Parempaa pelinavaajaa ei olisi voinut toivoa. Kyseessä on sävellys, joka ensimmäisenä tulee mieleen sanasta elokuvamusiikki. Hieno elokuva, hieno tunnari. Jyrisevä, sotaisa, apokalyptinen alku muuttuu nopeasti toiveikkaaksi jumputukseksi. Taustalla voi kuulla syttyvien liekkien kahinaa ja pähinää, rummut luovat uhkaa, mutta toiveikas sävel pitää yllä uskoa pelastukseen. Arnold saapuu prätkän selässä kukistamaan tuomiopäivän.
Adrenaliinipauhun lisäksi kappale aiheuttaa nostalgiaa. Leffaa kun tuli tuijoteltua jo lapsena, on tunnari jäänyt vahvasti mieleen jo pentuikäisenä. Sen lisäksi myös parin vuoden takaiset syysillat muistuvat, sillä tuolloin Terminator onnistui jotenkin olemaan ihan erityinen juttu kaveripiirissä, ja kuuntelin tätä tunnaria jatkuvasti MP3:lla. Löytyy kännykän kappalelistoilta edelleen.
Vaikka T2 on on elokuvasarjan ehdoton kuningas, enkä koskaan ole oikein päässyt ykkösosan makuun, ei ykkösen tunnari ole lainkaan pöllömpi. Hyvin samanlainen, monimuotoisempi, jotenkin kasarimaisempi. Ei niin jykevä.
Asetan pelinappulaksi vähintään yhtä tunnetun piisin:
Hello Zepp