Kirjoittaja Joni Ahonen » 27.09.2017 22:55
RENDEL
Olihan tämä pakko käydä katsomassa, kun sain olla vaikuttamassa hieman Rendelin maskin ulkonäköön ja elokuva on kuvattu tässä lähellä Mikkelissä. Kunnioitan Jesse Haajaa rohkeudesta tehdä eka pitkä elokuva, joka on vieläpä supersankarielokuva.
Ensiksi täytyy sanoa, että leffaa katsellessa ei tarvinnut oikeasti hävetä suomen kieltä tai pienen butjetin menoa. Yllätyin oikeasti miten hyvin leffan maailma veikään mukanaan ja Mikkelistä on saatu uskottava Gothan City. Yllättävää kyllä, elokuvan kömpelöintiä osastoa toimittivat juuri vanhakaarti, joiden suihin on laitettu niin pökkelöä pahisdialogia, että usein uskottavuus laski nolliin. Renne Korppila on pelottava Lahtaajana ja Rami Rusinen uskottava haisevana limanuljaskana Rotikkana.
Rendel itse näyttää pelottavalta ja toimii, mitä nyt lopussa muutama kohtaus vähän latistaa hahmon tyylikkyyttä. Kuitenkin pitää muistaa, että edelleen ison butjetin elokuvissa sankareiden esittäminen tyylikkäästi on ongelmallista, joten tämä on hieno saavutus. Elokuvan pahimmat uskottavuusongelmat lankeavat yllättäen ihan perushahmoille: toimittajanaiselle, joka vain räpsii kuvia joka paikassa kaikkien edessä samalla piilossa, mafia-isälle ja itse Rendelin ihmishahmolle Rämölle.
Rendel on komean näköinen leffa ja kaikesta näkee, että on haluttu kuvata jokainen otos niin huolellisesti kuin mahdollista. Leffan sinioranssi sävymaailma toimii ja on persoonallinen, jossa näkyy Suomen kylmyys. Musiikki toimii myös, vaikka mitään omaperäistä ei kuullakaan. Äänimaailmassa halutaan olla väkivaltaisia, joka on välillä liikaa. Elokuvassa harmittaa se, että meno on usein teinipojan kovistelua K16 edestä. Tarkoitan tällä sitä, että vittuja huudetaan ihan liikaa ja rymistellään mahdollisimman kovaa, jotta se tekisi edes johonkuhun vaikutuksen.
Rendelistä pitää myös nostaa sellainen selkeä vahvuus kuin olematon GCI. Kun leffassa näkyy rotta, se varmastikin on oikea. Rendel näyttää oikeasti paremmalta kuin vaikkapa Batman vs. Superman, koska oikeat tehdashallit tiiliseinineen tuntuvat elävämmiltä kuin vihreää kangasta vasten kuvatut muoviset viritelmät.
Audiovisuaalinen toteutus toimii, joten se suurin ongelma, yllätys yllätys, on käsikirjoituksen ja rytmityksen puolella. Olin oikeasti puoleen asti leffaa tosi yllättynyt miten toimiva Rendel kliseisyydestä huolimatta onkaan, kunnes elokuvan aikajanalla hyppiminen ja epäselvyydet sekoittavat pakkaa liikaa. Ongelma kokonaisuudessa on, että Rendelin syntytarina jää tosi vajaaksi ja motiivi pahiksien tappamiseen esitetään vasta puolenvälin jälkeen. Parempi ratkaisu: olisitte esittäneet perheentapon heti alussa. Jotenkin ymmärrän, että kun Rendeliä on tehty, ei ole voitu tai uskallettu olla liian omaperäisiä. Sitten kun on todettu, että tämä on liiankin kliseinen, on päätetty vain sekoittaa tarinankerrontaa, jotta katsojalle jäisi palasia itselleen koottavaksi. Tämä on erittäin vaikeaa jopa mestariohjaajille, joten ei yllätä, että tässä saralla elokuva menee metsään tosi pahasti. Ja se twisti. Haastatteluissa on puhuttu jo pitkään elokuvan yllätyksestä ja ihmetelty ettei edes ensi-illan jälkeen siitä ole arvioissa tai missään puhuttu. Noloa myöntää, mutta ehkäpä se johtuu siitä, että kukaan ei tajunnut koko twistiä. Minulta se meni aivan ohitse ja jätti vain hämmentyneeksi. Tämä on Rendelin ongelma. Se toimisi lapsellisen simppelinä kostotarinana, jota se onkin, mutta nyt lopputulosta on vain sotkettu, joka ei tee siitä yhtään aikuismaisempaa, vain sekavan.
Minulla oli loppukohden sellainen olo, että ei tälle sittenkään voi antaa 3 tähteä. Alku toimii ja moni asia pelaa jopa yllättävän hyvin, mutta kikkailemaan ei olisi kannattanut lähtemään tarinan kanssa. Oveluus ei toimi, jos perusasiat ovat tarinan puolella tosi vajaat. Toivon Rendelille kuitenkin menestystä.
**/*****