Mitä sarjaa seuraat?

[Gigante]

Twin Peaks tuli sitten maratoonattua loppuun eilen illalla ja nyt voisi sitten lyhyesti yrittää keksiä siitä sanottavaa....
Perhana, ensin One Piecen mustaparta ja nyt Twin Peaks...pakko päästä maistamaan kirsikkapiirakkaa.

Huomautettakoon, että jo ennen sarjaa olin lukaissut Laura Palmerin salaisen päiviksen sekä Dale Cooperin tallenteet. Edellämainittu oli lähinnä puuduttavaa hässimistä, mutta jälkimmäinen ihan aidosti kiehtovaa ja veikeää luettavaa.

Sarja alkoi ensin kiinnostavalla murhamysteerillä, jonka sekaan oli heitetty vähän väkinäisesti salkkarit-draamailua ja sivullisten omia juonitteluja, mutta pidemmälle edetessä tajusin ettei tarjolla ollutkaan yksinomaan se päämysteeri vaan kourallinen pieniä tarinakaaria TP:n eksentrisistä asukkaista. Neljän episodin pätkinä, homma pysyi kiitettävän koukuttavana ja eteni huomattavasti vilkkaampaan tahtiin kuin yrittää katsoa yhtä jaksoa per viikko.

Huomaa kyllä kuinka paljon Twin Peaks on innoittanut myöhemmin tulevia tuotoksia. Näkee kyllä selvästi kuinka paljon Deadly Premonition tai Gravity Falls on sarjasta lainannut, edellä mainittu tosin huomattavasti enemmän. Hitto, jopa omissa sarjistuotoksissani oli enemmän piskuisia yhtäläisyyksiä kuin osasin odottaa, puhumattakaan tulevasta, vielä julkaisemattomasta matskusta.


Sarjan laatu pysyi korkealla hyvin varsinaisen Laura Palmerin murhatutkimuksen aikana, mutta myönnän kyllä että sen jälkeen kun murhaaja löydettiin, alkoi yleinen laatu ja punainen lanka laskea tasaiselti. Vika jakso tosin palautti tasoa takaisin korkealle.



Kolmatta kautta tuskin dvd:lle julkaistaan, joten ehkäpä tässä pitäisi harkita tilin hommaamista...


PS.
Onko miten röyhkeää ottaa puheeksi yhtäläisyydet Ahosen ja Denisen/Dennisin väliltä?

[Silence]

Kolmatta kautta tuskin dvd:lle julkaistaan, joten ehkäpä tässä pitäisi harkita tilin hommaamista...

Älähän nyt tyhmiä puhu...
https://cdon.fi/elokuvat/twin-peaks-a-limited-event-series-10-disc-30017461

[Joni Ahonen]

Hienoa että sivistit Twin Peaksilla itseäsi, Gigsu. Voit varmaan kuvitella miten ihmeellinen sarja onkaan ollut silloin lähemmäs 30 vuotta sitten, kun ajattelee miten uraauurtavasti se vaikutti tv-sarjoihin ja myöhemmin melkein joka toisesta jännästä sarjasta sanotaan edelleen, että "vähän TP-vaikutteita mukana heheh".

Sarjan arvo vaan kasvaa entisestään ja ykköskausi on mielestäni PARAS TUOTANTOKAUSI IKINÄ KOSKAAN. Suosittelen joskus katsomaan uudestaan, sarja vetoaa eri tavalla, eikä murhamysteerin tietäminen vähennä juurikaan jännitystä.

Alunperin käsitin ettei Lynch olisi halunnut murhaajaa koskaan paljastettavan, mutta katsojat vaativat sitä, ja elettiin kauan aikaa ennen nettiä vieläpä. Minusta sarja sopivasti paljastaa mysteerin, sillä sen venyttäminen olisi ollut aivan naurettavaa. Hetihän se sarjan taso siitä sitten laski kuin lehmän häntä ja näin jälkeen päin kun ajattelee Ben Hornen sisällissotasekoiluja ja Jamesin ihan älytöntä sivujuonta, ei voi kuin pistään käden naamalle. Ne eivät parane edes uusilla katselukerroilla. Ja Windom Earlekin oli tosi tyhjästä repäisty pahis, vaikka hänen ja Coopperin menneisyys alkoikin vähän kiinnostamaan. Loppuhan on legendaarinen ja moni jäi pohtimaan 25 vuodeksi miten sarja olisikaan jatkunut, jos olisi heti jatkettu.

Twin Peaks: Tuli Kulje Kanssani -leffasta en koskaan tykännyt. Ehkä se on väärinymmärretty teos, mutta minusta turhan kikkailun ja inhottavuuden lisäksi yksinkertaisesti tylsä eikä tarjoa mitään uutta syöden vain tehoja itse sarjasta. Leffan vain haluaa heti unohtaa, kun sen on nähnyt.

Kolmaskausi on hyvä ja erilainen, katson sen joku päivä vielä uudestaan. Ja muutenkin sarjaa olisi nyt hauska katsoa, kun kävi äskettäin oikeasti noilla kuvauspaikoilla.

PS.
Onko miten röyhkeää ottaa puheeksi yhtäläisyydet Ahosen ja Denisen/Dennisin väliltä?

Hahaa! Jännä että aina unohdan tämän hahmon, vaikka on yksi parhaimmista sivuhahmoista, jota olisin halunnut nähdä enemmänkin sarjassa. Varmasti yksi sarjan hauskimmista kohtauksista on kun Hawk kohtaa Dennis/Denisen ekaa kertaa.

David Duchovny tykkäsi hahmon esittämisestä suuresti ja hän myös uusi roolinsa kolmannella kaudella. Twin Peaks oli hämmentävästi edellä aikaansa tietämättään, kun edelleen transvestiittihahmot ovat aika harvinaisia tv:n puolella.

[Silence]

Twin Peaks: Tuli Kulje Kanssani -leffasta en koskaan tykännyt. Ehkä se on väärinymmärretty teos, mutta minusta turhan kikkailun ja inhottavuuden lisäksi yksinkertaisesti tylsä eikä tarjoa mitään uutta syöden vain tehoja itse sarjasta. Leffan vain haluaa heti unohtaa, kun sen on nähnyt.

Ostin kesällä Twin Peaks Entire mystery bluray boxin mikä sisälsi kaiken vanhan Twin Peaksin remasteroituna. Mukana myös runsaasti extraa, mm kaikki poistetut kohtaukset Fire walk with me -elokuvasta. Ja niitä oli ainakin toisen kokonaisen elokuvan verran mikä sai minut aika järkyttyneeksi sillä sieltä löyty kirjaimellisesti kaikki tuttu mutta myös elokuvan ja tv sarjan yhdistävä materiaali jotka huusivat poisaolollaan itse elokuvasta. Pidän elokuvan alkupuolesta nykyisessäkin muodossa paljon, kun seurataan Chris Isaakin ja Kieferin FBI-agentteja, mutta sen jälkeen hommata menee lähinnä randomien kohtauksien koosteeksi.

En tiedä miten Lynch on edes saanut kuvata kyseistä elokuvaa tuollaisenaan kun on materiaalit nähtyä aika selvää ettei tuon kokoisesta käsiksestä saa kahden tunnin elokuvaa aikaan. Materiaali tuntuu enemmänkin siltä kuin se olisi jotain 3 tai 4 osaista minisarjaa varten kuvattua mutta on lopulta pakattu vähän yli kahden tunnin elokuvaksi.

[Joni Ahonen]

Twin Peaks: Tuli Kulje Kanssani -leffasta en koskaan tykännyt. Ehkä se on väärinymmärretty teos, mutta minusta turhan kikkailun ja inhottavuuden lisäksi yksinkertaisesti tylsä eikä tarjoa mitään uutta syöden vain tehoja itse sarjasta. Leffan vain haluaa heti unohtaa, kun sen on nähnyt.

Ostin kesällä Twin Peaks Entire mystery bluray boxin mikä sisälsi kaiken vanhan Twin Peaksin remasteroituna. Mukana myös runsaasti extraa, mm kaikki poistetut kohtaukset Fire walk with me -elokuvasta. Ja niitä oli ainakin toisen kokonaisen elokuvan verran mikä sai minut aika järkyttyneeksi sillä sieltä löyty kirjaimellisesti kaikki tuttu mutta myös elokuvan ja tv sarjan yhdistävä materiaali jotka huusivat poisaolollaan itse elokuvasta. Pidän elokuvan alkupuolesta nykyisessäkin muodossa paljon, kun seurataan Chris Isaakin ja Kieferin FBI-agentteja, mutta sen jälkeen hommata menee lähinnä randomien kohtauksien koosteeksi.

En tiedä miten Lynch on edes saanut kuvata kyseistä elokuvaa tuollaisenaan kun on materiaalit nähtyä aika selvää ettei tuon kokoisesta käsiksestä saa kahden tunnin elokuvaa aikaan. Materiaali tuntuu enemmänkin siltä kuin se olisi jotain 3 tai 4 osaista minisarjaa varten kuvattua mutta on lopulta pakattu vähän yli kahden tunnin elokuvaksi.

Jep, nuo poistetut kohtaukset kokonaisuudessaan olivat minusta itse leffaa parempi setti. Ja vieläkin sieltä puuttuu kohtauksia joissa sarjan tuttuja hahmoja esiintyy. Kuulemma leffa olisi ollut paljon humoristisempi ja Twin Peaksimaisempi yleensäkin, mutta lopulliseen tuotokseen on tungettu ihan outoa kamaa. Alku toimii minustakin hyvin ja olisin niin mielelläni seurailut FBI-agenttien tutkimuksia, joissa olisi ollut järkeä näin esiosaa ajatellen. Sitten homma sekoilee, tutut hahmot käyttäytyvät oudosti (Leo on Shellyn tossun alla?!), punaista huonetta näytetään liikaa ja se on kuvattu tosi tylsästi täynnä ihan randomsakkia, Donnan näyttelijä on ihan eri ihminen, Bobby syyllistyy tappoon, josta ei sarjassa sanallakaan hiiskuta ja muita pikkujuttuja sekä yleensäkin oudon halvan oloinen tv-elokuvamainen vaikutelma. Ehkä noita juttuja on sitten kirjoissa jälkikäteen selitelty, mutta silti ne tuntuvat niin vääriltä jonka jälkeen fiilis on sama kuin Terminator Dark Faten näytöksestä poistuttaessa: "tätä ei sitten oikeasti tapahtunut".

[Gigante]

Kolmatta kautta tuskin dvd:lle julkaistaan, joten ehkäpä tässä pitäisi harkita tilin hommaamista...

Älähän nyt tyhmiä puhu...
https://cdon.fi/elokuvat/twin-peaks-a-limited-event-series-10-disc-30017461

Tilattu'd
Kiitos tiedosta, wanhanaikaisena ihmisenä en olisi keksinyt tuota paikkaa.

Alunperin käsitin ettei Lynch olisi halunnut murhaajaa koskaan paljastettavan, mutta katsojat vaativat sitä, ja elettiin kauan aikaa ennen nettiä vieläpä. Minusta sarja sopivasti paljastaa mysteerin, sillä sen venyttäminen olisi ollut aivan naurettavaa. Hetihän se sarjan taso siitä sitten laski kuin lehmän häntä ja näin jälkeen päin kun ajattelee Ben Hornen sisällissotasekoiluja ja Jamesin ihan älytöntä sivujuonta, ei voi kuin pistään käden naamalle. Ne eivät parane edes uusilla katselukerroilla. Ja Windom Earlekin oli tosi tyhjästä repäisty pahis, vaikka hänen ja Coopperin menneisyys alkoikin vähän kiinnostamaan.

N'juu, ei tuossa olisi ollut mitään järkeä venyttää yhden syyllisen etsintää kahden kauden mittaiseksi. Itselleni Benin sisällissotailu oli vielä siistillä tavalla pöhköä ja vaikutti tuo asioihin sentään enemmän kuin mitä se Jamesin osuus johonkin ihan irralliseen kolmiodraamaan.


Windom Earle ei omalla kohdalla tuntunut ihan niin tyhjästä tulleelta pahikselta, ainakin kun satuin lukaisemaan Dale Cooperin Omaelämänkerran ennen itse sarjaa. Mutta myönnettäköön, että tämän hype alkoi laskea tasaista tahtia jakso kerrallaan. Tämän muut valepuvut vielä toimivat, mutta se heppapuku oli kyllä liikaa jopa tämän sarjan mittapuulla.

[Silence]

Alunperin käsitin ettei Lynch olisi halunnut murhaajaa koskaan paljastettavan, mutta katsojat vaativat sitä, ja elettiin kauan aikaa ennen nettiä vieläpä. Minusta sarja sopivasti paljastaa mysteerin, sillä sen venyttäminen olisi ollut aivan naurettavaa. Hetihän se sarjan taso siitä sitten laski kuin lehmän häntä ja näin jälkeen päin kun ajattelee Ben Hornen sisällissotasekoiluja ja Jamesin ihan älytöntä sivujuonta, ei voi kuin pistään käden naamalle. Ne eivät parane edes uusilla katselukerroilla. Ja Windom Earlekin oli tosi tyhjästä repäisty pahis, vaikka hänen ja Coopperin menneisyys alkoikin vähän kiinnostamaan.

N'juu, ei tuossa olisi ollut mitään järkeä venyttää yhden syyllisen etsintää kahden kauden mittaiseksi. Itselleni Benin sisällissotailu oli vielä siistillä tavalla pöhköä ja vaikutti tuo asioihin sentään enemmän kuin mitä se Jamesin osuus johonkin ihan irralliseen kolmiodraamaan.


Windom Earle ei omalla kohdalla tuntunut ihan niin tyhjästä tulleelta pahikselta, ainakin kun satuin lukaisemaan Dale Cooperin Omaelämänkerran ennen itse sarjaa. Mutta myönnettäköön, että tämän hype alkoi laskea tasaista tahtia jakso kerrallaan. Tämän muut valepuvut vielä toimivat, mutta se heppapuku oli kyllä liikaa jopa tämän sarjan mittapuulla.

Lynch lähti kakkoskauden tuotannon alkaessa tekemään Wild at Heartia ja ilmeisesti Mark Frost oli unessa tai jotain sillä kaksikko teki yhdessä ykköskauden mutta kakkoskaudella hommaa jaettiin uusille käsikirjoittajille ja uudet kirjoittajat tuntuivat täysin hukkaavan koko Twin Peaksin ytimen ja alkoivat vain kirjoittamaan filleriä jotta saadaan täytettä helvetinmoiseen jaksomäärään mitä kakkoskaudella oli.
Koko v**un sisällissota-paska voi skipata, samoin kuin erään hahmon teinityttövuodet tai James Harleyn moottoripyöräseikkailut... itseasiassa kaikki on vain filleriä murhaajan paljastumisesta aivan kakkoskauden pariin viimeiseen jaksoon saakka. Pidin Windom Earlen ihan ensimmäisestä ilmaantumisesta, kun hahmo oli salaperäinen shakkimies ja varjoissa oleva hahmo, mutta nopeasti hahmosta tuli vain ärsyttävä sekopää.

Koko sarja kompuroi oikeastaan juuri siihen mistä siinä on kysekin: Murhaajaa ei ollut tarkoitus koskaan välttämättä edes paljastaa vaan käyttää sitä lähinnä juonielementtinä Twin Peaksin maailmaan tutustumiseen. Mutta paljastumisen jälkeen sarjalta katoaa pohja ja motivaatio. Aletaan heittämään väkinäistä juonikuviota siellä ja täällä ja pahoina bonuksina vielä Lynch on jossain ihan muualla ja ykköskauden 8 jakson tiivis paketti on jostain syystä kakkoskaudella muuttunut 22 jakson pituiseksi. Kas kun eivät puukottaneet itseään samantien mahaan kun aikaa oli....

[Masse]

Better Call Saul

Huhuh, olipahan sarja (tai ainakin neljä ekaa kautta, koska tällehän lupailtiin juuri jatkoa, jee!). Näin ensi-istumalta täytyy sanoa, että tykkäsin tosta jollain tasolla jopa (huomattavasti) enemmän kuin Breaking Badista. Eka kausi oli vähän nihkeä ja aikanaan lopetinkin katsomisen sen jälkeen, kun se ei koukuttanut samalla tavalla kuin mitä BB:n eka kausi, mutta kyllä kannatti. Tässä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita lähemmäs saman verran kuin BB:ssäkin tai sitten se vain tuntui siltä, kun sitä turhaa filleridraamapaskaa oli vähemmän ja joka jakso oli tykitystä alusta loppuun.

Suosittelen ehdottomasti jos BB on katottu ja tämä on vielä näkemättä.

[whatever]

BCS on ollut kovaa tykitystä kieltämättä, kehtaisin ehkä jopa väittää BB:tä paremmaksi. Ehkä. Ajattelin katsoa Breaking Badin toisen kerran kunhan BCS loppuu, katsotaan mitä olen mieltä sen jälkeen. Toivottavasti jää 5. kausi viimeiseksi kuten BB:n kanssa kävi, ei tätäkään ideaa voi loputtomiin lypsää. Kun kuulin että on BB:lle tulossa joku spin-off niin oletin sen tietenkin olevan pelkkää rahastusta joka pilaisi koko brändin, mutta onneksi olin väärässä. Ainakin toistaiseksi.

Ootkos Masse sen El Camino -elokuvan jo tsekannut? Se oli jo aika rahastusta, mutta ei nyt mikään umpipaska tekele kumminkaan vaikka mielestäni sille ei olisi ollut mitään tarvetta. Suoraa jatkoa BB:lle, kertoo mitä Jesselle käy.

[Masse]

Ootkos Masse sen El Camino -elokuvan jo tsekannut? Se oli jo aika rahastusta, mutta ei nyt mikään umpipaska tekele kumminkaan vaikka mielestäni sille ei olisi ollut mitään tarvetta. Suoraa jatkoa BB:lle, kertoo mitä Jesselle käy.

