Mitä sarjaa seuraat?

Valvojat: Gigante, Joni Ahonen

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 31.03.2018 09:47

Highwind kirjoitti:Ainoa sarja jota seuraan ilolla näinä päivinä on Gotham . Sarja ottaa sopivasti vapauksia Batman mytologiaan liittyen jotta pysyy mielenkiintoisena ja erilaisena, muttei kuitenkaan niin paljoa että se raiskaisi alkuperäismateriaalia. Ensimmäinen kausi oli vähän hakemista sarjan suunnan suhteen, mutta kausi kaudelta homma vaan paranee. Nyt Gothamissa hääräävät jo Jokerin esiaste, Hullu Hatuntekijä ja Scarecrow, jo aiemmin tavattujen Pingviinin, Mr Freezen ja Arvuuttajan lisäksi, ja myös Bruce on alkanut seikkailla maski naamalla pitkin öisiä katuja, joten sarja on tulossa joko päätökseensä tämän tai ensi kauden aikana, tai muuttumassa all-out Batman tarinaksi. Toivottavasti saisivat tehdä vielä yhden kauden, ja lopettaa sitten homman komeasti ennen kuin homma vesittyy.


Itselläni mielenkiinto loppui ekaan kauteen. Sarja oli välillä liian camp eikä yliluonnollisuudet sopineet siihen laisinkaan. Toki tässä ne Batman -viittaukset kiinnostivat ja vapauksien suhteen tuntui kaikki olevan ihan hyväksyttävää. Olen katsellut Jokerin esiasteen esiintymisiä YouTubesta ja muitakin pätkiä uusista kausista, jotka ovat herätelleet mielenkiintoa.

Mikään kamala hitti tämä sarja ei nähtävästi ole ollut, vaikka Batman on kuumaa kamaa. Jäänyt mielestäni aika huomaamattomaksi sarjaksi, johon en ole törmännyt oikeastaan missään.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Highwind » 31.03.2018 11:26

Joni Ahonen kirjoitti:Itselläni mielenkiinto loppui ekaan kauteen. Sarja oli välillä liian camp eikä yliluonnollisuudet sopineet siihen laisinkaan. Toki tässä ne Batman -viittaukset kiinnostivat ja vapauksien suhteen tuntui kaikki olevan ihan hyväksyttävää. Olen katsellut Jokerin esiasteen esiintymisiä YouTubesta ja muitakin pätkiä uusista kausista, jotka ovat herätelleet mielenkiintoa.

Mikään kamala hitti tämä sarja ei nähtävästi ole ollut, vaikka Batman on kuumaa kamaa. Jäänyt mielestäni aika huomaamattomaksi sarjaksi, johon en ole törmännyt oikeastaan missään.


Kaikesta ekan kauden campista huolimatta, suurin ongelma omasta mielestäni oli että sarja yritti ottaa itsensä liian vakavasti. Myöhemmillä kausilla tekijät ovat selvästi hyväksyneet sen, että sarjakuvaan perustuva sarja saa huolella olla "over the top" niin sanotusti.
Jos Nolanin trilogian kaltainen "realistisempi" ote Batmanista kiehtoo enemmän niin Gotham ei välttämättä iske. Muussa tapauksessa suosittelen lämpimästi antamaan mahdollisuuden vielä toiselle kaudelle.

EDIT: Mitä sarjan katsojalukuihin tulee, niin ei käsittääkseni kuulu Foxin suurimpiin hitteihin, mutta sen verran hyvin kuitenkin kerää katsojia ettei lähetysajan siirtäminen maanantai-illasta torstaihin, jolloin vastassa on CW:n Supernatural, ole sekään aiheuttanut sarjan lopettamista, ainakaan vielä.
"Oh shit" - Batman

PSN: SampleFIN
Avatar
Highwind
 
Viestit: 178
Liittynyt: 15.12.2014 19:11

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 29.04.2018 22:31

Twin Peaksin kolmaskausi on katsottu. Vau. Tämä oli jotain todella hämärää.


Twin Peaksia on vaikea arvioida perinteisesti, koska kokemus on niin ainutlaatuinen. Jokainen varmasti osasi odottaa, että jotain outoa on tiedossa, mutta jos ei keskitytä Lynchimäisiin käsittämättömyyksiin (joissa on kuitenkin jokin logiikka, ihan hulluna suhaan internetin teorioita!), on uusi Twin Peaks oikeasti TASOKAS. Näyttelijät, kuvaus, ne lämpöiset kohtaukset, perinteisempi etenevä juoni, sopivat viittaukset vanhaan, mutta ei halpamaisesti esitettyinä ja monet todella upeat kohtaukset saivat minut huokaisemaan helpotuksesta, että suurimmaksi osaksi tästä kaudesta voi nauttia vaikkei jaksaisikaan taide-elokuvamaisen kryptisiä kohtauksia.


Twin Peaks yhdistää Lynchin parhaimmat teokset Lost Highwayn ja Mulholland Driven tunnelmaa aivan uskomattoman taidokkaalla tavalla. Ei tämä Twin Peaksilta tunnu, mutta osasin sitä odottaakin. Sarjan lämpö, huumori ja hahmojen ympärille kietoutuvat juonet ja juonittelut eivät tietenkään ole sitä mitä ykköskaudella, vaan pääjuoni ja kaikki rullaa sarjassa omalla hitaaaaaaaallllla tahdillaan.

En lähde spekuloimaan nyt mitään sarjan juonesta. Se on todella omalaatuinen ja rohkea, ei todellakaan perinteistä tv:tä, ja vaatii uudemman katselukerran. Twin Peaks on tyylinsä ja unenomaisen tahtinsa vuoksi todella piristävä sarja näinä ADHD-aikoina, jossa on aitoa mystiikkaa. Jos vetelisin viimeisiä tai haluan vain kokea täydellisen irtautumisen kehostani, Twin Peaks 3 kausi pistää uskomattomalle tripille.

Näyttelijöistä täytyy mainita, että on todella liikuttavaa nähdä valtaosa tutuista kasvoista jälleen. Ihmiset vanhenevat paljon 25 vuodessa. Ja tuo 25 vuotta. Jestas, sarjan alkukohtaus on sama kuin ekassa jaksossa silloin 1990! Kyle vetää Cooperin roolit todella hyvin, vaikka voin myös uskoa, ettei tyyli kaikkia mielyttäne.


Tiedän tiedän, että varmaan on paljon niitä huutelijoita, joiden mielestä Twin Peaks 3 on älytöntä ja tylsää paskaa. Minulle sen ei ollut tarkoitus selittääkään kaikkea. Outouksista huolimatta yllätyin miten paljon sarjassa viitataan vanhaan ja saa kaikki ne omituisuudet tuntumaan sellaisilta, että niillä on tarkoitus. Koko kausi on myös jostain syystä todella jännittävä, vaikka se etenee välillä etanavauhtia.


Koen itseni etuoiketuksi saadakseni viimein nähdä kolmannen kauden, jota ei pitänyt tulla. Kuin eläisin mitä-jos-ulottuvuudessa. Menee varmaan vuosia ja kokemus muuttuu tästä kaudesta. Pidin lopusta ja iho meni kananlihalle lukiessani siitä olevia juttuja. Kiitos David Lynch ja Mark Frost.

Pisteet. Koittakaan tuosta nyt jotain päätellä. :D

***********************************/******/****/*/////
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 06.09.2018 21:03

Angelista voisin Buffyen tavoin kirjoittaa pientä arviota.

ELI SPOILEREITA, JOTKA LIITTYVÄT MYÖS BUFFYYN!!

Angel kausi 1.

Ajatus Angelin omasta tv-sarjasta kuulosti sellaiselta hylätyltä idealta, jota ei oikeasti olisi koskaan tapahtunut. Jotenkin koko sarjan olemassaolo oli jäänyt minulta pimentoon aloittaessani viime vuonna katsomaan Buffya. Angel oli Buffyssa merkittävä hahmo, mutta ei suosikkini. Synkistelevä komistus poikkis ei ole se paras mahdollinen päähenkilö ja samalla Angelissa häiritsi sekin, että Buffyssa hahmon tarina jo kerrottiin.

Angelissa on se sama huumori ja fiilis mitä Buffyssakin, joten sarjan katsominen tuntui kotiin paluulta. Yöllinen Los Angeles eroaa merkittävästi aurinkoisesta Sunnydalen pikkukaupungista. Angelin eka kausi kuitenkin köhii pahasti vailla selkeää juonta, eikä yksittäiset hirviöjaksot oikein innosta. Pahimmillaan Angel toistaa Buffyn ekojen kausien ongelmat, jossa joka jaksossa mätkitään jotain naurettavaa tappajahirviötä kuonoon eikä pääjuoni etene mihinkään. Angel kohtaa Cordelian, josta tulee keskeinen hahmo sarjassa. Cordeliasta en oikeastaan nyt niin kamalasti Buffyssa tykännyt, mutta hahmon poistuminen harmitti heti kun Cordelia alkoi muuttumaan ihmismäisemmäksi elämän potkiessa päähän. Myös Angelissa hahmo tuntuu rasittavalta, kun tämä kohdataan silmää tekevien juhlissa pinnallisena naikkosena kehuskelemassa menestyksellään, mutta fiksusti heti seuraavassa otoksessa paljastuu Cordelian näyttelijän uran olevan ihan olematon tämän asuessa kamalassa läävässä. Heti tällainen kohtaus nostaa hahmon kiinnostavuutta, vaikka Cordelian aavistuksen ylivedetty tyyli välillä häiritsee sarjan vakavuutta. Edelleen hän on sellainen keskinkertainen hahmo, jota ei ainakaan vielä ole uskallettu kunnolla kehittää. Karikatyyrisyys on joskus vähän ärsyttävää, vaikka Buffyssakin kaikki hahmot omaavat sellaisia korostettuja piirteitä.

Ekan kauden surkein ja yksi koko sarjojen tylsimmistä hahmoista on puolidemoni Doyle. Hahmon kiinnostavuus lopahti kirjaimellisesti ensi yskäisyllä, kun paljastuu, että tämä ei olekaan ihminen. Kuten Buffyssakin, minua aina tympäsi demonihahmot. Kun Tara paljastui ihmiseksi, se teki tympeästä hahmosta heti kiinnostavamman. Asian pitäisi mennä toisin päin, mutta oma kiinnostus aina lopahtaa, jos kyseessä ei olekaan normaali ihminen. Myös Doylen Xanderimainen persoona häiritsi ja hänen pakotettu ihastus Cordeliaa kohtaa oli niin turhasti näytelty, että pahaa teki. Laiskin ja paskin ratkaisu ovat hahmon epäselvät näyt, jotka vain tulevat ja ohjaavat tyypit pelastamaan ihmiset hirviöiltä. Koko näkyjuttu on todella todella halpa ratkaisu, joka aiheuttaa oikeasti vain päänsärkyä. Parasta Doylessa on kun hahmo tapetaan, mutta harmillisesti Cordelia saa kyvyn epäselviin näkyihin. Parempi ja toimivampi ratkaisu olisi hahmojen saavan tietää ongelmista simppelisti suoraan asiakkailtaan, kun heillä on sitä varten jopa oma toimistonsa. Nyt ratkaisu kusee, kun Cordelia vain saa näkyjä tuntemattomista ihmisistä, jotka tarvitsevat apua, eikä katsojaa voisi kiinnostaa vähempää. Asiakkaiden tekemät pohjustukset tekisivät tapauksista heti paljon kiinnostavampia.

Eka kausi oli aika väsyttävää seurattavaa, jossa vain ne jaksot, joissa Buffya nähdään ja juttu linkittyy pääsarjaan, kiinnostavat. Angel paranee hahmona ja tunnarin alavireisyys sekä kuvasto sopivat tyyliin. Tavallaan osaan samaistua Angelin hahmoon hyvin ja David Boreanazin komeaa naamaa katsellessa mietin usein, että onko mies aina noin alakuloisen näköinen oikeasti. :)

**/*****

Angel kausi 2.

Kausi ykkönen jätti plääh -fiilikset, joten en odottanut kakkoselta mitään. Kuumeisena katselin jaksoja ja olin hämmästynyt yllättävästä tason noususta. Sarja saa viimein selkeä pahiksen/pahikset ja pääjuonen, jossa riittää käänteitä. Myös toisin kuin Buffyssa, Angelin menneisyyteen sijoittuvat flashbackit ovat 10 kertaa kiinnostavampia ja avaavat hahmon synkkää menneisyyttä paremmin. Buffyssa kyseiset flashbackit olivat aika irtonaisia ja jotenkin epäkiinnostavia suurimmaksi osaksi. Angelin ja Darlan suhde on kiinnostava ja hahmon tuominen takaisin ihmisenä erinomainen veto. Myös lakifirman ollessa se pahiskorporaatio toimii hyvin, jolla on valtaa tehdä vaikka mitä. Lindsey on kiintoisa hahmo, jonka inhimillinen puoli parantaa tyyppiä suuresti. Parasta on nähdä sekopäinen Drusilla, jonka näyttelijä on erinomainen. Angelin ja Darlan juttu toimii yllättävän hyvin ja Angelin pimeä puoli tekee hahmosta entistä kiinnostavamman ja pelottavan. Myös pääporukka alkaa selkiytymään, vaikka Wesley ja Gunn eivät ole Cordelian tavoin kuin keskitason hahmoja.

Voisin sanoa jaksojen olleen melkein jatkuvaa 4-5 tähden tasoa, kunnes koko juonikuvio vain unohdetaan kokonaan. Se kuitenkin alkoi tuntumaan vähän venytetyltä kyllä, mutta kolme viimeistä jaksoa ovat sellaista kakkendaadelia, että ei voi kuin ihmetellä mikä pakko Whedomilla on tehdä paskajaksoja. Viimeiset jaksot ovat halpaan keskiaikaan sijoittuvia, joissa Cordelian asenne vitutti koko ajan ja se myös että jaksoihin on yritetty saada jotain hienoa tunnelmaa siinä onnistumatta. Outo veto Whedonilla tehdä välillä typeriö höpöhöpö-jaksoja, kun selvästi mies osaa kirjoittaa hyvää ja vakavaa draamaa. :? Kausi loppuu kiinnostavasti, kun aloin pohtimaan saapuiko Willow kertomaan Joycen vai Buffyn kuolemasta. Säästän kolmannen kauden katsomisen ensi viikkoon. Hyvä kausi, joka sai minut innostumaan sarjasta.

****/*****
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Silence » 07.09.2018 20:40

Jännää sinänsä miten molemmat sarjat kärsivät samanlaisesta alkuyskähtelystä. Varsinkin Angel. Buffy vielä osasi nojata viikon hirviö-vaihteeseen hyvänä apuna mutta Angelilla on ongelmia alussa jo ihan kokoonpanonsakin kanssa. Ja vaikka Cordelia tuleekin (spoiler) kehittymään hahmona niin en oikein ymmärrä miksi näin "epäkiinnostavalla" porukalla on pyritty luomaa uutta sarjaa. Jo pelkästään Angelin käyttäminen päähenkilö tuntuu ilman sarjan katsomista jotenkin pirun huolestuttavalta.
Mutta ei hätää, Buffyn tavoin sarja kyllä löytää itsensä. Jopa Angelin hahmo kehittyy hyvällä tavalla. Mikä tosin ei toiminut tippaakaan kun hahmo palasi Buffyn seiskakauden lopussa vierailulle.

Joni Ahonen kirjoitti:Kun Tara paljastui ihmiseksi, se teki tympeästä hahmosta heti kiinnostavamman.

No mutta eihän sitä käsitelty kuin about yksi jakso ja se oli sitten ohi. Vai tarkoitatko siis että siitä eteenpäin muuttui tai enemmäkin alkoi kehittyä hahmona? Silloin Kyllä.

vaikka Wesley ei olekkaan Cordelian tavoin kuin keskitason hahmo.

...Odotahan vaan... :P

Buffysta/Angelista puheenollen, viimeisimmästä Buffy maratoonistani on nyt neljä vuotta... Taidan ensivuonna taas nauttia Scoobyjengistä kun sopiva määrä jaksoja on taas päässyt hämärtymään muistista. Oh-yeah...
Avatar
Silence
 
Viestit: 808
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 07.09.2018 21:20

Silence kirjoitti:Jännää sinänsä miten molemmat sarjat kärsivät samanlaisesta alkuyskähtelystä. Varsinkin Angel. Buffy vielä osasi nojata viikon hirviö-vaihteeseen hyvänä apuna mutta Angelilla on ongelmia alussa jo ihan kokoonpanonsakin kanssa. Ja vaikka Cordelia tuleekin (spoiler) kehittymään hahmona niin en oikein ymmärrä miksi näin "epäkiinnostavalla" porukalla on pyritty luomaa uutta sarjaa. Jo pelkästään Angelin käyttäminen päähenkilö tuntuu ilman sarjan katsomista jotenkin pirun huolestuttavalta.
Mutta ei hätää, Buffyn tavoin sarja kyllä löytää itsensä. Jopa Angelin hahmo kehittyy hyvällä tavalla. Mikä tosin ei toiminut tippaakaan kun hahmo palasi Buffyn seiskakauden lopussa vierailulle.


Pystyn hyvin uskomaan, että hahmoissa tapahtuneen kehitystä. Alkuun on häirinnyt porukan taso, kun hahmoista kukaan ei suuremmin kiinnosta. Doylen kuolema oli heti sellainen jes ne tappo sen wuhuu! Ei hyvä merkki.

Ja minulla on ollut mielessä koko ajan Angelin kökkö esiintyminen seiskakauden lopussa. Ajattelin silloin, että eikö tyyppi ole omassa sarjassaan muuttunut ollenkaan.

Silence kirjoitti:
Joni Ahonen kirjoitti:Kun Tara paljastui ihmiseksi, se teki tympeästä hahmosta heti kiinnostavamman.

No mutta eihän sitä käsitelty kuin about yksi jakso ja se oli sitten ohi. Vai tarkoitatko siis että siitä eteenpäin muuttui tai enemmäkin alkoi kehittyä hahmona? Silloin Kyllä.


Olin huojentunut yllätyksestä suuresti, koska Tara muuttui tavalliseksi kuolevaiseksi, hahmoksi joka voisi oikeasti kuolla ja siksi olla hänen puolestaan huolissaan... Itse inhosin nimittäin suuresti Anyaa, joka oli vain hörhö hahmo. Olisin halunnut Xanderille tavallisen hörhön tyttöystävän, en demonia, joka opettelee ihmisten tavoille. Hahmo ei oikein toiminut mitenkään, vaikka näyttelijä söde olikin. Sama ongelma oli myös kirjaimellisesti tyhjästä ilmestynyt Dawn, joka olisi saanut kuolla Buffyn sijaan vitoskaudella. Kun hahmo ei ole tavallaan ihminen, oma kiinnostus ja hahmon uskottavuus kärsii mielestäni paljon, vaikka ymmärrän Dawn merkityksen Buffyn kasvussa. Spiken ja Angelin kohdalla vamppyyrimäisyys ei haitannut, sillä se oli suurin osa hahmojen viehätystä.

Silence kirjoitti:vaikka Wesley ei olekkaan Cordelian tavoin kuin keskitason hahmo.
...Odotahan vaan... :P


Olen valmis. :P Buffy opetti kärsivällisyyttä. Wesley on kyllä hahmona parantunut, vaikka tuntuu edelleen vähän halvalta versiolta Gilesistä.

Uskon Angelin tason nousevan ja otan Barcelonan reissuani varten kolmannen kauden mukaani. Toivottavasti reissu ei mene vain hotellihuoneessa Angelia katsellessa. :)

Silence kirjoitti:Buffysta/Angelista puheenollen, viimeisimmästä Buffy maratoonistani on nyt neljä vuotta... Taidan ensivuonna taas nauttia Scoobyjengistä kun sopiva määrä jaksoja on taas päässyt hämärtymään muistista. Oh-yeah...


Itse olen ajatellut myös sarjan katsoa läpi uudestaan ennen kuin täytän 30 v. Ekat kaudet tekisi mieli skipata, mutta toisaalta hahmojen kehityskaaren seuraaminen kiinnostaa.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Silence » 09.09.2018 17:30

Joni Ahonen kirjoitti:Ajattelin silloin, että eikö tyyppi ole omassa sarjassaan muuttunut ollenkaan.

Hmm sen kyllä voi laittaa myös Whedonin paskan ohjauksen piikkiin päätösjaksossa. Ovat yrittäneet saada Angeliin suuren ja komean sankarin fiilistä joka ei sovi tippaakaan hahmon tyyliin.

Silence kirjoitti:vaikka Wesley ei olekkaan Cordelian tavoin kuin keskitason hahmo.
...Odotahan vaan... :P


Olen valmis. :P Buffy opetti kärsivällisyyttä. Wesley on kyllä hahmona parantunut, vaikka tuntuu edelleen vähän halvalta versiolta Gilesistä.

Eipä kauan enää... Itseasiassa nyt kun mietin niin Wesley muistuttaa häiritsevän paljon myöhemmillä kausilla Minua... öh... en tiedä onko se hyvä vai huono asia..

Itse olen ajatellut myös sarjan katsoa läpi uudestaan ennen kuin täytän 30 v. Ekat kaudet tekisi mieli skipata, mutta toisaalta hahmojen kehityskaaren seuraaminen kiinnostaa.

EEEEIIII. Älä missään nimessä skippaa alkupäätä. Se juuri tekee jutun seuraamisesta uusintakierroksilla niin mielenkiintoista kun Tiedät miten suuren kehityksen hahmot ja tapahtumat tulevat tekemään hassutelevasta ja kevyestä sarjan alkupäästä...
Jaan Buffyt aina päässäni kahteen osaan. Lapsuus (kaudet 1-3) ja aikuisuus (kaudet 4-7) ja aina innolla odotan alkupäätä katsoessa että päästään neloskauteen kun homma alkaa kunnolla kasvamaan... Trust me, se on upeaa.
Avatar
Silence
 
Viestit: 808
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Silence » 13.09.2018 00:40

STAR TREK DISCOVERY - Season 1

Star Trek on palannut. Ensin elokuvien muodossa ja nyt järkyttävän pitkän 12 vuoden tauon jälkeen myös tvn rintamalla.
Suureksi yllätykseksi sarja ei sijoitukkaan JJ Abrahamsin remake-aikajanalle vaan Alkuperäisen tv sarjan maailmaan, ollen samalla esiosa alkuperäiselle sarjalle. Tai näin ainakin kovasti väitetään. Tätä on vaikea kylläkin uskoa sillä kaikki visuaallisuudesta designiin on suoraan Abrahamin elokuvista ja sarjasta selviää katsojana ehdottomasti paremmin läpi kun kääntää sopeutumisnupin siihen pykälään joka osoittaa sarjan kuuluvan uuden elokuvasarjan maailmaan. Luulen että ainut syy ettei näin ole on tekijänoikeudet sillä en nähnyt sarjan yhteydessä missään Abrahamsin tuotantoyhtiön logoa.

Pelko JJn sekoilumaailmasta on kuitenkin turha. Hahmot eivät juoksentele muffinsit suussa tai sekoile kohtauksesta toiseen housut nilkoissa, eivätkä linssiflaret tukehduta katsojaa, vaan sarja on vahvasti dialogii ja hahmodraamapainotteinen mutta osaa näyttää visuaallisesti kauniilta ja värikkäältä aina kun tarve vaatii. Sopivaa annosta huumoria ei tietenkään missään vaiheessa unohdeta ja sarja osaa vastapainona vakavoitua erittäin vakavalle tasolle. Hahmot kehittyvät hyvin ja Dialogi on pääsääntöisesti hyvää ja viihdyttävää mutta muutamina tunteellisina hetkinä aloin vain pyöritellä silmiä päässäni kun lässynlässyn tunteiden purkaus-dialogi vain jatkui. Ensimmäistä kertaa myös Trekin historiassa sarja on yhtä isoa juonilankaa seuraava eikä irrallisista jaksoista koostuva kausipaketti. Toki kauden 15sta jakson aikana muutama sivuseikkailunmakuinen täytejakso päästä ohimennen läpikäymään, kuten lähinnä seuraavaa jaksoa valmisteleva hiiidas metsäseikkailu sekä erinomainen ja todella hauska aikamatkustusjakso.
Sarja myös tuntuu nojaavan juuri sopisissa sykkeissä ilmaantuviin yllätyskäänteisiin, ehkä vähän liikaakin, sillä aloin loppupuolella pohdiskelemaan että kaikki jutut tuntuvat aina tähtäävän nurkan takaa tulevaan suureen juonenmuuttajakäänteeseen ja siitä sitten aloitetaan tähtäämään seuraavaan isoon juonikuvioon, eikä näiden välissä ole juuri mitään.

Toki sarja kärsii JJn tekeleiden tapaan siitä perusviasta ettei tälläkään kertaa Tutkita Tuntemattomia maailmoja ja rohkeasti mennä sinne minne kukaan ei ole ennen mennyt. Sarja lähinnä hipaisee legendaarisen sanomansa pintaa ja tuntuu keskittyvän keskeiseen juonikuvioonsa Tähtiliiton ja Klingonien välille syttyneestä sodasta jonka sarjan päähenkilö saa alussa aikaan. Kuulemani mukaan ihmismassat ovat suhtautuneet tätä sarjaa kohtaan harvinaisen vihamielisesti enkä kyllä oikeasti pysty ymmärtämään mikä tässä sarjassa muka on niin avuttoman huonoa ettei se ansaitse edes kunnollista arviointia. Toki, Uss. Discovery ei ole esikuvalleen uskollinen, pahvilaatikoista rakennettu vaan näyttää nykypäivän standardit täyttävältä tähtilaivalta ja Klingonien ulkonäkö on raskaalla kädellä pistetty uusiksi... mutta niinhän Klingonien ulkonäkö ja tavat ovat muuttuneet jo alkuperäissarjan versiosta ainakin Kahdesti aikaisemmin. Mutta TÄMÄ kerta on SE kerta kun muutosta ei saisi tehdä? Perusasiat ovat molemmlla kuitenkin kohdallaan: Tähtilaiva omaa kaikki ne asiat mitkä sen kuuluukin ja Klingonit ovat juuri sellaisia kuin niiden pitääkin olla. Väritys on eri, mutta tuote pinnan alla on edelleen sama.

Tekijöiden pahin virhe on kuitenkin ollut Sarjan käynnistävä kaksiosainen Pilotti joka antaa täysin vääränlaisen kuvan sarjasta. En todellakaan ylläty jos ihmiset ovat nähneet J.J. Abrahamsin leffoja muistuttavan toiminnantäytteisen SOTAsekoilupilotin ja päättäneet jättää sarjan siihen. Päähenkilömme mokaa pahasti ja aloittaa sodan Tähtilaivaston ja Klingonien imperiumin välillä ja joutuu itse sotarikollisena vankilaan. The end. Sarjan todellinen aloitus on kolmas jakso joka jatkaa tarinaa puoli vuotta myöhemmin ja pääsemme lopultakin itse sarjan nimikkoaluksen, USS Discoveryn ja sen miehistön seuraan. Ja en todellakaan voi ymmärtää miksi sarjaa ei ole aloitettu kyseisestä jaksosta, ilman tietoa aikaisemmasta tapahtumasta. Tällöin olisimme päässeet paljon herkullisemmasta tilanteesta mukaan tarinaan kun tapahtumat olisivat jo menossa ja kaikki osoittelevat surkeaa päähenkilöämme syylisenä kaikesta ja olisimme pikkuhiljaa saaneet tietää missä mennään ja mitä on tapahtunut. Nyt kaikki vaan heitetään päin näköä sitä mukaa kun tapahtuu ja päähenkilön mielenkiintoisin taustatarina laimennetaan samantien kun mitään salattavaa ei ole.

Sarjan parhaimman ja samalla mielenkiintosimman henkilön tittelin nappaa helposti Jason Isaacsin näyttelemä Discoveryn kapteeni Gabriel Lorca, joka on samaan aikaan karismaattisen nokkela ja pilke silmäkulmassa kulkeva vahva johtaja mutta myös epätavallisia ratkaisuja tekevä ja oudon sosiopaattisesti käyttäytyvä hahmo.
Discovery on ensimmäinen Star Trek sarja jossa ydinhahmo ei olekkaan laivan kapteeni vaan miehistön jäsen, Michael Burnham. Burnham on potenttiaallinen ja taustaltaan todella mielenkiintoinen hahmo sillä hän on orpo ihminen joka on kasvatettu Vulkaanien kotiplaneetalla näiden tavoille.... Valitettavasti tämä puoli hahmosta ei tule oikeastaan millään tavalla käyttöön tai huomioon sarjan edetessä ja Burnham on myös koko hahmojoukon heikoin ja mielenkiinnottomin lenkki heti ekasta hetkestä lähtien. Näyttelijä itse vaikuttaa hyvltä mutta roolisuoritus tai pikemminkin hahmon ohjaus tekee hahmosta todella yksitoikkoisen ja mielenkiinnottoman tapauksen.
Sivuosat ovat kuitenkin erinomaisia. Alunperin Discoveryn miehistöön tutustuessani olin huolissani että mitä tästäkin sekopääjoukosta lopulta tulee, mutta hahmot alkoivat nopeasti kasvamaan niin sarjassa kuin sisälläni ja lopputuloksena on joukko erilaisia ja mielenkiintoisia symppishahmoja. Erityismaininta Quillermo Del Toron lemmikille, Doug Jonesille joka on kerrankin saanut itselleen KUNNON roolin kapteeni Lorcan kakkosmiehenä.

Discoveryn ensimmäinen tuotantokausi on hieman köhisevä ja epätasainen -mutta potenttiaallinen ja tulevaisuuden kannalta hyvää lupaava niin hahmojen kuin tapahtumienkin osalta. Sarja tuntuu Suuren -mutta ei niin lahjakkaan fanin suunnittelemalta fanfictionilta joka on tungettu täyteen monia yksityiskohtia aikaisemmista sarjoista ja niitä yhdistelemällä luotu nykykatsojalle "sopiva" sarja. Jotkin fanserviet toimivat, toiset tuntuvat rasitteelta.
Sarja on valitettavasti muutamasta huippuhetkestään huolimatta varsin kevyttä perusviihdettä, eikä tarjoa missään vaiheessa suuria kysymyksiä tai analyyseja tai syvällisiä pohdintoja tai oikeastaan yhtään mitään mitä on totuttu Trekien maailmassa Ennen vanhaan näkemään. Eivätkä monet todella potenttiaalliset ja nokkelat hetketkään aina osu maaliin vaikka intoa ja yritystä on selvästi ollut.

Mutta muutamat hetket kun sarja oikeasti onnistuu, se Todella onnistuu. Sarjan loppupuolella tapahtuva valtava supertwisti on erinomaisesti rakennettu ja täydellisesti istutettu sarjan tapahtumiin jo alkuvaiheissa niin että tarkat katsojat voivat joko huomata sen tai ainakin epäillä mitä todellisuudessa on tekeillä. Itselläni oli vahvat epäillykset jo pitkään mutta twisti onnistui silti yllättämään erinomisella toteutuksella ja rytmityksellään.

Trek -sarjat ovat usein lähteneet yskien liikkeelle ja pikkuhiljaa löytäneet sen oman juttunsa. Toivon myös Discoveryn tekevän samaa seuraavalla tuotantokaudella. Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä eteenpäin.

3 / 5
Avatar
Silence
 
Viestit: 808
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 26.09.2018 20:50

Angel 3. kausi

SPOILEREITASPOILEREITASPOILEREITA!!!


Erinomaisen kakkoskauden jälkeen aloitin innoissani Angelin seikkailut kolmannen kauden parissa, joka tuntui hämmästyttävän pitkältä.

Kolmannen kauden yksi isoimmista yllätyksistä paljastui jo lukiessani DVD:n takakantta, jossa paljastuu, että Darla odottaa Angelille lasta. Tästä ei mainittu Buffyssa sanallakaan, joten yllätys on suuri ja mielenkiintoinen siksikin, ettei sarjassa ole aiemmin puhuttu siitä, voivatko vamppyyrit saada lapsia. Darlan paluuseen kuluu aikaa yllättävän monta jaksoa, eikä tätä ennen mukana ole kovinkaan muistettavia jaksoja, vaikka taso liikkuukin ok-hyvä-tosihyvä -akselilla.

Sarjassa olen alkanut tykkäämään monista aiemmin pienemmälle osalle jääneistä hahmoista. Demoni Lorne tuntui alkuun liian yli meikatulta keikarilta, mutta pidän hahmon äänestä, rauhallisuudesta ja erikoisuudesta muutenkin. Se että sarjassa on hyviä demoneja, jotka eivät omaa supervoimia, on aina piristävää. Lornen näyttelijä saa hahmolle persoonaa tuotua hyvin mukaan ja lopulta hänestä tulee osa jengiä. Myös Lornen klubin jatkuva tuhoutuminen naurattaa. Surullista että Andy Hallet menehtyi varsin nuorena.

Lornen klubin tuhoutumisesta tuli mieleen kuinka piristävää olikaan nähdä vaihteeksi hirviömäisiä ihmisiä. Gunnin vanha jengi listii viattomia demoneja ja lopun raju isku Lornen klubiin sai pelkäämään hahmojen puolesta todella paljon, vaikka lopulta tyypit saavatkin odotetusti turpiin. Yllättävää on kakkoskauden lopun höhhelö-jaksoissa nähty Fred, josta on tullut yksi päähenkilöistä. Kuten Buffyssa myös Angelissa on aika yllättäviä vetoja sen suhteen ketkä sivussa esiintyneet hahmot nostetaankin yllättäen porukkaan mukaan. Fred on alkuun aika rasittava, mutta kun hahmo kehittyy ja tottuu maailmaan, aloin pitämään häntä söpönä älykkönä.

Angelissa hieman yllättäen parhaimmaksi hahmoksi nousee traaginen ja vihaiseksi muuttunut Wesley. Enpä olisi uskonut Buffyn kakkoskaudessa nähdyn takakireän nörtin ja pelokkaan Wesleyn muuttuvan kovaksi jätkäksi, joka jättää tukan kampaamatta ja sängen ajamatta lähtien hakkaamaan demoneita isojen kirveiden kanssa. Hahmolle tapahtuu suuria muutoksia ja häntä alkaa käymään pahasti sääliksi. Wesleyn ihastus Frediä kohtaa ei nyt niin kamalasti koskettanut eikä muutkaan kehnot kolmiodraamat, kun hahmot ei niistä kunnon pultteja vedä. Angelin ja Cordelian juttu tuntuu NIIN oudolta, mutta olisiko sarjaa voitu tehdä ilman romansseja Angelin vain itkien Buffyn perään? Ei. Ja täytyy muistaa, että Buffyssakin romanssit yllättivät ja alkoivat lopulta tuntumaan oikeilta. Angelin ja Cordelian juttu voisi oikeasti toimia, jollei saatanan tyhmää Groota olisi tuotu sarjaan. Conan Barbaarin hienosteleva äpärälapsi on vain rasittavan vähänälyinen tyyppi, jossa tosin kiehtoo tyypin oikeamielisyys ja vahvuus. Kuitenkaan en nähnyt Cordyn ja Groon välillä mitään kipinöitä missään vaiheessa, hän on vain Cordelian high school aikojen namifantasia, joka ei aivan sovi nyt aikuistuneen Cordyn kohteeksi. Tästäkin koitetaan kolmiodraamaa vetää, mutta homma on tosi väkinnäistä. Onneksi Cordy sentään leikkaa Groon hiukset kuten minäkin tein (kiitos Silence), heti muuttui tyyppi mielyttävämmäksi. :) Groo ei sarjassa kauan onneksi ole ja Cordelian ja Angelin suhde etenee jopa niin, että se alkaa muutumaan hyvinkin kiinnostavaksi, kun Cordelia alkaa muuttumaan. Enkä puhu vain hahmon demonipuolesta, joka onneksi ei ole vaikuttanut hahmon ulkonäköön tai persoonaan. Saa nähdä mihin Cordelian demoni ja Angel juttu etenevät.


Kolmaskausi sisältää muutamia superjaksoja, joista kenties parhain on ikuisesti samaa balettiesitystä esittävät näyttelijät, jossa hahmot joutuvat itsekin keskelle draamaa. Pidin jaksosta myös sen takia, että tyypit kerrankin ottavat lunkisti ja lähtevät kuin Frendit kaveriporukan tavoin ulos keskenään. Myös jakso, jossa Gunn on myynyt sielunsa sisältää lopussa hauskan ja jännittävän kohtauksen, jossa Angel lupaa voittaa yksinkertaisen korttipelin. Angelin ollessa viileän varma voitostaan, hän häviää pelin niin surkeasti, että jopa itsekin ihmettelee huonoa tuuriaan. :lol: Tällaista huumoria mieluummin, kuin muuta höpöilyä, joka ei naurata pahemmin hahmon kohdalla. Fredin vanhemmat nähdään yhdessä jaksossa, jossa tehdään sama temppu kuin Taran kohdalla: alkuun epäilyttävät vanhemmat paljastuvatkin ihan normaaleiksi ja mukaviksi ihmisiksi. Mikä yllätys Buffy-versessä! :shock: Angelin tiimi muuttuu kuin perheeksi Angelin pojan syntyessä. Siksi se, mitä Wesley joutuu kokemaan, tuntuu erityisen pahalta. Wesley saa osin ansaitusti turpiinsa ja yksi suurimpia yllätyksiä on, kun Angel menettää täysin malttinsa yrittäessään tappaa avuttoman Wesleyn sairaalasänkyyn, kun tämän kurkku on viilletty auki. Sairaalasängyssä kättään kurottava ja henkeään haukkova Wesley on samaan aikaan surkea ja pelottava näky. Hahmon synkkyyttä ehkä aavistuksen liijoitellaan, mutta toisaalta jos me kokisimme itse edes vaikka 10 % Wesleyn tuskasta, vittuuntuisimme ja ahdistuisimme varmasti kovemmin. Televisiossa kaikkea pitää korostaa, jotta menee perille varmasti hahmojen tunteet katsojille.

Holtz on pahiksena yllättävän mielenkiintoinen, vaikka välillä vanhojen hahmojen uudelleenherättäminen tuntuu väkinnäiseltä idealta. Holtz onneksi on jollain tasolla Angelia ovelampi ja hänen suhteensa Angelin poikaan Connoriin on kiinnostava. Se on aito, mutta samanaikaisesti hän käyttää Connoria kostonkappaleena. Poikaa kuitenkin samalla oikeasti rakastaen ja ollen tälle enemmän isä kuin Angel konsanaan voisi olla. Mielenkiintoinen ja hyvä idea. Karismaattista näyttelijää kuuntelee myös mielellään.


Pidän hahmojen kehittymisestä ja aikuistumisesta. Cordeliasta on tullut tunneälykäs ja huolehtiva ihminen, jossa on sopivasti sitä pikkuisen pinnallista koulun suosituinta tyttöä edelleen toki jäljellä. Angel on vähän jämähtänyt hahmo, jonka puolesta ei osaa oikeasti huolestua, kun hahmo ei pelkoa tunne. Kauden lopetus on hieno, mutta Angelin kohtalo ei tunnu niin pahalta kuin vaikkapa Wesleyn. Muista hahmoista Gunn ja Fred ovat ok-osastoa, eivät muuta. Lornea haluan nähdä jatkossa lisää ja olen pitänyt seksikkäästä pahiksesta Lilahista, jossa on kuitenkin oma heikot puolensa. Hahmo selvästi pitää yllään kylmää ja laskelmoivaa naamiota, jolla peittää pelkojaan ja kaipuuta rakkauteen ja seksiin. Eipä olisi uskonut, että Wesley heittää Lilahin kaltaista naista ulos sängystään miten lystää. Connorin teiniversio vain rasittaa eikä näyttelijässä ole karismaa ämpäriä enempää.

Kauden lopetus sai kuitenkin minut heti aloittamaan neljännen. 4. Kauden aloitus lupaa oikein hyvää ja aloitus on nerokas, kun Angel näkee houreunia. Wesleykin hienosti nojautuu varjoista illallispöydän ääreen. Upeaa! Tästä on hyvä jatkaa.

Hyvä kausi, mutta ei aivan nouse kakkosen tasolle.

*** 1/2 /*****
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 01.12.2018 12:00

Angel tuli katsottua jo kuukausi sitten loppuun. Meinasi unohtua viimeisten kausien arvostelut. Ne tulee tässä. Pahoittelut, jos teksti on sekavaa, aloitin neljännestä kaudesta kirjoittamaan jo kuukausi sitten ja päätin nyt viikolla naputella molemmista mielipiteet. Vaihdetaan tuo Angelin avakin pois, kun sarja on päättynyt osaltani. :)


Angel 4. kausi

SPOILUJASPOILUJASPOILUJASPOILUJA



Alkuun sanottava että neljäskausi jatkui hyvinkin kiinnostavissa merkeissä. Wesleyn asema jäi askarruttamaan sen suhteen kenen puolella hän todella pelaa, sillä hänen ja Lilahin suhde muuttuu pelkästä seksisuhteesta astetta lämpöisemmäksi ja Angelin porukan viha ei näytä paljoa juuri kaikonneen. Wesleyn jäädessä porukan ulkopuolelle, hän siitä huolimatta haluaa auttaa Angelia ja vanhaa jengiään. Angel on upoksissa, kiitos kusipää Connorin, joka on melkein samanlainen aivopieru kuin Dawn Buffyssa. Connor on oikeastaan täydellinen poika-vastine Dawnille, joka ilmestyi kirjaimellisesti myös tyhjästä. Harmi vain, että siinä missä Dawnia alkoi lopulta sietämään ja hänen näyttelijänsä osasi myös näytellä, Connorin roolin vetäjä ei omaa mitään karismaa. Ei voi olla vertaamatta nimen vuoksi T2:n Connoriin, jossa oli ASENNETTA, vaikka kyseessä olikin 12-vuotias poika. Connor ei kuitenkaan ole neljännen kauden pahin asia, se ”kunnia” menee aivan käsittämättömyyksiä tekevälle Cordealille, joka ei ole enää yhtään sama hahmo kuin aikaisemmin. Mutta palataan myöhemmin asiaan.


Neljäskausi sisältää klassisen muistinmenetys -jakson, joka oli varsin huvittava, kun hahmot alkoivat käyttäytymään samalla tavalla kuin alkuaikoina. Tämä samainen idea toimi kuitenkin Buffyssa 10 kertaa paremmin ja hauskemmin. Wesleyn muuttuessa takaisin akateemiseksi ja säikyksi älypääksi huvitti hetken, kuten myös hahmojen krapulainen konttaaminen epäonnistuneen taian jälkeen. Myös jakso, jossa porukka lähtee Las Vegasiin Lornea moikkaamaan, on hauska kevennysjakso, joka nähtävästi myös on oikeasti kuvattu Vegasissa. Yksittäisiä huippujaksoja löytyy, mutta taustalla pyörivä erittäin väkinnäinen Cordelian ja Angelin rakkaustarina on tuskaisaa seurattavaa, kuten koko Cordelian olemus kaikkineen. Kolmannella kaudella jäi vahvasti sellainen fiilis, etteivät edes tekijät usko Angelin ja Cordelian juttuun, siksi sitä pitää jopa kahden hahmon, Grootin ja Lornen, hieroa katsojien ja Angelin naamaan, että oi kun teidän välillänne niin kipinöi. Niin varmaanki juu.

Tässäkin kaudella varsinainen pääpahis jää taka-alalle, vaikka saammekin helvetin komeasti maskeeratun kivisen paholaisen porukkaa hakkaamaan monta kertaa. Tajusin vasta tässä kaudella, että suurin ero Buffyyn taisteluissa ovat tuliaseet, joita Wesley yllättäen hihasta vetelee, mitä myös usein pahiksetkin käyttävät. Yllättävän nopeasti neljäskausi menee samanlaisiin maailmanlopun tunnelmiin kuin Buffyn seiskakausi, joka olisi jännää, jollei koko homma lössähdä ihan outoihin ratkaisuihin, mihin ei saada kunnon vastauksia koko kaudella.

Cordelia. Mitä helvettiä ne menivät bitchimäiselle ja pinnalliselle Cordylle tekemään?!! En olisi uskonut ikävöiväni vanhaa Cordeliaa, mutta nyt on pakko. Hahmo palaa muistinsa menettäneenä ja sitten alkaa koko Buffy-universen raastavin puhetapa. Cordelia on silloin ollut hieno hahmo, kun tämä vakavoituu ja ymmärtää asioita tunteella, mutta kun hahmo puhuukin koko ajan hennolla ja henkevällä äänellä tyyliin: ”oi, miten sinä osaatkin valita sanasi aina oikein”, ”minä voin luottaa vain sinuun”, ”sinun pitää saada jotain todellista”, ”esittelen tässä avointa kaula-aukkoani, hups, tissini puplahtavat kohta ulos” ja ”nyt annan sinulle pesää, oih”, ”Angel, mene sen ylitse, että nussin poikaasi”, oih oih ja oih!” Teki mieli skipata nuo kohdat kokonaan ja koko Connorin ja Cordelian juttu tuntui kuin katsoisi milf-pornoa, aikuisen naisen viettelemässä poikaa, joka ei helvetin ulottuvuudessa yhtään pornolehteä ole päässyt lukemaan. Cordelia on siis pahis ja kohta tämä onkin raskaana Connorille ja synnyttää aikuisen jumalaisen tumman naisen WTF?!?! Kyllähän Buffykin omasi outouksia, mutta Angelissa ei tule fiilistä, että tätä olisi oikeasti suunniteltu kovin kauan. En pidä siitä yhtään, että kovasti sarjassa vakuutellaan kaiken olleen suurta suunnitelmaa ja plaa plaa, mutta kun tämmöinen uskottelu vetää pohjan kaikelta. Carpenter ei ole kummoinen näyttelijä eikä hänelle olisi pitänyt antaa tämmöistä roolia vedettäväksi. Koko kaudella ei saada hänen käytökseensä edes kunnollista vastausta, asiat jäävät roikkumaan ilmaan liikaa.

Jos unohdetaan pahis-Cordelian aivopierut, on kaudella hyvääkin. Angel muutetaan Angelukseksi ja lopun Jumala hyväpahis on mielenkiintoisesti erilainen uhka kuin aiemmat. Ja edelleen Angelin menneisyyttä valoittavat jaksot ovat mielenkiintoista seurattavaa. Tykkäsin myös siitä jännityksestä, kun Fred ainoana alkuun tajuaa porukassa Jasminen todelliset kasvot. Kauden lopetus on myös hyvä, jossa tekijätkin ovat selvästi tajunneet, ettei Connoria kannata sarjassa pitää, sillä poika on rasittava hahmo. Onneksi kauden cliffhanger on toimiva ja jännä, joka vähän poistaa karvasta makua suusta.

Neljäskausi olisi erinomainen, jos aivopieru-Cordelia ja rasittava Connor olisi unohdettu.

***/*****


Angel 5. kausi


Angelin vitoskausi sijoittuu Buffyn seiskakauden jälkeiseen aikaan, kuten ennakkoon vähän aprikoinkin. Pettymystä herättäneen neljännen kauden jälkeen tiesin, kun Spike (paras hahmo Buffy-versessä ever) astuu kuvaan, kausi voittaa kevyesti edelliset vaikka vasemmalla kädellä.

Tosiaan vitoskauden suunta on mielenkiintoinen, kun porukka ajatuu Wolfram & Hartin johtoon. Spike ei kuollutkaan, josta olen tavallaan iloinen, mutta samalla hahmon upea kuolema sitten myös näin mitätöitiin. Spike tuo huumoria ja asennetta omalla tyylillään paljon keskinkertaiseen Angelin porukkaan. Eihän Spiken tarvitse kirjaimellisesti kuin vain seistä nurkassa läpinäkyvänä haamuna peittoen karismallaan ankean Angelin ja muut kankeat porukan jäsenet mennen tullen. Spiken tulo sytytti toiveen myös siitä, että kohtaisivatko Spike ja Buffy vielä, mutta häiritsevästi Sarah Michelle Gellar on vissiin päättänyt roolinsa Buffyn seiskakauden myötä lopullisesti. Roomaan sijoittuva jakso vain ärsytti, kun ”Buffystä” nähdään blondityttö takaa bilettämässä. Ääh, minä olisin halunnut nähdä vielä jonkin koskettavan kohtaamisen ja kunnon kolmiodraaman. Oho, sanoinko tuon ääneen?!

Vitoskausi asettaa porukan uuteen asemaan ja saa Angelin välillä tuntumaan aika niljakkaalta tyypiltä tehden aikaisemmin niljakkaasta Spikestä todella maan läheisen hahmon. Spike roikkuu mukana alussa aika väkinnäisenä haamuna, mutta koska hahmolla ei ole mahdollisuutta poiskaan lähteä, hänestä tulee osa tiimiä osin pakolla. Vitoskauden pääjuonikuvio, jota oikeasti on myös kaukaa mietitty toisin kuin edellisen kauden sekoiluja, liittyvät sarjassa muutamaan otteeseen mainittuun ennustukseen vamppyyristä, joka saisi ihmisyytensä takaisin. Mikä loistava veto saattaa Spike kilpailemaan Angelin kanssa siitä, kuka pelastaa maailman ja muuttuu ihmiseksi. Tähän juonikuvioon povataan parissa jaksossa oikein hyvääkin jänniystä kohti tulevaa, sillä katsojana minun ei ainakaan ollut selkeää mielipidettä siitä kumpi ansaitsisi saada ihmisyyden takaisin. Kummassakin tilanteessa toisen tappio tuntuisi pahalta. MUTTA!!!! Mitä helvettiä tapahtuukaan kauden edetessä?!!? Koko juonikuvio, ennustus vain unohdetaan ja Angel mitätöi sen viimeisen jakson aikana ilman kamalampaa painostusta itseltään pois ja hetken aikaa höpisee Harmonyn(?!?) kanssa siitä miltä tuntuikaan olla ihminen. Oikeasti harkittu ja koko Angelin sarjan mahdollisesti määrittävä juonikuvio, joka olisi päättänyt hienosti koko sarjan, vain unohdetaan olkapäitä kohauttamalla… Olin jo päässäni rakentanut kohtauksia, jossa Spike saa dramaattisesti ihmisyytensä takaisin ja näin kohtaa myös Buffyn totutellen elämään heikkona ihmisenä. Koko juonikuvio vain heitetään romukoppaan ja loppu tapahtuu kiirehtien jääden cliffhangeriin, mikä itsessään ei sinänsä haittaisi, jollei suurempaa juoniokuviota olisi noin vain unohdettu. Kiitos tyhjästä, perkele. :x


Jos unohdetaan tuo aivopieru, vitoskausi on selkeästi parempi kuin kolmonen ja nelonen. Pitkä matka on tultu Angelin etsivätoimistosta suureen Wolfram & Hartiin, jossa olisi ollut vielä paljon vaikka mitä ammennettavaa. Samalla huomaa kuinka kaipaa edellisten kausien pienempää kaavaa, vaikka toki uusi aluevaltaus sopii viimeiselle kaudelle. Yksittäisiä hyviä jaksoja nähdään paljonkin ja pidin erityisesti Wesleylle annetusta ruutuajasta. Hänestä on tullut Angelin myötä yhtä suurta surun ja ahdistuksen taakkaa kantava hahmo, jossa on myös jytyä. Suhde Frediin kokee dramaattisen lopun, kun Fredin hahmo kuolee pois ja tämän kehon valtaa Illyria, muinainen pahuus. Pelkäsin tätä muutosta ihan hitosti, sillä Cordelian kohdalla homma jäi todella epämääräiseksi höpöilyksi. Mutta mitä ihmettä! Amy Ackerhan osaa näytellä outoa pahista niin hyvin ja äänen sävyään muuttaen, että piti pari kolme ihan tarkistaa onko näyttelijä sama. Myös mielettömän onnistunut maskeeraus ja isot siniset piilolinssit sopivat todella hyvin omituiselle muinaiselle pahikselle, jota Amy esittää pelottavan hämmentävästi. Suorastaan nauliuduin aina kun hahmo esiintyi. Jos minulle olisi esitetty paperilla idea pahikseksi muuttuvasta Fredistä, joka puetaan nahka-asuun ja isoihin piilolinsseihin, olisihin nauranut koko ajatukselle ja pohtinut etteivätkö ne oppineet Cordeilasta mitään. Idea toimii ja Wesleyn suhtautumista on myös kiinnostavaa seurata. Toiveet siitä, että vanha tuttu Fred olisi vielä jossain Illyrian sopukoissa, pitää mielenkiintoa yllä. Harmi vain, että tämäkin lupaava juonikuvio jää kesken. Wesleyn poistuminen sarjasta ei herättänyt niin suuria tunteita, mutta Illyrian kasvanut inhimillisyys kosketti.

Kun tuli tuo Cordeliakin nyt mainittua, hänestä ei yllättäen kuulla eikä puhuta kaudella juuri mitään. Cordelia lopulta piipahtaa viimeisen kerran yhden jakson ajan kuin pakotettuna, kun kirjoittajat ovat muistaneet, että tääkin pitäis jotenkin selittää. Cordelian viimeinen esiintyminen on kuitenkin tehty varsin pätevästi ja hahmo jättää koskettavat hyvästit Angelille. Vaikka edelleen koko rakkauskuvio oli ihan mahdottoman outo, hahmojen ystävyys liikutti enemmän, millä tasolla se olisi saanutkin aina olla.

Angel päättyy kesken. Kenties jotenkin sarjakuvat ovat jatkaneet tarinaa, niihin en ole kunnolla tutustunut. Viitoskausi sisältää hyviä ideoita, mutta aika, halu ja Sarah Michelle Gellarin sopimusehdot ovat tehneet mahdottomaksi niputtaa Angelia kauniiseen lopetukseen, jota muistelisi tippa linssissä kuten Buffyn seiskakauden lopetusta. Viimeinen jakso ei edes tunnu kovin lopulliselta. Kuitenkin viihdyttävä kausi, josta on vaikea nauttia toista kertaa, kun tietää ettei saa toivomaansa loppua.

***/*****


Summa summarun. Angel ei sarjana juurikaan yllättänyt. Karkeasti voisi sanoa sen olevan keskinkertainen Buffy ilman Buffya. Sarjat eroavat toisistaan ja samalla niissä on sitä tuttua henkeä ja huumoria, joka pitää otteessaan. Myös pöljiä juttuja löytyy ja ovathan molemmat sarjat myös pahimmillaan aikamoista soopaa, jollei hahmot, huumori ja yllättävät käänteet toimisi niin hyvin. Se miksi Buffy herättää enemmän parempia fiiliksiä johtuu paljolti myös päähenkilöiden iästä, kun sarjan ekoilla kausilla kaikki ovat selvästi ihan lapsiteinejä ja aikuistuvat sitten pikkuhiljaa. Angelissa koko sakki on kolmenkympin ylittäneitä (jopa Cordeliasta jää tämä vaikutelma) vanhoja patuja ja elämäänsä vähän vittuuntuneita angelus ankeuksia. Buffyssa hahmot kasvoivat selkeästi, kun taas Angelin porukka muutaman muutoksesta huolimatta on sarjan päähenkilön tavoin hyvin pysähtynyttä. Siksi juuri kausien välillä muutoksia ei edes juurikaan huomaa, vaan kaikki kaudet sulautuvat yhdeksi massaksi, siinä missä Buffysta minulla on edelleen selkeä käsitys jokaisesta kaudesta omana yksittäisenä kokonaisuutenaan. Angel alkaa surkeammin kuin Buffy enkä usko että jaksaisin koskaan ekaa kautta enää katsoa ensimmäistä kahtaa jaksoa lukuun ottamatta. Angel laajentaa jotain juttuja Bufffysta, mutta ei sarjan olemassaololle kamalasti syitä pysty keksimään. Viihdyttävää seurattavaa, jossa taso notkahtelee välillä enemmän kuin Buffyssa konsanaan. Olisin mielelläni vielä nähnyt kuutoskauden, joka olisi päättänyt juonikuviot nätisti.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Kallu » 13.12.2018 23:09

Tuli tuossa viime yönä, kun ei nukuttua saanut, aloitettua Altered Carbon ja katsoin sitten päivällä sen heti loppuun. Laadukas sarja oli; visuaalisesti todella hieno ja näyttelijät olivat myöskin ihan päteviä. Sarja sijoittuu siis Bladerunnermaiseen kyberpunk tulevaisuuteen missä ihmiset pystyvät kuollessaan lataamaan itsensä uuteen ruumiiseen. Sarja alkaa siitä kun ökyrikas pohatta herätää entinen kommando/terroristin vankilasta uuteen ruumiseen ja haluaa tämän selvittävän kuka yritti murhata hänet. Valitetttavasti vahvan alun jälkeen maaliin tultiin vähän hoiperrellen; kiintoisa murhamysteeri vähän lässähtää ja sarja kääntyy lopussa action-pläjäykseksi. Häiritsi myös, että sarja yritti ajoittain olla vähän liian "cool", mikä näkyi mm. juuri toimintakohtauksissa ja rikkoi muuten yhtenäistä tunnelmaa (esim. lopussa teinityttö lahtaa vartijoita kun taustalla soi poprock ja tämä hahmo oli muutenkin aivan perseestä ja mitäänsanomaton). Päivänpäätteksi kuitenkin hyvä sarja ja tulen varmasti katsastamaan toisen kauden sitten kun se joskus ilmestyy. Suosittelen erityisesti kyberpunkin ystäville, jotka pitävät mahdollisesti alastomuudesta, raa'asta väkivallasta, hienoista scifi visuaaleista yms. elämän hienoista asioista.

8/10
Viimeksi muokannut Kallu päivämäärä 14.12.2018 15:57, muokattu yhteensä 1 kerran
YKSIMIELISESTI FOORUMIN PARAS TOPIC 2017
Avatar
Kallu
 
Viestit: 404
Liittynyt: 24.03.2014 13:30

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Gigante » 14.12.2018 08:10

Halvatun lätkän takia piti katsella Doctor Whon uusimman kauden vika jakso iltamyöhään, mutta toisaalta tämän siirroksen myötä ehdin hoidella joululeipomiset porukoilla ilman kiirettä.

DW:n kohdalla on ollut melkoista totuttelua, kun alla on uusi showrunner, säveltäjä ja tietenkin ihan uusi tohtori. Itselleni tohtorin uusi sukupuoli ei aiheuttanut ongelmia, kiitos kässärien jotka eivät yrittäneet tarpeettomasti korostaa "naiset ovat vähintäänkin yhtä hyviä kuin miehetkin, saatana!"-pointtia.
Yhä on tietenkin ikävä Moffatin tyyliä ja draamaa, mutta pitää tässä ymmärtää että uusin showrunner etsii selvästi vielä sitä omaa juttua. Kausi meni enimmäkseen ns. opettavaisempien ja kevyempien juttujen kanssa. Vierailtiin tuossa mm. kamalalla viiskytluvulla ja noitavainojen ajalla. Olisin toki kaivannut enemmänkin viittauksia vanhempiin juttuihin ja tuttuihin, mutta uusi showrunner halusi esittää enemmän uusia juttuja ja ymmärrän sen selvästi.

Saas nähdä mitä tulevat jaksot (mm. uuden vuoden vaihteen aikana tuleva ns. 'joulujakso') tuovat tullessaan.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2001
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 23.12.2018 11:51

Olen seurannut Sunnuntailounasta, joka on siis Pasilan luojan Atte Järvisen ohjaama ja käsikirjoittama komediasarja. Alkuun en sarjasta innostunut, sillä oikeilla näyttelijöillä toteutettua menoa katsellessa mietti, että miten tämä saattaisi toimia kenties animaationa paremmin, kun Sunnuntailounas sisältää samanlaista napakkaa dialogia ja vauhtia kuin Pasilakin. Onneksi annoin sarjalle mahdollisuuden ja ihastuin siihen suuresti. Sunnuntailounas on hauska, nerokas, mielettömän hyvää dialogia ja tilannekomiikkaa sisältävä sarja, jossa suomalainen vakavuus on otettu taitavasti käyttöön. Yleensä kotimaiset sarjat ja leffat kärsii oman kielen ongelmallisuudesta ja masentavuudesta, mutta Sunnuntailounas osaa hyödyntää tämän. Hahmot ovat kaikessa hulluudessaan todella aitoja, kiitos erinomaisten näyttelijöiden, jotka eivät ole minulle entuudestaan tuttuja. Luojan kiitos, ettei tähän oltu tungettu Aku Hirviniemeä tai muita tunnettuja "koomikoita".

Suosittelen katsomaan!
https://www.mtv.fi/sarja/sunnuntailouna ... at-1007431
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 07.01.2019 21:42

Tulipa katsottua viimeinkin Westworldin eka kausi, josta on povattu Game of Thronesin kaltaista hittiä, vaikka siitä jäädään kyllä kauas. Laadukas sarja isolla ällällä, joka perustuu kulttimaineessa olevan leffan ideaan. Varmaan ainoa elokuvaan perustuva tv-sarja, josta on tehty järkevä tv-sarja.

Westworldiin on panostettu ja sarja on juuri sellainen HBO:n laadukas aikuisten fantasia, jossa käsitellään rohkeasti asioita unohtamatta raakaa kuvastoa ja seksiä. Siinä missä Game of Thronesissa seksi ja alastomuus on usein tuntunut varsin päälle liimatulta, Westwolrd ottaa nämä asiat luonnollisemmin käsittelyyn eikä alastomien ihmisten näkeminen tunnu parin jakson jälkeen enää väkinnäiseltä. Oletin sarjassa olevan jopa enemmän seksiä, onneksi sitä on yllättävän vähän ja väkivaltakin tuntuu perustellulta.

Westworldin tunnariin ihastuin heti, sarja näyttää komealta, näyttelijät ovat superhyviä, etenkin Ed Harris pahiksena ja Anthony Hopkins, joka osaa olla aina karmaiseva vanhana ukkonakin, eikä kunnianhimoista juontakaan voi moittia ekan kauden jälkeen pöhkömmäksi. Westworld on ainoa näkemäni sarja ja elokuva, joka käsittelee ihmisyyttä, tekoälyä ja suuria kysymyksiä niin, että usein ihan itsekin pysähdyin pohtimaan tilanteita. Harvat onnistuvat edes pintaa raapaisemaan, Westworld uskaltaa mennä ihon alle ja on varsin haastava sarja, josta syystä se ei varmasti kaikkia puolelleen saa. Toivoa sopii ettei sarja kaadu omaan näppäryyteensä, sillä jo ekassa kaudessa on vähän pahoja viboja Lostimaisista salaisuuksista, suurista salaliitoista ja "minä olin kaiken takana ja tiesin kaikesta kaiken" -tyyppisiä kohtia ja hahmoja. Toivon sarjan osaavan säilyttää äärimmäisen kunnianhimoisen otteen loppuun asti ja antaen tyydyttäviä vastauksia kysymyksiin.

Westworldia katsellessa en voinut olla pohtimatta sitä miten mahtava cliffhanger olisikaan ollut, jos vasta kauden lopussa olisi paljastunut koko villin lännen maailman olevan ihmisten luoma pelikenttä. Harmi että elokuva takia tuota yllätysmomenttia ei ole voitu käyttää. Todennäköisesti tekijöillä saattanut mielessä pyörähtää.

Suosittelen katsomaan!
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Silence » 18.02.2019 15:57

Joni Ahonen kirjoitti:ps. Olisiko Silencellä tallessa omat arvostelut Buffyn kausista? Niitä en aikoinaan lukenut.


Ilmeisesti minulla on kevättä rinnassa tai jotain, sillä olen huomannut viimeaikoina miettiväni paljon Buffya. Siis sarjaa… Edelliskerrasta on nyt viisi vuotta joten luulen että on aika tehdä maratooni ja voisi kirjoittaa arvostelunpoikaisetkin samalla...
Avatar
Silence
 
Viestit: 808
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 18.02.2019 19:54

Silence kirjoitti:
Joni Ahonen kirjoitti:ps. Olisiko Silencellä tallessa omat arvostelut Buffyn kausista? Niitä en aikoinaan lukenut.


Ilmeisesti minulla on kevättä rinnassa tai jotain, sillä olen huomannut viimeaikoina miettiväni paljon Buffya. Siis sarjaa… Edelliskerrasta on nyt viisi vuotta joten luulen että on aika tehdä maratooni ja voisi kirjoittaa arvostelunpoikaisetkin samalla...


Olisikin kova juttu. :mrgreen: Ajattelin itsekin Buffyt katsoa tässä tänä vuonna uudestaan. Kesällä ainakin on aikaa gallerian valvonnan ohella istua Buffyn äärellä.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Silence » 13.03.2019 19:42

Star Trek (1966), Kausi 1

Viimevuosien aikana olen keskittynyt pelkästään elokuvien katsomiseen ja tuntenut pakottavaa tarvetta käydä katsomassa välillä tv sarjoja. Sekä uusia että vanhoja tuttuja. Edellisestä alkuperäis Star Trekin katsomisesta on jo varmaan 15 joten on aika palata vanhan Trekin pariin.

En voi kuin kehua sarjan käsikirjoittajia jotka ovat kehitelleet erinomaisia juonia ja pohdintoja tällaiselle 60-luvun "nuorison viihteeksi" tehtyyn sarjaan. Kauden aikana käsittellään sekä tärkeitä kysymyksiä että pohditaan syvällisiä pohdintoja, joita ei varmasti aikalaiskatsojat tai edes nykypäivän katsojat osaisi odottaa "hassulta tv sarjalta." Mutta Star Trek on kaikkea muuta kuin hassu. Toki se on pirun viihdyttävä ja tapahtumarika sarja, mutta pienellä tehty, terävästi kirjoitettu ja ajatuksella luotu sarja joka kärsii oikeastaan vain siitä että budjetti ei selvästikkään ole kovin iso vaan tekijät ovat joutuneet pärjäämään sillä mitä lavasteita tai puvustuksia studion varastosta on löytynyt.

Muutama hieman tylsempi ja heikompi jakso kaudelta löytyy mutta Varsinaisesti Paskaa jaksoa kaudella ei ole, MUTTA The Alternative Factor kärsii umpitylsästä juonesta ja ennen kaikkea toteutuksesta vaikka jaksolla onkin hemmetin kiehtova tarinaidea.
Kauden paras ja samalla yksi koko sarjan parhaimmista sekä koskettavimmista jaksoista on kauden toiseksi viimeinen jakso The City on the Edge of Forever. Lisämainintana vielä jaksossa keskiössä olevasta Dr. McCoysta (DeForest Kelley), joka on ihan hel-vetin pelottava seonneena versiona roolihahmostaan. Siis huh huh.

Sarjan casting on erinomainen. Sarjan luoja Gene Roddenberry on selvästi halunnut sekoittaa visioonsa Yhteiselävästä tulevaisuudesta mahdollisimman monta etnistä rotua yhteiseen miehistöön. Vaikka kyseessä onkin nykypäivän näkökulmasta yksinkertainen ja aika laimea yritys niin aikalaisversiona kyseessä on kuitenkin rohkea temppu. Meillä on skotti komemestari, japanilainen pilotti ja venäläinen kakkospiloti, kuuma musta tyttö viestintäpäälikkönä ja.. hups, valkoinen mies kapteenina. Toki olisin halunnut naisille vahmepaa roolia miehistössä kuin viestintäupeeserina ja lääkärin hoitajana, mutta tästä voi syyttää testiyleisöä joka ei sietänyt määräileviä naisia. Deforest Kelley Dr McCoyna ja offkorse Leonard Nemoy Mr. Spockina ovat kuitenkin rakastettuja klassikkohahmoja ja syystä. McCoy on impulssiivinen veteraanitohtori joka ei varo sanomisiaan ja Mr. Spock on kylmän looginen... tai niin ainakin väittää sekä itselleen ja muille.

Sarjan tukipylväs on kuitenkin William Shatnerin esittämä Kapteeni James T. Kirk, joka kantaa sarjaa harteillaan erinomaisella ja karismaattisella roolisuorituksellaan. Tämä on todella mielenkiintoista koska Shatner on selvästi prinsessadiiva jolle on tärkeintä Hän ja Hän itse mutta mies tuntuu olevan Onneksi niitä näyttelijöitä joille tärkeintä on tehdä paras mahdollinen suoritus eikä vain nojailla aurinkotuolissa. Itseasiassa alkuperäisen sarjan katsominen näin pitkästä aikaa saa vain paremmin muistamaan miksi Inhoan J.J. Abhrahamsin ADHD-modernia versiota niin Star Trekistä, sekä ennenkaikkea Kirkistä. J.J.n versiossa Kirk on sekopää häröiliä joka voittaa tilanteet lähinnä säkällä ja asettaa kaikki jatkuvasti hengenvaaraan ja pelastaa päivän lähinnä vain siksi koska viimeisessä kohtauksessa juttu on kirjoitettu niin.
Alkuperäinen Kirk on kaikkea muuta kuin sekopallo. Hän on helvetin fiksu, huolehtivainen, tasapainoinen ja tarkkaan kaiken harkitseva henkilö, jonka harkintakykyyn kuka tahansa voi luottaa ja mies joka aina pitää pientä virnistystä silmäkulmassaan mutta ei koskaan suostu asettamaan miehistöään typerään vaaraan tai tee mitään vain randomisti.

Koska katsoin sarjaa Netflixistä, sarjan alkuperäinen ja hylytetty Pilottijakso The Cage on upeasti laitettu mukaan sarjan ykkösjaksoksi. Nerokkaasti tekijät eivät ole heittänet jaksoa vain roskiin vaan ovat tehneet siitä osan sarjan historiaa tarinana joka on tapahtunut ennen sarjan seikkailua. Kirkiä ja kumppaneita ei tässä ole mukana vaan ainoastaan ilman Persoonaansa oleva Mr. Spock on sarjan miehistöstä roolissa.
Vajaan tunnin pituisessa pilotissa seurataan Kirkin edeltäjän, Capteeni Christopher Piken ja tämän miehistön seikkailua Enterprisella noin 10 vuotta aikaisemmin ja kyseessä on varmasti yksin sarjan parhaimmista jaksoista joka hylytettiin studion toimesta sen liian älykkään tarinan ja liian vähäisen toiminnan takia. Mikä on ihan helvetin surullista. Kyseessä on mestarillisien nerokkaasti kirjoitettu ja toteutettu jakso joka iskee jo jokaisen sarjan palasen paikoileen heti ekalta yritämältä, mikä kertoo siitä että tekijöillä on ollut todella viimeisen päälle suunniteltu visio jo ihan alkumetreiltä saakka eikä sarja ole "löytänyt itseään" kausien edetessä. Vain hahmojen puvustuksen värikoodaus on tullut vasta pilotin jälkeen sillä vielä pilotissa kaikki pukeutuvat hieman tylsän ruskeisiin jakkuihin. Jeffrey Hunterin Kapteeni Pike on helvetin hyvä hahmo ja selvä prototyyppi myöhemmin luodulle Kirkille. Juoni on kiehtova, hiljalleen avautuva ja lopussa todella koskettava. Puhumattakaan Piken miehistöstä josta löytyy kiehtovia hahmoja aluksen Lääkäristä Apulaiskomentaja Number Oneen. Majel Barrettin Number One on kiehtova "prototyyppi Spock", vahva, tomera ja käskevä naiskomentaja joka hyllytettiin sarjasta koska koeyleisöt (varsinkin naiset) inhosivat miehiä komentelevaa naista... (WTF...) On ihan hemmetin noloa että Majel Berrett on mukana kuitenkin sarjassa -MUTTA hän näyttelee Dr. McCoyn.... hoitaja-apulaista... Jotenkin tässä tiivistyy aikakauden ongelma. Naiset kelpaavat tulevaisuudessa vain hoitajiksi ja sihteereiksi.

Kuten jo mainitsin, katsoin sarjan Netflixistä ja kyseessä on... köhöm... "Special Edition" versio, eli 60-luvulla tehdyt pienoismallikuvat ja erikoistehosteet on tehty uudelleen CGInä.... Joo, tässä kohtaan pyörin jo maassa kohtauksesta kärsien, mutta pelko pois, kyseessä on erittäin huolella ja alkuperäistä kunnioitava "modernisointi" joka on tehty sarjan ilmeeseen sopivaksi niin että nykykatsoja ei ihan kuole kökköjen erikoistehosteiden edessä, vaan katsojan fokus pysyy aina uskottavasti sarjan tapahtumissa. Itseasiassa, en edes usko että muutoksesta tietämätön tusinakatsoja edes tajuaa mitään, sillä kaikki istuu niin huomaamattomasti jaksoihin. "Oho, onpas 60-luvulla tehty hyvä/paskaa cgitä." Itse olisin kyllä antanut olla ja kunnioittanut alkuperäistä, mutta yllättävää kyllä homma toimii. Ota opiksi George.

4/5
Avatar
Silence
 
Viestit: 808
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 20.03.2019 18:08

M/S Romantic

Sarjaa on kehuttu tosi paljon ja päätin sen katsastaa, kun seuraamani Tube-Kanava Japen Leffavlogi teki siitä arvostelun. Ensimmäinen jakso nauratti ääneen todella paljon hahmojen ollessa pelottavan aitoja, joissa tunnistaa suomalaista menoa. En yleensä mitään kotimaisia sarjoja jaksa seurata ja komediat ovat usein vain paskoja, jotka eivät naurata. Tässä porukka on ollut kunnianhimoinen, näyttelijät ovat kaikki nappivalintoja ja huumori toimii kiitos uskottavan dialogin, joka on samanaikaisesti helvetin pöljää. Ensimmäisen jakson jälkeen olin aivan myyty ja päätin katsastaa heti seuraavat, joidenka taso valitettavasti laskee tosi rajusti. Loppujen lopuksi kaikkien hahmojen juonilankoja ei viedä selkeästi loppuun ja sarjan idea erilaisten ihmiskohtaloiden seuraamisesta on vain mukaan tungettu kikka, vaikka laivaympäristö tarjoaa sille hyvät puitteet.

Suurin ongelma realismissa on se, että sarja keskittyy jakso jaksolta enemmän aikuisten ihmisten viinasekoiluun, jota ei ole ikinä hauskaa seurata edes telkkarissa. Sarja alkoikin muistuttamaan Matti -elokuvaa, jossa loppu on pelkkää säälittävää läträämistä ja voin kuvitella kuinka käsikirjoituksen sivut ovat ohenneet viimeisen jakson aikana pariin sivuun. Tosi sääli, sillä sarja on laadukas, mutta selkeästi paukut on laitettu ekaan jaksoon. Hahmoista en pitänyt ainoastaan teineistä, jotka vievät hommaa vähän liikaa Salattujen Elämien puolelle.

Eka jakso 10/10
Toinen jakso 8/10
Kolmas jakso 7/10
Neljäs jakso 5/10
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Silence » 25.03.2019 16:16

STAR TREK (1967-1968), Kausi 2

Kakkoskausi on yhtä vahvaa tavaraa kuin ykköskausikin, uskaltaisin sanoa että jopa paria askelta parempikin. Erona ehkäpä se että tälläkertaa meno on astettava... vähemmän häröilyä ja enemmän vakavempaa science fiction-pohdintaa. Ykkösen tavoin kausi tarjoaa ison joukon erinomaisia tarinoita ja pohdintoja niin jumalista, tekoälystä, automatisoitumisesta, vallan väärinkäytöstä, evoluutioon sekaantumisesta kuin myös ihmisten alkukantaisista vaistoista. Mukana on myös pari hienoa juonikuviota kuten Spockin vanhemmat ja Kirkin vahva huoli miehistöstään. Jännää myös miten tekijät ovat oikeasti onnistuneet saamaan aitoa vaaran tunnetta sekä kauden parhaassa jaksossa Mirror Mirrorissa sekä kauden loppupäässä tapahtuvassa Natsi-jaksossa.

Jos jostain pitää kautta hieman rokottaa niin se toistaa vähän liian monta kertaa "Tämä planeetta muistuttaa aivan X-aikojen maata!" sekä peräti Kolme kertaa kauden aikana tapahtuva "Tähtilaiva Y:n kapteeni on seonnut ja rikkonut sääntöjä"-juonikuvioita.
Yhtään varsinaisesti huonoa jaksoa ei yllätys yllätys kauden 26 jakson kohdalla löydy, mutta muutama hieman heikompi kylläkin.

Kauden paras ja yksi koko sarjan nerokkaimmista jaksoista tulee heti nelosjaksona. Mirror, Mirror on nerokas, häikäilemätön ja rohkea jakso jonka idean keksinyt, sekä käsikirjoittanut henkilö/t ansaitsevat kyllä vähintään palkankorotuksen. Jaksossa Kirk laskeutumisryhmänsä kanssa sinkoutuu vahingossa rinnakkaistodellisuuteen missä kaikki on päinvastoin, sankarimme USS Enterpricella ovat pahan imperiumin valloittajasotilaita ja häikäilemättömiä murhaajia sekä selkäänputkottajia. Verenhimoinen miehistö ylenee tappamalla esimiehiään ja naiset ylenevät panemalla upseerien kanssa. Kirk kumppaneineen joutuvat teeskentelemään olevansa pahiksia ja yrittävät selvitä takaisin omaan todellisuuteensa, samaan aikaa kun heidän pahat versionsa ovat siirtyneitä normaaliin universumiin kylväämään tuhoa ja sekasortoa.

Parasta jaksossa on sen pienet hienovaraiset yksityiskohdat. Kuten se että molempien universumeiden versiot Spockista ovat huvittavasti millilleen samanlaisia ja se että hyvikset voivat kyllä pärjätä pahassa maailmassa teeskentelemällä pahoja -mutta meidän normaaliin universumiimme siirtyneet pahikset eivät pärjää minuuttiakaan ja jäävät samantien kiinni.
Ykköskauden tapaan näyttelijäjoukko on timanttia. William Shatner on mahtava ja monipuolinen Kapteeni Kirkkinä, Leonard Nimoy on kiehtova Mr. Spock ja en voi kun rakastaa myös Deforest Kelleyn tunteikkaasti turhautuvaa Dr Mccoytä. Erityiskehut on myös annettava Spockin isän näyttelijälle Mark Lenardille sekä kauden loppupään jaksoissa näytteleville William Marshallie ja Robert Lansingille.

Alkuperäinen Star Trek on hieno esimerkki siitä miten rajallisen budjetin tuomat rajoitukset voi korvata erinomaisilla käsikirjoituksilla joissa keskitytään vain pohdintaan ja olemassa olevien materiaalien uusintakäyttöön.

4/5
Avatar
Silence
 
Viestit: 808
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Silence » 08.04.2019 10:35

STAR TREK (1968-1969), Kausi 3

Alkuperäisen sarjan kolmas ja viimeinen kausi. Verrattuna kahteen aikaisempaan kauteen, kolmoskausi on ehdottomasti kallellaan enemmän ykköskauden keveämmän seikkailun suuntaan. Vaikka kolmoskausi pitääkin edelliskausien menoa yllä, tuntuu se silti olevan hieman, astetta paria edeltäjiään heikompi. Lähinnä sillä että mukana on tavallista enemmän selkeästi heikompia jaksoja, eikä se tarjoa tarpeeksi uusia juttuja antamaan freshiä tunnetta, sillä kolmoskauden alussa takana on jo 56 jaksoa. Mitään paskaa ei onneksi ole tarjolla, vaan vain monta astetta heikommantuntuisia jaksoja on tällä kertaa harvinaisen monta. Näissäkin jaksoissa on kuitenkin paljon hyvää, vaikka idea olisikin huono. Kauden aloittava Spocks Brain on hölmö vaikka sen pohjaidea onkin erinomainen. And the Children shall lead on löysä Twilight Zone-jakso- aivan kuten on myös The Way to Edenin ärsyttävä hippimusakakka vaikka molemmat ovat hyviä teemoja ja ideoita täynnä.

Kausi ei tarjoa kahden edellisen tavoin jotain Tiettyä Loistavaa jaksoa, vaan enemmänkin tasaisen Tusinan selkeästi muita Laadukkaimpia jaksoja kuten The Enterprise Incidentin, All our Yesterdaysin, sekä kiehtovan The Empathin. Suosikkijaksoni oli Requiem for Methuselah joka olisi kyllä kaivannut ehkä pientä boostausta sen kiehtovaan rakkauskuvioon.
...En tiedä olenko rakkauden orja, mutta kaikki suosikkijaksoni tuntuivat liittyvän jollain tavalla tunteikkaaseen ihmissuhdekuvioon.

Näyttelijöihin pätee se ihan sama mitä olen kahdella edelliselläkin kaudella sanonut. Jokainen keskeinen näyttelijä on täydellinen omassa roolissaan. Kirkin ulkonäkö on ainoa asia mikä hieman tuntui muuttuneen. En ole varma mutta luulen että William Shatner on saanut uuden peruukin sillä hänen hiustyylinsä on paljon kiharemman tuntuinen ja tummempi sävyltään kuin edellisissä. Miehen kasvoilta on myös alkanut häviämään poikamainen ilme ja tilalle tullut aikuisen miehen kasvot.
Kolmoskaudella vierailee monia erinomaisia näyttelijöitä. Haluan erityismaininnan antaa Romulan komentajaa näyttelevälle Joanne Linville sekä erityisesti Steve Ihnatille joka tekee omasta, ensin karityyppiseltä vaikuttavasti psykopaatti-ex-kapteenista todella kiehtovan ja moniulotteisen hahmon.

Kolmoskausi on edelleen hyvää tavaraa, mutta nyt on tullut vähän sellainen ähky tunne jo että nämä jutut on jo nähty kahden edellisen kauden aikana ainakin pariin kertaan. Taas Enterprice kaapataan, taas löytyy samanlainen outo muukalainen planeetalta, taas on planeetan herrat valmiina pelaamaan Kirkin hengellä peliä ja taas kerran jumalapatsaan takaa löytyy seonnut tietokone.

Sarjan kolmas olisi voinut ehdottomasti pelata enemmän mahdollisuuksillaan ja rikkoa kenties myös kaavaa ja tuoda vaikka uusia hahmoja mukaan miehistöön. Mutta nyt se tuntuu olevan kuin hieman varman päälle turvallisesti pelaava tekele. Eli tyypillinen aikakautensa tuotos.

3½/5
Avatar
Silence
 
Viestit: 808
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Silence » 11.04.2019 10:32

STAR TREK: Next Generation, Season 1 (1987-1988)

20 vuotta alkuperäisen sarjan jälkeen, tvssä alkoi pyöriä uusi Star Trek-sarja, joka on monille SE paras Star Trek ikinä. Itse en ole koskaan nähnyt sarjaa kunnolla. Olen nähnyt paritusinaa jaksoa sieltä täältä enkä ikinä osaa sanoa mille kaudelle ne ovat kuuluneet.

Next Generation sijoittuu noin sata vuotta alkuperäisen sarjan jälkeiseen aikaan, mikä on erinomainen ratkaisu, sillä se erottaa juuri sopivasti tapahtumat, miehistön ja teknologian omaksi itsekseen, mutta tarjoaa silti tuttuja elementtejä ja tunteen siitä että nyt eleteen edellisen sarjan tulevaisuudessa. Tähtialukset muistuttavat enemmän Jättiristeilijöitä kuin sotalaivoja ja puvustus on muuttunut....öh, vaikka mielestäni nykyiset Mäkihyppääjän urheiluhaalarit eivät ihan kyllä vakuutakkaan. Puvuissa on kuitenkin hyviäkin juttuja, kuten ratkaisu siitä että jokaisen puvussa oleva Tähtiliiton symbooli on henkilökohtainen radiolaite.

Valitettavasti, TOISIN kuin alkuperäisessä sarjassa, Next Generationin miehistö on munaton, tasapaksun harmaa ja ärsyttävä lässynlässyntiimi, josta toivottavasti kasvaa kunnon päähenkilöryhmää sarjan edetessä. Homma vaatii kuitenkin radikaalista muutosta nykyiseen. Nyt kaikki tuntuvat olevan neutraaleita, yhteen ääneen Kumbayaata laulavia utopia-hahmoja, jotka eivät koskaan ole eri mieltä keskenään tai asetu toisiaan vastaan. Alkuperäisessä sarjassa hahmot olivat enemmän karikatyyrejä, MUTTA hoitivat hommansa ja jäivät ikimuistoisesti mieleen. Next Generationissa potenttiaalia olisi monella hahmolla, mutta tekijät tuntuvat ihan pelkäävän että joku nousisi porukasta esille. Rehellisesti koko miehistö tuntuu välillä käytökseltään todella amatööreiltä verrattuna alkuperäissarjaan.
Minulla kesti oudon kauan muodostaa kunnollista kuvaa Patrick Stewardin Kapteeni Jean-Luc Picardista. Alussa hänet esitetään todella ärhäkkänä, mutta myöhemmin paljon levollisempana ja vasta kauden loppupuolella aloin saada kunnon kuvaa hahmosta. Hahmo on onneksi selkeästi täysin erilainen hahmo kuin legendaarinen Kapteeni Kirk ja hyvä niin. Tälläkertaa mukana on jopa sotaisan ja agressiivisen Klingon rodun edustaja, Worf aluksen upseerina, mutta hahmo on vain mitätön tusinamies muiden joukossa, vaikka hahmoa voisi oikeasti käyttää jännitteen lisäämiseen. Vasta aivan kauden lopussa hahmo pääsee paremmin esille kun yksi miehistön vakiojäsenistä tapetaan pois sarjasta ja Worf ottaa tämän paikan. Toinen potenttiaallinen on androidi Data, joka myös olisi kätevä hahmo luomaan mielenkiintoisia puolia sarjaan, mutta toimii nyt lähinnä hassuna "Ihmisten tavat ovat välillä niiin outoja"-kommentoijana. Data on puutteineenkin hahmokaartin paras ja kiinnostavin hahmo. Jokainen Enterpricen kolmesta "keskeisestä" naishahmosta on ihan mitätön ja voisi korvata milloin vain toisella hahmolla, näyttelijällä tai jopa poistaa sarjasta eikä se vaikuttaisi mihinkään negatiivisesti. Toivoisin että edes selvännäkijänainen Troy olisi vaikka rohkeasti tehty Muukalaiseksi, eikä vain tusinanainen muiden joukossa. Sarjan tekijät ovat ilmeisesti keskittyneet ainoastaan komentosillan hahmoihin sillä sarjasta puuttuu sellainen superkeskeinen Scotty-hahmo kuin Konehuoneen pääinsinööri ja sarja kompastuu tähän ykköskauden 25 jakson aikana useaan kertaan sillä ainakin seitsemässä jaksossa meillä on kuusi eri aluksen pää-insinööriä.
Nuori Wesley-poika taas on kieltämättä potenttiaallinen hahmo ja hän pääsee hyvin vihjaamaan omista kyvyistään alkupään erinomaisessa vitosjaksossa, mutta hahmo ei ole mitään muuta kuin tyypillinen kasari/ysäriratkaisu: "Jotta nuoret voisivat samaistua sarjaan, meidän on saatava lapsi miehistön jäseneksi"-päätös tekijätiimiltä tai vaatimus heidän pomoiltaan. Kas kun miksi eivät samantien korvaisi koko miehistöä lapsilla niin lapsikatsojat voisivat paremmin kiinnostua sarjasta....
Pahin kaikista on aluksen apulaiskomentaja Riker, joka ei ole edes oikea hahmo, vaan pelkkä Kapteeni Picardin toinen versio. Alkuperäisen sarjan kakkoskomentaja Spock oli ensisijaisesti Tiedeupseeri ja tämän lisäksi varakomentaja, joka tarjosi Vulcanina tuoreita näkökulmia ja vaihtoehtoisia analyyseja tapahtumiin. Mutta Riker on vain kapteeninsa "yes-man". Koko hahmon on niin tyhjä ja mitätön että veikkaan tekijöiden luoneen hahmon viimehetkellä studiopomojen pakottamana kun ovat säikähtäneet että herranjestas sentään, Picardina on KALJU, KESKI-IKÄINEN MIES eikä komea, nuori sankari. Kompromissiksi on luotu kakkosmies, vara-Picard, action-sankari joka hoitaa toiminnan kentällä samalla kun kalju kapteeni pysyy komentosillalla. Sinänsä hyvä idea ettei Kapteeni ole se joka aina asettaa itsensä vaaraan, MUTTA jokaikinen kerta ykköskauden aikana kun näin Rikeriä tekemässä mitä tahansa, huomasin miettiväni jatkuvasti että "Tämän olisi ihan hyvin voinut tehdä Picard itse".

Jaksojen laatu heittelee jonkinverran. Yleisesti ensimmäinen kausi pysyttelee "ihan okn ja ihan hyvässä" välimaaston menossa, mutta kärsii varsinkin alkupuolella löysistä, tympeistä jaksoista. Pilotti on huonosti kirjoitettu, toteutettu ja keskittyy vain henkseleidensä paukutteluun sillä kaikella mitä tekijät ovat sarjaan suunnitelleet. Aloituksen jälkeen tulee alkuperäissarjan uudelleentehtyjä kierrätysjaksoja ja sarjan kärsiessä miehistön kokoonpanosta, se ei löydä kunnollista fokusta. Pientä potentiaalisuutta sarja kuitenkin vilauttelee vähän väliä ja alkaa kauden jälkimmäisellä puoliskolla pikkuhiljaa löytämään itseään. Kauden parhaimmat jaksot ovat nerokkaan huumausainejuoni-pulman omaava Symbosis, sarjan rikasta potenttiaalia vilauttava ja erinomaisesti kirjoitettu vitosjakso Where no one has gone before, sekä liian nopeasti päättyvä ja ihan saatanan creepy jakso Conspiracy. Erityismaininan ansaitsevat jaksot Skin of evil (joka kaatuu vain aivan järkyttävän noloon loppukohtaukseen) ja kauden päätösjakso Neutral zone.

Tiedän että tämä on varmasti monelle pyhänhäväistys, mutta en tykkää uuden Enterpricen komentosillasta. Koko huoneen design on mielestäni typerä, munaton ja ilman kunnollista logiikkaa tehty "loistoristeilijäversio" alkuperäisestä komentosillasta. Jos olisin Enterpricen kapteeni, muuttaisin ensimmäisenä kapteenin tuolin paikkaa lähemmäs ja korkeammalle huoneen keskustaa. Tuoli on nyt ahdettu typerästi outoon nurkkaukseen, kahden apumiehen istuimen väliin ja seinää vasten, mistä on todella pitkä matka sekä etunäytön että pilottien luo ja takana olevat elintärkeät taktiikka- ja viestintäväki ovat oudon korokkeen takana piilossa ja kökösti seisomassa tumput suorina. Alkuperäisen sarjan komentosilta oli täydellisesti suunniteltu, sillä Kapteenin pyörivä tuoli oli kaiken keskiössä, edessä kosketusetäisyydellä oli kaksi pilottia, vasemmalla aluksen moottoritoiminnot, oikealla tutkimuspuoli ja takana viestintähenkilö. Nykyisessä versiossa suunnittelu on tehty niin että Aina kun jotain tapahtuu, kapteenin on pakko nousta ylös ja kävellä huoneen halki, saadakseen tilanteesta parempi kuva.

Sarjalla on myös outoja teknisiä kökköyksiä, varsinkin tuotantokauden alkupuolella: Kuvaus ei aina toimi, komentosilta näyttää välillä todella kököltä, hahmojen vastakuvat ovat aina silloin tällöin kökköjä ja leikkaus on välillä munattoman löysää ja edestakaisin turhaan leikkaavaa. Varsinkin pilottijakso on todella löysä ja kyseessä on kahdesta jaksosta yhteenleikattu puolitoistatuntinen pilotti jonka sisältö on selvästi vain yhden jakson pituinen, venytettynä kahteen jaksoon. Kauden toiseksiviimeinen jakso taas tuntuu huutavan kaksiosaisuutta mutta nyt yksiosaisena se on vain nopea pikakelaus todella kiehtovasta ja koukuttavasta juonesta.

Alkuperäisen sarjan nykyjulkaisun mukaisesti myös Next Generation on "special edition", eli tehostekuvat ja avaruusnäkymät ovat sekä remasteroitu että uudelleen tehtyjä.... Mutta huoli pois. Kyseessä on sataprosenttisen laadukkaasti ja alkuperäistä kunnioittavasti tehdyt remasteroinnit. Sarjan tavalliset kuvat on remasteroitu uudelleen filmiltä korkeale resoluutiolle, kasarin surkean tvmössön sijasta. 80-kököt cgi-planeettakuvat ovat freimi freimilleen samoja kuvia kameran ja liikkeiden osalta mutta graaffinen laatu on muokattu niin että jälki näyttää hyvältä katsojan silmissä eikö nololta ysärin alun tv-sarjatehosteelta. Käsittääkseni Enterpricen kuvat ovat edelleen alkuperäisiä pienoismallikuvia mutta ne on skannattu paskastaa videolaadusta korkealle resoluutiolle ja kuviin on lisätty tehosteet jotta alus heräisi paremmin henkiin.

Näin suoraan alkuperäissarjasta Next Generationiin hypänneenä huomasin yllätyksekseni että uusi sarja tuntui varsinkin alkupuolella kaikin puolin kökömmältä kuin alkuperäinen. On aika noloa että vuoden 1967 alkuperäissarjalla oli paljon tiukempi ote, tehokkaampi kerronta ja ytimekkäämpi toteutus kuin sen 20 vuotta myöhemmin tehdyllä uudella sarjalla. Ilmeisesti jotkin asiat eivät todellakaan parane ajan kuluessa.... Mutta sarja paranee kökön aloituksen- ja alkupään jaksojen jälkeen. Varsinkin kauden jälkimmäisellä puoliskolla sarja alkaa saada itseään niskasta kiinni ja alkaa käyttämään hahmojaankin paremmin.

3/5
Avatar
Silence
 
Viestit: 808
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Silence » 15.04.2019 20:44

STAR TREK: Next Generation, Season 2 (1988-1989)

Ykköskauden järkyttävän tasapaksua ja harmaata hahmokaartia on pistetty nyt uusiksi pienillä mutta toimivilla muutoksia: Toinen pääpiloteista, La Forge on siirretty pilotin hommista aluksen pääinsinööriksi konehuoneeseen. Loogisesta ratkaisu on epäuskottava, MUTTA näin edelliskauden kammottava pääinsinöörin puute korjautuu erinomaisesti.
Klingon Worf on saanut vihdoin enemmän ruutuaikaa ja hyvä niin. Hahmolle on keksitty nyt oikeaakin tekemistä kuin seisoa vain yhden paneelin takana.
Ykköskaudella runsaasti kritiikkiä minulta saanut apulaiskomentaja Riker on vihdoinkin alkanut löytämään omaa suuntaansa hahmona. Edelleenkin mennään hieman siinä ja siinä kaiken suhteen, mutta mies on kasvattanut parran ja alkanut tekemään omatoimisia päätöksiä. Tekijät jopa vinoilevat parrankasvatukselle kauden alkupuolella kun Androidi Data pohtii peilin edessä että mitä jos hänelläkin olisi parta, sillä se antaisi tiettyä arvokkuutta, identiteettiä ja päättäväisyyden tunnetta muiden keskuudessa. Data itse on erinomainen hahmo, vaikka olinkin hieman kauden alkupuolella huolissani että nojaako sarja liikaa vain Dataan, mutta onneksi pelko osottautui turhaksi. Jokainen keskeinen hahmo tuntuu saavan hyvin omaa ruutuaikaa kauden aikana.

Kakkoskaudella aluksen päälääkäri Beverly Crusher on korvattu uudella hahmolla, tohtori Pulaskilla ja kyseessä on yksi kakkoskauden parhaimmista korjausliikkeistä. Pulaskissa on Dr. Mccoy-asennetta ja nokkavaa agressiivisuutta mitä sarja ehdottomasti kaipaa ja hahmo antaa erinomaista vastavoimaa niin Picardille kuin muillekkin. Aina kun ärhäkkä mutta sympaattinen naistohtori oli ruudulla, huomasin hymyileväni hyväntuulisena. Pulaskia muuten näyttelee Diana Muldraur joka näytteli kahden jakson verran alkuperäisessä sarjassa 20 vuotta aikaisemmin aluksen kaunista tutkijatyttöä sekä suurlähettilästä toisessa jaksossa.

Valitettavasti tohtorin vaihdoksen ansiosta alkuperäistohtorin poika, Wesley ei omaa enää mitään syytä olla aluksella, mutta roikkuu kuvioissa muuten vain, vaikka kauden aikana jopa ilmeisesti pääsi Tähtiliiton Akatemiaankin opiskelemaan.... vai pääsikö? Se jäi epäselväksi. Ilmeisesti kyseessä on näitä "hahmo ei koskaan kehity tai mene eteenpäin elämässään, koska haluamme pitää hänet sarjassa mukana"-juonikaaria. Samalla periaatteella esim Riker on varmasti seuraavat 20 vuotta Picardin apulaiskomentaja. Wesley vain on mukana, ei kehity hahmona tai edes esitä kykyjään. Hän on vain Lapsi miehistön jäsenenä, jota käytetään helppona ongelman ratkojana kun tarvitaan helppoja ulospääsyjä tilanteesta, eikä yhtään mitään muuta "Cool! Lapsi saa lentää Enterpricea!".

Kapteeni Picard puolestaan tuntuu vihdoinkin asettunut kunnolla rooliinsa ja Patric Steward pääsee loistamaan ärhäkkänä mutta vastuuntuntoisena kapteenina. Steward on todella loistava varsinkin todella pienimuotoisten reaktioiden ja hienovaraisten nyansien tekemisessä ja ne juuri antavat valtavasti lihaa kapteenin luiden päälle.

Kauden aikana Enterpricen miehistössä vilahtelee monia potenttiaallisia ja mielenkiintoisia vierailevia henkilöitä, jotka kuitenkin hukataan yhden tai kahden jakson esiintymisen jälkeen. Tekijöiden olisi ehdottomasti pitänyt pitää silmänsä auki, kuten esimerkiksi Buffyn tekijät tekivät ja kaapata Potenttiaalliset hahmot sarjaan joko vakituisiksi hahmoiksi tai antaa heille useampia jaksoja ruutuaikaa. Esimerkiksi Yhden jakson Vulcan-lääkäri Selar ja kahden jakson insinööri Gomez vilahtavat sarjassa vaikka ottaisin kumman tahansa ja milloin tahansa aluksen vakituiseen kaartiin. Varsinkin Selar olisi ollut jopa vulcanina kunnon piristysruiske miehistöön. Onneksi sentään useassa jaksossa nimettömänä random siirtoupseerina ollut ja myöhemmin nimen O'brien saanut statisti on nostettu vakituiseksi taustahahmoksi sarjaan ja näyttelijäkin on itseasiassa pirun hyvä ja yllättävä hauska roolissaan.

Kauden parhaimmat jaksovat ovat Datan oikeuksia käsittelevä The Measure of a man joka antaa ohimennen myös todella pelottavan ja synkän kuvan puhdasotsaisesta Tähtiliitosta, Star Trekin Gethit... eiku anteeksi, Borgit ensikertaa esittelevä, oudon kuumottava Q Who sekä nerokkaalla loppuhuipennuksella varustettu Elementary, dear Data. Näiden lisäksi mukana iso iso kourallinen hyviä, mutta tavalla tai toisella vajanaisia jaksoja jotka eivät joko vie ideaansa tarpeeksi pitkälle tai käytä teemojaan tarpeeksi monipuolisesti. Se on muutenkin hyvin yleistä sarjan suhteen, että on loistavia ideoita ja jopa jakson huipennuksia, mutta sinne pääsemiseen on selkeästi tekijöillä vaikeuksia päästä hyvällä laadulla ja tehokkailla ideoilla. Esimerkiksi aluksi hyvin kiehtova ja jännittävä aikalooppi-jakso Time Squared aloittaa todella kutkuttavasti mutta ei loppupeleissä tee hirveästi enää mitään, vaan muuttuu lässynlässyn saman toistoksi -vaikka itse loppu onkin erinomainen.

Oikeasti huonompia jaksoja ei ole kuin muutama, joka on hyvä saavutus 22 jakson tuotantokaudessa. Kakkoskausi käy yllättävän vähän planeettojen pinnalla ja tapahtumat sijoittuvat erittäin vahvasti aina Enterpricelle ja molemmilla kausilla tähän menneessä tekijät tuntuvat välttelevän avaruuden muukalaisia ja luottavan ihmismäisiin humanoidiversioihin lähestulkoot aina. Luultavasti tekijät pelkäävät että hölmöjen asujen ja naamareiden esittely pilaisi menoa. Sinänsä erittäin sääli, sillä se syö paljon sarjaa että kaikki vastaan tulevat lajit muistuttavat niin paljon ihmisiä. Jopa toisella puolella galaksia asuvat Borgit, joita kukaan ei ole koskaan nähnyt, omaavat mekaanisen ulkokuorensa sisällä ihmiskehot...

Koko kauden ja samalla tähänastisen sarjan huonoin jakso on kauniisti säästetty kauden viimeiseksi: Shades of Gray kertoo myrkytetystä Rikeristä joka makaa koko jakson sairastuvalla ja uneksii... tähän menneessä nähdyistä jaksoista. En olisi osannut kuvitella että näitä kirottuja "muistelu"-jaksoja tulisi vastaan, mutta tässä sitä on. Noh, onnittelut tekijätiimille joka varmasti pääsi vähällä kun ei tarvinnut kuvata kuin pari juttua, käyttää aikaisempienn jaksojen materiaalia muuhun ja sitten lomille. Jakson pelastaa kuitenkin sen pirun hauska lopetus, mutta se vähän ei paljoa auta. Tällaisen jakson laittaminen kauden päätteeksi on myös todella, todella ruma temppu. Vaikka se olisikin ollut tuotannossa viimeisenä, niin paljon parempin kauden päätösjakso olisi ollut esimerkiksi Borgien uhan ensikertaa esittävä Q Who.

Season 2 on hyvä ryhdistysliike ja parannus ykköskauden tasaiseen harmauteen, mutta ei vielä ihan tarpeeksi sitä mitä sarja vaatisi. Hahmot ovat alkaneet löytää itseään ja juonet ovat astetta parempia. Myös visuaallisesti sarja on astetta parempaa ja kuvauksellisesti ympäristöjä käytetään huomattavasti paremmin. Esimerkiksi komentosilta ei ole muuttanut muotoaan mutta kuvaustyyli on selvästi säädetty niin että silta ei näytä yhtä kömpelöltä ja autiolta kuin ennen. Yleisesti ottaen kausi on kaikin puolin positiivisella puolella laadun suhteen. Selkeästi heikompia jaksoja on kasa ja suurin osa kaudesta jää sille "ihan hyvä... mutta"-tasolle. Jopa keskinkertaisissa jaksoissa on paljon hyvää, vaikka usein jaksojen alussa olinkin huokailemassa "voi ei, täytejakso...". Monissa hyvissäkin jaksoissa on kuitenkin outoja heikkouksia, kuten se että hyvää juttua ei viedä loppuun saakka sekä päädytään liian helppoihin ratkaisuihin.

En hirveästi keksi enempää sanomista kakkoskaudesta. Se on Ykköskausi, mutta paria astetta parempana ja enemmän asennetta omaavana.

Ps. Näin loppuun, olen vahvasti alkanut huomata mistä Mass Effect-sarja on kerännyt monia erinomaisia ideoitaan. Borgit ovat kuin ihmisiin pohjautuva versio Getheistä ja kakkoskauden loistava päälääkäri Pulaski on ilmiselvästi Normadyn tohtori Chakwasin esikuva. Chakwasin ääninäyttelijä Carolyn Seymour jopa vierailee kakkoskaudella pikkuroolissa Romulus-komentajana.

3½/5
Avatar
Silence
 
Viestit: 808
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 24.06.2019 18:33

Angelin alkamisesta 20 vuotta. Tässä mielenkiintoinen haastattelu ja kaikki tyypit jälleen yhdessä.
https://ew.com/tv/2019/06/20/angel-reun ... niversary/

Nykyisin näyttelijöiden pärstöjä tuijotetaan vanhenemisen merkkejä etsiskellen enemmän kuin omia, mutta täytyy sanoa, että tyypit ovat säilyneet varsin hyvin 20 vuoden aikana. :) Itse olen jo järkyttynyt pariinkiin otteeseen kohdatessani jonkun vanhan koulututun, joka kovan elämän seurauksena näyttää enemmän elähtäneeltä 45 vuotiaalta kuin 28 vuotiaalta. :shock: Meikä vaan kaunistuu ja naisistuu, kun ne "koulun suosituimmat tytöt" ovat paisuneet tunnistamattomiksi lihavuoriksi ja niiden jääkiekkopoikkikset ovat masentuneita kaljaa lipittäviä haaveilijoita, jotka pääsivät NHL:llään vain Pleikalla pelaamaan. :mrgreen:

Vaikka Angel oli mielestäni suurimmaksi osaksi vähän päälle keskitason sarja, jossa oli kyllä huippuhyvä kakkoskausi (sekä kolmonenkin joo). Kutoskausi olisi ollut jännä saada, vaikka vitoskausi heittikin hukkaan kokonaan herkullisen "kenestä-tulee-jälleen-ihminen" -juonikuvion Spiken ja Angelin väliltä. Myös viittaukset Buffyyn olivat kökköjä, kun Sarah Michelle Gellar ei edes näytellyt viimeisen kauden kohtauksissa.


Olen aina kateellinen kun jonkun vanhan tv-sarjan näyttelijät palaavat muistelemaan yhdessä haastattelun merkeissä menneitä. Olisipa itselläkin tuollaisia muistoja kivan porukan kanssa.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Silence » 10.08.2019 13:59

The Walking Dead, Season 1 (bluray)

Tajusin tässä eräänä päivänä että minulla on alekorista kauan, kauan, kauan sitten ostettu ykköskausi sarjasta, enkä ole nähnyt siitä kuin muutaman irallisen jakson. Tarkemmalla tarkastelulla ykköskaudella on vain kuusi kappaletta joten eiköhän hoideta tämä pois alta.

Ensimmäisenä tunnustus, en tunne sarjaa kuin muutaman irtojakson verran. Sarjakuva on kuitenkin tuttu, vaikka mikään uberfani en olekkaan. Sarjakuva ei ole mikään omaperäisyyden riemuvoitto, vaan se ottaa George Romeron luoman zombiemaailman ja luo samanlaisia tarinoita rikkinäisistä ihmisistä maailmanlopun maailmassa missä kuolleet lähinnä korjaavat jo kaadetun sadon. Arvostan sarjakuvan rauhallista kerrontaa, inhimillisiä hahmoja, sekä varsinkin sen jälkimmäisen kuvittajan Charlie Adlardin todella tunnelmallista kuvakerrontaa.

Mitä tv sarjaan tulee, se kuuluu siihen adaptioryhmään missä on päätetty käyttää sarjakuvaa lähtökohtana ja tehdään asiat erilailla lähinnä erilailla tekemisen takia, eikä siksi että olisi oikeasti kunnon oma visio.
En tiedä mihin walking dead sarjan suosio oikein perustuu, luultavasti siihen että nykypolvet eivät ole nähneet Romeron elokuvia, mutta sarjan eväillä on ihme että se on koskaan päässyt paria kautta pidemmälle.
Sarjassa kun ei meinaa tapahtua lähes mitään. Hälytyskellojen pitäisi tekijöilläkin soida kun Ykköskausi on ihastuttavasti vain Kuusi jaksoa pitkä ja suurinpiirtein Mitään ei tapahdu koko tämän aikana. Ihmiset vain jököttävät ja samoja asioita jankutetaan. On ihailtavaa että lähdemateriaali on vain lähtökohta, mutta Jos teet eri tavalla, niin tee Hyvin, äläkä käytä sitä tekosyynä paskan tekemiseen. Draama on vaan yhdentekevää lässytystä ja jännitystä niin tapahtumien kuin hahmojenkin välillä lässähtävät kun niitä vain venytetään ja venytetään. Onneksi tekijät ovat luoneet sarjaa varten uuden hahmon, Norman Reeduksen esittämän hahmon, jonka agressiivisuus potkii ainoana tekijänä tapahtumia eteenpäin, kun hahmo lopultakin saapuu mukaan sarjaan.

Zombiemaskit ovat enimmäkseen erinomaisia, mutta mukana on muutama kökömpi niin maskiltaan kuin erityisesti roolisuorisukseltaankin. En myöskään oikein tiedä, ovatko tekijät päättäneet Mitä nämä sarjan zombiet ovat? Ovatko ne hitaita laahustajia ja pikakulkijoita, sillä kohtauksesta riippuen ne joko laahustavat tai tuntuvat melkein juoksevan kohteidensa perässä...

Parin jakson jälkeen tajusin että rytmi ja toteutus on millilleen sama kuin umpisurkeassa 2017 The Mist tv-sarjaversiossa missä 10 jakson aikana MITÄÄN ei tapahdu. Kaikki vaan istuvat ja jokainen kohtaus alkaa siitä kun joku istuu jossain ja toinen henkilö saapuu tämän luokse "Hei, miten sulla menee" ja sitten keskustellaan seuraavat 2-3 minuuttia kunnes siirrytään muualle. Sarja käyttää myös aivan järkyttävän huonoja "samaan aikaan toisaalla" siirtymiä, mitkä leikataan harvojen kiihkeiden toimintahetkien väliin umpi tylsää hahmodramaa lässähdyttämään tunnelmaa täysin.

Sarja kompastuu myös sen visuaalliseen toteutustyyliin, hektiseen käsivarakameraan jossa draama on usein kuvattu etäältä pitkillä linsseillä. Tämän on luultavasti tullut toteutustavaksi sarjan ykköskauden showrunnerin Frank Darabontin ideana, sillä mies teki vain paria vuotta aikaisemmin samalla kaavalla The Mist kauhuelokuvan.
Käsivarameno toimii vielä ihan hyvin toimintakohtauksissa missä se antaa varsin hyvää hektisyyttä ja levotonta sekavuutta kaiken hulluuden keskellä. Mutta draaman se tuhoaa täysin. Walking Deadin maailma on pysähtynyt, avuton ja hahmoilla on edessään vain tyhjyyttä joka oikeasti vaatisi rauhallista visuaallista kuvakerrontaa ja laajempia kuvia, eikä tällaista hektistä "pommi saattaa räjähtää millä hetkellä hyvänsä"-fiilistä.

Kausi myös mokaa lopussa kokiessaan että tapahtumien syitä ja taustoja pitää alkaa kertomaan katsojalle. Koko sarjakuvan idea oli se että tapahtumat koetaan erittäin maanläheisesti tavallisten ihmisten näkökulmasta eikä syillä tai tapahtumaketjuilla ole enää paskaavaan väliä, vaan kyse on puhtaasti selvinneiden ihmisten tarinoista, mutta tv sarjan tekijät heittävät päähenkilöt viimeisen jakson ajaksi superlaboratorioon jotta tapahtumien taustat saisivat turhaa selitystä. Tuntuu kuin tekijät käyttäisivät kaikki temput jotta tvsarjan ei tarvitsisi seurata sarjankuvan jalanaskelia.

Kun kauden kuudes ja viimeinen jakso päättyi, ensimmäinen ajatukseni oli että ei ole kyllä mitään mielenkiintoa jatkaa katselua. Niin vähän ja niin hitaasti tapahtuu vain kuuden jakson ykköskauden aikana että tuntuu kuin seuraisin tv sarjan 16sta tuotantokautta kun sarjaa väännetään vain sopimusten vaatimuksesta väkisin eteenpäin...

2½/5
Avatar
Silence
 
Viestit: 808
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Mitä sarjaa seuraat?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 10.08.2019 19:11

Silence kirjoitti:The Walking Dead, Season 1 (bluray)



Jos alkaisin katsomaan The Walking Deadia alusta asti, vaatisin vähintään 150 € korvauksen per kausi, että pystyisin siihen. Sarjan alku on hidas, kakkoskausi äärettömän puuduttava, kunnes sitten muutamaan jaksoa ennen sen loppua sarja kokee ihmeparantumisen ja meno säilyy viidenteen kauteen saakka ihan hyvänä, kun surkeat hahmot tapetaan pois.

Toivoisin vaan sarjan jo loppuvan, mutta niistä leffoista olen vielä hitusen kiinnostunut. Suunnittelevat vielä kolmatta TWD-sarjaa, ei jaksa kiinnostaa. :roll:
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2323
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

EdellinenSeuraava

Paluu Televisio ja elokuvat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa