Valvojat: Gigante, Joni Ahonen
Joni Ahonen kirjoitti:
Pari ärsyttävää bossia ja muuta tarkkuutta vaativaa taistelua Killeristä löytyy ja välillä puzzlet ovat joko tosi helppoja tai käsittämättömiä. Ei se tasaisin peli, mutta Sudan parasta tuotantoa ja ehdoton kulttiklassikko. Olen ylpeä omistaessani tämän pelin.
86
Highwind kirjoitti:
[b] Xcom 2
...ja pari kertaa sorruin "savescummaamaan", kun lempisoturini kuoli yllättäen...
Gigante kirjoitti:Highwind kirjoitti:
[b] Xcom 2
...ja pari kertaa sorruin "savescummaamaan", kun lempisoturini kuoli yllättäen...
Sama vaiva, varsinkin oman nimikkosolttuni kohdalla. Useimmiten pyrin savescummaamaan vain kerran per kenttä ja sekin jos hemmo lähtee kulkemaan väärään suuntaan vahinkoklikkauksen myötä tai jos päälle iskee jokun ihan täysi bullshit-hyökkäysväijytys.
Highwind kirjoitti:Gigante kirjoitti:Highwind kirjoitti:
[b] Xcom 2
...ja pari kertaa sorruin "savescummaamaan", kun lempisoturini kuoli yllättäen...
Sama vaiva, varsinkin oman nimikkosolttuni kohdalla. Useimmiten pyrin savescummaamaan vain kerran per kenttä ja sekin jos hemmo lähtee kulkemaan väärään suuntaan vahinkoklikkauksen myötä tai jos päälle iskee jokun ihan täysi bullshit-hyökkäysväijytys.
Itsellä taisi jäädä alle viiteen kertaan koko kampanjan aikana. Kerran kun battle scanner ei toiminut niin kuin piti ja juoksin Rangerillani keskelle vihollisjoukkiota, toisen kerran kun tappiin kehitetty PSI Operativeni heitti henkensä ja pari ihan muuta random perseilyä. War of the Chosen on ilmeisesti ihan kunnollinen lisäkampanja peliin? Josko sen ostaisi ensi viikolla kun palkkakin tulee.
Hakkeroimalla turrentteja ja avaamalla kaasuhanoja olivat etäiset taktiikat. Kaksi ekaa bossia päihitin hakkeroimalla turrentteja, tosin jälkimmäisellä pelkkä hakkerointiin pääsy oli ihan helvetinmoinen urakka. Kolmannen hoitelin raketinheittimellä jota olin kantanut puolipeliä ja neljännessä ensin hakkeroin järjestelmät alas ja sitten lainasin luoti kerrallaan konepistoolistani luodit vastustajalle. Alkuperäisessä versiossa ei voinut tehdä mitään muuta kuin vain ampua ja ampua ja ampua ilman että alue tarjosi mitään taktikoinnin makua.Joni Ahonen kirjoitti:Tykkäsin pelistä, mutta en muistaakseni osannut tai ymmärtänyt miten osan bosseista olisi voinut ohittaa muulla tavoin kuin tappelemalla.
Itse välttelin vartioita varjoissa ja ilmastointikanavissa. Pistin korkeintaan tajutomaksi joko itsepuolustukseksi tai jos ei muutakaan voinut kun oli reitin tukkeena. Lentäjäni suojelutehtävää lukuunottamatta Huomasin tasan YHDEN kerran tappavani tarkoituksella kun Missing Link dlcsessä liittolaiseni tapettiin ja seuraavassa huoneessa kohtasin tämän tappaneen rivivartijan joka kehuskeli saavutuksellaan. Hiivin taakse ja tein hänelle... uuden lävistyksen. Taisin tehdä virheen ja päästää asiat henkilökohtaiselle tasolle. Ei kovin Professonallista.Hieno peli, jonka graafinen tyyli iski kybällä. Vaikka hiiviskelystä tykkäänkin, yllättäen nautinnollisin tapa oli pelata tappaen vihut yksittäin piiloista käsin. Tappaminen oli pelissä harvinaisen tyydyttävää. Olipa häiritsevää sanoa näin.
Gigante kirjoitti:^ Jäänyt vähän unholaan meikän osalta PapruMarioiden tietämys. En edes muistanut, että Gamecubelle oli myös julkaistu jokin osa, vaikka N64:n muistan vielä etäisesti (kuullut kyllä, mutten ikinä päässyt pelaamaan).
Wiin Super Paper Marioon jos haluaa tutustua, niin se kannattaa tehdä melkoisella varauksella ja toivoa että peli löytyy riittävän halvalla. Muutamia hyviä ideoita ja paikoitellen myös kiitettävän synkkä. Harmi vaan, että joku oli päättänyt lisätä keittoon liikaa eri mausteita jonka takia kokonaisuus ei vaan tahdo toimia. Pahimpana raivokkeena toimi se saakelin Flip/flopside johonka piti maailmojen väliltä aina palata haahuilemaan.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 59 vierailijaa