Jee jee, nyt on kortti hanskassa ja autokin jo hommattu. Vuoden 2006 Renault Megane, ~200 000km ajettu mutta hyvin pidetty ja on ihan kuin uusi. Itse ajaminen sujuu ihan hyvin, mutta en tiedä autoista hölkäsen pöläystä niin kuumottaa kokoajan että hajotan siitä jotain. Pari kertaa jo lähtenyt ajamaan käsijarru päällä yms.
Wau. En koskaan kuvitellut kokevani jotain nostalgiahöysteistä fläshbägiä oman ajokortin ja auton saamisesta. Itselläni ajokortin hommaaminen oli lähinnä pakon kuin halun edestä ja sekin tuli suoritettua samoihin aikoihin kun kävin tätä helvetillistä sähköamista eri paikkakunnalla. Kuvakoe meni läpi ekalla ja inssi tokalla.
Suurempaa ironiaa tarjosi vielä se että siinä missä moni muu amisnuori haaveili omasta autosta ns. muna pystyssä, itseäni ei kiinnostanut tippaakaan. Tästäkin huolimatta äiti lahjoitti vanhan kärrynsä meikälle, vaikka itselläni ei ollut tuolloin etes kiinnostusta oman auton hankkimisesta.
Oman auton saaminen oli myös se hetki, kun havaitsit muuttuneeksi GTA:n päähenkilöksi aka perheen luottokuskiksi. Joka ainoa henkilö tarvitsi/käskytti sinua ajamaan johonkin, oli kyseessä sitten kauppareissu tai se hetki kun piti noutaa joku keskellä vitun yötä pikkujouluista. Silloinkin kun et aja autolla metriäkään, se syö rahojasi säännöllisesti vakuutusmaksujen tai jonkin hajonneen osan huollon muodossa.
....
Tämä on itselläni se see, miksi en oikein ole innostunut vanhusten tai vanhainkodissa työskentelyyn, vaikka muuten tulisinkin toimeen itseäni vanhempien seurassa.Oikeestaan ainoa negatiivinen asia tässä duunissa on se, että luultavasti ennemmin tai myöhemmin löydän jonkun asiakkaan kotiinsa kuolleena.