Unet

[Highwind]

...Lopulta eksä kääntyi sitten ympäri, kadoten jonnekin kulman taa. Juuri kun olin huokaista helpotuksesta, se pentele ilmaantui kuin salamana uudelleen käytävälle tutkimaan ...

Itsekin näen jatkuvasti painajaisia siitä, että joudun eksäni kanssa tekemisiin.
Ba-dum tshhhh

Itse näin viime yönä unta, että nousin Hämeenlinnassa junaan ja päädyin New Yorkiin. Siellähän sitä sitten eksyttiin ja ihmeteltiin miten pääsisin kotiin ennen kuin työt alkaa.

[Joni Ahonen]

Viime yönä näin sellaista unta, jossa työntelin lastenvaunuja hyvin keväisen kesäisessä säässä ja unessa tiesin tulleeni isäksi. Erikoisinta kaikessa oli vauva, joka olikin torakka. Mutta en ihmetellyt tätä ollenkaan, vaan unessa minulla oli sellainen käsitys, että ihmiset syntyvät ensin torakoiksi ja sitten muuttuvat myöhemmin ihmisvauvoiksi. Olin enemmän hämilläni isyydestäni ja kaikesta vastuusta vauvaan liittyen. Työntelin torakkavauvaani kunnes se kömpi vaunuista ulos ja oli kasvattanut siivet ja lähti lentoon. Oletin sen palaavan pian ja minulle antoi joku muukin ymmärtää, että aina ne lopulta palaavat, mutta torakkani ei palannut. Sitten myöhemmin näin vanhempia oikeiden ihmisvauvojen kanssa ja minulle alkoi valjeta totuus, ettei ihmiset oikeasti synnykään torakkoina. Tämä oli sellainen nolo tajuaminen ja pidin visusti tämän käsitykseni itselläni. Sitten uni päättyi.

Sellainen filmi viime yönä siis.

[Joni Ahonen]

Viime öinä on taas pyörinyt jänniä filmejä. Eräässä unessa olin palannut takaisin Englantiin vaihtarivuoden maisemiin, vaikka itse unessa kaupunki ei ollutkaan sama. Etsin vanhaa asuntoani, jollaista ei koskaan ollut sellaisena kuin unessa, mutta tässä unimaailmassa muistin tarkasti missä olin majaa pitänyt monia yksityiskohtia myöten. Samalla olin sopinut tapaamisen vaihdossa kohtaamani neitosen kanssa, johon yhteydenpito päättyi kokonaan tässä keväällä, mutta unessa oltiin sovintoa hieromassa. Pyörin asuntoni kulmilla, mutta en onnistunut löytämään oikeaa paikkaa ja olin jo menossa väärästä ovesta sisään, kunnes huomasin tämän neidon soittavan minulle ja sanovan puhelimessa ettei taloa enää ole, se on vain pölyä ja tiiliskiveä, hän sanoi englanniksi, tarkoittaen rakennuksen olleen purettu. Vähän tästä ihmeissäni sitten sain soperreltua puhelimessa, että voidaan me kai silti tavata, johon en saanut varsinaisesti muuta vastausta kuin sen, että hän kertoi olevansa keskustassa, jonneka ampaisin kävelemään pikavauhtia laukun hihnan painaessa kivuaasti olkapäätä vasten ja hien iskiessä pintaan. Unen "rikkoutuessa" aloin hätääntyä ja kiroilin etten ehdi löytää häntä ja taistelin heräämistä vastaan, mutta se oli jo liian myöhäistä. Ärsyttävää, kun uni jää kesken.

Toisessa unessa näin yhtä vanhaa naispuolista työkaveriani, jonka huomasin kadulla kävelemässä ohittaessani hänet "lainaamallani" skootterilla. Käännyin takaisin ja kyselin hänen kuulumisiaan ja yllätyin kun hän kertoi kääntyneensä mormoniksi, koska poikaystäväkin on. Uni oli vastenmielinen, kun tajusin tämän ei uskovaisen naistuttavani pelkän munan toivossa leikkivän jopa uskovaista "kunhan nyt vaan seurustelun takia rupesin" -asenteella, vaikka muuten jätkän kanssa en vakavissani ajatellut kuukautta kauemmin olla. Juteltiin hänen luonaan kissoista ja hän esitteli minulle kokonaan villa-asuun verhoutuneen uuden Tassu nimisen kissansa ja kertoi Sakari kissastaan ajan jättäneen vuosia sitten. Hän esitteli myös mitäänsanomatonta poikaystäväänsä ja tunsin sellaista pettymystä työkaveriani kohtaa, mutta en tietenkään sanonut mitään. Unesta jäi vastenmielinen olo ja muistaakseni läksin skootterilla pian livohkaan päätäni puistellen.

Viimeisimmässä unessani huomasin nivussani sinisen naaman, joka paljastui tatuoinniksi. Se oli haalistunut, mutta tajusin sen olevan aito. En vaan mitenkään muistanut milloin ja miksi sen olin mukamas ottanut. Olin myös jossain paikassa, josta muistikuvat kokonaan hämärtyneet.

[Joni Ahonen]

Hitsi miten ahdistavaa ja mielenkiintoista unta näin viime yönä. Vaikka harvoin enää näin aikuisiällä mikään kauhuelokuva kykenee pelottamaan kuten lapsena, koen oikeasti puistatuksia zombeista. Ajatuskin siitä että verenhimoinen ihminen upottaa sinuun hampaasi tai iso lauma ahdistaa nurkkaan, on hyvin, hyvin ahdistava. Joskus mielikuvitus lähtee laukkaamaan kotona ja suorastaan pamautan ovia paniikissa kiinni, kun ajattelen siellä takana lymyileviä zombeja.

Mutta nyt uneen. Olin unessani kotitilani navetassa keskellä yötä ulkona ollessa säkkipimeää. Oli selvää, että ulkona on zombeja, mutta olo navetassa ei myöskään ollut kovin turvallinen, sillä kaikki lehmätkin olivat muuttuneet zombilehmiksi! Ne olivat kytkettyinä kiinni, mutta rimpuilivat koko ajan irti kahleiden kilinän kuuluessa ulos asti, joka vain houkutteli zombeja oville. Oli todella ahdistavaa olla navetassa, jossa lehmiä ei saanut hiljaisiksi ja pelkäsi niiden minä hetkenä hyvänsä pääsevänsä vapaiksi. Minun lisäkseni navetassa oli joitakin muita ihmisiä, jotka eivät olleet tuttuja. Uneni muuttui siinä vaihessa super ahdistavaksi, kun yksi heistä muuttui zombieksi ja joku lehmäzombie pääsi myös vapaaksi. Olin aivan saatanan paniikissa ja toivoin vain että tämä loppuisi. Sitten heräsin ja huokaisin helpotuksesta sängyssäni.

Tässähän olisi aineksia jopa lyhyeen sarjakuvaan!

[Joni Ahonen]

Taas nähnyt siistejä kauhu-unia.

Taisi olla ensimmäinen kertani kun näin unta Gigerin Xenomorpheista. Niitä oli vieläpä neljä kappaletta! Unessa oltiin maassa, jossakin pellolla ja siellä olevalla korkeassa ladon tapaisessa. Olin yksin, mutta taas oli sellainen fiilis, että joitakin tuntemattomia ihmisiä saattoi olla kauempana. Unesta teki kuumottavan se seikka että tiesin jostakin syystä Alieneita olevan tulossa ja se odottava pelontunne oli aivan uskomaton. Leffat ovat opettaneet, että Alienit ovat TAPPOKONEITA, joita vastaan sinulla ei ole paljainkäsin pienintäkään mahdollisuutta selvitä. Olo oli kuin kaniinilla, jota sudet ovat tulleet tappamaan, eli täysin avuton. Unesta pystyn edelleen muistamaan yhden kuumottavan kuvan, jossa näin kuinka yöllä kuun valaistessa pellolla juoksee kohti latoa neljä tummaa hahmoa todella, todella kovaa vauhtia. Olin rakennuksen korkeuksissa piilossa ikkunan vieressä, mutta Alienin astuessa huoneeseen, tuntui hyvältä ajatukselta vain hypätä kuolemaan. Luulen tämän linkittyvän ajatuksiini World Trade Centerin uhreihin, jotka hyppäsivät palavasta rakennuksesta. Muistan kuinka unessa tajusin paremmin ymmärtäväni heitä. Kauhean kuolemanpelon tilassa ihminen tekee ihmeitä. Hyppyyn uni loppui.

En sanoisi painajaiseksi. Oli vain todella kuumottava ja siisti uni.

[Masse]

Tänään oli huvittavaa miten "tosielämän" tapahtumat vaikutti uniin.

Heräsin joskus kahdeksan aikoihin siihen, kun ikkunan alla rekka toiseensa jälkeen piti hirveää meteliä, kun ajoivat hidastetöyssyn yli. Sitten, kun vaivuin takaisin uneen, niin näin sellaista unta, että luin iltapaskasta, että pääkaupunkiseudulle on iskenyt joku meteorisade ja se ääni lähti siitä, kun ne meteorit (vai meteoroidit?) iskeytyi maahan.

[Gigante]

Olipahan taas unet viime yönä.

Yhdessä unessa olin polkenut pyörällä kaupungin toiselle puolelle joen yli, mutta kumma kyllä paluumatkalla tuntui jokikisen reitin liikennejärjestelyt muuttuneet niin ettei paluumatkasta syvän joen yli meinannut tulla mitään. Kaikki yritykset päättyivät tavalla tai toisella huonosti, putosin mm. alas silloilta eri tavoilla, suututin jonkin ärsyttävän väkijoukon tai aiheutin ketjukolarin. Joka kerta kun kuolin, palasin edelliseen checkpointtiin eli kun yritin suunnata jotakin reittiä takaisin kotiin.
Jossain vaiheessa valkeni, että olinkin koko ajan ollut osana jotain erittäin kieroutunutta tv-show'ta jossa olin kytykettynä joihinkin VR-laitteisiin jossain staasisäiliössä ties miten kauan ja aina silloin tällöin joku 'vieraileva hahmo' oli ollut kytkettynä meikän kammioon.


Toisessa unessa, joka tapahtui kahdessa osassa (muistan heränneeni unien välissä) Unessa joku pervo oli kuulemma ahdistellut/kyylännyt ostarilla tai vastaavassa paikassa tyttöystävääni (olisi jo tästä yksityiskohdasta tietää että pelkkää untahan tämä on) ja meikä päätyi sitten selvittämään/jäljittämään tätä häirikköä Columbon takki päällä kuin mikäkin yksityisetsivä. Unen ekassa osassa näin tämän tapahtuman siis tyttiksen vinkkelistä ja toisessa osassa heilun itse ostarilla tutkimassa paikkaa ja kuulustelemassa väkeä. Paikalle saapui myös jokin ärsyttävän ylipirteä kehari tai siis "erityisihminen" josta en vaan tuntunut pääsevän eroon. Se häirikkö lopulta ilmaantui paikalle ja hienovaraisen kuulustelun/syyttämisen myötä jotenkin teleporttasin yhdessä tämän tyypin ja sen edellämainitun erkkarin kanssa suoraan häirikön asunnolle. Tämä kämppä oli täynnä kissan ja koiranpentuja, jotka olivat jääneet jälkeen tyypin ex-puolison lähdöstä. Syystä tai toisesta parin keskustelun jälkeen tunsin sympatiaa häirikköä kohtaan ja päätin päästää tämän menemään varoituksella. Tämä oli kuitenkin virhe, sillä heti kun olin saanut asiani sanottua, hyypiö meni aivan raivon valtaan ja yritti survoa teekuppia naamaani (tiedä häntä oliko se terävä tai jotain). Erkkarista ei ollut apua, sillä tämä oli huumattuna tai jotain. Pitelin yhdellä kädellä teekuppia kauempana ja nappasin vapaalla kädellä tiskipöydältä voiveitsen.
Uni päätyi siihen kun aloin eläimellisellä raivolla pistellä tällä voiveitsellä häirikön kurkkua auki.
Heräsin tästä unestani aikamoisella säpsähdyksellä.

[Joni Ahonen]

Viime yönä tulikin nähtyä uni, joka aikaisemmin toistunut vain kerran. Olin jossakin laulukilpailuohjelman tapaisessa pukeutuneena Cerezana ja katselin tätä lähetystä jälkikäteen pelonsekaisin tuntein kotonani tv:stä. Tiesin etten osaa laulaa ja koko olemukseni saattaisi herättää ihmisissä kummastusta, mutta lauloin yllätyksekseni paremmin kuin olisin uskonut -vaikka tiesin etten tarpeeksi hyvin kuin muut oikeat laulajat. Muistan sen hetken että minulta pääsi oikein komea sekä kaunis ääni yhdessä kohtaa vieraskielisessä laulussa, joka sai aikaiseksi hämmentyneen ylpeän olon siitä, että minäkö tuossa oikeasti esiinnyn ja tuolla äänellä. Erikoista kokemuksessa oli se etten edes muistanut tilannetta paikan päällä, katselin lähetystä itsestäni jälkikäteen jännityksellä arvaten ettei minusta kuitenkaan pidettäisi, mutta en pystynyt muistamaan kuitenkaan mitä jo kuvatussa lähetyksessä tapahtui. Olen aikaisemmin nähnyt vähän vastaavan unen, jossa koin häpeää ja ylpeyttä samanaikaisesti rohkeudestani astua lavalle, mutta tietäen joidenkin ajattelevan että mitä vit*ua tuo tekee?! Herättyäni olo oli todella hämmentynyt, vähän surullinen ja yksinäinen. Ymmärsin unessa yrittää saavani hyväksyntää väärältä yleisöltä. Tavallaan mokasin ja onnistuin samanaikaisesti, ainakin herättämään huomiota jos en muuta.

[Masse]

Viime yönä tuli nähtyä ihan ihme unta jossa yritin ostaa Xbox Live-aikaa Xbox 360:lle. Ja ainoa mitä siinä kaupassa oli myynnissä oli joku ihme adapteri joka kiinnittyi ohjaimeen ja sitä kautta pystyi aktivoimaan sen ajan.

Jätin ostamatta.

[Silence]

Aikalailla kaikki elämäni unet ovat tarinaltaan sitä että olen joko myöhässä paniikinomaisesti jostain tai sitten että joku jahtaa painajaismaisesti minua. Ja välillä näitä kahta maustetaan lopulta koittavalla putoamisella.
Mutta harvoin ollut sekoitus kaikkea kolmea. Viimeyönä tuli paniikissa paettua jotain, samalla kun yritin hätääntyneenä löytää jotain ja lopulta heräsin kun kompastuin ja putosin sillalta (polvi osui seinään).

Noh... mukavaa oli herätä aikaisin.

[Joni Ahonen]

Onneksi en näe kovinkaan usein painajaisia enää, mutta usein unissani toistuu teema, jossa en saa housuja jalkaani ja vieraita on ovella. Kamalan inhottava tilanne, kun jalat vain sotkeutuvat pitkälahkeisiin housuihin ja vain hyydyn. Kiusallinen tunne.


Yhtenä yönä näin unta koirasta, joka oli puoliksi ihminen. Kova laki erikoisyksikön Chistopher Melonin kanssa etsittiin mystistä koiraihmistä, joka paskoi lisää outoja mutantteja. Häiritsevää.

[Salem]

Itse en juurikaan muista nähneeni minkäänlaisia jahtausunia. Lähimmäksi lienee pääsivät nuorempana näkemäni unet joissa kapusin isovanhempieni talon vintille, jossa aina törmäsin kummitukseen, tai mikä lie nyt sitten olikaan. Kyseinen naispuoleinen otus oli aina pukeutunut valkoisiin, ja tuijotti aina suoraan kohti ammottavilla, silmäluomettomilla silmillä. Kova kiire sieltä vintiltä aina oli pois, mutta en suoraan muista että tuo kummajainen olisi kovinkaan hanakasti tullut perästä. Ei aavistustakaan mistä moinen uni oli peräisin, kun en kyseistä vinttiäkään lapsuudessa mitenkään pelännyt, enkä toisaalta osaa sitä kummitustakaan kehenkään tai mihinkään yhdistää, mutta ihan tyytyväinen olen ettei tuo uni ole toistunut ainakaan vuosikymmeneen.

Pari toistuvaa unta ovat armeijaunet, sekä sellaiset joissa ajan autoa. Autounissa yritän aina hanakasti pysyä tiellä ja välttää kolareita, vaikka auton jarrut eivät toimi. Joskus mukaan tulee sellainenkin variaatio että auto itsekään ei toimi, vaan jatkaa kulkuaan alamäkien tuoman liike-energian voimalla, ja koko unen ajan yritän löytää sopivaa tasaista paikkaa jonne auto ohjastaa ja saada pysähtymään.
Inttiunet puolestaan ovat sellaisia, joissa havahdun siihen että olen päätynyt uusimaan asepalveluksen, ja vaikka koko ajan mukana on se tunne että tämä on jo tehty ja nähty, niin aina sinne pitää jäädä TJ-lukua laskemaan kuin olisi palannut alokasaikoihin.

Monesti isot elämäntilanteet tunkevat myös mukaan uniin, välillä hyvin värikkäässä muodossa. Viimeisimpänä nykyiset hääsuunnittelukuviot, kun vihkimisseremoniaan oli tarjolla kaksi pappia, toinen tutumpi ja toinen sellainen jota en ole koskaan aiemmin tavannutkaan. Uneni ilmoitti että tämä vieras pappi olisi juuri ennen häitä ottanut ja tappanut perheensä ja muuttanut Siperiaan, joten kannattaa valita se tutumpi. Nyt sitten jännätään että oliko kyseessä enneuni, kun se tuttu pappi ei olekaan saatavilla omien pippaloiden aikaan.

[whatever]

Itse olen viimeaikoina nähnyt toistuvasti unta että pitää mennä takaisin yläasteelle ja kaikki vanhat luokkalaiset on myös luokassa, mutta ollaan kaikki aikuisia. Mitähän hemmettiä tämäkin nyt sitten meinaa? No, parempia unia noi on kuin ne taannoiset toistuvat painajaiset joissa mua aina kidnapattiin ja kidutettiin.

[Silence]

Outoa ajatella että toisille unet on luovia seikkailuja. Itselleni ne ovat yhdeksän kymmenestä aivan helvetin ahdistavia Silent Hill-kokemuksia, josta herääminen on vaan helpotus.

Suosikkini kaikista on kuitenkin itsemurhaunet joita olen viimevuosina nähnyt silloin tällöin. Hahaha. Rekan eteen hyppääminen moottoritiellä on yllättävän vauhdikas ratkaisu kaikkeen.
Mutta suosikkini kaikista on ollut uni nykyisen asuinkerrostaloni katolle kiipeämisestä ja viimehetkellä kaikesta ahdistuksesta eroon pääsy, ja lopulta vain pudotus reunan yli ja koko matka alas. Oli aidompi kokemus kuin mitään jokin VR-lasit ikinä pystyisi tarjoamaan.. Ja sitten ruma herääminen heti perään kun maahan osuessa potkaisen sängyssä polvella seinään.

[Joni Ahonen]

Pari toistuvaa unta ovat armeijaunet, sekä sellaiset joissa ajan autoa. Autounissa yritän aina hanakasti pysyä tiellä ja välttää kolareita, vaikka auton jarrut eivät toimi. Joskus mukaan tulee sellainenkin variaatio että auto itsekään ei toimi, vaan jatkaa kulkuaan alamäkien tuoman liike-energian voimalla, ja koko unen ajan yritän löytää sopivaa tasaista paikkaa jonne auto ohjastaa ja saada pysähtymään.

Autounia tuli nähtyä jostakin syystä tiuhaan tahtia, jotka sitten loppuivat kuin seinään kun ajoin ajokortin. Usein unissa olin vain paniikissa tiellä, jossa ajoin supervarovasti ja Salemin unien tapaan jostakin syystä autoa ei voi pysäyttää. Ikinä mitään kolaria ei tapahtunut, mutta koko ajan pelkäsin olevani yhdessä toisen auton kera tienpenkareella. Muistaakseni kortin jälkeen en ole vastaavia unia nähnyt. Ehkäpä loppuivat siksi, että todistin osaavani ajaa.

Monesti isot elämäntilanteet tunkevat myös mukaan uniin, välillä hyvin värikkäässä muodossa. Viimeisimpänä nykyiset hääsuunnittelukuviot, kun vihkimisseremoniaan oli tarjolla kaksi pappia, toinen tutumpi ja toinen sellainen jota en ole koskaan aiemmin tavannutkaan. Uneni ilmoitti että tämä vieras pappi olisi juuri ennen häitä ottanut ja tappanut perheensä ja muuttanut Siperiaan, joten kannattaa valita se tutumpi. Nyt sitten jännätään että oliko kyseessä enneuni, kun se tuttu pappi ei olekaan saatavilla omien pippaloiden aikaan.

Uniin kannattaa luottaa, papilla on väliä. Ja onnea paljon!

[Gigante]

Doctor Strangen multiverse of madness-elokuva antoi kyllä kiintoisan näkemyksen, että itsestä kertovat eri unet ovat vilkaisuja eri universumeihin, mikä herättää joko huvittavia tai erittäin ahdistavia ajatuksia kun miettii välillä mitä kaikkea random shittiä olen nähnet unissa elämäni aikana ...

...
Mulla ilmenee aina silloin tällöin näitä pahuksen autounia, jotka päätyvät juuri siihen että kaahaan paniikissa järkyttävää ylinopeutta ja kolaroin autolla monilla peruuttamattomilla/anteeksiantamattomilla tavoilla joko ihmisiä tai muita autoja pollarit perässä. Tiedä tuota ovatko nämä joitain alitajunnan patoutuneita "entä jos?"-huolia, vaikka valvemaailmassa ajan aina tunnollisesti ja liikennesääntöjen mukaan.

...

Monia kertoja olen nähnyt unia, tai oikeastaan painajaisia siitä että olen päätynyt takaisin koulun penkille, oli kyseessä sitten amis tai ala-aste, ne samat perkeleen kusipäät jotka tekivät elämästä tuolloin helvettiä ovat tietenkin maisemissa.Yhdessä unessa hakkasin erään äänekkään vatipään hiljaiseksi, kun en vuosia sitten pentuna sitä tajunnut tuolloin tehdä. Muistan myös yhdessä unessa huutaneeni päin naamaa tälle eräälle ylä-asteen enkunopelle joka oli ollut aina kauhean ylimielinen nenä-äänellä varustettu ämmä monia oppilaita (ja erityisesti minua) kohtaan,.. ja jos rehellisesti puhutaan, varmasti haukkuisin tuon eukon kutakuinkin samalla asenteella mikäli ikinä tähän oikeassa elämässä enää törmäisin.

Usein näissä kouluaiheisissa unissa mulla on aina jokin tehtävä, tentti tai koe joka on unohtunut, jäänyt kesken tai menossa aivan päin persettä. Sitä kun paniikissa herää tämmöisistä unista niin on vaan kiitollinen siitä että omaan työnkuvaan eivät enää tämmöiset pahuksen läksyt ja kokeet kuulu.

[Salem]

Uniin kannattaa luottaa, papilla on väliä. Ja onnea paljon!

Kiitoksia. Odotan pelonsekaisella innolla millaisia enneunia sitä aiheesta vielä kerkeää näkemäänkään.

Usein näissä kouluaiheisissa unissa mulla on aina jokin tehtävä, tentti tai koe joka on unohtunut, jäänyt kesken tai menossa aivan päin persettä. Sitä kun paniikissa herää tämmöisistä unista niin on vaan kiitollinen siitä että omaan työnkuvaan eivät enää tämmöiset pahuksen läksyt ja kokeet kuulu.

Nämä Gigsun ja whateverin mainitsemat koulu-unet ovat myös tuttuja, joskaan eivät ihan niin yleisiä kuin nuo inttiunet. Ja juuri tässä mallissa että tentti on käsillä ja sitä yrittää väkisin vängätä vaikkei ole aavistustakaan millaista vastausta kokeessa haetaan. Monesti sitä myös herää näihin kun oivaltaa että koulut on käyty eikä tällaisella kuuluisi enää päätään vaivata.

Outoa ajatella että toisille unet on luovia seikkailuja. Itselleni ne ovat yhdeksän kymmenestä aivan helvetin ahdistavia Silent Hill-kokemuksia, josta herääminen on vaan helpotus.

Sitä on todella hankala samaistua toisten uniin, jos ei itsellä ole lähimainkaan samanlaisia kokemuksia. Itse asiassa hyvin hämmentävää huomata kuinka monelle nämä paluut menneisiin ja autolla kaahailut lopulta ovat.
Yksi elementti mihin en itse osaa yhtään samaistua on unien hallinta. Yleensä herään hyvin nopeasti sen jälkeen kun aivot tiedostavat että olen unessa, mutta joillain onnekkailla on kyky härvätä menemään unissaan lähes miten tahtovat. Välillä sitä tulee nähtyä sellaisia uniseikkailuja, joita ehdottomasti toivoisi voivansa manipuloida mielensä mukaan, mutta toistaiseksi ei ole onnistunut.

Suosikkini kaikista on kuitenkin itsemurhaunet joita olen viimevuosina nähnyt silloin tällöin. Hahaha. Rekan eteen hyppääminen moottoritiellä on yllättävän vauhdikas ratkaisu kaikkeen.
Mutta suosikkini kaikista on ollut uni nykyisen asuinkerrostaloni katolle kiipeämisestä ja viimehetkellä kaikesta ahdistuksesta eroon pääsy, ja lopulta vain pudotus reunan yli ja koko matka alas. Oli aidompi kokemus kuin mitään jokin VR-lasit ikinä pystyisi tarjoamaan.. Ja sitten ruma herääminen heti perään kun maahan osuessa potkaisen sängyssä polvella seinään.

Tämä herätti uteliaisuuteni. Olen kuullut sanottavan että omissa unissaan on mahdotonta kuolla, vaikka sitten mitä tapahtuisi, ja vaikka omissa unissa ajoittain tilanne onkin hyvin lähellä, en muista että olisin suoranaisesti niissä koskaan kuollut. Onko sinulle koskaan tullut näissä unissa tilannetta jossa koet kuolematilan tai jonkin out of body-tunteen, vai päättyvätkö nämä aina tuohon säpsähtävään heräämiseen?

[Silence]

Yksi elementti mihin en itse osaa yhtään samaistua on unien hallinta. Yleensä herään hyvin nopeasti sen jälkeen kun aivot tiedostavat että olen unessa, mutta joillain onnekkailla on kyky härvätä menemään unissaan lähes miten tahtovat. Välillä sitä tulee nähtyä sellaisia uniseikkailuja, joita ehdottomasti toivoisi voivansa manipuloida mielensä mukaan, mutta toistaiseksi ei ole onnistunut.

Itse en ole koskaan unessa saanut irtautumista tilanteesta niin että havahtuisin että kyseessä on uni, vaan unen "tarina" vie mukanaan ja tuntuu täysin uskottavalta/luonnolliselta. Huvittavaa vaan kun uni voi tehdä tarinankerronnassaan ihan överin suunnanmuutoksen tuosta vain ja kaikki tuntuu ihan luonnolliselta. Hetkeä aikaisemmin unessa tapahtunut kävely päivällä koulun portaikossa vaihtuu hektiseen pakoon öisessä metsässä.

Tämä herätti uteliaisuuteni. Olen kuullut sanottavan että omissa unissaan on mahdotonta kuolla, vaikka sitten mitä tapahtuisi, ja vaikka omissa unissa ajoittain tilanne onkin hyvin lähellä, en muista että olisin suoranaisesti niissä koskaan kuollut. Onko sinulle koskaan tullut näissä unissa tilannetta jossa koet kuolematilan tai jonkin out of body-tunteen, vai päättyvätkö nämä aina tuohon säpsähtävään heräämiseen?

Molemmat loppuvat kuolemanhetkellä tapahtuvaan heräämiseen täällä oikeassa maailmassa. Mutta näissä kahdessa mainitsemassani unessa oli itseasiassa hyvin erilainen loppufinaalifiilis. Moottoritiejutussa oli todella hektinen tilanne menossa ja valtava ahdistus uskaltaako vai eikö-kamppailun kanssa. Ja hyppy rekan eteen oli sellainen nopeasti tullut spontaani "Nyt tai ei koskaan"-ratkaisu ja sen johdosta heräsin ihan helvetin ahdistuneena kun säpsähdin osumasta hereille. Sydän ihan hakkasi rinnassa.
Kattojutussa oli ahdistava hermoilu matkalla katolle ja siellä ollessa, mutta jotenkin unessa löysin sellainen rennon fiiliksen katolla ollessa. Katselin ympärille. Oli kesä ja nautin hetkestä kun linnut lauloivat ja lopulta vain totesin sisäisesti "antaa mennä" ja antauduin putoamiselle reunan yli. Ja muistan edelleen erittäin selvästi koko matkan alas, kaikki 8 kerrosta. Mukavassa fiilistilassa.

Haha, Hyvää viikonloppua kaikille!

[Masse]

Onneksi en näe kovinkaan usein painajaisia enää, mutta usein unissani toistuu teema, jossa en saa housuja jalkaani ja vieraita on ovella. Kamalan inhottava tilanne, kun jalat vain sotkeutuvat pitkälahkeisiin housuihin ja vain hyydyn. Kiusallinen tunne.


Yhtenä yönä näin unta koirasta, joka oli puoliksi ihminen. Kova laki erikoisyksikön Chistopher Melonin kanssa etsittiin mystistä koiraihmistä, joka paskoi lisää outoja mutantteja. Häiritsevää.

Juo viinaa ja käy hakemassa kebabbi alkkarit jalassa niin loppuu ne painajaiset. t. kokemusta on

[Joni Ahonen]

Onneksi en näe kovinkaan usein painajaisia enää, mutta usein unissani toistuu teema, jossa en saa housuja jalkaani ja vieraita on ovella. Kamalan inhottava tilanne, kun jalat vain sotkeutuvat pitkälahkeisiin housuihin ja vain hyydyn. Kiusallinen tunne.


Yhtenä yönä näin unta koirasta, joka oli puoliksi ihminen. Kova laki erikoisyksikön Chistopher Melonin kanssa etsittiin mystistä koiraihmistä, joka paskoi lisää outoja mutantteja. Häiritsevää.

Juo viinaa ja käy hakemassa kebabbi alkkarit jalassa niin loppuu ne painajaiset. t. kokemusta on

Uni riittää mulle.


Noita selkounia olen kyennyt välillä useinkin kokemaan, joissa yritän tehdä villejä juttuja, lähinnä sinkoillen seinien läpi. Mutta aika pian siinä unessa kuitenkin tuon hoskaamisen jälkeen alan herätä ja uni särkyy kuin Inceptionissa konsanaan, joka on aina suuri pettymys. Viime vuoden lopulla koettu unihalvaus/selkouni oli kreisein kokemus, jonka kohdalla en edelleenkään ole varma että liikutinko oikeasti käsiäni kokeillen viereisessä pöydässä olevaa puhelinta ja kelloa, jotka olivat kuin glitchin vallassa. Muistan lopulta varmasti sen että aloin sängyssä panikoimaan hikisenä ettenkö pysty heräämään. Kuumottava kokemus, mutta haluaisin kokea ehdottomasti uudestaan.

[Gigante]

Se ainoa kerta kun tiedostan olevani unessa on sattunut unihalvaustan yhteydessä enkä todellakaan halua päästä kokemaan sitä fiilistä uudestaan. Aavemaista sireenihuutoa ja tiedostan että makaan huoneessani sängyllä, mutten saa iteäni liikkumaan saati hereille kun vasta useiden, erittäin pitkien sekuntien jälkeen. Eikä asiaa auttanut että huuto kaikui päässä vielä jonkin aikaa itse heräämisen jälkeen...Paskin homma asiassa oli, että sama episodi toteutui hetken päästä uudestaan kun palasin samantein nukkumaan. Ei loppuiltana tullut enää pahemmin nukuttua.

[Joni Ahonen]

Näin poikkeuksellisen unen, jossa olin niin kauhuissani etten pystynyt käsiäni ristimään yhteen pyytääkseni armoa, mutta uni ei ollut kuitenkaan painajainen, sillä en herännyt kauhusta. Tämä uni sai pohtimaan sitä kuinka todellisessa elämässä saattaisin esimerkiksi sotatilanteessa jähmettyä pelosta paikoilleni tai sitten saattaisin toimia kylmän loogisesti. En tiedä miten oikeasti kävisi, mutta en todellakaan kehuskelisi kykeneväni ihmetekoihin ilman että olisi aitoa kokemusta tilanteesta. Tuo uni vain toi mieleen miltä täydellinen lamaantuminen voisikaan tuntua.

[Joni Ahonen]

Tuleepas täällä oltua aktiivinen.

Näin pitkästä aikaa unta putomisesta, mutta ensimmäistä kertaa ne olivat sellaisia, joissa tajusin koko ajan näkeväni unta ja en säpsähtänytkään hereille potkien jalkoja ilmaan. Mitä siis tapahtuu? Tavallaan heräsin puoliuneen ja tunsin kuinka upposin syvemmälle patjaani kuin allani olisi ollut juoksuhiekkaa. Tämä oli niin todellinen tunne että olen jopa melko varma että mielenvoimalla/uskomuksella kehoni paino oikeasti kasvoi ja upposin patjan sisuksiin. Tämän jos olisi voinut jotenkin kuvata tai vaa'alla mitata, voisin olla asiasta oikeasti varma, nyt jäi hämmentynyt olo kun en ole ikinä noin todellista "uppoamista" makuulla kokenut. En herännyt, vaan katselin puoliunessa katonrajaan ilmestyviä valonsäikeitä ja kalterimaisia varjoja, jotka unessa alkoivat näyttämään ylöspäin rullaavilta kerrostalon parvekkeilta. Tiesin siis jälleen putoavani. En herännyt jälleenkään säpsähtäen, vain puoliuneen, josta sitten lopulta nousin ylös.

Huomannut kokevani näitä tiedostavia unia aina aamuisin, jos olen jo herännyt ja sitten mennyt uudelleen sänkyyn torkahtamaan. Aivot ja tietoisuus toimivat kokemuksieni mukaan eri tavalla aamuisin.

[Silence]

Näin kyllä hämärää unta viimeyönä.

Sahasin unessa sahalla käteni poikki käsivarressa. En tiedä miksi tein sen ja ihmettelin unessakin että miksi hitossa teen näin...
Irti sahattu käsi putosi maahan ja muistin että pitää tampata matto, joten yritin kiinnittää kättä takaisin paikoilleen. Pistin käden siihen mistä olin sen irtileikannut ja toivoin että se liimautuu takaisin kiinni kunhan pidän sitä jonkin aikaa liikkumattomana paikallaan. Lopulta käsi kiinnittyi leikkauskohtaan ja pystyin liikuttelemaan sormiani. Aloin tampata mattoa, mutta välttelin visusti käyttämästä irtileikkaamaani kättä jotta se ei vain irtoaisi....
Sitten kun lopulta heräsin sängystä niin olin vielä niin sekaisin unesta että pitelin kaikin keinoin kättäni liikkumattomana ettei se vain irtoa.

Pitäisiköhän varata aika psykiatrilta....

[Highwind]

Näin kyllä hämärää unta viimeyönä.

Sahasin unessa sahalla käteni poikki käsivarressa. En tiedä miksi tein sen ja ihmettelin unessakin että miksi hitossa teen näin...

Tästä tuli ihmeellinen flashback omaan viime yön uneen. Katselin jotain reality-ohjelmaa jossa eräs exä oli mukana. Valitin unessa kaverille kuinka paljon vituttaa katella eksää telkkarissa, ja kun kaveri kysy et miksi sitten katson niin vastaukseni oli "NOKUN ON VITTU PAKKO" ja purin itseltäni sormen irti.