Kirjoittaja Silence » 18.12.2015 21:09
Lumettoman joulun kunniaksi teen arvostelu-paluun. Hetkellisesti.
STAR WARS - The Force Awakens
(***SISÄLTÄÄ PIENIÄ SPOILEREITA SIELTÄ TÄÄLTÄ ELOKUVAA***)
Ennen arvostelua mainitsen muutaman seikan lähtökohdastani katsomaan tätä elokuvaa. Se oli yksi niistä elokuvista joita oikeasti odotin. Mutta kukapa ei? Sehän on STAR WARS. Päätin lähteä kuitenkin elokuvaan mukaan mahdollisimman etäältä, odotukset suorastaan olemattoman alhaalla. Kahden ensimmäisen teaserin jälkeen en ole katsonut ainuttakaan traileria, tv spottia tai still kuvaa elokuvasta. En lukenut ainoatakaan arvostelua, vaan halusin mennä katsomaan elokuvaa täysin ilman minkäänlaista ennakkoasennetta tai odotusta. Yksi epäreilu odotus minulle kuitenkin oli: Olisipa se HYVÄ ELOKUVA.
Tarkoitukseni ei myöskään ollut alunperin edes kirjoittaa koko arvostelua, mutta nyt vuorokausi elokuvan katsomisen jälkeen tuli pakottava tunne saada avautua.
Haluaisin aloittaa puhumalla elokuva maailmasta. Se on huolella, ajatuksella sekä selvästi suurella rakkaudella luotu. Mutta ennenkaikkea rakennettu vetoamaan vanhoisin Star Wars- faneihin. Kaikki on järjellä rakennettua ja CGI ei ole lisäämässä aivotonta paskaa, vaan tukemassa oikeaa lavastusta ja maailmankuvaa. Hieno esimerkki on alun aavikkoplaneetan pieni kaupunki jossa väestö on sekoitus nukkeja, näyttelijöitä alien-asuissa ja loogisen oloisia CGI-olentoja, jotka eivät tunnu George Lucasin lisäysten tapaan Kakkaan astuvilta ja toisiaan hassusti potkivilta cgi-pieruilta, vaan kunnollisilta olennoilta. Ne eivät pomppaa silmille, vaan ovat osa uskottavaa maailmaa. Maailmaa jonka voi suorastaan tuntea sormissa ja haiskaa.
Oli mielenkiintoista huomata että alien NUKET sopivat maailmaan PAREMMIN kuin CGI-olennot, jotka pomppivat silmille suorastaan häiritsevät selvästi. Mielenkiintoista huomata tällainen seikka nykypäivänä jolloin nuket ovat vitsi menneisyydestä ja CGI hallitsee -oli se sitten hyvää tai huonoa.
Mielenkiintoisena seikkana oli huomata tekijöiden ottaneen paloja sieltä täältä "laajennetun universumin" tapahtumista. En ole kirjoihin tutustunut, mutta Molemmat Knights of the old republick-pelien näköiset tapahtumapaikat olivat käytössä useampaan otteeseen elokuvan aikana. Ja Kylo Ren näytti aivan Rebuplickin Darth Revanilta. Mikäs siinä. Kun pöllit, pölli parhaimmilta.
Huumori on paluu sarjan juurille. Ei lapsellista kakkapierua, vaan hahmoihin ja maailmaan liittyvää hervotonta vinoilua ja tuttujen asioiden kanssa hauskanpitoa. Vanhoille asioille nauretetaan niin että sen ymmärtää niin vanhat fanit kuin uudet tuttavuudetkin. Stormtroopereilla ja niiden perinteillä pidetään hauskaa mennen tullen. Kun Kylo Ren raivoaa ja hajoittaa paikkoja ja huutelee vartioita paikalle, huoneen ulkopuolella ohi kävelevät Stromtrooperit hiipivät äkkiä karkuun, tietäen että oma henki on vaarassa jos huoneeseen astuvat.
Parhaimmat naurut sain alun paossa tulevasta Millenium Falcon vitsistä, joka oli hervottoman hauska, sekä Daniel Craigin mahtavasta pikkucameosta Stormtrooperina. Helvetin hauska ja ovela cameo. Noin niitä kuuluu tehdä!
