Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 85 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Re: Mitä sarjaa seuraat?
ViestiLähetetty: 31.03.2018 09:47 
Poissa
Moderaattori
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Viestit: 1369
Paikkakunta: Suomessa
Highwind kirjoitti:
Ainoa sarja jota seuraan ilolla näinä päivinä on Gotham . Sarja ottaa sopivasti vapauksia Batman mytologiaan liittyen jotta pysyy mielenkiintoisena ja erilaisena, muttei kuitenkaan niin paljoa että se raiskaisi alkuperäismateriaalia. Ensimmäinen kausi oli vähän hakemista sarjan suunnan suhteen, mutta kausi kaudelta homma vaan paranee. Nyt Gothamissa hääräävät jo Jokerin esiaste, Hullu Hatuntekijä ja Scarecrow, jo aiemmin tavattujen Pingviinin, Mr Freezen ja Arvuuttajan lisäksi, ja myös Bruce on alkanut seikkailla maski naamalla pitkin öisiä katuja, joten sarja on tulossa joko päätökseensä tämän tai ensi kauden aikana, tai muuttumassa all-out Batman tarinaksi. Toivottavasti saisivat tehdä vielä yhden kauden, ja lopettaa sitten homman komeasti ennen kuin homma vesittyy.


Itselläni mielenkiinto loppui ekaan kauteen. Sarja oli välillä liian camp eikä yliluonnollisuudet sopineet siihen laisinkaan. Toki tässä ne Batman -viittaukset kiinnostivat ja vapauksien suhteen tuntui kaikki olevan ihan hyväksyttävää. Olen katsellut Jokerin esiasteen esiintymisiä YouTubesta ja muitakin pätkiä uusista kausista, jotka ovat herätelleet mielenkiintoa.

Mikään kamala hitti tämä sarja ei nähtävästi ole ollut, vaikka Batman on kuumaa kamaa. Jäänyt mielestäni aika huomaamattomaksi sarjaksi, johon en ole törmännyt oikeastaan missään.

_________________
Instagram


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Mitä sarjaa seuraat?
ViestiLähetetty: 31.03.2018 11:26 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 15.12.2014 19:11
Viestit: 115
Joni Ahonen kirjoitti:
Itselläni mielenkiinto loppui ekaan kauteen. Sarja oli välillä liian camp eikä yliluonnollisuudet sopineet siihen laisinkaan. Toki tässä ne Batman -viittaukset kiinnostivat ja vapauksien suhteen tuntui kaikki olevan ihan hyväksyttävää. Olen katsellut Jokerin esiasteen esiintymisiä YouTubesta ja muitakin pätkiä uusista kausista, jotka ovat herätelleet mielenkiintoa.

Mikään kamala hitti tämä sarja ei nähtävästi ole ollut, vaikka Batman on kuumaa kamaa. Jäänyt mielestäni aika huomaamattomaksi sarjaksi, johon en ole törmännyt oikeastaan missään.


Kaikesta ekan kauden campista huolimatta, suurin ongelma omasta mielestäni oli että sarja yritti ottaa itsensä liian vakavasti. Myöhemmillä kausilla tekijät ovat selvästi hyväksyneet sen, että sarjakuvaan perustuva sarja saa huolella olla "over the top" niin sanotusti.
Jos Nolanin trilogian kaltainen "realistisempi" ote Batmanista kiehtoo enemmän niin Gotham ei välttämättä iske. Muussa tapauksessa suosittelen lämpimästi antamaan mahdollisuuden vielä toiselle kaudelle.

EDIT: Mitä sarjan katsojalukuihin tulee, niin ei käsittääkseni kuulu Foxin suurimpiin hitteihin, mutta sen verran hyvin kuitenkin kerää katsojia ettei lähetysajan siirtäminen maanantai-illasta torstaihin, jolloin vastassa on CW:n Supernatural, ole sekään aiheuttanut sarjan lopettamista, ainakaan vielä.

_________________
"Oh shit" - Batman

PSN: SampleFIN


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Mitä sarjaa seuraat?
ViestiLähetetty: 29.04.2018 22:31 
Poissa
Moderaattori
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Viestit: 1369
Paikkakunta: Suomessa
Twin Peaksin kolmaskausi on katsottu. Vau. Tämä oli jotain todella hämärää.


Twin Peaksia on vaikea arvioida perinteisesti, koska kokemus on niin ainutlaatuinen. Jokainen varmasti osasi odottaa, että jotain outoa on tiedossa, mutta jos ei keskitytä Lynchimäisiin käsittämättömyyksiin (joissa on kuitenkin jokin logiikka, ihan hulluna suhaan internetin teorioita!), on uusi Twin Peaks oikeasti TASOKAS. Näyttelijät, kuvaus, ne lämpöiset kohtaukset, perinteisempi etenevä juoni, sopivat viittaukset vanhaan, mutta ei halpamaisesti esitettyinä ja monet todella upeat kohtaukset saivat minut huokaisemaan helpotuksesta, että suurimmaksi osaksi tästä kaudesta voi nauttia vaikkei jaksaisikaan taide-elokuvamaisen kryptisiä kohtauksia.


Twin Peaks yhdistää Lynchin parhaimmat teokset Lost Highwayn ja Mulholland Driven tunnelmaa aivan uskomattoman taidokkaalla tavalla. Ei tämä Twin Peaksilta tunnu, mutta osasin sitä odottaakin. Sarjan lämpö, huumori ja hahmojen ympärille kietoutuvat juonet ja juonittelut eivät tietenkään ole sitä mitä ykköskaudella, vaan pääjuoni ja kaikki rullaa sarjassa omalla hitaaaaaaaallllla tahdillaan.

En lähde spekuloimaan nyt mitään sarjan juonesta. Se on todella omalaatuinen ja rohkea, ei todellakaan perinteistä tv:tä, ja vaatii uudemman katselukerran. Twin Peaks on tyylinsä ja unenomaisen tahtinsa vuoksi todella piristävä sarja näinä ADHD-aikoina, jossa on aitoa mystiikkaa. Jos vetelisin viimeisiä tai haluan vain kokea täydellisen irtautumisen kehostani, Twin Peaks 3 kausi pistää uskomattomalle tripille.

Näyttelijöistä täytyy mainita, että on todella liikuttavaa nähdä valtaosa tutuista kasvoista jälleen. Ihmiset vanhenevat paljon 25 vuodessa. Ja tuo 25 vuotta. Jestas, sarjan alkukohtaus on sama kuin ekassa jaksossa silloin 1990! Kyle vetää Cooperin roolit todella hyvin, vaikka voin myös uskoa, ettei tyyli kaikkia mielyttäne.


Tiedän tiedän, että varmaan on paljon niitä huutelijoita, joiden mielestä Twin Peaks 3 on älytöntä ja tylsää paskaa. Minulle sen ei ollut tarkoitus selittääkään kaikkea. Outouksista huolimatta yllätyin miten paljon sarjassa viitataan vanhaan ja saa kaikki ne omituisuudet tuntumaan sellaisilta, että niillä on tarkoitus. Koko kausi on myös jostain syystä todella jännittävä, vaikka se etenee välillä etanavauhtia.


Koen itseni etuoiketuksi saadakseni viimein nähdä kolmannen kauden, jota ei pitänyt tulla. Kuin eläisin mitä-jos-ulottuvuudessa. Menee varmaan vuosia ja kokemus muuttuu tästä kaudesta. Pidin lopusta ja iho meni kananlihalle lukiessani siitä olevia juttuja. Kiitos David Lynch ja Mark Frost.

Pisteet. Koittakaan tuosta nyt jotain päätellä. :D

***********************************/******/****/*/////

_________________
Instagram


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Mitä sarjaa seuraat?
ViestiLähetetty: 06.09.2018 21:03 
Poissa
Moderaattori
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Viestit: 1369
Paikkakunta: Suomessa
Angelista voisin Buffyen tavoin kirjoittaa pientä arviota.

ELI SPOILEREITA, JOTKA LIITTYVÄT MYÖS BUFFYYN!!

Angel kausi 1.

Ajatus Angelin omasta tv-sarjasta kuulosti sellaiselta hylätyltä idealta, jota ei oikeasti olisi koskaan tapahtunut. Jotenkin koko sarjan olemassaolo oli jäänyt minulta pimentoon aloittaessani viime vuonna katsomaan Buffya. Angel oli Buffyssa merkittävä hahmo, mutta ei suosikkini. Synkistelevä komistus poikkis ei ole se paras mahdollinen päähenkilö ja samalla Angelissa häiritsi sekin, että Buffyssa hahmon tarina jo kerrottiin.

Angelissa on se sama huumori ja fiilis mitä Buffyssakin, joten sarjan katsominen tuntui kotiin paluulta. Yöllinen Los Angeles eroaa merkittävästi aurinkoisesta Sunnydalen pikkukaupungista. Angelin eka kausi kuitenkin köhii pahasti vailla selkeää juonta, eikä yksittäiset hirviöjaksot oikein innosta. Pahimmillaan Angel toistaa Buffyn ekojen kausien ongelmat, jossa joka jaksossa mätkitään jotain naurettavaa tappajahirviötä kuonoon eikä pääjuoni etene mihinkään. Angel kohtaa Cordelian, josta tulee keskeinen hahmo sarjassa. Cordeliasta en oikeastaan nyt niin kamalasti Buffyssa tykännyt, mutta hahmon poistuminen harmitti heti kun Cordelia alkoi muuttumaan ihmismäisemmäksi elämän potkiessa päähän. Myös Angelissa hahmo tuntuu rasittavalta, kun tämä kohdataan silmää tekevien juhlissa pinnallisena naikkosena kehuskelemassa menestyksellään, mutta fiksusti heti seuraavassa otoksessa paljastuu Cordelian näyttelijän uran olevan ihan olematon tämän asuessa kamalassa läävässä. Heti tällainen kohtaus nostaa hahmon kiinnostavuutta, vaikka Cordelian aavistuksen ylivedetty tyyli välillä häiritsee sarjan vakavuutta. Edelleen hän on sellainen keskinkertainen hahmo, jota ei ainakaan vielä ole uskallettu kunnolla kehittää. Karikatyyrisyys on joskus vähän ärsyttävää, vaikka Buffyssakin kaikki hahmot omaavat sellaisia korostettuja piirteitä.

Ekan kauden surkein ja yksi koko sarjojen tylsimmistä hahmoista on puolidemoni Doyle. Hahmon kiinnostavuus lopahti kirjaimellisesti ensi yskäisyllä, kun paljastuu, että tämä ei olekaan ihminen. Kuten Buffyssakin, minua aina tympäsi demonihahmot. Kun Tara paljastui ihmiseksi, se teki tympeästä hahmosta heti kiinnostavamman. Asian pitäisi mennä toisin päin, mutta oma kiinnostus aina lopahtaa, jos kyseessä ei olekaan normaali ihminen. Myös Doylen Xanderimainen persoona häiritsi ja hänen pakotettu ihastus Cordeliaa kohtaa oli niin turhasti näytelty, että pahaa teki. Laiskin ja paskin ratkaisu ovat hahmon epäselvät näyt, jotka vain tulevat ja ohjaavat tyypit pelastamaan ihmiset hirviöiltä. Koko näkyjuttu on todella todella halpa ratkaisu, joka aiheuttaa oikeasti vain päänsärkyä. Parasta Doylessa on kun hahmo tapetaan, mutta harmillisesti Cordelia saa kyvyn epäselviin näkyihin. Parempi ja toimivampi ratkaisu olisi hahmojen saavan tietää ongelmista simppelisti suoraan asiakkailtaan, kun heillä on sitä varten jopa oma toimistonsa. Nyt ratkaisu kusee, kun Cordelia vain saa näkyjä tuntemattomista ihmisistä, jotka tarvitsevat apua, eikä katsojaa voisi kiinnostaa vähempää. Asiakkaiden tekemät pohjustukset tekisivät tapauksista heti paljon kiinnostavampia.

Eka kausi oli aika väsyttävää seurattavaa, jossa vain ne jaksot, joissa Buffya nähdään ja juttu linkittyy pääsarjaan, kiinnostavat. Angel paranee hahmona ja tunnarin alavireisyys sekä kuvasto sopivat tyyliin. Tavallaan osaan samaistua Angelin hahmoon hyvin ja David Boreanazin komeaa naamaa katsellessa mietin usein, että onko mies aina noin alakuloisen näköinen oikeasti. :)

**/*****

Angel kausi 2.

Kausi ykkönen jätti plääh -fiilikset, joten en odottanut kakkoselta mitään. Kuumeisena katselin jaksoja ja olin hämmästynyt yllättävästä tason noususta. Sarja saa viimein selkeä pahiksen/pahikset ja pääjuonen, jossa riittää käänteitä. Myös toisin kuin Buffyssa, Angelin menneisyyteen sijoittuvat flashbackit ovat 10 kertaa kiinnostavampia ja avaavat hahmon synkkää menneisyyttä paremmin. Buffyssa kyseiset flashbackit olivat aika irtonaisia ja jotenkin epäkiinnostavia suurimmaksi osaksi. Angelin ja Darlan suhde on kiinnostava ja hahmon tuominen takaisin ihmisenä erinomainen veto. Myös lakifirman ollessa se pahiskorporaatio toimii hyvin, jolla on valtaa tehdä vaikka mitä. Lindsey on kiintoisa hahmo, jonka inhimillinen puoli parantaa tyyppiä suuresti. Parasta on nähdä sekopäinen Drusilla, jonka näyttelijä on erinomainen. Angelin ja Darlan juttu toimii yllättävän hyvin ja Angelin pimeä puoli tekee hahmosta entistä kiinnostavamman ja pelottavan. Myös pääporukka alkaa selkiytymään, vaikka Wesley ja Gunn eivät ole Cordelian tavoin kuin keskitason hahmoja.

Voisin sanoa jaksojen olleen melkein jatkuvaa 4-5 tähden tasoa, kunnes koko juonikuvio vain unohdetaan kokonaan. Se kuitenkin alkoi tuntumaan vähän venytetyltä kyllä, mutta kolme viimeistä jaksoa ovat sellaista kakkendaadelia, että ei voi kuin ihmetellä mikä pakko Whedomilla on tehdä paskajaksoja. Viimeiset jaksot ovat halpaan keskiaikaan sijoittuvia, joissa Cordelian asenne vitutti koko ajan ja se myös että jaksoihin on yritetty saada jotain hienoa tunnelmaa siinä onnistumatta. Outo veto Whedonilla tehdä välillä typeriö höpöhöpö-jaksoja, kun selvästi mies osaa kirjoittaa hyvää ja vakavaa draamaa. :? Kausi loppuu kiinnostavasti, kun aloin pohtimaan saapuiko Willow kertomaan Joycen vai Buffyn kuolemasta. Säästän kolmannen kauden katsomisen ensi viikkoon. Hyvä kausi, joka sai minut innostumaan sarjasta.

****/*****

_________________
Instagram


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Mitä sarjaa seuraat?
ViestiLähetetty: 07.09.2018 20:40 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Viestit: 164
Paikkakunta: Turku
Jännää sinänsä miten molemmat sarjat kärsivät samanlaisesta alkuyskähtelystä. Varsinkin Angel. Buffy vielä osasi nojata viikon hirviö-vaihteeseen hyvänä apuna mutta Angelilla on ongelmia alussa jo ihan kokoonpanonsakin kanssa. Ja vaikka Cordelia tuleekin (spoiler) kehittymään hahmona niin en oikein ymmärrä miksi näin "epäkiinnostavalla" porukalla on pyritty luomaa uutta sarjaa. Jo pelkästään Angelin käyttäminen päähenkilö tuntuu ilman sarjan katsomista jotenkin pirun huolestuttavalta.
Mutta ei hätää, Buffyn tavoin sarja kyllä löytää itsensä. Jopa Angelin hahmo kehittyy hyvällä tavalla. Mikä tosin ei toiminut tippaakaan kun hahmo palasi Buffyn seiskakauden lopussa vierailulle.

Joni Ahonen kirjoitti:
Kun Tara paljastui ihmiseksi, se teki tympeästä hahmosta heti kiinnostavamman.

No mutta eihän sitä käsitelty kuin about yksi jakso ja se oli sitten ohi. Vai tarkoitatko siis että siitä eteenpäin muuttui tai enemmäkin alkoi kehittyä hahmona? Silloin Kyllä.

Lainaa:
vaikka Wesley ei olekkaan Cordelian tavoin kuin keskitason hahmo.

...Odotahan vaan... :P

Buffysta/Angelista puheenollen, viimeisimmästä Buffy maratoonistani on nyt neljä vuotta... Taidan ensivuonna taas nauttia Scoobyjengistä kun sopiva määrä jaksoja on taas päässyt hämärtymään muistista. Oh-yeah...


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Mitä sarjaa seuraat?
ViestiLähetetty: 07.09.2018 21:20 
Poissa
Moderaattori
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Viestit: 1369
Paikkakunta: Suomessa
Silence kirjoitti:
Jännää sinänsä miten molemmat sarjat kärsivät samanlaisesta alkuyskähtelystä. Varsinkin Angel. Buffy vielä osasi nojata viikon hirviö-vaihteeseen hyvänä apuna mutta Angelilla on ongelmia alussa jo ihan kokoonpanonsakin kanssa. Ja vaikka Cordelia tuleekin (spoiler) kehittymään hahmona niin en oikein ymmärrä miksi näin "epäkiinnostavalla" porukalla on pyritty luomaa uutta sarjaa. Jo pelkästään Angelin käyttäminen päähenkilö tuntuu ilman sarjan katsomista jotenkin pirun huolestuttavalta.
Mutta ei hätää, Buffyn tavoin sarja kyllä löytää itsensä. Jopa Angelin hahmo kehittyy hyvällä tavalla. Mikä tosin ei toiminut tippaakaan kun hahmo palasi Buffyn seiskakauden lopussa vierailulle.


Pystyn hyvin uskomaan, että hahmoissa tapahtuneen kehitystä. Alkuun on häirinnyt porukan taso, kun hahmoista kukaan ei suuremmin kiinnosta. Doylen kuolema oli heti sellainen jes ne tappo sen wuhuu! Ei hyvä merkki.

Ja minulla on ollut mielessä koko ajan Angelin kökkö esiintyminen seiskakauden lopussa. Ajattelin silloin, että eikö tyyppi ole omassa sarjassaan muuttunut ollenkaan.

Silence kirjoitti:
Joni Ahonen kirjoitti:
Kun Tara paljastui ihmiseksi, se teki tympeästä hahmosta heti kiinnostavamman.

No mutta eihän sitä käsitelty kuin about yksi jakso ja se oli sitten ohi. Vai tarkoitatko siis että siitä eteenpäin muuttui tai enemmäkin alkoi kehittyä hahmona? Silloin Kyllä.


Olin huojentunut yllätyksestä suuresti, koska Tara muuttui tavalliseksi kuolevaiseksi, hahmoksi joka voisi oikeasti kuolla ja siksi olla hänen puolestaan huolissaan... Itse inhosin nimittäin suuresti Anyaa, joka oli vain hörhö hahmo. Olisin halunnut Xanderille tavallisen hörhön tyttöystävän, en demonia, joka opettelee ihmisten tavoille. Hahmo ei oikein toiminut mitenkään, vaikka näyttelijä söde olikin. Sama ongelma oli myös kirjaimellisesti tyhjästä ilmestynyt Dawn, joka olisi saanut kuolla Buffyn sijaan vitoskaudella. Kun hahmo ei ole tavallaan ihminen, oma kiinnostus ja hahmon uskottavuus kärsii mielestäni paljon, vaikka ymmärrän Dawn merkityksen Buffyn kasvussa. Spiken ja Angelin kohdalla vamppyyrimäisyys ei haitannut, sillä se oli suurin osa hahmojen viehätystä.

Silence kirjoitti:
vaikka Wesley ei olekkaan Cordelian tavoin kuin keskitason hahmo.
...Odotahan vaan... :P


Olen valmis. :P Buffy opetti kärsivällisyyttä. Wesley on kyllä hahmona parantunut, vaikka tuntuu edelleen vähän halvalta versiolta Gilesistä.

Uskon Angelin tason nousevan ja otan Barcelonan reissuani varten kolmannen kauden mukaani. Toivottavasti reissu ei mene vain hotellihuoneessa Angelia katsellessa. :)

Silence kirjoitti:
Buffysta/Angelista puheenollen, viimeisimmästä Buffy maratoonistani on nyt neljä vuotta... Taidan ensivuonna taas nauttia Scoobyjengistä kun sopiva määrä jaksoja on taas päässyt hämärtymään muistista. Oh-yeah...


Itse olen ajatellut myös sarjan katsoa läpi uudestaan ennen kuin täytän 30 v. Ekat kaudet tekisi mieli skipata, mutta toisaalta hahmojen kehityskaaren seuraaminen kiinnostaa.

_________________
Instagram


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Mitä sarjaa seuraat?
ViestiLähetetty: 09.09.2018 17:30 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Viestit: 164
Paikkakunta: Turku
Joni Ahonen kirjoitti:
Ajattelin silloin, että eikö tyyppi ole omassa sarjassaan muuttunut ollenkaan.

Hmm sen kyllä voi laittaa myös Whedonin paskan ohjauksen piikkiin päätösjaksossa. Ovat yrittäneet saada Angeliin suuren ja komean sankarin fiilistä joka ei sovi tippaakaan hahmon tyyliin.

Lainaa:
Silence kirjoitti:
vaikka Wesley ei olekkaan Cordelian tavoin kuin keskitason hahmo.
...Odotahan vaan... :P


Olen valmis. :P Buffy opetti kärsivällisyyttä. Wesley on kyllä hahmona parantunut, vaikka tuntuu edelleen vähän halvalta versiolta Gilesistä.

Eipä kauan enää... Itseasiassa nyt kun mietin niin Wesley muistuttaa häiritsevän paljon myöhemmillä kausilla Minua... öh... en tiedä onko se hyvä vai huono asia..

Lainaa:
Itse olen ajatellut myös sarjan katsoa läpi uudestaan ennen kuin täytän 30 v. Ekat kaudet tekisi mieli skipata, mutta toisaalta hahmojen kehityskaaren seuraaminen kiinnostaa.

EEEEIIII. Älä missään nimessä skippaa alkupäätä. Se juuri tekee jutun seuraamisesta uusintakierroksilla niin mielenkiintoista kun Tiedät miten suuren kehityksen hahmot ja tapahtumat tulevat tekemään hassutelevasta ja kevyestä sarjan alkupäästä...
Jaan Buffyt aina päässäni kahteen osaan. Lapsuus (kaudet 1-3) ja aikuisuus (kaudet 4-7) ja aina innolla odotan alkupäätä katsoessa että päästään neloskauteen kun homma alkaa kunnolla kasvamaan... Trust me, se on upeaa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Mitä sarjaa seuraat?
ViestiLähetetty: 13.09.2018 00:40 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Viestit: 164
Paikkakunta: Turku
STAR TREK DISCOVERY - Season 1

Star Trek on palannut. Ensin elokuvien muodossa ja nyt järkyttävän pitkän 12 vuoden tauon jälkeen myös tvn rintamalla.
Suureksi yllätykseksi sarja ei sijoitukkaan JJ Abrahamsin remake-aikajanalle vaan Alkuperäisen tv sarjan maailmaan, ollen samalla esiosa alkuperäiselle sarjalle. Tai näin ainakin kovasti väitetään. Tätä on vaikea kylläkin uskoa sillä kaikki visuaallisuudesta designiin on suoraan Abrahamin elokuvista ja sarjasta selviää katsojana ehdottomasti paremmin läpi kun kääntää sopeutumisnupin siihen pykälään joka osoittaa sarjan kuuluvan uuden elokuvasarjan maailmaan. Luulen että ainut syy ettei näin ole on tekijänoikeudet sillä en nähnyt sarjan yhteydessä missään Abrahamsin tuotantoyhtiön logoa.

Pelko JJn sekoilumaailmasta on kuitenkin turha. Hahmot eivät juoksentele muffinsit suussa tai sekoile kohtauksesta toiseen housut nilkoissa, eivätkä linssiflaret tukehduta katsojaa, vaan sarja on vahvasti dialogii ja hahmodraamapainotteinen mutta osaa näyttää visuaallisesti kauniilta ja värikkäältä aina kun tarve vaatii. Sopivaa annosta huumoria ei tietenkään missään vaiheessa unohdeta ja sarja osaa vastapainona vakavoitua erittäin vakavalle tasolle. Hahmot kehittyvät hyvin ja Dialogi on pääsääntöisesti hyvää ja viihdyttävää mutta muutamina tunteellisina hetkinä aloin vain pyöritellä silmiä päässäni kun lässynlässyn tunteiden purkaus-dialogi vain jatkui. Ensimmäistä kertaa myös Trekin historiassa sarja on yhtä isoa juonilankaa seuraava eikä irrallisista jaksoista koostuva kausipaketti. Toki kauden 15sta jakson aikana muutama sivuseikkailunmakuinen täytejakso päästä ohimennen läpikäymään, kuten lähinnä seuraavaa jaksoa valmisteleva hiiidas metsäseikkailu sekä erinomainen ja todella hauska aikamatkustusjakso.
Sarja myös tuntuu nojaavan juuri sopisissa sykkeissä ilmaantuviin yllätyskäänteisiin, ehkä vähän liikaakin, sillä aloin loppupuolella pohdiskelemaan että kaikki jutut tuntuvat aina tähtäävän nurkan takaa tulevaan suureen juonenmuuttajakäänteeseen ja siitä sitten aloitetaan tähtäämään seuraavaan isoon juonikuvioon, eikä näiden välissä ole juuri mitään.

Toki sarja kärsii JJn tekeleiden tapaan siitä perusviasta ettei tälläkään kertaa Tutkita Tuntemattomia maailmoja ja rohkeasti mennä sinne minne kukaan ei ole ennen mennyt. Sarja lähinnä hipaisee legendaarisen sanomansa pintaa ja tuntuu keskittyvän keskeiseen juonikuvioonsa Tähtiliiton ja Klingonien välille syttyneestä sodasta jonka sarjan päähenkilö saa alussa aikaan. Kuulemani mukaan ihmismassat ovat suhtautuneet tätä sarjaa kohtaan harvinaisen vihamielisesti enkä kyllä oikeasti pysty ymmärtämään mikä tässä sarjassa muka on niin avuttoman huonoa ettei se ansaitse edes kunnollista arviointia. Toki, Uss. Discovery ei ole esikuvalleen uskollinen, pahvilaatikoista rakennettu vaan näyttää nykypäivän standardit täyttävältä tähtilaivalta ja Klingonien ulkonäkö on raskaalla kädellä pistetty uusiksi... mutta niinhän Klingonien ulkonäkö ja tavat ovat muuttuneet jo alkuperäissarjan versiosta ainakin Kahdesti aikaisemmin. Mutta TÄMÄ kerta on SE kerta kun muutosta ei saisi tehdä? Perusasiat ovat molemmlla kuitenkin kohdallaan: Tähtilaiva omaa kaikki ne asiat mitkä sen kuuluukin ja Klingonit ovat juuri sellaisia kuin niiden pitääkin olla. Väritys on eri, mutta tuote pinnan alla on edelleen sama.

Tekijöiden pahin virhe on kuitenkin ollut Sarjan käynnistävä kaksiosainen Pilotti joka antaa täysin vääränlaisen kuvan sarjasta. En todellakaan ylläty jos ihmiset ovat nähneet J.J. Abrahamsin leffoja muistuttavan toiminnantäytteisen SOTAsekoilupilotin ja päättäneet jättää sarjan siihen. Päähenkilömme mokaa pahasti ja aloittaa sodan Tähtilaivaston ja Klingonien imperiumin välillä ja joutuu itse sotarikollisena vankilaan. The end. Sarjan todellinen aloitus on kolmas jakso joka jatkaa tarinaa puoli vuotta myöhemmin ja pääsemme lopultakin itse sarjan nimikkoaluksen, USS Discoveryn ja sen miehistön seuraan. Ja en todellakaan voi ymmärtää miksi sarjaa ei ole aloitettu kyseisestä jaksosta, ilman tietoa aikaisemmasta tapahtumasta. Tällöin olisimme päässeet paljon herkullisemmasta tilanteesta mukaan tarinaan kun tapahtumat olisivat jo menossa ja kaikki osoittelevat surkeaa päähenkilöämme syylisenä kaikesta ja olisimme pikkuhiljaa saaneet tietää missä mennään ja mitä on tapahtunut. Nyt kaikki vaan heitetään päin näköä sitä mukaa kun tapahtuu ja päähenkilön mielenkiintoisin taustatarina laimennetaan samantien kun mitään salattavaa ei ole.

Sarjan parhaimman ja samalla mielenkiintosimman henkilön tittelin nappaa helposti Jason Isaacsin näyttelemä Discoveryn kapteeni Gabriel Lorca, joka on samaan aikaan karismaattisen nokkela ja pilke silmäkulmassa kulkeva vahva johtaja mutta myös epätavallisia ratkaisuja tekevä ja oudon sosiopaattisesti käyttäytyvä hahmo.
Discovery on ensimmäinen Star Trek sarja jossa ydinhahmo ei olekkaan laivan kapteeni vaan miehistön jäsen, Michael Burnham. Burnham on potenttiaallinen ja taustaltaan todella mielenkiintoinen hahmo sillä hän on orpo ihminen joka on kasvatettu Vulkaanien kotiplaneetalla näiden tavoille.... Valitettavasti tämä puoli hahmosta ei tule oikeastaan millään tavalla käyttöön tai huomioon sarjan edetessä ja Burnham on myös koko hahmojoukon heikoin ja mielenkiinnottomin lenkki heti ekasta hetkestä lähtien. Näyttelijä itse vaikuttaa hyvltä mutta roolisuoritus tai pikemminkin hahmon ohjaus tekee hahmosta todella yksitoikkoisen ja mielenkiinnottoman tapauksen.
Sivuosat ovat kuitenkin erinomaisia. Alunperin Discoveryn miehistöön tutustuessani olin huolissani että mitä tästäkin sekopääjoukosta lopulta tulee, mutta hahmot alkoivat nopeasti kasvamaan niin sarjassa kuin sisälläni ja lopputuloksena on joukko erilaisia ja mielenkiintoisia symppishahmoja. Erityismaininta Quillermo Del Toron lemmikille, Doug Jonesille joka on kerrankin saanut itselleen KUNNON roolin kapteeni Lorcan kakkosmiehenä.

Discoveryn ensimmäinen tuotantokausi on hieman köhisevä ja epätasainen -mutta potenttiaallinen ja tulevaisuuden kannalta hyvää lupaava niin hahmojen kuin tapahtumienkin osalta. Sarja tuntuu Suuren -mutta ei niin lahjakkaan fanin suunnittelemalta fanfictionilta joka on tungettu täyteen monia yksityiskohtia aikaisemmista sarjoista ja niitä yhdistelemällä luotu nykykatsojalle "sopiva" sarja. Jotkin fanserviet toimivat, toiset tuntuvat rasitteelta.
Sarja on valitettavasti muutamasta huippuhetkestään huolimatta varsin kevyttä perusviihdettä, eikä tarjoa missään vaiheessa suuria kysymyksiä tai analyyseja tai syvällisiä pohdintoja tai oikeastaan yhtään mitään mitä on totuttu Trekien maailmassa Ennen vanhaan näkemään. Eivätkä monet todella potenttiaalliset ja nokkelat hetketkään aina osu maaliin vaikka intoa ja yritystä on selvästi ollut.

Mutta muutamat hetket kun sarja oikeasti onnistuu, se Todella onnistuu. Sarjan loppupuolella tapahtuva valtava supertwisti on erinomaisesti rakennettu ja täydellisesti istutettu sarjan tapahtumiin jo alkuvaiheissa niin että tarkat katsojat voivat joko huomata sen tai ainakin epäillä mitä todellisuudessa on tekeillä. Itselläni oli vahvat epäillykset jo pitkään mutta twisti onnistui silti yllättämään erinomisella toteutuksella ja rytmityksellään.

Trek -sarjat ovat usein lähteneet yskien liikkeelle ja pikkuhiljaa löytäneet sen oman juttunsa. Toivon myös Discoveryn tekevän samaa seuraavalla tuotantokaudella. Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä eteenpäin.

3 / 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Mitä sarjaa seuraat?
ViestiLähetetty: 26.09.2018 20:50 
Poissa
Moderaattori
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Viestit: 1369
Paikkakunta: Suomessa
Angel 3. kausi

SPOILEREITASPOILEREITASPOILEREITA!!!


Erinomaisen kakkoskauden jälkeen aloitin innoissani Angelin seikkailut kolmannen kauden parissa, joka tuntui hämmästyttävän pitkältä.

Kolmannen kauden yksi isoimmista yllätyksistä paljastui jo lukiessani DVD:n takakantta, jossa paljastuu, että Darla odottaa Angelille lasta. Tästä ei mainittu Buffyssa sanallakaan, joten yllätys on suuri ja mielenkiintoinen siksikin, ettei sarjassa ole aiemmin puhuttu siitä, voivatko vamppyyrit saada lapsia. Darlan paluuseen kuluu aikaa yllättävän monta jaksoa, eikä tätä ennen mukana ole kovinkaan muistettavia jaksoja, vaikka taso liikkuukin ok-hyvä-tosihyvä -akselilla.

Sarjassa olen alkanut tykkäämään monista aiemmin pienemmälle osalle jääneistä hahmoista. Demoni Lorne tuntui alkuun liian yli meikatulta keikarilta, mutta pidän hahmon äänestä, rauhallisuudesta ja erikoisuudesta muutenkin. Se että sarjassa on hyviä demoneja, jotka eivät omaa supervoimia, on aina piristävää. Lornen näyttelijä saa hahmolle persoonaa tuotua hyvin mukaan ja lopulta hänestä tulee osa jengiä. Myös Lornen klubin jatkuva tuhoutuminen naurattaa. Surullista että Andy Hallet menehtyi varsin nuorena.

Lornen klubin tuhoutumisesta tuli mieleen kuinka piristävää olikaan nähdä vaihteeksi hirviömäisiä ihmisiä. Gunnin vanha jengi listii viattomia demoneja ja lopun raju isku Lornen klubiin sai pelkäämään hahmojen puolesta todella paljon, vaikka lopulta tyypit saavatkin odotetusti turpiin. Yllättävää on kakkoskauden lopun höhhelö-jaksoissa nähty Fred, josta on tullut yksi päähenkilöistä. Kuten Buffyssa myös Angelissa on aika yllättäviä vetoja sen suhteen ketkä sivussa esiintyneet hahmot nostetaankin yllättäen porukkaan mukaan. Fred on alkuun aika rasittava, mutta kun hahmo kehittyy ja tottuu maailmaan, aloin pitämään häntä söpönä älykkönä.

Angelissa hieman yllättäen parhaimmaksi hahmoksi nousee traaginen ja vihaiseksi muuttunut Wesley. Enpä olisi uskonut Buffyn kakkoskaudessa nähdyn takakireän nörtin ja pelokkaan Wesleyn muuttuvan kovaksi jätkäksi, joka jättää tukan kampaamatta ja sängen ajamatta lähtien hakkaamaan demoneita isojen kirveiden kanssa. Hahmolle tapahtuu suuria muutoksia ja häntä alkaa käymään pahasti sääliksi. Wesleyn ihastus Frediä kohtaa ei nyt niin kamalasti koskettanut eikä muutkaan kehnot kolmiodraamat, kun hahmot ei niistä kunnon pultteja vedä. Angelin ja Cordelian juttu tuntuu NIIN oudolta, mutta olisiko sarjaa voitu tehdä ilman romansseja Angelin vain itkien Buffyn perään? Ei. Ja täytyy muistaa, että Buffyssakin romanssit yllättivät ja alkoivat lopulta tuntumaan oikeilta. Angelin ja Cordelian juttu voisi oikeasti toimia, jollei saatanan tyhmää Groota olisi tuotu sarjaan. Conan Barbaarin hienosteleva äpärälapsi on vain rasittavan vähänälyinen tyyppi, jossa tosin kiehtoo tyypin oikeamielisyys ja vahvuus. Kuitenkaan en nähnyt Cordyn ja Groon välillä mitään kipinöitä missään vaiheessa, hän on vain Cordelian high school aikojen namifantasia, joka ei aivan sovi nyt aikuistuneen Cordyn kohteeksi. Tästäkin koitetaan kolmiodraamaa vetää, mutta homma on tosi väkinnäistä. Onneksi Cordy sentään leikkaa Groon hiukset kuten minäkin tein (kiitos Silence), heti muuttui tyyppi mielyttävämmäksi. :) Groo ei sarjassa kauan onneksi ole ja Cordelian ja Angelin suhde etenee jopa niin, että se alkaa muutumaan hyvinkin kiinnostavaksi, kun Cordelia alkaa muuttumaan. Enkä puhu vain hahmon demonipuolesta, joka onneksi ei ole vaikuttanut hahmon ulkonäköön tai persoonaan. Saa nähdä mihin Cordelian demoni ja Angel juttu etenevät.


Kolmaskausi sisältää muutamia superjaksoja, joista kenties parhain on ikuisesti samaa balettiesitystä esittävät näyttelijät, jossa hahmot joutuvat itsekin keskelle draamaa. Pidin jaksosta myös sen takia, että tyypit kerrankin ottavat lunkisti ja lähtevät kuin Frendit kaveriporukan tavoin ulos keskenään. Myös jakso, jossa Gunn on myynyt sielunsa sisältää lopussa hauskan ja jännittävän kohtauksen, jossa Angel lupaa voittaa yksinkertaisen korttipelin. Angelin ollessa viileän varma voitostaan, hän häviää pelin niin surkeasti, että jopa itsekin ihmettelee huonoa tuuriaan. :lol: Tällaista huumoria mieluummin, kuin muuta höpöilyä, joka ei naurata pahemmin hahmon kohdalla. Fredin vanhemmat nähdään yhdessä jaksossa, jossa tehdään sama temppu kuin Taran kohdalla: alkuun epäilyttävät vanhemmat paljastuvatkin ihan normaaleiksi ja mukaviksi ihmisiksi. Mikä yllätys Buffy-versessä! :shock: Angelin tiimi muuttuu kuin perheeksi Angelin pojan syntyessä. Siksi se, mitä Wesley joutuu kokemaan, tuntuu erityisen pahalta. Wesley saa osin ansaitusti turpiinsa ja yksi suurimpia yllätyksiä on, kun Angel menettää täysin malttinsa yrittäessään tappaa avuttoman Wesleyn sairaalasänkyyn, kun tämän kurkku on viilletty auki. Sairaalasängyssä kättään kurottava ja henkeään haukkova Wesley on samaan aikaan surkea ja pelottava näky. Hahmon synkkyyttä ehkä aavistuksen liijoitellaan, mutta toisaalta jos me kokisimme itse edes vaikka 10 % Wesleyn tuskasta, vittuuntuisimme ja ahdistuisimme varmasti kovemmin. Televisiossa kaikkea pitää korostaa, jotta menee perille varmasti hahmojen tunteet katsojille.

Holtz on pahiksena yllättävän mielenkiintoinen, vaikka välillä vanhojen hahmojen uudelleenherättäminen tuntuu väkinnäiseltä idealta. Holtz onneksi on jollain tasolla Angelia ovelampi ja hänen suhteensa Angelin poikaan Connoriin on kiinnostava. Se on aito, mutta samanaikaisesti hän käyttää Connoria kostonkappaleena. Poikaa kuitenkin samalla oikeasti rakastaen ja ollen tälle enemmän isä kuin Angel konsanaan voisi olla. Mielenkiintoinen ja hyvä idea. Karismaattista näyttelijää kuuntelee myös mielellään.


Pidän hahmojen kehittymisestä ja aikuistumisesta. Cordeliasta on tullut tunneälykäs ja huolehtiva ihminen, jossa on sopivasti sitä pikkuisen pinnallista koulun suosituinta tyttöä edelleen toki jäljellä. Angel on vähän jämähtänyt hahmo, jonka puolesta ei osaa oikeasti huolestua, kun hahmo ei pelkoa tunne. Kauden lopetus on hieno, mutta Angelin kohtalo ei tunnu niin pahalta kuin vaikkapa Wesleyn. Muista hahmoista Gunn ja Fred ovat ok-osastoa, eivät muuta. Lornea haluan nähdä jatkossa lisää ja olen pitänyt seksikkäästä pahiksesta Lilahista, jossa on kuitenkin oma heikot puolensa. Hahmo selvästi pitää yllään kylmää ja laskelmoivaa naamiota, jolla peittää pelkojaan ja kaipuuta rakkauteen ja seksiin. Eipä olisi uskonut, että Wesley heittää Lilahin kaltaista naista ulos sängystään miten lystää. Connorin teiniversio vain rasittaa eikä näyttelijässä ole karismaa ämpäriä enempää.

Kauden lopetus sai kuitenkin minut heti aloittamaan neljännen. 4. Kauden aloitus lupaa oikein hyvää ja aloitus on nerokas, kun Angel näkee houreunia. Wesleykin hienosti nojautuu varjoista illallispöydän ääreen. Upeaa! Tästä on hyvä jatkaa.

Hyvä kausi, mutta ei aivan nouse kakkosen tasolle.

*** 1/2 /*****

_________________
Instagram


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Mitä sarjaa seuraat?
ViestiLähetetty: 01.12.2018 12:00 
Poissa
Moderaattori
Avatar

Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Viestit: 1369
Paikkakunta: Suomessa
Angel tuli katsottua jo kuukausi sitten loppuun. Meinasi unohtua viimeisten kausien arvostelut. Ne tulee tässä. Pahoittelut, jos teksti on sekavaa, aloitin neljännestä kaudesta kirjoittamaan jo kuukausi sitten ja päätin nyt viikolla naputella molemmista mielipiteet. Vaihdetaan tuo Angelin avakin pois, kun sarja on päättynyt osaltani. :)


Angel 4. kausi

SPOILUJASPOILUJASPOILUJASPOILUJA



Alkuun sanottava että neljäskausi jatkui hyvinkin kiinnostavissa merkeissä. Wesleyn asema jäi askarruttamaan sen suhteen kenen puolella hän todella pelaa, sillä hänen ja Lilahin suhde muuttuu pelkästä seksisuhteesta astetta lämpöisemmäksi ja Angelin porukan viha ei näytä paljoa juuri kaikonneen. Wesleyn jäädessä porukan ulkopuolelle, hän siitä huolimatta haluaa auttaa Angelia ja vanhaa jengiään. Angel on upoksissa, kiitos kusipää Connorin, joka on melkein samanlainen aivopieru kuin Dawn Buffyssa. Connor on oikeastaan täydellinen poika-vastine Dawnille, joka ilmestyi kirjaimellisesti myös tyhjästä. Harmi vain, että siinä missä Dawnia alkoi lopulta sietämään ja hänen näyttelijänsä osasi myös näytellä, Connorin roolin vetäjä ei omaa mitään karismaa. Ei voi olla vertaamatta nimen vuoksi T2:n Connoriin, jossa oli ASENNETTA, vaikka kyseessä olikin 12-vuotias poika. Connor ei kuitenkaan ole neljännen kauden pahin asia, se ”kunnia” menee aivan käsittämättömyyksiä tekevälle Cordealille, joka ei ole enää yhtään sama hahmo kuin aikaisemmin. Mutta palataan myöhemmin asiaan.


Neljäskausi sisältää klassisen muistinmenetys -jakson, joka oli varsin huvittava, kun hahmot alkoivat käyttäytymään samalla tavalla kuin alkuaikoina. Tämä samainen idea toimi kuitenkin Buffyssa 10 kertaa paremmin ja hauskemmin. Wesleyn muuttuessa takaisin akateemiseksi ja säikyksi älypääksi huvitti hetken, kuten myös hahmojen krapulainen konttaaminen epäonnistuneen taian jälkeen. Myös jakso, jossa porukka lähtee Las Vegasiin Lornea moikkaamaan, on hauska kevennysjakso, joka nähtävästi myös on oikeasti kuvattu Vegasissa. Yksittäisiä huippujaksoja löytyy, mutta taustalla pyörivä erittäin väkinnäinen Cordelian ja Angelin rakkaustarina on tuskaisaa seurattavaa, kuten koko Cordelian olemus kaikkineen. Kolmannella kaudella jäi vahvasti sellainen fiilis, etteivät edes tekijät usko Angelin ja Cordelian juttuun, siksi sitä pitää jopa kahden hahmon, Grootin ja Lornen, hieroa katsojien ja Angelin naamaan, että oi kun teidän välillänne niin kipinöi. Niin varmaanki juu.

Tässäkin kaudella varsinainen pääpahis jää taka-alalle, vaikka saammekin helvetin komeasti maskeeratun kivisen paholaisen porukkaa hakkaamaan monta kertaa. Tajusin vasta tässä kaudella, että suurin ero Buffyyn taisteluissa ovat tuliaseet, joita Wesley yllättäen hihasta vetelee, mitä myös usein pahiksetkin käyttävät. Yllättävän nopeasti neljäskausi menee samanlaisiin maailmanlopun tunnelmiin kuin Buffyn seiskakausi, joka olisi jännää, jollei koko homma lössähdä ihan outoihin ratkaisuihin, mihin ei saada kunnon vastauksia koko kaudella.

Cordelia. Mitä helvettiä ne menivät bitchimäiselle ja pinnalliselle Cordylle tekemään?!! En olisi uskonut ikävöiväni vanhaa Cordeliaa, mutta nyt on pakko. Hahmo palaa muistinsa menettäneenä ja sitten alkaa koko Buffy-universen raastavin puhetapa. Cordelia on silloin ollut hieno hahmo, kun tämä vakavoituu ja ymmärtää asioita tunteella, mutta kun hahmo puhuukin koko ajan hennolla ja henkevällä äänellä tyyliin: ”oi, miten sinä osaatkin valita sanasi aina oikein”, ”minä voin luottaa vain sinuun”, ”sinun pitää saada jotain todellista”, ”esittelen tässä avointa kaula-aukkoani, hups, tissini puplahtavat kohta ulos” ja ”nyt annan sinulle pesää, oih”, ”Angel, mene sen ylitse, että nussin poikaasi”, oih oih ja oih!” Teki mieli skipata nuo kohdat kokonaan ja koko Connorin ja Cordelian juttu tuntui kuin katsoisi milf-pornoa, aikuisen naisen viettelemässä poikaa, joka ei helvetin ulottuvuudessa yhtään pornolehteä ole päässyt lukemaan. Cordelia on siis pahis ja kohta tämä onkin raskaana Connorille ja synnyttää aikuisen jumalaisen tumman naisen WTF?!?! Kyllähän Buffykin omasi outouksia, mutta Angelissa ei tule fiilistä, että tätä olisi oikeasti suunniteltu kovin kauan. En pidä siitä yhtään, että kovasti sarjassa vakuutellaan kaiken olleen suurta suunnitelmaa ja plaa plaa, mutta kun tämmöinen uskottelu vetää pohjan kaikelta. Carpenter ei ole kummoinen näyttelijä eikä hänelle olisi pitänyt antaa tämmöistä roolia vedettäväksi. Koko kaudella ei saada hänen käytökseensä edes kunnollista vastausta, asiat jäävät roikkumaan ilmaan liikaa.

Jos unohdetaan pahis-Cordelian aivopierut, on kaudella hyvääkin. Angel muutetaan Angelukseksi ja lopun Jumala hyväpahis on mielenkiintoisesti erilainen uhka kuin aiemmat. Ja edelleen Angelin menneisyyttä valoittavat jaksot ovat mielenkiintoista seurattavaa. Tykkäsin myös siitä jännityksestä, kun Fred ainoana alkuun tajuaa porukassa Jasminen todelliset kasvot. Kauden lopetus on myös hyvä, jossa tekijätkin ovat selvästi tajunneet, ettei Connoria kannata sarjassa pitää, sillä poika on rasittava hahmo. Onneksi kauden cliffhanger on toimiva ja jännä, joka vähän poistaa karvasta makua suusta.

Neljäskausi olisi erinomainen, jos aivopieru-Cordelia ja rasittava Connor olisi unohdettu.

***/*****


Angel 5. kausi


Angelin vitoskausi sijoittuu Buffyn seiskakauden jälkeiseen aikaan, kuten ennakkoon vähän aprikoinkin. Pettymystä herättäneen neljännen kauden jälkeen tiesin, kun Spike (paras hahmo Buffy-versessä ever) astuu kuvaan, kausi voittaa kevyesti edelliset vaikka vasemmalla kädellä.

Tosiaan vitoskauden suunta on mielenkiintoinen, kun porukka ajatuu Wolfram & Hartin johtoon. Spike ei kuollutkaan, josta olen tavallaan iloinen, mutta samalla hahmon upea kuolema sitten myös näin mitätöitiin. Spike tuo huumoria ja asennetta omalla tyylillään paljon keskinkertaiseen Angelin porukkaan. Eihän Spiken tarvitse kirjaimellisesti kuin vain seistä nurkassa läpinäkyvänä haamuna peittoen karismallaan ankean Angelin ja muut kankeat porukan jäsenet mennen tullen. Spiken tulo sytytti toiveen myös siitä, että kohtaisivatko Spike ja Buffy vielä, mutta häiritsevästi Sarah Michelle Gellar on vissiin päättänyt roolinsa Buffyn seiskakauden myötä lopullisesti. Roomaan sijoittuva jakso vain ärsytti, kun ”Buffystä” nähdään blondityttö takaa bilettämässä. Ääh, minä olisin halunnut nähdä vielä jonkin koskettavan kohtaamisen ja kunnon kolmiodraaman. Oho, sanoinko tuon ääneen?!

Vitoskausi asettaa porukan uuteen asemaan ja saa Angelin välillä tuntumaan aika niljakkaalta tyypiltä tehden aikaisemmin niljakkaasta Spikestä todella maan läheisen hahmon. Spike roikkuu mukana alussa aika väkinnäisenä haamuna, mutta koska hahmolla ei ole mahdollisuutta poiskaan lähteä, hänestä tulee osa tiimiä osin pakolla. Vitoskauden pääjuonikuvio, jota oikeasti on myös kaukaa mietitty toisin kuin edellisen kauden sekoiluja, liittyvät sarjassa muutamaan otteeseen mainittuun ennustukseen vamppyyristä, joka saisi ihmisyytensä takaisin. Mikä loistava veto saattaa Spike kilpailemaan Angelin kanssa siitä, kuka pelastaa maailman ja muuttuu ihmiseksi. Tähän juonikuvioon povataan parissa jaksossa oikein hyvääkin jänniystä kohti tulevaa, sillä katsojana minun ei ainakaan ollut selkeää mielipidettä siitä kumpi ansaitsisi saada ihmisyyden takaisin. Kummassakin tilanteessa toisen tappio tuntuisi pahalta. MUTTA!!!! Mitä helvettiä tapahtuukaan kauden edetessä?!!? Koko juonikuvio, ennustus vain unohdetaan ja Angel mitätöi sen viimeisen jakson aikana ilman kamalampaa painostusta itseltään pois ja hetken aikaa höpisee Harmonyn(?!?) kanssa siitä miltä tuntuikaan olla ihminen. Oikeasti harkittu ja koko Angelin sarjan mahdollisesti määrittävä juonikuvio, joka olisi päättänyt hienosti koko sarjan, vain unohdetaan olkapäitä kohauttamalla… Olin jo päässäni rakentanut kohtauksia, jossa Spike saa dramaattisesti ihmisyytensä takaisin ja näin kohtaa myös Buffyn totutellen elämään heikkona ihmisenä. Koko juonikuvio vain heitetään romukoppaan ja loppu tapahtuu kiirehtien jääden cliffhangeriin, mikä itsessään ei sinänsä haittaisi, jollei suurempaa juoniokuviota olisi noin vain unohdettu. Kiitos tyhjästä, perkele. :x


Jos unohdetaan tuo aivopieru, vitoskausi on selkeästi parempi kuin kolmonen ja nelonen. Pitkä matka on tultu Angelin etsivätoimistosta suureen Wolfram & Hartiin, jossa olisi ollut vielä paljon vaikka mitä ammennettavaa. Samalla huomaa kuinka kaipaa edellisten kausien pienempää kaavaa, vaikka toki uusi aluevaltaus sopii viimeiselle kaudelle. Yksittäisiä hyviä jaksoja nähdään paljonkin ja pidin erityisesti Wesleylle annetusta ruutuajasta. Hänestä on tullut Angelin myötä yhtä suurta surun ja ahdistuksen taakkaa kantava hahmo, jossa on myös jytyä. Suhde Frediin kokee dramaattisen lopun, kun Fredin hahmo kuolee pois ja tämän kehon valtaa Illyria, muinainen pahuus. Pelkäsin tätä muutosta ihan hitosti, sillä Cordelian kohdalla homma jäi todella epämääräiseksi höpöilyksi. Mutta mitä ihmettä! Amy Ackerhan osaa näytellä outoa pahista niin hyvin ja äänen sävyään muuttaen, että piti pari kolme ihan tarkistaa onko näyttelijä sama. Myös mielettömän onnistunut maskeeraus ja isot siniset piilolinssit sopivat todella hyvin omituiselle muinaiselle pahikselle, jota Amy esittää pelottavan hämmentävästi. Suorastaan nauliuduin aina kun hahmo esiintyi. Jos minulle olisi esitetty paperilla idea pahikseksi muuttuvasta Fredistä, joka puetaan nahka-asuun ja isoihin piilolinsseihin, olisihin nauranut koko ajatukselle ja pohtinut etteivätkö ne oppineet Cordeilasta mitään. Idea toimii ja Wesleyn suhtautumista on myös kiinnostavaa seurata. Toiveet siitä, että vanha tuttu Fred olisi vielä jossain Illyrian sopukoissa, pitää mielenkiintoa yllä. Harmi vain, että tämäkin lupaava juonikuvio jää kesken. Wesleyn poistuminen sarjasta ei herättänyt niin suuria tunteita, mutta Illyrian kasvanut inhimillisyys kosketti.

Kun tuli tuo Cordeliakin nyt mainittua, hänestä ei yllättäen kuulla eikä puhuta kaudella juuri mitään. Cordelia lopulta piipahtaa viimeisen kerran yhden jakson ajan kuin pakotettuna, kun kirjoittajat ovat muistaneet, että tääkin pitäis jotenkin selittää. Cordelian viimeinen esiintyminen on kuitenkin tehty varsin pätevästi ja hahmo jättää koskettavat hyvästit Angelille. Vaikka edelleen koko rakkauskuvio oli ihan mahdottoman outo, hahmojen ystävyys liikutti enemmän, millä tasolla se olisi saanutkin aina olla.

Angel päättyy kesken. Kenties jotenkin sarjakuvat ovat jatkaneet tarinaa, niihin en ole kunnolla tutustunut. Viitoskausi sisältää hyviä ideoita, mutta aika, halu ja Sarah Michelle Gellarin sopimusehdot ovat tehneet mahdottomaksi niputtaa Angelia kauniiseen lopetukseen, jota muistelisi tippa linssissä kuten Buffyn seiskakauden lopetusta. Viimeinen jakso ei edes tunnu kovin lopulliselta. Kuitenkin viihdyttävä kausi, josta on vaikea nauttia toista kertaa, kun tietää ettei saa toivomaansa loppua.

***/*****


Summa summarun. Angel ei sarjana juurikaan yllättänyt. Karkeasti voisi sanoa sen olevan keskinkertainen Buffy ilman Buffya. Sarjat eroavat toisistaan ja samalla niissä on sitä tuttua henkeä ja huumoria, joka pitää otteessaan. Myös pöljiä juttuja löytyy ja ovathan molemmat sarjat myös pahimmillaan aikamoista soopaa, jollei hahmot, huumori ja yllättävät käänteet toimisi niin hyvin. Se miksi Buffy herättää enemmän parempia fiiliksiä johtuu paljolti myös päähenkilöiden iästä, kun sarjan ekoilla kausilla kaikki ovat selvästi ihan lapsiteinejä ja aikuistuvat sitten pikkuhiljaa. Angelissa koko sakki on kolmenkympin ylittäneitä (jopa Cordeliasta jää tämä vaikutelma) vanhoja patuja ja elämäänsä vähän vittuuntuneita angelus ankeuksia. Buffyssa hahmot kasvoivat selkeästi, kun taas Angelin porukka muutaman muutoksesta huolimatta on sarjan päähenkilön tavoin hyvin pysähtynyttä. Siksi juuri kausien välillä muutoksia ei edes juurikaan huomaa, vaan kaikki kaudet sulautuvat yhdeksi massaksi, siinä missä Buffysta minulla on edelleen selkeä käsitys jokaisesta kaudesta omana yksittäisenä kokonaisuutenaan. Angel alkaa surkeammin kuin Buffy enkä usko että jaksaisin koskaan ekaa kautta enää katsoa ensimmäistä kahtaa jaksoa lukuun ottamatta. Angel laajentaa jotain juttuja Bufffysta, mutta ei sarjan olemassaololle kamalasti syitä pysty keksimään. Viihdyttävää seurattavaa, jossa taso notkahtelee välillä enemmän kuin Buffyssa konsanaan. Olisin mielelläni vielä nähnyt kuutoskauden, joka olisi päättänyt juonikuviot nätisti.

_________________
Instagram


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 85 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
Style created by © Matti, gry komputerowe, reklama sem reklama seo

Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia