Vuosi vaihtuu ja meikäläinen kelaa menneitä.
KEVÄTOli rankinta aikaa. Alkuun kaikki näytti vielä hyvältä, kun valmistuin kuvataiteilijaksi ja olin kuvannut mainosvideota Kotkassa. Lähdin hyvää tarkoittaen englantiin auttamaan soitonopeani ja fiilistelemään samalla menneitä. Reissu meni persiilleen opettajan friikatessa täysillä ja heittäessä minut pellolle. Onneksi hyvä ystäväni TAMKista pelasti minut ja juhlistimme valmistumistamme Lontoossa. Opin arvostamaan tosiystäviä, jollainen hän on.
Palasin kotiin kuumeen kera, jossa minua odotti järkytys, kun äiti oli sairastunut vakavasti. Koko alkutalvi oli tosi ankeaa aikaa ja provosoiduin melkein kaikista uutisista netissä. Hyviä juttuja oli taideterapiakurssi ja mallintyöt taidekoulussa. Tärkeintä oli äidin parantuminen.
KESÄKesän lasken alkaneeksi toukokuussa. Savonlinnan kahvinäyttely oli paluu omiin juttuihin ja sai kivasti palstatilaa kansikuvan kera. Pokemon-musikaali Mikkelissä oli aivan yliveto, jossa taputin käsilläni ja jaloillani yhtä aikaa. En löytänyt töitä, mutta näyttelyt piti kiireisinä. Parasta oli päästä opiskelemaan avoimeen toimintaterapiaa Jyväskylään ja saada näyttely Varkauteen. Pystytyksestä en olisi selvinnyt millään ilman Kadon apua, josta vielä iso kiitos hänelle.
Kesän aikana kävin taideterapiassa annettuja tehtäviä läpi ja sain niiden kautta uusia työkaluja veemäisten juttujen ja häpeän käsittelemiseen. Törmäsin kivaan punapäähän Jyväskylässä, joka ihastutti suuresti. Harmi etten tyttöön luultavasti toiste enää törmää.
SYKSYOli parasta aikaa ehdottomasti! Lähennyin oman kotikyläni kanssa, jossa sain pitää koulukkaille ja lukiolaisille luentoja ja tutustua kuntani menoon lähemmin. Japanin reissu oli aivan parasta ikinä, josta jäi tosi hyvä fiilis. Opiskelin ekaa kertaa elämässäni ja jopa nautin läksyistä. Etäopiskelu uusien ihmisten parissa on ollut tosi sujuvaa ja sopinut minulle loistavasti. Sain syksyllä paljon virtaa ja ideoita omiin taideprojekteihin.
TALVILasken alkaneeksi marraskuussa. Saatiin valkoinen talvi Etelä-Savoon, joka piristi kovasti. Taideterapia loppui hienosti ja sain kaikki läksyt hoidettua kunnialla loppuun. Eno nukkui pois ja yhdisti hetkeksi aikaa kaikki kyläläiset yhteen muistelemaan häntä. Liikuttavissa hautajaisissa tajusin enoni inspiroineen minua hurjasti. Aion elää yhtä omalaatuisen elämän kuin hän teki!
Tapasin pitkästä aikaa vanhoja kavereita opiskeluvuosilta, jotka olivat pysyneet ilhaduttavan samanlaisina. Joulu oli kiva, joka vei minut 10 vuotta ajassa taaksepäin Zeldan ansiosta ja sai pohtineeksi kuinka harmittomasti suhtauduinkaan elämään tuolloin. Syntymäpäivät oli yllätyshyvät ja Passengers -leffa liikutti.
Olen saanut kotona rauhoittua ja latailla itseäni, joka on tullut tarpeen. Ensi vuonna on tiedossa Nintendo Switchiä ja uutta Zeldaa sekä kaksi näyttelyä ja sarjakuvaprojekteja, joista yhdellä yritän päästä lehteen asti. Tosi hyvillä mielin lähden kohti vuotta 2017.