Shantae-pelisarja on yksi niistä pelisarjoista, jotka ansaitsisivat osakseen vähän enemmän rakkautta ja huomiota. Sarjan ensimmäinen osa näki päivänvalon jo aikoinaan v. 2002 Gameboy Colorilla ja kyseinen pelikasetti koteloinen on aikas arvokas ja harvinainen löytö. Pikakelataan kuitenkin sarjan neljänteen osaan, Shantae: Half-Genie Heroon, joka kohtasi suotuisan potkustartti-rahoituksen myötä päivänvalon v. 2016.
Myönnetään. Eksoottiset tanssitytöt miellyttävät silmää ja vatsanseutujen tanssiliikkeissä on jotain perin hypnoottista. Mutta hypätään tästä asiasta kuitenkin toiseen:
Tervetuloa on Seguin Landiin, joka on käytännössä se perinteinen länsimaiden
”Arabian öiden” fantasiavisio Disneyn Aladdinin tapaan. Maailma, jossa naispuoliset hahmot ovat muodokkaimmasta päästä, puvustus paljastaa melkoisesti ihoa, taruolennot merenneidoista kyklooppeihin ovat arkipäivää ja zombit aterioivat joko ihmisaivoilla tai kahvilla…
Ei, en keksinyt loppuosaa omasta päästäni.
Pelisarjan sankaritar, Shantae on puolihenki
(äiti djinni ja isä ihminen.) Scuttle Townin suojelushenki, jonka arki kuluu toistuvien roistojen ja muiden pahisten kukistamisesta. Shantaen kasvattisetä ja keksijä, Mimic kaavailee uutta keksintöä jonka kuuluisi suojata kaupunkia mahdollisilta hyökkäyksiltä. Mutkia matkaan kuitenkin tuottavat lukuisat arkki-nemesikset aina merirosvokuningatar Risky Bootsista Hypnoparoniin.
Tasoloikkaseikkailu ei tarvitse aina tarinallisesti kovin kaksista alustusta, eikä pelikään ota menoaan turhan vakavasti. Tasoloikka-genren mukaisesti meno kuljettaa läpi toinen toistaan kreisimpien kenttien. Shantae voi piiskata vastaantulevia örmyjä piiskamaisella letillään tai räiskiä menemään erillisten taikaiskujen muodossa. Toisinaan Shantae voi muuttua maagisilla tanssiliikkeillä eri muotoon, aina kun tilanne niin vaatii. Rapuna voi kulkea veden alla, lepakkona voi lentää suoraa linjaa, apinana kiivetä jne… Yleensä muodonmuutoksia hyödynnetään erilaisten piilotettujen aarteiden löytämiseksi, tehden jo läpäistyjen kenttien uudelleenkoluamisen kiintoisammaksi.
Ulkoasun puolesta on myönnettävä että peli osaa olla todellakin upeaa jälkeä. Peli itse on kaksiulotteinen, mutta tausta on kolmiulotteinen ja muutenkin täynnä hienosti animoituja yksityiskohtia sekä ympäristöjä. S:HGH on todella söpöä katseltavaa, hahmojen ilmeilystä Shantaen muodonmuutoksia myöten.
Hienon designin lisäksi peli on siunattu todella tarttuvalla ja mukaansa tempaisevalla soundtrackilla. Juustoisuudesta huolimatta Shantaen ääninäyttelijän, Christina Veen itsensä laulama, ”Dance Through the Danger”, avaa ja myös lopettaa pelin upeasti. Eri kenttien sävellys tuo positiivisesti mieleen lukuisat tasoloikka-klassikot aina metroidvanioista megamaneihin.
Soundtrack on todella poikkeuksellisen tarttuvaa kuunneltavaa, jos pelaamisen aikana tulee automaattisesti joko naputettua jalkaa lattiaan tai heilutettua päätä musan tahtiin.
Mutta kuten monissa muissakin peleissä, löytyy tästäkin hieman nipotettavaa:
Ensinnäkin muutamissa kentissä ilmenneet ketjut, joista otteensaaminen hitonmoisessa kiireessä tuppasi johtamaan muutamiin turhiin kuolemiin.
Shantaen eläinhahmojen äänet olisivat voineet sisältää enemmän vaihtelua. Pienimpien muotojen kohdalla on vielä sopivaa, että osumaa ottaessa kuuluu kimakka vinkaisu, muttei suinkaan esim. norsun ja muiden isojen hahmojen kohdalla.
Myös muutamien tanssianimaatioiden puute edellisistä osista on lievä pettymys, varsinkin kun kyseiset liikkeet löytyvät pelin konseptikuvista.
Lopuksi vielä tämä Holly Lingerbean, jolle voisi kaiken rakennuksen myötä olevan tarinan kannalta jotain suurempaa roolia, lensikin tylsästi roskikseen jo kolmannen kentän jälkeen vaipuen kirjaimellisesti tyystin unohduksiin. Oliko hahmolla edes mitään pointtia, kysynpä vaan?
TLDR:
S:HGH on kokonaisuudessa söpö, upeasti animoitu ja viihdyttävä tasoloikka, jota on siunattu tarttuvan hienolla soundtrackilla, sekä pienellä annosta kevyttä fanserviceä. Switchillä seikkailu toimii kätsästi niin kannettavassa muodossa, kuin isolta ruudulta. Perustila on ehkä vähän turhan helppo, mutta onneksi läpipeluun jälkeen avautuu vähän haastavampia pelitiloja. Lisärit tarjoavat myös lisää pelattavaa, jos läpipeluun jälkeen jää vielä nälkä.
4½/5 ja
”Gigsu Suosittelee”-merkki.