Kirjat ja lukeminen

Valvojat: Gigante, Joni Ahonen

Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 25.03.2014 21:01

Elikkäs, se aikaisemman voorumin "Minkä kirjan luit viimeksi?"-topikki, vähän muokatumpana. Täällä voipi lätistä viime lukemistensa lisäksi kirjoista ylipäätään.




Tuli tässä taas kerran lukaistua Juha Vuorisen: Kristian Siviilipalvelusmiehenä ja täytyy myöntää, että kirja oli tällä kertaa jopa viihdyttävämpi kuin viime kerralla. Kristianin toheloinnit sivariin pääsemiseksi ja hemmetinmoiset flaksit naisrintamalla ovat absurdeja, mutta silti hulvattoman hauskaa luettavaa, kiitos Vuorisen sanailun. Jäipä kirja jopa niin mielenkiintoiseen kohtaan, että odottelen uudetta Kristiania enemmän mitä viidettä Juoppohullun päiväkirjaa.



"...-Miksi tää sitten haisee kuin jokin **tun synnytyssali? Pikon isä uhitteli.
- Ne on noi sun ämpärit, mitkä täällä haisee, Piko sanoi topakasti.
- Mä olen jumalauta maalannut kohta kolmekymmentä vuotta, joten älä sä likka tule mulle selittämään mistään **tun hajuisista maaleista!"
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 26.03.2014 19:29

Hyvin Puhuttu

Ruotsalaisen Hägg Göranin todella mielenkiintoinen kirja puhujista ja esiintymisestä. Toisin kuin olisin joskus viisi vuotta sitten uskonut, esiinnyn nykyisin aika usein omasta tahdostani. Tässä kirjassa oli mielenkiintoista juttua siitä miten paljon saman puheen merkitys muuttu, jos sitä näytetään televisiosta tai kuunnellaan radiosta. Kirjassa on paljon itsestäänselvyyksiä, mutta juuri niitähän ei usein tule ajatelleeksi.

Tykkäsin kovasti ja voin suositella niillekin, jotka eivät joudu alvariinsa puheita pitämään.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja typewriter » 27.03.2014 16:16

Frederick Forsythin Shakaalin sain pari päivää sitten luettua. Kivan yksityiskohtaista kerrontaa ja historiallisesti kiinnostava juoni Kenraali Gaullen päänmenoksi 60-luvun Ranskassa. Suosittelen kaikille klassikko-trilleriä etsiville!
"In the end the winner is still the last man standing." -Guts
Foorumin Paras Tarinoitsija™ 2014, Foorumin 3. Paras Tarinoitsija™ 2015
Avatar
typewriter
 
Viestit: 270
Liittynyt: 01.03.2014 11:51
Paikkakunta: Imatra

Minkä kirjan luit viimeksi?

ViestiKirjoittaja ressamies » 07.04.2014 17:15

Luin viimeksi Stephen Kingin Pitkän marssin. Kirja kertoo kilpailusta, jossa sata nuorta marssivat, kunnes vain yksi jää eloon, kun kylmänviileät sotilaat ajavat marssijoiden vierellä puolitelavaunussa ja kolmen varoituksen jälkeen ampuvat hidastelijat. Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja vain juonesta kuuleminen sai minut lukemaan tämän. Suosittelen lukemaan, jos Kingin muutkin työt kiinnostavat.
Viimeksi muokannut ressamies päivämäärä 28.11.2014 16:15, muokattu yhteensä 2 kertaa
Kuva
XBL: Ressamies
Steam: Ressamies
Avatar
ressamies
 
Viestit: 86
Liittynyt: 28.02.2014 16:13
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 08.04.2014 22:14

Tony Halmeen Testamentti tuli viimeksi luettua. Yksinkertaista ja pintapuolista tekstiä, mutta ihan hauskaakin läppää kirjasta myös löytyy. Halmeen viina+lääke sekoiluja lukiessa en enää ihmettele miten surkean näköiseen tilaan ukko onnistui itsensä saamaan. Elämä ei kohdellut Tonyä hyvin, mutta eipä kohdellut Tony itseääkään kovin mairittelevasti.

Halme ei ole sankarini, mutta miehessä oli silti munaa, joka teki hyviä asioita. Rauha hänen sielulleen.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Tohtori Freeman » 09.04.2014 10:46

This is a Call: Dave Grohlin elämä ja teot

Rokki ja rulla ei ole kuollut. Ei ainakaan niin pitkää kuin tässä miehessä henki pihisee. Kirja on mainiot 350 sivu tietoa yhdestä aikamme hienoimmista artisteista. Heavymaa Suomessa yllättävän harva tietää häntä, mutta maailmalla hän on kuitenkin supersuosittu ja arvostettu mies, jonka viimeisinkin albumi pääsi listaykköseksi Jenkkilässä.

Tässä tietoa teille kiven alla eläville: Dave on entinen Screamin ja nirvanan rumpali, joka on perustanut Foo fighters yhtyeen ja oli perustajajäsen Them Crooked Vultures yhtyeessä. Hän on tehnyt yhteistyöä ja musiikkia muunmuassa: Garbagen, Tenacious D:n, Tom Bettyn, Queen of the Stone agesin, Nince inch nailsin, Slashin, Lemmyn, Iggy Popin ja Paul McCartneyn kansa. Lisäksi hänen urallansa on ollut monia sooloprojekteja. Kokenut ja paljon nähnyt kaveri siis kyseessä.

Kirja kertoo hänen urastansa, joka voitaisiin jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen osa kertoo hänen nuoruudestansa ja urastansa erilaisten underground punk ja heavybändien rumpalina. Toinen osa keskittyy Nirvanan rumpalivaiheeseen ja kolmas osa aikaan Kurt Cobainin kuoleman jälkeen. Kirja on tyypillinen elämänkerta, jonka monet asiat lukijat ovat varmaan wikipediasta jo katsoneet, mutta ainakin allekirjoitanut fani sai paljon uuta infoa kirjan sivuilta. Plus pari meko tuntematonta albumia, jotka pyörivät parhaillaan YouTubessa. Minulle oli myös iso yllätys miten lähellä Foofighters oli kuolemaa "One by one" albumin julkaisun alla.

Kirjailija olisi tietenkin voinut odottaa ennen elämänkerran kirjoittamista, sillä nelikymppisellä miehellä on vielä pitkä ura edessä. Kuka tietää vaikka toiset neljäkymmentä ?
Avatar
Tohtori Freeman
 
Viestit: 356
Liittynyt: 28.02.2014 11:27
Paikkakunta: White Forest

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Hunter97 » 13.04.2014 20:56

Arthur Conan Doylen Punaisten kirjainten arvoitus ja Neljän merkki. Siis kaksi ensimmäistä pitkää Sherlock Holmes tarinaa.

Olen viime aikoina (lue viime vuosina) lukenut niin paljon kauhukirjallisuutta, että vaihtelu tosiaankin virkisti. Kirjojen rikokset olivat kiinnostavia Ja aina sai ihmetellä miten Sherlokki ne onnistuisi ratkaisemaan. Voisi sitä Holmesin päättelymetodia muuten hyödyntää oikeassakin elämässä, mutta pitäisi olla aika tarkkasilmäinen.

Olen tässä aiemmikin lukenut vähän dekkareita ja tullut siihen tulokseen, että eivät ne ole niin tylsiä ja hidastempoisia kuin väitetään. Kannattaa rohkeasti tutustua dekkareihinkin, jos ei ole sellaisia aiemmin lukenut.
Viimeksi muokannut Hunter97 päivämäärä 22.12.2014 22:19, muokattu yhteensä 2 kertaa
Avatar
Hunter97
 
Viestit: 245
Liittynyt: 28.02.2014 00:07
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja ressamies » 17.04.2014 00:00

Koushun Takami - Battle Royale

Pitkän Marssin jälkeen jälleen dystopia-aiheinen kirja. Tällä kertaa kirja kertoo taloudellisesti luhistuneesta Japanista, josta on tullut fasistidiktatuuri Itä-Aasian tasavalta. Valtiossa järjestetään "ohjelma", joissa satunnaisesti valittu lukioluokka joutuu rankkaan kilpailuun. Luokan oppilaat joutuvat taistelemaan toisiaan vastaan, kunnes vain yksi jää henkiin kokoajan kutistuvalla taistelukentällä. Kirja on loistava kiinnostavan juonen, hahmojen ja sujuvan kerronan, joka vaihtelee eri oppilaiden välillä, ansiosta. Kirja on käytännössä raaempi ja huomattavasti toimivampi Nälkäpelien edeltäjä ja jos jälkeenmainittu kiinnostaa, kannattaa todella lukea tämä.
Kuva
XBL: Ressamies
Steam: Ressamies
Avatar
ressamies
 
Viestit: 86
Liittynyt: 28.02.2014 16:13
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Tohtori Freeman » 31.05.2014 21:10

Et kuitenkaan usko

Kauko Röyhkän ja Juha Metson ovat saaneet kunnian haastatella kaikkien aikojen Venäjänsuomalaista, Ville Haapasaloa. Mies tunnetaan rooleista Venäjällä elokuvissa ja yleisradiolla pyörineistä dokumenteistansa ja tässä päästään lukemaan miehen historiaa. Aluksi pitänee korostaa että mikään perinteinen romaani tämä ei tosiaan ole, vaan ihan haastattelukokoelma, joka on maustettu runsailla kuvilla ja kirjan saakin parissa, kolmessa illassa luetuksi.

Kirjan nimi on todella osuva, sillä Villen elämä on ollut uskomaton tuhkimotarina. Hän muutti kielitaidottomana ja melkein ilman rahaa Neuvostoliiton Leningradiin. Hän hakeutui paikalliseen teatterikouluun, jossa kuri lienee samaa tasoa kuin puna-armeijassa. Tuolloin hän näki nälkää ja eli hirveissä olosuhteissa. Neuvostoliiton hajottua alkoi anarkian varjostama 90- luku, jolloin hän meinasi lukuisia kertoja menettää henkensä. Varsinkin kertomukset junaryöstöstä ja Pietarilaisesta sairaalasta tuntuivat karmeilta. Sitten sattumalta hän sai roolin B- luokan elokuvassa, josta tulikin maassa suurmenestys. Tuon jälkeen Villelle avautui tie Venäjän rikkaiden liikemiesten, Oligarkien maailmaan, joiden viihdyttämisestä tuli osa hänen normaalia arkea.