Hahmoista on sekä hyvää että pahaa sanottavaa. Jokainen hahmo on mainio ja rikas persoona jota jokainen näyttelijä näyttelee SELVÄSTI rakkaudella ja intohimolla. Erityisesti uusi polvi on selvästi tulessa omien hahmojensa kanssa. John Boyega ja Daisy Ridley ovat karismaattisia ja energisiä näyttelijöitä hahmojensa kanssa ja kantavat varmasti tämän ja tulevat elokuvat hyvin. Mainonnasta huolimatta sivuhahmona oleva Oscar Isaac on myös helvetin hyvä ja miehen hahmolla Poella on (homoseksuaallinen?) bro-romance Boyegan Finnin kanssa. Ei hullumpaa.
Vanhasta Castingista Harrison Ford on enemmän tulessa kuin vuosia sitten Indy nelosessa ja näyttelee selvästi VANHAA Han Soloa, eikä vain Han soloa. Carrie Fischerin sikariääni sai miettimänä että olisiko jonkun pitänyt dupata täti? Muutenkin nainen näyttää Fordia melkein kymmenen vuotta vanhemmalta.... sääli. Jotkut naiset eivät vanhene niinkuin Viini.
Suurimmat rakkauteni hahmoja kohtaan menevät kuitenkin uudelle droidisankarille BB-8lle sekä vanhalle kunnon Chewielle, jotka molemmat ovat suorastaan YLLÄTTÄVÄN rakastettavia, monipuolisia ja hauskoja hahmoja elokuvassa. Molemmat saavat enemmän ruutuaikaa ja syvennystä hahmoihinsa kuin ikinä uskoisi. Helvetti sentään, BB-8 on VAIN KAKSI PALLOA päällekkäin ja hahmolla on persoonaa enemmän kuin useilla muilla elokuvilla yhteensä. Chewiella revitään suurin osan elokuvan sivuhuumorista ja JUURI oikealla sävyllä. Kukapa olisi uskonut?
Mutta valitettavasti siinä missä hahmot ovat hyvin castattuja ja luotuja, niiden KÄYTTÖ EI VAIN TOIMI MITENKÄÄN. Ja tässä pääsemme elokuvan ensimmäiseen todella pahaan ja raivostuttavaan virheeseen.
Suurin osa hahmoista jää aivan puolitiehen osuuksiensa kanssa koko elokuvan ajan. On suorastaan järkytys miten paskasti suurinta osaa elokuvan hahmoista käytetään. Gwendoline Christien helvetin potenttiaallista ja karismaattista Stormtrooper Phasmaa vain VILAUTETAAN leffassa ja hahmo heitetään KIRJAIMELLISESTI roskiin (paskalla sisäpiirivitsillä, toim. huom) juuri kun hahmolla olisi loistava mahdollisuus suureen hetkeensä. MITÄ VITTU SAATANAN HELVETTIÄ?!?! Kuka antoi vihreää valoa käsikirjoitukselle??!!
Elokuvan käsis tuntuu tältä osalta TÄYSIN keskeneräiseltä. Miten helvetissä hahmoja käytetään NÄIN SURKEASTI ja suorastaan TUHLATEN?!?! Luoja sentään! R2-D2 on PELKKÄ VITSI. Miksi edes olla mukana elokuvassa?! Miksi ei tuoda hahmoa mukaan vasta SEURAAVASSA ELOKUVASSA, TAI LOPUSSA, niin kuin.... erästä hahmoa. Jos olet nähnyt elokuva, tiedät mitä tarkoitan. Olisi TÄYDELLISTÄ jos R2 jököttäisi kyseisen hahmon vieressä lopussa. MIKSI VITTU EI?! AAARRR....
Andy Serkinsin paha Sith-lordi... mikä sen nimi nyt olikaan (lunttaan netistä..) Snoke on jotain mikä herätti minussa lähinnä ahdistunutta ja ärsyyntynyttä kysymysmerkkiä. MIKSI hahmon on oltava CGItä? Miksi hahmo pitää JO NYT esitellä meille? Miksi? Miksi hahmo ei voi pysyä mysteerinä ja niin että hänet nähtäisiin ehkä vain YHDEN kerran koko elokuva aikana, mutta silloinkin vain salaperäisenä hahmona? Nyt hahmon luona käydään USEAAN KERTAAN ja koko salaperäinen hahmo lässähtää samantien vain mielenkiinnottomaksi CGI-olennoksi joka käskee muita, vaikka muut voisivat aivan hyvin hoitaa homman. Koko Snoken osuus oltaisiin hyvin voitu antaa vain joko Kenraalin tai Kylo Renin hoidettavaksi ja hahmo vilahtaisi vain lopussa kun käskisi alaisiaan vetäytymään tappion hetkellä. Mitä tuhlausta... MIKSI KAIKKI PITÄÄ HEITTÄÄ ESILLE tuollaisenaan eikä pitää pientä salaisuuden verhoa näin ison pahishahmon kohdalla, joka on selvästi tarkoitettu vasta MYÖHEMMÄKSI?
