Kirjoittaja ForWeAreMany » 01.03.2015 16:55
The Evil Within (PC)
Tämä tuli riipaistua viime yönä loppuun ja jollain tapaa tää oli tosi pysäyttävä peli, äärimmäisen hyvällä tavalla siis. Pelihän siis on ihan selkeästi Resident Evil 4:n henkinen jatko-osa ja juuri tähän suuntaan Resident Evilien olisi pitänyt mennä nelosen jälkeen. Tää hyppäs omilla listoilla ihan suorilta survival horrorien kärkipäähän ja siellä tulee todennäköisesti pysymään todella pitkään.
The Evil Withinin alkuasetelma on todella geneerinen. Tarinan päähenkilönä on poliisisetä Sebastian Castellanos ja rankan duunipäivän päätteeksi pitäisi käydä tsekkailee kaupungin mielisairaalassa tapahtunutta verilöylyä. Paikan päällä sitten tutkitaan mestoja hetken aikaa ja valvontakameran nauhalta näkyy huppupäinen jantteri listimässä Sebastianin duunikavereita ja hetkeä myöhemmin tää sama sälli hyökkää Sebastianin kimppuun. Varsinainen seikkailu alkaa mielisairaalan kellarista, jossa väistellään kaiken maailman ansoja ja pakoillaan Dr. Salvadoren pikkubroidia. Sairaalasta pakenemisen jälkeen yritetäänkin selvitä Krimson Cityä vallitsevasta kaaoksesta ja tuntemattomasta syystä seonneista paikallisasukeista. Kuulostaako RE4:ltä? Ehkä vähän turhankin paljon, mutta peli tekee kaiken paremmin ja yhtäläisyydet tarinassa loppuvat juuri tuohon paikkaan.
Itse diggasin pelin tarinasta ja sen kerronnasta aivan törkeän paljon. Peliä kuvaa parhaiten se, että siinä yhdistyy Resident Evil 4:n mekaniikan toimivuus Silent Hillin tapaisen tarinankerronnan kanssa. Ihan kaikkia palasia tarinasta ja pelimaailman tapahtumista ei ojenneta pelaajalle suoraan hopeatarjottimella, vaan vähän joutuu kaivelemaan ja miettimään itse. Pidin myöskin todella paljon siitä, että päähahmona on tavallinen poliisi eikä mitään valtion salaista huippukoulutettua agenttia ja pelillä on aika suuren siivun ajasta "jalat maassa" eli mitään helvetin övereitä toimintaelokuvastuntteja pelissä ei tapahdu kovinkaan paljon. Pari poikkeusta löytyy kyllä ja ne ovat yksi harvoista asioista mistä voisin pelissä vähän nipottaa. Kokonaisuudessaan peli on tarinallisesti todella hyvä paketti ja pelin pääpahis on yksi parhaimpia, mihin olen kauhupeleissä törmännyt.
Pelilliseltä puolelta peli on myös survival horrorien kärkikastia. Pyssyttely toimii todella hyvin (silloin kun sattuu olemaan panoksia) ja lähitaistelutapojakin on muutama, mutta niihin ei kannata turvautua kuin viimeisenä vaihtoehtona. Pelissä hiiviskely on myös mahdollista ja etenkin pelin alussa se osoittautuu helvetin käteväksi etenemistavaksi, mutta loppupäässä se on huomattavasti vaikeampaa. Itse en hiippailumekaniikkaa juurikaan hyödyntänyt muutamaa kertaa enempää, mutta monessa kohdassa se olisi varmasti ollut kätevä jos vain olisi löytynyt munaa mennä kyykkimään kaiken maailman hirviöiden keskelle. RE4:stä tutun pyssyjen tuunailun lisäksi pelissä on myös Sebastianin muutamien ominaisuuksien kehittämistä (terveyden maksimimäärä, sprintti, lähitaisteludamage jne), mutta pelissä joutuu todellakin miettimään mitä alkaa päivittämään, sillä pelin valuuttana toimivat aivonesteet ovat melko harvassa. Loppua kohden peli menee hieman enemmän räiskintämäiseksi, mutta se ainakaan minua haitannut hirveästi.
Pelottelun osalta The Evil Within osasi myös yllättää todella hyvin. Itse olen jo todella turtunut kauhupeleihin ja todella harva kauhupeli saa sykettä liikkumaan mihinkään suuntaan, mutta tämä peli hoiti homman kotiin ihan satasella. Halpoihin jumpscareihin ei hirveän useasti pelissä sorruta, vaan pelottelu hoidetaan äärimmäisen vihamielisellä ympäristöllä. Pelin yksi suurimpia vahvuuksia on se, että ainakin mulla alusta asti oli sellainen tunne, että pelissä voi tapahtua mitä vain missä tahansa välissä ja tallennushuoneessakaan ei aina ollut täysin turvallinen olo. Tämän lisäksi viholliset ovat helvetin vaarallisia (vanhat kunnon instakillit ovat taas mukana), pieniä ansoja on lähes kaikkialla (hidas eteneminen on todella suositeltavaa) ja ammuksia saa välillä etsiä ihan kunnolla. Kenttäsuunnittelun puolella peli toimii aivan saakelin hyvin ja ympäristöissä on sopivan paljon vaihtelua. Tämän vuoksi pelimaailman eri osat saattavat joillekin tuntua todella irrallisilta toisistaan ja itsekin olin yhdessä vaiheessa sitä mieltä, mutta läpipeluun jälkeen ajateltuna se tukee peliä semipaljon. Kenttäsuunnittelusta itselle tuli todella paljon mieleen Silent Hill ja varsinkin Silent Hill 3:n otherworld oli päällimmäisenä mielessä useampaankin otteeseen. Äänipuolikin on kondiksessa, itse ainakin kuumottelin joka perkeleen narinaa ja kolinaa mitä pelistä kuului ja pelin kaikki mösät kuulostivat ihan helvetin kuvottavilta tapauksilta, ulkonäöstä puhumattakaan. Pelottelun ja pelimaailman puolesta peli on parasta mitä oon kauhupeleissä nähnyt sitten Silent Hill 2:n ja Silent Hill 3:n.
Itse en henkilökohtaisesti älyä miksi jotkut haukkuvat The Evil Withiniä ja sen sijaan kehuvat vaikkapa Resident Evil Revelationsia. TEW hoitaa kaikki osa-alueet paremmin kuin yksikään Resident Evil nelosen jälkeen ja on juuri sellainen jatko-osa minkä RE4 olisi aikoinaan ansainnut. Jos muitakin hajottaa se, miten survival horrorien taso on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin suosittelen pelaamaan The Evil Withinin. Eniten tällä hetkellä harmittaa se, että Mikami on sanonut pelin jäävän hänen viimeiseksi ohjaukseksi, mutta toivon todella ettei näin ole sillä TEW todisti mulle kaksi asiaa ja ne ovat 1) hyviä survival horroreita voidaan tehdä ilman että pelihahmon liikkuminen muistuttaa panssarivaunua ja 2) Shinji Mikamilla on vielä paljon annettavaa.