Juu, tulihan se tuossa jokin aika sitten katsottua. Kieltämättä tuntui jotenkin hätäisesti tehdyltä ja muutenkin jotenkin liian nopeasti etenevältä mihin toisaalta leffaformaatti pakotti. Olisi mielestäni paremmin toiminut vaikka jonain kaksi- tai kolmiosaisena minisarjana. Etenkin se lopetus oli jotenkin töksähtävä. Jos BCS olisi loppunut tohon neljänteen kauteen niin siitä olisi jäänyt ihan samat vibat.

[Kallu]

Farscape

Kiinnostus tähän ysäriscifiin heräsi siitä, että yksi suosikki ääninäyttelijöistäni, Claudia Black, oli tässä mukana. Juoni menee kutakuinkin niin, että ihmisastronautti John Crichton lähtee testilennolle Farscape-aluksellaan mutta oh my god kun tämä on suorittamassa testiään niin matorööri avautuu ja imaisee Johnin mukaansa. John päätyy suoraan avaruustaistelun keskelle, jossa Peacekeeperit (pahikset) jahtaavat vankikarkurien alusta. Johnin alukseen törmää pahiskapteenin veljen ohjaama hävittäjä, joka tuhoutuu, ja pahiskapteeni ottaa elämäntehtäväkseen koston. Vankialus pääsee warppaamaan pakoon John mukanaan mutta sen imussa mukaan päätyy myös Peacekeeper hävittäjä, jota ohjaa Claudia Blackin hahmo. Tästä koostuu sitten original crew ja ensimmäinen kausi on pitkälti pakoilua Peacekeepereiltä ja haaveilua kotiin pääsystä.

Ensimmäiset pari jaksoa olivat vähän niin ja näin; esim. kielimuuri on ratkaistu injektoimalla translaattoribakteereita, mikä tuntui todella typerältä, ja John tuntui tylsimmältä päähahmolta ever. Kuitenkin sarja alkoi pian rullaamaan ja nyt ekan seasonin jälkeen voin sanoa, että miellyttävä sarja kyseessä. Erikoismainintana hienot alien-puvut, erityisesti aluksen pilotti ja Rygel ovat sympaattisia.

Suosittelen mikäli pitää scifistä, erityisesti vähän kevyemmästä.

[Gigante]

^ Muistan itsekin vielä elävästi kun vuosia sitten seurailin Moyan miehistön seikkailuja subtv:ltä.
Jotkin jaksot ovat eittämättä laadultaan vähän kyseenalaisia, mutta pidin erityisesti sarjan omanlaisesta miljööstään aina elävistä aluksista vähän epätavalliseen teknologiaan kuin myös siihen, että porukka käyttää käännösmetodeista huolimatta vähän uniikimpia kirosanoja ja mittayksiköitä.

Itseäni ainakin huvitti myöhemmillä kausilla Crichtonin tapa heittää lievästi sarkastista kuittailua ja antaa muille hahmoille ei-aina-niin-mairittelevia kutsumanimiä. Mutta myönnettäköön, että Crichton jää silti varjoon kun verrataan muihin hahmoihin. Vielä vuosien jälkeen muistan elävästi mm. Rygelin, Moyan pilotin ja nahkafriikki Scorpiuksen.

[Highwind]

Netflixin Witcheriä tässä nyt pari jaksoa takana. Suhteellisen pökkelöä näyttelyä suurimmilta osin, eikä Geraltia lukuunottamatta oikein mitään mielenkiintoa herättävää ole vielä tapahtunut. Henry Cavill kuitenkin vaikuttaa olevan nappivalinta Geraltiksi, ja mikäli tämä jatkuu yhtä tasapaksuna niin toivottavasti tekijät ottavat oppia palautteesta, joka on käsittääkseni ollut pääosin negatiivista tähän mennessä.

Kahden jakson perusteella:
Ihan ok/Giganten joulukuvat
Kukin tulkitkoon arvosanan mielensä mukaan.

[Gigante]

Twin Peaks: Dougie Jones-season...eikäkun siis...Twin Peaks: The Return aka 'TP:n kolmoskausi' on sitten sekin takanapäin ja lopullista mielipidettä on aika hankala sanoihin pukea.

Tiivistyksenä voisi sanoa ehkäpä "Melkoisen X, mutta toisaalta myös Y"

Varmaan olisi pitänyt tsekata se "Tuli, kulje kanssani"-raina, mutta tv-tropes-tiedot täytti joitain hämmennyksiä. Ei varmasti ole helpoin duuni jatkaa, saati käsikirjoittaa sarjaa neljännesvuosisadan jälkeen siitä mihin viimeksi päädyttiin. Muutamia hahmoja, tai kunnon selityksiä näiden puuttumiselle jäin kaipaamaan. Sinänsä kiitettävää, että näinkin moni hahmo saatiin palamaan, vaikkakin joko ihan eri muodossa tai sitten sangen lyhyessä cameossa.

Catherine Coulson aka Pölkkyrouvan suoritukselle on osoitettava kunnioitusta, kun pystyi suorittamaan osionsa vielä toinen jalka haudassa. Sheriffi Harry Trumanin kirjoittaminen pois kastista ja korvaaminen tämän isoveljellä ei selityksenä oikein toiminut itselleni (tiedän toki että näyttelijä päätti itse olla palaamatta, mutta silti).


Surrealistisempi meno mielittyi kyllä itseäni, vaikka toisaalta mentiin välillä aivan yli...mikä ei Mustan ja Valkoisen lodgen?/mökin?/killan? osalta ole mitään uutta.

Ensimmäinen jakso kyllä tempaisi mukaansa uudella murhatapauksella ihan kympillä, mutta mikäli pitää mainita jotakin mistä en oikein digannut niin, hemmetin hitaasta etenemisestä. Tarvitsiko Dougie Jones-juonikaaren venyä ihan näin helkutisti? (Mitchum-veljekset kyllä tekivät tästä kaikesta lopulta väärtiä, mutta silti) Muutenkin koko Twin Peaksissä oli turhan vähän...itse Twin Peaksiä.

Saas nähdä, tuleeko tulevaisuudessa kenties neljättä kautta.


Prkl. pitääpä joulun jälkeen kyhätä Phillip Jeffriesin nykymuoto avaksi.

[Joni Ahonen]

Twin Peaks: Dougie Jones-season...eikäkun siis...Twin Peaks: The Return aka 'TP:n kolmoskausi' on sitten sekin takanapäin ja lopullista mielipidettä on aika hankala sanoihin pukea.

Tiivistyksenä voisi sanoa ehkäpä "Melkoisen X, mutta toisaalta myös Y"

Varmaan olisi pitänyt tsekata se "Tuli, kulje kanssani"-raina, mutta tv-tropes-tiedot täytti joitain hämmennyksiä. Ei varmasti ole helpoin duuni jatkaa, saati käsikirjoittaa sarjaa neljännesvuosisadan jälkeen siitä mihin viimeksi päädyttiin. Muutamia hahmoja, tai kunnon selityksiä näiden puuttumiselle jäin kaipaamaan. Sinänsä kiitettävää, että näinkin moni hahmo saatiin palamaan, vaikkakin joko ihan eri muodossa tai sitten sangen lyhyessä cameossa.

Catherine Coulson aka Pölkkyrouvan suoritukselle on osoitettava kunnioitusta, kun pystyi suorittamaan osionsa vielä toinen jalka haudassa. Sheriffi Harry Trumanin kirjoittaminen pois kastista ja korvaaminen tämän isoveljellä ei selityksenä oikein toiminut itselleni (tiedän toki että näyttelijä päätti itse olla palaamatta, mutta silti).

Vaikka kolmatta kautta pidänkin monien tavoin enemmän kuin vain onnistuneena, täytyisi se nähdä toistamiseen, yksi katsomiskerta ei riitä. Siitä on omalla kohdalla pian kaksi vuotta, joten uusi kierros olisi paikallaan.

Erikoinen se oli, josta hankala sanoa lopullisen täydellistä mielipidettä. Se oli samalla tosi epä Twin Peaksimainen, mutta yllättävän juonivetoinen, jossa oli myös järkeä. Odotin nimittäin pahimmillaan Inland Empiren kaltaista sekasotkua.

Harryn puuttuminen häiritsi kovasti. Usein särähti ne kohtaukset, jossa veli mukamas puhui puhelimessa Harrylle. Hän oli kuitenkin yksi keskeisimmistä hahmoista. Liian tavallinen ja samalla hyvin salaperäinen näyttelijänä kun nyt pohtii.

[Kallu]

Witcherin ensimmäinen kausi on purkissa. Omat fiilikset näin kirjat lukeneena ja pelit pelanneena on aika kehnot. Sarjassa eniten häiritsi tekijöiden ottamat vapaat kädet hahmojen ja kansojen suhteen, sekä suurimmaksi osaksi erittäin kehno kirjoitus.

Sarjassa tulee valitettavasti vahvasti esiin se, että ei voida tehdä tuotantoa, missä on vain valkoihoisia. Lähdemateriaalia on kunnioitettu lähinnä pääkolmikon (Geralt, Yennefer, Ciri) osalta, jotka näyttävät siltä kuin pitäisi. Mutta vähäisempien hahmojen kuten Trissin, Eithnen tai Fringillan ulkonäöt on jostain syystä vedetty uusiksi. Varsinkin dryadit ja Fringilla ovat niin törkeitä (Fringilla on kirjoissa ja peleissä valkoihoinen mutta sarjassa musta) että pari pistettä lähtee pelkästään tästä.

Kirjoitus on suurimmaksi osaksi huonoa ja sekavaa. Koko yhdeksän tunnin aikana sarjassa ei tapahdu oikeastaan mitään ja suurimmalla osalla tapahtumista ei ole mitään relevanssia mihinkään. Kirjoja tuntemattomille mainittakoon, että kirjasarja koostuu kahdesta "osasta". Ensimmäinen osa, eli ensimmäiset kaksi kirjaa, koostui irrallisista lyhäreistä, missä Geralt seikkailee milloin missäkin ja tapaa mm. Yenneferin, Cirin ja Dandelionin ja niissä pohjustetaan vähän myöhempiä kirjoja. Toisessa osassa, eli loput kirjat, on varsinainen tarina, mikä pyörii Cirin ympärillä. Tässä on kutakuinkin tv-sarjan jaksorakenne: otetaan joku lyhäri ja Ciri juoksee metsässä mustan afrohaltian (!!!) kanssa. Ongelma on se, että tässä tuhlataan järjettömästi aikaa eikä tapahdu mitään päätarinan kannalta olennaista, vaan jutun suuri pointti oli esim. Yennefer ja Geralt riiteli. Vau. Sarja ei onnistu näyttämään sitä kumppanuutta mikä Geraltilla ja Dandelionilla on. Dandelion kuvataan ärsyttäväksi idiootiksi eikä heitä ikinä kuvata ystävinä. Geralt ei pidä tämän läsnäolosta ja viimeinen kohtaus näiden välillä on kun Geralt basically käskee häntä painumaan helvettiin.

Sekavaksi sarjan tekee se, että flashbackkejä käytetään paljon ja on hankala seurata missä ajassa milloinkin mennään, koska sitähän ei voida ilmoittaa mitenkään, ellei nyt satu joku aiemmin kuollut hahmo olemaan siinä. Kirjoissa on selvää, että lyhäreiden välillä kuluu aikaa. Sarjassa tämä ei tule esiin mitenkään järkevästi, vaan esim. näin: edellisessä jaksossa Yennefer ja Geralt tapaa ja panee, okei ne on varmaan nyt yhdessä. Seuraavassa jaksossa Geralt törmää Yenneferiin jossain ja niiden välit on yhtäkkiä kylmät. Mitä tapahtui? Oho tässä pitikin olla välissä monta vuotta ja Geralt oli jättänyt Yenneferin. Ups. Erikoismaininta siitä, että koko sarjan ajan Geralt on painottanut sitä, ettei häntä kiinnosta kohtalo, vaan monstereiden lahtaus ja raha, ja sitten flashbackissä tämä on rientämässä huolissaan Cirin luo. Myöskin Geraltin ja Cirin tapaaminen Brokilonin metsässä on jätetty kertomatta. Kun nämä sitten lopulta näkevät, Ciri ryntää Geraltin syliin, vaikkei ole tätä ikinä nähnyt ja häntä jahdataan.

Ehkä katsoja, joka ei tunne Witcheriä entuudestaan, löytää tästä viihdykettä. Toisaalta, jos tähän soppaan menee ilman tietämystä, niin luulisin hämmennyksen olevan vieläkin suurempi.
All in all huono sarja; en suosittele kenellekkään. Positiivista oli Geralt, ja vaikka Yenneferiä hahmona edelleen pidän erittäin vastenmielisenä, niin olivat keksineet sille ihan hyvän taustatarinan. Miekkailukohtaukset oli kivoja myös.

4/10

[Silence]

The Witcher (Netflix, kausi 1, 8 jaksoa)

Oma Noiturin tuntemukseni yltää hyllyssäni olevaan kolmeen ensimmäiseen romaaniin sekä toisessa hyllyssäni olevaan kahteen ensimmäiseen peliin. Tv sarjalta en tiennyt mitä odottaa mutta uskoin sen olevan huolella tehty kun kerran Netflix itse sen on tilannut. Hah, joskus olen niin naiivi että ihan hävettää.

Ykköskausi ei kyllä tehtyt vaikutusta millään tavalla. Varsinkin alku on aivan jäätävän hirveä. Ykkösjakso oli kaikkea sitä mitä minkään sarjan aloituksen ei pitäisi olla. Tekijät ovat pyrkineet selvästi Game of Thronesin kopiointiin. Koko ykkösjakso sijoittaa Geraldin outoon, sekavaan tarinatilanteeseen vaikka sarja pitäisi ehdottomasti käynnistää jollain pienimuotoisemmalla tarinalla. Sekä Yennefer- että Cirin juonikuvio ovat ihan sekunda-kamaaa mitkä voisi heitää mukaan paljon myöhemmässä vaiheessa tuotantokautta parin kohtauksen flashbackilla pohjustettuna. Käsikirjoitus on pirun löysää ja dialogi usein unettavaa. Usein huomasi vain nuokkuvani ja miettiväni että vieläkö tämä kohtaus jatkuu?
Kakkosjakso teki kovimmat pohjat kun Geralt kohtaa kaksi maanpaossa olevaa haltijaa ja nämä näyttävät siltä kuin Jussi ja Leena harrastelijanäyttelijäkerhosta olisi laitettu fantasia-asuihin ja heitetty kotivideokameran eteen "näyttelemään."

Sarjan kolmosjakso on ensimmäinen "parempi" jakso ja ehdottomasti se mistä tekijöiden olisi pitänyt sarja aloittaa. Pienimuotoinen kertomus Geraltista joka palkataan selvittämään hirviön hyökkäystä ja lopun kamppailussa on hyvää menoa ja meininkiä. Puhumattakaan todella kuvottavasta hirviöstä.

Yllätyin myös siitä miten vähän sarja myös keskittyy Geraltiin ja ennenkaikkea hänen ammattinsa toimitapoihin, jotka ovat kirjoissa todella keskeiset mutta sarjassa alkemia ja etsivätyö korvataan lähinnä "Teen tätä rahasta ja tapan hirviöitä"-dialogilla. Geralt juo jonkun pullon jossain ja silmät ovat taistelun aikana mustat ja kädestä taisi lentää jokin outo taika. Mitään ei koskaan selitetä. Ne vain tapahtuvat kuin tekijät olettaisivat että kaikki kyllä tietävät mistä on kyse ja ei ole mitään syytä kertoa asioita katsojille. Jopa alkuperäinen peli teki ensitöikseen jo alkuintrossa selväksi nämä asiat. Sarja ei milloinkaan.

En pitänyt tippakaan sarjan ensimmäisen puoliskon ilmeestä -varsinkaan alkupuolen aikana. Ärsyttävän digitaaliselta näyttävä jälki ja kuvaustyylin visuaallisuus ei palvele sarjaa millään lailla. Kaikki on tosi keinotekoisen oloista niin kuvauksen kuin valaistuksenkin osalta. Sarjasta puuttuu kirjojen ja pelien maanläheisen räkäinen ilme ja fiilis ja kaikki tuntuu lavastetulta.
Sarjan alkupuolisko tuntuu väärällä tavalla pienibudjettiselta. Kaikki on kuin fanituotosta missä pari kaveria on mennyt metsään tai hiekkakuopalle kuvaamaan Witcher-fanivideota. Luulisi että pieni budjetti toimisi eduksi koska se pakottaisi tekijät paskaimaisempaan ilmeeseen ja käyttämään saatavilla olevaa. Mutta lopputulos on päinvastainen.
En myöskään pidä sarjan näyttelijöistä. Kolme keskeisintä roolia ja tietyt avainsivuroolit on hyvin castattu ja laimeasta ohjauksesta ja käsikirjoituksesta huolimatta tekevät ihan hyvää työtä. Suurin osa sivuosista tuntuu kuitenkin todella huonoilta ja jostain ihmeen syystä kaikki hahmot tuntuvat oudosti maailmaan sopimattomilta. Erityisesti puvustus iskee pahasti silmääni. Mikään ei tunnu luonnolliselta vaan kaikki tuntuvat vain seisovan superuusissa puvuissaan teatterinlavalla.

En tiedä kuulostanko rasistilta, mutta silmiini iskee todella voimakkaan häiritsevästi se että mustia näyttelijöitä on oikealla ja vasemmalla sivuroleissa. Olen aika varma että Witcherin maailma on valkoinen. Ja paikka missä erinäköiset joutuvat köydenjatkoksi. Jotenkin ironista että sarja joka pitäisi olla aivan helvetin vastenmielisen rasistinen, ei kuitenkaan uskalla käyttää rasistikorttiaan vaan tekee kaikkensa ollakseen mahdollisimman hyväksyvä kumbayaa-seikkailu. Ainut joka tuntuu saavan rasismin vihan niskaansa on Geralt ja hänkin on vaan että "Kolikosta tätä teen".

Neljän-Viiden ensimmäisen jakson jälkeen asiat kuitenin muuttuvat. Sarjan kuvaustyyli, visuaallinen ilme, sekä käsikirjoituksen että ohjauksen taso muuttuu huomattavasti paremmaksi. Ensimmäinen Oikeasti hyvä jakso ja varmaan samalla sarjan paras on Lohikäärmeen metsästykseen keskittyvä kutosjakso jossa kaikki tuntuu toimivat hyvin ja hommakin tuntuu yleisesti erittäin Witcheriltä.

Sarja pelaa alusta saakka eri aikatasoissa liikkuvalla tarinalla enkä itse koskaan kokenut tätä hirveän haittavaaksi. Toki kuten jo sanoin, esim Yenneferin taustatarina oli ihan uskomattoman turhaa mutta kun kauden lopussa asioita aletaan lunastaa ja tapahtumat alkavat asettumaan paikalleen, hommasta paistaa läpi varsin hyvä asetelmallinen tilanne. Sarja ei kuitenkaan koskaan luo tarpeeksi lihaa luiden päälle jotta katsoja kunnolla ymmärtäisi tai edes olisi kiinnostunut sarjan maailman tapahtumista. Ja kun lopussa aletaan tekemään parempaa jälkeä, on jo liian myöhäistä.

Jaan sarjan helposti kolmeen laatutasoon:
Jaksot 1-2: Uskomattoman huonoa paskaa.
Jaksot 3-5: Ihan ok tai välttävää
Jaksot 6-8: Ihan hyvää tai ok.


2½ tai 3- / 5

[Nikkeli94]

Tässähän alkaa jo aikalailla SPOILERmaista puhetta olemaan.

Sekavaksi sarjan tekee se, että flashbackkejä käytetään paljon ja on hankala seurata missä ajassa milloinkin mennään, koska sitähän ei voida ilmoittaa mitenkään, ellei nyt satu joku aiemmin kuollut hahmo olemaan siinä. Kirjoissa on selvää, että lyhäreiden välillä kuluu aikaa. Sarjassa tämä ei tule esiin mitenkään järkevästi, vaan esim. näin: edellisessä jaksossa Yennefer ja Geralt tapaa ja panee, okei ne on varmaan nyt yhdessä. Seuraavassa jaksossa Geralt törmää Yenneferiin jossain ja niiden välit on yhtäkkiä kylmät. Mitä tapahtui? Oho tässä pitikin olla välissä monta vuotta ja Geralt oli jättänyt Yenneferin. Ups. Erikoismaininta siitä, että koko sarjan ajan Geralt on painottanut sitä, ettei häntä kiinnosta kohtalo, vaan monstereiden lahtaus ja raha, ja sitten flashbackissä tämä on rientämässä huolissaan Cirin luo. Myöskin Geraltin ja Cirin tapaaminen Brokilonin metsässä on jätetty kertomatta. Kun nämä sitten lopulta näkevät, Ciri ryntää Geraltin syliin, vaikkei ole tätä ikinä nähnyt ja häntä jahdataan.

Itselleni tapahtumien sijoittelu oikeille paikoilleen ei ollut lainkaan haastavaa, ihan loogisestihan ne menivät ristiin. Sarjassa ehti olla n. 5min hämmentynyt jonka jälkeen jaksossa tehtiin kyllä selväksi että ahaa Geraltin tarina onkin tullut koko ajan vähän jälessä Cirin menoihin verrattuna. Varsinaisia flashbackejähän ei minun käsittääkseni ainakaan ollut lainkaan. Geraltin ja Yenneferinkin välien kylmenemistä ehtii pohtia noin vartin, jonka jälkeen avataan kuinka molemmat ovat vuoron perään paenneet toisen vierestä seuraavana aamuna. Ja eihän Geraltia kohtalo kiinnostanutkaan kun elämä oli vielä yksinkertaista. Mutta kun Yennefer tajuaa olevansa sidottuna Geraltiin mikä-lie-pullon-henki olikaan otuksen välityksellä ja lisäksi kuulee tämän vielä omaavan Yllätyksen Lapsen ja vaatii häntä kerrankin ottamaan vastuun kaikista itseensä sitomistansa kohtaloista, alkaa Geraltiakin rakkauden menettämisen pelossa olla kiinnostunut kohtalostaan. Ja kohtaloon liittyvät tuntemukset ja näyt varmasti ovatkin syy miksi Ciri on välittömästi niin lämmin Geraltia kohtaan.

Mutta kuten sanoit, luultavasti se etten ole niin syvästi Witcheirin aikaisemmin tutustunut on helpottanut viihtymistä tämän sarjan parissa. Ainakin edellä mainittujen asioiden ohella. Aloitin ensimmäisen Witcherin pelaamisen ennen sarjan katsomisen aloittamista, joten osa jutuista oli toki tuttuja, mutta moni päähahmoistakin oli vielä täysin tuntemattomia.


Silencen kanssa olen samaa mieltä lähes kaikessa:
+ Monessa jaksoissa itsekin lähinä odottelin Yenneferin ja Cirin kohtausten jo päättyvän jotta päästäisiin takaisin Geraltin pariin.
+ Noiturimeininki ja sen esittely jäi ehdottomasti liian vähälle.
- Itse kuitenkin tykkäsin myös ensimmäisestä jaksosta joskin se oli sekavahko.
- Viimeinen jakso taas oli mielestäni aika turhake ja jossain määrin jopa rasittava. Kyse on varmaan Silencen mainitsemasta maailman pohjustamisen puutteesta, mutta itseä ärsytti tämän jakson taikameiningit. Vaikuttaisi vähän siltä, ettei maageilla ole minkäänlaisia rajoja loitimisilleen, paitsi välillä kun halutaan tappaa joku loitsija niin sitten se ei osaakaan yhtäkkiä mitään. Välillä tehdään tosi OP loitsuja jotka tappaa läjäpäin vihollisia. Seuraavaksi nähdään kuinka joku loitsija yrittää force pushilla pitää vihollisjoukkoja etäällä epäonnistuen ja tullen tapetuksi heti. Lisäksi taistelun epäloogisuus siitä kuinka välillä vihollisjoukot ovat jo tulossa portista läpi ja seuraavaksi taas ei, sillä velhot pidättelevät heitä heti siinä ulkopuolella. Toki taisteluissa tilanteet muuttuvat, mutta sarja ei näköjään tahdo meille kertoa niistä. Lisäksi viimeisin jakso näyttäisi yrittävän kertoa meille, kuinka Ciri monen jakson ajan matkasi siihe pisteeseen jossa hän jakson lopulla on. Geralt kuitenkin pakenee Cintrasta samoihin aikoihin Cirin kanssa, joka ehtii kokea pakomatkallaan vaikka mitä. Tässä ajassa Geralt kerkeää saapumaan pakolaisleirin jäänteille, tulla mörön puremaksi ja makaamaan vankkureissa.


Ennen seuraavaa kautta olisi varmaan hyvä saada ainakin pelattua pelit, hyvällä tuurilla ehkä vähän myös luettua kirjoja. Suomalaiset (nimi)käännökset harmittaa jo valmiiksi, sillä olen varma ettei kielitaitoni taivu lukemaan näitä englanniksi. Öh siis kyllä, luultavasti katson ainakin alun myös seuraavasta kaudesta.

[Silence]

Silencen kanssa olen samaa mieltä lähes kaikessa

Tottakai olet.

Mutta siis, näin useampaa päivää sarjan katsomisen jälkeen olen miettinyt yhä enemmän vain vihaisempana ja järkyttyneempänä miten ala-arvoisen huonosti ja epäpätevästi kirjojen maailma ja Geralt hahmona ja ammattinsa osalta sarjassa esitetään.
Ihan kuin kaikki tämä olisi tekijöille vain "fantasiahuttua" eikä sitä tarvitse tarkemmin esitellä kun kaikissa muissakin sarjoissa on samaa roskaa.

Tekijöiltä puutuu osaaminen tuoda Uskottava ja elävä maailma katsojille. Se juuri erottaa sarjan esim Game of Thronesista, missä hahmot tuntuvat eläviltä uskottavilta ja maailman voi melkein haistaa.

[Highwind]

Tekijöiltä puutuu osaaminen tuoda Uskottava ja elävä maailma katsojille. Se juuri erottaa sarjan esim Game of Thronesista, missä hahmot tuntuvat eläviltä uskottavilta ja maailman voi melkein haistaa.

Toivotaan, että tekevät päinvastaiset Game of Thronesit. Mieluummin katson pari kautta kehnoa paskaa joka sen jälkeen löytää oikean vaihteen ja toimii, kuin Game Of Thronesia, joka huononee ensimmäisen loistavan kauden jälkeen tasaisesti kunnes jäljellä on vain kasa oksennettua ripulia.

En itsekään usko, että näin tapahtuisi, mutta toivoa voi aina.

[Silence]

Toivotaan, että tekevät päinvastaiset Game of Thronesit. Mieluummin katson pari kautta kehnoa paskaa joka sen jälkeen löytää oikean vaihteen ja toimii, kuin Game Of Thronesia, joka huononee ensimmäisen loistavan kauden jälkeen tasaisesti kunnes jäljellä on vain kasa oksennettua ripulia.

En itsekään usko, että näin tapahtuisi, mutta toivoa voi aina.

Eihän se nyt niin toimi. Homma pitää aloittaa napakymppi-timanttituotoksella ja pitää laatua yllä mahdollisimman kauan ja sitten lopettaa sarja rohkeasti ja ylväänä omatoimisesti ennen kuin ollaan ajettu nolosti ojaan.
"No se nyt on mitä on mutta myöhemmin sitten tehdään kunnolla" -ei ole mikään ratkaisu mihinkään. Potkut sellaisesta pitää antaa.

Disneyn Star Warsit yrittivät ratsastaa nostalgialla ja jonkin aikaa näyttivät pysyvän pinnalla, mutta nyt senkin laivan kannelle jo tulvii vettä kun kukaan apinatiimistä ei tehnyt mitään ennakkovalmisteluita vaan asioita piereskeltiin kasaan sitä mukaan kun edettiin ja laivan annettiin ajaa karikolle kun rahaa tuotokset tekivät.

[Joni Ahonen]

Sopranos

Alun perin oli tarkoitus katsoa viimeiset 5 jaksoa Firenzessä ja niitä säästelinkin viime lokakuusta lähtien. No viime aikaiset tapahtumat saivat pohtimaan, että reissua Italiaan en tule tekemään varmaankaan vuoteen, joten päätin katsoa Sopranosin loppuun.


Sarjasta olen aina ollut tietoinen, mutta ollut liian nuori että olisin alkanut sitä silloin aikoinaan seuraamaan. Japen leffavlogin arvotelun jälkeen viime kesänä päätin sitten ostaa kaikki kaudet kun valvoin näyttelyäni Helsingissä. Minulla on hyviä muistoja noista ajoista, etenkin kun pääsin Kotkan meripäiville vähäksi aikaa töihin, katselin huoneessa olevasta kuvaputkitöllöstä ekan kauden jaksoja pakastepizzaa ja kylmää Pepsi Maxia nautiskellen saunan jälkeen. Se oli hienoa, nautin joka hetkestä ja muistan tuolloin helleaallon, joka pakotti pysymään sisällä.

Ja sitten asiaan. Sopranos on huippusarja. Se on hauska, erinomaisesti roolitettu ja näytelty, yllättävän raaka ja suora, yllätyksiä löytyy eikä mieleen oikein tule yhtäkään huonoa jaksoa näin äkkiseltään. Ehkä eka kausi oli vähän alkuun tylsä, mutta vain siksi ettei hahmot olleet vielä tuttuja ja menoon päässyt heti sisälle. Sopranos olisi tosi lohduton ja masentava sarja, jollei huumoria olisi ripoteltu fiksusti melkein jokaiseen hetkeen. James Gandolfini on täydellinen roolissaan, joka on muiden hahmojen tavoin kamala sosiopaatti-ihmisperse, mutta kuitenkin sympaattinen ja rakastettava.

Sopranosin terapiaistunnot ovat hieno veto käsikirjoittajilta, jotka näin itse alaa opiskelevana ja terapiassa käyvänä kiinnostavat suuresti. Voin samaistua Tonyn fiiliksiin terapian järkevyydestä hyvin. Sopranosin mielenkiintoisin juttu liittyy myös siihen seikkaan, että sarja poikkeuksellisesti paljastaa katsojille asioita hahmojen teoista ja keskusteluista, joita ei sitten koskaan paljasteta muille, vaikka niistä saisikin monen monta jaksoa ja erinoimaista draamaa aikaiseksi. Olo on kuin kärpäsenä katossa, mitä Tonyn terapiajaksot korostavat. Esimerkiksi Tonyn tapattaessa yhden naisen, asia nostetaan esiin usein, mutta Tonyn sotkeutumista ei kuitenkaan koskaan paljasteta. Tätä sarja tekee poikkeuksellisen paljon ja en muista nähneeni vastaavaa oikeastaan missään. Ja kyse ei ole siitä, ettei tekijät jaksaisi asioita selittää. Ne on jo selitetty katsojille, joten homma jääkööt muille salaisuudeksi.

Minulla nousi syke viimeisen jakson aikana ja loppu oli jotakin erilaista kuin odotin. Hyvä päätös yhdelle kaikkien aikojen sarjalle. Jos jotakin huonoa löydän, niin sarjan tunnarista en tykkää laisinkaan. Se on niin pitkä (1:30), enkä biisistä tykkää ja kuvasto on tylsää, joten kelasin sen aina ohi. Totta kai se legendaarinen monen mielestä, mutta itse en tykännyt.

En arvioi kausia erikseen. Kokonaisuutena tämä on *****/*****

[Silence]

BUFFY THE VAMPIRE SLAYER, Season 1 (1997)

Olen viimeinkin palannut Buffyn pariin. Kauhistuttavat 17v faniuteni alkamisesta ja kuusi vuotta edellisestä katselukerrastani. Tämä on pisin taukoni sarjan parista ja mikäs sen virkistävämpää. Olen antanut ajan huuhtoa kirkkaimmat muistoni jaksoista ja kausista, jotta voisin taas nauttia... tai kauhistua sarjasta. Kieltämättä pelottava ajatus on kulkenut takaraivossani että "Onkohan sarja sittenkään niin hyvä kuin muistin? Olenko vain kasvanut jo ulos siitä? Kyllä sen pitäisi olla erinomainen, mutta entä jos oma vanhenemiseni tai jokin nykyisestä tv-tarjonnasta on pilannut minulta sen?".

Se selviää vain yhdellä tavalla. Matka on pitkä, seitsemän kautta ja 144 jaksoa. Lähtökohta sarjan katsomiseen tuntuu myös oudolla tavalla haikealta ja surulliselta. En tiedä miksi. Ehkä se tuo liikaa muistoja menneisyydestä muistuttamaan kaikesta mikä omassa elämässä on jo ohi tai mennyt pieleen... Kuka tietää. Noniin, eiköhän keskitytän itse sarjaan. Here it goes.

Tulin Buffyn seuraan nähtyäni sitä Sub tvllä 2000-luvun alussa. Irrallisia jaksoja tai jos niitäkään kokonaan. Olin toki tiennyt sarjan jo ysärin lopusta. Se oli niitä "tyhmiä teinikauhu sarjoja" missä on blondi tyttö hautausmaalla, tyhmällä nimellä ja vetää vampyyreitä turpaan. Sarjakuviakin siitä oli. Näin mainoskuvia hahmoista lehdissä. Mikään ei kuitenkaan saanut huomiotani. Sub tvllä näkemäni jaksot vaikuttivat kuitenkin hieman erilaiselta mitä olin käsittänyt sarjasta. Huumori oli hauskaa, juonet kiinnostavia ja hahmot sympaattisia. Ehkä minulta oli vain jotain jäänyt tajuamatta.
Muistan kun päätin tehdä päätöksen ja ostin ykköskauden dvd boxin. Se oli kolme levyä ja 50€. Siihen aikaan tv sarjat maksoivat naurettavuuksia. Ykköskausi oli kuitenkin vain yhden boxin pituinen, toisin kuin myöhemmät kahdelle boxille jaetut kaudet, joten ostin ja tutustuin sarjaan. Ja takaisin ei olla tultu.


Turhauttavan hitaan "You are the chosen one, Buffy!" -aloituksen sijasta, sarja aloittaa samantien kun Buffymme on jo Slayer, vampyyrien metsästäjä. Ollut sitä jo vuoden verran. Hän muuttaa uudelle paikkakunnalle, yrittäen elää tavallisen lukiolaistytön elämää ja kaikki tulee menemään seuraavan 7 vuoden aikana hienosti. Kukaan ei kuole, muutu lesboksi, herää eloon ruumisarkussa, rakastu vampyriin tai missään nimessä tee outoa loksutusääntä kielellään.

Toisin kuin kaikilla myöhemmillä kausilla, ykköskausi on 22 jakson sijasta vain 12 jaksoa pitkä. Käsittääkseni siksi että Buffy oli peruutetun sarjan tilalle päässyt sarja ja tv kanava antoi jaksomäärälle enää peruutetun sarjan jäljellä olevien jaksojen määrän. Mutta mikäs sen parempaa. Pienempää ja tiivistettyä. Aina parempi näin. Outoa kyllä ykköskausi oli huomattavasti Parempi kuin muistin tai ennakkoasenteeni lupaili. Se oli yllättävän tasokas, vaikkakin se edusti juuri sellaista "Teinien hömppäkauhulukiosarjaa" mitä monet olettavat loppusarjankin olevan. 16v Buffy Summers on muuttanut Sunnydalen pikkukaupunkiin Californiassa ja yrittää aloittaa uuden elämän uudessa ympäristössä, poltettuaan vanhan koulunsa liikuntasalin maantasalle siellä olleiden vampyyrien takia. Buffy kun on Slayer, muinainen vampyyrien tappaja joita on yksi olemassa kerrallaan. Uusi koti, Sunnydale on kuitenkin nimestään huolimatta kaikkea muuta. Se on pahuuden keskittymä, vampyyrien ja demonien pitopaikka missä paikallisessa lukiossa kuolee yhdellä tuotantokaudella enemmän porukkaa kuin monissa elokuvissa yhteensä.

Tiivistettynä ykköskausi Buffysta vasta lämmittelee ja etsii suuntaansa. Se on voimakkailla kauhuelementeillä varustettu nuorten elämää kuvaava ihmissuhdesarja, nokkelan nerokkaalla dialogilla ja erinomaisella huumorilla. Erityisesti hahmojen sanailussa on suorastaan runollisuutta. Nykypäivän katsojat kutsuvat tätä käsittääkseni "Marvel/Avenger-dialogiksi". Joss Whedonin kun se on. Mutta toisin kuin nykypäivän sarjat ja elokuvat jotka väkinäisesti yrittävät saada "Avengers"-dialogia teoksiinsa, Buffyssä ei ole minkäänlaista tunnetta väkinäisyydettä ja pääleliimaamisesta. Se on luonnollinen osa maailmaa, hahmoja ja sarjaa kuin mikä tahansa muukin elementti. Ykköskaudella jaksorakenne perustuu enemmän tai vähemmän "viikon hirviö"-rakenteeseen jonka ohella käsitellään hahmojen sen hetkisiä ihmissuhteita ja murheita. Hirviöopettaja jahtaa poikaoppilaita, näkymätön tyttö havittelee kostoa, unien painajaiset ottavat vallan. Taustalla pyörii isompi tarinakaari maanpäälle palaavasta Vampyyrikuningas Masterista joka laskee luolassaan kauden jäljellä olevia jaksoja omaan paluuteensa maan päälle.

Ihan heti alkuun haluan mainita sarjamme keskeisimmät hahmot. Sarja kun on erinomaisesti kirjoitettu ja kuten jo sanoin, dialogi on paikoitellen todella, todella näppärää ja kekselliästä. Ja tämä on vasta ykköskausi. Keskeisten roolien näyttelijät ovat myös erinomaisia. Kirkkaimpana tähtenä Buffy Sarah Michelle Gellarina. Eiku, toisinpäin. Gellar saa täydellisesti tiivistettyä Buffyssaan teiniyden maailmanloppuongelmat, pikkutyttömäisyyden ja rautaisen kovan ja itsepäisen soturinaisen. Aina kun vähänkään alkaa epäilyttää että Gellar on vain nätti blondi teinisarjan pääosassa, niin neito tekee jotain nokkelaa ja hienovaraista ja vetäisee maton jalkojeni alta samantien. Pelkästään jo Gellarin moniulotteisella roolisuorituksella tämä sarja kantaisi vaikka tukijoukot eivät olisikaan yhtä loistavia kuin ovat. Anthony Steward Headin Rupert Giles on Buffy Valvoja ja isähahmo. Mies on Gellarin ohella sarjan paras ja sanoisin että neitoakin parempi näytelijä. Mies osaa tehdä pienieleisiä eleitä ja rakentaa hahmoaan hienovaraisesti. Giles on rakastettava viisas opettajahahmo jonka kohtalo tuntuu vain liian usein harmillisesti olevan se joka pitää lyödä tajuttomaksi jotta pahikset voisivat edetä suunnitelmissaan.
Nicholas Brendonin Xander on klovni, mutta Brendon todella hyvä ja ennenkaikkea luonnollnen näyttelijä. Hän voi helposti hypätä goofy-Xanderista vakavaksi ja masentuneeksi surkimukseki. Harmi vain että tekijät ehkä vähän liiankin usein luottavat lähinnä Xanderin klovnimaisuuteen, sillä hahmossa on niin paljon tarjottavaa aina kun on aika siirtyä vakavuuden puolelle. Mies tekee varsinkin Xanderiin keskittyvässä The Pack-jaksossa suorastaan erinomaista työtä antaessaan täysin erilaisen versio hahmostaan.
Vaikka Alysson Hanniganin Willow onkin myöhemmillä kausilla suurin suosikkini sarjan hahmoista ja oudolla tavalla se hahmo johon eniten itse samaistun, on hahmo vielä ykköskaudella hieman liikaa taustalle jäävä ja Hannigankaan ei tunnu aina olevan terässään. Varsinkaan kauden alkupuolella. Hän alkaa kuitenkin terästäytyä noin puolivälin paikkeilla ja kauden loppupuolella Willow tarjoilee jo hyviä hetkiä.
Eikä unohdeta Cordeliaa, koulun prinsessaa, joka vielä ykköskaudella jää soittamaan toista viulua muiden seikkailessa. Charisma Carpenter on erinomainen roolissaan ja onnistuu yllättämään moneen otteeseen hahmollaan jolla ei pitäisi olla mitään mielenkiintoista tarjottavaa. Cordelia kun on päällisin puolin niin ylimääräinen hahmo jonka esiintyminen alkuteksteissäkin tuntuu oudolta. Mutta kauden edetessä hahmosta alkaa paljastua pieniä uusia puolia. Varisinkin toiseksi viimeisessä jaksossa kun koulun suosikkityttö yllättäen paljastaakin olevansa todella yksinäinen ja avuton kaikkien sokeasti ympärillään läähättävien kaveriensa lähisyydessä.
synkkis-Angel on hahmokaartin kaksipuolisin hahmo. Vielä ensimmäisellä puoliskolla kautta hahmo ei vakuuta tippaakaan. David Boreanaz vain vääntyilee ja kääntyilee kuin George McFly ja tuntuu siltä että mies on castattu rooliin suoraan kadulta koska hän on hemmetin komea. Jälkimmäisellä puolella kautta hahmo kuitenkin alkaa paljastaa uusia puolia itsestään ja myös Boreanaz alkaa saada hahmoaan toimimaan.
Kauden pääpahiksena toimiva Master on varsin hyvä ja kuuluu myös sarjan parempiin pääpahiksiin. Hahmo on erinomainen aloituspääpaha nuorelle Buffylle, mutta hahmoa ei kuitenkaan käytetä kunnolla hyväksi, mikä jää pahasti harmittamaan. Hahmo tulee mukaan ykkösjaksossa ja hengailee siitä eteenpäin kauden loppuun kunnes pääsee vapaaksi. Tämä on todella sääli sillä roolissa oleva Mark Metcalf on todella erinomainen roolissaan ja miehellä olisi niin paljon enemmän tarjottavaa rooliinsa.
Sivuosissa nähdään monia erinomaisia näyttelijöitä kuten aina loistava Armin Shimerman rehtori Schhynerinä, ihastuttava Clea Duvall näkymättömänä tyttönä, Julie Benz Masterin oikeana kätenä ja Brian Thompson Masterin edellisenä oikeana kätenä, edellisen oikean käden jälkeen...

Kuten jo taisin sanoa, alkupuoli kaudesta on heikompi kuin jälkimmäinen. Aloitusjakso Welcome to Hellmouth on varsin hyvin käsikirjoitettu mutta ei ihan toteutukseltaan pääse samalle tasolle tekstin kanssa. Aloitusjakson kakkososa The Harvest kärsii tyhjäkäynnistä ja tuntuu lähinnä odottelevan että päästään loppufinaaliin. Witch on ensimmäinen "arkinen viikon hirviöjakso". Ihan kiva mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Samaa voi sanoa nelosjakso Teacher's Petistä. Ihan kivoja mutta ei sen enempää. Never kill a boy on the First date on ensimmäinen isompaa juonikuviota pohjustava ja tarjoaa varsin hyvän juonellisen hämäyksen katsojille tekevä jakso. Ensimmäinen oikeasti vaikuttava jakso on hyenajakso The Pack joka kaikkia aikaisempia jaksoja tunnelmallisempi ja jännittävämpi. Outoa kyllä muistin että kyseessä olisi vaan yksi välijaksoista, mutta yllätyin tälläkertaa miten tehokas kyseinen jakso oli. Toivoisin vain että jakso panostaisi enemmän taustajuoneen, sillä nyt se käyttää kaikki voimavarat itse päätapahtumaan ja jättää taustan aika laimeaksi. Erityismaininnan ansaitsee ohjauksen ohella Xanderia näyttelevä Nicholas Brendon joka onnistuu ravistamaan hahmostaan kaiken tutun pois hetkellisesti.
Jaksonsa keskiössä olevan henkilön nimeä kantava Angel on käsittääkseni yksin sarjan katsojakunnan suosikeista. Ymmärrän miksi. Angel saa viimeinkin huomiota ja pohjustusta mutta itselläni tämä jakso on aina lässähtänyt ja pahasti. Darlan hämäysjuoni vapisee heikoilla jäillä ja kaikesta jää aika väkinäinen yritys saada asetelmia kokoon. Buffyn ja ennenkaikkea Angelin osalta tämä on kuitenkin erinomaista katsottavaa. I, Robot... You, Jane -jakso kuuluu luokkaan "typerät jaksot" mutta lähinnä sen kaamean ysärin internetin kuvauksen ja lopun robotin osalta. Jakson idea kirjaan sidotusta demonista joka vahingossa skannataan tietokoneelle ja pääsee vapaaksi internettiin on kuitenkin loistava.
The Puppet Show on varmasti kauden hauskin mutta myös yksi jännittävimmistä jaksoista. Nukkeen sielustaan sidottu demoninmetsästäjä metsästää oppilaita tappavaa demonia samalla kun koulussa on menossa kykyjenesittelyesitys.
Nightmares on varmasti kauden vaikuttavimpia jaksoja. Se on kuin neloskauden finaalijakson kevyempi harjoitteluversio missä tutkitaan päähenkilöidemme pahimpia pelkoja ja niiden aiheuttajia ja ehkäpä kauden paras jakso.
Näkymättömästä tytöstä aka Muumilaakson Ninnistä kertova Out of Mind, Out of Sight on varsin hyvä mutta ei parin edellisen jakson tasolle yltävä jakso. Sen huippuhetki on yllättävä kohtaus kun Cordelia saa lyhyen rehellisen keskusteluhetken Buffyn kanssa ja paljastaa paljon omasta itsestään. Harmi vain ettei jakso ihan jaksa ottaa hyötyä irti mahdollisuuksistaan ja loppukin vähän lässähtää.
Kauden päättävä jakso Prophecy Girl on sarjan luojan Joss Whedonin esikoisohjaus ja siltä myös haiskahtaa. Vähän kömpelö, kikkaileva ja liikoja yrittävä. Jaksossa on paljon hyvää, kuten mielenkiintoista raakaa hahmodraamaa mutta myös oudon kikkailevaa epävarmuutta mikä estää sitä pääsemästä niin laadukkaaksi jaksoksi kuin sillä olisi käsikirjoituksen perusteella mahdollisuudet. Kuitenkin hyvä kauden lopetus.

Pidän valtavasti sarjan ilmeestä. Sarja on ruskean tummahko, tunkkaisen oloinen ja vahvasti varjoihin ja polttavaan auringonvaloon luottava ilme. Sisätiloja ei ole yritetty saada kunnolla valoon vaan sarja uskaltaa luottaa synkempään ilmeeseen, pimeyteen ja visuaallisuuteen.
Vaikka ykköskaudella on suomalainen puvustaja niin pakko kuitenkin antaa hieman piiskaa puvustuksesta. Monet puvut ovat kunnossa mutta varsinkin Buffylla on välillä päällä jotain ihan helvetin outoa mikä vie kaiken huomion. Eikä tämä ole mikään "ysärin erilaisuus" vaan välillä Bufylle ja myös Willowle tungetaan jotain todella outoa niin ulkonäön kuin värinkin osalta päälle. Sarjan miehet onneksi välttävät tämän. Giles, Angel ovat heti täysosumia ja Xanderin päälle voi nyt periaatteessa heittää mitä vain. Olisin kyllä arvostanut jos esimerkiksi Master olisi kauden aikana saanut itselleen tyylikkään nahkatakkinsa eikä automaattisesti vain kantanut sitä yllään.

Musiikki on vähän kaksijakoista. Välillä taustalla soivat yksinkertaisemmat ambient-sävellykset ovat erinomaisia ja sopivat täydellisesti sarjan tunnelmaan. Mutta suurinpiirtein joka kerta kun musiikki yrittää jotain isompaa se alkaa kuulostamaan aika kaamealta, suorastaan amatöörimäiseltä b-musalta. Johtuen luultavasti budjetin rajoittuneisuudesta. Sama koskee myös sarjan tunnussävelmää josta ykköskauden aikana kuullaan ehdottomasti ontoin ja huonoiten nauhoitettu versio. Kappale itsessään on mainio, varsikin kun siihen alkaa tottua, mutta esityksen laatu ei. Se kuulostaa lähinnä jonkun kellariautotallissa lukiobändin soittamalta ja nauhoittamalta esitykseltä.

Minulla on aina ollut tapana sanoa että maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka pitävät Buffya parhaimpana asiana ikinä ja niitä jotka eivät ole vielä katsoneet sitä. Näistä ensimmäiseen on vielä ykköskauden jälkeen matkaa, mutta ensimmäiset askeleet ja peruskivet on lyöty paikoilleen.

Buffyn ykköskausi antaa katsojille varsin toimivan sarjan lukionuorten seikkailuista kauhujen maailmassa. Sillä on hieman puuduttavammat osionsa mutta myös varsin tasainen ja hyvä perusmeno alusta loppuun. Kaudella ei ole puhtaasti surkeaa jaksoa, vain muutama keskikastia heikompi jakso joko toteutukseltaan tai juoneltaan. Kaikenkaikkiaan kelpo aloitus, lupaavilla hahmoilla ja hauskalla dialogilla. Mutta tiedän myös että asennettani boostaa reippaasti se että Tiedän mitä on tulossa. Ilman sitä voisin varmasti todeta että "Ihan jees. Ei mitään ihmeellistä. Hyviä juttuja, voisi olla enemmän".

3+ / 5


Haluan vielä tähän loppuun antaa VAROITUKSEN SANAN. En kyllä usko että Joni Ahosta lukuunottamatta tätä arvostelua kukaan lukee, mutta pakko tästä on varoittaa. Ja ottakaa tämä erityisen vakavasti. Buffysta on julkaistu nykypäiväisille alustoille "remasteroitu" julkaisu mikä on kuitenkin päin helvettiä tehty. Ja tämä on aikalailla vähättelyä. Kyseessä on monien mielestä luultavasti kaikkien aikojen umpipaskoin remasterointi mistään tv sarjasta ikinä. Enkä ihmettele. Minkäänlaista laadunvalvontaa tai alkuperäiselle julkaisulle uskollista versiota ei ole kyseessä. Kuvaa muokattu päin helvettiä. Sarjalta puuttuu synkkyys, tummien varjojen ja synkkien tilojen tilalla on valoisia kuvia. Värimäärittely ja värimaailma on päin helvettiä, automaatinen kohinanpoisto on blurrannut hahmojen ihot muodottomaksi muussiksi ja kuvakokoja on muokattu välillä joko liian isoiksi tai zoomattu aivan naurettavan pieniksi. Onneksi omistan alkuperäiset julkaisut dvdllä. Tieto näistä remasteroinneista sattuu rinnassani entisestään siksi että katsoin viimevuonna sekä alkuperäisen Star Trekin että Next Generationin kokonaan ja molemmat sarjat olivat saaneet superlaadukkaat remasteroinnit jokaisella osa-alueella. Ja sitten meillä on... Buffy. Pythyi.
Toisinsanoen siis: Välttäkää hinnalla millä hyvänsä kaikkia Nykypäivän julkaisukanavilla olevia digitaallisia versioita sarjasta. Kyllä, netflixistä löytyvä versio on juuri tämä. Ne ovat remasteroitu automaattivaiheella ilman sarjan tekijöiden valvontaa ja kaikki on päin hemmettiä.
Asiasta pienen videon voi katsoa Täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=oZWNGq70Oyo

[Joni Ahonen]

Haluan vielä tähän loppuun antaa VAROITUKSEN SANAN. En kyllä usko että Joni Ahosta lukuunottamatta tätä arvostelua kukaan lukee

Oho, mistä Silence tämän arvasi?!


Mukavaa saada arviot näistä. Jos joutuisin eristyksiin, voisin alkaa Buffya ehkä katsomaan. Toisaalta edellisestä katselukerrasta ei ole vasta kuin reilut kaksi vuotta aikaa.

Oma mielikuva sarjan kausien tasoista: 1. season: surkea, 2. season: plääh, ei iske edelleenkään, 3. season: no joo, ihan kiva, 4. season: ERINOMAINEN, mitä ihmettä?!, 5. season: ERINOMAISEN HYVÄÄ JOPA PAREMPAA!!, 6. season: ERINOMAINEN, ei kuitenkaan ihan kahden edellisen tasoinen, mutta helvetin hyvä edelleen ja 7. season: oikein lupaava alku ja hyvä lopetus, mutta puoliväli keskitasoa.

[Silence]

Mukavaa saada arviot näistä. Jos joutuisin eristyksiin, voisin alkaa Buffya ehkä katsomaan. Toisaalta edellisestä katselukerrasta ei ole vasta kuin reilut kaksi vuotta aikaa.

Oma arvioni on että noin kolme-neljä vuotta on sopiva väli. Varsinkin kun ei ole nähnyt sarjaa viellä useaa kertaa. Siihen mennessä onnistuu unohtamaan sopivasti.
Tällähetkellä huomaan vain odottelevani hermostuneen levottomana että kunpa pääsisin jo aloittamaan neloskauden....

Oma mielikuva sarjan kausien tasoista: 1. season: surkea

Pakko sanoa että ykköskaudelle alkaa olemaan armollisempi kun sitä katsoo veteraanin näkökulmasta. Kaikki hahmot ja tapahtumat tuntuvat niin.... viattomilta ja söötillä tavalla hölmöiltä. Kuin katsoisi omien vanhempieni kuvaamia lapsuuteni sekoiluita videolta.