Elämä on aika kiinnostavaa ja stressaavaa juuri nyt. Koulu alkoi maanantaina ja oli tosi hankalaa palata vaihtovuoden jälkeen samoihin kuvioihin. Löysin uuden asunnon, jossa asuu yksi äärioikeistolainen hakaristejä käsivarsiinsa viillellyt heppu rääväsuisen tyttöystävänsä kanssa, ja vuokraisäntä on kaljaantunut ukkeli, jolla on 19 vuotias thaimaalainen tyttöystävä. Olen siis niin väärässä paikassa kuin voin ikinä olla, mutta onneksi vietän valtaosan ajastani koululla.
Vaihtovuoteen liittyen tuli sellaisia kökköjä uutisia, että tuli muistutus raporteista, jotka pitäsi kirjoittaa ensi viikoksi valmiiksi. Olin omaa huolimattomuuttani unohtanut kaikki raportit joka ottaa pattiin pahasti. Kirjoitan niitä nyt koko ajan kauhessa paniikissa aamusta iltaan. Yksi 8-sivuinen raportti pitää kirjoitta kaiken kukkuraksi englanniksi, mutta onneksi tämä kiva vaihdossa tavattu puolalainen tyttö lupasi auttaa käännöksissä.
Voin sen todeta ettei Tampere ole kotini. Olisin tosi iloinen, jos saisin paperit ulos joulukuussa, pääsisin myös lähtemään tuosta uudesta asunnosta helevetin äkkiä pois. Jos kaikki menee hyvin, toinen lokakuutta on hulppeat taidenäyttelyn avajaiset Tampereella minulla ja luokkakaverillani.