Spiderman 2.1Raimin Spidermaneista huomaa miten radikaallisti supersankarileffat ovatkaan muuttuneet reilussa vuosikymmenessä. Nolanin Batmanien jälkeen synkkyys ja vakava realistisuus ovat tukahduttaneet nykyisistä elokuvista väritkin, sillä usein Spidermania katsellessa luulin television saturaatio-asetuksen olevan liian korkealla.
Spiderman 2 on edelleen mielestäni paras sarjakuvafilmasiointi sekä yksi onnistuneimmista jatko-osista ikinä. Olin hämmästynyt miten selkeästi leffa eteni, vaikka jokaisen parin minuutin välein tapahtuu selvästi jotain suurempaa.
Tobey ja Kirsten tekevät erinomaisen suloiset roolisuoritukset, ja heidän suhteensa on ironisesti yksi normaaleimmista, mitä valkokankaalla on nähty. Olin jo ihan unohtanut miten ihastuttavan naapurin tyttömäinen ja suloinen Kirsten Mary Janena osaakaan olla. Muutkin roolitukset toimivat hyvin ja olenkin iloinen, että James Franco ja J.K Simmons ovat saaneet hyviä rooleja Spidermanien jälkeenkin. May täti on ehkäpä monelle se tylsin hahmo, mutta onneksi häntä ei kuvata vain pullan tuoksuisena mummona, vaan ihmisenä, jolla on myös rahahuolia sekä katkeruutta miehensä kuoleman johdosta.
On aika yllättävää kuinka vähän leffassa lopulta nähdäänkään Spidermania ja Dr. Octobusia. Jälkimmäinen ei enää niin vaikuttava ollut kuin muistin, mutta käärmesmäiset lonkerot ja erikoisefektit toimivat hyvin edelleen. Vaikka tietokone-efektit ovatkin kehittyneet huimasti, on Spiderman monesti paljon luonnollisemman näköinen kuin useimmat nykyiset kokonaan green-screeneä vasten kuvatut muoviset elokuvat. Visuaallisuudesta leffa saa minulta edelleen kympin.
Tämä 2.1 sisältää 8 minuuttia uutta tavaraa ja hieman muutettuja kohtauksia. Olin tukehtua dallas-pullaan kohdasta, jossa J.K Simmons hyppii pöydällä hämisasu päällä.
Muutenkin Spidermanista paistaa ilahduttavasti sopivan korni meininki, mutta samalla elokuva jännittää ja ilahduttaa suuresti myös. Se on erinomainen jatko-osa sekä itsenäinen tarina, vaikka kolmasosa olikin jo varmaa kuvauksien aikana. Nykyisin ottaa päähän tämä kuinka kaikki elokuvat kytketään toisiinsa suurempaa tarinakokonaisuutta ajatellen, jolloinka jokainen osa tuntuu vain pohjustukselta, yhdeltä pitkältä tv-sarjan osalta. Minä haluan nähdä elokuvat yksittäisinä kokonaisuuksina, en katsoa sataa muuta Marvel-leffaa. En pidä ollenkaan nykyisestä linjauksesta, vaikka ironisesti juuri Raimin hämmäreiden suosion takia saammekin kiittää tästä tilanteesta.
Itselleni tämä elokuva sijoittuu jopa 10-top joukkoon. Diggasin silloin 14-vuotiaana tästä ihan yhtä tavalla kuin nytkin. Kenties itseäni jopa liikutti Mary Janen ja Peterin suhde enemmän nyt kuin teininä. Loppu sai minut huokaamaan naismaisesti ja nauramaan, kun ikonisessa kohtauksessa Mary Jane jättää sulhasensa alttarille ja juoksee hääpuku päällä todellisen rakkaansa luokse! Parhaimpia lopetuksia ikinä!
https://www.youtube.com/watch?v=KkNxh5RDfv4"We'll never get spiderman movies like this again…!"
*****/*****