Viimeinkin on saatu näyttelyt pois alta ja koulu myös. En ole tosin saanut mitään selvitystä siitä pääsinkö ruotsia läpi, mutta luulen sen menneen, kun opettaja yleensä ilmoittaa heti, jos koe on mennyt päin horon persettä. Olen ollut koko ajan menossa, mutta en ole mitenkään stressaantunut. Huomasin väsyväni heti, kun sisko tuli huutavan lapsilaumansa kanssa käymään eilen. Vaikkei hän ollutkaan kuin parisen tuntia, niin kiljuvat pennut vievät energiaa enemmän kahden näyttelyn ripustamiset konsanaan ja pitkät päivät peltotöissä.
Pyöräilin tänään Savonlinnassa ja olin näyttelyä vahtimassa. Sain pari tilaustyötä ja kerroin innostuneesti teoksistani. On ollut mukava huomata, että ihmiset vaikuttavat olevan vilpittömän kiinnostuneita tekemisistäni. Tällä alalla on ehdotonta plussaa osata jutella vähän kaikkien kanssa, vaikka pohjimmiltani olenkin aika arka. Koulussa olen aina ihan jääkalikkana, koska jotenkin minua ahdistaa olla samojen ihmisten kanssa yhdessä vuosikausia. Koulussa en koskaan uskaltaisi tehdä sellaisia temppuja ja pitää samanlaisia puheita kuin täällä Savonlinnassa hyvien ystävien keskellä. Näyttelyni avajaisiini kutsuin vain yhden luokaltani, jota aidosti kunnioita, koska hän on ollut aina niin ystävällinen ja kunnioittava minuakin kohtaa.