Tohtori Freeman kirjoitti:
Braindead
hyi
5/5
Asiaa!
(Voi)
Muumit Rivieralla(laskekaapa huvikseen montako kertaa kuulette,
"Voi Muumi".)
Ei ikinä elokuvateatteriin, jossa on lapsiyleisöä!
Kiva palata taas muumilaaksoon. Vaikkakin tällä kertaa enemmän sarjakuvan kaanoniin. Elokuvan alku on piraatteineen käytännössä erittäin suuri "isohuulinen alligaattori"-momentti, jonka aikana Mymmeli ja Pikku Myy esitetään ns. "virallisesti" tarinaan. Vasta kaiken tämän hämmentävän sekasotkun jälkeen Muumit päättävät matkustaa Rivieralle, paikkaan joka on täynnä uhkapelejä ja glamouria. Matkaan lähtevät Muumi-perheen lisäksi tietenkin Pikku Myy ja.... se pieni nipsumainen otus sarjakuvista.
Muumipappa hullaantuu tietysti ensimmäisenä viskinmakuiseen boheemiin elämään, kuin myös Niiskuneitikin, mutta Muumipeikko ja Muumimamma tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Palaako perhe koskaan entiselleen, se jää nähtäväksi...
Tarina on toki täynnä paljon sarjakuvista tuttuja irtosketsejä, mutta varsinaista yhtenäistä punaista lankaa on aika hankala seurata. Ohjaaja on kait luullut, että lapsiin tehoaa paremmin ADHD-meininki, jossa yhdessä kohtauksessa ei pysytä paria minuuttia kauempaa. Tämä ei selvästi tehoa lapsiin, koska eräs vieressäni istunut kersa ei kyennyt istumaan paikallaan hetkeäkään. Mieleni teki jo karjaista
"Nyt se perse penkkiin, pentu!", mutta päätin keskittyä mieluummin leffaan.
Vaikka tarina on suunniteltu ADHD-mäisesti, itse elokuvan monet vitsit soveltuvat lähinnä vain aikuisille. Vai tajuaako kovin moni lapsi kaikkia niitä irtovitsejä, jotka heitetään mm. Niiskuneidin bikineistä tai Surku-koiran
"tykkään leikkiä kissojen kanssa"-ajattelusta.
Vaikka elokuvan tyyli vaikuttaa yksityiskohdiltaan suht halvalta, verrattuna meille monille niin pyhään Muumilaakson Tarinoita-sarjaan, elokuvasta löytyy sentään kuitenkin erittäin paljon väriä ja kaunista musiikkia. Pidin erityisesti elokuvan alkukohtauksesta, jossa tutut Muumihahmot tekivät pienen cameonsa. Sarjakuvan henkeen elokuvan piirrostyyli sopii kuitenkin kuin nakutettu.
Dubbi menetteli ihan kohtuusiedettävästi, vaikka ei yllä silti sen meille tutun Muumisarjan legendaaristen äänien tasolle. Mutta minkäs teet, kun suurin osa klassikkodubbaajista on jo haudassa. Parempaakin pystyttäisiin, mutta olisi asiat voineet olle paljon huonomminkin.
Hivenen lyhyt ja tarina ei tahdo pysyä yhdessä kohtauksessa hetkeä kauempaa, niin oli silti erittäin mukava palata takaisin muumilaaksoon...ja sitä kautta Rivieralle ja taas takaisin muumilaaksoon. Toivottavasti tämä ei jäänyt viimeiseksi Muumi-animaatioksi, sillä potentiaalisesti hyvää matskua olisi vielä vaikka kuinka. Muumipappa ja Meri-elokuva kirjan tapaan voisi kuulostaa mahtavalta.
Arvosanaksi semmoiset
Kolme säkillistä rumia sanoja. (Ymmärrätte kyllä)