Yllättävästi kirjan parasta antia minulle oli itse katsaus Venäjän historiaan ja nykyaikaan, joka aukeaa aivan uudella tavalla Villen silmistä katsottuna. Vaikka tilanne on rauhoittunut 90- luvulta, minua suorastaan tyrmistytti miten Oligarkit edelleen elävät Venäjällä kansan kustannuksella ja miten köyhää kansaa kohdellaan kuin koiria. Maan valtavat tuloerot ja rahan valta saa kyllä ajattelemaan miten onnekas on ollut kun syntyi Suomeen, eikä yhtään enemmäs Itään. Mutta itse kirjan pääasia, eli Villen elämäkin oli viihdyttävää lukea. Mitä nyt kirja sisältöä ei paljoakaan ole ja silti opus on valtava. Joka tapauksessa kirja on pakko ostos, jos Itänaapurimme tai Mies itse kiinostaa.
Avatar
Tohtori Freeman
 
Viestit: 356
Liittynyt: 28.02.2014 11:27
Paikkakunta: White Forest

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Kaya » 01.06.2014 10:11

Kellokosken Prinsessa

"Kellokosken Prinsessa on Anna Svedholmin (os. Lappalainen) koskettava elämäkerta. Anna sairastui skitsoaffektiiviseen häiriöön, jota tosin sen aikainen tautiluokitus ei tuntenut, joten sairaus diagnosoitiin skitsofreniaksi ja maanis-depressiiviseksi psykoosiksi. Anna Svedholmia hoidettiin eri sairaaloissa 1930-luvulta lähtien yhteensä 55 vuotta."

Elämäkerta oli mielenkiintoista luettavaa, samalla oppi uutta suomalaisen mielenterveyshoidon historiasta. Prinsessa eli Anna kärsi suuruusharhoista, hän uskoi olevansa Prinsessa joka on syntynyt Buckinghamin palatsissa. Hän myös nimesi hoitohenkilökuntansa sekä muut potilaat merkkihenkiköiden mukaan, kuten marsalkka Mannerheim, Aino Ackte yms. Kun hän oli jollekkin nimen antanut, ei hän sitä unohtanut ikinä. Annan harhoja yritettiin hoitaa usein huonolla menestyksellä mm. sähköshokeilla ja monilla eri lääkkeillä. Lobotomiaa ei hänelle kuitenkaan tehty, toisin kuin useille muille potilaille.

En ole koskaan aiemmin tämän tyylistä kirjallisuutta lukenut, ja tämä oli kyllä ihan mukavaa vaihtelua. Elokuvahan kirjasta on tehty myös, en vain itse ole sitä katsonut. Suosittelen lukemaan.
Avatar
Kaya
 
Viestit: 221
Liittynyt: 11.03.2014 00:07
Paikkakunta: Lieksa

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 22.06.2014 23:53

Jorma Ollila: Mahdoton menestys

Tylsä. Huomaa heti, ettei sellaisista ihmisistä pidä elämäkertoja kirjoittaa, jotka ovat saaneet ns. helpon elämän. Varmasti Ollilan elämä on Nokialla raastavaa ollut, mutta numeroihin perustuvat ongelmat kun eivät satu olemaan niitä kiinnostavampia aiheita. Minä-muodossa kerrottu kirja on myös tuntuu välttelevän vaikeita asioita, joten tuli olo, että luin pohatan yltiömaallista itsekehuskelua, jossa mutkat on vedetty suoriksi.

Ollila on täysin väritön persoona, jossa ei ollut luovuutta. Steve Jobsin elämä on miljardi kertaa kiinnostavampaa luettavaa, koska persoonana hän oli täydellinen kusipää, jonka itsekin myönsi.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja NightFan » 23.06.2014 12:32

Olen alkanut lukemaan George. R. R. Martinin kirjasarjaa, englanniksi tietty, ja ensimmäinen kirja on lopuillaan. Vaikkakin löytyy melko paljon sanoja joita en ymmärrä, lukeminen on sujunut aika sutjakkaasti. Varsinkin nyt kun sarja meni tauolle niin on aikaa lukea kirjat ja ehkä jopa pääsemään viidennelle kirjalle ja siten saamaan tietoa mitä tapahtuu hahmoille seuraavalla kaudella.

Lisäksi Martinille täytyy antaa pisteet siitä että hän käyttää DOSia kirjojen kirjoittamiseen.
Nemo enim feres saltat sobrius nisi forte insanit
Kukaan ei todellakaan tanssi selvin päin, ellei ole hullu
Avatar
NightFan
 
Viestit: 644
Liittynyt: 28.02.2014 02:12
Paikkakunta: Lounais-Suomi

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja ressamies » 01.07.2014 14:08

Vihdoin tuli luettua Taru Sormusten Herrasta -kirjat. Monta kertaa olen ensimmäisen aloittanut, mutta en millään meinannut päästä loppuun. Monta asiaa tuli kirjoissa täysin yllätyksenä, aiemmin vain elokuvia katsoneena, varmaan suurimpana kolmannen kirjan 'Konnun puhdistus'.

Luin myös uudestaan Vuonna 1984, joka on loistava. Nyt on hankinnan alla Sieppari Ruispellossa ja Kärpästen Herra.
Kuva
XBL: Ressamies
Steam: Ressamies
Avatar
ressamies
 
Viestit: 86
Liittynyt: 28.02.2014 16:13
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Marsa » 21.07.2014 11:34

Oon tässä viikon sisällä töiden lomassa lukenu kolme Kaari Utrion kirjaa: Vendela,Vaskilintu ja Tuulihaukka. Yhteensä semmoset 2098 sivua, nyt on taas semmonen jaa mitäs sitten olo, kun sai luettua nuo. Tekisi mieli lukea lisää, kun pitkästä aikaa sai lukuinnon päälle.

Kaari Utrion kirjathan kertovat naisten historiasta. Hän osaa kirjottaa todella elävästi menneistä ajoista. Vaskilintu ja Tuulihaukka perustuvat 1000-luvulle ja niissä seikkaillaan Suomessa, Euroopassa ja Vähä-Aasiassa. Kerrotaan elämästä mm. Bysantissa ja Novgorodissa.

Vendelassa kerrotaan 1300-luvun naisen elämästä Turussa ja Viipurissa. Jos on yhtään kiinnostunut historiasta, niin kannattaa lukea joku Kaari Utrion kirja. Kirjoissa tosiaan kerrotaan selkeästi menneitten aikoijen tavoista. Varsinkin noissa 1000-luvulle sijoittuvissa kirjoissa on myös kerrottu Suomalaisista vanhoista jumalista yms.
At the temple, there is a poem called "Loss" carved into the stone. It has three words, but the poet has scratched them out. You cannot read Loss, only feel it.
Avatar
Marsa
 
Viestit: 52
Liittynyt: 01.03.2014 13:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja NightFan » 16.08.2014 23:24

Uusimmassa WD sarjiksessa tuli erittäin yllättävä asia esiin, sillä ilmeisesti

spoiluja

IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII
IIIIIzombiet osaavat puhuaIIIII
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII
Nemo enim feres saltat sobrius nisi forte insanit
Kukaan ei todellakaan tanssi selvin päin, ellei ole hullu
Avatar
NightFan
 
Viestit: 644
Liittynyt: 28.02.2014 02:12
Paikkakunta: Lounais-Suomi

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 28.11.2014 12:18

Juha Vuorisen Dokumentti, Juoppohullun päiväkirja. Osa 5 on tullut nyt sitten lukaistua. Kauan tuli odotettua ja lopputulos...njaahas.


"- Joka kerta kun olen tullut teille, vastassa on ollut iloisia ja nauravia ihmisiä. Tämä jos mikä on todellinen ilotalo.
Kristian nykäisi mut sivummalle ja kuiskasi:
- Juha, mikä talo se sitten oli, minne sä käskit mun mennä Espanjassa?...
"


Juha Bergin elämä jatkuu nyt muutamia vuosia siitä mihin jäätiin. Nyt Juhalla ja tämän vaimolla on seitsenkesäinen tytär ja puolitoista vuotta nuorempi pojanvesseli. Valitettavasti viina houkuttelee toisinaan Juhaa luokseen, eikä elämässä kaikki tahdo mennä putkeen, varsinkaan kun oman äidin kunto alkaa yhdenäkin heiketä. Muutenkin Juhan on korkea aika tajuta, että maailma ei pyöri Juhan halujen ympärillä...

Kirja onkin pitkälti kirjoitettu Vuorisen oman äidin kuolinvuoteella tehdyn pyynnön takia, joten ei mikään yllätys että koko tarina kulkee pitkälti saattohoidossa olevan Juhan äidin ympärillä. Onhan kaiken tämän vakavuuden aikana myös jotain huumoriakin ja se Vuorisen kirjoissa pakolliseksi muuttunut piirre, nimittäin ulkomaille matkaaminen. Valitettavasti huumorin vähäisen määrän takia kirja on vähintään yhtä "hauskaa" seurattavaa kuin oman läheisen saattohoidon seuraaminen sivusta. Kaikki tähän viestiin revityt lainaukset olivat oikeastaan koko kirjan hauskimmat heitot.


"...Bordellista paettuaan se tenttasi multa, että mikä ihmeen talo se semmoinen on, jossa Cokea tilaamalla tarjotaan haisteltavaksi jotain valkoista jauhoa pillillä ja sen jälkeen pitää vielä panna ventovierasta naista. Mä olin rehellinen ja kerroin sen just käyneen ilotalossa..."



Kaksi ensimmäistä juoppista toimivat Vuorisen sanaisen säilän ansiosta täydellisesti räävittömän paskahuumorin komediakaivoina, mutta kolmososan myötä sarja jätti huumorin turhankin pieneen arvoon ja keskittyi...noh, ihmissuhdejuttuihin ja vakavampaan draamantapaiseen. Tämän takia viidettä, ja ainakin näillä näkymin viimeistä juoppista on syytä suositella vain niille, jotka tietävät saavansa vakavampaa matskua huumorin sijaan. Koin toki muutamia liikuttavia hetkiä kirjan parissa ja bongasin lukuisia viittauksia DikDek-sarjaan, mutta kahden ensimmäisen osan huumoria jäin kaipaamaan eniten.

Mikäli kokee nauttivansa enemmän paskahuumorista, suosittelen Juoppis-sarjasta lähinnä kahta ensimmäistä osaa ja sitten Kristian-pokkareita.


"- Juuri näin. Lähetin sen hänelle sähköpostin välityksellä, jotta saatoimme analysoida, millaisen arvosanan voisimme antaa rakastelullemme.
- No paljonko tuli?
- Kaikki.
- Eiku arvosanaksi.
- Tässä vaiheessa vain tyydyttävä..."
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 30.04.2015 08:43

S.D Perryn Resident Evil The Umbrella Conspiracy tuli sitten pahimpien kuumeitten jälkeen lukaistua. Näin alkuun on hyvä kuitenkin huomauttaa, että novellisarjan jatkumo eroaa melkoisesti pelisarjan vastaavasta...ottaen huomioon, että kirjasarjan osat on tehty kutakuinkin heti kunkin pelijulkaisun myötä.


Novelli kertoo siis ensimmäisen RE-pelin (ei valitettavasti Remaken) tapahtumista, lisäten sekaan vähän kirjailijan omija lisäyksiä ja hivenen vähän enemmän hahmosyvyyttä pelin päähenkilöitä kohtaan. Kirja antaa eittämättä muutamia hyviä perusteluja pelin tietyihin asioihin (esim. miksi lukkoja ei voi ampua rikki ja miten kartano osasi sattua juuri sopivasti kohdille jne.), mutta siitä huolimatta STARS:in jäsenet päättävät hajaantua kartanossa erilleen ja ovat varustautuneet mahdollisen kannibaalikultin takia pelkillä pistooleilla. Vähän kuin lähtisit metsästämään karhua urheiluosaston ilmakiväärillä tai lähtisit jengisotaan airsoft-pislalla.


Novelli ottaa hyödykseen pelissä ilmenneet puzzle-elementit, mutta skippaa silti niistä enimmät tai hoitaa ne mahdollisimman lyhyesti. Valitettavasti saman käsittelyn saavat myös muutamat pelin möröistäkin, kuten esim. Black Tiger ja 'Kasvi 42'. Taistelutilanteet eivät kestä pahemmin yhtä sivua kauemmin, mikä heikentää lievästi lukuisia jännittysmomentteja.
Pahin ongelma on myös se, kuinka vähäisesti kirjailija kuvaa kaikkea kartanon ympäristöjä. Mikäli lukija ei ole pelannut peliä läpi aikaisemmin, jäisivät kaikki möröistä kerrotut yksityiskohdat todella vaisuiksi. Päiväkirjamerkinnöistä pientä plussaa, kuin myös siitä että kirja ei kierrätä pelin pahimpia dialogeja.


Ei ehkä sieltä jännittävimmästä päästä, mutta ottaen huomioon mimmoista roskaa voi saada RE:n lisenssillä aikaan, lopputulos on likimain okei.

Sitten seuraavan pokkarin kimppuun...
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 15.05.2015 11:24

S.D. Perry-Resident Evil: Caliban Cove

Jatkoa ensimmäiselle RE-novellille ja samalla myös kirjasarjan ensimmäinen alkup. tarinaosio.

Spencer Estaten tapahtumien jälkeen, eloonjääneet STARS-jäsenet yrittävät saada Umbrellaa tilille teoistaan, mutta todisteiden puuttuessa he vain menettävät maineensa ja ovat vähällä joutua Sontsa OY:n palkkatappajien kylmäämiksi. Extererin STARS-ryhmä (kyllä, tässä kirjasarjassa STARS:it ovat kuin jokin SWATin vastine eri puolilla jenkkilää.) ilmoittaa Umbrellan ala-osaston toisista, lähes yhtä hämäräperäisistä kokeista Caliban Coven alueella. Rebecca Chambers värvätään kemiantuntemuksensa ja kokemustensa takia ryhmään mukaan tutkimaan Caliban Coven tutkimuslaitosta, mutta tämänkään laitoksen kokeet eivät millään muotoa ihmisystävällisiä...


Alkup. Stooriksi lähtökohta ja miljöö ovat hyvinkin mielenkiintoista seurattavaa. Meinaan, koko tarinasta ja miljööstä voisi ottaa paljonkin irti vaikka johonkin fanipohjaiseen RE-projektiin. Kolmijoukot/ Trisquadit olivat, sarjatuliaseita huolimatta, ihan mielenkiintoinen viholliskatras Umbrellan hirviökirjastoon. Kirja pystyi pitämään kiitettävästi pienenpuoleista jännitystä ja pohjusti hyvin kartanon turman jälkeisiä asioita. Ainoat ongelmat vain olivat loppupään Deus Ex Machina/Tsehovin ase-juoniväline, joka oli melko älytön pohjustuksesta huolimatta. En myöskään pitänyt kovin uskottavana sitä yksityiskohtaa, että ryhmä, joka on koluamassa sontsan laitosta varustautuu missioon pelkillä pistooleilla!

Pistooli on kevyt kuljettaa mukana ja seliseli, mutta perkele, luulisi maailmassa löytyvän kymmenittäin konetuliaseita jotka olisivat yhtä kevyitä kuljettaa ja silti käytännöllisiä mahdollisia bioaseita vastaan.


Pikkuongelmista huolimatta silti ihan passelin viihdyttävä kirjanen näin sadepäivien ratoksi.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 18.05.2015 16:47

R.A Salvatore- Kristallisauva

"Mitä nainen kunniasta ymmärtäisi?", Wulfgar tiuskaisi äkäisenä.
Catti-brietä se ei säikäyttänyt eikä hän antanut periksi.
"Mitä tosiaan?", hän sanoi. "Luuletko sinä, että sinä ymmärrät kaiken vain sen tähden, mitä sinulla on housuissasi?"



Akar Kessel, lahjaton velhon oppipoika jätetään kuolemaan tundralle. Kuin kohtalon oikusta, hän sattuu löytämään aikojen alussa tehdyn, erittäin voimallisen kristallisauvan. Sauva tekee Kesselistä näin ollen hyvin voimakkaan velhon... Samalla Kymmenen kaupungin väki onnistuu torjumaan liittouttuneitten barbaarien hyökkäyksen. Kääpiö Bruenor pelastaa kuitenkin, nuoren barbaari Wulfgarin hengen, sillä ehdolla että tämä palvelee hänen kansaansa viiden vuoden ajan. Viiden vuoden aikana Bruenor ja musta haltija Drizzt koulivat nuoresta barbaarista taitavan soturin, jolta löytyy voiman lisäksi myös älliä. Kaikki taidot ovatkin sitten koetuksella, kun viiden vuoden aikana valtaansa kasvattanut Kessel alkaa laittaa armeijansa iskutilaan...




Jäätuulen laakso-trilogian ensimmäinen osa on ehkä sitä kevyemmän kastin miekka ja magia-fantasiaa, mutta viihdyin silti tämän kirjan parissa hemmetin hyvin. Drizzt, Bruenor, Regis ja Wulfgar ovat kaikki mielenkiintoisia henkilöitä ja kirjan tapahtumat etenivät kiitettävän verkkaista tahtia, eikä kirjassa ollut oikeastaan lainkaan turhia hetkiä. Tietysti, jos jotain moitittavaa on, niin se, että sankareina Drizzt ja Wulfgar ovat vähän turhankin lyömättömiä taisteluissa. Oli vastassa vaikka minijättejä, lumimiehiä tai jääjättiläisiä, niin voitto tulee silti helposti ja vastustajat kaatuvat. Mutta vastapainona on kuitenkin mainittava sekin seikka, että ylivoimaisuuksistaan huolimatta sankaritkin vuotavat taisteluissa sentään verta.


"Mistä yhdeksän helvetin nimeen sinä sait päähäsi, että minä taistelisin reilusti?"


Oikein viihdyttävä opus ja herääkin kymymys: Onko Forgotten Realmsiin liittyvistä kirjoista tehty yhtään elokuvia? Ja jos ei ole, niin miksi ihmeessä? Tässähän olisi vaikka mitä matskua vaikka kuinka monen leffan edestä. Onnistuihan aikoinaan se joku Jacksonkin tekemään Sormusten herrasta toimivia pläjäyksiä, joten miksi ei myös tästäkin?
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Hunter97 » 06.06.2015 11:31

Tapahtumapaikkana Duma Key

Elikkä Stephen Kingin uudempaa tuottantoa edustava kirja kyseessä. Kaikki lukemani Kingin kirjat ovat niitä vanhempia klassikoita, joten en oikein tiennyt mitä odottaa näinkin uudelta kirjalta. Onnekseni kyseessä oli todella positiivinen yllätys. Hahmot ja arjen kuvaus, josta mies tunnetaan olivat todella onnistuneita ja koukuttivat lukemaan eteenpäin. Samaan aikaan yliluonnollisuudet ja kauhu alkavat pikkuhiljaa hiipimään esiin. Kirjan loppuosa oli jo sen verran jännä, että piti lukea hirveällä vauhdilla, kun ei malttanut lopettaa.

640 sivua pitkä Duma Key oli kuitenkin vain alkulämmittelyä, sillä seuraavaksi olisikin Kingin Tukikohta-kirjan yli 1300 sivua pitkä lyhentämätön laitos odottamassa. :shock:
Avatar
Hunter97
 
Viestit: 245
Liittynyt: 28.02.2014 00:07
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 09.06.2015 21:20

R.A. Salvatore-Hopeavirrat


...Bruenor olisi halunnut jatkaa matkaa saman tien, vaikka Regis olisikin pysynyt mieluimmin luolassa ja odottanut että myrsky menisi varmasti ohi.
"Suurin osa muonasta on kadonnut", Drizzt muistutti puolituista.
"Voi olla ette saa muuta ruokaa kuin kuivaa leipää ennen kuin pääsemme Nesmeen."
Regis oli ensimmäisenä ulkona luolasta...




Jäätuulten laakson toisen osa jatkaa siitä mihin edellisessä osassa jäätiin. Musta haltija, Drizzt, Barbaari Wulfgar, kääpiö Bruenor...ja Regis puolituinen lähtevät Kymmenestä kaupungista etsimään Bruenorin suvun vuosikaudet kadoksissa olevaa Mithrilsalia. Regis on ryhmässä mukana lähinnä siksi, että jo kahden vuoden ajan häntä jäljittänyt salamurhaaja, Artemis Entreri, on päässyt viimein hänen jäljilleen. Eivätkä ongelmat rajoitu tähän, kun Luskanin velhot liittoutuvat salamurhaajan kanssa jäljittääkseen Drizztin. Vaikka Mithrilsalit löytyisivätkin, vastassa olisi myös se suuri pimeä voima joka Sotavasaran suvun jo kerran ajoi pois valtakunnastaan...



Kirja on tuttua, 'Tolkienmaista', kevyempää ja poikamaista fantasiaseikkailua edellisen tapaan. Jopa juonikin on niin ikään kuin eräänlainen Hobbitin ja Morian kaivosten läpikulun risteytys...vaikkakin mielyttävän tiiviissä paketissa. Itse viihdyin kirjan parissa oikein mainiosti, vaikka sama tuttu sankareiden voittamattomuus taisteluissa oli yhä olemassa. Hahmot kuitenkin korvaavat mukavasti tätäkin puutetta, joten tämän tarinan kanssa viihtyy siinä missä One Piecenkin parissa.

Loppua kohden mentiin melkoisen rajuissa tunnelmissa, vaikka kirjan "loppupomon" pohjustus oli liki yhtä latteaa kuin Smaugin kohdalla Hobbitissa aikoinaan. Tarina jäi kuitenkin niin kutkuttavan jännään kohtaa, että oli aivan pakko korkata seuraava osa heti samantien. Mikäli diggasi Kristallisauvasta, niin viihtyy varmasti myös Hopeavirtojen äärellä.
... Ei perhana, heitinkö taas kaksimielisyyksiä tiedostamattani?
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 14.06.2015 10:30

R.A. Salvatore- Puolituisen kivi


"Äitisi on örkkien kanssa pelehtivä portto!"


Jäätuulen laakson trilogian päätösosa jatkaa taas kerran edellisen tarinan päätöksestä.
Drizzt ja Wulfgar kiiruhtavat Artemis Entrerin perässä pelastaakseen ystävänsä mitä kauheimmalta kohtalolta. Matkalla kohdataan niin aaveita, merirosvoja sekä aavikkoryöväreitä. Mutta Calimportin kaupunki ei tule olemaan sen vaivattomampi pääteasema...


Tarina etenee kiitettävän nopealla tahdilla eteenpäin ja samalla tapahtuu myös ennätysmäärät kaikkea mahdollista. Mikäli pelkästä päätösosasta pitäisi tehdä Hobbitin kaltainen säälimätön rahastus, saataisiin tästä osasta varmaan kolmen leffan edestä tapahtumia...mutta sentään perustelluista syistä. Hahmot ovat yhtä loistavia henkilöitymiä kuin ennekin, meno on tuttua poikamaista seikkailua ja vaikka pahan rivimiehiä kaatukin kuin heinää, vuotavat myös sankarimmekin verta näiden koettelemusten aikana.
Tosin ainoa ongelma koko kirjan kohdalla on sen nimi...nimittäin Regisin lumotulla riipuksella ei pahemmin ole paria kohtaa suurempaa roolia tämän pokkarin aikana.


Erittäin toimintapainotteinen ja jännittävä päätös tälle trilogialle. Mikäli kaksi edellistä osaa nappasivat, ei tätäkään osaa voi sivuttaa millään.


Seuraavaksi sitten palaillaan menneeseen Musta Haltia-trilogian avustuksella...jahka saan sen ensin jostain haltuuni.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 17.07.2015 21:41

R.A. Salvatore- Kotimaa


"...Yksi oli erotettu -ja sen jälkeen teloitettu -hänen epäonnistuttuaan erään vanhemman oppilaan salamurhayrityksessä. Toinen oli kuollut harjoitusareenalla ja kolmas kohdannut luonnollisen kuoleman vuoteessaan - sydämmeen pistetty tikari kun luonnollisesti lopettaa elämän..."



Ns. Ensimmäinen osa Jäätuulen laakson esiosasta.


Tervetuloa Mensa...Meza...Mezna...Mezz...Menzobarza...Menzobratz...(Hemmetti, miten tämä skrivataan?!)

Siis...
Menzoberrazaniin, tuohon Uumenalaiseen mustien haltioiden, Drowien maailmaan. Paikkaan, jonka kultuuriin ja arkeen salamurhat, valtapelit ja juonittelut kuuluvat itsestäänselvyytenä. Drowien ylimysten välisten sotien yhteydessä, viaton sankarimme Drizzt Do'Urden syntyy ja joutuu varttumaan, kaikkien muitten nuorien tavoin julmassa ja sosiopaattien täyttämässä yhteisössä. Kirja käy läpi Drizztin elämänvaiheita ja henkistä henkiinjäämistaistelua tämän yrittäessä pitää sydäntään mahdollisimman turmeltumattomana Drowien eri julmuuksien parissa.


Verrattuna Jäätuulen laaksoon, on Musta Haltia-Trilogian aloitus rutkasti synkempää meininkiä. Jatkuvaa juonittelua, valehtelemista, tappamista ja vähän etäisesti sitä hässimistäkin on myötänään olemassa siihen malliin, että on oikeastaan yllätys, kuinka viattomana maailmaan astunut Drizzt ylipäätään kestää tämmöistä rääkkiä. Eihän kirja suinkaan ole täydellinen, mutta Drizztin koettelemukset ja Do'Urdenin huoneen juonittelut pitivät kiitettävästi mielenkiinnon yllä koko kirjan ajan.


Mutta, hitto...eikö yksikään ohjaaja ole vieläkään uskaltanut ottaa Drow-trilogiaa työn alle, vai missä maksaa?
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 28.07.2015 08:01

R.A. Salvatore - Maanpaossa


"Magga cammara"




On kulunut vuosikymmen siitä, kun Drizzt hylkäsi lukkikuningattaren ja Menzoberrazanin taakseen. Uumenalan pimeissä tunneleissa asuminen ja piileskely kaikenlaisilta hirviöiltä ei vedä vertoja sille haasteelle, että Drizztin pahin uhka tuntuu olevan hänen pimeä puoliskonsa. silkasta epätoivosta, Drizzt päättää hankkia seuraa syvänmaahisilta, vaikka oman henkensä uhalla. Do'Urdenin huone ei kuitenkaan ole antanut anteeksi tämän herjaa lukkikuningatar Llothia kohtaan, joten Matriarkkaäiti Malice lähettää kuopuksensa perään jotain perin hirvittävää...



Lyhyesti siis, samaa tuttua Salvatore-meininkiä, vaikka tämä osa lievästi tuppasi hieman hidastelemaan muutamissa kohdissa. Pitää myös muistaa, että kirjassa ei pahemmin ilmene mitään järin omaperäisiä ratkaisuja. Tästä huolimatta kirja kuitenkin nappasi hyvin mukaansa, edellisen osan tapaan. Sitten olisikin trilogian päätöksen aika.



"...'Magga cammara, pantteri!', syvänmaahinen murisi. 'Miksi ihmeessä sinun on aina maattava minun päälläni? Miksi et voi maata vieressäni?' Guenhwyvar siirtyi hiukan, mutta päästi vain pitkän huokauksen vastaukseksi.
'Magga cammara, kissa!'..."
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 03.08.2015 09:18

R.A. Salvatore- Valoa Kohti



"Pidä sinä suusi kiinni kun vaara uhkaa!", Roddy Murisi.
"Äläkä enää törmäile minuun haisevine saappainesi!"
Fret katseli Kellindilin perään lähteviä kumppaneitaan voimatta uskoa korviaan.
"Haisevine?" kääpiö kysyi ääneen. Sitten hän katsoi loukkaantuneena huolellisesti kiillotettuja saappaitaan.
"Haisevine saappaineen?", hän toisti Dovelle, joka väläytti hänelle sovittelevan hymyn, "Jos niissä on likaa, se tuli hänen selästään!"



Musta Haltia-trilogian päätös kertoo, mistäs muustakaan, kuin siitä kuinka maan pinnalle asumaan siirtynyt Drizzt päätyi lopulta Jäätuulen laaksoon. Elo ei tietenkään ole sieltä helpoimmasta päästä, ottaen huomioon että omalla rodullasi on, ymmärretyistä syistä, kusipäiden ja sosiopaattien maine. Ei siis mikään ihme että muut suhtautuvat itseesi lievästi...varoen.

Viimeiseen kirjaan mahtui tapahtumia niinkin paljon, että jos tästä kirjasta tehtäisiin elokuvaa, se varmasti pilkottaisiin kolmeen osaan, koska eihän tätä kaikkea saisi mitenkään mahtuman yhteen elokuvaan. Laadultaan samaa tuttua Salvatorea, eli jos tykkäät niin sitten tykkäät ja vihaajat vihaavat. Perustuttua fantasiameininkiä niille, jotka sitä perusmeininkiä janoavat.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Seuraava

Paluu Yleistä keskustelua

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron