikon aikana 400 dollaria.

Aika halvalla pääsit. Toki riippuu ihan mihin sitä rahaa käytti, mutta ei tuo ole kyllä ollenkaan paha.

Varmasti tämän reissun jälkeen haluan ostaa omakseni originaalin Vice Cityn ja alkaa katsomaan Miami Viceä!

Lurkkasin matkaasi Instagramin puolelta ja kyllähän tuo makealta paikalta näytti! Varmasti aikamoinen kokemus ja itselläni kävis just sama; Vice Citya heti pelaamaan vaikka just pelasin sen läpi

Meillä meni uber -takseilla kulkemiseen vissiin lähes puolet viikon menoista. Älyluureihin ei saatu sellaista viikon mittaista easy ticketiä, kun sovellus ei rekisteröityessä hyväksynyt numeroitamme missään muodossa. Busseissa eivät käteistä huolineet, joten liikuttiin kaupungille ilmaisissa trollibusseissa ja poistuttiin usein uberilla, kun kuumuudessa ei vaan jaksanut talsia oikeaa pysäkkiä etsien. Tuolla ulkona liikkuessa pystyin melkein näkemään kuinka oma stamina-mittari alkoi hehkumaan punaisena keskipäivän paisteessa.

Ei yöelämässä käyty, vaikka kaveri koitti väkisin raahata homobaariin. Asunnolla sen sijaan katottiin illat joko Vili Vilperiä tai Netflixistä Dahmer -minisarjaa. Monta GTA-hetkeä todistettiin kaupungilla, kun hienoja urheiluautoja kaahaili Miamin valoissa ja erään kauppareissun jälkeen kävelimme asetta housujen ja paidan välissä piilottelevan heebon ohitse.

[whatever]

Olipa elokuvamainen alku Sunnuntaille tänään. Heräsin, pukeuduin, käärin sätkän keittiössä, suuntasin parvekkeelle ja... ihan kaikki paksun, tuoreen lumikinoksen peitossa ja läheiseltä torilta kuuluu etäisesti Sibeliuksen Finlandian loppupuolen viuluosio livenä. Kaunista.

[Silence]

Olipa elokuvamainen alku Sunnuntaille tänään. Heräsin, pukeuduin, lähdin ulos ja ehdin ihailla minuutin kaunista lumisadetta, kun liukastuin kunnon voltin tehden ja kyynärpää edellä osuin katuun. Sattui ihan *******.... Hyvää pikkujoulua vaan kaikille.

[whatever]

Olipa elokuvamainen alku Sunnuntaille tänään. Heräsin, pukeuduin, lähdin ulos ja ehdin ihailla minuutin kaunista lumisadetta, kun liukastuin kunnon voltin tehden ja kyynärpää edellä osuin katuun. Sattui ihan *******.... Hyvää pikkujoulua vaan kaikille.

[Masse]

Olipa elokuvamainen alku Sunnuntaille tänään. Heräsin, pukeuduin, lähdin ulos ja ehdin ihailla minuutin kaunista lumisadetta, kun liukastuin kunnon voltin tehden ja kyynärpää edellä osuin katuun. Sattui ihan *******.... Hyvää pikkujoulua vaan kaikille.

Jos yhtään kaipaat huumoria niin meidän firma järjestää pikkujoulut vasta tammikuussa. Voin kuvitella muiden asiakkaiden ilmeet, kun parisataa ihmistä heiluu baarissa tonttulakeissa keskellä tammikuuta.

[PT2]

Jos yhtään kaipaat huumoria niin meidän firma järjestää pikkujoulut vasta tammikuussa

Ootko Verkkiksessä töissä? Sillon kun minä olin niin pikkujoulut järjestettiin helmikuun viimeisellä viikolla mutta tästä on kyllä jo nelisen vuotta aikaa. Ja olihan se aivan helkkarin tyhmää...

[Masse]

Tuli viikonloppuna oltua ekaa kertaa yötä Tallinnassa. Peräti kaksi yötä. Matka sai vähän ikävän alun, kun huomasin junalle kävellessä, että ajokortti oli hävinnyt, mutta se onneksi löytyi tänänä kiskalta missä kävin matkalla ja tuon katoamisen huomasin. Pääasiassa pyörittiin vanhassa kaupungissa, mutta lauantaina käytiin ulkoilmamuseossa tutustumaan entisaikojen virolaisiin asumuksiin. Se on siis iso alue missä on ihan oikeita taloja mihin osaan pääsee sisään tutustumaan. Parasta oli kerrostaloasuntojen esittely eri vuosikymmeniltä. 90-luvun asunto näytti yllättävän kotoisalle tyhjine viina- ja kaljapulloineen ja tupakantumppeineen ympäri kämppää.

Tuli myös maistettua vähän erikoisempia osia siasta. Siansaparo oli yllättävän hyvää vaikkakin lähinnä läskiä ja luuta. Siankorva sen sijaan oli sellaista, että vahvasta humalatilasta huolimatta oli laattareaktio todella lähellä. Maistuu juuri siltä kuin söisi korvaa. Maistui lähinnä korvavaikulta ja lannalta.

Tammikuussa toivon mukaan uusi reissu. Oli tarkoitus nyt mennä sillä Tallinkin MyStarilla, mutta se perkele aloittaa liikennöin vasta huomenna useiden viivästysten takia. Nyt sitten loppuvuosi pelkkää raakaa työntekoa. Meneekin kaikki vuoden vikat viikonloput töissä, mukaanlukien joulu. Eipä ole kyllä eka kerta.

[PT2]

Siankorva sen sijaan oli sellaista, että vahvasta humalatilasta huolimatta oli laattareaktio todella lähellä. Maistuu juuri siltä kuin söisi korvaa. Maistui lähinnä korvavaikulta ja lannalta.

loppuvuosi pelkkää raakaa työntekoa. Meneekin kaikki vuoden vikat viikonloput töissä, mukaanlukien joulu. Eipä ole kyllä eka kerta.

Ai ai, paha. Toki ammatinvalintakysymyksiä, mutta itsekin olen tuota samaa hommaa tehnyt (kaupanalalla) niin tuntuuhan se höpöltä.

[Masse]

Ai ai, paha. Toki ammatinvalintakysymyksiä, mutta itsekin olen tuota samaa hommaa tehnyt (kaupanalalla) niin tuntuuhan se höpöltä.

Jooh. Ei ole eka kerta, tosin tällä kertaa toivon, että en mene täysin turhaan niinkuin 3 vuotta sitten, kun selvisi, että se ainoa asiakas jonka puolesta olisi ollut hommaa olikin tilannut kaikki romppeet jo aatonaattona ja sen seurauksena istuin turhaan 8 tuntia työpaikalla jouluaattona. Huvittavaa vielä miten tässä työehtojen ja -lisien luvatussa maassa ei saa jouluaatosta tuplapalkkaa. Sitten vielä tapaninpäivä oli laitettu vapaaksi vaikka pomo jo lupasi, että saan olla senkin samaan putkeen töissä.

[Joni Ahonen]

Se on sanottava että tämä on ollut maailmantapahtumien puolesta kyllä ylivoimaisesti suurin uutisvuosi, joista Ukrainan sota vaikuttanut kaikkiin. Ja kuolihan sellaiset ikihenkilöt kuten Elisabet II ja Vesku. Sekä Haminan mursukin kävi ja lähti. Mitä tapahtui omassa elämässä?

TALVI (tammi-helmikuu)

Vuoden alussa olin täynnä virtaa ja hyvää mieltä. Tähän vaikutti eräs uusi ihana tuttavuus. Hänestä voisin ja haluaisinkin kertoa paljon, mutta päättänyt pitää asiat kahdenvälisinä. Se mitä oli, jääkööt muistoihin.

Töitä lyhyeksi ajaksi löytyi lopulta helmikuussa. Alku oli vähän kankeaa, mutta pelastukseksi koitui pari samaan aikaa aloittanutta hemmoa, joiden kanssa klikkasi heti. Ensimmäistä kertaa ikinä minulla oli näin tiivis työyhteisö heidän ansiostaan. Selvästikin työpaikoilla ystävystyn muutenkin helpommin ihmisten kanssa, kun yhtälöstä puuttuu koulumaailmojen kilpailut ja klikkiytymiset. Töihin talvituiskussa polkeminen oli kyllä rankkaa, mutta minähän nautin!

KEVÄT (maalis-toukokuu)

Heinola tuli näyttelyn myötä tutuksi, jossa myös tapahtui ikävä tapaturma. Iskin onnettomasti etuhampaani taulun metallikehykseen, josta syystä jouduin myöhemmin kesällä hoidattamaan ne, kun alkoi paria kuukautta myöhemmin kivut. Iskun seurauksena hampaisiin oli tullut trauma, tummentumat hampaiden sisuksiin, jotka onneksi sai korjattua.
Työt loppuivat huhtikuussa, joka ei haitannut, en olisi halunnutkaan jatkaa, kuten ei myöskään samaan aikaan aloittaneet työkaveritkaan. Kävin toukokuussa Firenzessä pitkän tauon jälkeen ja viimein vierailin katedraalissa ja kävin katsomassa eri näyttelyitä. Ihanan tuttavuuden kanssa tiet erkanivat, mutta niin oli parempi. Kannettavankin onnistuin tuhoamaan kaatamalla vesilasin näppäimistölle. Voisi kuulostaa että oli ikävä kevät, mutta mikään näistä vastoinkäymisistä ei pilannut oikeasti mitään. Kaikki asiat tuli selvitettyä.

KESÄ (kesä-elokuu)

Näyttely Helsingissä ystävän kanssa oli mukava kokemus ennen kaikkea hänelle, kun näin kaverin innostuvan enemmän taiteen tekemisestä. Itsekin maalailin ihan uusia aiheita ja pitkän tauon jälkeen öljyväreillä. Oli todella uudistunut olo jo siitä kun keksi uuden tavan signeerata teoksensa. Kesällä nautin paljon ulkosäästä ja mieleen ovatkin jääneet iltamyöhään tehdyt kävelyt, kun lenkin jälkeen jäin aina keinumaan erään leikkipuiston parkille kaikessa hiljaisuudessa. Noista pysähtymisistä leikkipuistossa tuli tärkeitä fiilishetkiä päivän maalausurakoiden jälkeen.

SYKSY (syys-marraskuu)

Syyskuu oli vielä varsin kesäisää aikaa ja parasta olikin kun tehtiin kaverin kanssa viimein pyöräilylenkki Tampereelta Pinsiöön. Olin galleriassa töissä assistenttina, jossa opin paljon enemmän taiteilijoista ja heidän ideologiastaan tehdä taidetta kuin missään kouluissa ikinä. Syksyn vittumaisin kokemus oli instagram -tilini hakkerointi, jonka kanssa paininkin lähes kuukauden. Tulinpahan asiantuntijaksi mitä kaikkea voi tehdä tilin palauttamiseksi.

Etukäteen kauhistutti loppusyksy, kun edellisvuonna marraskuu oli ollut niin masentavan epämotivoivaa aikaa. Miamin reissu siksi ajoitettiin marraskuun alkuun, joka olikin hyvä idea. Muuten kuukausi meni aika hyvin ja galleriatyöt loppuivat kuun lopussa. Onnekkaasti onnistuin löytämään välittömästi uusia töitä vieläpä aivan läheltä asuntoani. En olisi vuosi sitten uskonut että tulisin kolmessa paikassa töitä tekemään, joka on ollut kehittävä kokemus.

TALVI (joulukuu)

Tämä kuukausi on ollut perinteinen joulun ja synttärien suhteen. Uudet työt ovat olleet ehdottomasti se isoin juttu ja sopeutumista kolmivuoroihin. Kulunut viikko olikin ensimmäinen elämässäni, jossa pääsi yövuoroon ja kieltämättä unirytmi liikahti paikoiltaan aika selvästi. Töitä on syyskuun loppuun saakka, joten ei tarvitse nyt työttömyyttä potea, yksi iso stressinaihe vähemmän.

Eilen tuli ostettua tv-taso kierätyskeskukselta ja tilattua uudet suihkuverhot. Pieniä asioita, mutta tuottavat suurta iloa. Mitähän sitä vielä viimeisten tuntien kanssa ehtisi tekemään.


Ensi vuoden suhteen en uskalla ihmeempiä haaveilla, kun asiat nyt hyvällä tolalla. Olisihan se kiva yllättyä positiivisesti odottamattomista asioista ja hankkia kehonrakentajan kroppa.

[Gigante]

Kyllähän sitä sattui ja tapahtui tämän vuoden aikana taas kaikenlaista niin pientä ja suurta.

Talvikauden loppu tuli hääräiltyä muutaman kuukauden ajan savonlinnan työmaalla, jossa sairastuin yhdessä vaiheessa koronaan. Urakan päättyminen keväämpänä oli aika helpotus, harmi vaan että mummo nukkui pois vapun aikoihin. Sen jälken tulikin huilattua useampi kuukausi, jonka aikana mm. voitin huutokaupasta ison läjän Marvel Legends-figuureja, kävin vuosien tauon jälkeen animeconissa, keksin crunchyrollin olemassaolon ja sen johdosta tsekkasin alta pois parit sarjat. Hieman myöhemmin conin jälkeen keksin paikallisen porukan, jonka kautta pääsin viimeinkin kokemaan Dungeons And Dragons-roolipeliä.

Syksympänä sitten sain likimain täysin vastuulleni yhden pienemmän työmaan, joka oli melkoista puurtamista mutta joka saatiin kuitenkin kunnialla loppuun määräaikaan mennessä. Loppuvaihe valehtelematta vittumaisin osio, mutta tulipa tehtyä.
Juhlistin myös kymmenen vuoden ikään ehtinyttä deviantart-tiliäni, mutta eipä tuon juhlistus kiinnostanut yhtään ketään. Paskimmat kymppivuotisjuhlat ikinä, sillekin. Sain kuitenkin valmiiksi sarjisprojektini ensimmäisen vaiheen stoorit sun muut pois alta vielä tämän vuoden sisällä, joten ensi vuoden puolella pääsen työstämään toisen vaiheen pariin.


Saa nähdä mitä ensi vuosi sitten nakkaakaan kohdalle. Varmaan voisin tsekata työhakemuksia arkena, ellei sitten kuulu uutta työmaata ennen sitä.

[Silence]

Diipa daapa.
[avautuminen]Taas suhahti yksi vuosi läpi. Tuntuu siltä että on vuosi vuodelta vain vähemmän ja vähemmän energiaa, kiinnostusta, intohimoa tai edes pientäkään toivoa yhtään mistään. Kaikki tuntuu vain olevan niin.... plaaah. Mitä vanhemmaksi on saanut elää, niin sitä varmemmin on myös saanut kaiken oman lapsuuden/nuoruuden suosikkijuttujen tuhoutumista todistaa...

Intohimoiseksi elokuvaihmiseksi en ole käynyt vuosiin elokuvateatterissa, eikä edes paskan vertaa kiinnosta mennä. Selailin finnkinon ohjelmistoa tuossa edellisviikolla eikä mikään kiinnostanut yhtään. On jo useita vuosia tuntunut siltä että elokuvat ovat paskempia kuin koskaan aikaisemmin. About jokaikinen kuuluisa tai suuri francheisse on pilattu idioottitekijöiden käsissä, joiden suurin insipiraatio on lähinnä kopioida toinen toisiaan huonompien ideoiden ja ratkaisuiden osalta. Ja nykytarjonta tuntuu olevan lähinnä liukuhihnalta tulevaa Supersankariroskaa. Mitä Avatar 2sen arvosteluita olen läpi käynyt niin sen 13 vuotisen kehityksen aikana ei käsikirjoitukseen ole panostettu yhtään. Miten ilahduttavaa. Ilmeisesti käsikirjoitusteknologia ei ole tarpeeksi kehittynyttä Cameronin visioiden kirjoittamiseen.

Eikä tv-sarjat pistä yhtään tuota paremmaksi. Päinvastoin, tuntuu että viimevuosikymmenen paljon hypetetty Laatusarjameno on alkanut romahtaa ja kovaa eikä enää ole siitäkään loistosta kuin pieniä murenia jäljellä.
Katsoin tuossa kahden jakson verran uutta Witcher spinnoff-sarjaa Blood Origin ja jäi jopa vain neliosainen sarja kesken kun tuntui olevan TAAS kerran yksi (umpipaska)sarja jonka ykkösprioriteetti tuntui olevan lähinnä kaikki muu kuin Witcher-aiheen kunnioittaminen. Joukko erivärisiä ihmisiä esittämässä haltioita... eikö kukaan tuntunut tippakaan haltialta muinaisessa maailmassa. Vain joukko tarkasti ihonvärin perusteella castattuja moderneja näyttelijöitä joilla oli epäuskottavat suippokorvat liimattuna päähän ja meno oli kuin olisin katsonut jotain twitter-sukupolven kesäteatterinäytelmää....

Olen tässä viimeaikoina miettinyt viimekesäistä Netflixin Resident Evil: Raccoon City highschool-teinisarjaa ja miten se on täydellinen tiivistelmä siitä minkälaisten sukupolvien maailmassa nykyään eletään ja mihin en todellakaan itse kuulu. Suosikkikohtani kyseisessä sarjassa oli kun identtiset (mutta ihonväriltään erillaiset) teinityttösisarrukset ratkaisevat kotonaan mystistä RE-puzzlea käyttäen älypuhelimiaan livestreamatakseen ja ryömien piilossa olohuoneen sohvan takana ettei iskä näe valvontakamerasta. Resident Evil on jotain minkä alunperin ilmestyessä nykyiset parikymppiset eivät olleet edes syntyneet ja sarja on selvästi kirjoitettu juuri tälle sukupolvelle Resident Evil-tietämyksen osalta lähinnä Milla Jovobitch-leffojen ja wikipedia-artikkeleiden kautta. [/avautuminen]

Arnoldia lainatakseni: "I cannot self-terminate. You must lower me into the steel." Jos joku haluaa työntää minut katolta alas niin rohkeasti vain työntämään.


Mutta joo, innolla odotan tulevaa vuotta 2023 (kuulostaapa vuosiluku scifiltä) ja kaikkea sen tuomia *mahdollisuuksia*.
Kyseisenä vuonna tulee 30v alkuperäisen Resident Evilin kehityksen aloittamisesta, 30v alkuperäisestä Jurassic Parkista, ala-asteen aloituksesta ja Aku Ankan-tilauksen aloituksesta tulee myös kuluneeksi 30 vuotta.... vaikkakin lopetin lehden tilaamisen jo muutamia vuosia sitten (vaikka olisi pitänyt lopettaa tilaus kyllä jo vuosikausia aiemmin). Ehkä se tärkein muistomerkki on kuitenkin että omasta Transformers-faniuteni/rakkauteni aloituksesta tulee kuluneeksi 30 vuotta... Enkä tiedä miten tuohon pitäisi enää edes suhtautua kun Transformers-faniuteni on ollut minulle aina samanlainen kärsimysnäytelmä kuin kaappihomolle oman seksuaallisuutensa piilottaminen.

[Salem]

Olihan tuo 2022 melkoinen kokemus, ja isoilta osin negatiivisessa mielessä. Ikävä kyllä tämä tuntuu olevan koko tähänastisen 2020-luvun teema, kunkin vuoden tehdessä parhaansa vetääkseen maailmantilanteen paskemmaksi kuin edeltäjänsä.

Henkilökohtaisella tasolla mennyt vuosi on koetellut erinäisten terveysongelmien muodossa. Milloin on ollut mitäkin jumia ja särkyä mikä on vaatinut milloin minkäkinlaisen lääkityksen, puhumattakaan tuolla kesän korvilla iskeneestä unettomuuden ja masennusoireiden vyyhdistä, jotka johtivat ahdistusoireisiin, jotka puolestaan konkretisoituivat rytmihäiriöinä. Näissä tosin hopeareunuksena oli se, että kun juuriongelmaan löytyi apua, lievittyivät toisetkin nopeasti. Ja pakottivathan ne myös läpikäymään sellaisen kaikenluotaavan tutkimussyynin, että voi ihan hyvällä omallatunnolla todeta niiden tärkeimpien funktioiden pelittävän ihan kiitettävällä tasolla. Tällainen lääkäriralli toki sai myös omalta osaltaan pohtimaan ikääntymistä ja sen tuomia rasitteitaan. Viime vuonna lääkärin pakeilla on meinaan ravattu useammin kuin varmaan viiteen edelliseen vuoteen yhteensä. Hassua kyllä, yksikään näistä käynneistä ei ole liittynyt koronaan. Tuntuu että olen tällä haavaa ainoa jolta sekin tauti on kokematta. En valita tosin.

Niin, ja ettei ihan synkistelyksi mene, niin mahtuihan edellisvuoteen tosiaan sellainenkin merkkitapahtuma, että yhdeksän vuoden yhteiselon jälkeen päädyimme paremman puoliskon kanssa naimisiin. Juhlat olivat melko pienet, päälle kolmekymmentä vierasta vain, vaikka itse olisin ollut tyytyväinen pelkkiin maistraattimenoihinkin. Oma sukuni on aina ollut niin huono juhlimaan yhtään mitään että tilaisuudet, joissa joku nostetaan korokkeelle juhlasankarina, tuntuvat äärimmäisen vieraalle, vaan kaikki on aina hoidettu hyvin pienillä fanfaareilla. Tulin kuitenkin lopputulokseen, että koska tätä lystiä on tarkoitus harjoittaa vain kerran, eikä kyseessä ole vain minun sukuni juhla, niin annetaan vaimolle sellaiset pirskeet joita hänkin voi hyvillä mielin muistella. Tuo kolmisenkymmentä vierasta oli siis hyvä keskitie.
Miltä se sitten tuntuu olla naimisissa? Suoraan sanoen, omalle kohdalleni ainoa konkreettinen muutos nykyisen ja menneiden yhdeksän vuoden välillä on ollut että pitää osata sanoa "vaimo" avovaimon sijaan. Arki on jatkunut täsmälleen kuten ennenkin. Emme lähteneet edes nimiä muuttamaan, ainakaan vielä. Näin jälkeenpäin on tosin ollut puhetta, että adoptoisimme molemmat äitini suvun nimen, mutta tuo ei ole vielä ainakaan ajankohtaista.
Nyt kun yksi niin kutsuttu "life goal" on saavutettu, kaiketi on aika suunnata katse seuraavaan askeleeseen. Tällä haavaa ne olisivat yhteinen oma koti, joka nykytilanteessa kuulostaa taloudelliselta itsemurhalta, tai perheenlisäys, joka nykymaailman rauhattomuuden huomioon ottaen tuntuu lähinnä pelottavalta ajatukselta...muttei vastenmieliseltä, kuten vielä jokunen vuosi takaperin.

[Joni Ahonen]

Onpas kulunut aikaa kun täällä viimeksi kirjoiteltu. Kesä saapunut jotensakin ja töissä meidän työpisteen tyypit laitettiin viikon pakolliselle lomalle, jonka aikana kävin tässä 3 päivän ajan ensimmäistä kertaa Pariisissa. En ollut pettynyt, sillä tiesin ettei Pariisi olisi mikään sellainen kaunis romantiikan kehto kuin sitä on lapsesta asti mainostettu. Iso meluisa betonikaupunki, jossa kadut haisee urealta ja joutoporukkaa notkuu siellä täällä sammuneina pitkin katuja. Kauneutta en oikein osannut nähdä paljoa missään ja historialliset rakennuksetkin hukkuvat harmaaseen ympäristöön. Eiffel -torniin kipuaminen oli yksi sellainen kokemus, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa ja olikin upea paikka. Yllättäen retropelikauppoja löytyi paljon ja jopa samalta kadulta viisikin eri liikettä, jossa tutkittavaa oli huikeasti. Hinnat vaan olivat pilvissä, mitään en ostanut. Pokemon Crystal olisi maksanut 500 € ja monista Cubenkin peleistä pyydettiin satasia.

Hotelli ei ollut kummoinen ja matkalla minua vaivasi aavistuksen kihelmöivät etuhampaat, joihin onnistuin kopauttamaan voimalla ennen reissua teippirullan(!) pakatessani maalauksiani. Mitään näkyvää vauriota ei ole ja voi olla että tämä kielellä näprääminen ja tunnustelu niitä nyt ärsyttänyt, tyhmä tapa näprätä jotakin varmistuakseen onko kaikki kunnossa.

Tulevan näyttelyn suhteen on vähän stressiä ja välillä tunteet poukkoilee oudosta huolehtimisesta lapselliseen iloon niin rajusti, että kaipaan tylsää ja tavallisen tavallista arkea ilman kiireitä tämän rupeaman jälkeen. Töissä menee hyvin ja ei olisi mitenkään mahdoton ajatus jatkaa samoissa hommissa vielä määräajan jälkeenkin, kun sellaista jo kehityskeskusteluissa väläyteltiin. Palkka mahdollistaa ihan hyvin säästämisen ja tuntuu mukavalta kun tulot ylittää selkeästi menot, joita niitäkin ollut paljon.

[Gigante]

Tuli käytyä viikonloppuna nekoconissa ja olihan tuossa hieman kiirettä ja tuttuun tapaan pientä turhautumisenpoikasta ilmassa, mutta kyllä tuolla silti viihtyi. Rahaakin pistin palamaan taas kerran ja pitäisi varmaan alkaa harkita etsiä sitä isompaa kämppää, jotta saisin nämä aarteeni mahtumaan paremmin hyllyihin. Töitä siivoushommien osalta kyllä löytyy: Osa enemmän tai vähemmän kuormittavaa, mutta onpahan jotain tuloja. Hieman hämmentävältä tuntuu kuitenkin se, että meikän pitää hommata ote rikosrekisteriote/rikostaustaote töiden takia, vaikkei mitään rikostaustaa meikällä pitäisi oman muistin mukaan edes olla. Johtunee kai siitä, että yhdessä kohtaa työmaata pyörii näitä paikat tuhovia tenavia ja muodollisuuden vuoksi työntekijöiltä kyseinen tieto vaaditaan.


Pientä ketutusta ilmassa, kun se tilava laukku, jonka kirppikseltä löysin, alkoi hajota vetskarien sekä sulkijoiden osalta. Pitää nyt sitten selvitellä löytyykö kaupungista yhtään, joka pystyy paikkaammaan/vaihtamaan useita vetoketjuja nahkalaukusta...ja toivoa että korjaus ei tulisi maksamaan aivan poskettomia summia. Meinaan, yksi paikkaus-paikka jo käytännössä nosti kädet ilmaan tapauksen osalta (lähinnä työstettävän materiaalin takia).

[Nikkeli94]

Hieman hämmentävältä tuntuu kuitenkin se, että meikän pitää hommata ote rikosrekisteriote/rikostaustaote töiden takia, vaikkei mitään rikostaustaa meikällä pitäisi oman muistin mukaan edes olla. Johtunee kai siitä, että yhdessä kohtaa työmaata pyörii näitä paikat tuhovia tenavia ja muodollisuuden vuoksi työntekijöiltä kyseinen tieto vaaditaan.

Työnantajahan ei sinun rikostaustasta (tai sen puutteesta) voi tietää ennen kuin sen otetteen hänelle välität. Alaikäisten kanssa työskenteleville ainakin vakio on että tuo rekisteriote pitää näyttää.

[typewriter]

Mitäs tässä, poikani täyttää pian 2 vuotta. Tulin siis isäksi elokuussa 2021, ja ei ole sen takia ollut paljon aikaa käydä täällä tai muuallakaan. Pikku-typewriter (oikealta nimeltään Leon) on varsin vilkas taapero.

Töitä teen ja vaimon yritän pitää tyytyväisenä hillitsemällä Warhammer-ostohalujani parhaani mukaan.

[Joni Ahonen]

Mitäs tässä, poikani täyttää pian 2 vuotta. Tulin siis isäksi elokuussa 2021, ja ei ole sen takia ollut paljon aikaa käydä täällä tai muuallakaan. Pikku-typewriter (oikealta nimeltään Leon) on varsin vilkas taapero.

Töitä teen ja vaimon yritän pitää tyytyväisenä hillitsemällä Warhammer-ostohalujani parhaani mukaan.

Pojan toinen nimi arvaten Scott.


Oho Typewriter pitkästä aikaa. Tossa pohtinutkin että mitähän sulle kuuluu. Vaikkei tunnetakaan, jännä ajatella että ole perheellinen mies!

Täällä kirjoittelee ikuiset poikamiehet.