Vihaan tätä nuorien roolittamista tärkeisiin johtajarooleihin. Miksi Imperiumin... anteeksi, tarkoitan First Orderin suuri johtaja, KENRAALI on 30-vuotias mies? Miksi? Homma menisi läpi jos kyseessä olisi Kapteeni tai vastaava, mutta kolmekymppinen, sileäposkinen kenraali iskee kuin pesäpallomaila kasvoihin.
Darth Vader-fanipoika Kylo Ren on erittäin mielenkiintoinen ja jännittävä pahishahmo... niin kauan kuin hahmon ymmärretään pitää KYPÄRÄ PÄÄSSÄ ja ääni synteettisenä. Kun kypärä on poissa, koko homma menee aivan läskiksi. Takana on tuskaileva, pyöreäposkinen nuorimies ja koko homma lyyhistyy ja tunnelmoiva tilanne katoaa. Miksi vitussa hahmon kypärää ei ymmärretä pitää päässä? Ymmärrän kyllä että näyttelijän pitää saada esiintyä, mutta Kun kypärä puolessa välissä riisutaan ekaa kertaa, hahmon voima (heh heh) katoaa samantien. Alta paljastuu avuton poika, joka on väärä ajoitus, VÄÄRÄÄN AIKAAN. Ei Darth Vaderinkaan paljastuminen tapahtunut kuin vasta aivan elokuvan lopussa, tällöin meille paljastettiin kaiken voiman ja pahuuden takaa oleva normaali, heikko ihminen. Paljon voimakkaampi temppu olisi ollut riisua kypärä ensimmäisen kerran vasta sillalla kun hahmo kohtaa Han Solon. Nämä ovat elokuvanteon ABC-juttuja. Jos minä tajuan sen, niin miksi ei tekijät?
Elokuva alkaa TODELLA lupaavasti. Alkutekstiplanssi on täydellinen. Kertoo kaiken, minkä haluammekin lukea. Koko elokuvan ensimmäinen näytös autiomaaplaneetalla on suorastaan ERINOMAINEN ja lupaa hyvää elokuvaa. Rytmi on erinomainen ja syventyminen hahmoihin toimii, vaikka Finnin nopea kääntyminen tuleekin vähän liian tuosta vain. Koko ensimmäinen näytös on niin lupaava että alkaa suorastaan itkettämään ja vituttamaan miten elokuvaa alkaa hajota pala palaselta. Elokuva lässähtää kasaan kun ensimmäisen näytöksen jälkeen kohdataan Han Solo ja Chewie. Hyvin alkanut leffa ja rytmi lässähtävät täysin ja J.J. Ambrams ei todellakaan ole hyvä dialogipainotteisten kohtausten kanssa, jos niissä ei ole jatkuvasti AD/HD-menoa ja kameraheilumista. Kaikki keskustelu, jo elokuvan avaavasta telttakeskustelusta alkaen ovat hyvin simppeleitä, nopeasti tehdyn ja yksinkertaisen oloisen tuntuisia jutusteluja. Kun Han Solo alkaa kertomaan mystistä taustatarinaa Lukesta, minulle iski nolo "älä nyt viitsi"-olotila. Kohtaus on kökösti ohjattu ja tuntuu liian kirjaimelliselta "Pitää kertoa katsojalle mitä tapahtuu"-menolta. Pian tämän jälkeen leffa hajoaa tylsäksi käytäväjuoksenteluksi jonka olisi voinut HYVIN LEIKATA KOKO LEFFASTA helvettiin, sillä kohtaus vain jatkuu ja jatkuu ja puuduttaa jo alusta alkaen koko elokuvan ajan toistuvalla "Han kusettaa ihmisiä ja Chewie muistuttaa siitä"-vitsillä. Mukana kohtauksessa ovat muuten RAID-leffojen päätähdet, mutta ihan hukkaan menevät. Vittu sentään.
Puolenvälin tapahtumat jossain metsäplaneetan salakuljettaja-baarissa ovat sekavia ja päähenkilö Reyn kokemat näyt menneisyydestä lähinnä ÄRSYTTÄVÄT. MIKSI MEILLE EI KERROTA JUONTA?!?! MIKSI MEIDÄT JÄTETÄÄN PIMEÄÄN KUN MITÄÄN MUUTAKAAN MEILLE EI KERROTTA?! MIKSI EMME SAA INFORMAATIOTA vaan luotetaan siihen että "Tulevaisuudessa kaikki selitetään". Kyllä, Flashbackit ovat kivoja, kivaa kun niitä näytetään ja kysymyksiä herätetään, mutta HALUAN MYÖS vastauksia. En halua olla vain hölmistynyt ja luottaa siihen että "kyllä tulevien leffojen tekijät sitten keksivät jotain selityksiä niille... vaikka todennäköisesti niillä ei ole mitään hajua siitä mitä tapahtui ja jättävät koko jutun lopulta olankohautuksen varaan ja sivumainninnaksi". Olen niin vitun kyllästynyt tällaiseen.
Loistava alku latistuu täysin kun elokuva alkaa muistuttamaan liikaa alkuperäisen Star Warsin tapahtumia, mutta hieman päinvastaisessa järjestyksessä. Suuri kokous Kapinallisten kanssa on täysin sekava ja huonosti rytmitetty lässyn lässyn-kohtaus jossa päätetään jotain ja TAAS KERRAN luotetaan siihen että sankarit menevät jonnekkin ja saavat täysin tuurilla jostain vihollistukikohdan keskellä sijaitsevasta generaattorista virrat pois päältä... Ja tottakai sinne vain kirjaimellisesti kävellään sisälle, KUKAAN ei huomaa mitään ja painetaan nappia... VIHAAN TÄLLAISTA. HUONOA KÄSIRKOITTAMISTA. Tai pitäisikö sanoa KESKENERÄISTÄ KÄSIKIRJOITTAMISTA. Elokuva tuntuu alkua lukuunottamatta hyvin, hyvin keskeneräiseltä. Kuin raa'alta luonnokselta, jota olisi pitänyt vielä työstää.
Keskeneräinen käsis + Heikko ohjaus dialogipainotteisissa kohtauksissa + 200 miljoonan suurelokuva = ?
Elokuva yhdistelee lopussa Star Warsin ja Empire Strikes Backin keskeisiä kohtauksia yhteiseksi leffaksi, joka ei vain toimi. Minua ei missään vaiheessa kiinnostanut suuri ilmataistelupaska yhdentekevillä lentäjillä ja jo KAHDESTI nähtynä loppuhuipennuksena, koska ainoa mielenkiinto oli toisaalla Kylo Renin ja kumppaneiden valomiekkahipassa. Muutenkin UUDEN DeathStarin rakentaminen tuntui niin vituttavalta toistolta. Se oli HUONO, LAISKA ja YLITURVALLINEN ratkaisu jo Return of the Jedissa. KOLMAS KERTA EI PARANNA ASIAA YHTÄÄN. Ei vaikka tehosteet olisivat kuinka kivoja tahansa. Myös koko loppuseikkailu tukikohdassa on tylsä ja puuduttava kokonaisuus joka suorastaan huutaa yhden päähenkilön lähestyvää kuolemaa.
John Williamsin musiikista ei jää oikeastaan mitään mielikuvaa koko elokuvan ajalta, mikä on suorastaa järkyttävää ajatella. Jopa paskoissa Prequeleissa on kappaleita jotka jäävät ikuisesti mieleen. Tuttujen hyräilyjen lisäksi muistan tykänneeni vain yhdestä kappaleesta joka soi kun päähenkilö Rey laskee hiekkadyyniä alas. Mutta en muista siitä enää mitään. Mikään muu ei jäänyt millään tavalla muistiin. Star Warsissa. John Williamsilta. WTF?
Kuvaus on J.J. Abramsin elokuvaksi tavallista maltillisempaa, mikä on kivaa. Laajat, maalaisevat kuvat ja rauhallinen, mutta samalla jämäkkä leikkaus alussa luovat hienosti maailmaa ja tunnelmaa elokuvaan. Valitettavasti miehellä on tapana kuvata lähikuvat ärsyttävän läheltä eikä kameralla kovin taidokkaasti luoda kerrontaa enää missään vaiheessa alun jälkeen. Usein kaipasin laajempia kuvia maailmasta, sillä ne alkavat kadota erinomaisen ja huolella tehdyn alun jälkeen.
Muutenkaan Abramhsin kyvyt eivät tunnu riittävät mitenkään loppuun. Alku ja maailman esittely on TODELLA VAHVAA ja huumori on JUURI OIKEASSA tasapainossa ja hahmot tuntuvat rikkailta ja mielenkiintoisilta, mutta lopussa kaikki lässähtää yhdentekeväksi ja tietyt asiat voi haistaa kilometrien päästä, kuten vaikka Han Solon kohtalon, jota suorastaan alleviivataan, jotta kukaan ei vain yllättyisi.
Aloin jo elokuvan puolen välin paikkeilla pohtimaan että "Ei saatana, ei kai ne säästä *SITÄ YHTÄ HAHMOA* aivan elokuvan loppuun ja lopeta siihen? Kun elokuva lopulta saapui loppuunsa, pelkoni kävivät toteen. En jaksa enää avautua tästä, koska tavallaan ratkaisu on ERITTÄIN HYVÄ, mutta matka siihen EI OLE, sillä hahmon mysteeriä kohdellaan kuin typeränä, väkinäisenä palana isommassa jutussa, joka oli vain pakko laittaa sinne. Viimeisten kuvien tullessa ruutuun, pyörittelin vain silmiä päässäni ja ajattelin "Ei jeesus, juuri niinkuin pelkäsinkin... Tähän ne lopettavat... mikä vitsi.."
Elokuva on tehty liian tarkasti osaksi ISOMPAA TRILOGIAA. Se EI TOIMI itsenäisenä osana kunnolla vaan jättää lopussa ärsyyntyneeksi ja TYHJÄN OLOISEKSI. Kyseessä on HUONO esimerkki siitä miten kaikki jätetään vähän niin ja näin, eikä mistään jää kutkuttavaa oloa, vaan väsymys siitä että "ei vittu, tämänkö jatkoa pitää vielä odottaa, jotta tajuan jotain?". Hyvä esimerkki erinomaisesta ENSIMMÄISESTÄ sarjan elokuvasta on BACK TO THE FUTURE, STAR WARS ja SORMUKSEN RITARIT ja MATRIX. Vaikka ne ovat trilogiansa ENSIMMÄISIÄ osia, ne antavat tyydyttävän kokonaisuuden ja ruokkivat katsojaansa niin että kokonaisuus on mainio ja hyvin rakennettu, eikä jätä kaikkea horjumaan lopussa ja katsojan oloa tyhjäksi. Force Awakens on valitettavasti esimerkkinä lähempänä Hobittia ja muita nykyaikaisia paskaelokuvia jotka eivät edes yritä oikein mitään isompaa tai kunnollisempaa kokonaisuutta, vaan nojaavat siihen että "Voidaan ihan hyvin vaan heittää asioita ilmoille ja jättää kesken, sillä Kaikki selviää sitten myöhemmin, myöhemmin, myöhemmin.". VITTU SENTÄÄN. Star Warsilla on onnensa sillä elokuva on automaattisesti menestys, ja kymmenen jatko-osaa ovat jo tulossa, mutta ei se anna lupaa täysin vajanaisen elokuvan tekoon.
Mitäpä tähän loppuun sanoisin, muuta kuin tiivistelmän: Selvästi KESKENERÄINEN käsis, joka olisi kaivannut ainakin yhden kunnollisen uusintakirjoituksen ennen tuotantoon menemistä. Hahmot ovat hienoja, mutta niiden käyttö ei loppupeleissä toimi mitenkään ja kaikesta jää ärsyttävä "Tässäkö tämä nyt muka oli?"-tunne.
J.J. Keskittyy maailmaan, mutta ei elokuvan loppuun asti viemiseen. Koko leffa on loistavan alun jälkeen aika löysää "Juostaan nyt jotakin kautta nopeasti maaliin"-menoa.
Kun elokuva loppui, vieressäni istunut parikymppinen poikakaksikko supisi:
Poika 1: "Noh, mitäs tykkäsit?"
Poika 2: " (pitkä hiljaisuus).........................Jooh... Olihan se....."
Niinpä.
2½ / 5