BABYLON 5 (Seasons 1-5, 1993-1998), (no spoilers)Nolo tunnustus heti alkuun. Kuuluin ilmesesti siihen harvalukuiseen joukkoon joka ei ole koskaan nähnyt jaksoakaan Babylon 5sta -tai tiennyt siitä mitään. Olen aina tiennyt sarjan. Se oli se "kevyt scifihömppäsarja missä oli avaruusolentoja pöhköissä maskeissa, paskaa cgitä ja joku avaruusasema missä on ihmisiä. Tai jotain."... Eli toisinsanoen aikalailla TÄSMÄLLEEN sama ennakkoasenne kuin minulla oli aikoinaan... Buffy the Vampire Slayeriin -ennen kuin näin sarjan ja tajusin miten uskomaton teos oli kyseessä.
Ysärillä tuli useita avaruussarjoja, joista monet menevät varmasti monella sekaisin ja kaikista jää aikalailla samanlainen yleisajatus mieleen. Niin myös itselläni. J. Michael Straczynskin luomaja ja helvetinmoisella suorituksella 98-prosenttisesti yksin käsikirjoittama Babylon 5 on jotain muuta. Se on erittäin realistinen, "käytetyn kulunutta" hardcore-science fictionia oleva jännityssarja jonka ytimessä on erittäin realistinen kuvaus maailmasta ja politikoinnista. Tapahtumat sijoittuvat ihmiskunnan rakentamalle valtavalle Babylon 5-avaruusasemalle jonka tarkoitus on pitää avaruuden muuten sotaisat rodut neuvottelupöydässä ja suhtautumaan toisiinsa vertaisinaan. Tottakai kaikki on jatkuvasti romahduksen partaalla ja konfliktia tulee niin muukalaisroduilta kuin ihmiskunnan edustajiltakin. Eikä asiaa auta suoraan Mass Effectiin pöllitty muinainen Reaper... anteeksi, tarkoitan Shadow-rotu joka on juuri palaamassa valtavilla aluksillaan vuosituhansien poissaolon jäljiltä takaisin pelipöytään, jota he eivät tunnu haluavan jakaa kenenkään kanssa.
Sarja on toiminut todellisena tiennäyttäjänä ja inspiraationa lukuisille tv-sarjoille ja elokuville. Sen juoni ei ole "one and done" -jaksomenoa vaan alusta loppuun etukäteen suunniteltu jatkuvajuoninen kokonaisuus joka luottaa siihen että aikaisemmat jaksot ja kaudet on nähty, sillä paljoa ei aleta selittelemään myöhemmin kuka milloinkin sarjaan palaava hahmo tai tapahtuma on. Niin vuoden 2004 Battlestar Galactica-sarja, Mass Effect kuin Buffy the vampire slayerkin ovat isoin annoksin napanneet inspiraatiota tästä sarjasta, sen juonenkuljetuksesta, hahmokaarista ja erilaisista jaksokikkailuista. Buffy on pöllinyt ainakin kahden jakson edestä ideansa tästä sarjasta. Buffy myös käyttää samanlaista juonenkuljettelua ja katsojan reilua huijaamista kuin Babylon 5nenkin. Jopa alkuperäinen Matrix lainaa yhden ikimuistoisimman quottinsa tästä sarjasta. On myös kaameaa huomata että Star Trek-sarja Deep Space Nine olikin vain kilpailevan studion kopio Babylon 5sesta. Kaikenkaikkiaan Babylon 5 on ollut todellinen tiennäyttäjä ja uranuurtaja monelle 2000-luvun vaihteen elokuvalle ja sarjalle, täynnä nerokasta käsikirjoitusta ja erinomaisia hahmoja. Usein katsoessa ihan unohdin että se on todella vanha "modernin scifin sarjaksi". Eli melkein 30 vuoden takaa, vuosilta 1993-1998. Sarjaa ei niin vanhaksi pysty kuvittelemaan sillä se tuntuu reippaasti tuoreemmalta teokselta aikalaissarjakseen, kiitos realistisen asemansa ja elävien hahmojensa ansiosta.
Kun sarjan alun käynnistyksistä päästä siirtymään liikkeelle, varmasti suurin shokkini oli seurata miten sarjan pääjuoneksi nousi fasistista diktaattori-äärioikeistohallitusta vastaan taisteleminen. Leukani oli lattiasssa, varsinkin siksi että juoni oli kuin suoraan Doland Trumpin presidenttikauden viimeiseltä 4 vuodelta. Jos tämä sarja olisi tehty nyt, sitä haukuttaisiin Trumpin hallinon solvauksesta ja mustamaalauksesta. Mutta tämä sarja on tehty 20 vuotta ennen Trumpin valtaannousua. Outoa ettei sarja ole viimevuosina noussut esille Trumpin yhteydessä. Sarja on pelottava varoitus ja samalla muistutus, miten helposti tuollainen käy- ja sain seurata aivan järkyttyneenä kun pääpaha toimii kuin suoraan natsit 1930-luvulla ottaessaan saksan hallintaansa- tai kuin Trump: Aikaisemmin ei-poliittiset virat ja virastot miehitetään Johtajalle uskollisilla liittolaisilla ja kaikki joilla on väärät aatteet, siirretään syrjään ja "katoavat", poliittisia virastoja luodaan valvomaan että kansalaiset tekevät Oikein, Valtion virallinen uutiskanava pitää huolen että Oikea totuus painuu kansalaisten mieliiin ja vanhasta laillisesta järjestyksestä- sekä lakipykälistä kiinni pitävät mustamaalataan isänmaan pettureiksi.
Toisin kuin nykyään kun hirveästi mainostellaan miten sarjoilla on hienot visiot ja monta kautta kestävät juonikokonaisuudet, Babylon 5 ei paljastu loppusuoralla päämäärättömäksi katsoja vedätykseksi. Sarja on nimitäin alusta saakka selvästi suunniteltu viiden kauden mittaiseksi kokonaisuudeksi missä kaikki juonikuviot ovat enemmän tai vähemmän suunniteltu ennakkoon. Jo ensimmäisellä kaudella tämän huomaa ja sarja tekee selväksi jo hyvissä ajoin että nyt ollaan "turvallisissa käsissä" eikä luvassa ole samanlaista epäselvyyttä suunnasta kuin esimerkiksi Battlestar Galactican muuten loistavalla remakella joka viimeisten kausien aikana alkaa huolestuttavasti paljastamaan että pelikortit kädessä eivät olekkaan ihan niin kunnossa kuin on väittänyt. Sarja myös pitää helvetin fiksusti näkökulman tiukasti Babylon 5-avaruusasemalla ja edes tarinan ns suurta pääpahaa ei nähdä sarjassa kuin monitorin välityksellä ehkä 3 kertaa koko sarjan aikana. Tämä antaa loistavasti etäisen kasvottoman- mutta samalla pelottavan uhkaavan kuvan vastapuolesta ja näiden pahuudesta ja auttaa päähenkilöitämme pikkuhiljaa oppimaan sen että asiat ovat menossa todella huonoon suuntaan.
Sarjan laatu on erinomainen vaikka selvästi kyseessä onkin kokoonsa nähden pienibudjettinen sarja. Babylon 5 paljastuu myös historialliseksi sarjaksi sillä se on SE SARJA joka ensimmäistä kertaa oikeasti teki tv-sarjoihin cgi-avaruustaisteluita. Ja niiden koko kasvaa aivan helvetinmoiseksi sotamenoksi neljännen kauden huipentumassa. Ja tottakai kyseessä on ysärin puolivälin sarja ja vaikka cgi ei olekkaan mitään photorealistista niin se ei haittaa tippakaan sillä käsikirjoitus, hahmot ja tapahtumat ovat niin vahvoja että katsoja vaan hermoilee jaksoja katsoessaan toivoen ettei kukaan sankareistamme kuole. Pidin myös valtavasti sarjan musiikeista jotka on sävelytänyt saksalainen Christopher Franke. Erityisesti neloskauden sotilaallinen versio intromusasta on aivan helvetin huikea.
Ennen sarjaa katsoin sen puolitoistatuntisen pilottielokuva The Gatheringin. Kyseessä on periaattessa yhden tarinan mittainen esittelyosa missä paikka ja lopullisesta sarjasta osittain eroava miehistö näyttää hieman erilaiselta kuin vuotta myöhemmin kuvatussa ykköskaudessa. Kyseessä on hyvä aloituslämmittely ennen sarjaa mutta jouduin metsästämään leffan hirveällä vaivalla brittiamazonista ennen kuin uskalsin aloittaa varsinaisen sarjan. Sen näkemättä jättäminen ei välttämättä ole maailmanloppu mutta se asettaa ennen ykköskautta kaikki tärkeät osaset sarjassa paikalleen.
Ykköskausi vielä lämmittelee. Se esittelee sarjan maailman, tarinan rodut, polittiset kamppailut, hahmojen asemat ja vihjailee tulevasta, sekä näyttää jatkuvasti että mikään tai kukaan ei ole niin mustavalkoista kuin voisi luulla. Se on yksi sarjan suurimmista vahvuuksista, sillä kukaan ei tässä sarjassa ole puhtaasti hyvä tai puhtaasti paha. Kaikki liikkuvat harmaan alueella. Kauden lopussa todellakin räjähtää ja sarja lähtee kunnolla liikkeelle. Ykköskaudella jaksoissa on myös erinomainen intro, mystisellä versiolla sarjan tunnarista, joka virittää täydellisesti tunnelman sarjalle.
Kakkoskausi alkaa kunnolla liikuttamaan pääjuonta ja tekemään selvästi että asiat ovat luisumassa pikkuhiljaa johonkin todella synkään ja pahaan. KokonaisuuKakkoskaudella on myös epämiellyttävä kunnia omata koko sarjan surkein alkuintro. Juonto itse on jo munaton, mutta todellinen kaameus on aivan kaameasti soiva musiikki ja ennenkaikkea kamalat näyttelijöiden naamakuvat päänäyttelijöistä. Puhumattakaan siitä että introssa näytetään myös hahmoja "vakituisina" joita tullaan näkemään kauden aikana ehkä 3-5 jakson verran.
Kolmoskaudella todellakin räjähtää. Kauden mainoslause on Point of no return ja se tiivistää kaiken täydellisesti. Niskakarvat olivat ihan pystyssä kun seurasin kiihtyvää menoa ja ahmin jaksoja toisensa perään "vielä yhden ennen nukkumaanmenoa". Kolmoskausi muistuttaa hieman surullisesti Buffyn kakkoskautta: Itse pääjuonen osalta kyseessä voisi olla yksi tv-historian upeimmista sarjakausista, mutta homma lässähtää hieman koska jaksoja on niin paljon ja väliin on pakko tunkea enemmän tai vähemmän filleriä. Eli aina kun homma räjähtää liikkeelle, niin perään pitää heittää jakso tai pari filleriä, ennen kuin voidaan taas jatkaa...
Neloskausi on yhdessä kolmoskauden kanssa sarjan paras. Tosin kauden alku on vähän löysä ja ennenkaikkea onnistuu jotenkin epäonnistumaan katsojan todellisessa nappaamisessa suureen sotaan muinaista avaruusrotua vastaan. Kaikki tapahtuu vain jotenkin liian nopeasti ja etäisesti, jotta katsoja saisi kunnon otetta tapahtumasta. Onneksi nopeasti tämän jälkeen homma alkaa taas toimia ja kauden loppusuora on aivan helvetin tiukka kokonaisuus. Neloskaudella kuullaan myös aivan huikea sotilaallinen introteema sarjan tunnarista joka helposti menee sarjan parhaimmaksi tunnariversioksi. Myös introvideo menee samaan.
Hieman yllättäen nelokausi pikakelaa tapahtumat suoraan loppufinaaliin ja sarjan molemmat kohokohtafinaalit tapahtuvat jo samaisen kauden aikana. Ja vitoskausi lähinnä liikkuu jälkihöyryillä eteenpäin. Kuin Kuninkaan Paluun jälkeen seurattaisiin yksi kausi miten Aragorn pärjää kuninkaana ja mitä Frodo ja kumppanit puuhaavat palattuaan suurelta seikkailultaan. Ihmettelin tätä pitkään, mutta syyksi paljastui hieman sama juttu kuin Buffyssä: Studio päätti lopettaa sarjan, ja tekijät ensin pikakelasivat juonikuviot nopeasti loppuun- mutta onnistuivat sitten vielä myymään sarjan toiselle kanavalle ja jatkoivat sitä vielä yhden kauden. Kausi itsessään ei todellakaan ole huono, mutta kuten jo sanoin: Suuri finaali oli jo ja päätöskauden juonikuvio muistuttaa enemmänkin jotain, mikä kuuluisi jonnekkin sarjan kakkoskaudelle. Myös alkuintro on jotenkin ihan plaah ja muistuttaa rytmiltään ja toteutukseltaan enemmän kakkoskauden kaameaan introa kuin myöhempien kausien supervakavaa aloitusta. Vitoskauden ongelmat eivät ole siis tekijöistä johtuvia vaan puhtaasti kanavapomojen sekoiluista johtuvaa sekamelskaa.
Vitoskausi päättää sarjan kuitenkin kunniakkaasti ja tuo useamman jakson pituisella loppuhyvästelyllä mieleen alkuperäisen Muumilaakson Tarinoiden Kohti Etelää-jakson melankoolisen lopetuksen. Lopetuksen tapahtuessa on täysnäinen mutta surullisen haikea olo.
Kaudet pisteyttäisin näin:
1. Season 4
2. Season 3
3. Season 2
4. Season 5
5. Season 1
Babylon 5lle on käynyt surullisesti sillä aika moni sarjan päänäyttelijöistä on jo kuollut. Casting on siitä outo että vaikka käsikirjoitukset ovat puhdasta timanttia ja jokaikinen hahmo on alusta loppuun erittäin kolmiulotteisesti suunniteltu, niin sarjan näyttelijäsuoritukset eivät kuitenkaan samaa luokkaa ole. Varsinkin sarjan alkupuolella välillä vääntyilin tuskissani penkissä kun en voinut uskoa että tuota ottoa käytettiin kohtauksessa tuolta ja tuolta näyttleijältä... Kaksi kaameinta ovat Claudia Christianin Apulaiskomentaja Susan Ivanova ja Jerry Doylen turvallisuuspäälikkö Michael Garibaldi. Varsinkin Doyle on aivan kaamea ylipositiivista tyyppiä esittäessä.... Mutta jotain tapahtuu sillä kun hahmosta riisutaan väkinäinen positiivisuus pois Doyle muokkaa hahmosta sarjan loppupuoliskolle kunnollisen oman hahmonsa. Jokainen hahmo kehittyy sarjan aikana. Kaikilla on menneisyys, monilla on yllättäviä suuntia, hahmot vaihtavat puolia, kasvavat uusiin mittoihinsa ja pariin kertaa näyttelijän jättäessä sarjan, tekijöillä tuntuu olevan nopea ja tehokas keino päästä hahmosta eroon ja korvata se mahdollisesti toisella hahmolla.
Ainoat hahmomokat jotka itseäni ärsyttivät tapahtuvat sarjan loppupuolella kun neloskausi ensin tapaa täysin tarpeettomasti yhden keskeisistä hahmoista ja vitoskaudella toinen hahmo tekee jotain todella, TODELLA hahmolleen sopimatonta aivan sarjan loppusuoralla, mikä tuhoaa niin kunnioitukseni hahmoon kuin myös käsikirjoittajan arviointikykyyn.
Yksi sarjan isoimmista shokeista paljastui itselleni vahingossa suurinpiirtein ykköskauden puolivälissä kun sain selville että sarjan päänäyttelijä, aseman kapteenia Sinclairea näyttelevä Michael O'Hare lähti sarjasta ykköskauden jälkeen. Tämä oli helvetinmoinen kiinnostuksen tappaja hetkellisesti sillä niin paljon rakennetaan juuri Sinclairen hahmon hartioille. Luojan kiitos tekijät ratkaisevat ongelman kuitenkin toimivasti ja O'Hare palaa parin jakson verran kolmoskaudella viimeistelemään ansiokkaasti oman hahmonsa tarinakaaren -vaikka uskonkin että tämä oli alunperin tarkoitettu sarjan loppufinaaliin eikä sarjan puolivälin paikkeille.
Sarjan uudeksi päähenkilöksi ja aseman kapteeniksi saapuu kakkoskauden alussa Bruce Boxleitnerin John Sheridan joka lopulta hyvästä hahmostaan huolimatta kesti aika kauan itselläni muuttua muuksi kuin ärsyttävän hymyileväksi Kapteeni 2.0-versioksi. Vaikka mies tekee parempaa työtä näyttelijänä kuin alkuperäiskapteenia näytellyt O'Hare, hahmosta jää vain ripaus jotain sellaista syvyyttä ja tuskaa puuttumaan mitä melkein aavemaisen katseen omaava Michael O'Hare saa tuotua omaan hahmoonsa mukaan. Koko kakkoskauden katsoin uutta kapteenia kuin sitä ärsyttävää korvaajaa joka nappasi toisen näyttelijän roolin, mutta hahmo alkaa tapahtumien synkentyessä toimia erinomaisesti. Sinänsä kyllä mietin että miksi tekijät kirjoittivat uuden hahmon, sillä he olisivat vain voineet pokkana uudelleen roolittaa saman hahmon eri näyttelijällä ja olisivat säästyneet helvetinmoiselta ongelmatilanteelta....
Jos sarjan useat keskeiset pääroolit ansaitsevat suorituksillaan mollausta, niin samaa ei voi kuitenkaan sanoa sivurooleista. Varsinkin sarjan vierailevat näyttelijät ovat erinomaisesti castattuja. Kirjaimellisesti melkein jokaisessa jaksossa on joku jonka kohdalla voi todeta "HEI! Tuo on SE siitä ________-elokuvasta/sarjasta!" Läpi viiden tuotantokauden itselläni oli jatkuvasti menossa bongauskisa kun tunnistelin pikkurooleista tuttuja laatunäyttelijöitä. Koko vierailevan castingin suurin kokokohta on alkuperäisen Star Trek-sarjan Chekov, eli Walter Koening, jolla on ikimuistoinen rooli useasti sarjassa vierailevana kusipäisenä psi-ops-poliisiosaston pomona.
Sarjan parhaimmat hahmot ovat helposti sarjan kaksi muukalais-suurlähettilästä: Peter Jurasikin Londo Mollari ja Andreas Katsulasin G'Kar. Aina kun nämä kaksi ovat ruudulla, tietää että luvasssa on timanttia. Näyttelijät tekevät rooleistaan todella monipuolisia ja rakastettavia hahmoja ja tuntuvat olevansa elämänsä rooleissaan. Varsinkin Katsulasin supersympaattinen G'Kar on sekä koko sarjan että varmasti tv-sarjahistorian ikimuistoisimpia hahmoja ja aina ihan rinnasta lämmitti kun hahmo näkyi ruudulla.
Eli joo, jos se ei vielä arvostelusta käynyt ilmi niin kyseessä on aivan helvetin loistava sarja. Tiivistunnelmainen, jännittävä, ilahduttava ja rakastettava sarja. Buffyn laatuinen. Timanttista ja ennenkaikkea Visiolla tehtyä koukuttavaa menoa läpi sarjan. Suosittelen vahvasti scifiä ja laatusarjoja rakastaville kummajaisille.
4½/5