Elokuu meni salamannopeasti. Olin puolet kuukaudesta valvomassa yhdistyksemme taidegalleriaa, joka otti osin nuppiin, kun sisällä olleen installaation ympärille viskottu heinä sai minut välillä todella flunssaiseksi. Olen nukkunut gallerian pienessä keittiössä makuupussissa ja katsellut kannettavalta Buffyä, joka on nyt vitoskaudella muuttunut sellaiseksi sarjaksi, että viimein se on oikeasti iskenyt lujaa. Vaikka gallerian, joka on entinen putka, tiloissa nukkuminen ei kuullosta kovin hienolta paikalta, olen jotenkin nauttinut saada olla yksin ja syödä pizzaa Buffyn äärellä. Vissiin nostalgialla muistelen tulevaisuudessa tätä.
Olen käynyt useimpina iltoina kuntosalilla, jossa ollessa olen saanut uusia lihaksia esiin. Yhtenä iltana eräs mies huomautteli salilla minun tekevän liikkeitä väärin, josta nolostuneena päätin ottaa yhteyttä personal traineriin, joka saa luvan opettaa laitteiden käytön. Samalla hän laatii minulle harjoitusohjelman ja ruokavaliokin pistetään uusiksi. Olisi kivaa saada lihaksia, mutta ei liikaa, jotta voin esiintyä naisena luontevasti.
Hyvää kuuluu, vaikka kaikki hommat menee viime tinkaan. Olen iloinen, että olen pystynyt omasta pussistani maksamaan koulutusmaksuja, kun on ollut tilaustöitä sekä teosmyyntiäkin. Mutta edelleen se rikas nainen on hakusessa, ei tällä alalla elä, jos ei asu vanhempien luona.