Työelämä

Valvojat: Gigante, Joni Ahonen

Työelämä

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 13.03.2016 18:56

Tuli ajatus Opiskelu -topicin lisäksi tällaiselle osiolle. Osa foorumilaisista on jo työelämässä ja osa etsii duuneja. Tänne siis voisi kertoa mitä töitä tekee, halutessaan työhistoriastaan ja myös työnsaannin vaikeudesta, sillä tunnetusti hommien löytäminen saattaa olla vaikeampaa kuin ultra harvinaisen Pokemonin nappaaminen.


Omasta työkokemuksesta voin kertoa, että opiskeluaikoina minulla kävi varsin hyvä mäihä työharjoittelupaikkojen suhteen, sillä niiden kautta löysin kontakteja ja sain hyödyllistä kokemusta. Osan paikkojen kanssa olen vieläkin tekemisissä ja eräänkin henkilön kautta ollaan suunnittelemassa yhtä mielenkiintoista projektia, jonka apurahahakemukseen olen saanut kyseiseltä paikalta täyden tuen. Lisäksi olen pitänyt yhteyttä vanhoihin opettajiin, joista osa on tarjonnut mahdollisuuksia kuvataideleirien pitämiseen. Mitään pitkäaikaisia nuo hommat eivät todellakaan ole, mutta kokemusta yhtä kaikki.

Valmistuttuani kuvataiteilijaksi, päätin etten ala kamalasti stressaamaan tulevaa. Jos olisi perhe elätettävänä, olisi sitä enemmän syytä olla huolissaan. Olen päättänyt aktiivisesti hakea kuvataideopettajien sijaisuuksia, opetustöitä ja osallistua entisten työnantajien projekteihin. Nyt teen vähän taidekoululla mallin keikkaa, joka sekin on parempi kuin ei mitään. Ja toki aina on sekin mahdollisuus, että sitä menestyy taideuralla, mutta sen varaan ei kannata liikaa laskea. En edes oikeastaan unelmoi siitä, että elättäisin itseni pelkällä taiteella, koska pelkona olisi intohimon hiipuminen ja se etten mahdollisesti kestäisi muilutusta, jota osakseni tällä alalla saattaisin saada. Taideterapia kiinnostaa, jossa voisi työskennellä ihmisten kanssa ja jakaa oppimaansa hyvään. Jotkut ovat kyselleet miksen ala opettajaksi, mutta se ei olisi minun hommaa, sillä en haluaisi joutua palamaan koulunpenkille. Sijaisuuksia ja kursseja on mukava pitää, mutta opettajan aktiivinen työ ei sopisi minulle.


Saa nähdä mihin sitä päätyy elämässä. Myönnän että on oma jännittämisensä olla taidealalla, jossa voi oikeasti tapahtua ihan mitä vaan. Suhtaudun positiivisesti mahdollisuuksiini, vaikka leipä todennäköisesti tulee olemaan kapeaa. :P
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Kallu » 13.03.2016 19:38

Kesätöiden haku on käynnissä mutta täytyy myöntää, että sillä saralla en ole ihan hirveästi saanut aikaan. Joihinkin paikkoihin olen akenut mutta en usko, että niitä saisin. Tekisi mieli titetysti oman alan hommia, mutta "kesäbiologeja" ei hirveästi ole :lol: Noh sinällään ei ole mikään hengenhätä, että säästöni kyllä riittävät ihan hyvin kesän yli pärjäämiseen mutta olisihan se kiva jotain lisätienestiä saada.
YKSIMIELISESTI FOORUMIN PARAS TOPIC 2017
Avatar
Kallu
 
Viestit: 404
Liittynyt: 24.03.2014 13:30

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Gigante » 13.03.2016 20:01

Töitä? Siis Itäsuomestako? Ghaah-hahahhaaaaaa! :lol:
(Vartin verran lisää paskaista naurua.)

Mutta ihan vakavasti ottaen. Hakuhan on päällä, tai sen on pakko olla päällä muuten ei saa työmarkkinatukea, joka riittää passelisti vuokraan sekä ruokaan että ainakin sen puolesta asiat ovat hyvin. Kyllähän se vakituinen duunipaikka olisi jonkinmoinen tavoite löytää, vaikka meikällä ei varsinaisesti mitään vallanhimoa varsinaisen uran luomiseen löydy. Meikän tärkeysjärjestyksessä eläminen (mitä hittoa se sitten onkaan) kun tuppaa menemään työn edelle, eikä päinvastoin. Lähinnä siis sillä periaatteella, että en halua työni seuraavan kotiin päivän jälkeen, kuten vanhemmillani.

Melkeinpä työ kuin työ kelpaisi allekirjoittaneelle, niin kauan kun työ ei ole sitä pahinta sielua syövää tappotylsää duunia...tai sitten mitään puhelinmyyntiin liittyvää. Jos jotain minulle tunnutaan jatkuvasti ehdottavan niin se tuntuu olevan aina juuri puhelinyyntiä tai samaan työkuvaan kuuluvaa, vähän hienommalla nimellä lausuttua, hommaa, joka ei todellakaan innosta.


Mutta ehkä tulevaisuus ei näytä aivan susisurkealta meikän kannalta. Sainhan tänä talvena edes jonkin verran, osa-aikaista työkokemusta lumikolan varressa (osa-aikaista sillä periaattella, että kutsu käy aina kun lunta sattuu satamaan).
Tuohonkin duuniin tuli päästyä melko hyvällä tuurilla ja ajoituksella. Sitä kun kysyy lumityöläisen paikkaa talven pahimman myräkän aikaana, niin kummasti löytyy vapaita paikkoja.


Kesäduunien puolesta hakemuksia lähetettynä jo niin moneen paikkaan, että en edes muista kaikkia. Se, että tuleeko kutsua yhtäänkään paikkaan jäänee nähtäväksi, kuten tavallista.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Mass3 » 13.03.2016 20:04

Varastotöissä olen tosiaan tällä hetkellä. Luulin aina, että varastossa työskentely olisi täyttä syöpää ja viimeinen oljenkorsi jos ei muutakaan keksi, mutta ite kyllä tykkään noista hommista. Raskastahan tuo on ja keho on ihan rikki joka työpäivän päätteeksi, mutta tuntee ainakin tehneensä töitä. Harmi, kun työsopimus kestää ensi kuun puoliväliin. Noita hommia tekisin varmaan mielellään pidempäänkin. Oon kyllä miettinyt, että joku logistiikka-alan koulutus voisi olla ihan mieleinen, kun ei noi tietokonehommatkaan oikein innostanut.

Ja mitä tulee työmarkkinoihin niin oon kyllä sitä mieltä, että töitä löytyy tekevälle vaikka Kuusta. Ei vaan saa olla liian nirso. Toki hakijoita on paljon ja on vaikea erottua joukosta, mutta jotenkin se on vaan näytettävä, että oikeasti haluaa tehdä töitä. Muuten olen Giganten kanssa kyllä samoilla linjoilla. Vakituinen paikka jossain siedettävässä hommassa jolla elättää itsensä ja vielä jäisi jotain hiluja säästöönkin kuukausittain niin olisin ihan iloinen.
Avatar
Mass3
 
Viestit: 13
Liittynyt: 16.02.2016 14:13
Paikkakunta: Nurmijärvi

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Salem » 13.03.2016 23:26

Pari viikkoa olen nyt ollut työttömien ruokalassa siivoushommissa palkkatukisopparilla. Näitä hommia kestääkin sitten elokuun loppuun, jos kaikki menee kuten suunniteltu on. Sen jälkeen taas ollaan tyhjän päällä pitkästä aikaa, mikä ei kyllä houkuta.
Tätä pestiä ennen olinkin sitten miltei kaksi ja puoli vuotta paikallisessa kehitysvammaisten palvelukodissa yleismiehenä, kuntouttavan työtoiminnan nimikkeellä. Pakko sanoa että vaikka rahaa ei tuosta jäänyt kuun lopussa tilille juuri yhtään ylimääräistä, niin paikka oli viihtyisin missä olen ikinä työskennellyt, ja on harmi että pesti loppui. Mutta aikansa kutakin.

Hauskaahan se olisi löytää paikka jossa viihtyisi ja jonka kautta saisi taattua taloudellisen pärjäämisen itselle ja perheelle, mutta ikävä tosiasia on että ne ovat juuri noita puhelinhommia mitä on tarjolla, joitakin hyvin satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ja noihin poikkeuksiin on todella tunkua.

Mass3 kirjoitti:Ja mitä tulee työmarkkinoihin niin oon kyllä sitä mieltä, että töitä löytyy tekevälle vaikka Kuusta. Ei vaan saa olla liian nirso.

Eihän työ tosiaan maailmasta tekemällä lopu. Aina on työntekijälle tarvetta, mutta palkkausmahdollisuudet ovat niin perseestä ettei siinä enää ole kyse pelkästään motivaatiosta tai nirsoilusta.
Kuva
Avatar
Salem
 
Viestit: 335
Liittynyt: 28.02.2014 09:37

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Kaya » 14.03.2016 10:55

Olen ollut samassa vakityössä nyt 6,5 vuotta. Myyjänä/myymäläpäälikkö2:na toimin, eli kun pomo on lomalla niin olen silloin myymälävastaavana. Muuten osa-aikatyötä teen, 25h/vko, sesonki aikoina sitten melkein täydet tunnit. Mikä on ihan jees kyllä, jää paljon aikaa muulle ja kun ei lapsiakaan vielä ole niin jää puolison kanssa hyvästi rahaa säästöön kun ollaan molemmat vakityössä. Ja voi törsätäkkin miten haluaa.

Työhistoriasta sen verran että kesätöissä olen ollut mansikoita keräämässä(on muuten aika hyväpalkkainen työ jos vaan jaksaa ruumiillisesti raskasta työtä), sekä myymässä, kaupan kassalla ja inventaarioapulaisena.

Merkonomiksi valmistumisen jälkeen -09 olin kesä-elokuun pääosin työttömänä, muutamia mansikanmyynti päiviä lukuunottamatta. Sitten kutsuttiin yhteen markettiin ja tähän nykyiseen työpaikkaan haastatteluun. Sieltä sitten soitettiinkin että olin valittu parhaaksi hakiaksi tähän työhön, josta meinasin vielä kieltäytyä kun tarjolla oli 15h/vko tunnit. Karenssin uhalla sitten päätin kuitenkin ottaa työn vastaan. Siitäpä sitten onkin tunnit noussut, ja 1,5 vuotta nyt MP2:sen asemassakin ollut.

Aina silloin tällöin katselen kyllä työkkärin sivuja että olisiko jossain kokopäivätyötä tarjolla, mutta todella nihkeesti tämmösellä pikkusella paikkakunnalla on mitään. Kun moni paikka menee jo ennen kuin on edes ilmotettu kun kaikki tietää pelata suhteilla täällä. Ja kellä ei suhteita ole niin eipä sitten kovin suurella todennäköisyydellä töitäkään saa. Esimerkkinä suhteista, minun eno oli ollut tekemässä erään marketin pomolle kattoremonttia, ja kun hakivat joitain kesätöihin mansikan myyntiin, niin oli maininnut minut ja poikapuolensa silloisen tyttöystävän tälle pomolle, niin johan saatiin molemmat töitä kesäksi usean sadan muun hakian joukosta ilman haastatteluja :lol:

Mutta siis, ei kannata kieltäytyä työstä vaikka se ei se unelmaduuni olisikaan. Kyllähän sieltä pääsee pois jos tulee parempaa vastaan. Kyllä ne CV:ssä näyttä paremmalta ne muutaman vkonkin työpätkät kuin pelkkä tyhjä paperi vaikkei oman alan työtä olisikaan. Ja jos pääsette koulun tms kautta harjotteluihin tai pätkätöihin niin antakaa silloin itsestänne niin hyvä vaikutus että ne työnantajat muistaa teidät kun ovat hakemassa jotain töihin.
Avatar
Kaya
 
Viestit: 221
Liittynyt: 11.03.2014 00:07
Paikkakunta: Lieksa

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja whatever » 14.03.2016 15:35

Satunnaiset portsarihommat on ainoa oikea työ mitä olen tehnyt. JV-kortti on menossa vanhaksi, enkä ajatellut uusia. Palkkaan nähden ihan paska työ jos festareita ei lasketa.

Metsurikoulutus olisi ja niitä hommia tekisi ihan mielellään, mutta kun ei ole autoa tai korttia niin se vähän hankaloittaa hommaa. Sitten kun vielä opintolainan lyhennykset iskee nykyisiin tuloihin niin ei siinä paljon jää säästämisen varaa noihin. Toisaalta ei voi kun itseä syyttää, opintolainan olisi voinut vaikka käyttää siihen autokorttiin mutta tuhlasin sen ihan kaikkeen muuhun. :roll:
Avatar
whatever
 
Viestit: 629
Liittynyt: 26.04.2014 10:46
Paikkakunta: Yö Kaupunni

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 14.03.2016 20:04

Kayan kanssa erittäin samaa mieltä kaikesta. Itse olen juuri pohtinut kesällä mennä kotipaikalla lähellä olevaan mansikkapaikkaan strawberryjä keräilemään. Kukaan suomalainen ei enää poimi mansikoita, kaikki kerääjät ovat joko Ukrainasta tai Virosta. Sisko ja veli teki aikoinaan kyseistä hommaa ja ansaitsivat ihan mukavasti, mutta polviin ja selkään homma otti lujille. Mielestäni järkevää tuossa työssä on, että siitä maksetaan sen verran kun poimii. Muutenkin olen ajatellut kesällä ruveta marjastamaan. Verovapaata tuloa, jossa jotkut hankkii tosi mukavasti, jos sietävät metsässä kykkiä tuntitolkulla.

Töistä ei kannata tosiaan ikinä kieltäytyä, vaikka hommat ei vastaisikaan ihan alaasi. Harva heti pääsee monellakaan alalla heti koulutusta vastaavaan työhön. Se on ymmärrettävästi rankempaa niille, joilla on vuosien aherruksella hankittu todella korkea tutkinto. Veljeni esimerkiksi on valmistunut Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta ja hän tietää montakin äärimmäisen korkeasti koulutettua tyyppiä, joiden mahdollisuus löytää tutkintoa vastaavaa työtä on lähes mahdotonta. Veljeni onneksi työllistyi hyvin ja hän opettaa ja luennoi yliopistoilla ympäri maailmaa.


Omasta työhistoriasta alla nopiat:

Tet-työharjoittelu työttömien tuki ry. talolla, jossa toimi myös kirppari. Ensimmäinen virallinen paikkani yläasteella.

Toinen tet oli erään taitelijan luona, joka oli elämäni yksi tärkeimmistä kokemuksista. Löysin tästä taiteilijasta parhaiman ystävän, joka avasi minulle taidemaailmaa ja elämää yleensä.

Harjoittelu Varkauden taidemuseolla opiskellessani media-assistentiksi. Juuri nyt suunnittelen tämän paikan kanssa yhteistyötä. Kuten Kaya totesi, kannattaa harjoitteluissa antaa itsestään niin hyvä kuva kuin mahdollista. Muistivat nimittäin 8 vuoden jälkeen minut siitä, että olin aina se luotettava tyyppi, joka saapui etuajassa töihin. :P

Harjoittelu taidegalleriassa, joka toimii myös kehystämönä. Opin miten kootaan ja puretaan teoksia kehyksistä, josta on ollut paljon apua, kun olen entisöinnyt ja siirtänyt joskus maalauksiani kehyksistä toiseen.

Tiskipoikana Valamo luostarin ravintolassa 11 kuukautta. Oli aika rankka jobi, mutta sivaripaikkana oikein hyvä, jossa sai majapaikan ja ruoan ilmaiseksi. Opin tämän homman jälkeen arvostamaan ravintola-alan työntekijöitä, etenkin tiskaajia. Siinä hommassa on nimittäin glamouri kaukana. :mrgreen:

Maataideteosten kunnostaja ja opas. Kävi hyvä tuuri päästä Tampereen lähellä Pinsiöön työskentelemään maataideteoksille. Kyseessä oli ainutlaatuinen tilaisuus ja tutustuin oikein mukaviin ihmisiin. Tästä työstä löytyy oikein videotodisteet koko kesän ajalta Youtubesta. 8-)

Akvarelli- ja sarjakuvakurssin vetäjänä olen toiminut parina kesänä. Nyt olisi elokuussa tiedossa Turun saaristossa kolmipäiväinen keikka, joka vaikuttaa hyvinkin kiinnostavalta.

Lisäksi olen kotitilalla ollut lomittajan apulaisena ja auttanut kesäisin aina peltotöissä.


Onhan tässä paljon tullut tehtyä, plus nyt näitä mallin hommia taidekoululla. Juuri tänään soitin erääseen opistoon ja sain kuulla, että kuumeisesti etsivät sijaisia ja opettajia. Jäi sellainen fiilis, että saattaisin hommiin päästä aika nopeasti, jos haastattelu menee hyvin. Kannatti ihan pokkana vaan suoraan soittaa pääjehulle ja kertoa mitä on hakemassa.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Gigante » 15.03.2016 10:37

Kukaan suomalainen ei enää poimi mansikoita, kaikki kerääjät ovat joko Ukrainasta tai Virosta. Sisko ja veli teki aikoinaan kyseistä hommaa ja ansaitsivat ihan mukavasti, mutta polviin ja selkään homma otti lujille. Mielestäni järkevää tuossa työssä on, että siitä maksetaan sen verran kun poimii. Muutenkin olen ajatellut kesällä ruveta marjastamaan. Verovapaata tuloa, jossa jotkut hankkii tosi mukavasti, jos sietävät metsässä kykkiä tuntitolkulla.


On tullut yritettyä päästä edes marjanpoimintaan juuri sillä periaattella, että muut suomalaiset eivät sitä duunia juurikaan tee. Viime vuonna hain ja vaikutti tärppäävän. Lupasivathan he, että pääsisin mahdollisesti poimimaan, mutta meikän tuurilla tuo koko saatanan sato myöhästyi sitten viikkokausia kylmien ilmojen takia. Joka viikko tuli kysyttyä tilannetta ja aina vaan viivästyi sekin sato. Lopultahan nuo pyysivät antamaan numeron ja sanoivat ilmoittavansa kun ja jos poiminta alkoi. Kuten yrittäjien lupaukset yleensäkin, eiväthän nuo koskaan yhteyttä ottaneet ja olin jo muutenkin turhautunut koko kyselyyn.


Tyydyin sitten pelkkään ruohonleikkuuseen sukulaisten luona. Kyllä siitäkin irtosi kiitettävästi hynää, jos taittaa välimatkat vielä pyörällä. Mitä tulee tuohon marjojen ja sienten poimintaan, niin kyllä siitä hieman taskurahaa irtoaa. Varsinkin kun meikän koti-kodin lähellä olevasta metsästä kykeni viime vuonna löytämään metsäkoneitten myötä aivan rutosti korvasieniä.

En varsinaisesti pidä sienistä tai niitten poimimisesta, mutta meikällä tuntuu olevan silti lahjoja havaita joitain pieniä ja poikkeavia asioita ympäristöstä. Muutama kymmenen litran sankko, plus pari pienempää sankkoa tuli saatua aina parin tunnin sisällä täyteen.
Eräs sienifirma maksoikin ihan passelisti yhdestä sangollisesta, puhumattakaan sitten sukulaisista ja naapureista.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Mass3 » 15.03.2016 14:13

Kesätyöpaikka on nyt sitten kai varmistettu. Sain vihdoin vanhan pomon kiinni ja kyselin, että olisiko lisätietoa niistä hommista ja kuulemma heti, kun tämä nykyinen työsopimus päättyy niin voin käydä siellä kirjoittamassa uuden. Ja mikä parasta, hommia kuulemma löytyy jo keväällekin niin ei tarvitse ihan kesään odotella ja pahimmassa tapauksessa yrittää ettiä jotain lyhyttä keikkaa tuohon väliin. On tuo töiden hommaaminen vaan niin paljon helpompaa, kun kerran saa johonkin firmaan niinsanotusti "jalan oven väliin". 8-)
Avatar
Mass3
 
Viestit: 13
Liittynyt: 16.02.2016 14:13
Paikkakunta: Nurmijärvi

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Lord_Kado » 02.05.2016 20:46

Kaksi kuukautta venkoillut erään peliyhtiön kanssa työharjoittelupaikasta. Alkaa jo vähän pinna kiristymään, kun asiaa kierrellään ja kaarrellaan kuin paskakärpänen pökälettä. Ja vielä ironisen koomiseksi tämän vetää se, että kyseinen työnantaja otti aluperin ALLEKIRJOITTANEESEEN yhteyttä kyseisestä jobista eikä toisinpäin... :/

On se työpaikan hankkiminen niin tuurilaji nykyään, prkl.

EDIT:

Ja päivityksenä edelliseen, vituiksi meni. Kolme kuukautta täysin hukkaan olemattomien lupausten perässä. Alan erinomaisesti ymmärtämään näitä elämäntapapummeja, jos ovat samanlaista paskaa jauhaneet useammankin kerran elämässään. :evil:
When the so-called justice fails,
the corrupted goverment blackmails,
your precious, loved ones betray,
or a religion leads you astray,
raise up your fists and fight.
Nobody tells you, what's wrong and right.
Avatar
Lord_Kado
 
Viestit: 158
Liittynyt: 02.03.2014 22:39
Paikkakunta: Tyhjiölinna Akikado

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Gigante » 26.05.2018 06:52

Ei tullut poliisii, ei sähkömiestä, ei kassaduunarii...

Mutta raksasiivoajana on tullut oleskeltua jo yli vuoden päivät ja sopparikin muuttui vuoden voimassaolosta (toistaiseksi) pysyväksi, joten saavutus se tämäkin on.

Työnkuva pähkinänkuoressa: Kuljeskelen rakennustyömaallä ja siivoilen (laastailen ja imuroin) muitten jättämiä sotkuja, joko yleisesti tai sitten ennaltamäärätyistä paikoisa. Bonuksena kaupan päälle, saan leikkiä Darth Vaderia, Pyroa tai mitä tahansa kaasunaamarifriikkiä vaikka koko päivän jos niin huvittaa. Silloin tällöin pitää tehdä jonkin rakennuksen loppusiivouksia, jotka ovatkin sitten sitä mopilla ja rätillä suoritettavaa pikkutarkkaa putsaamista.

Eipä tuo työ kovin ihmeelliseltä ehkä ole ja työpäivät voivat vaihdella rajusti, mutta kyllä tästä rahaa kuitenkin tulee. Rehellisesti sanottuna tämä työ on sieltä henkisesti tylsimmästä päästä, mutta meikällä tuntuu olevan luontaisia lahjoja tämäntapaiseen duuniin...tai sitten se johtuu siitä että osaan jättää tämän kehon suorittamaan työtä autopilootilla, samalla kun mieli alkaa käydä läpi joko viimeisintä elokuvaa, parhainta korvamatoa tai sitten sarjakuvaprojektieni käsistä.



Jos jotakin olen oppinut, niin sähkömiehet ja maalarit jättävät jälkeensä pahimman sotkun. Sottapekoista suurimpia, saakeli.
Huonoimpia puolia tästä duunista jos löytyy niin loppusiivouksesta voi tulla (koko porukalle) turhauttavaa, jos tarkastaja on erittäin pikkutarkka. Oli myös tämä eräs toinen työmaa, jonka järjestelyt ja sijainti olivat sieltä pohjanoteeraus-päästä. Mikäli olette kuullet stereotypioita erään naapurimaan työtavoista, niin tämä työmaa ainakin ruokki kyseisiä stereotypioita. Oli onnen päivä kaikille, kun kyseinen raksa valmistui vihdoin ja viimein yli kahden kuukauden rääkin jälkeen.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 28.05.2018 22:16

Haastavaa on töitä löytää. Ainakin vakiduunia.

Olin tuossa 3 päivää lapsille ja nuorille sarjakuvaa opettamassa joka oli tosi jees hommaa. Lapsista osa oli aika villejä, mutta parempi se kuin v*ttuimaisia. :lol: Suosittelen jokaista joskus kokeilemaan millaista on opettaa. Kyllä kävi nimittäin joskus noita opeja sääliksi peruskoulussa.
Olen pohtinut opettajan hommia muutenkin ja pedagogiikkaa opiskella, sillä kuvismaikan paikkoja on aina auki vähän joka puolella Suomea. Ei ihan minun hommaa, mutta ok palkka ja koen olevani sellainen opettaja, jota myös kunnioitetaan.

Myös galleriavalvojan hommat ovat tulleet tutuiksi ja koitan kesäksi edes heinäkuuksi saada itseni palkattua yhteen paikkaan. Helppoa hommaa, jossa tulee usein aika pitkäksi. Asiakkaina lähinnä vanhuksia ja matkailijoita, joista joidenkin kanssa on tullut käytyä tosi hyvä keskusteluja.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Nikkeli94 » 29.05.2018 16:37

Joni Ahonen kirjoitti:Olen pohtinut opettajan hommia muutenkin ja pedagogiikkaa opiskella, sillä kuvismaikan paikkoja on aina auki vähän joka puolella Suomea. Ei ihan minun hommaa, mutta ok palkka ja koen olevani sellainen opettaja, jota myös kunnioitetaan.


Tervetuloa Lapin yliopistoon: kukaan ei koskaan varsinaisesti tahdo tänne niin kuvataideopettajalinjalta luulisi löytyvän lähes automaattisesti paikka sinunkaltaisellesi... öh no sinulle!

Itse olen ainakin ihan nauttinut opettajahommista tähän mennessä, en tiedä muuttuuko mielipide sitten kun viimein valmistuu ja pääsee oikeasti kokemaan tuon opettajan arjen. Ainakin tuntuu omalta työltä mulle, mutten tiedä tunnunko minä sitten omalta työlle.
Avatar
Nikkeli94
 
Viestit: 177
Liittynyt: 28.02.2014 18:42
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja PT2 » 04.06.2018 10:16

Tässä kun lukee teidän muiden viestejä, niin itselläni asiat on kyllä ollut lähes aina täysin erilailla. Nytkin olen ollut samassa työpaikassa töissä jo 7 vuotta, mutta vaihtanut kyllä toimipistettä kerran. Nykyisessä pestissä olen ollut nyt vuoden verran, jossa tehtävänä on siis edustaa ja myydä yhden maailman suurimman tietokonevalmistajan tuotteita ja palveluita. En kuitenkaan ole mikään "pukupelle" enkä ramppaa ympäri Suomea tai maailmaa palavereissa, vaikka pari kertaa vuodessa saatankin työn puolesta käydä Saksassa, Espanjassa tai Alankomaissa.

Työnteon koulun ohella 18-vuotiaana kun olin baarimikkona eräässä yökerhossa, mutta lopetin koska armeija. Sieltä päästyäni en olekaan ollut työttömänä kuukautta pidempään ja sekin vaihe oli, kun muutin Kuopioon. Muuten olen aina saanut duunia ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta juuri sitä mitä halusinkin. Jälkeenpäin ajateltuna tosin olen vain tyytyväinen etten paikkaa saanutkaan, ei olisi kiinnostanut tippaakaan asennella auditorioihin ja palaverihuoneisiin mitään audiojärjestelmiä paskalla palkalla ja huonoilla työeduilla.

Monesti olen miettinyt, että hakisin opiskelemaan ammattikorkeakouluun ja kerran läpällä hainkin, mutta en tietenkään päässyt. En kuitenkaan tiedä mitä haluaisin tehdä. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen työpaikkaani, vaikka palkkaanhan kukaan ei ole tyytyväinen. Kaupanala kun ei ole se parhain ala tienestien puolesta, varsinkaan ilman korkeakoulutason ammattipätevyyttä.

Hankala mun on sanoa mitään neuvoja työnhakuun, mutta se auttaa paljon kun mättää helkkaristi hakemuksia, tekee kunnollisen hakemuksen ja CV:n ja yrittää pysyä kärsivällisenä. Tietysti se riippuu tuurin lisäksi myös ihmisestä ja paikkakunnasta, sillä itse suurkaupungeissa aina asuneena tilanne on eri kuin vaikka jossain Merikarvian kylässä asuvalla kaverilla.

päivityksenä edelliseen, vituiksi meni. Kolme kuukautta täysin hukkaan olemattomien lupausten perässä


Juuri tämä on se vittumainen tapaus mitä moni työnantaja harrastaa. Kokenut itsekin joskus saman ja kyllähän se vihaksi pistää.
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin.
Avatar
PT2
 
Viestit: 504
Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Paikkakunta: Helsinki

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 21.09.2020 21:59

Työelämään pääseminen tuntuu olevan jotenkin harvinainen etuoikeus. Näen itseni tekemässä vähän kaikkea luovalla alalla ja kenties työskentelemässä taideohjaajana/terapeuttina tiettyjä pätkiä. Mitä enemmän kouluttautuu, voi ainakin laajentaa työnhakua ja siksi koen vähemmän stressiä tulevaisuuden suhteen. Kun nyt asuu Helsingissä, mahdollisuuksia on tuhat kertaa enemmän. Myös ihmisten tunteminen on todella tärkeää ja se että jättänyt itsestään parhaimman mahdollisen kuvan. Ilman suhteita etenkin luovalla alalla on lähes mahdotonta pärjätä. Siksi otan vastaan melkein kaikki projektit ja näyttelyt, joita ehdotetaan. Viimeisimpänä Ravintoa Rytmiin pystytetty näyttely viikon varoitusajalla.

En haaveille kauheista tuloista ja siitä että omistautuisin kokonaan työlle, vaikka yksineläjälle se olisikin helppoa. Kyky rentoutua ja olla joutenkin välillä ovat tärkeitä taitoja. Kotiseudulla ja lähipiirissä nähnyt työnarkomanian aiheuttavan vakavia ongelmia. Olen mieluusti vaikka vähän laiska, mutta terve ja onnellinen.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Kallu » 22.09.2020 11:15

Joni Ahonen kirjoitti:Työelämään pääseminen tuntuu olevan jotenkin harvinainen etuoikeus.


Tyällisyysaste taitaa edelleen olla siellä yli 70 prosentin tienoilla, joten mikä tekee siitä harvinaisen etuoikeiden?
YKSIMIELISESTI FOORUMIN PARAS TOPIC 2017
Avatar
Kallu
 
Viestit: 404
Liittynyt: 24.03.2014 13:30

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja ForWeAreMany » 22.09.2020 13:18

Kallu kirjoitti:
Joni Ahonen kirjoitti:Työelämään pääseminen tuntuu olevan jotenkin harvinainen etuoikeus.


Tyällisyysaste taitaa edelleen olla siellä yli 70 prosentin tienoilla, joten mikä tekee siitä harvinaisen etuoikeiden?

Vähän alasta riippuvaistahan toi on, uskosin et taidealan hipit ei ihan kauheella työllistymisprosentilla juhli ja sitä ainaki itse oletin Ahosen tässä meinaavaan.
http://www.last.fm/user/ForWeAreMany
PSN/Twitter: ForWeAreMaunuri
Steam: Maunuri
Avatar
ForWeAreMany
 
Viestit: 800
Liittynyt: 01.03.2014 20:48
Paikkakunta: Mikkeli

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 22.09.2020 20:03

ForWeAreMany kirjoitti:
Kallu kirjoitti:
Joni Ahonen kirjoitti:Työelämään pääseminen tuntuu olevan jotenkin harvinainen etuoikeus.


Tyällisyysaste taitaa edelleen olla siellä yli 70 prosentin tienoilla, joten mikä tekee siitä harvinaisen etuoikeiden?

Vähän alasta riippuvaistahan toi on, uskosin et taidealan hipit ei ihan kauheella työllistymisprosentilla juhli ja sitä ainaki itse oletin Ahosen tässä meinaavaan.


Sitäkin alaa. Mutta tuntuu olevan harvinaista päästä heti tekemään niitä oman alan töitä muutenkaan, ei vain taidealalla.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 09.02.2023 18:54

Olen päässyt nykyisessä työpaikassa kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni yövuoroviikkoja ja täytyy sanoa ettei ihan meikäläisen hommaa. Työt kyllä sujuu ja pysyn yllättävän virkeänä, mutta päätä jomottaa tämä systeemi, kun pääsee puoliseiskalta aamulla nukkumaan ja sitten heräilee jossain puolenpäivän tienoilla. Uni ei ole samalla tavalla syvää ja loppuviikosta on vaan tokkurainen olo. Muutenkaan en ole ikinä ollut valvoja enkä oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka aamun pikkutunneille asti istuvat ravintoloissa. En aio syyskuun jälkeen jatkaa tällä systeemillä, jos työsopimusta halutaan jatkaa. Onneksi yksineläjänä voi rauhassa nukkua ja levätä niin paljon kuin huvittaa. Pitääkin mennä vielä torkut ottamaan tässä kuudelta illalla ennen töihin lähtöä...zzz zzz...
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja PT2 » 10.02.2023 09:33

Olen itse ollut kohta kaksi vuotta vakkarityöntekijänä erään puhelintarvikeliikkeen asiakaspalveluvastaavana. Hoitanut pääasiassa sekä reklamaatioita että kaikkea mitä yrityskauppoihin ja yritysmyynteihin tulee. Hommat hoituu 100% etänä kotoa, palkka on "ihan hyvä" ja duuni on tuttua "Nine-to-Five"-hommaa jossa viikonloput ja illat on vapaat. Työtä voi tehdä ulkomailtakin (tosin mieluiten vain Euroopassa), joten siinä on vieläpä omanlaisensa vapauskin.

No, nyt sitten otin loparit pari päivää sitten. Ei mitään suunnitelmaa tulevasta, ei uusia duunikuvioita eikä mitään muutakaan, mutta tätä duunia en enää kuukauden päästä tee.

Syitä päätökseen on muutamia, mutta pääsyy on kuitenkin siinä etten vaan viihdy kyseisessä firmassa tai työtehtävissä. Työntekijät eivät ole ollenkaan samalla aaltopituudella mun kanssa (olen firman ainoa mies, toimitusjohtajaa lukuunottamatta) ja oon kyllä aivan täynnä etätyötä ja tietokoneen äärellä istumista. En halua ns. toimistotyötä jossa istutaan näpyttämässä tekstiä päivät pitkät. Mulla alkaa tulemaan jo jonkinlaisia reuman oireitakin ja oon joutunut hommaamaan esimerkiksi rannetuen, koska jatkuva koneella istuminen ja tekstin nakuttelu käy käsiin. En myöskään halua tehdä työtä 9-17 välisenä aikana (tai 2h liukumalla) pelkästään arkisin, koska se tekee viikoista todella ykstoikkoisen. Jokainen päivä menee kellontarkasti ihan samalla tavalla.

Aluksi olin fiiliksissä kun pystyisin tekemään työt vaan lököhousut jalassa kotoa ja varsin rennosti, siinä samalla tauoilla pistäen niin tiskikonetta kuin pyykinpesukonettakin käyntiin ja lopettaa hommat joskus klo 15-17, jonka jälkeen ois koko loppupäivä aikaa eikä tarttis tuhlata esim aikaa työmatkoihin. Vaan enpä ole enää, koska nykyään huomaan itsessäni ehkä jopa jonkinlaisia masennuksen merkkejä, koska työ on tappanut ihan kaiken mielenkiinnon kaikkeen, eikä kiinnosta tehdä oikein mitään töiden jälkeen.

Olen vähän sitä mieltä muutenkin että kotona toimistotyötä tekevälle riittäisi hyvin 6h työpäivä. Koska olet kokoajan kuitenkin oikeasti työmoodissa (ellet siis ole joku laiskotteleva luuseri). Toimistolla tehdessä kuitenkin teet tunnista ehkä 40min töitä kun välillä sitten juttelet siinä työkavereiden kanssa niitänäitä ja teet kaikkea pientä sivussa. Kotona kun teet duunia, teet oikeasti kokoajan duunia. Ja 8h jälkeen aivot on niin solmussa ettei kiinnosta tehdä mitään muuta kuin ottaa viinaa.

TL;DR; Etätyöt eivät sovi kaikille ja itsekin otin loparit sellaisesta, ilman mitään suunnitelmaa tulevasta. Aina sitä saa uutta työtä. Ei vaan ole mitään järkeä olla duunissa jossa ei viihdy, ihan sama kuinka kova palkka on tai voitko olla vaan himassa.
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin.
Avatar
PT2
 
Viestit: 504
Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Paikkakunta: Helsinki

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 10.02.2023 14:57

PT2 kirjoitti:Aina sitä saa uutta työtä. Ei vaan ole mitään järkeä olla duunissa jossa ei viihdy, ihan sama kuinka kova palkka on tai voitko olla vaan himassa.


Hyvä palkka on suuri houkutin, sillä ilman tarvittavaa koulutusta useimmista ns. hanttihommista ei kamalasti hanki. Nykyinen työ sellainen jossa voisin jatkaa, jos vain saisin järkevämpään vuorosysteemiin vaihdettua, jossa palkkakin olisi parempi. Nyt tosin huomannut lyhyessäkin ajassa ranteiden kipeytymistä, tilannetta pitää seurailla. Onneksi Vantaan ja Helsingin seudulta kyllä töitä löytyy eikä tässä itsellä ole menot kovin isot.

Yhteen paikkaan en aio ikinä jämähtää.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Gigante » 11.02.2023 10:07

On se jännä kun sanotaan että työntekijältä arvostetaan rehellisyyttä, mutta ei sitä että sanoo työhaastattelussa motivaatioksi rahan...


Viimeiset neljä kuukautta olen ollut vailla töitä, tai oikeastaan valmiudessa jos sattuisi jokin keikka ilmaantumaan. Olen siis vielä edelleen kirjoilla raksasiivoushommissa, mutta tällä hetkellä ei vaan ole työmaata tiedossa kun pomo on keskittynyt toisella paikkakunnalla olevaan isoon kohteeseen. Itse en ole tuolla työmaalla sitten ollut, kun ei ole sukulaisia tai muuta majapaikkaa tuolla paikkakunnalla.

Hakemuksia on tullut satunnaisesti laitettua, mutta luonnollisesti, ei ole tähän kovinkaan suurta luottoa. Eräs toinen firma otti tietoni ylös, jos jotakin työtä ikinä ilmaantuisi, mutta tästäkin lupauksesta on jo yli vuosi kulunut.
Hieman jo ahdistaa mitä TE-toimisto keksii ensi viikolla minunkin pään menoksi työllistymis-suunnitelmillaan, kun osa-aikaduunarien ja työttömien kiusaamisestahan heille palkka maksetaan. Saa nähdä pitääkö pakkohakea tusinaa paikkaa kerralla vaiko raahautua jollekin pahuksen kurssille josta ei ole mitään apua työn saamiseen.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja PT2 » 13.02.2023 08:42

Gigante kirjoitti:On se jännä kun sanotaan että työntekijältä arvostetaan rehellisyyttä, mutta ei sitä että sanoo työhaastattelussa motivaatioksi rahan


Joo ei. Kyllä pitää sanoa jotain "itsensä ylittämisestä ja henkisestä kasvamisesta, uusien asioiden oppimisesta ja innostuksesta hypätä tuntemattomaan".

Odotan jo innolla sitä uutta rekryshowta mikä edessä odottaa. Nykyään kun töihin pääsee se kellä on visuaalisin ja hienoin CV ja jos se on tehty MyDay-vlogina Youtubeen niin vielä parempi. Sen jälkeen pitää vastata viiteen kysymykseen semmosella puhelinsovelluksella videota nauhotellen ja vasta sen jälkeen päästään ryhmähaastatteluun. Jos sen läpäisee, pääsee vielä yksityishaastatteluun ja siitä katsellaan sitten nappaako vaiko ei.

Itse tosin en hae enää yhteenkään paikkaan jossa toimitaan noin. Haen töihin, en mihinkään sirkuskouluun.

Eräs toinen firma otti tietoni ylös, jos jotakin työtä ikinä ilmaantuisi, mutta tästäkin lupauksesta on jo yli vuosi kulunut.


Tämä on kyllä legendaarinen :D "Tallennetaan tämä sinun hakemus tänne järjestelmään ja soitellaan jos paikkoja avautuu". Tuohon eivät usko itsekään mutta pitääpähän kohteliaisuuttaan sanoa.
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin.
Avatar
PT2
 
Viestit: 504
Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Paikkakunta: Helsinki

Re: Työelämä

ViestiKirjoittaja Masse » 13.02.2023 16:08

Joo, todella toivon, että ylihuominen stereonäkötesti menee läpi ja saan jatkossakin harjoitella pakkastrukilla driftailua. Sellaiseksi savotaksi mennyt tuo työpaikan hakeminen/saaminen, että jään mieluummin työttömäksi jos työpaikka nyt sattuu menemään alta.
Masse
 
Viestit: 990
Liittynyt: 28.02.2014 11:15

Seuraava

Paluu Yleistä keskustelua

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron