Bill Watterson on maailman kovin äijä, kun lopetti huipulla ja kieltäytyi tuotteistamasta sarjakuvaansa. Eipä ole maailmassa montaakaan, joka kieltäytyisi miljoonista tuosta vain. Uskomaton mies, joka oikeasti rakasti hahmojaan
Suurin rakkaus omaa sarjaan on osata lopettaa se ajoissa, vaikka rakkautta on myös jatkaa tarinaa jos sen teosta nauttii. Eiichiro Odan, One Piece näin hyvänä esmerkkinä.
Alunperinhän sarjan olisi kuulunut päättyä hyvä tovi sitten, mutta Oda otti ja jatkoi sarjaa kun nautti sen teosta. Moni voi itse miettiä oliko ratkaisu hyvä vai huono, mutta itse olen kuitenki kiitollinen sarjan pituudesta. Yksi harvoista "ikuisuussarjoista", joka on kokonaisuutena yhä hyvälaatuinen, vaikka väliin mahtuu toisinaan hieman huterampia hetkosia.
Moni valittaa pituudesta, mutta onhan sarja sentään edennyt tarinallisesti hyvin puolivälin seutuville, siinä missä monet muut hädintuskin enää etenevät mihinkään.
Kuten animaatioketjussa tokaisin OP on itselleni se THE sarja, jonka seuraamisesta nautin edelleenkin täysin siemauksin. Erituisesti sarjan suomipainoksen ansiosta tarinoista pystyy nauttimaan entistäkin enemmän. Suomennos on kekseliästä ja ennen kaikkea hauskaa luettavaa, kun hyvin harva hahmo puhuu ns."kirjatyylillä" ja jokaisen hahmon persoonallisuus vain korostuu entisestään suomennoksen takia. Tamagon ranskamaiset heitot sanojen välissä naurattavat aina ja Akainun puhetyylin takia pystyn nyt kuvittelemaan mielessäni murhanhimoisia savolaisia.
Toki voisivat hahmot vähän rajummilla sanoilla heitellä solvauksiaan, mutta kun kaikki muu toimii just eikä melkein, en näe asiassa pahemmin valittamista. Suomipainosta on paljon mieluisampaa lukea kuin vastaavia enkkukäännöksiä. Seuraavaa pokkaria odottelee aina innolla.
...
Pentuna tuli kirjastosta lainailtua säkkikaupalla sarjakuvia, kun pystyin lukemaan monia albumeja päivän aikana kasapäin. Eritysesti muistan lukeneeni Fantomin, Tintin ja Asterixin lisäksi myös sellaisia sarjiksia kuin, Yoko Tsuno, Sammy Day, Niilo Pielinen, Marsupilami, Piko ja Fantasio sekä tietenkin Pikku Piko
Yoko Tsunosta muistan kyllä monia hahmoja, vaikka yksikään ei valitettavasti ollut kuitenkaan ylitse muiden. Sen sijaan muistan hyvin elävästi sen miten moniin paikkoihin Yokon seikkailut toisinaan veivät. Monien maailmankolkkien lisäksi piipahdeltiin aika ajoin menneisyydessä, tulevaisuudessa ja eri planeetoilla.
Pikon ja Fantasion seikkailut myös veivät milloin minnekin ja erityisesti sarjan vanhempia albumeja tuli lainattua tiuhaan tahtiin. Välillä metsästettiin jotain aarretta tiedä mistä jumalan selän takaa tai sitten seikkailut tapahtuivat ihan lähiössä. Eräässä tarinassa taisi olla sädekone, joka muunsi kohteensa mustaksi (eli siis afrikkalaiseksi, jos käsitätte). Samaan universumiin kuuluvat Marsupilamit ja Niilot olivat myös
Huba Hubaa luettavaa. Pikku Pikon albumit olivat vitseiltään enemmän aikuisempaan makuun, mutta kyllä näille häröyksille tuli silti naurettua melkoisesti. Pitäisi vähän tutkailla ovatko nykyiset albumit juuri mistään kotoisin.
Sammyssä tarinoita taisi olla melkoisesti, välillä otettiin yhteen Al Caponen kanssa tai sitten asiakas tuli ovelle sananmukaisesti suoraan haudan takaa. Monenlaista tapahtui ja Thompsonien tahtiin paukuteltiin paljon paikkoja paskaksi. Hyvää aivot narikkaan-menoa.
Fantom/ Mustanaamio on koko perheen suosikkisarjis ja ollaankin monesti sanottu, että mikäli Mustis lopetettaisiin Karjalaisesta, koko lehden tilaus lopetettaisiin saman tien. Heti kun hoksasin Mustiksen vuosikerta-albumit suomalaisesta, niitä on tullut ostettua perheelle aina joka vuosi. Walkerin suvun miehet eivät itse ehkä ole kuolemattomia, mutta heidän ylläpitämän vaeltavan aaveen idea on sitäkin enemmän. Fantomissa vaan on sitä jotain mitä monissa ylivoimaisissa supersankareissa ei ole, vaikka aivot käskisivät kyseenalaistamaan koko sarjan kaikki tapahtumat. Fyysisten suoritusten lisäksi Mustis osaa hyödyntää pelottavan hyvin sitä psyykkistä puolta taikauskoisiin roistoihin, saaden paatuneimmankin korston epäröimään edes hetken verran virheellisesti.
Mustanaamio ei todellakaan kuole, muuhun kuin suomijulkaisujen loppumiseen.
Näin tarkemmin ajateltuna sitä on tullut lukaistua sarjakuvia aikamoisen tiuhaan lapsuudessa.