Gigante kirjoitti:On alkaneet nämä viime vuodet sakottaa sukua äidin puolelta: Ensin yksi eno menehtyy, toinen eno sai pahan verenvuodon ja nyt äidillä on todettu rintasyöpä. Ei mitään kovin kevyesti otettavia uutisia perheelle saati äidille, vaikka tämän sairauden tilasta ei vielä ole varmuutta. Giganttisen paljon voimia ja toivoa hänen hoidolleen
.
Paljon voimia sinne teille kaikille. Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin.
Itsellä tuntuu olevan nyt piitkästä piitkästä aikaa asiat aika hyvin. Viime vuosi meni niin perseelleen terveyden pelleillessä, kun alkoi yhen äkin tulla paniikki/-ahdistuskohtauksia, huimausta, pahoinvointia ja muuta kivaa. Ja nämä tietenkin tuli aina silloin kun piti lähteä jonnekkin. No eikun pääkoppaa hoidattamaan ja alkohan niitä juttuja sieltä henkiseltä puolelta löytyä. Lääkehoitoahan olivat tuputtamassa heti, mutta en halunnu niihin röppöihin sekaantua, ainakaan ensimmäiseksi. Sanoinkin hoitajalle että jos ei ala asiat järjestymään omalla ponnistelulla, asioita miettiessä ja hänelle puhuessa niin sitten otetaan lääkkeet kuvioihin. Mutta kyllähän nuo on vähentynyt, jos ei jopa kokonaan loppunut. Ainut pelonpaikka tuntuu olevan vielä nämä yleiset odotustilat, hyi. Mistä lie johtuu sekin, kun kuitenkin asiakaspalveluammatissa olen, eli en nyt ihmisiä tai kontakteja sinänsä pelkää ollenkaan. Edelleen siis hoitajan kanssa käyn noin kerran kuussa jutustelemassa asioista, joskus useammin jos siltä tuntuu. Eikä oo tarvinnu lääkkeisiin koskea.
No kuitenkin, syksyllä oltiin jo entisen pomon kanssa kahdenvaiheilla voinko jatkaa nykysessä työssäni enää terveyteni takia jne jne. No sattuikin niin, että pomo vaihto ite paikkaa ja toinen tuli hänen tilalle, joka sano että en saa lähteä, että hän ei pärjää ilman mua
Nyt olisikin mahdollisuus toukokuussa ylentyä myymäläpäälikkö kakkoseksi, jos onni suo. Saa nähdä mitä tuleman tuo.
Käräji hommelistakin pääsi viimein eroon. Olin viime vuoden tammikuussa näkemässä kun eräs henkilö vei liikkeestä pussillisen tavaraa, ja todistajaksi tietysti jouduin heti. Kyseinen henkilö sattui olemaan semmosta lusmu-laatua että aina kun käräjipäivä sovittiin, hän soittaa syyttäjälle edellisenä iltana että ei voi tulla, ja on muka sairas. No nyt kuukausi sitten saatiin viimein homma hoidettua, kun syytettyä ei vaadittu tulemaan paikalle. Eli käytiin vain antamassa meidän todistajanlausunnot ja se siitä. Tyhmää kun siitä ei saa mitään palkkiota, bensarahat vaan.
Asunto jahti jatkuu edelleen, alkaa jo naama hajota tähän kerrostaloelämään. On vaan niin surkea rivari tilanne täälläpäin nyt, siis omistusasunnoissa. Mutta jospa se tässä kohta sattuisi kohdalle. Johan tuota on etitty jo yli vuoden sopivaa asuntoa.