Juh, vanha tekijä palaa jälleen rutiiniinsa. Pitäkää alushousuistanne kiinni, sillä seuraavana luvassa läpihuuto edellisistä osista.
Lord_Kado presents: Freak Fighters 2012
Esitiedot koottuina kaikista kilpailuun osallistuneista friikeistä (Tarkempia lisätietoja ja otteluhistoriat saatavina internetsivultamme freakfighters2k12.com/participants/info)
Vain kahdeksan friikkiä ovat selvinneet suurfinaaleihin kohdatakseen toisensa taistelussa kuolemaan asti! Mukana ovat mm. brutaali ja armoton IHMISIÄ RUUAKSEEN SYÖVÄ jättiläinen, ITSEÄÄN TAHALLISESTI VAHINGOITTAVA emotyttö, PEDOFILIAN HARRASTAMISESTA kiinni jäänyt entinen pappi, vinksahtanut sadistinen SYDÄNLÄÄKÄRI tappavine terineen sekä PYROKINEETTISIA VOIMIA omaava nuori friikki!!
Ensimmäisenä esittelyssä turnajaisten veteraani:
Nimi tai alias: TOHTORI BLOODBLADE
Sukupuoli: MIES
Rikos: SARJAMURHA
Asuinpaikka: HAMPURI, SAKSA
Ikä: 43
Pituus: YLI 2 METRIÄ
Paino: 87 KG
Veriryhmä: B
Hiusten väri: KALJU
Silmien väri: TUNTEMATON
Mieliase: JÄTTISKALPELLI
Erikoiskyky: USEIDEN KYMMENIEN TERIEN VISKOMINEN (JOPA YHTÄAIKAA!), VÄITETÄÄN TEHNEEN SOPIMUKSEN PAHOLAISEN KANSSA, JONKA VUOKSI OMII YLILUONNOLLISIA VOIMIA
Yhteenveto: TÄMÄ NATSISIKA PAHOINPITELI JA MURHASI KYLMÄVERISESTI YHTEENSÄ YHDEKSÄN IHMISTÄ YKSITYISKLINIKALLAAN ERILAISILLA KIRURGISILLA TERÄASEILLA JA JOPA PELKILLÄ KÄSILLÄÄN!
OTTELEE TURNAJAISISSA JO KOLMATTA KERTAA SAADAKSEEN "ETELÄNMATKAN JA ELÄKERAHASTONSA" KASAAN. ONNISTUUKO MIELIPUOLINEN TOHTORI VOITTAMAAN TÄLLÄ KERTAA?!
Suuren suosion saavuttanut yleisösuosikki:
Nimi tai alias: RAY "JÄTTI" SPENCER
Sukupuoli: MIES
Rikos: KANNIBALISMI
Asuinpaikka: TEXAS, USA
Ikä: 32
Pituus: 268 CM
Paino: 193 KG
Veriryhmä: B
Hiusten väri: MUSTA
Silmien väri: RUSKEA
Mieliase: PALJAAT KÄDET
Erikoiskyky: YLILUONNOLLINEN LIHASVOIMA JA KESTÄVYYS SEKÄ ERINOMAISET (FRIIKKIEN) METSÄSTYSKYVYT
Yhteenveto: YLEISÖN SUOSIKKI JO NELJÄNNETTÄ VUOTTA KOKONSA JA RAA'N VOIMANSA PUOLESTA. METSÄSTI, TAPPOI JA SÖI USEITA KYMMENIÄ IHMISIÄ PIENESSÄ MÖKISSÄÄN KESKELLÄ TEKSASIN ERÄMAATA
EI OLE KOSKAAN MAININNUT MITÄÄN MUUTA SYYTÄ OSALLISTUA TURNAJAISIIN KUIN KASVAVAN VERENHIMONSA
Seuraava friikki ei tarvitse suurempia esittelyitä:
Nimi tai alias: ISÄ BENEDICTUS
Sukupuoli: MIES
Rikos: PEDOFILIA
Asuinpaikka: BELFAST, IRLANTI
Ikä: 36
Pituus: 186 CM
Paino: 91 KG
Veriryhmä: A
Hiusten väri: VAALEANRUSKEA
Silmien väri: SININEN
Mieliase: "JUMALAN VOIMA" JA RAUDOITETTU RAAMATTU
Erikoiskyky: IHME (OLISITTEPA NÄHNEET TEMPPUJA JOITA HÄN TEKI VIIME VUONNA!)
Yhteenveto: TÄMÄ LASTENRAISKAAJA KÄRYSI KUOROPOIKIEN KANSSA KESKEN URANSA PARHAIMMAN AJAN JA MAKSAA NYT SEURAUKSISTAAN TÄÄLLÄ JO TOISTA VUOTTA PUTKEEN!
VAKUUTTAA EDELLEEN OLEVANSA SYYTÖN JA OTTELEE TURNAJAISISSA VAPAUTENSA PUOLESTA (NIIN, JUST JOO...)
Edellisen vuoden suurin yllättäjä tekee odotetun paluunsa:
Nimi tai alias: BURN
Sukupuoli: MIES
Rikos: POLTTOMURHA
Asuinpaikka: LIVERPOOL, ISO-BRITANNIA
Ikä: 18
Pituus: 164 CM
Paino: 63 KG
Veriryhmä: A
Hiusten väri: HOPEA
Silmien väri: SININEN
Mieliase: EI KÄYTÄ ASEITA
Erikoiskyky: PYROKINEESI (OIKEASTI!)
Yhteenveto: KÄRISTI KAKSI VUOTTA SITTEN PERHEENSÄ JA TALONSA LÄHINAAPURUSTON, KYMMENIÄ VIRANOMAISIA SEKÄ SIVULLISIA UHREJA PYROKINEESILLÄÄN. TURNAJAISTEN NUORIN OTTELIJA ON NÄYTTÄNYT YLLÄTTÄVÄT TAISTELUKYKYNSÄ JO VIIME VUONNA, JOTEN VALMISTAUTUKAA KUUMAAN MENOON!
BURN ON ILMOITTANUT SYYKSI TURNAJAISIIN ILMOITTAUTUMISEENSA HALUNSA TULLA UUDEKSI CHAMPIONIKSI! TOIVOTTAKAAMME ONNEA TÄLLE MIELIPUOLELLE, SITÄ TÄMÄ FRIIKKI TARVITSEE!
Seuraavana vuoden 2012 uusi tulokas #1:
Nimi tai alias: SHIN OBI
Sukupuoli: MIES
Rikos: VERONKIERTO
Asuinpaikka: TUNTEMATON PAIKKA, JAPANI
Ikä: TUNTEMATON
Pituus: 174 CM
Paino: 70 KG
Veriryhmä: A
Hiusten väri: TUMMA
Silmien väri: VIHREÄ
Mieliase: KATANA
Erikoiskyky: ERILAISET SILMÄNKÄÄNTÖTEMPUT JA "NINJUTSU" (VARMASTI JOTAIN TODELLA FRIIKKIÄ KAMAA!)
Yhteenveto: TÄMÄ FRIIKKI LÖYDETTIIN ERÄÄSTÄ JAPANIN VUORISTOSTA ELÄEN KUIN MUINAISET ESI-ISÄNSÄ PELKÄSTÄÄN LUONNON ARMOILLA. KIERTÄNYT JAPANIN KANSALAISVEROA YLI KYMMENEN VUODEN AJAN JA VASTUSTANUT PIDÄTYSTÄ USEITA KERTOJA ENNEN LOPULLISTA KIINNIJÄÄMISTÄÄN
TÄMÄ SEKOPÄÄ ON MUKANA SAADAKSEEN VAKUUTETTUA ITSENSÄ "VAPAAKSI IHMISEKSI" (MITÄ IHMETTÄ SE SITTEN TARKOITTAAKAAN FRIIKKIEN KIELELLÄ...)
Ja uusi tulokas #2:
Nimi tai alias: RAVEN BLACK (CORBEAU NOIR)
Sukupuoli: NAINEN
Rikos: MIELENVIKAISUUS
Asuinpaikka: BAYONNE, RANSKA
Ikä: 18
Pituus: 168 CM
Paino: 54 KG
Veriryhmä: AB
Hiusten väri: MUSTA (VÄRJÄTYT)
Silmien väri: HARMAA (JOSKUS PUNAINEN!)
Mieliase: PARTAVEITSI
Erikoiskyky: TELEKINEETTISET KYVYT (FRIIKKIÄ!!) JA KYKY VIEKOTELLA ITSENSÄ ISKUETÄISYYDELLE (EI TOIMI AINA)
Yhteenveto: TÄMÄN KAUNOKAISEN NIMEÄ EI TUNNETA, MUTTA NIMI "RAVEN (CORBEAU)" ON ENEMMÄN KUIN OSUVA FRIIKILLE JOKA VIILTELEE JA TÖKKII ITSEÄÄN KAIKELLA TERÄVÄLLÄ, JOTA SAA KÄSIINSÄ. ERITTÄIN ARVAAMATON JA USKOMATTOMAN SÖPÖ (LUKUUNOTTAMATTA NOITA KARMEITA HAAVOJA), JOTEN TÄTÄ FRIIKKIÄ EI TULE ALIARVIOIDA!
OSALLISTUI TURNAJAISIIN KERTOMATTA VARSINAISTA SYYTÄ (JOSPA HÄN HALUAA MYÖS MUIDEN SATUTTAVAN HÄNTÄ!)
Turnajaiset eivät olisi mitään ilman niin suurta friikkiä että heikommat suorastaan kalpenevat:
Nimi tai alias: EVERSTI G. BENSON
Sukupuoli: MIES
Rikos: KANSANMURHA
Asuinpaikka: WASHINGTON DC, USA
Ikä: 39
Pituus: 176 CM
Paino: 78 KG
Veriryhmä: 0
Hiusten väri: VAALEA
Silmien väri: HARMAA
Mieliase: M16 RYNNÄKKÖKIVÄÄRI JA KRANAATIT
Erikoiskyky: PIRULLISTEN STRATEGIOIDEN LUONTI JA RÄJÄHTEIDEN LUOMINEN TYHJÄSTÄ (MITEN HELVETISSÄ HÄN TEKEE SEN?!!)
Yhteenveto: TÄMÄ ENTINEN ARMEIJAN EVERSTI OLI YKSIN VASTUUSSA OSASTONSA TOTEUTTAMASTA NIMELTÄMAINITSEMATTOMAN KANSANRYHMÄN NÖYRYYTTÄMISESTÄ, RUUMIIDEN HÄPÄISYSTÄ JA LÄHES TÄYDELLISESTÄ TUHOAMISESTA!
OTTELEE "VALLOITTAAKSEEN KOKO TURNAJAISET JA LOPULTA KOKO MAAILMAN" (ILMEISESTI HULLU ON OLEVA AINA HULLU, HEH HEH!)
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä; uusin friikkimme, joka osallistui viime hetkillä turnajaisiin ja pääsi korvaavana osallistujana suoraan finaaleihin:
Nimi tai alias: CATHPLOSION
Sukupuoli: NAINEN
Rikos: --
Asuinpaikka: TUNTEMATON
Ikä: 18
Pituus: 169 CM
Paino: TUNTEMATON
Veriryhmä: B
Hiusten väri: VIHREÄ
Silmien väri: SININEN
Mieliase: KÄSIASE
Erikoiskyky: EI TIEDOSSA VIELÄ
Yhteenveto: TÄMÄ NUORI HURJAPÄÄ OSALLISTUI TAISTELEMAAN TÄYSI OMASTA VAPAASTA TAHDOSTAAN (SE VAATII PALLEJA, PORUKAT)! NÄHKÄÄ KUINKA TÄMÄ EI-FRIIKKI PÄRJÄÄ TURNAUKSEN TODELLISIA SEKOPÄITÄ VASTAAN!
OTTELEE TURNAJAISISSA KOSTAAKSEEN PERHEENSÄ MURHAN (VILLIT HUHUT VÄITTÄVÄT HÄNEN METSÄSTÄVÄN MEIDÄN CHAMPIONIAMME, PUNISHMENTTIA, HUH!)
Nämä kahdeksan friikkiä ovat saapuneet kukin omista luolistaan kohtaamaan turnajaisten Championin, viiden vuoden ajan voittamattoman, kylmäverisen, sadistisen, verenhimoisen ja armottoman tappokoneen.
Nimi tai alias: PUNISHMENT
Rikos: KIDUTUSMURHA JA HEMOFILIA
Asuinpaikka: TUNTEMATON
Ikä: TUNTEMATON
Pituus: 173 CM
Paino: 65 KG
Veriryhmä: AB
Hiusten väri: PUNAINEN
Silmien väri: KELTAINEN
Mieliase: KIDUTUSVÄLINEET
Erikoiskyky: VAMPIRISMI JA SÄHKÖINEN VARAUS
Yhteenveto: PUNISHMENT ON JO VUOSIEN AJAN DOMINOINUT KAIKKIA VASTAANASETETTUJA FRIIKKEJÄ JA ON VALMIINA VIIHDYTTÄMÄÄN JÄLLEEN VERTA KAIPAAVAA YLEISÖÄ JÄNNITTÄVILLÄ KIDUTUSVÄLINEILLÄÄN JA RAJATTOMALLA MIELIKUVITUKSELLAAN!
Tulkaa näkemään kuinka nämä rikolliset ja mielisairaat repivät toisensa kappaleiksi TAIVASAREENA OMEGALLE 21.-26.10.12! Yli 120 tunnin lähetys lähetetään myös suorana useimmilla kansainvälisillä urheilukanavilla sekä internetsivuillamme freakfighters2k12.com/livefeed, tsekkaa tarkemmat tiedot paikalliselta operaattoriltasi!
Lippuja myy yhteistyössä FFR.Co & Lord K. Inc. kansainvälisestä numerosta XXXX-XXXXXXXXXXXX Eturivi alkaen: 159.90$/istuin Toinen rivi alkaen: 126.49$ ...
-------------------------------------------------------------------------------
PROLOGI: TYTTÖ, KOSTO JA OMISTAUTUMINEN
Vuosi ja kolme kuukautta sitten...
Tuo ilta oli kuin mikä tahansa aiempi. Aurinko oli laskeutumassa kaupungin korkeimpien pilvenpiirtäjien taakse, kevyt länsituuli heilutti hennosti hiuksiani ja kauempana sijaitseva moottoritie alkoi hitaasti vaieta ohiajavien ajoneuvojen alkaessa dramaattisesti vähentyä hämärän tullen. Yksi kirkas tähti syttyy taivaalle kauas horisontin reunalle.
"Cathy!" korkea huuto herättää minut ajatuksistani. "Lopeta se lukeminen ja tule leikkimään!"
Ääni kuuluu pikkuveljelleni Erikille, tuolle ärsyttävälle, mutta rakastettavalle kimittäjälle. Nostan katsettani ja näen tuon lyhyen pellavapään juoksevan mäkeä ylöspäin minua kohti.
"Okei, okei. Odota hetki." vastaan välinpitämättömän oloisella äänensävyllä ja lasken kirjan käsistäni. Juuri kun olen päässyt jaloilleni, Erik on jo ehtinyt viereeni läkähtyneenä spurtistaan. Hän haukkoo henkeään innostunut pilke silmäkulmissaan.
"Mitä oikein tehtäisiin?" hän kysyy välittömästi saatuaan hengityksensä kuriin.
"Miksi sinä kysyt minulta? Sinähän tässä leikkiä halusit." vastaan sarkasminsävyisesti, mutta totean jälleen kerran pettymyksekseni ettei yksinkertainen veljeni ole oppinut ymmärtämään aihepiiriä vieläkään. Hän laskee hieman katsettaan mietteliään näköisenä, kunnes yllättäen hänen katseensa nousee kuin käskystä ilmeen muuttueessa innostuneesta kysyväksi.
"Haistatko tuon hajun?" veljeni kysymys sai minut hetkeksi ymmälle, mutta aistittuani ilmassa selvän savun ja sen katkun ymmärsin välittömästi mihin hän oli viitannut.
"Jossain palaa?" oli ensimmäinen ajatukseni, kun sankkeneva savu alkoi nousta kukkulan laelle. Erik oli jo alkanut juoksemaan savun lähdettä kohti, kun laskin lukulasit päästäni ja asetin ne ruohikolle kirjan viereen.
"Erik, odota!" huutoni ei näytä vaikuttavan hänen vauhtiinsa, joten alan ottaa pidempiä harppauksia kunnes jalkani alkavat väkisinkin juoksemaan mäkeä alaspäin kiihtyvällä vauhdilla. Erikin hahmo katoaa sankkenevan savun sekaan, kun alan hitaasti tajuamaan mistä se saattoi olla peräisin. Juoksen jo täyttä vauhtia koettaessani nähdä kunnolla eteeni ja löytää minua nopeamman veljeni ennen kuin jotain pääsisi tapahtumaan. Alan erottaa jonkinlaista lämmintä hohdetta edestäni, joka viestii suuresta onnettomuudesta. Tuli on irti. Talomme katto ja ylemmät kerrokset ovat ilmiliekeissä, sen betoniset seinät ovat kärsineet mittavia vahinkoja ja lasinsirpaleita on kaikkialla ympärilläni. Kun mieleni lopultakin tajuaa kokonaan mitä on tapahtunut, alan etsiä huudoillani vanhempiani ja Erikiä jo lähes paniikinvaltaamana. Pelkkä palavan materiaalin rätinä kaikuu ympärilläni vastaukseksi.
"Tämä ei voi olla totta!" huudan tahtomattani ääneen alkaessani etsiä talomme pihalta merkkejä muista. Lopulta erotan jotain makaamassa mustuneella nurmikolla savun keskeltä. Lähestyn sitä vapisevin käsin peläten pahinta, kunnes parahdan tuskissani pahemmin kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Erik makaa edessäni kalpeana ja elottomana. Hänen ohuesta kaulastaan erottuvat puremajäljet polttavat jälkensä muistiini. Alan voida pahoin ja romahdan polvilleni järkytyksestä.
"Miksi? Miksi Erik?!" huudan kyyneleet silmissä ja murtuneena veljeni nimeä, kunnes äkillinen valon välähdys ja korviahuumaava räjähdys katkaisee kirkumiseni. Avaan hitaasti silmäni ja kuulen vain korvieni huutamisen. Olen lentänyt muutamia metrejä kauemmas Erikistä ja kehoani polttelee eri puolilta. En tunne enää vasenta jalkaani enkä joitain vasemman käden sormistani. Viimeiseksi muistikuvakseni jää nuoren miehen varjokuva liekkien keskeltä. Hän katsoo minua kohti hohtavilla silmillään, mutten kykene erottamaan mitään muuta hänen kasvoistaan. Painan mieleeni nuo piirteet siltä varalta, jos pystyisin vielä kostamaan perheeni kuoleman. Tuon hoikan hahmon, nuo punertavat tuuheat hiukset... Katseeni hämärtyy. En pysty enää muuhun kuin hengittämään kivuliaasti niillä voimilla mitä minulla on vielä jäljellä.
Sinä iltana tyttö, joka tunnettiin Catherinena, kuoli. Mutta jotain muuta syntyi hänen tilalleen...
-------------------------------------------------------------------------------
LUKU 1: FREAK FIGHTERS-TURNAJAISET
Rakas päiväkirja
Päivä jota olen odottanut kuumeisesti on saapunut. Tohtori saapui luokseni kertoen minun olevan vapaa lähtemään tänään, jos tuntisin itseni siihen kykeneväksi. Olen odottanut niin pitkään. Jos saan mahdollisuuden osallistua turnajaisiin, jossa veriviholliseni kuulemani mukaan esiintyy, suunnitelmani takaisinmaksusta voi toteutua sittenkin.
Freak Fighters-turnajaiset, tuo kansojen vuosittainen suurin huvitus ja rakastama verilöyly... En koskaan olisi voinut edes unelmoida joutuvani osaksi tuota inhottavaa esitystä. Joutuakseni tappamaan kansan sairaaksi viihteeksi... Mutta nyt sillä ei ole enää mitään väliä. Voisin mennä vaikka vuorten läpi saadakseni perheeni murhaajan käsiini, tai mitä nyt toisesta kädestäni on jäljellä, ja antaakseni hänen kokea sen saman tuskan, jonka perheeni koki kuollessaan yli vuosi sitten.
Vielä muutama tunti ennen kuin ilmabussi saapuu sairaalan pysäkille. Aion vielä peseytyä ja huoltaa pikaisesti uuden raajani ennen lähtöä.
Ilmassa oli selvää vastasataneen sateen kosteutta. Jättimäisen sairaalarakennuksen etuovien edessä oleva bussipysäkki oli hiirenhiljainen räystäiltä tippuvan veden liplatusta lukuunottamatta. Leijuvan ajoneuvon laskeutuessa sille merkitylle paikalle, nuori juuri täysi-ikäinen nainen, Catherine A. Myers, istui itsekseen pysäkin kuluneella teräspenkillä tylsistyneen näköisenä. Hänellä oli pitkähköt ilmavat vihreät hiukset, jotka hulmusivat bussin moottorien ilmavirran mukana ja tiukka katse siroissa kasvoissaan. Päällään hänellä oli tiukan oloinen violetinsävyinen toppi, indigonsiniset hieman polvista kuluneet farmarihousut, kirkkaan punainen avonainen minitakki ja jaloissaan vaaleat lenkkikengät. Hän nousi ylös ottaen vieressään olleen suurehkon tumman matkalaukun mukaansa ja käveli ajoneuvon etuovista sisään jättäen autioksi jääneen pysäkin taaksensa.
"Aikuinen taivasareena Omegalle." Catherine sanoi kuuluvasti ojentaen muutamaa seteliä bussin kuskia, vanhahkoa hieman harmaantunutta mieshenkilöä, kohti, jonka ilme muuttui hetkeksi kysyväksi nostettuaan katsettaan naisen kasvoja kohti.
"Hyvänen aika, ette kai tekin, nuori nainen, ole lähdössä katsomaan niitä hullutuksia?" pettyneen näköinen kuski kysyi viitaten samalla bussissa parhaillaan äänekkäästi räyhääviä, pääasiassa nuoria, matkustajia kohti. "Eikö nykynuoriso enää katsele mitään muuta kuin tappamista ja väkivaltaa?"
Miehen paasatessa vielä muutaman hetken ajan Catherine huokaisi hiljaa ja ymmärsi joutuvansa kestämään äänekästä mekkalaa koko matkan ajan. Hän toivoi mielessään ettei kukaan puolijuopuneista ja viinalle lemuavista räyhääjistä vain tunnistaisi häntä liian aikaisin. Bussin ovi sulkeutui, jonka jälkeen se nousi takaisin ilmaan muutaman metrin korkeuteen pysäkistä ja alkoi jatkaa matkaansa kohti Catherinen määränpäätä tasaisella ilmatienopeudella. Vihreähiuksinen nainen oli onnekseen löytänyt tyhjän paikan ilman vierusmatkustajaa ja istunut näin ollen hieman rentoutuneempana tiedostaen matkan sujuvan ainakin alkuun rauhallisesti. Ongelmat olivat tosin lähempänä kuin hän oli ehtinyt arvioimaan.
"Anteekshi, onks thää paikka vapaanah?" yksi juopuneista miesmatkustajista oli kiinnittänyt silmänsä uuteen tulokkaaseen ja oli tilaisuuden tullen pyrkimässä päästä hänen viereensä. Ikkunasta ulos katseleva Catherine koitti olla huomioimatta viinankyllästämää ventovierasta, mutta tämän istuutuessa hänen viereensä hänen silmänsä sulkeutuivat ja ilmeensä muuttui ärsytyksestä. Miehellä oli päällään likainen farkkutakki ja vastaavansävyiset housut, takin alta erottui jonkin Catherinelle tuntemattoman musiikkibändin logolla koristeltu täysmusta t-paita. Miehen tummat hiukset olivat keskipitkät ja sekaisin, hänen leuassaan kasvoi lyhyt parranalku ja hänen verestävät silmänsä mulkoilivat Catherinen muotoja kuin ne eivät olisi aikaisemmin nähneet naista.
"Mistäh päin nheiti on kotoishin?" viinalle haiseva mies jatkoi yrittäen kiinnittää naisen huomiota itseensä heikoin tuloksin. Hän hivuttautui hieman lähemmäksi lähes horjahtaen takaisin bussin välikäytävälle.
"Mene pois." Catherine murahti ärsyyntyneellä äänensävyllä, mutta mies ei näyttänyt haluavan kuulla sitä. Hän siirsi yllättäen kätensä naisen reidelle, jonka Catherine löi välittömästi irti tajuttuaan juopuneen alkaneen lääpiä häntä. Tästä suivaantuneena mies siirsi kättänsä hetkeksi taskuunsa ja kaivoi jotain, jonka hän työnsi suoraan naisen kasvojen eteen. Catherine huomasi tuijottavansa esille vedettyä lyhyttä veitsenterää.
"Äläs ruphee mulle, luthka!" juoppo murahti uhkaavalla äänensävyllä uhatessaan häntä veitsellään, kunnes aseen varmistimen ääni sai hänen vilkaisemaan alemmas kohti osittain repeytyneitä housujaan. Catherine oli painanut miehen huomaamatta hopeanvärisen yhdeksänmillisen käsiaseensa piipun miehen haaroihin tähdäten hänen kiveksiään. Ymmärtäen tilanteen vakavuuden humalatilastaan huolimatta, mies veti veitsensä takaisin ja perääntyi kauemmas koittaen sopertaa jonkinlaista anteeksipyyntöä. Huomattuaan saaneensa edes hetkeksi rauhan Catherine huokaisi helpottuneena laittaessaan käsiaseensa varmistimen takaisin päälle ja asettaessaan sen koteloonsa.
"Äiti, isä, Erik." Catherine mietti silmät ummistettuina. "Teidän kuolemanne on pian hyvitetty. Lupaan sydämeni kautta että minä tapan hänet."
Bussi kiihdytti hieman lujempaan nopeuteen siirtyessään jättimäiselle lentävien ajoneuvojen valtatielle, jonka sivussa olleessa tienviitassa luki suurin kirjaimin 'TAIVASAREENA OMEGA - VIELÄ 16 KILOMETRIÄ'.
-------------------------------------------------------------------------------
LUKU 2: CHAMPION
Vuosi 5, Päivä 43
Ei mitään tekemistä. Haluamani lehti ei saapunut tänäänkään. Janottaa, mutta täytyy odottaa.
Pienehkön ja hämärän, mutta yllättävän kotoisan oloisen sellin teräksinen ovi avautui raolleen odottamatta. Natisevalla ja ruosteenvärjäämällä sängynrämällä istui punahiuksinen mies katse kiinteästi kiinnitettynä käsissään olevaan mustakantiseen kirjaan, jonka sivulle hän oli painanut punaisen mustekynänsä kirjoittaakseen vielä jotain viimeisimpään merkintäänsä. Miehen päällä oli tummasta nahkasta ja tummuneista metallipaloista koostuva panssarivaate, joka peitti vain hänen kaulaansa ja hyvin pienen osan hänen torsostaan, ja korpinmustat itämaistyyliset leveälahkeiset housut, joissa oli verenpunaisia koristeellisia nauhoja ja muutamia pieniä teräksisiä ketjuja, jotka roikkuivat sen reunoista veltosti. Sellin katossa välkkyi masentavan vaimeaa valoa tuottava lamppu, joka räpsähteli väliajoin päälle ja pois.
"Punishment." mies kuuli nimeään kutsuttavan, muttei aikonut reagoida siihen mitenkään, ellei se koskisi jotain tiettyä mielihalua, jota hän oli odottanut jo tovin. Matala, lähes väsyneen oloinen ääni jatkoi kuin kiusoitellen "Tule hakemaan se."
Miehen katse nousi kirjasta paljastaen hänen hohtavat kellertävät silmänsä, jotka alkoivat tuijottaa ovenraosta kurottavaa varjomaista hahmoa ja erityisesti sen kädessä ollutta metallista astiaa. Punishment laski päiväkirjan käsistään nousten samalla jaloilleen sängyltä. Hänen omatekoisista housuistaan roikkuvat ketjut kilahtelivat lähes rytmissä hänen astellessa hahmoa kohti.
"Se on tuoretta, kuten halusit." matala ääni jatkoi lämpimällä sävyllä punahiuksisen miehen kävellessä sellinsä poikki oven viereen ja tarttuessa astiaan varovasti. Hän tarkisti sen sisällön tarkkaavaisella vilkaisulla samalla kun paksu ovi lyötiin kiinni hänen edestään.
"Ilmoita, kun haluat lisää." ääni vaimeni jonnekin oven takana olleeseen tyhjään tilaan. Punishment kallisti astiaa pirullinen ilme kasvoillaan ja joi sen sisällöstä noin puolet värähtäen nautinnosta. Hänen suupielestään valui paksua tummanpunaista verta hänen silmiensä alkaessa hohtaa punertavaa hohdetta.
"Kyllä... Elinvoimaista. Hyvin elinvoimaista." hän mutisi itsekseen ja joi loput hurmeesta yhdellä kulauksella. Hän purskautti pienen määrän verta ilmaan kastellen kalpeat kasvonsa osittain punertavaan suihkeeseen tyytyväinen ilme kasvoillaan.
"Herra Champion, kuuletteko minua?" toinen, tällä kertaa hieman korkeampi, miesääni oven takaa keskeytti hänen hekumansa yllättäen. "Se olen minä, Coton."
"Tch, Coton, tuo ruipelo viestinviejä. Mitä ne verettömät kusipäät nyt haluavat?" Punishment mietti puoliksi ärsyyntyneenä ja kiinnostuneena.
"Puhu, Coton." hän antoi hyväksyntänsä kuuluvalla murahduksella samalla kun hänen silmänsä palasivat hitaasti normaaleiksi.
"Tiedätte kai, sir, että turnajaiset alkavat huomenna? Tänä vuonna te kohtaatte jonkun kahdeksasta ottelijasta, jonka jälkeen teidän voittoputkenne kasvaa kuuteen. Isot pamput tahtovat tietää mitä haluatte seuraavasta voitostanne?" viestinviejän sanat saivat punahiuksisen miehen hymähtämään välinpitämättömästi. Hän mietti useamman hetken katsellen kattoon piinaavan hiljaisuuden vallitessa sellin sisällä että sen ulkopuolella.
"Seuraa. Haluan jonkun sopivan ihmisen tänne pysyvästi." turnajaisten Championin vastaus sai Cotonin hetkellisesti sanattomaksi. Punishment kykeni kuulemaan hänen epäuskoisen mutinansa oven läpi.
"H-Hyvä on, sir. Järjestyy." viestinviejän viimeiset sanat vaikenivat hitaasti oven taakse tämän lähtiessä viemään saamaansa viestiä eteenpäin. Punishment kääntyi ympäri heittäen verta sisältäneen astian kädestään huoneen nurkkaan ja palasi takaisin päiväkirjansa luokse sängyn viereen. Hän nosti sen että mustekynänsä käsiinsä ja kirjoitti hitaasti muutaman lauseen lisää viimeisimpään merkintäänsä
Turnajaiset alkavat huomenna. On aika nauttia jälleen.
-------------------------------------------------------------------------------
LUKU 3: TYYNTÄ MYRSKYN EDELLÄ
Loppumatka julkisessa kulkuvälineessä sujui Catherinen suureksi helpotukseksi ilman muita ikäviä yhteenottoja humalaisten kanssamatkustajien kanssa. Jokainen kilometri oli tuntunut hänestä pieneltä ikuisuudelta hänen katsellessaan bussin ikkunasta tylsää tasaisen sinistä taivasta. Hänen kuvansa piirtyi heikosti melko likaiseen lasiin, josta hän kykeni erottamaan siniset terävöityneet silmänsä ja ilmeettömät kasvonsa.
"SEURAAVA PYSÄKKI TAIVASAREENA OMEGA, TAIVASAREENA OMEGA..." kuskin kovaääninen kuulutus herätti Catherinen ajatuksistaan. Hän ymmärsi lähes nukahtaneensa istualteen ympärillä mölyävästä joukkiosta huolimatta. Viimeisimmät lähes unettomat yöt olivat olleet hänelle raskaita eikä hän ollut nukkunut erityisemmin koko viimeisen viikon aikana kunnolla, jonka vaikutukset alkoivat näkyä hänessä. Hänestä olisi tulossa vaarallisen huolimaton, jos hän ei kykenisi keskittymään ennen otteluita, jotka tulisivat määrittelemään pystyisikö hän koskaan kohtaamaan perheensä tappajaa silmästä silmään.
"No niin, alkakaahan painua! Liikettä nyt! Tämä bussi on saatava tyhjäksi! Hop hop..!" vanha bussikuski pauhasi koittaessaan ohjata horjuilevia ja niukin naukin tasapainossa pysyviä matkustajia ulos mahdollisimman nopeasti. Catherine odotti rauhallisesti aikansa ja nousi istuimeltaan lähteäkseen vasta kun viimeinenkin juopunut oli päässyt ulos ajoneuvosta. Hän tarttui matkalaukkunsa kahvaan ja käveli rauhallisin askelin bussin poikki etuovelle, kunnes hän tunsi kuskin luisevan käden tarttuvan olkapäästään odottamatta.
"Olkaa varovainen, hyvä neiti, tämä paikka ei ole turvallinen naiselle ilman seuraa." kuski kuiskasi huolestuneella äänensävyllä koittaen nähtävästi vielä viimeisen kerran saada Catherinea muuttamaan mieltänsä areenalle menemisestä.
"Pärjään kyllä." Catherinea ei olisi huvittanut jäädä rupattelemaan turhia enää yhdenkään ihmisen kanssa ennen ensimmäistä ottelua, silti hän jatkoi vielä lyhyen tauon jälkeen "Mutta kiitos huolenpidostasi."
Nainen asteli ulos bussista ja tunsi kuinka ilmavirta pyyhkäisi hänen ylitseen ovien sulkeutuessa hänen takanaan. Hän veti ilmaa keuhkoihinsa ja puhalsi sen ulos keskittyneen näköisenä. Hän oli valmis kaikkeen mahdolliseen mitä hänen eteensä aiottaisiinkaan heittää. Ensin hänen täytyi vain saada levättyä kunnolla ja kerättyä kaikki saatavilla olevat voimansa ennen huomista koitosta.
---
Punishment katseli sellissään olleesta pienehköstä monitorista tulevan turnajaisten osallistujia laskelmoiva ilme kasvoillaan. Hän analysoi mielessään vastustajiaan, heidän taistelukykyjään ja haasteen määrää, jota he voisivat antaa hänelle. Hän makasi sängyllään rennosti kädet nuhjuisen tyynyn alla ja jalat rennosti koukistettuina laskiessaan katsettaan mietteliäänä.
"Bloodblade, Benedictus ja Eversti eivät ole koskaan edes päässeet loppufinaaleihin, mutta silti heille lyödään uusia mahdollisuuksia kuin säälistä." hän mietti puoliääneen tylsistyneen oloisena. "Jätti on maistanut jo katkeraa tappiota kertaalleen käsissäni. Se oli kaksi vuotta sitten..." Hän hekotteli tyytyväisenä muistellessaan tuota yhteenottoa, jossa hänen vastustajansa oli nöyryytetty pitkän ja brutaalin taistelun jälkeen.
"Kylkiluuni olivat täysin päreinä ja sain lievän aivotärähdyksen." Punishment nosti lievän hymyn huulilleen. "Tuo pentu sen sijaan ei saisi käristettyä minulta ihokarvaakaan."
Mies kiinnitti katseensa ruutuun ilmestyneisiin haastaja "Burnin" profiiliin. "Selvisi finaaleihin enemmän vahingossa kuin sattuman kautta. En ihmettelisi jos lähtee jo tänä vuonna jalat edellä kentältä."
Punishment nosti oikean kätensä ilmaan ja avasi kämmenensä levittäen etusormen ja peukalonsa niin pitkälle kuin kykeni. Pieni sinertävä valojuova ilmestyi hetkeksi hänen sormiensa väliin räpsähtäen kuuluvasti.
"Täällä päin sähkö voittaa tulen." hän jatkoi täysin ääneen ja alkoi nauraa pilkallisella sävyllä.
"...Mutta nämä kolme muuta-" hän keskeytti ajatuksensa tajutessaan jotain. "Näistä kaksi on muuten naisia, hm? Sepä harvinaista."
Turnajaisten Champion laski kätensä otsalleen ja pyyhkäisi sillä kasvojensa ylitse. "Täytyykö minun taistella jälleen naista vastaan? Ei sillä ole mitään väliä ketä kidutan, mutta-"
Hän kääntyi kyljelleen ja nosti päiväkirjansa pölyisestä maasta avaten sen välittömästi. Hän alkoi kirjoittaa uudelle sivulle jälleen syventyneenä omiin muistelmiinsa valon räpsähdellessä katon rajassa
Tästä vuodesta voi tulla mielenkiintoinen. Kenties teen jostakin kilpailijasta oman pikku orjani.
-------------------------------------------------------------------------------
LUKU 4: ODOTUS PÄÄTTYY
Catherine oli ollut onnekas löytäessään sopivan huoneen taivasareenan yhteydessä olleesta hotellista. Vielä onnekkaampi hän oli ollut siinä että hänen sairaalasta hankkimansa rauhoittavat lääkkeet olivat tarjonneet hänelle mahdollisuuden nukkua tarpeellisen ajan ilman häiriöitä. Keskipäivä oli jo ylittynyt naisen herätessä värähtäen pehmeällä hotellin sängyllä. Hän räpytteli silmiään muutaman kerran koittaen totutella niitä ikkunasta paistavaan päivänvaloon. Hotellihuone oli hyvin perinteinen valkoisella ja puunvärillä maalattu yksityissviitti, jonka yksinkertainen sisustus oli niukkaa mutta juuri sopivaa Catherinen makuun. Hän tuijotti hetken aikaa kattoon, joka oli kauttaaltaan valkoinen ja tylsän tasainen, kunnes hän nosti vasemman kättänsä silmiensä eteen. Käden sormista kaksi, nimetön ja pikkusormi, olivat suurimmaksi osaksi keinotekoisia titaniumilla tehostettuja varaosia, joita kutsuttiin Tirant-implanteiksi.
"Taas tuo painajainen." hän mutisi itsekseen tajutessaan tulleensa takaisin tajuihinsa. Vihreähiuksinen nainen siirsi kätensä takaisin vierelleen hänen silmiensä kaventuessa totisen näköisiksi. "Tosin tänään on se päivä."
Catherine nousi sängyltä ja siirtyi huoneen toisella puolella olleeseen kylpyhuoneeseen. Hän avasi hanan ja antoi kirkkaan veden valua hetken aikaa vaaleaan lavuaariin. Hän upotti kätensä kylmään veteen ja heitti sitä kasvoilleen virotakseen nopeammin. Se oli omanlaisensa rituaali, jonka hän oli tehnyt joka päivä siitä eteenpäin kun hän oli alkanut valmistautua turnajaisiin. Kuivattuaan kasvonsa ja kätensä hotellin pyyhkeeseen hän palasi huoneeseensa, istuutui sängyn reunalle ja puki päälleen kaikki vaatteensa keskittyneen näköisenä. Hänen kahden sormensa tavoin keinotekoinen vasen jalkansa suoristui tikkusuoraksi hänen vetäessä tiukat farmarihousut päällensä. Hänellä ei ollut liikaa aikaa käsissään, joten hän päätti vain syödä nopeasti jotain tukevaa ja huoltaa huolellisesti keinotekoiset osansa ollakseen täysin varustautunut iltapäivän avausseremoniaa varten. Hyvällä onnella hän saattaisi jopa nähdä "kohteensa" silmästä silmään.
---
"Tohtori, teille on vieras." matala naisääni kuulutti metallilla vahvistetun oven takaa pieneen pyöreään huoneeseen, joka muistutti mielisairaalan eristyskoppia pehmustettuine seinineen. Huoneen perällä istui kalpea kaljupäinen mies, joka korahti lyhyesti nostaessaan päätään vastaukseksi. Hänen päällään oli vaalea ketjuilla sidottu pakkopaita ja kellertävät housut. Hänellä ei ollut minkäänlaisia sukkia tai jalkineita eikä tarvitsemiaan silmälaseja, sillä hän oli osittain likinäköinen.
"Was? Kuka häiritsee minua nyt?" voimakkaalla saksalaisaksentilla puhuva mies nousi pystyyn nopealla ponkaisulla kuin käskystä. Hän käänteli päätään koittaen löytää suunnan, jossa sellin ovi oli, mutta hämärän ja likinäköisyytensä vuoksi hän ei kyennyt siihen. Ovi avautui hitaasti narahtaen ja sisään saapui tummanpuhuva noin kaksimetrinen musta mies päällään tumma puku ja punainen kravatti. Hänellä oli mukana kädessään harmahtava salkku ja toisessa jokin pitkulainen objekti.
"Hermann, vai pitäisikö sanoa Tohtori Bloodblade? Siitä on aikaa." roteva pukumies aloitti kuuluvalla matalalla äänellä. Bloodbladen ilmeettömät kasvot taipuivat pelottavaan hymyyn hänen tunnistaessa äänen.
"Himmel! Bartz? Oletko se sinä?!" pakkopaitaan sidottu mies näytti silminnähden iloiselta miehen kävellessä hänen viereensä tullakseen hänen tarkan näkönsä alueelle.
"Kyllä vain, tohtori. Tiedät kai mikä päivä tänään on?" mies jatkoi nostaen toista kättään hetkeksi ilmaan. Summerin äänen kuuluessa Bloodbladen ketjut avautuivat hänen pakkopaidastaan, jonka jälkeen hän irtautui siitä nopealla riuhtaisulla, joka repi koko vaatteen riekaleiksi ketjuja lukuunottamatta.
"Tässä. Sinun vuorosi on heti ensimmäisenä." pukumies sanoi ja heitti tohtorin eteen kädessään olleen objektin, joka osoittautui jättimäiseksi skalpelliksi. "Mene ja näytä yleisölle, että tohtorin vastaanotto on vieläkin auki."
Bloodblade alkoi hihittää mielipuolisesti hivellessään rakasta tappoasettaan kuin pientä lasta käsissään. Keskittyessään aseeseensa hän ei ehtinyt edes huomaamaan, kun mies puvussa oli avannut salkkunsa ja ottanut sieltä tohtorille kuuluvat silmälasit. Hän ojensi ne hänelle hymyillen ja jatkoi "Onnea matkaan. Ehkä tänä vuonna toiveesi toteutuu."
---
Myöhemmin auringonlaskun aikaan odotettu avausseremonia käynnistyi taivaalla räiskyvine valoineen ja monituhatpäisen yleisön korviahuumaavan kannustuksen merkeissä. Erikokoiset ja -näköiset ihmiset olivat kokoontuneet omiin muutaman sadan hengen osastoihinsa kannustamaan omaa turnajaisten suosikkiaan. Heidän paitojensa ja lisävarusteiden värien täsmätessä fanittamansa friikin teemaväreihin, monet olivat myös varanneet mukaansa muovisia versioita heidän käyttämistään tappoaseista, joilla huidottiin ilmaa vimmatusti taisteluiden alkaessa. Ilman täytti taivaalta satava ruudinkatku ja raikuvat kannustushuudot turnausten järjestäjien ja tärkeimpien sponsorien astellessa areenan keskipisteeseen turnausten virallista avaamista varten.
"Hyyyyyyyvät naaaaaaiiiiiset ja herrrrrrrrat!" Turnausten järjestäjän puhemies liilan värisessä puvussa aloitti puhuen voimakkaalla äänellään kädessään olevaan mikrofooniin. "Terrrrrvvvvvvvetuloa yhdenteentoista vuosittaiseen Freak Fighters-turnajaisiin! Minun nimeni on Tex Ryan ja olen kommentaattorinanne tulevien päivien verikarnevaaleissa juontajalegenda Brad "Bloody" Nelsonin parina! Tänä vuonna--"
Catherine sulki ajatuksensa pois lipevän kommentaattorin kuulutukselta. Hän koitti hillitä itseään tarkkaillessaan pienten kiikarien läpi "kohdettaan" tuhansien katsojien päiden takaa. Melu hänen ympärillään yltyi väliajoin kommentaattorin kuuluttaessa turnauksen kilpailijoiden nimiä ja tarkempia tietoja, joka häiristi hänen keskittymistään huomattavasti. Hänen pitäisi löytää jokin toinen paikka, jos hän halusi pysyä järjissään kaiken kaaoksen keskellä.
"Pentele! Missä hän on?!" hänen ajatuksensa huusivat hänen mielessään kovempaa kuin innokkain verenvuodatuksen fani täyteenahdetulla areenalla.
---
"Punishment." sama tuttu tylsiintynyt ääni kutsui häntä jälleen. Punkassaan makaava mies avasi silmänsä ja alkoi totutella niitä käytävältä paistavaan kirkkaaseen keinovaloon.
"On aika." sellin vartijan epämääräinen varjokuva murahti välinpitämättömänä hänen noustessa istumaan puoliunisena. Valon alkaessa himmentyä siedettävämmäksi turnajaisten Champion ponnahti jaloilleen virkistäytyneenä lyhyestä nokkaunestaan.
"Tiedän, tiedän." hän murahti muka yhtä välinpitämättömänä, vaikka hänen äänestään kykeni kuulemaan innostuneisuuden häivettä. Hän asteli sellinsä läpi kohti valoa, joka ympäröi hänet joka puolelta. Oli ensimmäinen kerta moniin kuukausiin kun hän oli poistunut huoneestaan ulkomaailmaan. Hän nuuhki hetken aikaa ilmaa aistien selvästi jotain mitä hänen takanaan seissyt roteva sellinvartija ei kyennyt.
"Olet lopettanut kahvin juonnin viime aikoina." punahiuksinen mies lähes kuiskasi sellinvartijalle täysin yllättäen, joka syystäkin näytti tyrmistyvän hänen huomiostaan. "Haistan veresi kofeiinitasosi laskeneen ilmiselvästi viime kerrasta. Etkö usko että häivyn sillä sekunnilla, kun alat nuokkua väsymyksestä?"
Vartija murahti yllättyneenä miehen yliluonnollisesta huomiosta purren hampaitaan yhteen ja komensi ärsyyntyneellä äänensävyllä häntä liikkumaan eteenpäin. Champion halusi selvästikin ärsyttää häntä jälleen kerran puhtaasta tylsyydestä.
"Siispä, saanko sen perinteisen ennen näytöstä vai sen jälkeen?" Punishment jatkoi ilkkuvasti alkaessaan astella kirkkaasti valaistua käytävää eteenpäin kohti areenan sisäänkäyntiä.
-------------------------------------------------------------------------------
LUKU 5: SILMÄSTÄ SILMÄÄN
"--ja nyt, hyvät naiset ja herrat, verenvuodatus alkakoon!" Kommentaattori Tex Ryan lopetti pitkän esittelypuheensa sanoihin jotka saivat vertajanoavan ja ekstaasisen yleisön nousemaan lähes yhtäaikaisesti seisomaan osoittaakseen suosiota. Muutaman hetken kuluttua yleisön huomio kiinnittyi areenan kahteen reunaan, jonne useat kirkkaat kohdevalot olivat siirtyneet osoittaakseen kilpailujen osanottajien saapuvan areenalle. Suuret teräskalteriportit aukenivat äänekkäästi narahtaen molemmissa kulmissa yleisön hurratessa korviahuumavasti ja huitoessa ilmaa innostuneesti. Ensimmäisinä porteista astuivat esiin reilut kaksimetrinen hoikka hahmo ja valtava järkälemäinen tumma hahmo, jotka siirsivät nopeasti katseitaan areenan reunoja pitkin yleisön kautta sen keskiöön.
"Esittelyssä ensimmäisenä punaisesta portista: Freak Fighters-turnajaisten veteraani jo kolmannetta vuotta. Hänen kädessään oleva instrumentti on katkaissut monien haastajien matkan kohti kuninkuutta! Mies, joka muuttui sydänkirurgista kuolemantohtoriksi! Hän on hullu, hän on verenhimoinen, hän.. on.. TOHTORI BLOODBLADE ! !"
Yleisön melu ylitti jo korvien kipukynnyksen Bloodbladen astellessa lähemmäs areenan keskiötä hivellen asettaan sadistinen hymy kasvoillaan. Hän oli saanut päälleen vanhan valkoisen takkinsa, joka oli edelleen täynnä hänen entisten "potilaittensa" veriroiskeita, ja ohutsankaiset silmälasinsa jotka kiiluivat salaperäisesti kirkkaiden kohdevalojen liikkuessa hänen ympärillään. Kommentaattori nosti jälleen mikrofooniaan varmistettuaan että Tohtori oli saanut oman osansa yleisön suosiosta.
"Seuraavana esittelyssä mustasta portista: toinen veteraani kokonaisella neljän vuoden kokemuksella! Hän on katkonut lukemattomia luita ja murskannut kilpailijoita kuin kärpäsiä! Giganttinen mies, jonka yliluonnollisia voimia ei tarvitse erikseen epäillä tai esitellä! Hän on ihmissyöjä, hän on armoton, hän.. on.. RAY "JÄTTI" SPENCER ! ! "
Jo toistamiseen yleisö ratkesi räjähdysmäiseen suosionosoitukseen jättimäisen mustan miehen löntystellessä kohti keskiötä tuiman näköinen ilme arpisilla kasvoillaan. Hänellä oli päällään vain resuiset ja osittain repeytyneet farkkukankaiset haalarit ja kuluneet nahkaiset saappaat, jotka jättivät hiekkaiseen maahan suuria jalanjälkiä. Hänen molempien hartioittensa ympärille oli kierretty raskaannäköinen metallinen ketju, jonka vapaat päät heiluivat korston kehon mukana jokaisella askeleella. Hän pysähtyi yllättäen nostaen toisen valtavista käsistään ilmaan tervehtien yleisöä kuin supertähti konsanaan samalla kun leveä, huonosti hoidetut hampaat paljastava virne levisi hänen kasvoilleen, jolloin tuhatpäinen yleisö alkoi kuin käskystä huutamaan hänen nimeään innokkasti "Jätti! Jätti Jätti! Jätti!"
Lopulta kilpailija laski moukarimaisen kätensä ja jatkoi matkaansa kohti keskiötä itsevarman näköisenä. Hänen kasvoillaan oli voittajan ilme jo ennen kuin turnajaiset olivat ehtineet edes alkamaankaan.
---
Tällä välin Catherine oli siirtynyt yleisön seasta areenan sisäisiin käytäviin, jotka olivat oikeastaan kiellettyä aluetta ulkopuolisille turnajaisten aikaan. Hän puristi käsiasettaan kädessään kuulostellessaan oliko hän varmasti yksin hämärässä tilassa. Tasaisen harmaa käytävä jatkui lähes silmänkantamattomiin kaartuen hitaasti oikealle, mutta hän ei onnekseen nähnyt ketään, ei edes vartijoita, vilaukselta.
"Jos olen ymmärtänyt oikein, kaikkia osallistujia pidetään jossain täällä areenalla. Jos minulla käy onni, niin pystyn ehkä-" vihreähiuksisen naisen ajatus katkesi hänen kuullessaan oven avautuvan jossain melko lähellä. Oliko joku huomannut hänet vai oliko joku muukin hiipinyt kielletylle alueelle hänen lisäkseen? Hän painautui hetkeäkään empimättä pieneen seinän syvennykseen vieressään olleen paksun ilmastointiputken taakse ja alkoi tarkkailla suuntaan josta lähestyvät askeleet alkoivat kuulua yhä voimakkaammin. Askeleista päätellen heitä oli useita, vähintään kaksi.
"Vain vartijoita kierroksella?" Catherine mietti sydän hakaten askeleiden lähestyessä hetki hetkeltä. Hän veti ilmaa keuhkoihinsa ja pysäytti jännityksestä värisevän hengityksensä kahden mieshahmon ohittaessa hänet huomaamatta häntä lainkaan syvennyksestä. Yksi hahmoista ei kiinnittänyt Catherinessa mitään huomiota, hänen täytyi olla vain tavallinen järjestyksenvalvoja tylsässä sinertävässä uniformussa ja taaksepäin käännetyssä lakissa, mutta toinen heistä sai hänen silmänsä värähtämään yllätyksestä.
"Se on hän!" hän huudahti ajatuksissaan tajutessaan katsovansa perheensä tappajaa, joka ei vieläkään ollut näyttänyt noteeraavan hänen läsnäoloaan. Jännityksestä värisevänä hän astui pois piilostaan niin hiljaa kuin kykeni ja nosti kiiltävän aseensa punahiuksista miestä kohti. Muutama hikipisara ilmestyi hänen otsalleen kastellen hänen päänsä ympärille kiedottua huivia samalla kun hänen silmänsä kaventuivat keskittymisestä. Hän ehti ottamaan kohteensa takaraivon tähtäimeensä, kun yllättäen mies pysähtyi kuin vaiston käskemänä. Häntä saattanut vartija jatkoi vielä matkaansa tiedostamatta mitään kun Catherine ei odottanut enempää vaan painoi empimättä liipaisinta. Laukauksen ääni kaikui käytävissä, mutta välittömästi sen jälkeen kuului voimakas räpsähdys ja maahan putoavan esineen kolahdus.
"Mitä helvettiä-?!" havahtunut vartija huudahti hämmentyneenä kääntyessään ympäri katsomaan mitä oli juuri tapahtunut. Punishment seisoi selkä häntä kohti toinen käsi suorassa ja muutaman metrin päässä hänestä seisoi järkyttynyt Catherine epäuskoinen ilme kasvoillaan. Hänen savuava käsiaseensa oli irronnut hänen otteestaan ja lentänyt kauemmas käytävälle voimakkaan sähköaallon vaikutuksesta, jonka Champion oli luonut puolustaakseen itseään.
"Ja sinä olet..?" punahiuksinen mies kysyi paikoilleen jähmettyneeltä naiselta enemmän huvittuneena kuin vihaisena. Catherine ei pystynyt sanomaan sanaakaan huuliltaan, joten hän joutui tyytymään tuimaan ilmeeseen ja pirstovaan katseeseen vihollistaan kohti.
"Ei ole kovin urheilijamaista hyökätä selän takaa... Ja vielä aseistautuneena." Punishment jatkoi matalalla äänellään pilkalliseen sävyyn häntä saattaneen vartijan tarkkaillessa tilannetta hieman kauempana varautuneena yhteenottoon. Catherine kokosi lopulta rohkeutensa miehen pilkkauksista suivaantuneena ja nopealla liikkeellä siirtyi hänen viereensä hihastaan esiin kaivamansa taisteluveitsen kanssa. Hän huudahti raivon vallassa ja koitti iskeä aseensa vastustajaansa niin nopeasti kuin kykeni, mutta joutui jälleen harmikseen toteamaan Punishmentin olevan häntä nopeampi tämän tarttuessa hänen käteensä ja taittaessa sen nopeasti naisen selän taakse rannelukkoon. Hän asetti toisen kätensä hänen olkapäälleen ja tiukensi otettaan sitoen naisen tukevasti tämän voihkaistessa kivuliaasti.
"Tämä riittää." Champion murahti tylsistyneenä ja alkoi kanavoida heikkoja sähköisiä shokkeja käsiensä kautta nöyryytettyyn Catherineen. Sähkövirtaus oli kuitenkin niin voimakas että kauempana käytävällä radiopuhelimella tilanteesta parhaillaan raportoiva vartija joutui pysyttelemään turvallisen välimatkan päässä, kunnes mies oli rankaissut Catherinea tarpeeksi.
---
"--seuraavana esittelyssä punaisesta portista: meidän kolmas veteraanimme, hänen kolmas turnajaisensa. Hänen uskomattomat "ihmeensä" ovat näyttäneet meille väläyksiä yliluonnollisista asioista ja älyttömimmistä friikkiesityksistä, joita olemme koskaan nähneet! Tämä entinen pyhä mies näyttää varmasti tänäkin vuonna muille kilpailijoille taivaan merkit! Hän on kieroutunut, hän on riivattu, hän.. on.. ISÄ BENEDICTUS ! ! "
Kolmas kilpailija ilmestyi raikuvien suosionosoitusten siivittämänä punaisen portin takaa areenan reunalle kädessään raudoitettu punertavakantinen kirja. Hän oli pukeutunut yksinkertaiseen valkoiseen kaapuun, joissa oli keltaiset reunat, rentoihin tummiin housuihin ja yksinkertaisiin sandaaleihin. Hän oli päästään kalju, ruumiinmuodoiltaan hintelä ja näivettynyt ja hieman ikäistään vanhemman näköinen, tehden hänestä kaikista oudoimman turnajaisten kilpailijan ulkopuolisesti. Mies laski päätänsä rauhallisesti, painoi kirjansa rintakehäänsä vasten ja näytti mutisevan jonkinlaista rukousta piirtäen samalla ristinmerkkiä rinnalleen. Yleisö sai jo hieman ensimakua tulevasta täysin tyhjästä iskeneen salaman lyödessä yhteen areenan korkeimmista mastoista aiheuttaen voimakkaan paukahduksen ja kaikkien sähkövalojen värisemisen koko areenalla.
"Jumala suojelkoon teitä helvetin raivolta!" isä Benedictus karjaisi kaikella käytettävissä olevalla äänellään teatraalisesti poseeraten koko yleisön hiljentyessä muutamaksi hetkeksi salamaniskusta pelästyneenä. Suunnittelemattomasta tapahtumasta hämmentyneenä kommentaattori Ryan nosti mikkinsä huulilleen vasta siinä vaiheessa kun Benedictus oli jo siirtynyt paikalleen odottamaan seuraavaa kilpailijaa.
"Öh, hyvä yleisö, saanko huomiotanne!" kommentaattori koitti saada yleisöä rauhoittumaan ja seuraamaan esitystä "Nyt esittelyssä mustasta portista: toiseksi viimeinen jäljelläolevista veteraaneistamme kahden vuoden takaa. Tämä nuori orpo pystyy manipuloimaan avotulta mielensä voimalla! Hänen erikoiskykynsä on tarjonnut muille kilpailijoille kuumia tilanteita ja jopa viidennen asteen palovammoja! Hän on sadistinen, hän on kuumaverinen teloittaja, hän.. on.. BURN ! ! "
Jälleen kerran yleisö ratkesi korviahuumaaviin suosionosoituksiin, kun mustan portin takaa ilmestyi lyhyt ja hoikka nuori mies hihoista ja alareunasta repeytyneessä kellertävässä paidassa, tummanharmahtavissa housuissa ja vaaleissa lenkkikengissä. Hänen lyhyet pystyhiuksensa olivat oudosti harmaantuneet ja hänen ylöspäin käännetyssä avonaisessa kämmenessään palava pieni punertava liekki viesti hänen pyrokineettisien voimiensa olevan todellisia eikä pelkkää silmänlumetta. Hän sulki kämmenensä tukahduttaen liekin samalla kun hän alkoi ottaa eleettömästi askelia kohti odotuspaikkaansa areenan keskelle. Pieniä palavia kipunoita kiersi hänen ympärillään kuin pienet planeetat auringon ympärillä hänen pysähtyessä omalle paikalleen.
"Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, on ensimmäisen välitauon ja mainoskatkon paikka! Pysykää nahoissanne, sillä seuraavana esittelyssä ovat uudet tulokkaat ja friikki oikein pahimmasta päästä! Nähkäämme pian!" kommentaattori lopetti ilmoituksensa syvään kumarrukseen ja siirtyi ripein askelin muiden pukumiesten kanssa syrjään valmistautumaan seuraavaan osioon.
-------------------------------------------------------------------------------
LUKU 6: KITKAA
Catherine avasi silmänsä kuin käskystä tajuttuaan tulevansa jälleen tajuihinsa epäonnistuneen murhayrityksensä jälkeen. Hän pystyi haistamaan ilmassa metallisen tuoksun, joka muistutti häntä jonkinlaisesta tyrmästä, ja alkoi tuntemaan huoneen viileyden kehossaan sillä hänen punertava takkinsa oli viety hänen päältään hänen ollessa tajuttomana. Hänen paljaat kätensä tuntuivat tunnottomilta ja syy siihen löytyi nopeasti hänen huomatessaan roikkuvansa ranteista kahlehdittuna keskellä avaraa, mutta säkkipimeää aluetta. Hänen yläpuolellaan palava hämähäkinseitin peittämä koveralla metalilla ympäröity hehkulamppu valaisi huonetta vain sen verran että hän kykeni erottamaan yksityiskohtia pimeydestä vain muutamien metrien päähän. Ei kulunut kauaa, kun jokin epäselvä varjo kauempana huoneen perällä kiinnitti hänen jakamattoman huomionsa. Catherinesta tuntui että häntä katseltiin samalla kun hän vaistosi ettei ollut huoneessa yksin.
"Hereillä vihdoinkin, Cathplosion?" naisen silmät värähtivät hänen kuullessaan tutun matalan äänen edestään. Lähestyvät pahaenteiset askeleet pimeydestä saivat hänen pulssinsa ja hengityksensä kiihtymään hänen erottaessa verivihollisensa lähestyvän häntä kohti hymynkaltainen virnistys kalpeilla kasvoillaan.
"Harmi että missasit uusien tulokkaiden esittelyvaiheen, isot pamput luulivat jo sinun häipyneen vielä kun olisit ehtinyt! Mutta hei, älä huoli, olet edelleen mukana tässä leikissä! Tosin-" miehen tarkoituksellisen tehostettu tauko sai Catherinen hengityksen pysähtymään hetkeksi. "En tiedä käveletkö enää tämän session jälkeen."
Punishmentin verenpunaiset silmät alkoivat hohtaa pimeyden ja valon rajoilta hänen astuessa valokeilan reunalle naisen nähtäväksi. Hän nosti huulilleen kädessään olleen metallisen astian ja joi sen nestemäisen sisällön yhdellä kulauksella pyyhkäisten sen jälkeen suunsa reunoja hekumassa. Hänen huulensa ja leukansa olivat selvästi tuoreen veren tahrimat hänen heittäessä astian jonnekin kauemmas ja kääntäessä katseensa kattoon kahlehdittua uhriaan kohti.
"Arvasin! Olet yksi noista likaisista vampyyreista." sisällään raivosta kiehuva Catherine keräsi rohkeutensa ja koitti ärsyttää verivihollistaan epätoivoisesta tilanteestaan huolimatta. Turnausten Champion kuittasi loukkauksen tyynesti olankohautuksella.
"Niinkin sen voi muotoilla. Poliittisesti korrekti termi on tosin betanekrobiologinen hemofili." hohtavasilmäinen mies vastasi kylmällä äänensävyllä ja nosti kätensä naisen kapean leuan alle verrattaen hellästi. Catherine koitti vetää itseään kauemmaksi inhon kulkiessa hänen selkärankaansa pitkin miehen kylmien sormien koskettaessa häntä.
"Aiotko tappaa minut?" Catherine kysyi suoraan siirtäen samalla katsettaan muualle koittaessaan samalla pitää rohkeutensa kasassa. Hän arvasi ettei näkisi enää välttämättä päivänvaloa, jos vihaamansa vampyyri murhaisi hänet tähän paikkaan.
"Siinä ei olisi mitään hauskaa. Sitä paitsi yleisö pettyisi pahasti, jos yksi kilpailijoista lähtisi jalat edellä ennen ensimmäistä otteluaan." Punishment murahti ilman viivettä hänen silmien palautuessa takaisin kellertävään väriinsä. Hän sipaisi hiuksiaan taaksepäin ja otti kasvoilleen pirullisen virneen "Mutta ilman rangaistusta et tästä selviä."
Yhtäkkinen sähköinen räpsähdys sytytti huoneen reunoilla olleet muut hehkulamput palamaan niin että koko säkkipimeä huone valaistui hämärään valoon. Catherine päästi huuliltaan hämmästyneen huokauksen huomatessaan olevansa keskellä kidutuskammiota, joka kuului arvatenkin Punishmentille. Huoneen reunoja täytti kymmenet kidutusvälineet, kuten rautaiset kahleet, keskiaikainen giljotiini, terotetut veitset ja keihäänkärjet, kuluneet raipat, verentahrimat kidutuspenkit, valtava piikitetty rautaneito, johon mahtuisi isompikin ihminen, ja useita muita laitteita, joita Catherine ei kyennyt tunnistamaan tai ollut edes koskaan eläessään nähnytkään.
"Rentoudu, tulet varmasti nauttimaan tästä." punahiuksisen miehen kasvoille nousi puhtaasti sadistinen hymy. "Ainakin minä tulen!"
---
Taivasareenan johdon sisäpiirin toimistoissa kuhisi. Kymmenet areenan työntekijät sinertävissä uniformuissaan sinkoilivat kukin omiin suuntiinsa puhelimien soidessa ja tietokoneiden humistessa useilla toimistojen pöydillä paperikasojen ja kahvimukien keskellä. Freak Fighters-turnajaisten johtohenkilökunta ja tärkeimmät sponsorit olivat kokoontuneet pitkän pöydän ääreen erääseen monista rakennuksen kokoontumishuoneista. Pöydän pohjoispäässä istui sikaria polttava FFR Companyn toimitusjohtaja Raymond B. Gates, eteläpäässä taas korkealaatuista kiinalaista teetä juova Lordi S. Kasher, Lord K. Inc.n pääjohtaja ja turnausten suurin sponsori. Heidän välillään istui liuta pienempiä sponsoreita ja muita poliittisesti tärkeitä henkilöitä, kuten turnausta tukevia poliitikkoja, huippu-urheilijoita ja puhemiehiä. Hämärää ja puheensorinan täyttämää huonetta valaisivat vain muutamat vaimeat valot huoneen keskellä.
"Hyvät herrat." lordi Kasher aloitti saaden kaikki pöydän äärellä olijat hiljentymään välittömästi. "Pyytäisin huomiotanne, olkaa hyvät. Päinvastoin kuin villit huhut ovat väittäneet, osallistuja #138 "Cathplosion" on mukana turnajaisissa vaikkei hän esiintyntykään avausseremoniassa."
Kasher nosti teekuppiaan, joi siitä lyhyen sipauksen ja jatkoi "Joten teidän ei tarvitse huolehtia asiasta enempää."
Muutamat sponsoreista vaihtoivat muutaman hiljaisen sanan keskenään, kunnes yksi heistä avasi äänensä kysyen ilman kiertelyä "Missä #138 sitten on siinä tapauksessa?"
Tähän väliin toimitusjohtaja Gates siirsi sikariaan suussaan ja murahti tupakoitsijan karhealla äänellä "Ilmeisesti hän hyökkäsi Championin kimppuun juuri kun hän oli saapumassa aloitusseremonioihin. Hän on pidätettynä tällä hetkellä."
Jälleen alkoi kuulumaan lisää epäileviä kuiskauksia sponsorien suunnalta, jotka tiedustelivat toisiltaan kuinka uutinen vaikuttaisi heidän tuleviin päätöksiinsä. Yhden kilpailijan yllättävä katoaminen oli aiheuttannut aaltoja vedonlyöjien ennakkovarauksissa, jotka täytyi selvittää välittömästi ennen ensimmäisiä virallisia välieriä. Muutamien sananvaihtojen jälkeen sponsorit siirsivät uudelleen katseensa eteläpäässä istuvan lordin suuntaan odottavina.
"Kyllä, hyvät herrat, kilpailijanne on varmasti elossa. Ehkä hieman-" Kasher piti dramaattisen tauon sipaistessaan jälleen teetään hitaasti. "-pienillä ruhjeilla ja mustelmilla, mutta vakuutan teille, hän pystyy kilpailemaan täydellä teholla jo ensimmäisessä ottelussaan."
"Joka on muuten jo huomenna, Sebastian. Muista käskeä Championia luovuttamaan hänet hyvissä ajoin ennen iltapäivää." Gates rykäisi yllättäen kuuluvasti pöydän toisesta päästä ja puhalsi paksua savua huoneen jännittyneeseen ilmaan.
"Ymmärrän. Otteluista puheenollen, ovatko kaikki tietoisia järjestyksestä ja alkamisajoista? Käykäämme kokonaisuus vielä läpi, siltä varalta jos joku on jo unohtanut." Kasher jatkoi ja napsautti sormiaan saaden takanaan olleen valkokankaan laskeutumaan sopivalle korkeudelle. Huoneen pohjoispäässä ollut projektori käynnistettiin ja ottelusarjojen kaavake välierineen ja erikoistapahtumineen ilmestyi kankaalle lordin taakse.
"Ensimmäisestä erästä vastaavat Tohtori Bloodblade ja uusi tulokas, Shin Obi. Heidän jälkeen taistelevat Isä Benedictus ja Burn, Raven Black ja "Jätti" sekä Eversti Benson ja Cathplosion, tässä järjestyksessä." Kasher selosti ensimmäisen päivän kaavion lyhyesti ja joi loput teestään muutamalla kulauksella. Huone täyttyi jälleen hetkeksi puheensorinasta jonka Gates:n karhea ääni keskeytti.
"Säästimme aiemminkin suurimmat vahingot aiheuttaneet Everstin pommitukset viimeiseen erään, jonka jälkeen ehdimme siivotuttaa ja korvata kaiken tarpeellisen ennen seuraavia eriä." toimitusjohtaja jyrähti tyytyväisenä pirullisen hymyn noustessa hänen iän uurtamille kasvoilleen. "Tänä vuonna ei tapahdu samanlaista "onnettomuutta" kuin kaksi vuotta sitten-"
---
Champion heilautti kättään antaen samalla iskuun mahdollisimman paljon voimaa koko kehollaan. Käsistään kahlehdittu Catherine voihkaisi nahkaisen ruoskankärjen sivaltaessa hänen paljasta ihoaan. Uusi isku, kolmas, neljäs, naisen keho vavahteli iskujen voimasta voimakkaiden sivallusten kaikuessa heidän ympärillään. Viides, kuudes, seitsemäs isku, Catherine alkoi purra hampaitaan yhteen koittaessaan pidätellä kehoaan ja mieltään luovuttamasta näin aikaisin. Lisää iskuja satoi hänen paljaille käsivarsilleen, rinnoilleen ja vatsalleen, kunnes yksi osumista valahti muita alemmaksi hänen titaniumiseen jalkaansa, joka päästi selvästi erottuvan metallisen kilahduksen. Punishment pysäytti seuraavan iskun kuin seinään tajutessaan osuneensa johonkin jota hän ei ollut huomannut naisessa tähän mennessä.
"Oikein keinotekoinen raaja, hm? Oletkin paljon enemmän kuin silmä väittää." Punishment kallisti päätään puolittain hämmästyneenä. Hän vetäisi kättänsä taaksepäin ja löi viimeisen iskun Catherinen kylkiluiden alle saaden aikaan verisen naarmun, joka vuodatti hetken ajan pienen määrän verta naisen lantion alueelle. Catherine sulki silmänsä ja laski voimattomana katsettaan tuskan aaltojen pyyhkiessä hänen piestyn kehonsa yli.
"Olet joko melkoisen rikas tai todellakin valmis uhraamaan kaiken tappaaksesi minut. Miksi? Kenet oikein tapoin? Poikaystäväsi? Jonkun muun ystäväsi? Sukulaisesi?" viimeinen miehen kysymyksistä avasi Catherinen kyyneleiset silmät ja sytytti ne uudelleen murhanhimoiseen loistoon Championin tajutessa osuneensa täysosuman. Mies kääri nopealla käsiliikkeellä mustaksi värjätyn käärmeruoskansa kasaan ja nosti sen eteensä osoittaen naista kohti.
"Se oli jokin rakas sukulaisesi, siis." Punishmentin ääni madaltui yllättäen kuin hän olisi kokenut jonkinlaista sympatiaa naista kohtaan. "Pahoittelen, neiti Cathplosion, mutta en aio kuolla vielä tänään."
Catherine keräsi viimeiset voimanrippeensä kivuistaan ja verenhukasta huolimatta ja nosti katsettaan huomaten hämmästyksekseen Championin kääntyneen selin häntä kohti katse kiinteästi lattiassa. Hän ehti kuulemaan vielä hetken aikaa miehen puhetta ennen väistämätöntä pyörtymistään.
"Lähde huomenna, äläkä koskaan palaa takaisin. Minulla on oma taisteluni ja se ei ole sinun kanssasi." miehen viimeiset sanat kaikuivat hänen korviinsa hänen alkaessa menettää jälleen tajuntaansa.
______________________________________________
Phew, eiköhän tällä aloiteta tämäkin kertaus. Loput kuusi valmista lukua luvassa lähiaikoina.