Juuuh elikkäs, Recordation ketjussa heitin ilmoille idean tämän uudelleenpostaamisesta ja Ahosen ja Giganten kannustuksen johdosta päätin, että miksipä ei. Eipä tästä juuri vaivaakaan ole. Sellainen varoituksen sana, että siitä 2008-versiosta jätin paskimmat vitsit pois, mutta tässä versiossa ne on mukana.
Lisäksi siinä mielessä tässä uudelleenpostauksessa ei ole mitään järkeä, että stoorissa esiintyvistä hahmoista foorumilla pyörii enää Gigante ja ehkä joku muu. Mutta ehkä tämä voisi joillekin toimia pienimuotoisena katsauksena voorumin historiaan. Postailen näitä muutama jakso kerrallaan sillon kun jaksan... No, itse tarinasta kertoo paremmin alkuperäinen saateteksti:
Hyvä Resident Evil Suomeksi- foorumin väki,
Kyseessä on jonkinmoinen RE4/Bond-parodia, jossa siis päähenkilöinä toimivat muutamat foorumimme jäsenet. Kuulostaa typerältä? No juuri sitä tämä onkin. Mutta tarina perustuu myös foorumillamme vallitseviin tositapahtumiin, joten suosittelen lukemaan.
Stoori sisältää erittäin rumaa kielenkäyttöä sekä sukupuolivähemmistöjen, naisten, turkulaisten ja useiden foorumin jäsenien ankaraa solvausta. Mutta koko teos on tarkoitettu otettavaksi vain ja ainoastaan huumorilla, eikä minulla todellakaan ole tarkoitus vittuilla kenellekään, tai loukata ketään. Roolijaot ovat oikeastaan Silenceä ja Ah-Nuldia lukuun ottamatta tehty täysin hatusta vetämällä, joten niistäkään ei kannata suuttua. Ja mielellään ottaisin palautetta vastaan - muutakin kuin pelkkiä tappouhkauksia siis. Olen ihan tarkoituksella jättänyt osat erittäin lyhyiksi, koska yliannostus näin mautonta huumoria ei tee hyvää kenellekään.
Cast:
Nuld, Salainen Agentti 0,07..................................................Ah-Nuld
Messipussy........................................................................Messisback
Frost..................................................................................Frost
Acley (B:n adoptio"tytär").....................................................Acai
G. Hunnikaani.....................................................................Gaterre
Lord Silezar........................................................................Silence
B.......................................................................................Bella
Sharp von Shooterson.........................................................Sharpshooter
Funkee, Salainen Agentti 0,05.............................................Crocodile Funkee
Hunkster, Salainen Agentti 0,06...........................................Hunk
Vohveli-Abe........................................................................Abe
Gigs..................................................................................Mr. Gigante
Wertuco (Silezarin oikea käsi)..............................................Whatever
Crauser..............................................................................Hulibuli
Captain Wesker..................................................................CW/Admiral Yamamoto
Tuossahan nyt on sellaisiakin henkilöitä, joita foorumilla ei ole näkynyt aikoihin. Mutta aloin kirjoittamaan tätä jo reilut pari vuotta sitten ja juurikin tämä seikka on syynä edellä mainittuun. Esim. Acain tilalle en keksinyt oikein ketään muutakaan.
Osa 1
Tapahtuipa eräänä ei niin kauniina päivänä Kuopiossa: Resident Evil Suomeksi- Organisaation istuva yilipapitar, B, oli kokenut karmaisevan yllätyksen. Hänen rakas adoptiotyttärensä, Acley, tuo helvetin ruma pikku transu oli salaperäisesti kadonnut ollessaan matkalla kotiin päivittäisistä äänenavausharjoituksistaan. Organisaation salainen poliisi pääsi nopeasti syyllisten jäljille ja kaikki jäljet johtivat erääseen kaukaiseen kaupunkiin Suomen lounaisrannikolla...
Resident Evil Suomeksi-HQ, Kuopio...
B oli käskennyt kaikki kolme uljasta agenttiaan pikaiseen hätäpalaveriin. Tukikohdan tehtävänantohuoneessa, eli toisin sanoen, B:n olohuoneessa oli varsin kiivas tunnelma.
"Aloitetaanpa nyt ihan alusta... eli mihin vittuun halusitkaan meidän lähtevän?" kysyi Agentti 0,07 tuohtuneena.
"No tuonne Turkuun vain. Pikku linnut visersivät, että kidnappauksen takana olisi eräs turkulainen organisaatio, joidenkin ihme hihhulien perustama kultti... nimeltään Aboa Horrificus!
Huoneen täytti välittömästi todella hämärä ja mystinen atmosfääri ja alkoipa siinä joku vislaamaan X-Filesin tunnariakin.
"Ai, nytkö lirahti neideillä pissi mekkoon?" tiedusteli B närkästyneenä.
Kukaan ei sanonut mitään, kaikki vain istuivat paikoillaan ja vilkuilivat epäilevästi toisiaan kuolemanvakavat ilmeet naamoillaan.
"Agentti 0,05, oletteko halukas ottamaan tehtävän vastaan?" kyseli B.
"Ei millään ehdi, olisi muutama peli kesken", kertoi Funkee.
"Jassoo. No Agentti 0,06, kiinnostaisiko teitä lähteä Turkuun?" kysyi B toiselta agentiltaan.
"Ei millään pysty, liikaa stressiä", puolusteli Hunkster.
"Pahalta kuulostaa. Mutta entäpä Agentti 0,07, teillä ei varmaankaan ole stressiä tai muitakaan esteitä?"
"No vittu! Minä olen kotona täytellyt erilaisia lomakkeita munat vaahdossa, ei niitä sossun rahoja kuule niin helpolla saa. Olen myös sitä mieltä, että tämmöiset agetti-pelleilyt eivät ole oikea tapa tämän ongelman ratkaisemiseksi", kritisoi Nuld nyrkkiä puiden.
"Vai niin. Teiltä varmasti löytyy sitten parempi ratkaisu?" uteli B.
"Tietysti. Ehdotan, että liktivoimme kaiken! Rynnitään Turkuun parin pataljoonan voimin, kylvetään kaduille suolaa ja rakennetaan kaupungin halki valtava muuri. Vielä parempi ratkaisu toki olisi noin 50:n megatonnin ydinräjähdys, mutta parvekkeeni sattuu olemaan Turkuun päin ja..."
"Riittää! Agentti 0,07, olette saaneet tehtävän itsellenne, onneksi olkoon!" totesi B ja iski vasaralla olohuoneen pöydän paskaksi.
"Ei ei ei, lähetä mieluummin Funkee tai Hunkster. Ei minusta olisi mitään hyötyä siellä," voivotteli Nuld.
"Äläs nyt, kukaan ei ole hyödytön. Ainahan sitä voi olla edes huonona esimerkkinä", lohdutti B.
Tampereen Tukikohta, päivää myöhemmin...
Agentti 0,07 talsi hermostuneena ympäriinsä Sharp von Shootersonin asepajalla ja manasi huonoa tuuriaan.
"Tämä tehtävä on kuin kuiva ja homeinen ranskanleipä. Ja yllättäen B pisti juuri minut syömään kyseisen leivän. Sitä paitsi minä olen käsittääkseni tehnyt mielipiteeni Turusta aika selväksi jo useaan otteeseen", päivitteli Nuld.
"No, kieltämättä. Mutta sinä olet nyt ainoa toivomme, koko Resident Evil Suomeksi- Organisaatio on nyt sinun käsissäsi", vakuutteli von Shooterson.
"Siinä tapauksessa asiat ovatkin jo niin paskassa jamassa, että voisimme samoin tein vetää ranteet auki."
"Äläs nyt. Olen kehitellyt sinulle kunnon varusteetkin", kehui Shooterson ja yritti saada tehtävä kuulostamaan mahdollisimman houkuttelevalta.
Nuld piristyi hieman, sillä kunnon aseet pelastavat paskemmankin päivän.
"Mitä sinulta löytyy?"
"Minä tarjoan huomisen vempaimet jo tänään! Miten olisi vaikkapa ydinkärki äänenvaimentimella. Voit posauttaa kokonaisia kaupunkeja taivaan tuuliin, eikä kukaan kuule mitään! Nerokasta, eikö vain?"
"Ei, vaan typerintä mitä olen koskaan kuullut. Kyllä pommeista nyt ääntä pitää lähteä, jumalauta."
"Jassoo. Sitten olet varmasti kiinnostunut taikalippaasta?
"Taikalippaasta?"
"Kuulit oikein. Laitat tämän taikalippaan Kalashnikoviisi ja voit ampua yhtä pitkiä sarjoja kuin RE: Code Veronicassa. Oikein mainio keksintö, vaikka itse sanonkin."
"Hmm... nyt alkaa jo kuulostamaan joltain."
"Eikä siinä vielä kaikki", lisäsi von Shooterson.
Hän otti rintataskustaan pienen vaaleanpunaisen tussin ja näytti sitä 0,07:lle.
"Tässä olisi kuule pala uusinta teknologiaa. Aiheuttaa massiivista tuhoa mihin tahansa kohteeseen ja tappaa kaiken elollisen, tai aiheuttaa ainakin suunnattomia fyysisiä kiputiloja. Tämä näyttää pelkältä söpöltä ja viattomalta tussilta, mutta kätkee korkkinsa alle varsin rouhean salaisuuden."
Von Shooterson otti korkin pois ja osoitti tussin pään kohti avointa ikkunaa. Pian tussista lähti pieni kissanpierua muistuttava raketti ja se katosi suhisten ikkunasta ulos kaupungin hälinään. Tässä vaiheessa Nuld mulkaisi von Shootersonia päätään puistellen. Sharppi mulkaisi itsevarmasti virnistäen takaisin ja pani aurinkolasit silmilleen.
Pian kuului valtava jysähdys. Muutaman sadan metrin päässä oleva Hotelli Ilves sortui maan tasalle massiivisen räjähdyksen saattelemana.
Nuld katseli hurmioituneena sortuvaa rakennusta ja veti naamansa mielipuoliseen virneeseen.
"Tykkään! Näiden tussien on päästävä joulumyyntiin! Kakarat saisivat kerrankin toteuttaa taiteellisia näkemyksiään oikealla tavalla", selitti Nuld innoissaan.
"Tuota... joo. Kaikki taitaakin olla valmista, agentit 0,05 ja 0,06 ovat pakanneet varusteesi puolestasi ja rahat bussilippua varten voit hakea Foorumivarainministeriöstä", kertoi von Shooterson.
Agentti 0,07 nyökkäsi ja korkkasi oluen...
Osa 2
Seuraavana päivänä, lähellä Turkua...
Nuld oli heitetty ulos bussista huonon käytöksen ja kaljan juomisen vuoksi. Onneksi agenttimme turkulaiset yhteyshenkilöt löysivät hänet tien varresta oksentamasta ja noukkivat hänet kyytiin. Nyt Agentti 0,07 istui auton takapenkillä kaameassa darrassa ja nielaisi oluen avulla pari buranaa kurkkuunsa. Autoradiossa Matti ja Teppo lauloivat joutavia perseenläpsytyksen tahdissa ja muutenkin tunnelma oli aika katossa.
"Hei siellä takapenkillä, kuka olet? Kerro meille. Olet kaukana kotoa, gayboy", avasi toinen poliiseista keskustelun.
"Tämäkö on tapanne rikkoa jäitä? No ensinnäkin, jos kutsut minua vielä kerrankin gayboyksi, niin pilkon aorttasi sentin pätkiin ja syötän ne kärpille. Toiseksi, kyllähän te kundit tiedätte mistä tässä on kysymys. Olen menossa Turkuun pelastamaan maailmaa", selosti Nuld ja kohautti vaatimattomasti olkapäitään.
"Yksinkö? Lol."
"Te ette varmaankaan tulleet mukaan vain siksi, että voisimme yhdessä mennä paikalliseen bordelliin? Tai ehkä tulittekin."
"Haha, sinä hassu tamperelainen. Saimme suoran ohjeen itse B:ltä. Tästä ei kuule ole tulossa mikään baari-ilta."
"Sitä minä vähän pelkäsinkin", manasi Nuld.
Kytät kohauttivat olkapäitään ja vilkaisivat toisiaan typerän näköisinä. Pian auto pysähtyi ja toinen kytistä meni ulkoiluttamaan purppurapunapääritariaan läheisen vattupuskan taakse. Viilenevässä illassa jetsoni myrkytti vattupuskaa keltaisella eritteellään ja huokaisi tylsistyneenä.
"Ei helvetti. Kuinka näin pienestä mulkusta voi tulla noin paljon kusta?" ihmetteli hän yksikseen, kunnes kuuli yllättäen rapinaa metsästä...
"Kuka siellä?" huhuili hän maireasti ja pyöritteli mielessään likaisia fantasioita seksikkäistä metsänhaltijoista. Hän tähysti hetken metsänlaitaa ja antoi sitten periksi.
"Äh, pervot fantasiani ne vain laukkaavat, vitut siellä mitään pornokeijuja ole", tuhahti kyttä ja palasi takaisin autoon.
Hieman myöhemmin kolmikko lopulta saapui Turun esikaupunkialueelle. Kuski kurvasi auton tiensivuun ja Nuld astui ulos kadulle.
"Täällä haisee paska, taidamme olla perillä", hän totesi ja veti Kalashnikovinsa esiin takin alta.
"Kaupunki on suoraan edessä päin", sanoi toinen poliiseista auton ikkunasta.
"Okei, menen tarkistamaan mikä on meno ja meininki täällä lähiössä."
"Me jäämme tähän vahtimaan autoa, emme halua parkkisakkoja."
"Helvetin urpot, tehän olette ihan laillisella parkkipaikalla!" älähti Nuld.
"Höh, ei se ymmärtänyt meidän vitsiä", mutisivat kytät toisilleen.
"Joo joo, vetäkää käteen. Minä lähden tästä katteleen jos vaikka löytäisin jonkun hemaisevan crack-horon."
Nuld huokaisi syvään ja lähti etenemään kohti läheistä kerrostaloa. Hän avasi oven ja käveli hieman peremmälle, kunnes näki rappukäytävän perukoilla paikallisen miehen pumppaamassa ilmaa polkupyörään.
"Moro, horo. Oletkos mahdollisesti nähnyt tällaista pikku suohirviötä näillä main?" kysyi Nuld rennosti ja näytti miehelle Acleyn kuvaa.
Mies ei edes vilkaissut kuvaa, vaan kääntyi ympäri ja yritti näyttää mahdollisimman uhkaavalta. Lopulta mies alkoi uhoamaan jotakin raskaalla turun murteella korostaen, josta Nuld ymmärsi yhtä paljon kuin naisen biologiasta.
"Sori vaan, mutta minä en nyt kuule ymmärrä yhtään mitään!" tokaisi Nuld.
Mies mietti pienen hetken täysin hiljaa ja avasi sitten suunsa.
"Talar du svenska?" kysyi mies toisella kotimaisella.
"Okei, nyt riittää!" sanoi Nuld ja ampui mieheen noin 142 reikää.
Samassa alkoi kadulta kuulumaan aikamoista ryminää. Nuld kurkkasi ovesta ulos ja näki kadun kuhisevan paikallisesta väestöstä. Eräs heistä antoi poliiseille lahjakortit thaihierontaan. Poliisit riemastuivat suunnattomasti ja kaasuttivat kuola valuen pois paikalta. Tästä Ah-Nuld suivaantui vallan hirmuisesti ja avasi ulko-oven.
"Jumalauta, runkkarit! Takaisin sieltä ja helvetin äkkiä!" hän huusi kyttien perään, mutta turhaan.
Sen sijaan kadulla olevat öykkärit kiinnittivät huomionsa nyt Nuldiin ja lähtivät nyrkit ojossa lähestymään häntä. Ah-Nuld meni takaisin sisään ja lukitsi oven.
Pian alkoi kodekki piippaamaan ja Nuld kaivoi laitteen esille.
"Täällä Hunnikaani, ajattelin lähettää sinulle playing manualin."
"Lähetä ennemmin vaikka ydinaseita. Tapasin juuri vihamielisen paikallisen ja jouduin eliminoimaan hänet, koska tämä ehdotti kommunikointia ruotsin kielellä. Kaiken lisäksi niitä on lisää tuossa ulkona."
"Kamalaa. Mitä me nyt teemme?"
"No, miten olisi puhelin - eikun korjaan, kodekkiseksi?"
"Saanen muistuttaa, että olet yhä komennuksessa, Agentti 0,07!"
"No daa! Btw, näytät söpöltä ilman laseja."
"Sinäkin näytät söpöltä, mikä johtunee varmasti juurikin siitä, että minulla ei ole laseja."
"Hmph..."
"Etene keskustaan ja ööh.. yritä etsiä se saatanan kirkko. Lähetän nyt kuitenkin sen playing manualin, tarvitsetko mitään muuta?"
"En varsinaisesti - tai no, jos vähän tissiä näyttäisit?"
Hunnikaani katkaisi yhteyden.
Nuld kapusi ylös monet rappuset, kunnes oli ylimmässä kerroksessa. Hän nappasi pöydältä pari lipasta rynkkyynsä ja hyppäsi sitten kolminkertaisen selektiivilasin läpi ulos läheisestä ikkunasta. Hän avasi nopeasti rintataskunsa ja sieltä avautui laskuvarjo, joka takasi pehmeän laskun alas kadulle. Niin, ja Nuld tietysti ampui kaikki pahikset ilmasta ennen laskeutumista.
Osa 3
Agentti 0,07 käveli katua kohti keskustaa ja joi kaljaa. Yllättäen yksi harakka lentää pyräytti keskelle tietä aivan Nuldin eteen. Uljas agenttimme ampui viipymättä parit varoituslaukaukset kohti harakkaa. Lintu kuoli ja jätti jälkeensä kranaatin.
"Oivallista! Paikalliset pulut ovat kelpo siivekkäitä."
Vielä vähän matkaa kuljettuaan alkoi edestä päin kuulua epäilyttäviä ääniä. No perskeles, siellähän nyt oli jonkinmoiset karkelot Turun torilla. Nuld repäisi kiikarit esiin ja alkoi zoomailemaan kestejä hieman tarkemmin. Kiikareiden läpi näkyi mm. mehutarjoilua, paahtomuikkuja, kanahippaa, hinttipappoja sekä pari thaityttöä, jotka innokkaana hieroivat poliisikaksikkoa.
"Siellä tosiaan on thaihierontaa, ehkä se ei sittenkään ollut ansa. Voisin itsekin käydä rentouttamassa jäykkiä perslihaksiani..."
Yllättäen thaitytöt taittoivat samanaikaisesti kummaltakin poliisilta niskat nurin ja repivät väkivaltaisesti kirkuen heidän päänsä irti.
"No höh, ehkä kuitenkin skippaan hieronnan."
Nuld pani kiikarit piiloon ja lähti rauhallisesti lähestymään ihmisjoukkoa muikkujen tuoksun viettelemänä. Hän pysähtyi kojun eteen ja kiinnitti kaloja paistavan rouvashenkilön huomion.
"Anteeksi, paljonko kilo muikkuja maksaa?" kysyi Nuld kuola valuen.
Lievästi ylipainoinen emäntä mäjäytti Nuldia vispilällä lättyyn ja alkoi huutamaan suoraa huutoa. Muija viittoi nopeasti muut paikalle ja pian agentti 0,07 olikin vihaisten turkulaisten saartamana. Nuld piteli ohimoaan tuskissaan ja loi murhaavan katseen kohti väkijoukkoa.
"Jaahas, herkkää luonnettani koetellaankin tänään oikein urakalla", hän totesi ja kirmasi nopeasti läheiseen taloon piiloon.
Agentti 0,07 huomasi piiloutuneensa Turun hautaustoimistoon. Hän siirsi nopeasti ruumisarkun oven eteen ja alkoi pelokkaana vilkuilemaan ulos ikkunoista. Turkulaiset olivat piirittäneet talon nopeasti ja pitivät helvetin hurjaa melua. Yllättäen alkoi aivan oven takaa kuulua uhkaavan kuuloista surinaa. Nuld vilkaisi ikkunasta ovelle ja näki siellä nämä kaksi sekopäistä thai-horoa, kummallakin oli aseenaan vibraattorit, joihin oli liimattu partaveitsenteriä, iik.
"Pyhät paavin pallit! tuo on jo sairasta!", hihkaisi Nuld ja tempaisi harakalta löytämänsä kranaatin esille.
Nuld pamautti kyynärpäällään lasin monikkoon, eli sirpaleiksi, ja viskasi kranaatin ulos kadulle. Pian kuului hurja posaus ja horisontti peittyi ilmassa lentävistä suolista ja perseiden kappaleista.
Kun viimeisetkin sisuskalujen rippeet ja verihuurme olivat laskeutuneet, hyppäsi Nuld kadulle ja alkoi lahtaamaan räjähdyksestä selvinneitä piiperoita. Mutta epätoivokseen Nuld huomasi, että jokaiselta kadulta, kujalta sekä kaikista ovista ja ikkunoista ja viemäreistä tulvi vain lisää väkeä torille... hän oli pahemman kerran kiipelissä, kuten Mikki muinoin.
Mutta silloin, pahimman hädän ja ahdistuksen hetkellä alkoi kirkon kello soittamaan ja kaikki turkulaiset lähtivät hiljaa kulkemaan ääntä kohti, ikään kuin jonkinlaisessa transsissa.
"Lord of the rin - eikun siis, Lord Silezaaar!!" höpisi yksi turkulaisista vaisusti ja käveli hitaasti laahustaen Nuldin ohi.
Eikä aikaakaan, kun Nuld oli torilla aivan yksin vilkuilemassa holmistyneenä ympärilleen, toinen käsi muikuissa ja toinen mulkussa.
"Mihin helvettiin kaikki katosivat? Julistamaan joulurauhaa?"
Sen kummempia aikailematta agentti 0,07 jatkoi matkaansa ja samalla hyräili tuttua sävelmää:
"Turkulaisten mehuhetki, päättyi ikävästi...."
Ennen varsinaista matkan jatkamista, agentti 0,07 päätti kuitenkin pistäytyä kaljateltassa torin laidalla, sillä nestetankkaus on erittäin tärkeä osa taistelukentällä selviytymistä. Hän täytti itselleen tuopin ja täyttipä ihan vain varmuuden vuoksi vielä toisenkin. Sillon tapahtui kummia, sillä läheisestä jääkaapista kuului jonkinmoista älämölöä...
Nuld avasi kaapin oven ja hänen eteensä kaatui sidottu hytisevä mies turvalleen mukulakiveen. Nuld kumartui alas ja riuhtaisi jeesusteipin palasen äijän suulta.
"Auts!" valitti mies.
"Pää kiinni ja puhu", vaati Nuld. "Kuka vittu sinä olet?"
"Nimeni on Frost ja minulla olisi ihan vitun tärkeä kysymys: onko sinulla purkkaa?"
"Minulla on tupakkaa", vastasi Nuld.
Siinä samassa kolme miestä käveli sisään kaljatelttaan, yksi heistä oli suunnattoman kokoinen läskipää.
"Täydellistä, itse BigMac!" tuhahti Frost.
"Itse luulin, että se on Sean Kingston..."
"Ei. Tuota jamppaa kutsutaan BigMaciksi, koska on niin läski. Mutta hänen oikea nimensä on Gigs ja hänellä on tapana tappaa ihmisiä."
"Oi aikoja, voi tapoja. Nyt ainakin tiedämme, ken söi kesävoin", päivitteli Nuld.
Kolmikko pysähtyi Nuldin ja Frostin eteen vittuuntuneen näköisinä. Tässä vaiheessa agentti 0,07 päätti, että nyt saa riittää. Hän suoritti häikäisevän tyylikkään ninjapotkun suoraan Gigsin masuun, mutta hänen jalkansa jäi kiinni läskimömmöihin. Gigs riuhtaisi jalan irti, vispasi agenttia pari kierrosta teltan ilmatilassa ja paiskasi hänet sitten suoraan päin Frostia.
Sankareidemme vintti pimeni samoin tein, jolloin yksi Gigsin avustajista alkoi vetämään kumihanskaa käteensä, samaan aikaan kun toinen avustaja kaivoi esille rasvapurkin......