Top-listat

Valvojat: Gigante, Joni Ahonen

Top-listat

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 09.03.2014 00:12

-Zerials- kirjoitti:Olen oppinut arvostamaan tätä peliä. Vaikka RE4 ei ole suosikkini sarjasta, on se silti korkeimpana minun TOP10-pelit listalla (hiton hyvä topic-idea, kunhan ehtisi toteuttaa).


Toteutettu! Et ole ainoa joka on tälläistä topicia miettinyt. :P

Eli tänne listaus omasta topkympistä. Muutamalla lauseella voi myös vähän perustella valintojaan. Simppeliä.


Aloitetaas.

1. The Legend of Zelda: Majora's Mask

Sarjan musta lammas, joka on paikoitellen todella aavemmainen ja outo. Peli unohdetaan aina Ocarina of Timen takia, joka on äärimmäisen suuri vääryys. Parhaimmat sivutehtävät ja maailman mielenkiintoisin juoni hahmoineen löytyy tästä Zeldasta. Mahdollista remakea odotetaan hulluna!


2. Deadly Premonition

Japanilaisten näkemys Twin Peaksista on kuin mittatilaustyönä minulle tehty. Tässä on kaikkea mikä saa meikäläisen täysin hullaantuneeksi. Mieletön kokemus. :mrgreen:


3. Perfect Dark N64

Aikoinaan Rarelle mikään ei ollut mahdotonta. Paras FPS, josta löytyy pelattavaa eri vaikeustasojen ansiosta edelleen. Tunnelmalliset kentät ja jämäkät musiikit muistetaan aina.


4. Phoenix Wright: Ace Attorney

Ihastutti joka pikselillään. Mahdottoman oloisesta aihealueesta on saatu aikaan aivan hillittömän hauska ja mielenkiintoinen peli, joka oli minulle elämys.


5. Resident Evil Remake

Tästä pelistä on jo kaikki sanottu. Pelottavan tunnelmallinen ja uskomattoman kaunis peli, josta löytyy paljon uudelleen peluuarvoa. Tykkään paljon erilaisista mahdollisuuksista vaikuttaa hahmojen kohtaloihin ja juonenkulkuun.


6. Super Mario Bros 3

Lapsuuden paras ja eniten pelatuin peli. Tähän liittyy paljon rakkaita muistoja. Paras tasohyppelu edelleen.


7. The Legend of Zelda: Link's Awakening

Majora's Maskin tavoin erikoinen Zelda, jossa ei seikkailla Hyrylessa tai taistella Ganonia vastaan. Vähän jotenkin hassua tykätä juuri näistä spin-offeista eniten, vaikka ovatkin täysiverisiä Zelda-seikkailuja. Ainoa GameBoy -peli, joka on saanut kyyneliin.


8. Pokemon Yellow

Tähän olisi voinut myös laittaa Goldin, mutta Yellow on se peli, josta kaikki alkoi Pokemonien suhteen. Jos huumeet koukuttavat puoliakaan niin pahasti kuin Pokemon pentuna, ei ihme, että niistä on vaikea päästä eroon. Musiikit ovat sellaista kamaa, jotka muistaa haudassa asti.


9. Hitman 2: Silent Assassins

Olin hetkessä myyty, kun tajusin, että tehtävät voi suorittaa täysin oman mielensä mukaan. En ollut koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa ennen Hitmania.


10. Dark Souls

En ole juuri viime vuosina jaksanut pelata pelejä kovinkaan paljon, joten 110 tuntia kestänyt yksinpelikampanja kertoo jotakin. Julma peli, jossa oikeasti on koko ajan paskat housussa, kun kohtaa kerrostalon kokoisia bosseja tai tutkii uusia alueita. Se siellä olon fiilis on aivan käsinkosketeltava.



Ulkopuolelle jäi monia nimikkeitä, joista mainittakoot No More Heroes, Zelda: Twilight Princess, Resident Evil 2 ja Metroid Prime.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: TOP10

ViestiKirjoittaja -Zerials- » 09.03.2014 20:30

No, Joni ehti tämän topicin perustamaan, joten tänne top10-listat. Tässä omani...

1. Silent Hill
-PSonen parhain peli on kauhupelien tai ylipäätään kaikkien videopelejen kuningas. Akira Yamaokan luoma äänimaailma on mahtavaa kuunneltavaa ja peli oli suunnannyttäjä tuleville kauhupeleille. Paras peli ikinä!

2. The Legend of Zelda: Ocarina of Time
-Aivan uskomaton peli! Pelissä esiteltiin monet peli-mekaniikat, kuten z-tähtäys, jotka ovat vieläkin yleisesti käytössä uusissa videopeleissä. Upea seikkailun fiilis täytyy itse jokaisen kokea.

3. Castlevania: Symphony of the Night
-Alucardin seikkailut itsensä Draculan linnassa ovat ikimuistoista settiä. Upeat musiikit tekevät heti alusta lähtien vaikutuksen, eikä pelattavuuskaan ole huonoa. Paras Castlevania!

4. Resident Evil 4/ Resident Evil
-Kummatkin ovat niin erilaisia pelejä. Vanhan ja uuden Ressa-tyylin parhaat pelit ovat melko tasaiset, joten ne jakavat sijan neljä.

5. Metal Gear Solid
-Paras sniikkailupeli ikinä. Jos et ole pelannut aitoa MGS:ää läpi, et voi kutsua itseäsi videopelaajaksi.

6. Uncharted 2 : Among Thieves
-Lähes täydellinen peli. Naughty Dog on luonut pleikkarille paljon pelejä huippulaadulla, mutta tämä on ehkä paras. Jos omistat PS3:n, osta tämä peli tai koko sarja!

7. Sly 2: Band of Thieves
-Ah, tämä peli. Tämä tasoloikka on tullut vedettyä läpi monesti, eikä ote lipsu. Sucker Punchin paras peli, sanokaa inFamous-fanipojat ihan mitä tahansa!

8. Doom
-Paras FPS-peli. FPS on nykyisin tosi iso genre, mutta kuka muistaa Doomin? Peli, joka aloitti kaiken shootteririntamalla.

9. The Walking Dead
-Telltalen loistava zombie-peli sai minut lopussa melkein jopa itkemään. Ehdottomasti paras tarinavetoinen peli pitkään aikaan, siis Metal Gear Solid 4:n jälkeen! Kakkoskausi pelitetään sitten yhteen putkeen.

10. Killer Instinct
-Tappelupeli, jossa et pärjää nappia hakkaamalla. Laadukkaat grafiikat SNES-tasolla. Ultra COMBO!!

Kunniamainintoja Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots, Spyro 2: Gateway to Glimmer, Final Fantasy VII ja niin edelleen...

Siinä oli pieni lista ja monet huippupelit on vielä pelaamatta.
Viimeksi muokannut -Zerials- päivämäärä 10.03.2014 18:25, muokattu yhteensä 1 kerran
Ex: Crealz
Kuva
Avatar
-Zerials-
 
Viestit: 664
Liittynyt: 28.02.2014 10:57
Paikkakunta: Sitä ei moni tiedä...

Re: TOP10

ViestiKirjoittaja Surely » 10.03.2014 02:42

Jees, ensimmäinen viesti tänne uudelle puolelle. Tämä on erittäin hyvä topic ja puuttui vanhasta foorumista.

1. Dark Souls

Tämä peli oli melkein kuin tehty minulle. Olen hardcore pelien sekä roolipelin ystävä jotenka tämä nappasi minulle heti aivan todella. Pelin tunnit näyttävät yhteensä +300h kaikki hahmoilla yhteensä. Sen verran kovasti tämä iski, että taisin olla suomen ensimmäinen joka sai täydet achievementit tästä pelistä. Tämä peli tosiaan toi kyyneleitä hyviä ja huonoja.

2. Resident Evil: Remake

Parhaimmasta ressasta remake. Tiesin, että pelistä tulisi hyvä, mutta en todellakaan odottanut tämmöistä täydellisyyttä. Uudet alueet mitä peli toi sekä parit uudet valinnat sopivat peliin erittäin hyvin, musiikit ja tunnella oli kohdallaan. Todellinen kympin peli.

3. Halo 2

Halo 1 oli se mistä kaikki alkoi, mutta Halo 2 oli se joka paransi ja nosti Halon todelliselle tasolleen. Tarina, musiikit, päähenkilöt ja sekä grafiikat siihen aikaan oli semmoista mitä sanoilla ei pystynyt edes kuvailemaan. Paras fps peli minulle jota olen koskaan pelannut ja tätä peliä ei tule kyllä koskaan unohtamaankaan.

4. Megaman 3

Kakkonen oli suurimman osan mielestä parempi, mutta itselleni iski kolmonen parhaiten. Musiikit ovat megamanin parhaimmistoa, mikään muu megaman ei vertaa tälle mitään. Title screen sekä Snakeman, enuff said.

5. Final Fantasy X

FFX oli putkijuoksua pääosin, mutta tarina oli melko surullinen ja jälleen kerran musiikit olivat kympin luokkaa. Tulihan peliä pelattua se +200h ja farmattua sekä tapettua kaikki mahdollinen, blitz ball oli myös hyvä lisäys ja saikin kulutettua omaa aikaani melko paljon. Tosiaan Tidus oli melko ärsyttävä monissa tilanteissa, mutta onneksi Auron oli pelissä korvaamassa hyvin Tiduksen omalla eeppisyydellään.

6. Shin megami tensei: Persona 3

Personat ovat tyylillään erittäin omalaatuisia ja sen takia otan Persona 3:sen joka on mielestäni paras Persona tähän listalle. Persona 3:sen synkkä tarina, maailma sekä vapaus nostattavat pelin helposti tähän listalle.

7. Dangan Ronpa

Dangan ronpa on semmoinen peli minkä saa kun yhdistää Ace Attorneyn sekä Personan yhteen. Dangan ronpan paras puoli oli se, että et todellakaan tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi ja rikoksien tutkiminen oli aina hauskaa puuhaa. Synkkä peli jälleen kerran, joten siitä saa plussaa.

8. Halo 3

Voisin sanoa, että Halo 3 on heikompi versio Halo 2:sesta, mutta silti mestariluonnos. Tarina oli mainio ja musiikit räjäyttivät korvasi jälleen kerran. Halo 3:sen moninpeli oli kyllä se, mikä tämän pelin nosti omalle top10 listalle. Erittäin haastavia pelejä löysit jos oma rank oli korkealla ja monet hyvät muistot kavereitteni kanssa tästä tuli.

9. Pokemon Yellow

Red ja blue olivat se mistä oma pokemon urani lähti, mutta kyllä yellow oli näistä kolmesta se paras. Ainoastaan sen takia, että se seurasi piirretyn jälkiä enemmän ja mikäs sen mukavempaa kuinn pikachu joka seurailee koko reissun ajan.

10. Final Fantasy XII

Monet FF fanit vihaavat tätä peliä, mutta itse olen taas sitä kansaa joka tykkää. Tosin, pelissä on erittäin huonot päähenkilöt jotka eivät todellaan ole samalla tasolla kuin edeltävien pelien, mutta pelin vapaus sekä tekemisen määrä on se, mikä nostattaa tämän pelin omalle top10 listalleni.

Monia pelejä jäi ulos tästä listasta kuten mm. Zelda: Wind Waker, Zelda: Link to the past, Metal gear solid, Borderlands 1/2, Final Fantasy VI,IX sekä Resident Evil 4. Tuossa on pelit mitkä nytten eniten harmittaa, että jäi listalta, koska kaikki nuo ovat mestariluonnoksia myös, mutta tällä kertaa menin tuolla listalla. Pahoittelut kirjoitusvirheistä, koska niitä varmasti on.
Kuva
Avatar
Surely
 
Viestit: 19
Liittynyt: 10.03.2014 02:04
Paikkakunta: Helsinki

Re: TOP10

ViestiKirjoittaja Salem » 10.03.2014 16:45

Ajattelin vastata tähän topikkiin heti kun sen täällä huomasin. Kyllähän sitä nyt kymmenen parasta peliä helposti järjestykseen riipaisee, ajattelin. Kului tunti jos toinenkin, päiviäkin, ja vihdoin sain räävittyä kasaan seuraavan listan. Sielu suorastaan vuotaa verta kun ajattelee kuinka monia nerokkaita pelejä jouduin karsimaan listalta, mutta näihin nyt päädyttiin.

10. Pokémon HeartGold
Pokémon-pelit ovat olleet minulle lähellä sydäntä aina siitä asti kun synttärilahjaksi sain uunituoreen Pokémon Red-version. Vaikka pelit ovat enemmän ja vähemmän klooneja toisistaan, muutamilla pienillä uudistuksilla ja nerokkaan ja idioottimaisen välillä ailahtelevilla otustarjonnoillaan, olen nauttinut niistä jokaisesta. Syy miksi juuri HeartGold nousee ykkössuosikikseni on se, että toisen sukupolven poksut sattuvat olemaan ne kaikkein suurimmat suosikkini, ja tämä uusintaversio alkuperäisestä Goldista pitää sisällään monia kakkosgeneraation jälkeen tulleita uudistuksia. Kovana haastajana tälle sijalle pääsyyn oli Pokémon FireRed, mutta ihan eivät rahkeet sillä riittäneet.

9. Dark Souls: Prepare to Die Edition
Aivan hillittömän upea kokemus! Pelaaja saa vapaat kädet härvätä maailmassa mielensä mukaan, tappaa kenet haluaa ja tutkia valtavaa pelimaailmaa täynnä vaaroja ja jos jonkinmoisia seikkailuja. Pelissä on myös se hieno seikka, että sen lore on aivan uskomattoman hyvin luotu, mutta sitä ei kuitenkaan tuputeta niille jotka eivät sitä kaipaa, vaan se on kunkin itsensä löydettävissä, kun tietää mistä etsiä. Sanottakoon tosin että ne jotka eivät tiedä Sifin taustoja pääsevät kovin paljon helpommalla taistellessaan tuota kyseistä otusta vastaan kuin ne jotka tietävät. Mahtava musiikki, tiukasti ohjainta totteleva pelattavuus ja haastetaso, joka pääosin rankaisee vain pelaajan virheistä olematta kuitenkaan epäreilu, tekevät tästä yhden parhaista kokemuksista joita peliohjain kourassa voi kokea.

8. Pandora's Tower
Peli rakkaudesta ja siitä mitä se todella kestää. Tämän pelin valttikortti ovat ensisijaisesti tunteet, joita se herättää. Pelillisesti tämä on kuin Zelda ja Shadow of the Colossus olisivat päätyneet vällyjen väliin ja unohtaneet ehkäisyn, mutta pintaraapaisun jälkeen tämä on niin paljon enemmän. Koko pelin konsepti on tutkia toinen toistaan vaarallisempia torneja, ja selvittää tiensä kunkin tornin "mestarin" luokse, tarkoituksena tappaa tuo otus, viedä pala otuksen lihaa rakastamallesi naiselle, jotta tämä voi syödä sen ja näin päästä eroon kirouksesta, joka uhkaa muuttaa tämän hirviöksi.
Jokainen hahmo pelissä on pidettävä, ja ennen pitkää tykästyt päähenkilö Aeronin parempaan puoliskoon niin kovin, että sinä haluat vilpittömästi auttaa tätä selviämään koettelemuksesta läpi. Kirouksen viimeiset vaiheet tekevät käsittämättömän pahaa katsoa, samoin pelin huonommat loppuratkaisut. Hitto, itse huomasin tuntevani sääliä jopa pelin antagonistia kohtaan, ja ajattelevani että kuinka helvetin julmia pelintekijät ovat luomuksiaan kohtaan. Se on merkki loistavasta pelistä, kun se herättää noin voimakkaita tunteita ja ajatuksia.

7. Resident Evil REmake
Paras kauhupeli koskaan, lyhyesti ja ytimekkäästi. Loistava tarina, pelottava äänimaailma, ahdistavat ympäristöt ja hienot hahmot. Tätä tuskin tarvitsee sen kummemmin selitellä, ottaen huomioon millä foorumilla tätä listaa kirjoittelen, joten jätetään edes yksi kohta lyhyeksi ja ytimekkääksi.

6. Klassinen Megaman-sarja
Kyllä. Koko sarja. Onko huijausta laskea koko sarja yhdeksi sijaksi tällä listalla? Ehkä. Mutta minä vaan en osaa valita sitä suosikkiani näistä. Minä olen pikku pennusta asti ollut vannoutunut Megaman-fani, ja osa lapsuusaikojeni parhaista hetkistä koettiin juuri näitä klassikoita pelatessa. Se ei haitannut että kaikki pelit olivat miltei kopioita toisistaan, eikä se haittaa vielä tänäkään päivänä. Listan tällä kohtaa voisi aivan hyvin olla eriteltynä parhaaksi peliksi Megaman kymppi, tai nelonen. Minun mieleni aiheesta kun muuttuu osapuilleen joka kerta kun pelaan näitä pelejä. Uskomattomat musiikit, tiukat kontrollit, kivasti haastetta olematta kuitenkaan epäreilu, mahdollisuus valita missä järjesrtyksessä kentät läpäisee...syitä on vaikka kuinka. Myönnetään että nostalgia on myös suuri tekijä tässä. Olihan esimerkiksi Megaman 2:n Woodman ensimmäinen pomovastus jonka onnistuin pieksemään koskaan missään pelissä. Nämä pelit ovat kuin palanen kauan sitten ohi elettyä lapsuutta, jonka kuitenkin voi elää uudelleen pelkällä napinpainalluksella.

5. Final Fantasy 6
Mahtava fantasiaseikkailu steampunk-henkisessä maailmassa, jossa magia ja teknologia kohtaavat. Peli sisältää niin paljon hienoa koettavaa, että sen parissa vierähtää lukuisat peli-illat kuin siivillä. Hahmot ovat sarjan parhaimmistoa, ja itse hahmokaartikin on suurin mitä koko sarjassa on nähty. Kullakin hahmoista (poislukien ne vapaaehtoiset lisäykset) on omat mielenkiintoiset kohtalonsa ja tarinansa, ja on suoranainen ihme, että joukkoon niin pieniä pikseliukkoja saadaan tiivistettyä niin paljon luonnetta ja tunnetta. Pelin pääpaha on mukavan humoristinen, mikä on hyvää vaihtelua normaalisti niin vakaviin ja synkkiin fantasiapahiksiin, ja omalla tavallaan se myös tekee hänestä paljon uhkaavamman ja pelottavamman tapauksen. Jos jotain negatiivista pitäisi pelistä etsiä, niin magiasysteemi on vähän kasvoton, sillä jokaisen loitsun voi opettaa jokaiselle hahmolle, joka poistaa muuten niin hyvin heissä toteutettua persoonallisuutta, mutta ainahan pelaaja voi toisaalta valita että kenestä tulee se parantaja ja kenestä musta maagi, joten kaipa se on kustakin itsestään kiinni kuinka maagiset kyvyt hahmoilleen jakaa.
Musiikki on sarjan kärkikastia, ja juoni erinomainen ja täynnä yllättäviä käänteitä. Ehdoton kruunun jalokivi tässä timanttikokoelmassa joka on Final Fantasy.

4. Radiant Historia
Elävä todiste siitä, että vielä nykypäivinäkin tehdään uskomattoman laadukkaita pelejä, kun niitä vain osaa etsiä. Vanhoja vuoropohjaista taistelua käyttäviä roolipelejä kunnioittava tekele, joka hyödyntää Chrono Triggerin tavoin aikamatkailua ja tutkii pintaa syvemmälti valintojen vaikutuksia maailman tapahtumiin. Pelin tarkoitus on matkata kahden eri aikajanan välillä korjaamassa niissä tapahtuvat vääryydet, ja näin pelastaa maailma. Toistavaa tämä ei kuitenkaan ole missään vaiheessa, vaikka äkkiseltään niin saattaisikin luulla. Yksi pelin erikoisimpia puolia on sen erinomainen taistelusysteemi, joka kuten aiemmin mainittu, pitää yllä tätä ah niin ihanaa vuoropohjaista linjaa, mutta antaa pelaajalle kuitenkin mahdollisuuden vaikuttaa vuorojen järjestykseen. Voit vaihdella omia ja vihollistesi vuoroja ennen hyökkäyksen toteuttamista, ja linkittämällä useamman hyökkäyksen peräjälkeen saat tekemiesi combojen mukaan ylimääräistä kokemusta, joka vuorostaan nopeuttaa levelien keräystä.
Miinuksia pelistä etsiessä tulee mieleen tasan tarkkaan yksi asia: pelissä on nimittäin pari hahmoa, joille olisi suonut oikein mielellään enemmän ruutuaikaa, ja sitä heiltä oikeastaan odottikin, mutta silti nämä hahmot päätyivät surullisesti lakaistuiksi maton alle. Todella sääli kun kaikkea potentiaalia ei hyödynnetä, mutta toisaalta tuo yksityiskohta on niin pieni ettei siitä kannata pahemmin edes valittaa.

3. Chrono Trigger
Aikamatkailussa pysytään. Chrono Trigger on peli, jota en koskaan Snesillä päässyt pelaamaan, ja jota ei into riittänyt pelata emulaattorillakaan. Vasta kun DS-version sain käsiini pääsin kokemaan pelin ja kaiken sen herkun mitä sillä oli tarjottavanaan. Rakastuminen oli syvää ja välitöntä. Uskomattoman hienosti toteutettu seikkailu, joka Final Fantasy kutosen tavoin tiivistää niin paljon persoonallisuutta pieniin pikseliukkoihin, että nykypäivänkin sileäperseiset povipommi- ja karvaturpaiset muskelimies-pelihahmot kalpenevat.
Siinä missä Radiant Historian taistelusysteemistä tehtiin mielenkiintoinen vuorojen vaihtelulla, Chrono Trigger tekee sen eri tech-liikkeillä, joita löytyy kultakin hahmolta kiitettävä määrä, ja onpa mukana vielä niitä tietyillä hahmoilla tehtäviä double- ja triple techejäkin, jotka värittävät taisteluiden taktikointia entisestään. On suoranainen huutava vääryys pitää jrpg-peleistä ja olla kokematta tätä seikkailua. Minä tiedän, sillä minä elin sitä huutavaa vääryyttä.

2. The Legend of Zelda: Majora's Mask
Taas päästään tunteikkaiden pelien äärelle. Vaikka rakastankin lähestulkoon kaikkia Zeldoja, lähestulkoon vielä tasapuolisesti, niin tämä peli on erottunut edukseen muiden joukosta aina siitä asti kun sen ensi kertaa koin. Majora's Mask on ukomattoman synkkä, pelottavakin Zelda-seikkailu, tosin hyvin hienovaraisella tavalla, joka panostaa ennen kaikkea tunnelmaan. Ensimmäinen päiväsi Terminassa on kivan pirteä, vaikka taivaalla mollottava kuu tekeekin olostasi heiman epämukavan. Toinen päivä on jo hieman masentavammanpuoleinen vesisateineen kaikkineen, ja kolmantena päivänä voit jo aistia ja miltei käsin koskettaa lopun tuomaa epätoivoa, joka pikkuhiljaa valtaa ympärilläsi olevat ihmiset. Ja ihmisistä puheen ollen, tämän pelin hienouksiin kuuluu se tosiseikka, että ympäröivä maailma tuntuu oikeasti elävältä. Ihmisillä on omat rutiininsa, sen sijaan että he pönöttäisivät koko päivän yhdessä tietyssä pisteessä tuijottamassa seinää. Linkin vaihtoehtoiset muodot tuovat mukavaa vaihtelua pelaamiseen, ja vaikka temppeleitä pelissä onkin vain neljä, on kukin niistä hyvin muistettavaa sorttia. Majora's Maskin suurin vahvuus tulee kuitenkin lukuisista sivutehtävistä, jotka kattavat pääosan pelin kestosta, jos ne kaikki haluaa tehdä. Ja ne kaikki tosiaan kannattaa tehdä, sillä sitä kautta saa luotua tietyn yhteyden näihin aiemmin mainittuihin Terminan asukkaisiin. Heitä ymmärtää ja heitä haluaa suojella lähestyvältä tuholta, vain jotta heillä olisi parempi huominen.

1. Okami
Tämä peli...tämä ihana, kaunis, hauska, taiteellinen peli sisältää likipitäen kaikkea mitä minä rakastan videopeleissä. On huumoria, omaperäisyyttä, seikkailua, jumalaista musiikkia ja niin paljon muuta. Uskomattoman kaunis peli niin päällisin puolin kuin tarinansakin osalta, joka yhdistää Japanin kansantaruja yhdeksi kokonaiseksi seikkailuksi. Siitä asti kun ensi kertaa pelasin tätä peliä olen pitänyt traditiona läpäistä sen ainakin kerran vuoteen, ja joka ikisellä kerralla se onnistuu herättämään saman ihailun tunteen kuin sillä ensimmäiselläkin pelikerralla. Vielä ei ole löytynyt Okamin voittanutta, enkä usko sellaista peliä näkeväni pitkään aikaan.
Kuva
Avatar
Salem
 
Viestit: 335
Liittynyt: 28.02.2014 09:37

Re: TOP10

ViestiKirjoittaja Gigante » 11.03.2014 15:11

Tässäpä oma Top kymppi omista suosikeistani, vaikka mielipide varmasti muuttuu jo kolmen tunnin sisään.



10. Last Night on Earth: The Zombie Game + lisäosat (lautapeli)

Tämä on ehkä listani musta lammas, mutta tämä on silti lautapeliksi enemmän kuin se tavallinen Afrikan Tähti. Meininki on nii’njuustoista ja klisheistä kun zombielokuvissa yleensä voi olla, mutta erittäin herkullisella tavalla. Meno on haastavaa, niin "zombimestarille" kuin selviytyneillekin ja eri lisäosat tuovat kaikenlaista lisäkivaa ja tasoittavat puntteja molemmille osapuolille.
Kallis kuin mikä, mutta kuitenkin hintansa väärti, kun mikään pelikerta ei taatun tarkkaan tule olemaan samanlainen. Mitä enemmän porukkaa, sitä hauskempaa. Tästä pelistä saataisiin ehdottomasti tehdä vuoropohjainen videopeli-versio. Tai unohdetaan suosiolla joku Walking Dead, sillä tässä olisi paljon parempaa matskua tv-sarjalle. 8-)


9. Resident Evil (Remake) (GameCube)

Helppo vaihtoehto. Kaikki ovatki’njo kahuneet pelin laatua, joten mitäpä minä enää voisin lisätä. Otti alkuperäisen RE:n pohjan, paransi pelin osa-alueita entisestään ja lisäsi sekaan vielä uusia mausteita jotka olivat erittäin tervetulleita lisäyksiä. Parhain esimerkki hyvin tehdystä uusioversiosta, koskaan.


8. Fallout 2 (PC)

Aluksi aivan syntisen buginen, mutta päivityksen ja Restoration Projectin myötä peli tulee entistä ehommaksi kokonaisuudeksi. Hauskaa huumoria ja vaihtoehtojakin eri asioihin piisaa rutosti: Voit joko opiskella kyvyn räpeltää lukkojen kanssa, räjäyttää oven paskaksi tai treenata hauista sen verta, että potkaiset oven itse auki. Pelkällä Normal-vaikeusasteellakin löytyy hyvin haastetta.

7. Walking Dead (PC)

Tunteita…niin paljon tunteita. Ei minulla ole sitä vastaan, että zombipeleissä paukutetaan kasapäin zombeja ketoon, mutta toisinaan on hyvä ottaa vähän realistisempia näkökulmia zombimaailmanloppuun. Tarina on liikuttava ja hahmot moniulotteisia. Pahaa tekee aina kun joku tiimistä menehtyi.


6. Donkey Kong Country 2: Diddy’s Kong Quest (SNES)

Svengaavinta viidakkomeininkiä koskaan, with piraatit! Onhan DK:n puuttuminen hieman syvältä, mutta kakkososa teki silti aikaisemman pelin meiningistä vieläkin ikimuistoisempaa. Toxic Tower vie tietenkin yhä hermot, mutta löytyyhän pelistä silti niin penteleen paljon hyvää musiikkia ja pompiskelua, ettei asia pahemmin harmita.


5. Perfect Dark (N64)

Otetaan se klassinen kuusnelosen Goldeneye ja tehdään siitä vieläkin parempi! Peli pyörii todella sulavasti ja yksityiskohdat ovat erittäin suurta herkkua. Vihollisilta voi ampua pyssyt käsistä, sivulliset voi kolkata tainnoksiin ja tiedä mitä kaikkea. Erityismaininta vielä vihollisten tuskanhuudoille. Mikäli Goldeneye olisi sulho, niin Perfect Dark olisi sen parempi puolisko. :D


4. Shadow of the Colossus
(PS2)


Ehdottomasti kaunein pelaamani peli Ps2:lla. Kolossit ovat erittäin vakuuttavia ilmestyksiä ja jokaista vastaan kamppaillaan eri tavoin. Kuolemaan asti käytävä kamppailu kahden tahon väliltä voi loppua ainoastaan vasta toisen kaatuessa, eikä suuren muinaisen surmaaminen silti tunnu kovin iloiselta kokemukselta. Loistava sävellyspuoli tekee mittelöistä entistä huimempia, elämääkin suurempia yhteenottoja.



3. Legend of Zelda: Ocarina of Time ja Majora’s Mask (N64)

Ei näiden kahden elämyksen väliltä edelleenkään voi oikein kunnolla valita. Okariina on edelleen LoZien parhaimmistoa. Hauska ja viihdyttävä seikkailu, josta löytyy tekemistä ja koluttavaa pitkäksi toviksi. Majora on ehkä pääpeliltään lyhyempi, mutta sisältää kaikenlaisia sivutehtäviä senkin edestä. Maailma on erittäin eloisa ja se painostava ilmapiiri erityisesti viimeisen päivän iltana jos mikä tuntuu fiiliksissä.


2. Dark Chronicle (PS2)

Se PS2:n Zelda-vastine, niin sanotusti. Nostalgialla on tietysti jotain tekemistä korkeamman aseman suhteen, mutta pidän silti tästä pelistä mielettömästi. Tarina ei ehkä ole kummoinen, mutta peli ottaa silti Dark Cloudin perusidean ja päivittää systeemin värikkääksi, eloisaksi ja hauskaksi paketiksi. Harvasta pelistä löytyy mahdollisuus talojen rakenteluun, kalasteluun, valokuvailuun, ja keksintöjen tehtailuun seikkailun ohessa. Olisihan tuosta aikamatkailusta voinut tietysti ottaa enemmänkin irti, mutta silti lopputulos on jotain sellaista, jonka tuppaan pelailemaan aina parin vuoden sisään lävitse uudelleen ja uudelleen.



1. Mafia: The City of Lost Heaven (PC)

Mafia on kuin pelien kummisetä-trilogia yhdessä pelissä.


En pitänyt itseäni sen arvoisena, että voisin peliä edes arvostella tai laittaa listalle sen jälkeen mitä vanhalla foorumilla joskus 14-vee räkänokkana pelin loppuratkaisusta tokaisin. Mutta koska vanha foorumi on historiaa ja todistusaineisto enemmän tai vähemmän poissa, voin korjata erhettäni. Näin varttuneempana ymmärrän peliä ja sen traagisen kaunista tarinaa paremmin. Haastetta ja pieniä hauskoja yksityiskohtiakin pelistä löytyy sikapäin ja meininki oli, rallitehtävää lukuun ottamatta, korkealla läpi pelin. Ensimmäisessä Mafiassa on mielestäni muutenkin paljon enemmän henkeä kuin siinä myöhäisemmässä kakkososassa.




...


Huhhuh. Seuraavaksi voisin kaavailla tänne listaa Top10-surkeimmista peleistä.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: TOP10

ViestiKirjoittaja Kaya » 14.03.2014 14:13

Tässäpä oma tämän hetken top 10-lista.

1. Resident Evil 3 Nemesis

Mahtava ensimmäinen kauhupeli jonka pelasin. Tulipa vielä pelattua Gaterren kanssa, joka oli löytänyt kyseisen pelin muutamalla markalla(/eurolla??) kirpputorilla. Ihan selvästi kohtalo puuttui peliin. Vaikka peli nykyään onkin helppo, silti sen pariin on aina mukava palata. Ja vaikka kuinka tietää missä kohti Nemppu tulee perään ja miten pitkäksi aikaa jos ei jaksa jäädä ampumaan, silti on aina kusi sukassa kun karkuun juoksee. Mahtavat musiikit ja tunnelma kaiken kaikkiaan. Paras peli ikinä.

2. Final Fantasy VII

Tässä pelissä on niin paljon kaikkea hyvää että en edes tiedä mistä aloittaa, kolmeen pelilevyyn mahtuu paljon kaikkea. Pelissä siis maailma on tuhoutumassa (aika perinteisesti kun kyseessä on FF) kun Shinra-niminen yhtiö teettää ympäri planeettaa reaktoreita, jotka imevät planeetan omaa energiaa, johtaen sen tuhoon. Pelin ideana siis pelastaa planeetta tuhoamalla noita kyseisiä reaktoreita.
Hahmoja on monia, ja itse saa valita millä tiimillä haluaa pelata. Pelissä on myös paljon vapaaehtoista tehtävää, extra hahmoja, bosseja ynnä muita lisätehtäviä mistä saa kaikkea kivaa jos ne jaksaa suorittaa. Tunnelma pelissä on tietenkin suht synkkä ottaen huomioon että maapallo on tuhoutumassa, ja Nobuo Uematsu on osannut musiikeillaan tehdä tunnelmasta vielä paremman.

3. Silent Hill 2

Varmasti suurimmalle osalle tuttu peli, joten en sen kummemmin tarinasta mainitse. Akira Yamaoka on osannut tähänkin peliin tehdä musiikeillaan mahtavan tunnelman. Pelattavuus jo hieman parempi ensimmäiseen osaan nähden, vaikka välillä kamerat pelleilee ja muuta pientä häikkää on huomattavissa. Vaikka peli alkaa olla jo monen läpipeluun jälkeen aikalailla eestaas juoksemista, mutta silti esimerkiksi sinne sairaalaan meno on edelleen jotain niin ahdistavaa ja pelottavaa. Aivan mahtava peli.

4. Final Fantasy VI / Final Fantasy IX

Pakko antaa näille kahdelle ns. jaettu sija, sillä en osaa päättää kumpi on parempi näistä kahdesta aivan ainutlaatuisesta pelistä. Kutosesta Salem olikin jo kirjoittanut juonen, joten en siitä sen kummemmin mainitse. Mahtava peli, pitkä, monipuolinen, paljon vapaaehtoista tehtävää, huiput musiikit ja vielä erityismaininta pelin pomovihulle, Kefkalle, joka vielä entuudestaan paransi pelikokemusta humoristisella olemuksellaan.

Lyhyt maininta ysistä vielä tähän. Eli sinänsä perinteinen FF tämäkin, pahis pomo Kuja on saanut tehtäväkseen aiheuttaa sodan ihmisten välille. Hän haluaa saavuttaa Eidolonien voiman voittaakseen luojansa Garlandin, ja hallitakseen Terra ja Gaia- nimisiä planeettoja. Pelin sankari, Zidane taas haluaa pelastaa kaikki. Vanhempia FF:iä kunnioittaen, pelistä löytyy tutut Chocobot, Mooglet, Summon taiat (tosin tässä nimellä Eidolons), valkoiset ja mustat maagit sekä muut soturit. Mahtava tarina tässäkin, monipuoliset hahmot ja todella hienot taiat. Extra tehtäviä, minipelejä ja muita tehtäviä löytyy tästäkin pelistä, sekä extra bosseja, jotka ovat oikeasti vaikeita. Neljä levyä löytyy tästäkin pelistä, taisi huidella jossain 70 tunnin tienoilla itsellä läpipeluu ajat.

5. Kingdom Hearts

Square Enixin ja Disneyn yhdessä tuottama peli, jossa Final Fantasyiden ja Disneyn hahmojen tiet kohtaavat. Juonihan huutaa taas niin Squarea, kun pelin pahis Ansem haluaa palauttaa maailman pimeyteen heartlesejen avulla. Pelin päähenkilön, Soran, tehtävä on taas tuhota Ansem, ja palauttaa maailma raiteilleen Akun, Hessun, Mikin sekä muiden FF:stä ja Disneystä tuttujen hahmojen avustuksella. Pakko mainita että Sephirothiakin vastaan pääsee tässä taistelemaan yksi yhtä vastaan ja vaikeaksi taistelu onkin tehty, mikä oli aivan mahtava juttu. FF-tyyliin pelissä tapetaan heartleseja, saadaan leveleitä, uusia abilityjä ja aseita. Myös FF:stä tuttu synthetisointi on saatavilla tässä pelissä. Huonona puolena sanottakoot kamerakulmat, jotka siis olivat hyvin usein pelin aikana suoraan sanottuna niin perseestä ja sieltä ja syvältä. Muuten aivan mahtava peli, eikä pelissä ole liikaa lällyilyä vaikka peli sisältääkin paljon Disneyn hahmoja.

6. Silent Hill


Ehdottomasti ahdistavin peli jota olen ikinä pelannut. Musiikki aivan ensiluokkaista, eikä ääninäyttelykään ole huonoimmasta päästä vaikka vanha peli onkin kyseessä. Puzzlet myös mukavia, vaikka ne nyt jo ulkoa osaakin mutta silti. Pelin paras kohtaus on pelin loppupuolella kun Lisa kuolee. Ehdottomasti koko sarjan surullisin ja liikuttavin kohtaus.

7. Super Mario Bros 3

Jos joku ei tätä peliä tiedä tai ole pelannut, niin otan osaa. Aivan mahtava peli, jonka voi pelata nopsaan läpi, tai käyttää aikaa ja pelata jokaisen kentän ja salamestat läpi. Onneksi nykyään on sentään Super Nintendossa tallennus mahdollisuus, niin ei tarvitse yhdeltä istumalta pelata koko peliä läpi. Tämänkin pariin tulee aina silloin tällöin palattua.

8. Tomb Raider (2013)

Square Enixin julkaisema toimintaseikkailu- ja tasohyppelypeli. Perus seikkailupeli jossa tapetaan vihuja, kehitetään aseita ja etsitään esineitä. K18-leimaa en ymmärrä. Onhan se paljon synkempi kuin aiemmat raiderit, ja ehkä raaempikin jossain suhteissa mutta ei nyt minusta mitään k18-ainesta. Kaksi kertaa olen pelin vasta läpi pelannut että en varmaan kaikkia salajuttuja ole löytänytkään, mutta pidin paljon puzzleista (vaikka välillä meinasikin hermot mennä pahemman kerran), ja sopivassa tasapainossa olevista tasohyppeilyistä ja räiskinnöistä. Kumpaakaan ei ollut liikaa. Peli loppui ehkä jotenkin töksähtämällä, viimeisessä paikassa ei ollut kunnolla semmoista isolla Viimeisen Paikan-tuntua, ja loppubossikin oli vähän blaah. Kuitenkin kaikenkaikkiaan hyvä pelattava peli.

9. Alice: Madness Returns

Alkuperäiselle klassikko tarinalle uskollisesti tarinasta löytyy Hatuntekijä, Veijarikissa, Hertta Kuningatar ynnä muita hahmoja. Tarinassa Alice on joutunut Lontooseen orpokotiin, ja asuu psykiatrinsa luona. Alicella on kuitenkin edelleen hallusinaatioita ja hän palaa takaisin Ihmemaahan, jossa nyt onkin kaikki päin mäntyjä. Ideana on kerätä muistoja ja avata Alicen mielen kahleita ja selvittää mitä oikein tapahtui silloin kun hänen perheensä kuoli tulipalossa.
Pelissä on hyvässä suhteessa tasohyppelyä ja vihollisten teilaamista. Tarina on osin hieman sekava eikä siitä meinaa saada oikein kiinni ainakaan ensimmäisellä pelikerralla. Aseina onkin mitä erikoisimpia välineitä, kuten pippurimylly, teepannu ja keppihevonen. Vihollisetkin ovat usein heikkoja vain yhdelle ja tietylle aseelle. Myös aseita täytyy osata käyttää oikein tiellä olevien esteiden hajoittamiseksi. Puzzlet eivät olleet kovin kummoisia, vaativat enemmänkin tasohyppelytaitoa kuin päänsä käyttämistä. Pelattavuus on hyvä, vaikka kamera tässäkin hyppii hieman erikoisia reittejä välillä. Pelin ulkoasu on karu ja grafiikat meinaa saada välillä itkun silmään kun tavaraa vain hypähtelee ruudulle esiin. Muuten mukavaa vaihtelua tarjoava pelikokemus.

10. Resident Evil 5 Lost In Nightmares

Tämä on ihan pakko mainita, vaikkei kokonainen peli olekkaan kyseessä. Niin mahtava lisä RE5 Gold Edition levyllä, että tätä vain haluaisi lisää. Palataan siis RE1 kartanoon jossa Jill ja Chris yrittävät löytää Weskerin. Puzzlet aivan mahtavia, ainakin viimeinen tehtävä missä pitää käyttää päätään ja olla ovela, sillä isot möllit tulee perässä ja ne täytyy saada tapettua ilman aseita. Hardilla taso oli sopivan vaikea, ehkä hiukan vaikeampikin olisi voinut olla. Pelattavuus oli hyvä, ja grafiikat hyvät myös. Tunnelma aivan vanhojen ressojen tyyliä.
Miinuksena ovet, kun ne vetäytyvät kulkijan perästä kiinni. Koneen kanssa pelatessa ei ongelmaa kun menee itse niistä aina ensin, mutta kaverin kanssa pelatessa kyllä perkelettä lentelee. Ja tietysti isoin miinus on pelin lyhyys. Ei tainnut tuntiakaan mennä ensimmäiselläkään läpipeluulla.


Varmaan huomenna olisi eri nimiä listalla, mutta nuo ovat nyt tämän hetken suosikit. Pahoittelut jos löytyy hirveä määrä typoja tekstistä, harvoin kun tulee tuommoista wall of textiä kirjoitettuakaan nykyään. On muuten kätevä topic, näkee nopeasti mistä muut ovat tykänneet ja jos on joku peli jota ei ole kokeillut niin saa täältä vinkin. Mahtava idea!
Avatar
Kaya
 
Viestit: 221
Liittynyt: 11.03.2014 00:07
Paikkakunta: Lieksa

Re: TOP10

ViestiKirjoittaja typewriter » 10.04.2014 16:53

Tässä olisi meitsin TOP-10 listaus:

1. Red Dead Redemption
John Marston on parhaita pelihahmoja koskaan, maailma on elävä ja suuri sekä olen kova western-fani, joten RDR:llä on ihan omanlaisensa paikka sydämessäni. Julma ja traaginen tarina oikeasti villissä lännessä.

2. Grand Theft Auto IV
Liberty City on hengittävä ja eloisa suurkaupunki, ja pelin hahmoissa riittää syvyyttä. Tarina on paras koko GTA-sarjassa, sekä pelattavuus hauskempaa kuin muissa sarjan osissa.

3. Metal Gear Solid 3: Snake Eater
Suosikkiosani todella hyvästä pelisarjasta. Tarina on eheä kokonaisuus, toisin kuin edeltäjässä ja seuraajassa, sekä hiippailumekaniikat toimivat. Visuaalisesti ja taiteellisesti upeaa jälkeä.

4. Resident Evil 4
Sanokaa mitä sanotte, RE4 on sarjan paras peli. Hyvin toteutettua toimintaa (jolle oikeastaan kaikki seuranneet 3rd Person -räiskintäpelit ovat velkaa) ja loistavat miljööt. Tähän peliin upotettiin varmaan enemmän tunteja kuin mihinkään muuhun yksinpeliin. Sen vain jaksoi pelata kerta toisensa jälkeen uudelleen.

5. The Elder Scrolls: Skyrim
Massiivinen ja monipuolinen maailma, tuhottomasti tehtäviä ja erilaista tekemistä sekä eeppinen soundtrack. Tällaisia roolipelien kuuluisi olla!

6. Mafia: The City Of Lost Haven
Ensimmäinen Mafia-peli iski nuorempana yhtä kovaa kuin parhaimmat gangsterileffat, ja iskee vielä tänäkin päivänä. Erittäin nostalginen ja mielenkiintoinen gangsteriseikkailu.

7. Red Dead Redemption: Undead Nightmare
Paras DLC-paketti mitä on ikinä julkaistu, ei häpeä edes omana itsenäisenä kokonaisuutenakaan. Tuhottomasti mielenkiintoista tekemistä ja omaperäinen tarina. Todella hauska zombiepeli!

8. Counter Strike: Source
Mitään muuta tietokonepeliä en ole tahkonnut yhtä paljon kuin tätä, pelikellon näyttäessä jo tuhatta tuntia. Hauskaa moninpeliammuskelua tasapainoisimmillaan.

9. Grand Theft Auto: Vice City
Mahtava 80-lukulainen soundtrack, "siellä olon" -fiilis ja aurinkoiset maisemat sytyttävät siinä määrin, että olen tämän pelin pelannut viisi kertaa läpi. Enkä aio lopettaa.

10. Far Cry 3
Loistavat grafiikat, hyvä tarina ja pelimaailma, joka on kuin etelänloma talven keskellä. Paras Far Cry -peli sekä samalla eräitä parhaita avoimen maailman FPS-pelejä.
"In the end the winner is still the last man standing." -Guts
Foorumin Paras Tarinoitsija™ 2014, Foorumin 3. Paras Tarinoitsija™ 2015
Avatar
typewriter
 
Viestit: 270
Liittynyt: 01.03.2014 11:51
Paikkakunta: Imatra

Re: TOP10

ViestiKirjoittaja PT2 » 11.04.2014 13:05

Tästä tulee hankalaa. Pitäisi nimetä käytännössä "vain" kymmenen suurinta peliä jotka ovat parhaita tai vaikuttaneet elämään kovasti positiivisessa mielessä. Aivan varmasti joku jää listalta pois ja muistan sen vasta jälkikäteen. Laitan nyt kuitenkin ne, jotka ovat mielestäni parhaita pelejä mitä nyt muistan. Missään järjestyksessähän nämä eivät ole.

Resident Evil 3
Mielestäni paras Resident Evil. Syynä monipuoliset alueet, Nemesiksen pelko ja muutamat uudistukset RE2:sta.
Normaalilla vaikeustasolle peli muuttuu aika paljonkin kun ensimmäisestä arkusta löytyy rynnäkkökivääriä ja loputtomat tallennusnauhat ja vaikka mitä, mutta se teki pelaamisesta kuitenkin hauskaa jos ei varsinaisesti halunnut kauhua, mutta halusi silti pelata pelin läpi. Olen kyllä pelannut pelin myös Hardilla. En koskaan saanut voitettua Nemesistä ensimmäisellä kohtaamisella :/
Kakkonen tulee heti jäljessä, mutta itselleni kolmonen on ollut aina ykkönen.

Resident Evil 5
Yksinpelinä ja Resident Evilinä peli ei ole juuri mitenkään kummoinen. Mutta coop-moninpeli, yksi parhaista mitä konsoleilta löytyy! Harmi että kutosessa otettiin pahasti takapakkia inventoryn, asetunauksen ja monen muunkin asian tienoilta. En nyt ala RE5:stä enenpää puhumaan, eiköhän jokainen foorumilla oleva tiedä millainen peli on kyseessä.

Dino Crisis 2
En ole ikinä tykännyt ykkösestä ja kolmosesta tunsin saavani aivokasvaimen jos olisin jatkanut paria tuntia pidemmälle. Kakkosessa on vähän sama juttu kuin RE3:ssa noiden vaikeustasojen kanssa. Siinä ei paljon haastetta ole kun kävelee rynkky kädessä ampumassa sataa vesiliskoa, jotka kaikki kuolevat yhteen kutiin. Rahaahan tästä saa aivan tolkuttoman määrän ja tällöin peli on käytännössä räiskintää. Harmi et Dino Crisis-sarja käytännössä kuopattiin eikä DC-pelejä edes saa PSN Storesta. Olisi mukava pelata Vitalla. PSX-versiohan multa kyllä löytyy.

Final Fantasy IX
Tykkäsin seiskastakin todella paljon ja se menee lähes jaetulle sijalle ysin kanssa. Mutta vain lähes. Seiskan tarina on ehkä parempi, mutta ysissä maailma on mielenkiintoisempi ja vähän ehkä myös lapsellisempi. Ainakin pallopäiset hahmot ovat enemmän anime-tyyppisempiä kuin realistisuutta hakevat seiskan hahmot (meinaan siis esim taisteluruutua ja välinäyttöjä). Kuja nyt on pääpahiksena vähän hölmö enkä oikein siitä välitä, mutta pelillisesti ysi voittaa seiskan. Hieno parannus oli myös summoneihin ettei jokaisen iskua tarvitse katsoa kokonaan.

Fallout 3
New Vegasista en oikein päässyt nauttimaan alun jälkeen, sillä ostin GOTY-version ja se ei pleikkarilla juurikaan toimi. Kaatuileva ja buginen paska. Olisi pitänyt ostaa originaali. Sain silti pelattua pätkissä ja juosten pelin läpi, mutta valtava määrä kerättävää ja koettavaa jäi väliin. Hankala siis sanoa siitä mitään.
Kolmosen olen pelannut kahdesti läpi ja se on mulle se paras Fallout, vaikkakin kakkonen tulee lähes samalle viivalle. Kolmosessa oli vain nykyaikaistettu pelimekaniikka, ääninäyttely ja vaikka mitä hienoa ja pelasin sen myös ennen kakkosta läpi.
Pelin maailmanloppufiilis on hienosti toteutettu, sillä se on juuri sopivan väkivaltainen, surullinen sekä samalla toivoa täynnä. Jossain kylässä kannibaalit ovat syöneet 90% asukkaista ja toisessa taas asutaan vanhassa sotalaivassa saaden elämä taas kukoistamaan jotenkin.
Peliin sai upotettua kymmeniä tunteja ja DLC:n kanssa vielä pidennettyä sitä, vaikkakaan en ole pelannut Broken Steeliä vieläkään läpi.

GTA Vice City
Kun pelistä tuli ensimmäiset tiedot julki, olin täysin myyty. GTA 3 oli hyvä, mutta kaupunki liian tylsä ja ankea. VC:ssä tuli kaikenlisäksi prätkät ja kasarimusiikki! Monta kertaa olen pelin läpi mennyt ja varmasti olisi edelleen hyvä jos sen kökköyden saisi pois. Toivon todella että GTA 6 olisi Vice Cityssä.

Call Of Duty 4
En oikein tiennyt kumpi pitäisi valita, COD4 vaiko Black Ops 2. Molemmat ovat oikein hyviä pelejä, mutta päädyin silti neloseen. Se uudisti nettiFPS-pelien maailman totaalisesti XP-mittareineen, saavutuksineen ja nopealla temmolla tapahtuvan realistisen sodankäynnin. WW2 oli jo niin nähty, joten Infinity Ward teki oivan tempun siirtyä nykysotaan. Harmi vain että pelisarja oli pitkän aikaa raiskattu puhki erilaisilla killstreakeilla, joten taivaalla saattoi olla aivan liian iso mylläkkä lentokoneita, droneja ja muuta paskaa satamassa pelaajan niskaan. Nelosessa oli vain yksi helikopteri jonka pystyi toki ampumaan alas. Tätä tosin on korjattu pikkuhiljaa Ghostsissa, sillä siinä killstreakit ovat hillittyjä ja niitä ei ole kovin montaa.

Uncharted 2
PS3:n mahtava toimintaseikkailu ja sarjansa paras ihan selkeästi. Mahtava ulkoasu, upea maailma, mielenkiintoinen tarina ja pienet uudistukset edellisestä pelistä tekevät Uncharted 2:sta yhden PS3:n parhaista peleistä. Moni peli nykyään on ottanut hieman mallia Unchartedista, parhaimpana esimerkkinä viime vuoden Tomb Raider.

Dragon Quest VIII: Journey Of The Cursed King
Yksi parhaista PS2:n roolipeleistä ja DQ-sarjan paras. Olen pelannut niistä neljää viimeisintä ja tämä vie voiton kaikista, ysin seuratessa perässä. Hieno anime-tyyppinen ulkoasu (joka tosin olisi silti hieno saada HD-remakena). Peliä saa tahkoa aivan törkeän pitkään vielä läpipeluun jälkeenkin, joten tähän saa helposti tuutattua sen 150h. Ainakin. Ihan kuten roolipeleihin kuuluu. Peli on tyylikkään vanhalla tavalla vuoropohjainen, eikä mikään uusien Final Fantasyiden tyyppinen hack & slash. Kymmenen pisteen peli. Pelin huumori tuo vielä oman lisänsä.

Battlefield 3
En ole pelannut nelosta, mutta kolmosta olenkin pelannut monta sataa tuntia. En aluksi oikein syttynyt pelistä kun katselin videoita yms, mutta kun kaverit tämän hommasivat niin pakkohan se oli liittyä mukaan ja sitten lähtikin koko peli hanskasta. Pelissä toimii käytännössä kaikki, pieniä bugeja lukuunottamatta. Ensimmäisen karttapaketin jälkeen DLC:t eivät oikein kiinnostaneet, sillä mapit olivat tylsiä saman toistoa ja pelimuodot eivät napanneet. Premiumin tottakai ostin mutta en niitä hirveästi pelannut. Nykyään peliä en pelaa lainkaan, sillä olen nähnyt siitä jo liikaa ja kaiken.

Mainitsematta jäi vielä God Of War sarja, Metal Gear Solidit, Metro Last Light, Medal Of Honorit ja Need For Speedit.
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin.
Avatar
PT2
 
Viestit: 504
Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Paikkakunta: Helsinki

Re: TOP10

ViestiKirjoittaja Gigante » 13.05.2014 23:35

Koska on synkkä ja myrskyinen yö…ja kun minulla on enemmän luppoaikaa käytettävissä. Teetätänpä Top10listan Pelottavimmista pelaamistani peleistä, eli PPP:n. Onhan sitä tullut toki monenlaisia kauhupelejä koettua, mutta jotta koko lista ei olisi pelkkää Silent Hilliä tai Resident Evilejä, niin pyrin laittamaan yhden pelin per pelisarja. On tietysti myös niitäkin pelejä, jotka eivät yksinkertaisesti olleet tarpeeksi pelottavia päästäkseen listalle. Esimerkkeinä nyt Deadly Premonition ja (wiin) Project Zero 2.

Huom. Vertailussa ovat lähinnä jokaisen pelin ensivaikutelmat ja muistot.



”I’m never going to sleep again!”

10.

Story of The Blanks
(löytyy netistä)

Voi kyllä! En edes vitsaile, kun laitoin tämän lyhyen, mutta silti hyvin toimineen fandomin teoksen listalle.
Simppeli NES-ulkoasu musiikkeineen toimii hyvin ja itse kohtaus, jossa koko pelin tunnelma kääntyi päälaelleen, oli toteutettu erittäin onnistuneesti. Oli Skypessä luurin toisessa päässä olleella kaverillani (, joka pelin minulle linkitti) naurussa pitelemistä kuunnellessa minun reaktiotani. Lisätään vielä se fatka, että pelasin peliä iltahämärän aikoihin yksinään kämpillä, joten yöunet tuli liki menetettyä siltä yöltä.

Kyllä! Tämä peli oli pelottavampi kuin Project Zero 2 Wiillä. Menköön mokoma nurkkaan häpeämään, hemmetti.




Kulje vain avointa tietä…

9.

Alone In the Dark: The New Nightmare
(Ps2)


Peli on varsinkin loppupäässä aivan hemmetin buginen ja tylsä, eikä tarina ollut järin kehuttavasti kirjoitettu, mutta kyllä peli silti synnytti ansaitusti pieniä pelonhetkiä. Kehuja myös Alinea jahdanneelle ”Nemesis”-vainoajalle.




Ihan kuin siellä olisi jotain liikettä…


8.

Cold Fear
(Ps2)


Yksinäinen valaanpyyntialus myrskyävällä merellä, vähäiset tallennuspisteet, aggressiivisia zombeja, ahtaat tilat ja paljon väkivaltaa: Tunnelman luonti toimii kiitettävästi. Vaikka liukkaalla laivan kannella tapahtuvat osiot jäivät valitettavan lyhyiksi, ne loivat mukavasti hyvin erilaisia vaaratilanteita. Vainoharhaisuuttani tuli myös poljettua jok’ikisen näkemäni raadon päät tohjoksi…ihan kaiken varalta.





SEONTÄÄLLÄSEONTÄÄLLÄ!!

7.

Resident Evil 3: Nemesis
(PsOne)


Miksi juuri RE3? Vaikka Remake nimenomaan on suosikkireskuni? Yksinkertaista:

”STARSsss…”


Nemesis yksinään ja tieto siitä, että se pentele voi tiettyinä hetkinä jahdata sinua miltei ihan minne tahansa, pistää kaikki puntit tutisemaan. Lisäksi kun en yleensä koskaan pärjää taisteluissa Nemppua vastaan, pelko mokomaa pysäyttämätöntä vainoajaa kohtaan vaan kasvaa entisestään.



Kaverit, hoi…mihin te kaikki menitte?


6.

Dead Space
(PC)


Myönnän toki, että puusee-käännös oli hemmetin buginen, mutta kyllä sitä tuli siitä huolimatta päädyttyä muutamaan otteeseen suuren paniikin valtaan kun kudit sattuivat olemaan vähissä, energiaa ei ole kummoisesti ja muutamat Nekromorfit tykkäävät hiipiä ilmastointikanavaa pitkin selustaan. Se, että tyhjiössä et kykene paikantamaan hirviöitä kuulolla, ei helpottanut asiaa.



Näen vain parin jalkoja…


5.

Project Zero 3: The Tormented
(Ps2)


Vihdoinkin! Project Zero-peli, joka osasi oikeasti pelottaa!! Siinä missä kakkonen ryssi tunnelman suurimman osan pelistä, kolmonen EI kummituksia kohdatessa pyörittänyt raivostuttavan ilmiselviä väliklippejä. ”Laatikkohaamuja” saattoi ilmaantua satunnaisesti ihan mistä vain, suurin osa oli erittäin armottomia ja välillä koko painajaistalo saattoi pitää muuten vain hemmetinmoista kolinaa ja narinaa ilman syytä.

Hyppäsin oikeasti kerran tuolilta peliä pelatessani. Sarjan pelottavin peli, vaikka lopputaistelu on auttamattoman rikki ja peli venyttää itseään turhan paljon. Kolmas kerta toden sanoi…ainakin osittain.



Kuulenko ääniä takaani?


4.


Martian Gothic: Unification (PsOne)

Itse Dead Spacen henkinen esi-isä…tai ainakin molemmissa peleissä on erittäin paljon samankaltaisuuksia.


Olihan pelissä välillä ihan hemmetin fataaleja bugeja ja ääninäyttely oli paikoitelle jopa RE:tä monotoonisempaa. Silti kuitenkin meno ”ei niin autiolla” Mars-asemalla oli jotain hyvin tunnelmallista ja erittäin ahdistavaa. Viholliset eivät aina tahdo pysyä kuolleina, Trimorfit ovat erittäin tappavia pirulaisia ja se äkillisen hyökkäyksen ääniefekti saa niskavillat aina pystyyn, puhumattakaan siitä jumppasalissa roikkuvasta hirsinyöristä… :? Myös erilliset äänitykset ovat pitkälti harvinaisen karmivaa kuunneltavaa.

Hahmoa ei aina myöskään uskalla jättää yhteenkään huoneeseen, kun koskaan ei voi olla varma milloin lattialle kuoliaaksi ammuttu epäkuollut nouseekin uudestaan antamaan hyytäviä halauksia. Lisäharmia aiheuttaa myös se, että hahmoja ei saa tuoda toistensa lähelle…




Mikä hitto sitä radiota vaivaa?


3.

Silent Hill 3
(Ps2)


Anteeksi nyt jumalanpilkka, mutta lopputuloksen kannalta valitsen ykkösen sijaan kolmosen. Kolmosen suurin viehätys itselläni oli juuri se, että äkkikuolemapaikkoja oli todella paljon ja pelin vihollisgalleria oli ykköstä ja kakkosta monipuolisempi. Lisäksi lisäviehätyksenä kaiketi on myös juuri olentojen ilmaantuminen normaalisti rauhalliseen paikkaan, kuten ostoskeskukseen tai metroon. Epämääräiset kolinat, narskahtelut ja pamahtelut vievät myös monesti liki hulluuden partaalle.



Kuvittelenko vai onko täällä vähän vilpoista?



2.


Amnesia: The Dark Descend
(PC)



Pelin äänimaailma toimii hyytävän tunnelmallisesti ja pelokkeet isketään SH:n tapaan suurimmaksi osaksi täysin psykoloogiselta kannalta. Kun mörköjä ei isketä ruutuun heti alussa ja kun pelaaja joutuu olemaan myötänään epävarmana mahdollisen hyökkäyksen varalta vaan toimii hyvin…ainakin yhden pelikerran ajan.

Myönnän kyllä, että aina mörähdyksen kuultuani sitä tuli juostua välittömästi karkuun pelästyneen pikkutytön lailla johonkin pimeään rakoseen ties miten pitkäksi aikaa ennen kuin uskalsin lähteä tutkimaan paikkoja.





Se on aivan ikkunan takana!



1.


Forbidden Siren
(Ps2)


Ei mikään suuri yllätys, tiedän. Mutta kädenvääntö joko tämän tai Amnesian kannalta oli melkoisen tiukka. Se asia, mikä ratkaisi tilanteen oli se, että siirenissä on ilmassa PALJON suurempi kuolemanpelko. Vaikka monet kerran tiedänkin mitä missäkin kohdassa kuuluu tehdä, kivääri-shibiton nähdyksi tuleminen vie hengen erittäin nopeasti ja jo pelko siitä voi olla melkoinen. Sitten kun otetaan huomioon miten monessa kentässä piileskellään pelonsekaisena ilman aseita, korostaa vain pelkoa entisestään. Nähdyksi tuleminen johtaa nopeasti pikkuiseen paniikkiin ja sen jälkeen päämäärättömään juoksenteluun pimeässä tai sumun keskellä… ja muutamat pakokerrat juoksin suoraan päin iloisesti hymyileviin kuolleisiin.

Sireenin pelaaminen jännitti hemmetisti, jopa päiväsaikaan pelatessa. Monia muita kauhupelejä kun joutuisi pelaamaan keskellä yötä rättiväsyneenä saman vaikutuksen saamiseksi jos silloinkaan.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: TOP10

ViestiKirjoittaja -Zerials- » 17.05.2014 10:53

Olisiko mahdollista kirjoitella tähän topiciin vähän pienempiä listoja, Esim. TOP3- tai TOP5-listoja, liittyen peleihin? Mielestäni topicin nimi voisi olla vaikka: "TOP-listat" tai jotain sinne päin.

No, minä tein mielessäni listan TOP3 Aseet videopeleissä...

3. Magnum (Resident Evil)
-Magnum on selvästi pelin tehokkain ase. Tällä ihanalla revolverilla tappaa jopa Tyrantin muutamalla tarkalla laukauksella! Normaalit riviviholliset kuolevat yhdestä laukauksesta, ellet pelaa Arrange-modella.

2. M16A3 (Battlefield 3)
-Kaikki tätä peliä netissä pelanneet tietävät kuinka tehokas tämä ase on. Itseasiassa, M16 on pelin paras ase, vaikka sitä heikennettiin radikaalisti pelin tekijöiden toimesta. Tuntuu todella ärsyttävältä, kun sinut tapetaan tällä aseella, sillä se on ylivertainen muihin aseisiin verrattuna.

1. Shotgun (DOOM)
-Ehdottomasti pelihistorian kovin ase. Pelin alussa tunnut voimattomalta, kun ammut vihollisia pistoolilla. Mutta voi sitä ilon päivää, kun saat käsiisi tämän haulikon ja alat teurastamaan vihollisia. Haulikko on pelin paras työkalu ja sillä pystyt voittamaan vihollisen kuin vihollisen. Haulikolla voit myös ampua monta kohdetta yhdellä laukauksella ja pitkienkin välimatkojen päähän. Ei löydy tämän aseen voittanutta.
Ex: Crealz
Kuva
Avatar
-Zerials-
 
Viestit: 664
Liittynyt: 28.02.2014 10:57
Paikkakunta: Sitä ei moni tiedä...

Re: TOP-listat

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 17.05.2014 12:40

-Zerials- kirjoitti:Olisiko mahdollista kirjoitella tähän topiciin vähän pienempiä listoja, Esim. TOP3- tai TOP5-listoja, liittyen peleihin? Mielestäni topicin nimi voisi olla vaikka: "TOP-listat" tai jotain sinne päin.]


Ei huono idea.

"Nostan taikasauvaani ja simbalabim, topicin nimi muuttui!"
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: TOP-listat

ViestiKirjoittaja Hunter97 » 17.05.2014 16:13

Joni Ahonen kirjoitti:
-Zerials- kirjoitti:Olisiko mahdollista kirjoitella tähän topiciin vähän pienempiä listoja, Esim. TOP3- tai TOP5-listoja, liittyen peleihin? Mielestäni topicin nimi voisi olla vaikka: "TOP-listat" tai jotain sinne päin.]


Ei huono idea.

"Nostan taikasauvaani ja simbalabim, topicin nimi muuttui!"

Eikö tää ole vielä ihan saman niminen? Käyppäs korjauttamassa taikasauvasi. :D
Avatar
Hunter97
 
Viestit: 245
Liittynyt: 28.02.2014 00:07
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: TOP-listat

ViestiKirjoittaja Gigante » 17.05.2014 21:31

Hunter97 kirjoitti:
Joni Ahonen kirjoitti:
-Zerials- kirjoitti:Olisiko mahdollista kirjoitella tähän topiciin vähän pienempiä listoja, Esim. TOP3- tai TOP5-listoja, liittyen peleihin? Mielestäni topicin nimi voisi olla vaikka: "TOP-listat" tai jotain sinne päin.]


Ei huono idea.

"Nostan taikasauvaani ja simbalabim, topicin nimi muuttui!"

Eikö tää ole vielä ihan saman niminen? Käyppäs korjauttamassa taikasauvasi. :D


Omituista. Tovi sitten kun katselin tätä topikkia sen nimi kyllä oli "Top-listat", mutta nyt se on sitten taas muuttunut Top10:ksi.

Eipä hätää, minä korjaan kun löytyy vielä tämä kätevä äänimeisseli.

"Zzzziiiiii!" ja topikin nimi muuttui!
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: TOP-listat

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 17.05.2014 23:37

Gigante kirjoitti:Omituista. Tovi sitten kun katselin tätä topikkia sen nimi kyllä oli "Top-listat", mutta nyt se on sitten taas muuttunut Top10:ksi.

Eipä hätää, minä korjaan kun löytyy vielä tämä kätevä äänimeisseli.

"Zzzziiiiii!" ja topikin nimi muuttui!

Kuva :shock:
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: TOP10

ViestiKirjoittaja ressamies » 31.05.2014 20:34

Gigante kirjoitti:Kyllä! Tämä peli oli pelottavampi kuin Project Zero 2 Wiillä. Menköön mokoma nurkkaan häpeämään, hemmetti.

Itseani juuri kiinnostaisi tuo peli hankkia mutta onko siinä Wii versiossa jotenkin erityisesti vikaa, vai ihan pelin kaikissa versioissa?
Kuva
XBL: Ressamies
Steam: Ressamies
Avatar
ressamies
 
Viestit: 86
Liittynyt: 28.02.2014 16:13
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: TOP10

ViestiKirjoittaja Gigante » 31.05.2014 20:43

ressamies kirjoitti:
Gigante kirjoitti:Kyllä! Tämä peli oli pelottavampi kuin Project Zero 2 Wiillä. Menköön mokoma nurkkaan häpeämään, hemmetti.

Itseani juuri kiinnostaisi tuo peli hankkia mutta onko siinä Wii versiossa jotenkin erityisesti vikaa, vai ihan pelin kaikissa versioissa?


En osaa sanoa, mutta haluan ainakin kovasti uskoa että se vanhempi (ps2 tai xbox) versio olisi Wii:n versiota prempi. En tiedä onko Wiin versioon menty lisäämään "kummituskourien" lisäksi mitään muuta, mutta pelkään pahasti että ne samat, ärsyttävästi kummituksen tulemisesta spoilaavat välivideot ovat olemassa ihan alkuperäisessä pelissä. Sitä tosin en tiedä ovatko pelin pomotaistot boksin versiossa parempia vai huonompia. Wiin versiossa itseäni lähinnä ärsytti kuin pelotti se, kuinka kummitukset teleporttaavat myötänään selän tai seinämien taa.

Oletan että Wiin versiossa ei ole ulkoasua ja sitä vaisua kummitustalo-minipeliä lukuunottamatta kummempia eroavaisuuksia alkuperäiseen.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Top-listat

ViestiKirjoittaja Gigante » 04.09.2014 17:21

Kun aikoinaan tuli luvattua, niin nytpä olisi hyvä aika listata GigSURKEIMMAT pelikokemukset.
Pelit, joiden pariin en halua enää palata, ellen saa sopivaa korvausta kärsimyksistäni.

Listalla olevat pelit olivat itselleni kutakuinkin sitä matskua, jonka aikana kirosanoja lenteli enemmän mitä olisin voinut mäntysuovalla niitä suustani putsamaan. Koin monta kertaa tarpeen hirttäytyä ohjaimesta kattoon... (hemmetin ohjaimen'johto ei vaan kestänyt roikkumistani.) ja näiden pelien pelaaminen oli jopa fyysisesti kivuliasta.


10. Legacy of Kain: Defiance (Ps2)


Tarinan puolestahan tämä peli pelataan, eikä suinkaan pelillisen “annin”, jota sarjansa viimeisin osa yrittää erittäin kämäisenä tarjota. Kentät ovat aivan saatanallisen tylsiä, laiskasti suunniteltuja ja jok’ikisen taistelun parissa pyrin vain ensisijaisesti hyppimään alueelta seuraavalle, mikä taatusti kertoo oleellisen pelin taisteluista. Tehkää itsellenne palvelus ja katsokaa pelin välivideot netistä… Ette menetä juuri mitään muuta, kuin Kainin ja Razielin eeppisen yhteenoton, mikä onkin oikeastaan koko pelin yksi harvoista kohokohdista.


9. Blood Lines (PsOne)

Pelasin pari erää, suljin pleikkarin ja itkin verta. ”PASKIN moninpeli IKINÄ” olisi oikea tarra tämän pelin kylkeen. Ehkä jonkun pelialan opiskelijan lopputyönä tämä menisi sormien läpi katsoen, mutta ei minään virallisena teoksena.



8. Disney Atlantis: Tulikoe (PC)

Jo toisesta kentästä ei tullut hevon paskaakaan, kun pakokapselini otti jatkuvasti kontaktia näkymättömiin seiniin ja kuolin myötänään. En ole peliin koskenut vuosikausiin. Luettuani pelin sisällöstä tarkemmin, en oikeastaan menettänyt mitään oleellista.

7. Hugo 2 (PsOne)

”Ei pärlkele miten perlseestä!”, toteaisi Hugo-peikko. Pelit ovat lyhyesti sanoen, susipaskasti sieltä täältä copy-pastetettuja osioita alkuperläisistä peleistä, jotka muinoisella tietokoneella toimivat paljon parlemmin. Kun virlallinen pelikuva ei vastaa edes takakannen kuvaa, on jossain kustu aivan hemmetisti. Saatanallinen rlimanalitus, senkin tunarlit!


6. O.D.T (PsOne)

EI EI EI EI EIIIIIIIIIIHHHGGGGGHHGHGGGG! Täyttä kidutusta koko pelin kentät, kahdella vaivaisella tallennuspisteellään ja aamustondista jäykemmillä kontrolleilla. Kapteeni Lamat ja tämän paskat housussa juoksevan miehistön olisi kannattanut suosiolla kuolla, eikä edes yrittää…


5. Captain Planet and the Planeteers (NES).

Ei maailmaa ja sen luontoa, varsinkaan näin kamalan lisenssin voimalla kyllä suojella. Jo ensimmäinen kenttä on hyvin tuskallista yrittää pelata.


”Let our powers combine!”
”Näitä voimia, mitä tarjoatte, ei todellakaan kannata yhdistää!”




4. Shadow Man (PsOne)

Kuusnelosen pelistä tehty HYVIN kökkö käännös
…ettekö usko vai?
Vilkaiskaapa pelikuvaa juutuubasta ja vertailkaa pleikkarin ja N64:n matksua keskenään. Pleikkariversion grafiikka on rumaa ja takkuileva ruudunpäivitys tökkii aivan hemmetisti, mikä johtaa loputtomasti kuolemiin ärsyttävän pikkutarkoissa hyppelyosuuksissa. Miksi helvetissä peli edes tarjoaa haulikoita ja vastaavia aseita, jos niitä ei, perkele, voi käyttää kuin yhdessä paikassa koko peliä, jossa vieraillaan vain pari hassua minuuttia. Vankilaosuus on psyykkistä kidutusta alusta loppuun… Olen yksi harvoista, jotka selvisivät pleikkaversion kauhuista…eikä toipuminen ollut helppo prosessi.


3. The Getaway (PS2)


Onhan se Lontoo mallinnettu hienosti, njuuh…harmi vaan, että peliä, likimain muna pystyssä (ja iso rahatukko taskussa) kehuneet arvostelijat eivät ottaneet lainkaan puheeksi pääpelin suorastaan sadistista paskuutta. Kaikkialle on saatanallinen kiire, kaikki hienot ”realistisuutta” lisäävät jutut kusevat helvetin huonoon toteutukseensa, eikä peliä ollut Mark, ”*itun *itun *ittu!” Hammondin osiossa yhtään mielekästä pelata.

Get away from this steaming pile of shit!


2. Prince of Persia: The Sands of Time (PS2)

Prinssi kuulostaa läpi pelin liki munattomalta nahjukselta. Aikakelaus kusee kriittisillä hetkillä miltei aina, Farahin ämmä ei osaa, perkele, olla lainkaan avuksi. Lisäksi tämän lehmän puhetta ei jaksa kuunnella yhtään, eikä pelaajaa edes palkita tämän teurastamisesta kesken pelin mitenkään.







1. Fallout: Piece of Shit!

Anteeksi, pitikin sanoa:

Fallout: Brotherhood of Steel (Xbox)


Jumankauta, miksi tämä peli on edes olemassa? Kaikki mitä rakastit Falloutin maailmassa on poissa ja kaikki asiat mitä peli koittaa tarjota tässä tyhmässä putkipaukuttelussa, on suoritukseltaan joko Brahminin paskaa, tai sitten jotain niukan keskitason tietämillä. Päätäni särki niin maan perkeleesti kun pelasin tämän tuskallisen paskaisen mätäpaiseen lävitse, likimain kirjaimellisesti hampaat irvessä. Migreeniä iskee yhä kun vain yritän muistaa tästä hirvityksestä yhtään mitään.

Haluatteko myös tietää miksi tätä peliä on syytä vihata vielä entisestään? Tämä paskaläjä viivästytti aikoinaan Van Burenin julkaisua! FOBOS 2 vuorostaan peruutti koko Van Buren-projektin tykkänään, mutta onneksi maailmassa oli edes sen verta oikeutta jäljellä, että FOBOS 2:kin peruuntui kun ykkösosa ei tuottanut tarpeeksi. Sitä en tiedä millaiseksi Van Buren olisi tuolloin päätynyt, mutta ei varmasti näin kamalaksi viritelmäksi.


...



Huhhuh...hyvä päästä purkamaan turhautumista johonkin. Kiva tietää myös, että on olemassa vieläkin paskempia pelejä, mutta olen ollut sen verta fiksu etten ole niihin peleihin aikaani tuhlannut.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Top-listat

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 04.09.2014 20:10

Gigante kirjoitti:2. Prince of Persia: The Sands of Time (PS2)

Prinssi kuulostaa läpi pelin liki munattomalta nahjukselta. Aikakelaus kusee kriittisillä hetkillä miltei aina, Farahin ämmä ei osaa, perkele, olla lainkaan avuksi. Lisäksi tämän lehmän puhetta ei jaksa kuunnella yhtään, eikä pelaajaa edes palkita tämän teurastamisesta kesken pelin mitenkään.


En tiedä eroaako GameCube-versio sitten merkittävästi, mutta itse pidän Sand of Timeä erinomaisena tekeleenä. Tässä on varmaan se suurin mielipide-ero teikäläisen kanssa. :P


Alla meikäläisen surkeimmat pelikokemukset.


10. Calling (Wii)

Ei täysin kelvoton tapaus, mutta niin turhanpäiväinen, että jopa paskassa uiminen jättää enemmän mielyttäviä muistoja.


9. Sims 2 Pets (Wii)

Ei tämä rakentelupelinä paskin ole, mutta en vain kuulu kohderyhmään. Päämäärättömyys tappoi oman mielenkiinnon hetkessä.


8. GTA: Chinatown Wars (DS)

Tästä joku saattaa älähtää. :) Sims 2 Petsin tavoin en kokenut saavani mitään irti mistään. Jopa naapurin lomakuvien katselu on palkitsevapaa touhua kuin tämän pelin pelaaminen.


7. Contact (DS)

Tylsä. Suda 51 tehtailee outoja pelejä, mutta tässä ei ollut mitään kiehtovaa. Flower, Sun & Rain sentään sisälsi jotain kiehtovia elementtejä, josta syystä sitä jaksoi varttitunnin kauemmin. Outo ja ärsyttävä puoliautomaattinen taistelusysteemi on paskin ikinä kokemani.


6. Pokemon Pinbal (GBC)

Oli tosi iso pettymys pentuna. Turhauttava ja vaikea.


5. Prince of Persia Warrior Within (GC)

Raastava on paras sana kuvailla kokemuksiani tämän parissa. Synkkyyteen vaihtunut tyyli hävettää ja tympäisee, kun koko peli kylpee masentavissa harmaanpaskan väreissä. Pakenemiskohtaukset sai ohjaimen usein lentämään kaaressa pitkin seiniä.


4. Sword and Serpencs (NES)

En tiedä mitään yhtä puuduttavaa ja vaikeaa peliä maailmassa. Tämän jälkeen jopa japanin kielen oppiminen viikossa tuntuu täysin mahdolliselta tehtävältä.


3. Top Gun: The Second Mission (NES)

En muista milloinkaan luovuttaneeni minkään parissa yhtä nopeasti kuin tämän.


2. The World Not Enought (N64)

Jollei GE ja PD olisi todistaneet että N64:kin voi tehdä toimivia FPS-pelejä, ne kaikki olisivat kuten tämä Eurogamerin kuvatus. Takkuinen ja epäpelattava rumilus, jossa on kaikki hauska poistettu. Viimeinen vedenalainen kenttä on paras tapa tuhota N64:n tatti.


1. Cursed Mountain (Wii)

Kehittäjät ovat tehneet kaikkensa luodakseen vittumaisimman liikkeentunnistusta "hyödyntävän" pelin. Mediaatioistunnoissa Motea pitää heiluttaa silmien edessä kivuliaasti minuuttitolkulla, hutkiminen vaatii äkkinäisiä ja kivuliaita huitaisuja, ja totta kai hahmo liikkuu kuin perseeseen olisi tungettu metrin mittainen rautakanki. Pelissä voisi olla kauhua, jollei joka helvetin aaveen esiintymistä paljastettaisi ensin lyhyellä animaatiolla. Ja tietenkin aaveet usein teleporttaavat selän taakse eikä rautakankipersehahmo ole kuulutkaan pikakääntymisestä. Aaargh!!!

Paskin. Peli. Ikinä. Eräs vanha luokkatuttuni piti tätä jopa kelpoesityksenä, josta syystä arvostukseni häntä kohtaa laski mielettömästi. Olin melkein lyödä häntä kun sama tyyppi sanoi Deadly Premonitionin olevan pelkkä vitsi. Auts. :(
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Top-listat

ViestiKirjoittaja PT2 » 08.09.2014 13:44

Kirjoitan nyt muutaman Surkeat Pelit-listaan kuuluvan tekeleen. En ole PC-pelejä pelannut oikein kunnolla pitkään aikaan, joten nämä ovat konsolitekeleitä. Mieleeni tuli nyt vain kolme suurinta failia, mutta muitakin pelimaailma on kyllä tuonut eteen.

Ride To Hell: Retribution
Peli kertoo Jake Conwaysta, prätkäjengiläisestä, joka elelee mukavaa ja rauhallista elämää Vietnamin sodan loppumisen jälkeen. Pian Jaken veli kuitenkin murhataan vihollisjengin toimesta ja Jake haluaa kostaa. Tästä alkaa tuskallisen paska, pitkä sekä ykstoikkoinen seikkailu jossa ajetaan prätkällä suoraa tietä väistellen autoja, räjähdyksiä ja ties mitä räiskettä, tapellaan nyrkeillä ja ammutaan tuliaseilla.

Taistelu on otettu uusista Batmaneista, mutta surkeasti. Käytännössä liikkeitä on ehkä 3 + parit erikoisiskut tietyillä meleeaseilla. Ampuminen on aivan hirveässä kamerasotkussa eteenpäin sohimista, jossa on pakko ampua aina päähän. Muuten viholliset kestävät pari lippaallista per äijä. Pääosuma tappaa usein yhdestä, paitsi jos vihollisella on hattu, kypärä tai aurinkolasit. Tällöin pitää ampua pari kertaa. Aurinkolasit ja huivi päässä tunnetusti estävät rynkyn luodit helposti. Tämä kannattaa muistaa jos sota syttyy.

Prätkällä ajetaan siis suoraa tietä eteenpäin eikä kaatua voi. Jake osaa myös ”stuntteja", kuten liukua kyljellään satoja metrejä putkeen tai tehdä saman keula pystyssä. Harrikalla. Välillä ammutaan (tai yritetään) myös ampua prätkän kyydistä mutta siitä ei tule mitään, onneksi viholliset usein ajavat viereen ja tällöin homman voi selvittää QTE:n avulla. Jos prätkällä törmää johonkin, kuva vain muuttuu mustaksi ja kohtaus alkaa 3s aiemmasta tilanteesta. Jännää! Joissain tehtävissä on myös jonkinlainen matkamittari-systeemi, eli jos ajaudut liian kauas vihollisesta, peli loppuu. Välillä peli tosin tekee sen vaikka olisit jahdattavan takarenkaassa kiinni. Ominaisuus, ei bugi.

Pelissä about joka viides tehtävä on pelastaa jokin ruma akka köriläiden kynsistä. Palkkioksi naista pääsee bylsimään vaatteet päällä upeasti animoidussa seksikohtauksessa. Tässä vielä video yhdestä kohtauksesta, joka varmasti saa aikaan jokaisen lahkeissa pienen kutinan tunteen.

Suosittelen peliä jos mainstream-pelit eivät nappaa ja haluat erottua. Itse pelaan aika paljon paskoja pelejä jos niitä saan halvalla ja tämäkin kuului pakko-ostoksiin heti kun paljastui että tämä on Metacriticin mukaan huonoin PS3-peli. Hyvää pelissä on pituus, joten rahalle on vastinetta. Onko se sitten hyvä vai ei? Moni ei tämmöistä peliä läpi pelaisi, mutta itse kyllä jaksoin vääntää. Vähän myös väkisin. 1/5

AMY
Lana on viemässä autistista tyttöä, Amya, tohtorintapaamiseen junalla, kun junan yksi vaunuista yhtäkkiä räjähtää. Pian Lana on yksin, kaikki muut matkustajat ovat muuttuneet rumiksi hirviöiksi eikä Amya näy. Hänet pitää siis löytää ja paeta pois mörköjen seasta. Kun Lana pian Amyn löytää, hänelle selviää että Amy osaa taikoa. Lanan kommentti asiaan on ”Ai nyt osaat myös taikoa? Selvä, ehkä siitä on apua kotimatkalla” ja siitä alkaakin seikkailu eteenpäin. Miten tarina jatkuu, en tiedä. Peli oli niin ripulipaskaa etten pystynyt pelaamaan kolmosjaksoa pidemmälle. Se on harvinaista, sillä pelaan lähes aina pelin kuin pelin läpi.

AMY on aivan hirveän ruma peli, joka olisi hyvin voinut olla PS2:n alelaarikamaa. Ohjaus on tönkköä ja varsinkin Lanan hiipiessä miinakentän läpi saa kuolla montakin kertaa, sillä välillä hahmo lopettaa hiipimisen ja ryntää eteenpäin suoraan miinakentälle. Mörköjä on hankala paeta, sillä Lanan ohjaus on vähän kuin ensimmäisissä Resident Evileissä, ainoastaan että vielä kankeampaa. Tapella tottakai voi, mutta viholliset kestävät enemmän osumaa kun rautakanki jolla Lana näitä hakkaa. Äkkikuolemia tulee todella helposti, sillä välillä seinästä juoksee läpi jokin jättikokoinen mörri jota pitäisi paeta, mutta Lana sotkeutuu jalkoihinsa ja kävelee päin seinää. Hieman epäselväksi jäi kumpi tytöistä oikeastaan onkaan se autisti… En suosittele kenellekään, en vaikka haluaisitkin syövän. Tämä on oikeasti surkein peli joka PS3:lle löytyy. 0/100

Crysis 3
Tämä voi monia yllättää, ehkä ei. Crysis-sarja on ollut alusta asti täysin ylihypetettyä paskaa mulle, ihan kuten Halokin. Ensimmäisessä Crysiksessä oli hauskuutta ja iloa pelata siihen asti kunnes alienit esiteltiin. Sen jälkeen koko sarja onkin ollut roskaa. Kolmonen vain löi viimeisen, ruosteisen ja haurastuneen naulan Crytekin tekeleen arkkuun.

Juonesta en oikein ole perillä, sillä se on niin epäkiinnostava kun olla voi. Grafiikkakaan ei peliä pelasta, eikä se edes ole mitenkään superupean näköistä. Ehkä jos peli olisi erilainen, se säväyttäisi. Nyt vain juostaan luonnon valloittamassa miljoonakaupungissa ampumassa robotteja ja ulkoavaruuden muukalaisia ja käytetään hyväksi tylsää superpukua. Puvussa olisi vaikka mitä hienoa ominaisuutta käytettäväksi, mutta harmillisesti tehoista ei oteta kunnolla irti. PC:llä meno vähän paranee modien takia, jolloin hahmosta tulee jonkinlainen puolijumala (tai Supersaiyalainen) ja silloin voi mm. nostaa puvun heittovoimaa aivan uuteen meininkiin ja viskellä autoja, vihollisia ja esineitä ympäri kattoja ja taivaita ilman, että virta loppuu. Nyt puvulla voi vihollisen heittää about 5 metriä eteenpäin ja se on vain tylsää.

Yhteenvetona= peli on aivan hemmetin tylsä. Juostaan ja hypitään eteenpäin, ammutaan laserpyssyillä ja jouskarilla vihollisia ja toistetaan se sama areenalta toiselle. Taktikoidakin ehkä voi, mutta se on aivan yhdentekevää ja tylsää. Peli on siis aivan ylihypetetetty tekele, joka ratsastaa vain grafiikkansa voimalla. Ihan kuin kaikki muutkin Crytekin pelit. 1/5
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin.
Avatar
PT2
 
Viestit: 504
Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Paikkakunta: Helsinki

Re: Top-listat

ViestiKirjoittaja Salem » 29.12.2014 21:28

Koska tämä vuosi alkaa vedellä viimeisiään, on lienee aika alkaa listaamaan niitä omia vuoden parhaita pelikokemuksia. Oma listani siis kattaa pelit, jotka olen ensi kertaa läpäissyt tämän vuoden puolella. En myöskään aio ihan top 10-listaa tehdä, koska en koe kaiken ensi kertaa läpäisemäni ansaitsevan paikkaa tällaisella listalla enkä myöskään halua viettää loppuiltaa tätä väsätessäni. Siispä tyydyn top 5:een.

5. Red Dead Redemption (PS3)
Vaikka länkkäriteema ei koskaan ole ollut kovinkaan lähellä sydäntä, niin tämä peli osui ja upposi, kiitos hyvän juonen ja loistavan päähenkilön. Pelimaailma oli mukavan laaja ja tekemistä löytyi paljon. Pelin päätehtävät jättivät kuitenkin hieman toivomisen varaa. Pääosin kun ne tuntuivat toistavan aikalailla samaa kaavaa. Eniten tunsin saavani irti kaikesta sivunäpertämisestä, kuten etsintäkuulutettujen jahtaamisesta, metsästämisestä ja lukuisista minipeleistä. Tämä peli on toistaiseksi ainoa asia, joka on onnistunut saamaan minut millään muotoa kiinnostumaan pokerin pelaamisesta. Noppapeliin taas rakastuin aivan liikaa, ottaen huomioon kuinka yksinkertainen se on.
Miinuksena mainittakoon, että pelin loppupuoli oli todella lattea, ja omaan makuun liian nykyaikainen tällaiseen länkkärimaailmaan, mikä tappoi todella tehokkaasti tunnelmaa. Olkoonkin että peli sijoittuu aikaan jolloin teknologia alkaa syrjäyttää cowboyt, mutta mielestäni autot ja hienostuneet kaupungit eivät kuulu tähän miljööseen, ja piste. Tosin se pitää sanoa, että pelin aivan viimeiset vaiheet twisteineen kaikkineen olivat täyttä kultaa!

4. The Elder Scrolls V: Skyrim (PS3)
Vanha juttu monille, mutta uusi kokemus itselleni. Ja voi luoja kuinka paljon aikaa tähän peliin upposikaan. Onnistuin kuluttamaan pelkkään pelimaailman tutkimiseen viikon, ennen kuin päätin lopultakin ottaa ja viedä tarinaa eteenpäin. Tarina itsessään tuntui kaikkeen muuhun tarjolla olevaan verrattuna todella lyhyeltä, ja kun sen oli saanut saatettua loppuun, oli pettymys huomata kuinka vähän omilla teoilla Skyrimin hyväksi oli lopulta vaikutusta. Tai ehkä maailman laajuus oli vain hemmotellut minut piloille, ken tietää, mutta plussaa olisi ollut jos edes joku olisi noteerannut tekosi olankohautusta suuremmin. Yhtä kaikki, mahtava peli, johon varmasti tulee tulevaisuudessa upotettua vielä satoja tunteja, kun mieli alkaa jälleen halajamaan lohikäärmemetsälle.

3. Tales of Graces f (PS3)
Oma kunnollinen ensikosketukseni Tales-sarjaan. Eikä ollenkaan huono sellainen. Juonellisesti peli nyt ei niin erityisen omaperäinen ole, mutta eipä sen toisaalta tarvinnutkaan olla. Se kertoi tarinansa hyvin ja piti otteessaan alusta loppuun. Plussaa myös siitä että peli esitteli keskeisimmät hahmot jo lapsina. Täten heidän taustatarinansa tuntuivat paljon läheisimmiltä kuin että se olisi vain yhdessä dialogissa summattu pelaajille. Henkilökohtaisesti olisin tosin sallinut tuon lapsuusosuuden jatkuvan hieman pidempäänkin, mutta hyvin tämä asiansa ajoi näinkin. Ja kun hahmoista nyt kerran puhuttiin, niin mielestäni jokainen vähänkään keskeisempi heistä oli erittäin hyvin kirjoitettu ja heidän motivaationsa olivat jos ei samaistuttavia, niin ainakin ymmärrettäviä. Tarinan suuri pääpaha mukaan lukien. Taistelusysteemi tuntui aluksi todella oudolta ja kaoottiselta (mainittakoon että roolipeleissä olen aika vankka vuoropohjaisen taistelun kannattaja), mutta siihen oppi nopeasti.
Sanottakoon tosin myös se, että PS3-versioon lisätty ylimääräinen tarina-arkki oli täydellisen turha lisäys. Henkilökohtaisesti olin tyytyväinen jo pääpelin lopetukseen.

2. Alien: Isolation (PS3)
Enpä olisi ikinä uskonut, että Xenomorph pystyy saamaan näin paljon kauhua aikaan. Varsinkaan sen jälkeen miten mokomaa ökkiäistä on kohdeltu sitten ensiesiintymisensä, niin peleissä kuin leffoissakin. Tämä peli sai kuitenkin aikaan reaktioita joita en edes muista koska olisin viimeksi kokenut selviytymiskauhua pelatessani. Xenomorph oli oikeasti pelottava jokaisella kohtaamisella, ja huomasin itsekin pidätteleväni hengitystäni aina otuksen tullessa hieman liian lähelle piilopaikkaani. Se että joudut varomaan jokaista vähänkään äänekästä tai huomiota herättävää toimintaasi, se ettet voi tappaa kaikkea mikä on sinulle potentiaalinen uhka, se ettet voi vain juosta ja saavuttaa checkpointtia, ohittaen näin vaikeat kohdat tyystin...juuri tätä genre on kaivannutkin, ja olen hyvilläni siitä että edes joku on tämän vihdoin tajunnut.
Monet ovat valittaneet pelin pituutta, ja sitä kuinka ennalta-arvaamaton Xenomorph on, mutta itse en kokenut peliä liian pitkäksi, ja otuksen arvaamattomuus on vain plussaa.
Jos nyt jotain huonoa kaivetaan esiin, niin se on pelin loppuratkaisu. Sitä sen enempää kommentoimatta sanon vain, että en lämmennyt.

1. Dark Souls 2 (PS3)
Tämä peli on mestariteos, sanoipa kuka tahansa mitä tahansa. Sain tämän paremmalta puoliskoltani lahjaksi kesällä, ja sen jälkeen olen pelannut sen läpi jo kuudesti, aloittamassa pian seitsemättä kertaa. Peli ottaa kaiken positiivisen sekä Demon's Soulsista että Dark Soulsista, ja rakentaa niiden päälle kokemuksen joka ei ihan hetkessä unohdu. Uskaltaisinpa väittää, että tämä on toistaiseksi paras Souls-sarjan peli, vaikkei se erityisen suosittu mielipide tunnu olevan. Pelimaailma ja sen tapahtumat ovat todella mielenkiintoisia, hahmot ovat erinomaisia, ympäristöt sekä kauniita, että omalla tavallaan haikean surullisia ja pelottaviakin, ja haastetta on entiseen malliin. Ehdoton kokemus jokaiselle joka pitää aiemmista Souls-peleistä, ja toimii myös oikein mainiona aloituksena sarjaan tutustumiseen.


Pienen kunniamaininnan saakoot pelit The Binding of Isaac: Rebirth, sekä Kingdom Hearts Re: Chain of Memories. Ensimmäinen ei pääse listalle syystä että siinä on vielä niin paljon koettavaa, mukaan lukien kenttiä joihin en vielä ole päässyt, joten sen suoranainen läpäisy on vielä kyseenalainen asia, vaikka lopputekstit onkin ruudulla rullanneet jo useastikin. Chain of Memoriesilla taas olisi ollut helpostikin potentiaalia ohittaa sekä Red Dead että Skyrim, mahdollisesti Graceskin, mutta siinä on yksi hyvin suuri vika, joka estää sitä nousemasta listalle: pelin taistelusysteemi. Musiikki, hahmot ja tarina ovat täyttä kultaa, mutta pelin korttipohjainen taistelu tappaa hauskuuden pelattavuuden osalta varsin tehokkaasti. Sääli, sillä kyseessä olisi muutoin ollut aivan mahtava peli.
Kuva
Avatar
Salem
 
Viestit: 335
Liittynyt: 28.02.2014 09:37

Re: Top-listat

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 29.12.2014 23:34

Vuoden pelikokemuksista voisi itsekin väsätä pienen listan. Tänä vuonna ei ole tullut pelejä vaihdon vuoksi niin paljon pelattua, joten Bayonetta 2, Alien Isolation ja Evil Within odottavat vuoroaan ensi kesään saakka. Neljä nimeä keksin sijoittaa tämän vuoden kokemuksiin.


4. The Legend of Zelda: A Link Between Worlds

Laadukas Zelda-seikkailu, ei enempää tai vähempää. Oikeastaan välipala ennen Wii U:n ISOA Zeldaa. :)

3. Mario Kart 8

Näyttävää ja hauskaa kaahailua. Nettipeliin en päässyt valitettavasti kököillä yhteyksillä käsiksi, mutta yksinpelissä on riittänyt ilman lisäyksien lataamistakin tahkoamista. Yllättävän haastava peli.

2. Phoenix Wright: Justice for All

Ei niin kova kuin timanttinen ykkönen, mutta silti herätti paljon monenlaisia tunteita. Tykästyin eniten Mini Mimey -tapaukseen, jonka juonenkäänteet iskivät kympillä. Hieno peli, jonka Cornered-biisistä olen alkanut ajan myötä tykkäämään tosi paljon.

1. Deus Ex: Human Revolution (Wii U)

Peli jäi kyllä kesken, mutta silti tämä ihastutti ylivoimaisesti eniten kuluneena vuonna, ja on yksi parhaiten Wii U:n täppäriohjainta hyödyntävistä peleistä. Vaikeimmalla tasolla pelatessa suojassa on pakko kykkiä ja turvautua hiiviskelyyn, joten parhaimmillaan jännitys on katossa. Tosi upea peli, jossa on hieno Blade Runner -fiilis.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Top-listat

ViestiKirjoittaja Gigante » 31.12.2014 16:30

Itsekin ajattelin vielä tekaista jonkinmoisen listauksen tämän vuoden mielenkiintoisimmista pelityksistä ja kommentoida vähän jokaisesta.


Huom. Lista ei ole kummoisessa paremmuusjärjestyksessä.



Jak & Daxter: The Precursor Legacy

Oikein mukava koko perheen tasoloikkaseikkailu, vaikka turhan helppo onkin.


Cave Story


Kuin suorastaan tehty wanhojen, haasteellisempien sidescroller-paukuttelujen faneille. Todella upea peli.


Amnesia: The Dark Descend


Paljon puhuttu "morsohippa", onnistui kyllä vakuuttamaan meikäläisenkin. Loppupuolella peli toki änkee tietysti turhan paljon örkkejä päälle ja ne kaikki toimivat aina saman kaavan mukaan, mutta erityisesti pelin alkupuoli kaikkine epävarmuuksineen oli liki unohtumaton kokemus kaikessa kauhunsekaisuudessaan.


Resident Evil 0


Erittäin passeli osanen RE-pelikirjastoon, vaikka pieniä ongelmiaan omasikin. Esinearkkujen poisjättäminen ja kahdella hahmolla kikkailu toi kuitenkin RE-kaavaan jotain uutta. Varmastihan peli toimisi paremmin, jos pelissä olisi ollut mahdollisuus Co-oppiin.


Icewind Dale


Yhtään en ole katunut tämän pelin ostoa. Wanhaa kunnon miekka ja magia fantasiamättöä. Mikä onkaan myös hauskempaa kuin kyhätä itse kokoon kuuden hahmon tiimi.


Mafia: The City of Lost Heaven

Peliä alkaa selvästi ikä painaa, mutta oli todella hyvä fiilis palata pitkästä aikaa Salierin perheen hommiin. Fiilis oli korkealla koko pelin ja pikkuisiin yksityiskohtiin oli käytetty mukavasti aikaa ja vaivaa.


Fallout 2 + Restoration Project



Paras Fallout, koskaan. Nyt RP:n ansiosta entistäkin viihdyttävämpänä pakettina.



Endless Ocean


Olisihan peli voinut tarjota enemmänkin alueita tutkittavaksi, mutta tykästyin kuitenkin merenpohjan tutkimiseen sekä kaikenlaisten eliöiden etsintään, uimapeloistani huolimatta. eikä tietenkään pidä unohtaa sitä, että voit kuunnella SD-kortin kautta omia biisejäsi pelin aikana.


Silent Hill: Shattered Memories ja Silent Hill 3


Kolmonen pysyy tunnelmansa puolesta yhä omana suosikkisilarinani, mutta SM ansaitsee kuitenkin myös pisteitä osakseen. Eihän se tietenkään alkuperäistä peliä voita, mutta on silti hyvä peli...heikkouksistaan huolimatta. Sarjan olisi hyvä ottaa oppia tämän pelin hyvistä puolista, saadakseen vieläkin toimivamman paketin kasaan. Toivottavasti sarjan tuleva osa ei petä odotuksiamme.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Top-listat

ViestiKirjoittaja Gigante » 13.02.2015 16:03

Pitkästä aikaa uutta listaa pukkaa. Tällä kertaa laitetakkoon parhausjärjestykseen
Top 10 JRPG


10.

Final Fantasy VII


Onhan tämä peli ansainnut klassikon maineen. Muistettavia hahmoja sekä paikkoja, eivätkä musatkaan pöllömpiä olleet. Tietysti ne pakolliset ja niin perkeleen huonosti käsikirjoitetut minipeliosiot oltaisi voitu saksia pelistä armotta hevon*ittuun. Monet fanit odottelevat tästä pelistä vieläkin Remakea, mutta sitä tuskin pääsemme näkemään, vaikka Squaren porukoilla resursseja pelin tekeemiseen olisi millä mitalla.


9.
Super Mario RPG: Legend of the Seven Stars

Super Marion hahmot yhdistettynä vuoropohjaiseen RPG-muottiin ja lopputulos toimii myös kiitettävän hyvin, vaikka pakollisia minipeliosioita löytyi tästäkin. Tarina on on vain tekosyy saada kaikki hahmot pomppimaan pitkin poikin sienivaltakuntaa, mutta se ei SNES-aikana haitannut pätkääkään. Peli sisältää myös Mario-universuumiin pari poikkeuksellisen tunnerikasta hetkeä ja biisiä, joten siitä plussaa myös.


8.
Shin Megami Tensei: Digital Devil Saga
(1 ja 2)

Sisältää paikoitellen puuduttavia grindaushektiä, mutta tarjoaa samalla mielenkiintoisen tarinan hahmoineen ja ottaa hyvällä tavalla irti Hindu-uskonnosta. Taisteluiden haaste on kuitenkin vain plussaa.



7.
Phantasy Star IV: End of the Millenium



Sisältää käytännössä kaiken mahdollisen lajityyppiinsä kuuluvan matskun kuin myös tarinan, mutta osasi peli silti olla niin pirun koukuttava, sekä haastava samanaikaisesti.




6.
Last Story


Vei kyllä oman aikansa ennen kuin peli ns. "nappasi" mukaansa, mutta sen myötä peli paljastui oikein passeliksi ja paikoitellen myös lajityyppiinsä nähden poikkeavanlaiseksi seikkailuksi. Pelin saama kritiikki on lievästi sekalaista, mutta Wiin loppupään peleiksi Last Story oli kuitenkin viihdyttävää matskua.


5.
Final Fantasy IX



Njeah! Elämäni ensikosketus FF-sarjaan, eikä todellakaan ollut pöllömpi pelikokemus. Ei ehkä se vaikein peli, mutta sitäkin viihdyttävämpi tarinaltaan ja hahmoiltaan. Plussaa myös pelin musiikeista yksintein.



4.
Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King.



Sopivan haastava, muistettavia hahmoja, sekä hahmodesingiä ja tekemistäkin löytyi riittämiin. Sanokaa mitä sanotte, mutta omasta mielestäni pelin enkkudubin aksentit eri kaupungeissa toivat vain persoonallisuutta lopputulokseen, vaikka eläytyminen ei sitä parhainta ehkä ollutkaan.


3.
Breath of Fire: Dragon Quarter



Sopivan haasteellinen tämänkin ja oikean pituinen peli. Perinteisen maailmanpelastustarinan sijaan, meno keskittyy yksinkertaiseen pakenemiseen pois kauan sitten suljetuista tiloista, sinne missä taivas on. Tämä peli tuli opiskelukämpillä pelattua monet kerrat lävitse, varsinkin kun pyrin etsimään kaikki mahdolliset kamat/hyökkäykset nurkista lojumasta.


2.
Shin Megami Tensei: Persona 3 ja Persona 4.



Älyttömältähän se kuulostaa, että laitetaan yhteen perinteinen JRPG-meininki yhdessä Dating Sim-touhun kanssa, mutta perhanan hyvin lopputulos silti toimii. Kolmosen miljöö/tarina on himpun verran parempi kuin nelosen, mutta vastaavasti nelosen kaverisysteemistä otetaan vähän paremmin irti. Hyviä pelejä molemmat. PS2:n elinkaaren parhaimmistoa kirkkaasti.


1.

Shin Megami Tensei 3: Nocturne aka Lucifer's Call


Totta pirussa! Tällä kertaa teinilauma ei olekaan pelastamassa maailmaa tuholta, vaan maailmanloppu pyyhkäisee koko helahoidon hiiteen ja jäljelle jääneitten tarkoituksena olisi pyrkiä muodostaa uusi maailma, vahvimman "aatteen" pohjalta. Tarinantapaisen perässäjuoksun ohella, pääsee koulimaan tiimiinsä lukuisia eri poke...eikusiis demoneita ja muodostamaan siten oman unelmatiiminsä, eikä haastetta todellakaan ole unohdettu taisteluissa. Ihan vain sanaleikin säilyttääkseni: onpas perkeleellisen hieno pelikokemus!
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Top-listat

ViestiKirjoittaja -Zerials- » 30.03.2015 21:09

Aikaa tappaakseni ajattelin listata TOP10 Parhaat musiikkikappaleet videopeleissä! Listauksen kappaleet eivät sisällä laulua, joten kaikki ovat instrumentaaleja, mutta hyviä sellaisia. Let's go!


10. Main Theme - Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty
MGS on hieno pelisarja ja hienon pelisarjan pitää omata ikoninen teemamusiikki. Tässä on sellainen.

9. Aerith's Theme - Final Fantasy VII
Yhtä videopelien isointa juonenkäännettä seuraa tämä upea, surullinen kappale. Yksi upeinpia biisejä tässä pelisarjassa ja todellinen masterpiece.

8. Monkey Island Theme - Secret of Monkey Island
Tämä kappale vain sopii niin hyvin Monkey Islandin piraattiteemaan. Tätä teemaa kuuntelee mielellään montakin kertaa.

7. Theme of Alexia Type 2 - Resident Evil Code: Veronica
Sanokaa mitä sanotte, CV:ssä on sarjan paras OST ja nämä Alexian bossibiisit ovat sen parhaimmistoa. Piste.

6. Fear of the Heavens - Secret of Mana
Todella tunnelmallinen kappale, joka on kyllä jäänyt ikuisiksi ajoiksi päähäni. Upealta kuulostaa, vaikka kyse on SNES-pelistä.

5. Terra - Final Fantasy VI
Tästä kappaleesta kuuluu selvästi eeppisen seikkailun tunne. Tämäkin on upeankuuloista SNESillä. Square osaa!

4. Rest of the Heart - Tales of Symphonia
Ihastuin tähän upeaan kappaleeseen heti, kun sen ensikertaa kuulin. Jäin House of Salvationiin pitkäksi aikaa kuuntelemaan tätä biisiä, sillä pidin siitä niin paljon. Voisi sanoa, että aliarvostettu kappale.

3. Dragon Roost Island - The Legend of Zelda: Wind Waker
Hieman yllättävä valinta kenties. Tästä kappaleesta tulee vain hyvä fiilis ja se kuvaa aika paljon Wind Wakerin merityyliä. Sopivan rento biisi.

2. Castle Corridor - Castlevania: Aria of Sorrow
Castle Corridor on paras Vania-biisi. Hieman yllättävä valinta, sillä vaihtoehtoina olisi ollut sellaiset vaihtoehdot kuin Vampire Killer tai Bloody Tears, mutta Castle Corridor vei voiton. Kuulostaa helvetin hyvältä ja antaa hyvät fiilikset heti pelin alkuun. I like!


*rummutusta




1. Theme of Laura - Silent Hill 2
Olenkin kertonut aiemmin pitäväni Silent Hillien musiikeista ja onhan Theme of Laura se parhain biisi. Sarjassa on todella monia hyviä kappaleita, mutta harva erottuu joukosta mahtavuudellaan. Theme of Laura onnistuu siinä ja onkin aivan helvetin kova biisi, jota jaksaa kuunnella kerrasta toiseen. Mahtava biisi mahtavassa pelissä!


No, nyt on listattu ne parhaat pelibiisit. Olisi mukava kuulla muidenkin mielipiteitä.
Ex: Crealz
Kuva
Avatar
-Zerials-
 
Viestit: 664
Liittynyt: 28.02.2014 10:57
Paikkakunta: Sitä ei moni tiedä...

Re: Top-listat

ViestiKirjoittaja NightFan » 30.03.2015 21:14

-Zerials- kirjoitti:No, nyt on listattu ne parhaat pelibiisit. Olisi mukava kuulla muidenkin mielipiteitä.

Mulla ne ois varmaankin aika paljon painottunut FF:ään mutta täytyypä kattoa jos sais tehtyä.
Nemo enim feres saltat sobrius nisi forte insanit
Kukaan ei todellakaan tanssi selvin päin, ellei ole hullu
Avatar
NightFan
 
Viestit: 644
Liittynyt: 28.02.2014 02:12
Paikkakunta: Lounais-Suomi

Seuraava

Paluu Muut pelit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron