Kiitoksia onnittelijoille.
Perjantai oli tosi täydellinen päivä hakea todistus. Koska valmistuin näin poikkeuksellisesti, ei ollut mitään juhlallisuuksia koululla, enkä edes törmännyt yhteenkään opettajaani. Vietin oman näköiset valmistujaiset vierailemalla vanhan vuokranantajani luona, jossa oli söpön vaatimaton suklaakakku, jonka parissa kilisteltiin S-kaupan alkoholittomalla siiderillä muovipikareista. Kävin myös moikkaamassa erästä tuttua kukkakauppiasta, joka antoi minulle haaveilevan enkelipatsaan lahjaksi. Kukkakaupasta ostin kolme ruusua parhaimmalle meikkaajalleni, joka on kolmesti loihtinut minusta leidin opiskeluvuosien aikana. Yövyin erään tutun kampaajan luona, joka laittoi hyvää kotiruokaa ja oli vilpittömän onnellinen valmistumiseni johdosta. Viimeisin paikka Tampereella oli yksi kehystämö, jossa tutustuin ensimmäisiin Pispalaisiin muuttaessani seudulle. Ympyrä sulkeutui, kun poimin viimeisimmän tauluni sieltä päättötodistus kourassani.
Juuri tällaiset valmistujaiset pitäisikin olla; ei mitään teennäisiä juhlia ja tekopyhiä puheita. Hieman ironista, ettei koulusta ollut ketään, jota olisin hyvästellyt. Olen aina tutustunut sujuvasti ihmisiin koulun ulkopuolella, kun taas koulu on ollut sivulla pyörivä koneisto.
Moni ajattelee, että työttömäksi valmistuin, mutta se ei ole totta. Taiteilijana haluan olla Indiana Jonesmainen tutkija/seikkailija, jonka ruoskana toimii sivellin. Maaliskuussa pääsen näillä näkymin aloittamaan Kotkassa ekaa kertaa elämässäni alastonmallin työt taidekoululla. Aloitan myös maaliskuussa keskiviikkoisin olevat taideterapia-opinnot. Saa vähän esimakua miltä ala vaikuttaisi. Olen myös pohtinut muotialaa, sillä olisi mielenkiintoista päästä työskentelemään eri materiaalien parissa ja piirtää asuja.
Ovet ovat auki ja tekemistä on jo nyt ihan mukavasti.
Pääasia on olla rohkea ja vilpitön oma itsensä, vaikka kipeää välillä tekisikin.