Kirjat ja lukeminen

Valvojat: Gigante, Joni Ahonen

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 28.08.2015 10:33

S.D. Perry - Resident Evil: City Of The Dead



Novelliversio RE2:n tapahtumista. Leonin ykkös-skenaario ja Clairen kakkos-skenaario samassa, suoraviivaisessa putkessa tarkalleenottaen. Puzzlejen määrä on saksittu pois kokonaan ja joitain tapahtumia tai näiden järjestystä on myös muunneltu, jotta tarina pysyisi kulkisi ilman häiriöitä. Toisin sanoen, tämä kirja tekee suurimman osan asioista paljon paremmin mitä Darkside Chroniclesin ADHD-juoksu kakkosreskun tapahtumista.


Meno menee hyvällä tavalla aina jännittävissä merkeissä ja asiaan päästään vikkelästi. Jopa alkuperäispelin monet hölmöt dialogit on esitetty nyt järkevämmässä muodossa ilman järkyttävää melodraamaa. Annetten hahmo sai novellissa paljon enemmän ulottuvuuksia mitä ei pelissä koskaan päästy näkemään. Harmi vaan että Ironsin hahmoa oltiin lievästi vesitetty, koska mm. tämän murhaava metästyshulluutta eloonjääneitä kohtaan ei kirjassa käyty, eikä hänen raiskausepäilyä menneisyydestä mainittu kirjassa lainkaan. Marvinin hahmokin nähdään vain ohimenen, jonka jälkeen hänet unohdetaan tyystin.

Ironista myös sinänsä, että vaikka kirjan nimi muuta lupaileekin, niin zombit jäävät tässä kirjassa alun jälkeen likimain tyystin unholaan.

Kirja tekee myös kaanonisesti oudon ratkaisun mainitessaan nuolijoiden olevan Umbrellan ns.matelijakokeita, vaikka nämä nykyisen kaanonin mukaan ovat ihmisperäisiä vahinkotuotoksia.


Sanoisinko rehellisesti, että tämä on, muutamista heikkouksistaan huolimatta, tähänastisista reskunovelleista laadullisesti parhain. Ei ehkä ihan täydellinen, mutta mielenkiintoinen silti.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 04.10.2015 08:44

Näin syysiltojen pimentyessä, voin zombi-leffojen faneille suositella semmoista luettavaa kuin
Max Brooksin Zombi-Taistelijan Opas ja World War Z aka Sukupolvi Z- Zombisodan aikakirjat.

Molemmat kirjat on kirjattu poikkeuksellisesti dokumentti-tyyliin suht. uskottavaan tapaan. Edellämainitussa oppaassa kerrotaan miten toimia ja miten selvitä eri asteisten zombi-hyökkäysten myötä. WWZ puolestaan kertoo maailmanlaajuisen zombi-epidemiasta selviytyneitten haastatteluista. Eri henkilöitä löytyy niin siviileistä, armeijan sotilaisiin ja politiikkoihin. Haastatellaanhan tuossa mm. elämäntapa-otakua, jolla oli helkutisti tietoa mutta ei taitoa saati lihaskuntoa, astronauttia joka piti terveytensä uhalla monia tärkeitä satelliiteja toiminnassa ja erästä korruptoitunutta kusipäätä joka tahkosi miljoonia markkinoimalla tyystin tehotonta zombi-rokotetta. Väkeä löytyy laidasta laitaan, mutta älkää suinkaan uskoko takakannen takstiä siitä, että kirjassa käydään suomessa.
Kyllähän siellä suomessa piipahdetaan, mutta haastattelemassa jotain saakelin ulkomaalaista upseeria. Ainoa "suomalainen" haastateltavakin on lähinnä joku suomi-jenkki-sekasikiö, jolta irtosi haastatteluunsa sentään suht. monimuotoista sanaa.

Molemmille kirjoille yhtenäistä on myös lukuisten eri zombileffojen myyttien rikkominen. Brooks-zombit ovat vain hitaita, tyhmiä ja tunteettomia laahustajia, joita ei pysäytä MIKÄÄN MUU kuin osuma aivolohkoon. Pääosumat eivät ole niin helppoja suorittaa mitä uskotte, kaikki lyömäaseet eivät sovellu taisteluun, moottorisaha on todellisessa tilanteessa pelkkä painava ruokakello ja kaikki autot eivät suinkaan kestä jatkuvaa yliajoa. Hautausmaa on oletettua turvallisempi alue ja ostoskeskukset sekä kaupungit ovat tositilanteessa pelkkiä kuolemanloukkuja. jne.jne.

Eihän Brooks tietenkään ole mikään kemisti, biologi, lääkäri, mekaanikko saatika historian opettaja, mutta kyllä molemmat oppaat on saatu monia aiheeseen liittyviä elokuvia uskottavammaksi, vaikka asiasanasto/ymmärrys varsinkin biologian suhteen ontuu. Ottaahan Brooks lievästi paljon poikkeuksia todellisuudesta, mutta jotta zombit yksinkertaisesti toimisivat, täytyy todellisuuden lakeja rikkoa edes himpun verran.

Tosin zombi-opasta täytyy kritisoida siitä, miten vähän koko kirja kattaa ulkomaailmassa selviytymistä. Kirjassa ei mainita sanaakaan siitä miten puhdistaa vettä tai selviytyä pakkasessa/metsässä. (Opasta piilokritisoidaankin ankarasti WWZ-kirjassa.) Zombeja vastaan sen sijaan kerrotaan eri selviytymiskeinoja suht. kattavasti. Zombie Survival Guide on hyvä pitää siinä tavallisen selviytymisoppaan rinnalla...ihan siltä varalta jos vaikka maailmanlaajuinen super-rabies iskisi.


Kirjoja ei ehkä pidä ottaa liian kirjaimellisesti, mutta seassa on kyllä yllättävän paljon asiaa. WWZ:n tapahtumista saisi tehtyä vaikka yhden kauden mittaisen TV-sarjan, sen erään nimeltä mainitsemattoman leffasovituksen sijaan.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 05.12.2015 15:07

S.D Perryn tuotannosta tullut lopultakin lukaistua loppuun Resident Evil: Underworld, joka on samalla Perryn RE-tuotannon toinen alkuperäinen tarina.


Tarina sijoittuu RE2:n jälkeen, kun Claire ja Leon ovat liittoutuneet yhdessä eloonjääneitten STARSin jäsenten kanssa Umbrellaa vastaan. Salaperäinen taustapiru Herra Trent vihjaa sankareilemme eräästä avajaisia vailla olevasta Umbrellan tutkimusasemasta, jota valvovalla kiholla on hallussaan erittäin hyödyllinen koodinivaska sontsafirman kaatamista ajatellen. Koska tilaisuus, vähäisellä miesvoimalla pyörivään labraan hyökkäämiseen, on parhain mahdollinen sankarimme ottavat tietenkin riskin. Luonnollisesti asemalla on vastassa niin ihmisten lisäksi kourallinen Umbrellan uusia mörköjä...


Meininki on melko toiminnallista aikaisempiin reskuihin verrattuna, mutta pysyy hyvällä tavalla jännittävänä. Loppuvaiheet menivätkin oikein nättinä putkena, jonka aikana ei kehdannut pitää hetkeäkään taukoa. Muutamat tarinan yksityiskohdat muistuttivat minua erehdyttävästi Andersonin leffaripuleista, sillä erotuksella että kirja teki omat versionsa rutkasti paremmin.
Kuten Caliban Covekin, pelin miljööstä saisi pienillä muutoksilla kevyesti ihan varteenotettavan Selviytymiskauhuseikkailun wanhojen resujen tyyliin.



Seuraavaksi voisi vaihteeksi palata takaisin R.A Salvatoren fantasiakirjojen pariin, kun tuli löydettyä divarilta taas yksi kirjanen Drizz'tin seikkailuista. Onkin hyvä hetki korkata vihdoinkin Drown Perintö-sarja.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 12.12.2015 07:40

R.A Salvatoren Pahan Perintö

..."Tyttö on yksi koko joukon parhaista sotureista. Sitä paitsi meillä oli mukana viisi tusinaa kääpiönaista, joista kaksi kaatui."
Drizzt kääntyi ällistyneenä katsomaan kääpiökuningasta. Hän pudisti päätään niin, että hätkähdyttävän valkoinen tukka liehahti ja lähti Catti-brietä kohti, mutta parin askeleen päästä hän pysähtyi ja katsoi taakseen pudistaen päätään vielä kerran.
"Viisi tusinaa porukasta", Bruenor toisi epäilevälle haltialle.
"Kääpiönaisia, etkö usko?"
"Ystäväni", vastasi Drizzt lähtien taas liikkelle, "en ole ikinä erottanut ketkä ovat kääpiönaisia."...

Drown Perintö-sarjan ensimmäinen osa.

Bruenor Sotavasara on saanut vallattua Mithrilsalit takaisin, Catti-brie ja Wulfgar suunnittelevat keväthäitä ja Regiskin on palaillut Calimportista. Paremmin ei voisi Drizzt'n elämä pyyhkiä. Harmi vaan, että tämän taakse jäänyt elämä ei tahdo jättää häntä rauhaan, kun Lukkikuningatar Lloth, Drow-haltioiden jumalolento vaatii hyvitystä Drizztin petturuudesta. Kaiken lisäksi eräs vanha vastustaja tahtoo tasata tilejään...



Vanhaa kunnon Salvatore laatua. Tarina etenee juuri sopivalla tahdilla, menoa on jännitävää seurata ja hahmot toimivat tuttuun tapaan oikein hyvin. Ennen kuin huomaakaan, on jo lukaissut tarinan puoleenväliin. Uusista hahmoista on pakko nostaa esille sekopäinen Sotajäärä Pwent, joka on varmaan ensimmäinen näkemäni hahmo jonka piikikäs, teräväreunainen panssari ja kypärä ovat taistelussa erittäin käytännöllisiä.
Aikaisimpiin osiin verrattuna nyt taistelut vihollisia kohtaan ovat hivenen haastavampia. Sankaritkin vuotavat verta, eivätkä vihollisdrowtkaan kaadu tuosta vaan.

Mikäli fanittaa aikaisempia osia, niin tykkää tästäkin.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 29.12.2015 15:09

Taas kerran R.A.Salvatoren teoksia. Tällä kertaa vuorossa Tähdetön yö, joka on jatkoa Pahan Perinnölle.


"-Aiotko pyytää haisevia ihmisiä mukaan?, Pwent kysyi.
Huomautus sai jopa kääpiöt vääntelehtimään kiusaantuneina, vaikka nämä olivat tottuneet hien ja noen hajuun. Mithrilsalissa oli sanontana, että Pwentin kainalohiki kuihdutti kukkaset viidenkymmenen jaardin päästä..."



Edellisosan tapahtumien johdosta Drizzt päättää matkustaa Uumenalaan, ottaakseen selvää mitä hänen rotunsa edustajat oikein juonivat Mithrilsalia kohtaan. Vaikka hän lähtee matkaansa yksinään ja täysin salaa, Catti-brie lähtee tämän perään parin päivän viiveellä. Koska tiedättehän, voimakkaat naishahmot antavat kieltojen kulkea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Matka Uumenalaan ja sieltä takaisin ei todellakaan tule olemaan helppo tehtävä...


Ei ihan edellisen osan veroinen teos. Suurin osa kirjasta käytiin lähinnä C-b:n tai Drizztin etenemiskertomuksina ja Mustien haltioiden valtaistuinpelien parissa. Sekaan mahtui toki kourallinen hankalia taisteluja sekä niin toimintapainotteinen pakomatka että mikäli Jackson tekisi pelkästään tästä kirjasta elokuvan, hän joutuisi katkomaan koko tämän osan yksinään trilogian mittaiseksi. Loppuvaiheet kuitenkin jättivät jotain asioita ilmoille siihen malliin, että kuulemme niistä varmaan vielä myöhemmissä osissa.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 04.03.2016 17:12

Lukaistuna juuri Pimeän piirittämät R.A. Salvatorelta, joka jatkaa tuttuun tapaan edellämainittua tarinaa.


" Cattie-Brie pudisti huokaisten päätään. Hän ei suinkaan epäillyt rykmentin sotilaallista arvoa - Pwent päihittäisi toki taistelussa Mithrilsalin asukkaista kenet hyvänsä lukuun ottamatta Drizztiä ja kenties Bruenoria - mutta ajatuskin joukosta uusia Thibbledorf Pwentejä säntäilemässä ympäriinsä sai hänet voimaan pahoin!"




Mithrilsalin väki ja myös Menzo...Mezo...Menza...noh, Uumenalan väki ovat kukin valmistautumassa väjäämättömään hyökkäykseen, mutta Ikävyyksien ajan* äkillinen ilmantuminen sekoittaa kuitenkin nopeasti kaikkien osapuolien suunnitelmia. Uumenalan mustien haltioiden väliset valtajuonittelut voimistuvat entisestään ja taikuuden väliaikainen puuttuminen merkitsee monille osapuolille melkoisesti.

(* Ikävyyksien aika on väliaikanen hetki Forgotten Realms-maailmassa, jolloin yläkerran väen puuhista johtuen taikuudesta tuli hetkellisesti arvaamatonta ja useat jumalat joutuivat kulkemaan hetkellisesti kuolevaisina yms.)

Vaikka kirjan 3/4:ssä ei tapahdukaan ns. "tähdellistä", kelpasi drowien välistä juonittelua silti seurata. Kirjan viimeinen neljännes käytetään tietenkin liittoutuneitten ja drowien taisteluun Mithrilsalissa. Taistelu poikkoili useissa paikoissa siihen malliin, että loppuvaihe oli likimain pakko seurata loppuun saakka ihan urakkalukemistona ilman kusitaukoja.


Ei ehkä ihan niin hyvä kuin aikaisemmat osat, mutta kyllä tuossa silti tapahtui runsaalti kaikenlaista pientä, millä uskon olevan vielä jotain tekemistä tulevia osia ajatellen. Tämä kirja ainakin olisi ns. "helpoin" muokata elokuvamuotoon, sillä tästä voisi surutta saksia monia hetkiä lyhempään muotoon ilman että lopputulos pahemmin kärsisi.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 22.03.2016 09:42

Drowin Perintö-sarjan viimeinen osa, Arvoitusten Saari R.A Salvatorelta. Lukaistuna.

' "Oliko sallimuksen sumu siis tämä, jonka heitit ystäviemme merirosvojen niskaan, vai kuinka"
Deudermont kysyi yrittäen kuulostaa ihailevalta.
"Mikä?" Harkle vastasi. "Ai sekö? Ei. Ehei, se oli tulipallo. Olen hyvä sinkauttelemaan niitä!" Harpell vaikeni ja laski katseensa seuratessaan Deudermontia sisälle. "Paitsi että tähtäsin liian alas", Harkle tunnusti vaisusti.
Catti-brie ja Drizzt katsoivat toisiinsa ja sitten Robillardiin.
"Rukoilkaamme", kaikki kolme kuiskasivat yhteen ääneen...'




Jo muutaman vuoden ovat Drizzt ja Catti-brie matkanneet merille kapteeni Deudermontin seurassa merirosvojen kimpussa kunnes Drizzt saa hänelle ilmoitetun viestin joka epäsuorasti pyytää tätä matkaamaan kauas tutkimattomalle saarelle. Piankos tämän seikkailun myötä kaksikon on aika palata takaisin Jäätuulen laaksoon, kun selviää että eräät vanhat vihulaiset ovat tekemässä paluun...


Nelisosaisen sarjan päätösosa jättää edellisosan Drowien väliset valtaistuinpelit taakseen ja palaa hitaasti mutta varmasti takaisin tuttuun seikkailumeininkiin. Vaikka tämä onkin Drowin perintö-sarjan päätösosa, se tuntuu silti sangen iralliselta aikaisempiin osiin vaikka jatkaakin näiden juonikuvioita eteenpäin. Kirjan alkupää ei ole ihan sitä parhainta settiä, mutta homma paranee sitten tuttuun tapaan nopeatemoisemmaksi seikkailuksi jahka päästään palamaan Jäätuulen laaksoon.

Harkle Harpell tuntui valitettavasti oman roolinsa aikana suurelta Deus Ex Machinalta, joka roikkui mukana lähinnä tunnelmankeventäjänä. Onhan Harkle toki siistillä tavalla koomisesti vaarallinen velho, mutta tämä kärsii kuitenkin hyvin pahasti samasta vaivasta kuin mitä Sormusten Herran Tom Bombadil. Jos tapahtumia vain muuttaa piirun verran parista kohtaa, koko Harpellin ja salaperäisen saaren osion voisi saksia surutta pois.

Ei ihan Kristallisauvan veroista menoa, mutta loppua kohden menee kuitenkin tutuksi ja turvalliseksi JTL-meiningiksi.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 08.08.2016 20:15

Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta

Pohjois-Korea. Maanpäällinen helvetti. Oli aika rankkaa tekstiä ja täytyy edelleen ihmetellä moisen valtion olemassaoloa. Kirja kertoo ainoasta vankileiristä syntyneestä ja paenneesta miehestä, Shinistä, jonka tarinan jälkeen voi kiittää luojaa siitä että syntyi kauaksi tuosta hornasta. Kirja on osin varsin pintapuolinen, mutta ymmärrettävästi vankileirillä vietetyt vuodet ovat jättäneet sellaiset jäljet mieheen, ettei niistä puhuminen ole helppoa.

Hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Saa nähdä kuinka pitkään Pohjois-Korea pysyy pystyssä. Kammottaa ajatus siitä, että yhä tänäkin päivänä vankileireillä kituu arviolta 20 0000 ihmistä.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 17.09.2016 19:55

S.D Perryn Resident Evil-Nemesis lukaistuna. Elikkäs siis kolmosreskun tapahtumat yhteen pokkariin nivottuna, jaettuna Carlosille, Jillille ja Nicholaille (oikeastaan Nikolai). Mitäpä tästä sanoisi. Semmoinen perusluettava pläjäys, vaikka RE3 ei omaan Top3:een lukeudukaan. Kirja kuitenkin valaisee ihan kohtuullisesti joitain pieniä yksityiskohtia joita pelissä ei nähdä, kuten, miten Mihkail ylipäätään haavoittui, jotain vähän enemmän Carlosin ja Randyn väliltä, Jillin selviytymiskamppailusta Raccoon Cityllä ennen varsinaista pelin alkua ja Nikolain metsästysreissusta "vahtikoirien" perässä. Mikäli ette osanneet kuvitella mimmoinen häikäilemätön kusipää Nikolai osasi olla, niin kirja valaisee nämä piirteet helkutin hyvin.


Kirja skippaa/lyhentää suurimman osan pelin puzzleista pois, mutta jostain kumman syystä Perryn piti jättää mm. puiston juveliovi sekä kirk...siis kellotornin maalauskikkailut tähän opukseen. Onhan kirja myös ottanut luonnollisesti hieman vapauksia monia yksityiskohtia kohden, kuten esim. tekemällä loppuvaiheen raidetykistä laserkanuunan yms.


En sanoisi parhaimmaksi teokseksi, mutta mikäli kolmosresku kuuluu jonkun suosikkeihin, niin suosittelisin lukaisemaan. Samaa Perry-matskua hyvässä ja pahassa.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja whatever » 09.01.2017 01:11

Harry Potter And The Cursed Child

Eli kyseessähän ei ole edes perinteinen novelli, vaan tuon nimisen näytelmän käsikirjoitus joka on julkaistu sellaisenaan kirjaksi. Jostain kumman syystä. Vaikka sivuja on reilut 300, kirjan lukaisee helposti yhdeltä istumalta, käsikirjoitus formaatin ansiosta enemmistö kirjasta on nimittäin pelkkää riviväliä.

Tarina alkaa pienen aikahypyn jälkeen, kun Harryn nuorimmainen poika on lähdössä Tylypahkaan. Hän ystävystyy Malfoyn pojan kanssa, ja nämä kaksi ovat pääosassa. Jostain syystä Harryn poika saa päähänpiston pelastaa alkuperäisissä kirjoissa kuolleen Cedric Diggoryn aikamatkustamalla. Ja kuten arvata saattaa, aikamatkustuksella on "arvaamattomia" seurauksia joiden korjaamiseen menee koko kirja. Eli siis täysin geneerinen aikamatkustus tarina jonka kaikki varmasti ovat nähneet jo muualla useaan otteeseen.

Alku vaikutti ihan lupaavalta, itse ainakin nautin lukea että mitä alkuperäisestä kolmikosta on tullut aikuisina. Se jäi valitettavasti aika vähäiseksi, erityisesti häiritsi että Hermionen ja Ronin sukulaisia ei edes mainittu.

PS: Oli muuten ensimmäinen kirja minkä luin englanninkielisenä. Vaikka olen alkuperäiset Potterit lukenut suomeksi niin yllättävän sujuvasti tuota ymmärsi, vaikka mm. kaikki loitsut ja jotkut hahmot ovat ihan erinimisiä kuin mihin on tottunut.

- lyhyt
- huonosti kirjoitettu
- mielikuvitukseton tarina
+ vanhojen hahmojen uudet kujeet

2/5
Avatar
whatever
 
Viestit: 629
Liittynyt: 26.04.2014 10:46
Paikkakunta: Yö Kaupunni

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 11.03.2017 11:16

Marlon Brandon elämäkerta - Robert Lindsey

Ainoa kirja, jonka olen lukenut kahdesti. Edellisestä kerrasta on aikaa 7 vuotta, mutta muistin edelleen hämmentävän hyvin melkein sanasta sanaan jotkut kohdat ja pääpiirteittäin jokaisen luvun. Tämä kirja vaikutti aikoinaan suuresti minuun tavassani esiintyä ja olla avoimesti oma itseni pientä itseironiaa unohtamatta.

Brando on hauskin koskaan lukemani kirja, jonka avoimuus tekee siitä kiinnostavan. Tällainen elämäkerta pitääkin olla.


JHT
eli Cheekin elämäkerta


Cheek on minulle aina ollut vain se ylimielisen näköinen pääpilvissä norkoileva räppäri, jonka musiikkia en kestä kuunnella sekuntiakaan. Kirjassa suurin ahaa-elämys oli tajuta, että Cheek oli ennen suurta suosiotaan oikeasti katu-uskottava räppäri ja pahapoika.

Cheekin elämä on itselleni vieras maailma ja vaikka Jare kertookin avoimesti asioista, tulee kirjasta silti fiilis, että esitetty avoimuus on myös suojakuori. Aitoa Cheekistä ei voi saada kirveelläkään, mutta kun elää tähteydessä, on suojeltava itseään ihmisiltä. Tuntuu kuin mies ei olisi saanut kunnolla kasvaa ja pohtia asioita oikealla tavalla. Cheek on vielä tosi nuori ja kypsymätön, joka paistaa kirjan sivuilla.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Dead-Emmett » 12.03.2017 03:23

Mä en muista minkä kirjan luin viimeksi... se taisi olla Michio Kakun Hyperspace (enkuks).

Tällä hetkellä lueskelen Septimus Heap sarjaa uudelleen (niitä on 7 kirjaa). KIrjasarja on mielestäni ihan järjettömän hyvä. Olen ensimmäisessä kirjassa Magiaa, joka on ollut best-sellerinä.
Avatar
Dead-Emmett
 
Viestit: 13
Liittynyt: 11.03.2017 19:49

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Kallu » 04.05.2017 00:14

Rupesin lukemaan taannoin Witcher-kirjoja pelien innoittamana. Neljäs kirja menossa ja taisi olla seitsemän yhteensä. Kiva päästä paremmin perille hahmoista ja muutenkin maailman menosta, kun pelit vain pelanneena jäi taustoista auki sitä sun tätä. Kun pelaan pelit uudestaan niin olen vähän kärryillä paremmin. Suosittelen fantasian ystäville ja varsinkin jos pitää Witcher-peleistä.
YKSIMIELISESTI FOORUMIN PARAS TOPIC 2017
Avatar
Kallu
 
Viestit: 404
Liittynyt: 24.03.2014 13:30

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 27.06.2018 07:11

S.D Perryn
Resident Evil-Code: Veronica tuli luettua loppuun.

"That creaure had been a miracle of science, a warrior creature for battle
-Who was this dick who'd just rambled in and blown it to shit?"



Kuten edellisetkin opukset, kirja kertoo kertoo vähän tiivistetymmin pelin tapahtumia, pitäen menon kuitenkin suoraviivaisempana. Sanoisin tätä ehkä yhdeksi Perryn parhaimmista reskukirjoista. Siinä missä CV:n peluu on vähän turhan pitkää harhailua, pysyy kirja paremmin rytmissä ja keskittyy kuitenkin varsinaisiin kohokohtiin. Alfredin kieroutuneisuus tulee Perryn kirjoittamien ajatelmien myötä entistä ahdistavampana. Perry olisi voinut toki esittää Weskerin paluun vähän salaperäisempänä ja suurempana yllätyksenä, mutta sen sijaan tämä vaan kertoi asian ilman sen suurempa jännitettä.

On varmaan turha mainita, mutta Perryn tapa jättää ympäristön kuvaus turhan ja hirviöiden määrä minimaaliseksi on edelleen olemassa. Pahimmiksi ongelmiksi jäävät lähinnä muutamat ristiriidat aikaisempiin opuksiin (kirjoittaja itsekin tiedostaa nämä) ja myöhempiin peleihin. Toki muutamat ristiriidat johtuvat siitä, että Weskerin raportit ja Code Veronica X tulivat vasta myöhemmin.



Laadullisesti samaa tasoa muidenkin RE-opusten kanssa, hyvässä ja pahassa.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 03.12.2018 16:56

R. A Salvatoren Forgotten Realms kirjojen maailmaan tuli palattua pitkästä aikaa...kun antikvarista sattui vihdoinkin löytymään iso nippu välistä uuppuvia osasia.

Viimeisin lukemani kirja oli siis sarjan Äänetön veitsi.

"...Aikaisemmin hän oli vain heittänyt rauhattomat juopot ikkunan tai seinän läpi, mutta Arumn Gardpeck oli nopeasti lopettanut tuon tavan luvattuaan laskuttaa vahingot Wulfgarin palkasta.
Pelkästään yksi ikkuna voisi kustantaa barbaarille muutaman pullollisen, ja jos karmit menisivät sen mukana, Wulfgar ei välttämättä saisi juotavaa viikkoon."



Tarina jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin: Barbaari Wulfgar on palannut syvyyksistä muttei kuitenkaan ole henkisesti aivan entinen jonka myötä hän lähtee omille teilleen. Drizzt ja muu poppoo jatkavat matkaansa, yrittäen viedä valtasorm...siis kristallisauvaa tuhottavaksi. Sillä välin vuorostaan salamurhaaja Entreri palaa kotikaupunkiinsa, mutta hänkään ei ole täysin entisellän uumenalan tapahtumien jälkeen.

Yleisesti tarinaa seurataan vuorotellen näiden kolmen (plus pari pienempää) näkökulmasta. Alkupuoli etenee vähän hitaammiin, mutta lähtee sitten etenemään aina vähän suuremmalla nopeudella mitä lähemmäs loppua edetään. Matkan varrelle mahtuu tuttuun tapaan muutamia taisteluita ja juonitteluja. Tykkäsin myös siitä kuinka muutamiin aikaisempien kirjojen tapahtumiin viitattiin ja palatiin.

Kerronta ei mene ehkä täysin tasaisesti kaikkien osapuolten kohdalta, mutta turhaa toistoa ei asioissa kuitenkaan tapahdu vaan matka etenee aina eteenpäin, vaikka valokeila vaihtuukin hahmojen väliltä. Sopivan kevyttä luettavaa aikaisempien osien tapaan.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 08.12.2018 13:05

R.A Salvatoren Maailmanselkä

"...
"Sata kuparikolikkoa ei nyt ole kovin suuri summa", Robillard vastasi.
"Kuparia?" Micanty vastasi, "Kultaa se oli, näinhän rahat omin silmin"
"Kullalta se näyttikin", velho selitti...
"



Elikkäs siis tässä stoorissa keskitytään semmoiseen perinteiseen kolmiodraamaan. Linnanherra ihastuu maalaistyttöön, mutta maalaistyttö tykkää yhdestä dramaattisesta talonpojasta. Linnanherran suhteesta kuitenkin olis paljon etuja, joten järjestetty avioliittohan siinä on tapahduttava. Mutta asiat ei mee ihan kuin strömsössä kunplikka tarjosi yhden kerran sääliseksiä talonpojalle ja tulee raskaaksi ennen avioliittoa ja niin edelleen...

Niin juu ja sitten höysteenä meillä olisi sitten barbaari Wulfgarin syöksykierre pullonpohjalle ja sieltä lopulta takaisin.


Puolet kirjasta vievä kolmiodraama oli paikoitellen melko piinallista luettavaa, ja se on melko paljon kun ottaa huomioon mitä kaikkea meikä pystyy nielemään. Avioliittodraama teki hyvin monasti mieli skipata tyystin, mutta kaikille Forgotten Realms jumalille kiitos, kaikki tuo oikeasti lopulta päätyy yhteen Wulfgarin itsensäetsinnän kanssa. Näin ollen voin katsoa koko draamailun lävitse sormieni. Loppupuolisko kirjasta olikin mielestäni parhainta settiä ja olikin ilo päästä näkemään Wulfgar puolikkaassa pääroolissa pitkästä aikaa.


"...Mikä jumalallinen laki määrää, että rahakukkaro vie voiton kalukukkarosta?..."
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 03.01.2019 14:48

R.A Salvatoren Miekkojen Meri.

"Panehan se ase pois, senkin tolvana, ennen kuin tämä kaksikko tekee sen puolestasi ja työntää sen sellaiseen tuppeen mitä et arvaisi odottaa ja mistä et varmasti nauttisi!"


Pimeyden Polut-ns.'trilogian' vika osa (Kristallisauvan käskyläinen kuuluu tavallaan sarjaan, muttei ole ihan välttämätön kokonaisuuden kannalta.) jatkaa pienen skipin jälkeen siitä mihin Wulfgarin ja Drizztin+ kump. matka heidät vei. Mojonsa takaisin saanut Wulfgar jäljittää asettaan hallussapitävää naispiraattia, kun taas Drizzt jäljiittää Wulfgaria. Merirosvojen joukkoon lyöttäytyy myös salaperäinen haltia, jolla on pahasti hampaan kolossa Drizztiä vastaan.


Samaa tuttua seikkailua ja rajuja yhteenottoja kuin ennenkin, mutta kirkkaasti voin sanoa tätä "trilogian" parhaaksi osaksi. Taisteluissa vuodatetaan verta molemminpuolin ja loppua kohden tulee pienoinen twisti joka tekee pakkomielteisen haltian motiiveista ymmärrettävän.
Tykkäsin myös siitä höysteestä, että vaikka ogret onkin tuttuun tapaan kuvattu antagonistien aivottomina lihaskimppuina, löytyy kaatuneelle yksilölle edes se yksi surija jälkeenpäin.


Ihan kelpo luettavaa, vaikkei ole aivan tekijän parhainta kärkeä.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 08.01.2019 11:04

R.A. Salvatoren Kristallisauvan käskyläinen


"Pankaa hatut takaisin rumaan päähänne ja hilatkaa perseenne ulos minun paikastani!"

-"Ies Briar"

Väliosa Metsästäjän miekat sarjaan ja samalla myöhemmän palkkamiekat-trilogian ensimmäinen osa.
Drow-haltia Jarlaxle pyrkii suurentamaan jalansijaansa Calimportin alamaailmassa uuden arvaamattoman leikkikalunsa avustamana. Muutamat Jarlaxlen seuraajat eivät vain ole mielissään tämän liikkeistä. Salamurhaaja Entreri puolestaan osoittaa mielenkiintoa erääseen maagiseen miekkaan. Tiedossa on yhtä sun toistakin juonittelua ja selkäänpuukotusta niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin.


Tekee ihan hyvää vaihtelua siirtä Drizztin ja kump. seurasta keskittyä Jarlaxlen, Entrerin ja muiden puuhailuihin. Mielenkiinto pysyi kiitettävän hyvin yllä aivan loppuun saakka, vaikka loppuvaiheessa tarinankaaren venytystä oltaisi voitu toki välttää. Mikäli kristallisauvan tarina jäi kiinnostamaan viime seikkailun myötä ja Fogotten Realms koukuttaa muutenkin, on tämä kirja ihan suositeltavaa lukaista.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 03.02.2019 10:49

Salvatorea taas kerran. Uuden trilogian parissa.

Tuhat Örkkiä


"Saan lässyttää valehtelevien lähettiläiden kanssa, sievistellä keikailevien linnanherrojen ja heidän vielä koreampien rouviensa kanssa...Luuletko, että pääsen heiluttamaan kirvestäni useinkin seuraavien sadan vuoden aikana? Tuskin yhtä ainoaa kertaa, ellei sitten uusi kirottujen mustien haltioiden armeija tule koputtelemaan ovillemme!..."


Kääpiökuningas Bruenorin on aika palata takaisin johtamaan valtakuntaansa, mutta tämä päättää tehdä vielä porukkansa kanssa yhden vähän pidemmän kierroksen ympäröivillä mailla...samalla kun Örkkikuningas Obould Montanuolta alkaa kasaamaan suurta armeijaa...

Tiedossa on tuttuun tapaan rajuja yhteenottoja, juonitteluja ja jopa pientä politiikkaa paikallisen kaivoskaupungin sisäpiirissä. Kaikki kulminoituu lopulta melkoiseen taisteluun, joka on kuitenkin vasta alkusoittoa suuremmalle sodalle.


Oma mielenkiinto pysyi ihan passelisti mukana ja loppua kohden piti tavailla yksi jos toinenkin aukeama kaiken jännityksen takia. Sanomattakin selvää, että edelliset opukset ovat tarpeen ennen kuin tähän tutustuu, vaikka edellisten kirjojen tapahtumista hieman kerrataankin.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 09.03.2019 09:54

Varmaan tuskin tarvitsee mainita kenen kirjoja taas kerran.

Elikkäs edellämainitun metsästäjän miekat-trilogian loppuosat Yksinäinen Drow ja Kaksi Miekkaa

"-Raahaanko hänet tänne vai kalautanko päähän ja kannan?
- Taivuttele, Regis vastasi - Sano, että minulla on mirabarilaisia kiinnostavia uutisia ja että tarvitsisin hänen neuvojaan.
-Mieluummin kyllä kalauttaisin, Miccarl murahti ja lähti..."




"Kuka tahansa osa johtaa taistelua sen jälkeen, kun se on loppu.
Päällikön arvo mitataan sen mukaan, mitä hän on tehnyt taistelun aikana"





Elikkäs siis, edeltävän osan pikkupiirityksen jälkeen alkavat isomamt yhteenotot ja suuremman luokan piiritykset. Drizzt on erkaantunut ystävistään ja päätyy muutenkin vähän alamaihin. Örkkikuningas Obould alkaa kasvattamaan mahtiaan entisestään ja yksi jos toinenkin joukkio joutuu ottamaan yhteen erillisten vihollislaumojen kanssa. Samalla tapahtuu yhtä jos toistakin hivenen odottamatonta, jotka tulevat kukin olemaan pieniä mutta merkittäviä siirtoja lopputuloksen kannalta.


Taistelut ovat tuttuun tapaan nopeita ynnä hyvin kuvattuja ja verta valutetaan ihan molemmin puolin. Drizztin angstivaihe alkoi puuduttamaan ja toistamaan itseään turhankin nopeasti...varsinkin kun koko vaihe oli ns. melko turhaa. Kolmannessa osassa muutenkin pompitaan ihan hemmetisti paikasta toiseen, vaikka mitään järin merkittävää ei aina tapahdu.
Obould on kuitenkin karismaattinen ja erityisesti pitkäkatseisempi johtajahahmo, varsinkin örkiksi, siitä plussaa.


Kun tilanne örkkien ja kääpiöiden suhteen menee tauolle, voinkin sitten siirtyä Jarlaxlen ja Enterin sekoiluihin.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 20.03.2019 20:06

Tuntematon Kimi

Tämä kirja suhahti läpi kuin formula-auto. En formuloita seuraa ja lapsuuteni masentavimmat muistot ovat ne tylsät viikonloput, jolloin tv:n muutamasta kanavasta joko ei tullut kuin formuloita tai vain tv-shoppia. Olen tainnut usein sanoa, että tylsempää lajia ei olekaan, mutta totuus on etten ole kyllä koskaan formuloita katsonutkaan.

Kimi on meille kaikille tuttu hahmo ja muistan kuinka vanhempani ovat aina Kimin haastattelut nähdessään kutsuneet miestä kärryyttäjäksi hänen puhetapansa vuoksi. Ilmeetön ja viileä Kimi on täydellinen vastakohta julkisuudessa hymyileville tyrkyille, kun miestä ei selvästikään haastattelut ja esilläolo voisi vähempää kiinnostaa. Tämä video Nicole Kidmanin kohtaamisesta kyllä kertoo Kimistä kaiken:
https://www.youtube.com/watch?v=o3h6A_uTGrc

Kirjassakaan Kimi ei paljoa itsestään kerro, joka tekeekin siitä päähenkilönsä näköisen. Kari Hotakainen on siitä hyvä haastattelija, ettei hän itsekään formuloista mitään tiedä, joten kirjaan on helppo lajista olevan ummikonkin tarttua. Tykkäsin lukaista tämän läpi ja eikä tässä Kimistä yritetä parempaa kuvaa tehdä. Mies hoitaa hommansa ja jättää höpinät sikseen.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 23.03.2019 08:53

Salvatoren tuotannosta tuli lukaistua palkkamiekkojen toinen osa,
Noitakuninkaan lupaus


Kaukana pohjoisessa, Verikiven mailla hallitsi taannoin noitakuningas Zhengyj (kirjan suomennos käyttää muotoa Tshengi), mutta tämän kukistumisesta huolimatta jälkeen jäi lukuisia taikavälineitä. Eräs Tshengille kuulunut kirja sattuu löytymään ja piankos tämän voimat vapautuvat...

Entreri ja Jarlaxle puolestaan ovat asettuneet Vaasaan (ei pidä sekoittaa meidän maailman vaasaan), kahden lohikäärmeen työllistäminä ja tarttuvat palkkasotureina opportunisesti mahdollisiin tilaisuuksiin. Kirjan voimien herääminen vasta luokin mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, mutta samalla myös vaaroja.


Mukavan nopeatempoinen, kuin myös toimintapainotteinen seikkailu lähdemateriaalille suht uskollisen dunkkuseikkailun meiningeissä. Normaalisti kylmän kusipää, Entrerin kehittyminen ihan inhimillisellä tasolla, tulee melkoisen yllättävästi.
Sekopäisen kääpiö Athrogaten sekoilua ja tahallisen kehnon riimityksen seuraaminen on jotain puhdasta parhautta.
Jos pitäisi valita haluanko potentiaalisesti nähdä valkokankaalla Bruenorin vaiko Athrogaten, tulisi päätöskädenväännöstä suht tiukka.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 30.03.2019 10:30

Edellisen opuksen suora jatko-osa Partiarkan Tie tuli lukaistua pari päivää sitten.

..."Ja luovuttaa heille saaliisi?"
"Kivikö" Drow tuhahti. "Sellaisesta emme toki sopineet."
"He ovat kuitenkin lohikäärmeitä."
"Ja toinen heistä on hyvä sängyssä. Se ei kuitenkaan vaikuta asiaan."

Ajatus lohikäärmeestä vuodetoverina sai Entrerin värisemään ja Jarlaxlen hymy tietenkin leveni entisestään...




Heti edellisen keikan jälkeen, aloittavat Verikiven maiden osapuolet kukin omanlaisensa pelin, mutta juonittelevalla Jarlaxlella on myös omanlaisensa juonenpunonnat. Entreri puolestaan joutuu suurimmalta osin improvisoimaan ja menemään virran mukana kunnes lopulta tilanne päättyy melkoisen odottamattomalla tavalla. Hieman tämän jälkeen pääsemme näkemään samalla tekijöitä, jotka taannoin tekivät Entreristä kylmän ja tunteettoman palkkatappajan.

Mielenkiinto pysyi mielestäni hyvin kasassa läpi kirjan ja meininki eteni hyvällä tahdilla eteenpäin aina lyhyiden hidaisteiden jälkeen. Loppupuoli meni vähän laahustellen ja tuntui enimmäkseen pitkitetyltä epilogilta, mutta tarjosi sekin oman osuutensa.


Tämän jälkeen onkin hyvä palailla taas kerran Drizztin ja kumppanien seikkailujen pariin.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 16.04.2019 16:51

Lukaistua tuli viimeksi Örkkikuningas sekä Drizztin legenda-kootut novellit.

"Pyh", Bruenor ärähti. "Pahemmin on sattunut joskus valtaistuimelta pudotessanikin, kun Moradin on siunannut minua oikein kunnolla. Tämä ei tunnu miltään siihen verrattuna, miltä aamulla tuntuu, kun on juotu pyhää simaa yöllä!"


Örkkikuninkaan stoori hyppää ensitöikseen sadan vuoden päähän, loitsuruton jälkeisiin aikoihin, jolloin örkkien sekä muiden kansojen väliset suhteet ovat muuttuneet. Miten tähän päädyttiin, se kerrotaan vuorostaan nykyhetkessä johon alkukerronnan jälkeen palataan pitkäksikin aikaa. Örkkikuningas Obould haluaa rakentaa kansalleen jotain kestävämpää kuin pari hassua valloitusta, mutta muutamat Obouldin heimot alkavat juonitella keskenään. Samoihin aikoihin Bruenor kyhää pikaisen retkikunnan tutkimaan erästä salaperäistä tunnelirauniota.

Edeltävän trilogian jälkeiset sodat örkkien kanssa saapuvat lopulta päätökseensä, sangen odottomattomalla tavalla. Tuttua Salvatorea, hyvässä ja pahassa, mutta nopeasta, ytimekkäästä etenemisestä ei voi juuri koskaan valittaa.

Myönnän toki, että Salvatoren tapana on useinkin tuoda mukaan hahmoja yleensä vain yhden kirjan ajaksi, eikä tyystin puskista ilmaantunut sivuantagonisti, Maahis-Jack, tee tässäkään poikkeusta. Tokihan Jack toimii yllätyspelaajana örkkiheimojen juonittelupelissä, mutta tämän poisleikkaaminen tuskin poistaisi jatkumosta mitään kovinkaan merkittävää. Vähän kuin Tom Bombadil Tolkienin sormusten herrasta.



..."Puoliörkkejä?" Bruenor ärjäisi "Puoliörkithän ovat puoliksi ihmisiä, ja ihmisethän nyt ottaisivat vaimokseen vaikka piikkisian, elleivät ne vietävän piikit estäisi sitä"...





...

Novellikokoelma sisältää puolestaan kirjan maailmoihin pohjautuvia lukuisia lyhäreitä, joita ei syystä tahi toisesta oltu julkaistu varsinaisten kirjojen mukana. Seassa on muutamia kirjojen väliosasia jotka selittävät mm. miten Enteri ja Jarlaxle päätyivät tekemään keikkaa lohikäärmesiskoille, mitä Drizzt ja Catti-Brie päätyivät Deudermontin laivalle yms.

Novellit myös kertovat mm. kuinka Drizztin pantterikumppani syntyi, miten Entreri päätyi salamurhaajien kiltaan, miten Mustasta Urshulasta tuli aavelohikäärme ja millainen oli suuren barbaari Wulfgarin joutsenlaulu.

Ehdottomasti suositeltava novellipläjäys kirjojen fanille. Selventää huomattavasti joitain tarinoiden väliin jääneitä aukkoja. Suositeltava lukaista tarina kerrallaan, mikäli jostain sattuu löytämään Salvatoren kirjojen kronologisen järjestyksen.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Kirjat ja lukeminen

ViestiKirjoittaja Gigante » 10.05.2019 08:00

Murroskaudet sarjan kaksi muuta osaa tuli lukaistua maratoonina.


Merirosvokuningas

"Kylläpä täällä on harmaata", velho totesi, "Ja harmaata on maailmassa niin monenlaista...""


Kauan sitten, ennen kun merirosvokuningas Gold Roger teloitettiin...eikun hups sori, väärä tarina.

Suurtornin velhot pitävät jöötä Luskanin kaupungissa, palkaten mm. paikallisia merirosvoja korkeisiin virkoihin ym kamalaa. Kapteeni Deudermont päättää haastaa velhojen ylivallan. Drizzt ja Regis osallistuvat myös tähän samaiseen yhteenottoon.


Selvästi heikoin osa tästä trilogiasta. Ylikapteenien juonittelu ei olisi voinut vähääkään kiinnostaa, suurin osa kirjasta etenee melkoisella skippailulla, hyvässä ja pahassa. Esim. Drizztin hetkellinen vierailu syvyyksissa oli melkoisen hukattua potentiaalia. Muutenkin suurin osa tästä lopun suuresta yllätystwististä ei tule mitenkään yllätyksenä ellei ole sattunut jotenkin missaamaan Patriarkan Tie-kirjaa.
Toisaalta verrattuna aikaisempien osien lopetuksiin, on Merirosvokuninkan päätös suht lohduton.

...

Aavekuningas

"Ääh, Moradinin syyhyävän perskannikan nimeen!", Bruenor murisi,
"Vai tuo siitä nyt sitten putosikin hänen raapiessaan"

Loitsuruton aikakausi on alkanut. Yläkerrassa jumalten mailla tapahtuu vähän ongelmia. Mahdin kudelma on alkanut purkaantua ja taikuudesta tulee käyttäjilleen hyvin arvaamatonta.
Voimien purkaantuminen johtaa siihen, että sokeutunut lohikäärme Hephaestus, särkynyt kristallisauva ja mielennylkijä Yharaskrikin ruumiiton mieli yhdistyvät ja luovat Aavekuninkaan, joka on eittämättä suurin tähän astisista uhista.

Samoihin aikoihin taikuutta opiskeleva Catti-Brie joutuu mahdin kudelman purkautumisen tulilinjalle ja tämän mieli katoaa jollekin toiselle maailmantasolle. Apua lähdetään etsimään Pappi Cadderlyn tiloilta, johon myös itse Aavekuningas suuntaa hyökkäyksensä...




Trilogian päätösosa on sen luokan mättöä ja tykitystä, että opusta tuli pureskeltua enemmän kuin pari kertaa päivässä. Moneltakin kantilta päädyttiin todella usein jännittäviin tilanteisiin, vaikka pari kohtaa tuntuivat loppujen lopuksi vähän irrallisilta. Mikäli edellisen osan päätös oli tyly, niin tämä puolestaan on kuin se kauden finaali joka junttaa täysillä palleaan ja heittää sitten lumihankeen nyyhkyttämään.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

EdellinenSeuraava

Paluu Yleistä keskustelua

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron