Okei, lupasin vähän sellaista kaikki kaudet kattavaa mietintää Buffystä taannoin. Rehellisyyden nimissä sanottakoot, että olen katsonut kaikki jaksot neljättä kauden viimeistä jaksoa lukuunottamatta vain kerran, joten päässäni osa kausista saattaa pikkuisen fuusioitua yhteen. Erittelemään jaksoja en ala, mutta kaudet pistän paremmuusjärjestykseen.
Buffy -kaudet heikoimmasta parhaimpaan:
SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!!!Seitsemäs sija:
Kausi 1. Ensimmäinen on siitä erikoinen, että sen kiinnostavuusarvo on vain kasvanut sarjan edetessä, koska hahmot ovat kehittyneet teineistä aikuisiksi. Ensimmäinen kausi yllätti minut siinä, että se ei pohjusta Buffyn kykyjen saantia mitenkään. Xander ja Willow esitetään heti ekassa jaksossa ja onkin mielenkiintoista tajuta se seikka, kuinka ilman Buffyn tuloa he olisivat yhä tavallisia pulliaisia. Xanderin teinimäinen ihastus Buffyä kohtaa on kiinnostavinta antia ja parasta on kauden viimeinen jakso. Että mies osaakin olla niin pentu! Willow niin onneton nörtti! Ja se Buffy vielä niin itsevarma tyttönen, joka ei oikeasti tiedä paljoakaan. Kausi 1 on heikoin, mutta tutut jutut ovat kyllä mukana ja läppä lentää. Pääpahis on jopa uskottava, mutta ilkeileen vaan luolassaan kaikki ajat. Kaudessa toimii se, että se on todella lyhyt.
Kuudes sija:
Kausi 2.Toinen kausi olisi varmaan hemmetin työläs katsoa nyt. Homma on edennyt pikkuriikkisen, mutta pettymys tulee, kun Buffy palaa heti takaisin Sunnydaleen. Kuitenkin tässä kaudessa nähdään jo syvällisiä ja yllättäviä keskusteluita ja Xander kertoo avoimesti, miten Buffy pakenee ongelmia. Hauskoja jaksoja myös löytyy ja Buffyn ja Angelin suhde muuttuu kiinnostavaksi. Myös Spike saapuu sarjaan, enkä tykännyt erityisemmin koko hemmosta.
Pahis-Angel ja mustasukkainen Xander toimivat. Buffyn epävarmuus tuodaan myös esille. Kausi sisältää todella paljon täytejaksoja ja ne noudattavat kyllästymiseen asti samaa kaavaa: Sunnydalen lukiossa joku on aina riivattu. Phuuh, varmaan noin puolet jaksoista voisi jättää katsomatta.
Viides sija:
Kausi 3.Minulle jäi tästä kaudesta mieleen Tori Blackin ulkonäön ja tyylin omaava Faith. Hahmosta ei saada niin paljon irti kuin pitäisi ja kuvernööri on pahiksena tylsä. Ehkäpä sarjan hahmot vetoaisivat ja yksityiskohdat iskisivät kovemmin nyt, en tiedä. Buffyn ja Angelin suhde jatkuu ja loppuu, kun Angel poistuu omaan sarjaansa. Hyvä veto! Juuri kun aloin Angelista jotenkin pitämään. Sarja alkaa ottamaan kantaa ikäviin asioihin ja hahmot ovat kypsyneet. Sarjan loppujaksot jäivät mieleen, kun katselin niitä Tallinnan laivalla. Pidin todella valmistujaisjaksosta, kun Buffy palkitaan koulun suojelijana ja kukaan ei pilaa iltaa. Myös Gilesin muuttuminen yhä enemmän isähahmoksi toimii. Kolmaskausi tuntuu tavoittavan valmistujaisfiilikset hyvin ja paniikin jatko-opintojen suhteen. Totesin kuitenkin tälläkin kaudella, että sarja ei luota omaan draamaansa, kun kaikki pitää jollakin höpsöyksillä selittää. Voi vitsi miten väärässä olinkaan, kun oletin saman jatkuvan.
Neljäs sija:
Kausi 7.Viimeinen kausi alkaa tosi, siis tosi lupaavasti, mutta kaatuu jälleen onnettomaan pahikseen, slayertyttö-laumaan, jotka ovat tulleet vain tylsistymään ja muutamiin muihin ärsyttävyyksiin, kuten esim. turhaan Andrewiin, jota en olisi halunnut enää nähdä. Seiska kyllä parantaa lopussa huimasti ja Buffyn ja Spiken yllättävä suhde saa koskettavan lopun. Kuitenkin jotenkin aavistelen, ettei Spike varmaan lopullisesti lähtenyt...? Sarjan viimeiset 15 minuuttia toimii ja olen kuunnellut liikuttuneena sarjan viimeistä kappaletta, josta tulee Spike mieleen. Liikutun aina kyyneliin tästä kappaleesta ja heidän viimeisestä kohtaamisestaan. Toimii!
https://www.youtube.com/watch?v=g70BqtVFSGUKolmas sija:
Kausi 4.Kausi neljä, siitä se Buffy oikeasti alkaa. Sarja tuntuu olevan aivan eri, kun hahmot ovat kasvaneet ja heihin keskitytään nyt kunnolla. Tätä se hahmopainotteisuus on! Alkaisin katsomaan sarjaa mieluusti neljännestä kaudesta eteenpäin, jos jostakin pitäisi aloittaa. Jaksot ovat hyviä ja Spike saapuu sarjaan jälleen, mutta hahmo alkaa muuttumaan mielenkiintoiseksi, kun hän ei voi vahingoittaa enää ihmisiä. Riley Finn ei ole kovin ihmeellinen hahmo, mutta kelpaa Buffylle laastariksi. Sarjan hahmot löytävät henkisen paikkansa paremmin ja tuntuvat jo vanhoilta tutuilta. Viimeinen jakso tässä kaudella on ainoa, jonka olen katsonut kahdesti.
Toinen sija.
Kausi 6.Synkin kausi ehdottomasti. Vaikka alussa ratkaisu, että herätetääs se Buffy vain henkiin, onkin tosi helppo temppu, onneksi pian tuleva käänne pistää asetelman ylösalaisin. Kutonen on komea ja todella mielenkiintoinen kausi, jossa Buffyn ja Spiken suhde viedään uudelle, fyysiselle tasolle. Kaudella on paljon superhetkiä ja vaikka Willowin voimat meneekin yli, on Xanderin "I love you", paras tapa voittaa taistelu. Todella upea kausi, jossa on paljon hyvää. Toimii todella hyvin.
Ykkös sija:
Kausi 5.Tämä oli helppo ratkaisu. Kun katson tv-ohjelmia tai elokuvia, odotan niiden saavan minut kyyneliin. Vitoskauden The Body on yksi 5-top jaksoista. Siitä on jopa pitkä suomenkielinen Wikipedia-artikkeli:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruumis_(B ... rintappaja)
The Bodyn kaltaiset yllättävät jaksot osaavat yllättää ja voisin tässä puhua vain The Bodystä. Se käsittelee niin raastavasti läheisen menetystä, että iho menee nyt jo tässä kirjoittaessa kananlihalle. Hahmojen on pakko kasvaa. Ja kestää. On raastavaa katsella, kun lapsuus loppuu noin vain, vaikka Buffy sekä kumppanit eivät enää mitään teinejä vitoskaudella olekaan. Spiken suhde Buffyyn on erikoinen idea, joka tuntuu alussa täysin hullulta. Riley Finnin lähtö oli rohkea veto myös ja hahmosta tuli heti kiinnostava viimeisten jaksojen aikana. Tässä vedettiin oikeista naruista.
Minulle tämä oli se kausi, joka sai Buffyyn ihastumaan ikihyviksi.
Buffy on ehdottomasti vuoden 2017 yksi parhaimmista jutuista. Muistan aina, kun kävin pyörällä polkemassa elokuun eka päivä kaikki kaudet kattavan boxin postista ja päätin poiketa kotimatkalla uimassakin, joka oli kesän ensimmäinen ja viimeinen uintireissuni.
Minulle Buffy oli aina mysteerisarja, josta ekaa kertaa sain Pelit-lehdestä kuulla silloin 2002, kun Sarah Michelle Gellarin kasvot koristi harvinaisen erikoisessa kannessa. Jossei toukokuun Pelitissä olisi ollut Buffystä juttua, en olisi sarjaan nyt tutustunut. Buffy on hömppä ja usein jopa vähän höhläkin sarja, mutta usein se on salaviisas jopa niissä kehnoissakin osissa.
Buffy opetti minulle monia asioita, mutta puhun seuraavat asiat ihan vakavasti omasta subjektiivisesta näkökulmastani. Sarjassa käsitellään realistisesti ja sanallistetaan välillä asioita, joista ei muissa sarjoissa juuri kunnolla puhuta. Minua kosketti ja opetti se, miten sarjassa on mustasukkaisuus tuotu esiin Xanderin, Spiken, Rileyn ja Angelin kohdalla. Osaan samaistua noihin tunteisiin ja ymmärrän samalla myös Buffyn avuttomuuden ja vitutuksen miehiä kohtaa. Minulle sarjassa Xanderin ja Spiken muuttuminen älykkäiksi Buffyn ystäviksi oli arvokas opetus, joka sai miettimään omia tuntemuksiani erästä naista kohtaa oikeassa elämässä. Meidän ystävyys oli katkolla, koska olin mustasukkainen ja lapsellinen paska. Hän halusi olla ystävä, mutta se ei minulle lapsellisuuttani kelvannut. Kun näin miten Xander muuttui sarjassa ja Spike sai Buffyn arvostuksen, mietin, että noin minunkin pitäisi toimia. Ei ole ajatus päästä Spiken tavoin lopulta sänkyyn sentään.
Mutta jos vamppyyri voi muuttua, sitten minäkin. Olen ottanut tähän neitoon nyt yhteyttä ja olemme sopineet Skype-treffit ensi viikoksi, jotka jännittävät minua ihan pirusti. Ei Buffy yksin vaikuttanut päätökseeni ottaan häneen yhteyttä, mutta suhtautumiseni häntä kohtaa ja omia tunteitani myös, ovat Buffyn ansiosta muuttuneet.
Pafvi, vamppyyrin tappaja -sarja muutti minua miehenä.
Tätä ei ihan julkisesti kehtaa sanoa.
Mutta sarja oli hienoa katsottavaa, vaikka oli siinä selkeitä hölmöyksiäkin. Jos jotain muuttaisin, en olisi ollut pahoillani, jos Dawn olisi sarjasta lähtenyt vitoskaudella kokonaan ja viimeinen kausi olisi ollut puolet lyhyempi. Pahikset olisi voineet olla parempia, mutta sarjan pelasti mahtavat hahmot, jotka kasvoivat. Voin vain kuvitella miten hienoa onkaan ollut oikeasti silloin aikoinaan seurata hahmojen kasvamista vuosien aikana. Buffyn ja Spiken suhde on yksi tv-historian parhaimmista.
Kun sain Buffyt katsottua, pitihän sitä vilkaista, mitä näyttelijöille nykyisin kuuluu. Ihan säikähdin, kun tajusin Sarah Michelle Gellarin olevan jo 40 vuotias! Olipa kivaa nähdä, kun joukko kokoontui yhteiskuvaa varten:
Buffy kertoo monista asioista. Minulle Buffy kertoo aikuistumisesta ja vastuunottamisesta. Alussa Buffy esitetään itsevarmana ja vähän ylimielisenä teinityttönä, josta kasvaa vastuuta kantava aikuinen vahva nainen, joka voi ja saa olla myös epävarma.
ps. Olisiko Silencellä tallessa omat arvostelut Buffyn kausista? Niitä en aikoinaan lukenut.