Minkä leffan katsoit viimeksi?

[Tohtori Freeman]

Lords of Chaos

Hauska!

Vähän odottelinkin koska alan ammattilainen tulee kommentoimaan asiaa.

Star Wars: Return of Skywalker

Paskin star wars mitä ikinä on tehty. Liian monta kättä on sorkkinut tätä soppaa ja jälki on mitä on. Ainoa mikä jäi mieleen on "Merryn" rooli kapinallisten rivissä. Vituako tästä enempää puhua. Parempi vain unohtaa koko paska.

[Joni Ahonen]

KES
Poika ja haukka

Ensin suhtauduin vähän penseästi tähän leffaan jaksaisiko sitä katsoa, mutta onneksi annoin mahdollisuuden. Kaunis ja riipaiseva elokuva, jossa oikeastaan kaikki on tehty mestarillisesti ja vaikuttavasti luottaen tosielämän raadollisuuteen, josta nykyajan leffoista, edes niissä realistisissa, ei tunnu olevan jäljellä mitään.

Pääosan esittäjä on sopivasti nukkavierupoika, jolla on tukka sekaisin ja joka ei itsekään ole mikään viaton pulmunen toisin kuin yleensä vastaavissa kuvauksissa. Opettajat ovat sadisteja ja etenkin jalkapallovalmentaja mulkkumaisin tyyppi maailmassa. Nauroin kyllä myös näille kohtauksille, jotka valitettavasti ovat monille olleet todellisuutta, kuten Tuben kommenteista voi lukea. Vanhempani tunnistivat myös monta juttua omilta lapsuusajan kouluista. Entisajan opettajat potkittaisiin viralta nykyisin kaikki.
https://www.youtube.com/watch?v=dc47vDh1xH0

Lopun katsominen teki kipeää.

*****/*****


Hacksaw Ridge

Olin tästä leffasta tosi kiinnostunut, kun Mel Gibsonilta on lupa odottaa ainakin aika rajuja leffoja, jotka ovat olleet myös laadukkaita. Valitettavasti elokuvan liiankin teatraalinen kuvaus ja tyyli lyövät yli laidan koko ajan. Joskus elokuvamaisuus tekee tarinasta liian fantasiamaisen, kun mukaan on ympätty kliseisiä hahmoja ja Amerikan patrionismia liehuvine lippuineen. Tässä ongelma korostuu kun tarinan pitäisi perustua tositapahtumiin, mutta tuntuu keksityltä. Olisin toivonut ja odottanut vaikkapa kohtausta, jossa päähenkilö olisi joutunut tarttumaan aseeseen tai pelastamaan vihollisen kuolemalta muiden tätä vastustaessa. Mitään tällaisia vaikeita valintoja ei tullut. Tyyppi vain pelastaa sakkia ja hiipii paremmin kuin Solid Snake ja Sam Fisher yhteensä. Ei tunnu uskottavalta, vaikka pitäisi olla totta.

Poika ja haukka oli keksitty tarina, mutta todellinen ja koskettava. Hacksaw Ridge tositapahtumiin perustuva keksityn oloinen sotapornoleffa.

***/*****

[Silence]

Hacksaw Ridge
Hacksaw Ridge tositapahtumiin perustuva keksityn oloinen sotapornoleffa.

Viimevuonna Japanissa ja Okinawan perfektuurissa käydessäni kävin juuri tuolla tapahtumapaikalla, eli *sen* kukkulan laella. Ai mistäkö tiedän? Siellä oli Iso kyltti siitä että "TÄSTÄ NE KIIPESIVÄT".
Vanhoja armeijan raunioita oli siellä täällä ja niitä edeltävien satoja vuosia vanhojen sotilaslinnoitusten jäännöksiä oli restauroitu sodan ja maanjäristysten jäljiltä. Mutta muuten oli kyllä maailma kasvanut vanhan taistelutantereen tilalle. Se oli nyt vain iso, erittäin vihreä rinne suurkaupungin keskellä.

[Joni Ahonen]

Ilmestykirja. Nyt
Redux

Isän kanssa katsottiin tämä kolme tuntinen versio. En ollut leffaa ennen nähnyt ja halunnut siitä etukäteen mitään tietää. Todella, todella komea elokuva, jota katsellessa pohdin usein kuinka nykyisin kaikki viidakko-osuudet kuvattaisiin green screeniä vasten ja ilmalla lentelevät taistelukopterit olisivat vain cgi:tä. Tekee leffasta entistä vaikuttavamman, kun kaikki näyttää aidolta, koska ovat aitoja juttuja. Tai jos jokin olisikin ollut trikki, en huomannut.

Mestariteoksista on paha mennä sanomaan mitään kriittisessä mielessä. Usein tosin joku tosi hehkutettu leffa ei saata heti iskeä ja ymmärrän että ajan myötä monilla kehittyy suhde elokuviin, joiden arvostus vain kasvaa. Ilmestyskirja. Nyt on vaikuttava elokuva ja tämä Redux-versionkin jaksoi katsoa, vaikka lopussa alkoi vähän jo perseessä tuntumaan. Mutta kertoo leffan voimasta, kun kelloa ei juurikaan vilkuillut.

Olisi mielenkiintoista nähdä lyhyempi versio, mitä osuuksia on leikattu pois.

*****/*****

[Joni Ahonen]

Cashback

Tällä leffalla onkin mielenkiintoinen tarina minulle. Tapasin vierailessani Twin Peaksin kuvauspaikoilla paikallisessa pikkukirjastossa työskentelevän kirjastoneidon, jonka kanssa jäin jutustelemaan. Olemme seurailleet toisiamme Instagrammissa sen jälkeen ja päätin tuossa reilu pari viikkoa sitten viestittää, että olisi mukavaa kirjoitella pidempiäkin viestejä ihan vain ystävinä. Pitkissä viesteissä avauduttiin monista asioista elämistämme ja toin esille vaihdo-opiskeluvuoteni ja siellä kohtaamani naisen, jonka ikuistin muotokuvaksi. Tuttavani mainitsi minulle tästä elokuvasta, koska sanoi sen päähenkilön muistuttavan minua niin monella tavalla. En ollut koskaan tästä leffasta kuulutkaan ja äkkiä sen sitten Huuto.netistä itselleni huusin.

Vaikka leffa ei olisikaan erinomainen, riittää, että siitä tunnistaa jotakin suoraan omasta elämästään. Cashback on vain ihan kiva elokuva, mutta kertoo päähenkilöstä, joka voisi olla kuin yksi meikäläisen inkartaatio. Naiskauneutta ikuistava taideopiskelija rakastuu tyttöön, joka muistuttaa muotokuvamalliani vuosien takaa, josta tämä päähenkilö tekee sitten myös muotokuvia ja pitää kokonaisen näyttelyn niistä. Elokuvassa on paljon asioita, jotka hymyillyttivät, vaikka usein katsellessani myös mietin miten olisin tehnyt asioita eri tavalla.

Vaikka päähenkilössä onkin samaa kuin minussa taidetta myöten, hän ei ole tarpeeksi luuseri, että voisin häneen samaistua. Muut hahmot ovat liian American Pie tyyppisiä ja draamaan olisi saatu enemmän keskittyä, kun elokuva keskittyy hölmöilyyn välillä liikaa. Hienon näköisiä kohtauksia ja upeita alastomia naiskroppia nähdään, joita myös kuvataan auliisti, mitä olisin niihin kaivannut sitä taiteellista näkökulmaa, josta elokuva puhuu. Elokuva on nimittäin turhan viihteellinen ja päähenkilön ahdinkoon en osaa kaikesta muusta samaistettavuudesta huolimatta kokea empatiaa. Tämä on sellainen leffa, josta haluaisin nähdä eri näyttelijöillä tehdyn vakavamman version.

Olen iloinen että katsoin ja ostin omakseni. On tämä sellainen elokuva, joka minua kosketti, vaikka ei muuten ollut erityinen.

***/*****

[Silence]

Cashback
Vaikka päähenkilössä onkin samaa kuin minussa taidetta myöten, hän ei ole tarpeeksi luuseri, että voisin häneen samaistua. Muut hahmot ovat liian American Pie tyyppisiä ja draamaan olisi saatu enemmän keskittyä, kun elokuva keskittyy hölmöilyyn välillä liikaa. Hienon näköisiä kohtauksia ja upeita alastomia naiskroppia nähdään, joita myös kuvataan auliisti, mitä olisin niihin kaivannut sitä taiteellista näkökulmaa, josta elokuva puhuu. Elokuva on nimittäin turhan viihteellinen ja päähenkilön ahdinkoon en osaa kaikesta muusta samaistettavuudesta huolimatta kokea empatiaa. Tämä on sellainen leffa, josta haluaisin nähdä eri näyttelijöillä tehdyn vakavamman version.

Olen iloinen että katsoin ja ostin omakseni. On tämä sellainen elokuva, joka minua kosketti, vaikka ei muuten ollut erityinen.

***/*****

Juuh, Cashback on "ihan kiva" mutta se tuntuu juuri siltä mitä se onkin: Alunperin lyhytelokuva joka on päätetty tehdä myöhemmin pitkäksi elokuvaksi, kuvaamalla Keskeisen tapahtuman ympärille enemmän tavaraa.
Dvd on ollut hyllyssä ainakin 12v ja olen nähnyt leffan ehkä 2-3 kertaa. Se että muistan elokuvasta oikeastaan vain juuri sen Keskeisen osion, kertoo siitä että kaikki muu on aika yhdentekevää.
Hyvä soundtrack, btw.

[Joni Ahonen]

^

Mitä enemmän pohdin elokuvaa, muuttaisin ja poistaisin montakin juttua. Potentiaalia olisi niin paljon enempään. Tästä tuli mieleen miten vähän leffoissa on käsitelty (kuva)taiteilijaa päähenkilönä ja opiskelilumaailmaa siihen liittyen, vaikka luulisi aiheesta saavan paljonkin irti. Aina näkee kyllä musiikkiin, tanssiin, urheiluun ja muuhun toiminnalliseen lajiin keskittyviä fiktiivisiä leffoja.

Vinkaas Silence mulle leffoja jotka keskittyvät taidemaailmaan tai opiskeluun.

[Silence]

Vinkaas Silence mulle leffoja jotka keskittyvät taidemaailmaan tai opiskeluun.

Yleensä elokuvissa yritetään juuri välttää opiskelu jollain tekosyyllä... Mutta.. hmmm...

Opiskelua:
Good Will hunting (1997)
Dead Poets Society (1990)

Taidetta:
KAIKKI Peter Greenawayn elokuvat.
Suosittelen aloittamaan alkupäästä ja etenemään sieltä.
The Draughtsman's Contract (1982)
A Zed & Two Noughts (1985)
The Cook, the Thief, His Wife & Her Lover (1989)
The Pillow Book (1996) (pääset näkemään Ewan McGredorin alasti ja nuolemassa japanilaisia miehiä)


Aihetta vähän sivuten, All that Jazz (1979) voisi olla elokuva mistä varmasti tykkäisit ja paljon. Yksi suurimmista omista suosikeistani...

[Joni Ahonen]

Vinkaas Silence mulle leffoja jotka keskittyvät taidemaailmaan tai opiskeluun.

Yleensä elokuvissa yritetään juuri välttää opiskelu jollain tekosyyllä... Mutta.. hmmm...

Opiskelua:
Good Will hunting (1997)
Dead Poets Society (1990)

Taidetta:
KAIKKI Peter Greenawayn elokuvat.
Suosittelen aloittamaan alkupäästä ja etenemään sieltä.
The Draughtsman's Contract (1982)
A Zed & Two Noughts (1985)
The Cook, the Thief, His Wife & Her Lover (1989)
The Pillow Book (1996) (pääset näkemään Ewan McGredorin alasti ja nuolemassa japanilaisia miehiä)


Aihetta vähän sivuten, All that Jazz (1979) voisi olla elokuva mistä varmasti tykkäisit ja paljon. Yksi suurimmista omista suosikeistani...

Hei kiitän. Nuo kaksi ekaa ovat tuttuja, mutta jostakin syystä en ole ikinä katsonut kunnolla loppuun asti. Muut tuntemattomia elokuvia, joita en varmasti ole nähnyt. Pitääpä tutustua ja sivistää itseään.

Pohdin että varsinaisesti taideopiskeluun liittyviä elokuvia ei juuri ole, jossa päähenkilönä olisi kuvataiteilija. Tai on kyllä näitä elämänkerta leffoja, mutta fiktiiviset tarinat aiheesta tuntuvat olevan harvinaisempia.

[Joni Ahonen]

Sademies

On kaikkien kehujensa arvoinen ja Dustin Hoffman on niin todellinen esittäessään täys autistia, että aivan unohtaa miehen olevan näyttelijä. Tomppakin on vedossa ja erikoisen parivaljakon edesottamuksia on kiinnostavaa seurata, vaikka mitään oikeasti ihmeellistä ei tapahdukaan.

Yllätyin positiivisesti siitä että Hoffman on elokuvan loppuun asti sellainen kuin on eikä parannu mystisesti lopussa ja ala käyttäytymään kuin normaali ihminen. Se jäi mieleen ettei hän vilkuta Cruiselle kun poistuu lopussa. Yllätyin myös siitä että Tomppa menettää välillä kunnolla malttinsa ja puhuu aika rumastikin Hoffmanille. Voisin oikeassa elämässä kuvitella monen menettävänsä järkensä painiessaan erityislaatuisen ihmisen kanssa, jonka kanssa mahdotonta neuvotella.

Lämminhenkinen ja hauska elokuva, jossa toimii oikeastaan kaikki.

*****/*****

[Silence]

Watchmen (2009)

Erittäin arvostettuun sarjakuvaan.... köh tai siis kuten americassa se sanotaan "graphic novelliin" perustuva Watchmen on elokuva joka voisi olla niin paljon enemmän. Elokuvan parhaimmat elementit ovat olemassa puhtaasti kiitos Alan Mooren loistavan sarjakuvatarinan, dialogin ja tarinankuljetuksen, sekä piirtäjä Dave Gibbonsin piirrosten. Elokuvan suurin ongelma on puhtaasti sen ohjaaja Zack Snyder. Mies kun ei vain yksinkertaisesti ole elokuvaohjaava, vaan puhdas musiikkivideo-ohjaaja. Kaikki nojaa cooleihin kamera-ajoihin, tiukkoihin valotemppuihin ja hidastushetkiin poseerausasennoista. Watchmenin kaltainen elokuva on ennenkaikkea tarinankerronnan taitoa vaativa teos ja sitä Snyderin kyvyillä ei saada aikaan. Elokuva ei omaa jännitystä jännittävinä hetkinä, hauskuutta hauskoina hetkinä tai draamaa dramaattisina hetkinä. Kaikki on tasapaksua "mennään kohtaus kohtaukselta eteenpäin ja ihmiset sanovat asioita ääneen". Snyderiltä pitäisi myös kieltää lisenssimusiikin käyttä elokuvissaan. Mies ei osaa käyttää sitä toimivasti kohtauksien taustalla, vaan tuntuu rakentavan joka kerta kohtauksen kuin musiikkivideona koko kappaleen ympärille. Jo alkunäytöksen ja alkutekstien jälkeen vilkaisin kestoa ja se näytti 11 minuuttia. Ja tämä ihan vain siksi että saatiin koko kappale käytettyä naurettavan hitaassa alakutekstijaksossa.
Jopa iso ja muissa elokuvissa kykynsä todistanut näyttelijäjoukkokin on harvinaisen puiseva ja tuntuu usein lähinnä puhuvan vain kirjoitettuja vuorosanoja ääneen. Olen aina pitänyt Patrick Wilsonista, mutta mies on nyt todella puiseva roolissaan. Parhaimmata roolisuoritukset tuntuvat tulevan Jackie Earle Haleyltä Roarschachina, Jefrey Dean Morganilta Koomikkona ja en tiedä onko Dr Manhattania näyttelevää Billy Crudupia edes oikeutettua listata tähän kun mies on 95% mukanolostaan kokonaan cgitä. Malin Åkerman on taas paikoitellen aivan kaamean kökkö naispääosassa ja Matthew Goode aivan uskomattoman alleviivaava puiseva pääpahana.

Visuaallisesti elokuva on kyllä kieltämättä komean näköinen. Lavastus, puvustus ja kuvaus valaistuksineen on upeaa. Samoin todella näyttävät tehosteet. Dr Manhattan itse on pirun komean näköinen cgi-hahmo. Tämä on elokuva ajalta kun Snyderin elokuvat vielä näyttivät elokuvilta, eikä videoroskalta missä joku oli vetänyt kokaiiniä samalla kun leikki saturaatio ja kontrasti-nappien kanssa. Ja mielestäni jopa todella vaikeasta lähdemateriaalista on saatu käännettyä varsin hyvä käsikirjoitus elokuvaa varten, mutta kiitos toteutuksen, kiehtova juoni on elokuvassa kerrottuna onton ja puisevan oloinen. Suuressa loppufinaalissa ei ole mitään tunnelmaa tai jännitystä. Asioita vain sanotaan ääneen, kuvia hidastellaan ja asioita tapahtuu. Ja sitten elokuva loppuu.

Niin, ja Richard Nixonin maski oli aivan kaamean näköinen.

2½/5

[Joni Ahonen]

^
Muistan Silence sun kehuneen tätä vanhemmalla foorumilla silloin vuonna 2009 jopa neljän tähden verran. Mielipiteet muuttuvat vuosien aikana.

Itselläni vähän kaksijakoinen suhtautuminen tähän leffaan. Tavallaan ankea meininki on ihan sopivaa sarjakuvan tarinaa ajatellen, mutta leffa on samalla masentava, josta ei tule yhtään hyvä mieli. Pidän siitä että yritetään tehdä aikuismaista supersankarileffaa, sen pitäisi vaan olla myös kiinnostava, jota Watchmen ei ole. Asiat näyttää hyvältä joo, mutta Snyder on pökkelö ohjaaja, jonka leffoissa mennään tyyli edellä. Ei kuitenkaan niin paha kuin Michael Bay, mutta ei kauaksi jää.

[Silence]

^
Muistan Silence sun kehuneen tätä vanhemmalla foorumilla silloin vuonna 2009 jopa neljän tähden verran. Mielipiteet muuttuvat vuosien aikana.

Hmm, olenko? Voi olla. En yhtään muista. Taisi olla vasta toinen tai kolmas kerta kun näin elokuvan nyt. Jos kehuin, niin meillä kaikki on nuoruutemme. Ehkä olin edelleen hypestä sekaisin. Siihen ansaan en ole enää langennut vuosiin. Tosin, samana vuonna ilmestyi myös Transformers 2: Revenge of the shitfukshit ja edelleen vihaan ja halveksin sitä leffaa yhtä paljon nyt kuin silloinkin.

[Highwind]

Watchmenista kattelin tossa sen neljän tunnin Snyder cutin. Ihan jees, ois voinu olla enempi Rorsakkia. 4/5.

[Silence]

AKIRA (1988), 4k restaurointi.

Kävin Finnkinon Isense näytöksessä katsomassa animeklassikko Akiran 4k remasteroinnin. Oli kieltämättä hieno kokemus. En muista koska olisin viimeksi istunut elokuvateatterissa katsomassa elokuvaa ja ollut vaikuttunut hienosta kokemuksesta. Yleensä vain pyörin penkissä masentuneena ja mietin itsemurhaa kun elokuva on ala-arvoista täyttä paskaa. Vaihteeksi näinpäin...
Upeaa animaatiota, ihanan rikasta ja hiljaisuuden päälle ymmärtävää äänisuunnittelua ja kiehtovaa tarinaa.
Hintaa lipulla oli kylläkin järkyttävät 17€ joten jotain absurdia sentään tässäkin kokemuksessa piti olla.

[Gigante]

Ei ole Night of the living-, ei ole Dawn of the-, eikä day of the-
vaan...

The Dead

Elävät kuolleet valtaavat afrikkaa ja pudonneen evakuointikoneen ainoa eloonjäänyt, sekä kylänsä menettänyt sotilas lyöttäytyvät yhteen ja yrittävät löytää tiensä kaukana häämöttävään, oletetusti turvalliseen sotilastukikohtaan. Kuolleet eivät suinkaan ole ainoa huolenaihe paahtavassa ympäristössä.

Wau. Pitkästä aikaa zombileffa, Romeron trilogian ulkopuolella, jonka voi luokitella kelvoksi tekeleeksi. Verrattuna moniin muihin genren edustajiin, tämä tarjoaa ihan raikasta vaihtelua. Ei ole kilokaupalla zombisyöttihahmoja, vailla kunnon taustaa. Ei ole ruudun ulkopuolelta teleporttailevia zombeja, joita hahmot eivät mystisesti muka ehdi huomata. Ei myöskään hahmojen tekemiä täysin idioottimaisia päätöksiä...tai noh, muutamia virhelaskelmia kyllä, mutta huomattavasti inhimillisempiä erehdyksiä sentään.

Poikkeavasti genreen, nämä zombit ovat myös petollisen hiljaisia tallustelijoita, mikä tekee näistä erittäin vaarallisia yksilöitä, varsinkin yön laskeutuessa.

Irtileikatut raajat näyttävät hivenen kumisilta ja zombien puremista tuntuu uuppuvan ns. "tuntuva voima", vaikka muuten maskeeraus on onnistunutta. Hyvinä yksityiskohtina mainittakoon raajansa taittaneille kalmoille ja se ruumispussiin kääritty yksilö.


Hyvä pätkä zombigenren faneille.

Arvosana: Neljä irtileikattua kättä paahtavan auringon alla.

[Gigante]

From Dusk Till Dawn


Pankin ryöstäneet rosvoveljekset kaappaavat pakomatkallaan uskonsa menettäneen papin ja tämän kaksi lasta, tarkoituksena päästä meksikon puolelle ja siellä sijaitsevaan tapaamispaikkaan, Titty Twister-baariin, missä meno muuttuu melkoisen merkilliseksi...

Alkuvaihe on kuin väkivaltainen Roadtrip-raina ja loppuosa sitten...Noh, vielä väkivaltaisempaa meininkiä useilla käytännön efekteillä. Pelkästään loppupuoliskon takia tämä pätkä on syytä nähdä edes kerran elämänsä aikana...meinaan, tämä on aikas ikimuistoista matskua. Torso-kitara, nivusiin asennettu rivolli, se yksi muija tanssimassa käärme kaulallaan, n'jeah.

Mutta miksi aukeassa tissibaarissa on samassa tilassa yht'aikaa yläosallisia ja yläosattomia tanssijoita? Tämä tuntuu melko ristiriitaiselta.


Arvosana: Neljä kaatunutta dominopalikkatornia (kyllä, sellaisiakin oli leffassa olemassa.)

[Silence]

RINGU (1998) / THE RING (2002)

Viimeviikolla julkaistiin suomessa alkuperäinen Ringu-trilogia blurayna. Ensimmäinen osa peräti 4K-remasteroituna versiona, vaikkakin bluraylla. Jatko-osia en ollut ennen nähnyt, mutta alkuperäisen kyllä. Sen sijaan että tässä alkaisin trilogiaa arvostelemaan niin mielestäni on mielenkiintoisempaa verrata vuoden 1998 alkuperäistä vuoden 2002 jenkkiremakeeseen, jonka päätin katsoa trilogian perään.

En ole koskaan nähnyt jenkkiversio kokonaan. Vain pieniä osia sieltä täältä. Ja oli mielenkiintoista katsoa elokuva alkuperäisten perään, sillä tiedän miten paljon elokuvaa pidetään aivan uskomattoman pelottavana ja "alkuperäistä paljon parempana elokuvana".

Oudointa näiden kahden katsomisen välillä on se että siinä missä Japanilainen elokuva on luonnollisesti ilman yrittämisen tuntua Oikeasti ihan helvetin ahdistava ja pelottava ja pitää läpi kestonsa uskomattoman painostavaa tunnelmaa yllä, niin amerikkalainen versio yrittää kokoajan kertoa meille että TÄMÄ ON USKOMATTOMAN PELOTTAVAA JA HÄIRITSEVÄÄ! KATSOKAA MIKÄ KUVAKULMA! KATSOKAA MITEN SYNKKÄ TALO! KUUNNELKAA MUSIIKKIA! KATSOKAA MIKÄ EFEKTI! MITEN JÄRKYTTYNYT TUO HAHMO ON! .....mutta missään vaiheessa mikään ei oikeasti tunnu siltä.

Jenkkiversio näyttää still kuvissa uskomattoman tyylikkäältä ja pelottavalta, mutta käytännössä ei kuitenkaan ole sitä. Syynä on ennenkaikkea KAKSI isoa ongelmaa: Leikkaus ja Äänisuunnittelu. Leikkaus on aivan hirveän nopeaa. Kokoajan leikataan eteenpäin. Naps, naps, naps, naps. Aina kun tulee jotain shokeraavaa niin heti leikataan seuraavaan kuvaan ja siitä seuraavaan. Asioiden ei anneta iskeytyä katsojaan tai vaikuttaa meihin kunnolla kertaakaan. Hahmot eivät KERTAAKAAN edes reagoi kauhuun tai oikeastaan mihinkään kunnolla vaan aina on tärkeää vain nopeasti reagoida jotain ja sitten eteenpäin. Japanilainen versio pitää yhtä kuvaa yllä painostavan kauan ja leikatessaan toiseen, pitää sitäkin yllä, iskeäkseen niin katsojaa kuin hahmojakin mahdollisimman voimakkaasti. Myös juoni tuntuu tosi huteralta jenkkiversiossa. Jotain vain tapahtuu ja sattuman johtavat avainsanaan minkä ansiota asiat vievät seuraavaan paikkaan. Kaikki on myös jotenkin naurettavan alleviivaavaan synkkää. Japanilaisessa versiossa The vuoristomökki on ihan tavallinen mökki joka tuskin on edes 10v vanha. Jenkkiversiossa mökki näyttää 200 vuotta vanhalta noidan mökiltä joka ihan huutaa että HUI KUN GAMALAA. Jenkkiversio myös keskittyy aivan liikaa the mysteerin selvittämiseen ja oikean kauhun unohtamiseen -kun taas japanilainen versio tuntui enemmänkin keskittyvän siihen miten päähenkilöt etsivät keinoa päästä eroon kirouksen aiheuttamasta kuolemasta.
Siinä missä jenkkiversio mölisee äänen osalta kokoajan ja Hans Zimmerin musiikki ei pidä taukoa hetkeäkään, niin japanilainen versio on uskomattoman hiljainen elokuva. Ghost in the Shellistä tuttu nero Kenji Kawain musiikki on todella vähäeleistä ja soi vain muutaman kerran koko elokuvan aikana, antaen todella yksinäisen ja avuttoman fiiliksen.

Ehkä kyseessä on klassinen kulttuuriero. Sen näkee loistavasti esim Silent Hill-pelisarjassa.
Siinä missä japanilaiset oikeasti ymmärtävät tuntemattoman pelon merkityksen ja miten ihmisluontoa voi oikeasti iskeä pelolla sisältä käsin, niin länsimaisten tekemät pelit taas tekevät kaikkensa selittääkseen tapahtumia ja tunkeakseen kaiken ilman minkäänlaista rakentelua ja tunnelmointia pelaajan naaman eteen. Go figure...

Kahden elokuva ero tiivistyy jo heti kuuluisassa alkukohtauksessa. Japanilaisessa versiossa meillä on ihan tavallisessa nykypäiväisessä Japanilaisessa asuintalossa olevaa kaksi tavallisen näköistä ja oloista lukion teinityttöä juttelemassa teinityttöjen illanviettojuttuja. Ja tunnelmaa rakennetaan uskomattoman taitavasti jokapäiväisen jutustelun siirtyessä epävarmuuden ja kevennysten kautta pelottavaan huippuunsa.
Amerikkalaisessa versiossa ollaan uskomattoman synkässä talossa missä kaksi pornhubin "Two lesbian highschool girls wanna lick some p*ssy"-videon tyyliin puettua ja meikattua tyttöä puhuu käsittämättömän kliseistä ja väkinäisen näytellyn tuntuista elokuvadialogia. Minkäänlaista kunnollista rakentamista ei ole, vaan yhtäkkiä keskustelu muutetaan "pelottavaksi". Ääniefekteillä ja kuvakulmilla. Siinä missä japanilainen elokuva rakentaa tunnelmansa ja kauhunsa taitavasti vähäisillä kuvilla ja hiljaisuudella, niin amerikkalainen versio käyttää hirveästi leikkausta eri kuviin, ääniefektejä ja överiksi vedettyä väripalettia. Eikä osuuden shokkiloppu toimi ollenkaan.

RINGU: 4½/5

THE RING 2/5

[Joni Ahonen]

Justice League

Tämä on niitä leffoja, jotka ovat juuri sitä, mitä osasi odottaakin. Lopussa puikkoon astunut Joss Whedon on yrittänyt saada puhallettua henkeä hahmoihin, joka näkyy tietyissä kohtauksissa. Suurin osa elokuvasta on kuin katsoisi hengetöntä PS4-peliä, pääpahis on kökkö toimintafiguuri, hahmoja on liikaa ja suuria voimia esitellään niin paljon, ettei millään ole mitään väliä.

Olin siitä yllättynyt, että vaikka elokuvan pitäisi olla suuri tarina maailman pelastamisesta, se on kuitenkin tosi mininaallisen oloinen. Ongelma on lopputaistelu, jossa ei näytetä kuin yhden nobody-perheen hätää, kun pääpaha on vallannut puolet maapallosta. Mitään muiden ihmisten hätää, kansakuntien nousua uhkaa vastaan ei nähdä. Vain viisi sankaria tulee muutaman tunnin ajan mättämään pahista turpaan ja sitten kaikki palautuu entiselleen. En muista milloinka viimeksi olisi ollut yhtä välinpitämätön fiilis. Esim. Nolanin Batmaneissa pahiksien temput uhkasivat kaikkien kaupunkilaisten, perheiden, poliisin ja sankareiden läheisten elämää, josta syystä ne vaikuttivat katsojaakin. JL:ssä ei tainnut edes kuolla yhtäkään hahmoa tai sivullista.

Elokuvassa huvitti kovasti se, että näemme ties miten monta kertaa kun sankarit ilmiselvästi poseeraavat kameralle hienot asut päällään CGI-taustaa vasten kuin luokkakuvassa konsanaan. Joo, on ne asut ihan hienoja, ei niitä kuitenkaan tarvitse hidastuksissa ja jokaisessa uudessa paikassa erikseen esitellä.

**/*****

[Silence]

Justice League

Aina kun sanon että kaikki nykyelokuvat tuntuvat olevan pelkkää digitaallista mössöä roskaa, niin Justice League tuntuu olevan ensimmäinen elokuva mikä tulee itselleni mieleen tästä.

Koko elokuva ajan mietin että "Mitä v**tua tapahtuu?". Pelkkää cgi-mössöä koko elokuva. Pääpaha on käsittämättömän tyhjänpäiväinen monologikone ja hahmot poseeraavat oudoissa hidastuskuvissa kokoajan, joidenka väritys ei tunnu istuvan kuvattuun materiaaliin ollenkaan. En tiedä miten Studion pomot ovat voineet katsoa jotain Batman vs Superman-elokuvaa ja todenneet että "Tässä on tekijätiimi joka osaa hommansa! Annetaan lisää rahaa ja laitetaan tekemään seuraavaa osaa!".

Justice Pieru on todellinen katastrofielokuva. Ei aiheeltaan, vaan lopputulokseltaan. Ja lopputulos näyttää juuri siltä mitä se on: Zack Snyderin synkkä ja tekotaiteellinen supersankarileffa minkä studio on ottanut pois ohjaajalta ja laittanut Joss Whedonin tilalle ohjeena "Muuta tämä nykyinen materiaali iloiseksi ja viihdyttäväksi Marvel-elokuvaksi. Avengers. Avengers. Avengers.". Tyhmäkin tietää että lopputulos ei voi olla muuta kuin käsittämättön sekamelska kaikkea ja ei mitään.

En voi edes sanoa että lopputulosta voi edes kutsua elokuvaksi. Se on digitaallista mössöä mihin on tungettu vähän kaikkea mukaan ja toivottu parasta. En tiedä oliko virhe antaa Snyderille potkut, mutta oli virhe palkata Whedon ja käskeä tätä muokkamaan elokuva täysin päinvastaiseksi kuin alunperin oli tarkoitus. Vaikka Snyderin elokuva olisi paska, niin ainakin se olisi uskollinen itselleen eikä yritä väkisin värittää auringonvaloa yöhön niinkuin nykyinen pökäle...

Ehkä eniten kauhistuttaa tätä elokuvaa katsoessa että J.J. Abrams näki tämän ja totesi "Kuka tämän on käsikirjoittanut? Haluan saman tyypin kirjoittamaan kanssani seuraavaa Star Wars-elokuvaa..."

[Joni Ahonen]

Texas Chainsaw Massacre

Sivistin viimein tällä itseäni. Oli yllättävä leffa ja siitä syystä tiedossa spoilereita!!

Tämän tyylisissä leffoissa arvuuttelee sitä kuka kuolee ensin ja kuka/ketkä jäävät henkiin. Leffa yllätti pari kertaa oikein todella. Ensiksi luulin että nuoret telkeävät itsensä vanhempien asuntoon moottorisahamurhaajalta, mutta olin enemmän kuin paljon yllättynyt, että kolme viidestä tapetaan tappajan kodissa ilman sen suurempia takaa-ajoja. Leffa muuttui kiinnostavaksi, kun jäljelle jäi vain yksi nainen ja pyörätuolimies, kun vahvimmat jätkät kuolivat heti. Yllätyin siitä miten ahdistava elokuva onkaan ja vaikka varsinaisesti naiselle ei seksuaalista väkivaltaa tehty, sen uhka on yllä koko ajan, joka teki leffasta helvetin ahdistavan. Tykkään näistä vanhoista leffoista siitä, että mitään ei esitetä mahtipontisesti, vaan tappaja listii väkeä ilman kuoromusiikkia ja rajuja leikkauksia. Ei turhia kikkailuja, asiat esitetään jopa arkisesti, joka tekee asioiden seuraamisesta ahdistavampaa.

Huomaa RE4:n ottaneen mallia moottorisahahemmoihin tästä leffasta. Elokuva on yllättävän toimiva, kompakti paketti, joka pelottaa ja jännittää hurjasti. Täysin sekopäiset hahmot saavat kylmäävän olon.

****/*****

[Silence]

Texas Chainsaw Massacre

Sivistin viimein tällä itseäni.

Oletan että puhut nyt vuoden 1974 alkuperäisestä?
(sori, ei ole tarkoitus vinoilla. Mutta koskaan ei voi olla varma kun on olemassa remake ja tuhat roskakorissa olevaa jatko-osaa...)

Minulle yksi vastenmielisimmistä elokuvista koskaan. Vaikka mitään ei oikeastaan edes näytetä.
Rakastan juuri tällaisia riisuttuja kauhuelokuvia jotka liikkuvat ruohonjuuritasolla, luottavat katsojan samaistumiseen tilanteissa ja tekevät kamaluutensa ilman mitään koristelua, sen sijaan että naamalle heitettäisiin suuria ja kauhistuttavia kuvia ja efektejä.
En ole kyllä koskaan ollut tippaakaan kiinnostunut yhdestäkään leffan hahmosta. Kaikki ovat vain tusinahuttuhahmoja ja se on oikeastaan koko elokuvan pahin ongelma.

[Joni Ahonen]

Texas Chainsaw Massacre

Sivistin viimein tällä itseäni.

Oletan että puhut nyt vuoden 1974 alkuperäisestä?
(sori, ei ole tarkoitus vinoilla. Mutta koskaan ei voi olla varma kun on olemassa remake ja tuhat roskakorissa olevaa jatko-osaa...)

Alkuperäisestä puhun. En edes tiennyt noista remakeista ja jatko-osista. Eipä kiinnosta niitä nähdä.

Hahmot olivat aika mitäänsanomattomia kyllä. Odotin pyörätuolityypiltä eniten jotakin taustatarinaa. Jäi jopa epäselväksi oliko koko sakki samaa sisarusparvea vai naiset miesten poikaystäviä.

[Silence]

JOKER (2019)

Viimeinkin näin tämän elokuvan, kun se Netflixissä kutkuttavasti minua odotti. Tiedän että elokuvaa on ylistetty maasta taivaisiin ja sitä pidetään uskomattoman hienona mestariteoksena....

......Siihen nähden minua vastassa oli kylläkin aika tasapaksu elokuva. Jokeri on elokuva jolla on ihaltavan yksinkertainen asetelma, mutta lopputulos on vain "ihan ok" elokuva joka voisi olla hemmetisti parempi paremmalla ohjaajalla ja yleisesti toteutuksella. Minkäänlaista kunnollista otetta päähenkilöstä tai tämän kokemasta maailma ei saada. Kaikki jää aika etäiseksi. Kyseessä on tyypillinen nykypäivän elokuvan ongelma missä katsojalle hirveästi kerrotaan että Kaikki on Kamalaa, mutta katsojaa ei pistetä oikeasti tuntemaan että Kaikki on kamalaa. Tarina itsessään on hyvä, mutta Ohjaaja Todd Phillipsin taidot eivät vain riitä sen tai päähenkilön kunnolliseen käsittelyyn ja lopputulos on todella tasapaksu ja aika pintapuolinen perusteos josta jää käteen lähinnä Joaquin Phoenixin erinomainen roolityö. Se on ikävää sillä elokuvalla on paljon hyviä ideoita, kuten päähenkilön kamppailu mielenterveytensä kanssa, jota kutkuttavasti vähän käsitellään -tai päähenkilön päänsisäinen "romanssi" naapurin tytön kanssa, joka oli suorastaan järkyttävän kömpelösti elokuvassa toteutettu.
Inspiraatiota on selvästi haettu Martin Scorsesen Taxi Driverista ja King of Comedystä. Ja mikäs siinä. Mutta niihin verrattuna tämä on kuin jokin elokuvakoulun varhaisen vuosikurssin harjoitustyö.

Parasta elokuvassa on kuitenkin se että se tuntuu aidosti Omalta elokuvaltaan mielisairaasta miehestä, eikä THE JOKERI-ELOKUVALTA. Siihen nähden kuitenkin alleviivatut THOMAS WAYNE-hetket saivat pääni kipeäksi. Näin mielessäni kuinka jokaikinen teinipoika kuiskasi elokuvateatterissa naapurilleen "OMGOOOD! TOI ON BRUCE WAYNEN ISÄ!!!!!!!" Huoh.

Joker on loppujenlopuksi aikalailla velileffa vuoden 2008 Dark Knightille. Molemmat ovat loppujenlopuksi aika tusinatavaraa rikosgenressään missä asiat ovat tehty samoin monesti ennenkin ja moninkerroin paremmin. Molemmilla on yksi erinomainen, kaikkien huomion vievä roolisuoritus valokeilassa. Ainoa syy miksi molemmat ovat saaneet sen ylistyksen mitä ovat saaneet on se että ne nyt vain sattuvat perustumaan kuuluisaan ja rakastettuun sarjakuvahahmoon ja se antaa jonkin oudon syyn miksi elokuva on yhtäkkiä kaikkien aikojen ihmeellisin mestariteos. Mutta Sen yhden kuuluisan hahmon roolisuorituksen lisäksi tarjolla ei ole mitään hirveästi ihmeellistä.

Veli-teemasta puhuen.... Jeesus sentään, mikä näitä v*tun hollywoodkirjoittajia vaivaa??? Elokuva on kokoajan vihjailemassa siitä että Batman ja Jokerin ovat oikeasti veljeksiä... Vittu sentään, onko tämä joku 2010-luvun suosikkiteema hollywoodissa mikä pitää saada jokaiseen leffasarjaan... Onneksi juonikuvio ei johda mihinkään, mutta huh huh sentään...

Myös musiikki pauhaa aivan tarpeettoman paljon. Sisältöönsä nähden juuri tällaisen elokuvan pitäisi luottaa lohduttomaan hiljaisuuteen mutta soundtrack mölisee kokoajan täysillä taustalla eikä anna katsojalle koskaan hirveästi aikaa oikeasti sympatisoida päähenkilön kakkaa elämää. Mutta ymmärtäähän tuon. Ei hollywood-studion elokuva voi olla täynnä hiljaisia hetkiä. Muuten katsoja voi hämmentyä. Samaa voisi sanoa leikkauksesta joka voisi oikeasti vähän rauhoittua keskittymään kohtauksiin, sen sijaan että kokee hirveästi tarvetta leikka jatkuvasti rauhallisinakin hetkinä. Tärkeät hetket alkaisivat oikeasti tuntumaan tärkeiltä eikä vain tusinapaksulta menolta.

Elokuva myös venyttää lopetustaan ihan järjettömästi. Elokuvan pitäisi loppua tyylikkäästi hetkenä kun Jokeri istuu poliisiauton takapenkillä, nojaa eteenpäin ja myhäilee aiheuttamaansa kaaosta... Mutta ei, sen sijaan luvassa on minuuttikaupalla hidastuskuvia, psykiatri-istuntoja ja hetkiä jotka vain laimentavat tehokasta todellista lopetusta.

Valituksistani huolimatta on kuitenkin pakko sanoa että pidin itse pää-loppufinaalista kovasti: Late Night show with Robert De Niro-osio oli oikeasti hyvin kirjoitettu ja näytelty vaikka toteutus itsessään onkin aika plaaahh-menoa kauttaaltaan.

ps. Oli oikeasti kiva nähdä De Niroa oikeasti hyvin näytellyssä pirtsakassa roolissa PITKÄSTÄ AIKAA.

3+/5

[Tohtori Freeman]

Uncut Gems

Tällaisen netflix yksinoikeuden sai systeri mut katsomaan. Mikäs siinä, paras Adam Sandler pätkä. Jäbä on adhd jalokivikauppias New Yorkissa, joka saa harvinaisen suuren jalokiven suoraan Etiopiasta. Tästä alkaa armoton sekoilurumba, kun jalokivikauppias koittaa puristaa kivestä viimeisetkin mehut, jolloin ihmissuhteet kärsivät ja velkojakin aletaan perimään. Läppää lentää ja ihmiset pitävät armotonta älämölöä. Mutta silti juoni pysyy ymmärrettävissä ja suorastaan naulaa silmät ruutuun. Hyvät loppumusiikit kruunavat tämän hyvin hiotun kiven!

4/5

Knives Out

Mitä ehmettiä, Daniel Craig hyvässä lehvassa?! (Höhö). Tästä tulee mieleen joku koko illalle venytetty ylen rikossarjan jakso. On henkirikos, on outoja ihmisiä oudossa talossa ja tätä kaikkea lähdetään avaamaan. Parempi etten sano enempää, mutta jos tykkää rikoselokuvista ja sarjoista, niin tämän luulisi tekevän höpöä.

3+/5